Kirjoittaja Templer » 20 Helmi 2013, 18:12
Soul Safer
Soul oikein säikähti neidon hypätessä alas ja huutaessa jotain, mikä meni pojalta kuitenkin täysin ohi korvien. Misute kuitenkin sanoi, että heidän olisi mentävä.. minne? Soul ei tajunnut, mutta kun Misute kysyi miekan käyttämisestä, Soul tajusi, että nyt ei lähdettäisi pakoon, ei ei todellakaan. Soul ihmetteli neitoa ja tuon tarmokkuutta, kun tuo väisti humalaisen hyökkäyksen ja lähti sitten seinästä ponkaisten luultavasti muiden miesten päälle. Soul hyökkäsi lähimmäisen miehen kimppuun ja vaikkei miekan käsittely ollutkaan hänen leipälajinsa, se sujui häneltä melko hyvin.
Misuten huuto kantautui Soulin korvaan ja samalla sivaltava ääni ja ison miehen karjunta. Soul haistoi veren..
Misute oli kuitenkin kunnossa, tuo huusi pojalle ja käski tuota juoksemaan. Loittonevista ja ripeään tahtiin kulkevista askelista Soul pystyi päättelemään, että poika oli todella ottanut neuvosta vaarin. Soul ei ollut oikeastaan kuin väistellyt ja hieman viilellyt miehiä, kun Misute käski häntä juoksemaan.
Soul ei yleensä alentuntu käskyihin, mutta hei! olihan kyseessä sentään Misute ja tuo varmasti tiesi tilanteesta enemmän kuin hän. Soul ottikin ja juoksi niin kovaa kuin vain pystyi kiroten sitä, ettei sattunut olemaan koira. Koiraksi muuttuminen olisi kuitenkin liian riskialtista ja typerää, joten Soul joutui kärsimään ja juoksemaan ihmishahmossaan. Misute juoksi nopeampaa, Soul tunsi neidon käden, joka oikeastaan jollaintavalla veti häntä, sillä pakkohan se oli pojan tunnustaa, hän ei ollut mikään nopea juoksemaan ihmisenä.
He pysähtyivät, Misute huohotti, mutta Soul ei tuntenut lainkaan hengästyneisyyttä, hänen jalkoihinsa särki, mutta ei, hän ei ollut hengästynyt. Tyttö sanoi olevansa pahoillaan, mutta Soul vain kurtisti kulmiaan, miksi? Tyttö jatkoi, mutta Soul vain naurahti hiljaa, melko ontosti.
"Sinulla ei ole mitään syytä olla pahoillasi." Soul sanoi astuen neidon eteen. Pojan käsi laskeutui neidon kädelle, joka yhä piti tiukassa otteessaan miekkaa. Soul alkoi pikkuhiljaa irroittaa neidon kättä miekasta, mutta hän kuuli, kuinka miehet olivat vielä heidän kannoillaan.
"Tule!" Soul sihahti pienesti naurahtaen. Hän ei ollut tilanteesta yhtään hermostunut, hän ei pelännyt miehiä, varsinkaan nyt, kun Misutekin oli osoittanut, ettei ollut täysin hyödytön. kun näistä asioita puhuttiin. Eikä Soul osakseen enää pelännyt näyttää omaa itseään, tiesihän toinen siitä, miksi Soul häpeäisi sitä? Pelkäisi sitä?
" Tänne." Poika vielä lisäsi ja vetäisi neidon mukaansa pienemmälle kujalle. Hän veti Misuten tiiviisti viereensä ja käveli tavallisesti kuunnellen koko ajan tarkkana miehiä.
"He lähenevät." Soul naurahti kepeästi.
Nyt miehet olivat lähellä ja olivat päässeet jo kujan alkupäähän, jolloin kuului yhden miehen mylväisy siitä, että he olivat löytäneet kohteensa.
"Odota." Soul kuiskasi ja pysähtyi odottamaan.
"Jos he koskevat sinuun, sinä otat miekkasi.. ja tämän." Soul ojensi neidolle tuon miekan, jonka neito oli hänelle hetki sitten luovuttanut. "Sitten sinä opetat, miten kohdellaan niin hienoa neitoa kuin sinä.. ja mitä siitä tapahtuu, kun seuraa toisia näin pimeälle kujalle." Soul sanoi hartaasti, kuiskaten.
Sen sanottuaan, kun miehet olivat päässeet jo lähelle, mutta ihmettelivät parivaljakon pyshätymistä, Soul kääntyi miehiin päin ja käveli pari pitkää askelta heitä päin, poispäin Misutesta. Soul ei koskaan ollut tottunut juoksemaan karkuun ja varsinkin nyt, kun typerykset eivät olleet tajunneet lähteä takaisin, Soul ei jaksanut juosta.. kuin jänis, ehei. Jos neito oli vaarallinen, olisi hänelläkin lupa olla.. kai?
"Pyydän teitä lähtemään." Soul sanoi melko vahvalla ja vakaalla äänellä miehille. Vastaukseksi hän sai pelkkää naurua miesten kesken. Soul nauroi myös mukana, mutta paljon ivallisempaa ja hiljempaa.
"Selvä, tehkäämme pelisäännöt selviksi. Jos joku koskee minuun, hän kuolee, jos joku koskee tyttöön, hän kokee kipua ja kuolee. Ja jos tapan yhden teistä, se tarkoittaa sitä, että minun on pakko tappaa kaikki, sillä enhän voi jättää ketään kertomaan minusta.." Soul sanoi melko leikkimielisellä äänellä ja odotti hämmentyneiden miesten reaktiota. Yksi heistä kuitenkin hermostui ja lähti Soulia kohti, mutta poika ei liikkunut. Vasta kun mies oli kosketusetäsiyydellä, poika väisti ja sanoi "varohan vähän, melkein törmäsit." Mies ärsyyntyi tästä lisää ja lähti uudestaan yrittämään pojan jyräämistä.
"Haluatko todella lähteä tähän?" Soul kysyi hieman ivallisesti, sillä ei itsekään halunnut viedä toisen sielua, ei Misuten katsoessa.. vai halusiko? Jollain tasolla hän halusi, että neito tietäisi, mutta jollain tasolla pelkäsi toisen reaktiota, kyllä ja paljon.
"Oikeasti?" Poika kysyi, kun mies jatkoi tykistystään. Nyt muutkin miehet alkoivat huomata, ettei mitään vaaraa ollut, joten tämä korsto ei ollutkaan enää ainoa, joka aikoi käydä Soulin kimppuun. Poika huokaisi ja otti huivin nopeasti silmiltään pois.
"Minähän varoitin." Soul sanoi ja piti silmiään tiiviisti kiinni, kunnes joku tarttui häneen ja pelkästä säikähdyksestä pojan silmät revähtivät auki. Suora katsekontakti mieheen ja tömähdys, mies oli kuollut.
"Ei.." Soul huokaisi kuiskaten. "Ei, ei näin."