Now is time.. || Aksu

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Heinä 2013, 15:28

Pyh, nuorennaisen ei edes pitäisi joutua tilanteisiin, missä itseään pitäisi puolustaa. Edna ei kyllä ikänään ole kenestäkään ollut riippuvainen, siitä herra Eregion on pitänyt huolen Helga kävi tuhahtamaan Kalman puhuessa, että koulutuksen hyötynä oli se, ettei Edna kenestäkään riippuvainen olisi opittuaan itse pitämään puoliaan. Kyllähän tyttö jo osasi vaikka mitä, jopa enemmän, mitä oli suotavaa naiselle näissä kuvioissa. Tuollaiset taidot saattoivat olla haitaksi siinä missä hyödyksi, varmasti löytyi vaikutusvaltainen taho tai toinenkin, joka ei katsonut hyvällä naisia, jotka liian itsenäisiä olivat. Se koettiin uhkana vaikkei sitä myönnettykään tässä miesten maailmassa. Ei sillä että Helga olisi yhtään mielissään epätasa-arvosta, mutta joskus oli vain parempi tyytyä soittamaan suutaan herroille. Silloin heillä ei ainakaan ollut syytä syyttää noituudesta, kun eukko vain päätään aukoi.

Ennustajaeukko kävi virnistämään pienesti, aavekoiran kysellessä, aikoisiko hän valvoa. Eiköhän se ollut sanomattakin selvää. Yöllä kun sai paremmin yhteyden henkimaailmaan jostain kumman syystä joten Helgakin oli tottunut valvomaan öitään silloin tällöin. Kissan Kalma kuitenkin lupasi jättää rauhaan, eiköhän se ollut viisas päätös aavekoiran osalta. Hiisi osasi olla yksi pirulainen, mitä tuli epämieluisiin vieraisiin. Sen pahemmin mitään sanoja enää vaihtamatta, kävi Helga keskittymään omiin puuhiinsa ja aavekoira omiinsa, kissan käydessä vahtimaan vierasta alati tarkkailevilla silmillään.

Tunnit kuluivat ja talo pysyi hiljaisena itse kunkin osalta. Yö vaihtui aamuyöhön ja aamuyö pikkuhiljaa jo aamuun. Edna nukkui sikeästi, tietämättömänä siitä mitä ympärillään tapahtui. Aamun kuitenkin lähestyessä, alkoi Edna osoittamaan heräämisen merkkejä. Lopulta silmät kävivät avautumaan hitaasti ja rauhallisesti, katseen käydessä rekisteröimään unen pöpperössä tutun hahmon lattialla. Pieni, lempeä hymy hiipi väsyneille kasvoille, käden ojentuessa kohden koiraa pienesti.
Huomenta
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Heinä 2013, 21:10

Ednan alkaessa osoittamaan heräämiseen merkkejä nosti lattialla makaavaa koira ensin korviaan pystyyn ja perästä nousi pää pystyyn lattian tasolta tujottaen tiiviisti- kuin mustalaisen herääminen olisi ollut maailman ihme- naisensa heräämistä. Ihan vain varmistaakseen ettei nainen liikkunut vain unissaan tai kävisi takaisin nukkumaan. Näistä kumpikaan ei tapahtunut vaan nainen avasi silmänsä kokonaan ja veti kasvoillensa lempeän hymyn nähdessän puolisonsa. Kalma nousi ylös ja alkoi heiluttamaan häntäänsä iloisesti puolelta toiselle ja jolkotti muutamalla kevyellä askeleella Ednan sängyn viereen istumaan, edelleenkin häntä vipattaen takana. Mustalaisen ojennettu käsi painautuen koiran turkkia vasten.
"Huomenta, miten voit kulta?" Kalma kysyi kuulostaen harvinisen iloiselta, vaikka lievä väsymys koiraa jo vaivasikin, ja mouskautti märän pusun mustalaisena poskelle koira tyyliin. Naisen naamaa koira ei kuitenkaan alkanut urakalla nuolemaan, vaikka olisi voinnutkin. Koira veti karvaisen päänsä omalle puolellensa katsoen mustalaista hetkena aikaa hiljaa, josta katse laskeutui väkisinkin Ednan vatsan suuntaan, mutta palasi nopeasti mustalaisen kasvoille. Kalma ei oikein tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa, ainakaan mitään järkevää sellaista joten koira pienissä aivoissaan päättiä päätyä kysymään seuraavaa.
"Minkä annamme hänelle nimeksi?" Kalma kysyi.. kerta ei oikein muutenkaan osannut ilmoittaa että oli hyväskynyt lapsen joten kuten omakseen. Tietysti pieni kuiskaava ääni muistutti kokoajan kenen lapsi tuo oli, mutta se toinen taas soti tätä ääntä vastaan.. jota ihmiset ehkä kutsuivat myös isänvaistoksi. Tai Kalma oli vain aivan liian kiltti. Miten vain, Kalma ei vahingoittaisi lasta koskaan mistään hinnasta.
"Ja anteeksi että meni näin kauan.. piti hetki sulattaa asiaa." Kalma myönsi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Heinä 2013, 16:13

Kalman tiedustellessa noidanalun vointia, kävi Edna vain pienesti hymisemään jotain positiivisella sävyllä. Ei hän vielä jaksanut ajatella mitään suuremmin, vastahan hän oli herännyt. Joten kai se sitten oli, mikä hänen vointinsa oli? Vasta herännyt, hyvin nukkunut, tyytyväinen ainakin tällä hetkellä. Se pieni nuolaisu koiralta sai Ednan naurahtamaan pienesti tyynyä vasten, pörrötukkaisen nuorennaisen vielä heräillessä aamuun. Pikku hiljaa kävi Edna myös kampeamaan itseään istumaan, venytellen pienesti siinä samalla.
Yllättäen Kalma kävi kyselemään lapsen nimestä. Edna kävi kysyvänä vilkaisemaan koiran puoleen, tuhahtaen huvittuneena.
Ei hänelle vielä nimeä voi antaa. Et voi nimetä ketään, jota et ole vielä tavannut Edna ilmoitti. Eiväthän he edes tienneet, tulisiko lapsi olemaan tyttö vai poika, joten nimien miettiminen oli Ednasta turhaa vielä tässä vaiheessa. Hän halusi ensin nähdä lapsen, katsoa tuon silmiin ja vasta sitten sanoa, mikä tulisi olemaan uuden elämän nimi.

Lempeän ymmärtäväinen katse kääntyi ikkunasta takaisin Kalmaan, tuon pahoitellessa saapumisensa kestoa. Tietenkin Edna ymmärsi, olivathan he nähneet viimeksi kovin epämieluisissa merkeissä ja itse kullakin oli ollut sulateltavaa asian suhteen. Mutta juuri nyt Edna ei halunnut puhua mistään negatiivisesta, eikä edes miettiä asiaa sen paremmin.
Ei se mitään Edna kävikin hymähtämään, käydessään nyt vihdoista viimein nousemaan ylös sängystä. Tietenkin lisäpainosta johtuen sekään ei ollut kovin helppo operaatio, mutta vielä ei Edna myöntänyt apua tarvitsevansa näinkin arkisissa asioissa.
Itse kullakin on ollut sulateltavaa asian suhteen. Onko äiti jo hereillä?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Heinä 2013, 10:38

Kalman koirankasvoilla kävi pieni hymähdys kun Edna mumisi jotakin positiivista peittonsa alla, joten tuolla oletettavasti kaikki oli kuta kuinkin hyvin vaikka mustalainen olikin tällä hetkellä väsynyt. Kalma oli siis melkeinpä jopa turhaan huolehtinut vaimonsa turvallisuudesta ja hyvin voinnista. Helgaan Kalma luotti, mutta Alf oli täysin asia erikseen ties mitä se puoliverinen saisi päähänsä suutus päissään etenkään viime kertaisen heiton jälkeen.. tulla nyt hänelle valittamaan asiasta jossa hänellä ei ollut osaa tai arpaa. Olisi lähtenyt enemmänkin Merarin perään.
Edna nousi ylös sängyn pohjalta ja Kalma astui yhden koiran askeleen taaemmas, josta mustalainen kävikin huomauttamaan aavekoiralle ettei lasta voisi vielä nimetä kerta sukupuolikaan ei ollut tiedossa. Kalma hymähti hieman nolona.
"Ajattelin vain jos olisit jo jotakin miettinyt." Kalma totesi kuitenkin jonkin sortin puolustukseksi tyhmälle vedollensa.

Edna kertoi ettei häntä ollut haitannut aavekoiran kesto ja kävi nousemaan hieman vaikean näköisesti ylös Kalman katsoessa hieman huolissaan vierestä ollen valmis tulemaan apuun jos nuori noita sitä tarvitsisi. Onneksi sitä ei kuitenkaan tarvittu vaan Edna kävi kysymään oliko Helga hereillä jo. Kalma mietti hetken, Helga oli kyllä jäännyt hereille kun hän oli poistunut paikalta mutta uskoi vanhemman olevan hereillä jo. Ainakin toivottavasti.
"Voin käydä hakemassa." Kalma vastasi ja nousi istumasta seisomaan jolkotellen ovelle ja siintä läpi, muuttuen ihmismäisemmäksi ja lähtien etsimään Helgaa... missä nainen sitten olisikaan.

"Edna tarvitsee sinua." Kalma ilmoitti kun oli löytänyt vanhemman mustalaisen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Elo 2013, 13:59

Edna kävi hymähtämään pienesti aavekoiran kommentin myötä, pudistellen päätään samalla. Ei hän asiaa sen pahemmin ollut miettinyt. Tietenkin aina yön pikkutunneilla kun unta odotti, saattoi sitä pyöritellä mielessään nimivaihtoehtoja, mutta ei noidanalku vielä ollut mitään päättänyt.
Kalma kuitenkin lupautui hakemaan vanhemman mustalaisen paikalle, jättäen Ednan hetkeksi yksin. Noidanalku kävi vain nyökkäämään aavekoiralle, antaen tuon käydä hakemassa äitinsä paikalle.
Helga ei ollut liikauttanut evääkään, vaan istua nökötti yhä pöytänsä äärellä. Selvästi hieman uupuneena, mutta ei niinkään rättiväsyneenä. Vaikka yönsä olikin valvonut, jaksoi ennustajaeukko vielä touhuta vaikka mitä.

Vanhan naisen katse kääntyikin aavekoiran puoleen, tuon tullessa ilmoittamaan Ednan tarvitsevan häntä. Hymähtäen Helga kävi nostamaan tuhdin takamuksensa mukavanpehmeältä nojatuolilta, käyden askeltamaan kohden makuuhuonetta.
"Odota sinä täällä niin minä pistän hänet valmiiksi" Helga kävi tuhahtamaan Kalmalle, kävellessään miehen ohi. Tietenkin Helga tarkoitti valmiiksi lähtöä varten, turhaan hän pidättelisi tätä paria enää pidempään paikanpäällä. Olihan Ednakin jo odottanut, että Kalma palaisi ja hän pääsisi kotiin. Yksinhän nuorta mustalaista sinne ei voinut päästää.
Kului pieni tovi, kunnes mustalaiskaksikko saapui takaisin Kalman luokse. Edna oli vaihtanut päälleen arkiasun ja pakannut olkalaukkunsa valmiiksi, ollen näin valmis lähtemään liikkeelle. Helga kuitenkin kipitti vielä keittiön puolelle, käyden hakemassa pieneen kangaspussiin kaksikolle kasan omenoita, sekä muuta muonaa matkaan. Ednan piti syödä paljon, joten tietenkin äiti pisti mukaan ties mitä herkkuja. Löytyipä kassista jopa pienen pieni käärö herrojen herkkua, suklaata.
"Noin. Pidä sitten hyvää huolta tyttärestäni. Ja Edna, jos hän ei kykene sinua auttamaan päivittäin, tule takaisin tänne" Helga kävi ohjeistamaan kaksikolle, Ednan käydessä vain nyökkäämään pienesti äitinsä neuvoihin. Ei hän halunnut olla kenellekään vaivaksi, varsinkaan alituiseen, koko päivän ajan. Olihan arkisetkin askareet nyt hieman hankalampia - sen Edna oli saanut huomata - mutta kyllä hän silti kykeni itsestään huolehtimaan!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Loka 2013, 21:49

Kalma nyökkäsi Helgan sanohin ja seurasi katseellaan kuinka vanhempi mustalainen katosi Ednan oven huoneen taakse valmistamaan tyttärensä lähöä varten. Mistä asti Edna oli tarvinnut apua pukemisessa? Tai näin ainakin aavekoira ensinmäisenä mielessään oletti.. eihän se mitään muutakaan voinnut olla. Kai.
Eriparinen katse valui olohuoneen puolelle oleville tyynyille ja muutaman murto-osa sekunnin pohtimisen jälkeen aavekoira länttäsi perseensä mukavasti tyynyn jos toisenkin päälle ristien kätensä eteensä. Tässä kuitenkin kestäisi, naisilla kesti aina! Aina ja aivan kaikessa.. Hetken aikaa eriparinen katse olikin kiinnittyneenä Ednan huoneen oveen, kuten myös kuuloaisti jos jotakin kuuluisi, mutta se keskeytyi kun korvat havaitsivat vanhemman mustalaisen katin mouruamisen sivummalla. Pää käännettiin kohden kattia joka häntä vispaten osoitti mieltään aavekoiran olemisesta samassa tilassa. Kalma katsoi tympääntyneen kyllästyneenä kattiin, eihän edelleenkään tuolle mitään tahtoisi! Ehkä tuo eläin sitten vastoisi hänen olevan koira ja siksei hänestä pitänyt. Pitäisi tehdä asialle joskus jotakin jos muistaisi. Nyt Kalmalla ei ollut mielenkiintoa, hän vain tahtoi naisensa kotiin ja kaikki olisi jälleen hyvin. Melkein. Kaikki olisi vasta sitten hyvin kun Jack olisi poissa lopullisesti.

Kului tovi kun Ednan huoneen ovi aukeni ja Kalma pomppasi pystyyn kuin vieteriukko konsanaan kävellen Helgan ohi- vanhemman mennessä keittiön puoelle- oman rakkaansa luokse mutta jätti ylinmääräiset muodollisuudet siihen. Edna tuskin liiallista läheisyyttä tällä hetkellä kaipasi, tai no mistäs aavekoira tiesi, mutta juuri nyt Kalma ei yrittänyt liian lähelle tunkea. Viime näkemästä ja kohtaamisesta oli kuitenkin aikaa.
Helga palasi jonkun pussin kanssa ja ojensi sen Ednalle. Kalma katsoi hetken pussia mutta palautti sitten katseensa Helgaan, joka kävi suorastaan arvostelemaan aavekoiran kykyjä suojella tytärtään käskien Ednaa palaamaan jos ongelmia tulisi. Kalma ei sanonut mitään mutta katsoi Helgaan murto-osa sekunnin ajan hyvin varteenotettavasti.
"Pidän hänestä kyllä huolen, kiitos huolenpidosta." Näiden sanojen jälkeen Kalma kääntyi ja lähti johdattamaan naistaan kaduille pois synnyin kodistaan.

Matka kotiin sujui mukavasti ilman mitään ylinmääräistä ja kotiin saapuessaan olivat totta kai talon nelijalkaiset heti ensinmäisenä vastassa. Etenkin nuorempi oli onnesta soikeana kuin talon nainen palasi kotiin ja Lucakin totta kai vaikka ottikin rauhallisemmin. Ehkä jo ikänsäkin takia. Neljäskin oli ottamassa kotiin palaajaa vastaan vaikkei välttämättä yhtä innoissaan ollutkaan kuin koirat, mutta oli kuitenkin vastaan ottamassa. Tämä herra oli Rico jonka kanssa Ednalla nyt oli usemman kerran mennyt sukset ritiin syystä tai toisesta ja vielä heti alusta alkaen. Vaikka välit olivatkin nyt paljon paremmat kuin ennen.
"Kehtasitkin palata." Rico totesi omaan koppavaan sävyynsä Ednalle vain jokusen metrin päästä mustalaisesta, mutta äänensävyssä oli jotakin mistä poikaa ei voinnut oikein tosissaan ottaa vaikka sanat olivatkin loukkaavat. Rico oli käymässä jatkamaan sanojaan kun saikin niskaansa jonkun kimppuunsa joutuen älähdyksen kera pakotetusti painautumaan kumaraan. Kalma oli tarranut poikaansa niska lenkillä kiinni ja nyt kurnutti poikansa pehkoa sekaisin muistuttaen samalla ettei naisille puhuttu noin, etenkään Ednalle.
suskari
 

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron