Pyh, nuorennaisen ei edes pitäisi joutua tilanteisiin, missä itseään pitäisi puolustaa. Edna ei kyllä ikänään ole kenestäkään ollut riippuvainen, siitä herra Eregion on pitänyt huolen Helga kävi tuhahtamaan Kalman puhuessa, että koulutuksen hyötynä oli se, ettei Edna kenestäkään riippuvainen olisi opittuaan itse pitämään puoliaan. Kyllähän tyttö jo osasi vaikka mitä, jopa enemmän, mitä oli suotavaa naiselle näissä kuvioissa. Tuollaiset taidot saattoivat olla haitaksi siinä missä hyödyksi, varmasti löytyi vaikutusvaltainen taho tai toinenkin, joka ei katsonut hyvällä naisia, jotka liian itsenäisiä olivat. Se koettiin uhkana vaikkei sitä myönnettykään tässä miesten maailmassa. Ei sillä että Helga olisi yhtään mielissään epätasa-arvosta, mutta joskus oli vain parempi tyytyä soittamaan suutaan herroille. Silloin heillä ei ainakaan ollut syytä syyttää noituudesta, kun eukko vain päätään aukoi.
Ennustajaeukko kävi virnistämään pienesti, aavekoiran kysellessä, aikoisiko hän valvoa. Eiköhän se ollut sanomattakin selvää. Yöllä kun sai paremmin yhteyden henkimaailmaan jostain kumman syystä joten Helgakin oli tottunut valvomaan öitään silloin tällöin. Kissan Kalma kuitenkin lupasi jättää rauhaan, eiköhän se ollut viisas päätös aavekoiran osalta. Hiisi osasi olla yksi pirulainen, mitä tuli epämieluisiin vieraisiin. Sen pahemmin mitään sanoja enää vaihtamatta, kävi Helga keskittymään omiin puuhiinsa ja aavekoira omiinsa, kissan käydessä vahtimaan vierasta alati tarkkailevilla silmillään.
Tunnit kuluivat ja talo pysyi hiljaisena itse kunkin osalta. Yö vaihtui aamuyöhön ja aamuyö pikkuhiljaa jo aamuun. Edna nukkui sikeästi, tietämättömänä siitä mitä ympärillään tapahtui. Aamun kuitenkin lähestyessä, alkoi Edna osoittamaan heräämisen merkkejä. Lopulta silmät kävivät avautumaan hitaasti ja rauhallisesti, katseen käydessä rekisteröimään unen pöpperössä tutun hahmon lattialla. Pieni, lempeä hymy hiipi väsyneille kasvoille, käden ojentuessa kohden koiraa pienesti.
Huomenta