Kirjoittaja Aksutar » 26 Kesä 2013, 20:26
Shiloh
Jälleen yksi kesäinen päivä oli kääntynyt iltaan ja aurinko kävi laskemaan horisonttiin. Vaikka aurinko laskikin, olivat yöt silti huomattavasti valoisampia, mitä talvisin. Ja sekös oli mukavaa, kun ei jokaista pimeää kujaa tarvinnut pelätä turhan takia vain, koska se sattui olemaan pimeä. Kesällä oli tietenkin myös lämpimämpää ja kaduilla asuvien oli helpompi selvitä, kun ei tarvinnut pelätä kuolevansa yön tullen pakkasiin. Ei se kadulla eläminen siltikään hauskaa ollut.
Silti, Shiloh yritti parhaansa mukaan yhä piristää vähäosaisten arkea, tavalla tai toisella. Jälleen enkeli oli illuusiossaan viettänyt yhden päivän torin reunalla, lukien satuja nuorille ja vanhemmillekin kuuntelijoille. Tietenkin maahan oli laskettu jälleen puinen kuppi, johon halukkaat saivat jättää pientä vaivanpalkkaa tarinankertojalle. Rahat tietenkin oli jälleen käytetty ruuan ostamiseen niille, jotka itse eivät kyenneet rahaa tai ruokaa hankkimaan. Eipä sitä kolehtia paljon tullut tälläkään tavalla, mutta sentään jonkin verran. Sen verran, että sillä ruokki muutaman nälkäisen suun. Ehkä oli onni onnettomuudessa, ettei Shilohin täytynyt syödä elääkseen, joten itsensä ruokkimisen enkeli saattoi jättää pois laskuista.
Nyt ilta hämärällä oli Shiloh taittamassa matkaa takaisin kohden syrjäistä, halpaa majataloa, jossa majaa piti sokean seuralaisensa kanssa. Huppupäisen miehen askel kävi hitaan rauhallisesti katukivetykseen, miehen tervehtiessä ystävällisesti harvoja vastaantulijoita.
Tuon hiljaisen rauhallisen tunnelman kävi kuitenkin rikkomaan nopeat, pienet juoksuaskeleet takaa. Shiloh ehti vain puolittain kääntyä katsomaan taakseen, kun yksi tuttu orpolapsi kävi paiskautumaan vasten pitkää miestä ja tarrasi tuota kädestä. Orpo kävi vetämään enkeliä mukaansa, kertoen, kuinka muut olivat vaarassa umpikujalla, erään ilkeän miehen tullessa ahdistelemaan heitä.
Shiloh hymähti pienesti ja lähti orvon mukaan, pitäen askeleensa ripeänä, mutta silti kävelyksi luokiteltavana. Kyllä he paikalle ehtisivät. Paikan päällä kuitenkin selvisi, ettei tämä Ilkeä-setä ollutkaan kukaan niin ilkeä, mitä olisi voinut odottaa, vaan tuttu kasvo muiden joukossa. Shiloh kävi naurahtamaan pienesti huppunsa suojista ja kutsui lapset luokseen. Ja lapsethan tulivat, rynnäten kuin mörköä pakoon juosten enkelin luokse ja tarrautuivat kiinni tuon viittaan, aivan kuin se olisi heidät pelastanut pahalta. Enkeli kävi selittämään tilanteen olevan kunnossa, jonka jälkeen passitti lapsia poispäin, etsimään mukavamman nukkumapaikan, kuin tämä kuja. Hieman empien lapset lähtivätkin pois tilanteesta, toivottaen vielä hyvää yötä Shilohille osa jopa toivotti onnea. Miksi? Luulivatko he, että enkeli ottaisi yhteen Aavekoiran kanssa? Ilmeisesti
heitä ei kannata lähestyä iltaisin jos et yhtäkään tunne entuudestaan Shiloh tokaisi naurahtaen, vilkaistessaan aavekoiran suuntaan Niin moni illalla tai yöllä lähestyvä ei pidä mielessään niitä kaikkein kauneimpia ajatuksia lasten suhteen.
Etsit kuulemma?