Now is time.. || Aksu

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Now is time.. || Aksu

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Kesä 2013, 23:00

Kalmankoira

Oli kulunut monta kuukautta siintä kuinka Tomtom oli kuollut ja Kalma saannut ohessa turpaansa astetta pahemmin Merarilta, ja totta kai oli joutunut sen takia hoidettavaksi hieman pidemmäksi aikaa. Siintä eteenpäin Kalma ei olisi tahtonutkaan muistaa tapahtumia jotka olivat johtuneet puhtaasti siintä että hän oli joutunut olemaan normaalia pidempää sairastuvalla haavojen tulehtumisen takia. Alf oli tullut sairastuvalle ja ollut raivoisampi kuin punaista näkevä härkä.. syy oli kyllä ollut ymmärrettävä, sillä Merari oli käyttänyt kylmästi hyväksi Kalman poissaoloa ja raiskanut jälleen Ednan kylmäverisesti ja Alf oletettavasti oli mennyt väliin.. tai kuullut jostakin. Ensinmäinen vaihtoehto oli todennäköisin. Tämän jälkeen puolihaltia oli viennyt Ednan Kalman ulottuvilta ilman että aavekoira paljoa sanavaltaa oli saannut tai voinnut tehdä mitään asian puolesta. Siintä olikin kiittäminen velhoa jota ei ollut taaskaan näkynyt missään. Missä lie meni.. Kalmaa ei kiinnostanut, aavekoiraa ei kiinnostanut tällä hetkellä yhtikäs mikään. Hyvä jos töissä oli käynnyt koko tänä aikana tai tehnyt ylipäätänsä yhtään mitään. Kalma oli kuitenkin pysynyt koko tämän ajan kiltisti poissa Ednan elämästä, vaikka olikin raivoissaan ja epätoivoinen.. mutta Kalma oli sen verran järjissään ollut että tiedosti mitä tekisi lapselle jos Edna raskaaksi tulisi, etenkin nykyisessä mielentilassaan ja pelkäsi vahingoittavansa myös Ednaa samalla. Toisekseen Kalma ei tahtonut uudestaan samaa kierrettä josta hän oli vasta päässyt irti, eli tappamista.. järjetöntä sellaista. Pienikin lipsahdus voisi tietää paluuta vanhaan. Vaikka sitten kyseessä olisikin Kalman vihaaman henkilön lapsi.
Ja yksinkertaisesti Kalma oli tarvinut asian sulattamis aikaa itsekseen omassa rauhassa ilman että kukaan hössötti vieressä.

Aurinko oli juuri laskenut ja kello näytti ties mitä näin kesä aikaan ja vaikka kultainen möllykkä puuttuikin taivaalta oli yllättävän valoisaa, niinkin valoisaa että tavallinen ihminekin olisi nähnyt liikkua ilman valaistusta. Mustat tassut hakkasivat nopeaa, mutta hiljaisesti, ihmis kylän katuja mustan koiran jolkottaessa yön turvin pimeydessä selvästikkin etsien jotakin monien satojen kujien ja talojen pimeiden nurkkien välistä jossa roikkui ties mitä porukkaa joko nukkumassa tai lämmittelemässä olemattomilla peittojen alla. Kalma jätti nuo omaan arvoonsa ja jatkoi hyvin nopeasti matkaansa etsien sitä yhtä tiettyä koditonta ryhmää.. eikä mennyt kauaakaan kun aavekoira älysi etsiä torin laidan synkiltä kujilta etsimäänsä ja löysikin haluamansa.
Lapsia, monta eri ikäistä lasta oli ahtautunut kujalle yhteisen peiton kanssa nukkuen miten nukkuivatkaan kujan suojissa. Vain muutama vanhempi oli vielä hereille tehden jotakin selkä kohden kujan päässä seisovaa aavekoiraa kohden. Kalma ei kuitenkaan aikonut lähestyä lapsia koirana ettei säikyttäisi noita pahemman kerran puhumisellaan tai sillä pelolla että "kulkukoira" tulisi lapset syömään. Muoto vaihdettiin humaanisemmaksi ja hitaan rauhallisesti aavekoira lähti lähestymään lapsia pitäen pientä meteliä kuitenkin kävellessään. Kalman tarkoitus ei ollut säikyttää. Eikä mennyt kauaakaan kun yksi lapsista käänsi päänsä- ja pari muuta perästä- aavekoiraa kohden ja nousi varautuneena seisomaan jokin terävä puun pala kädessään. Kalma nosti toppuutelevasti käsiään.
"Rauhoittukaa.. etsin erästä henkilöä ja te kuulemma tiedätte missä hän on?" Kalma aloitti saaden entistäkin epäilevempiä katseita päälleensä. Kalma huokasi ja jatkoi.
"Etsin Shiloah, olen hänen ystävänsä." Kalma selitti.
"Mistä tiedämme ettet ole vain joku paha mies!?" Yksi hieman nuorempi kimitti Kalmalle.. Kalma ei vastanut mitään. Niin no hän ei varmaan oikein näyttänyt sen tyyppisen ihmisen.. enkelin ystävältä. Kalma oli käymässä avaamaan suutaan kun koko tilanne karkasi sitten käsistä: hereillä olevat lapset herättivät nukkuvat ja josta sitten lapset lähtivät juoksemaan kuka minnekkin piiloon.. turvaan, kuka minnekkin ja yksi jopa juoksu rohkeasti aavekoiran ohi ulos kujalta. Kalma ei liikkunut tai tehnyt mitään estääkseen. Tilanne oli harvianisen rasittava.
"Miksi minua piinataan aina näin!?" Kalma jupisi ja yritti vielä saada tilannetta puhumalla jotenkin haltuunsa, aivan kuin se olisi ollut aavekoiran vahvuuksia. Ei todellakaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Kesä 2013, 20:26

Shiloh

Jälleen yksi kesäinen päivä oli kääntynyt iltaan ja aurinko kävi laskemaan horisonttiin. Vaikka aurinko laskikin, olivat yöt silti huomattavasti valoisampia, mitä talvisin. Ja sekös oli mukavaa, kun ei jokaista pimeää kujaa tarvinnut pelätä turhan takia vain, koska se sattui olemaan pimeä. Kesällä oli tietenkin myös lämpimämpää ja kaduilla asuvien oli helpompi selvitä, kun ei tarvinnut pelätä kuolevansa yön tullen pakkasiin. Ei se kadulla eläminen siltikään hauskaa ollut.
Silti, Shiloh yritti parhaansa mukaan yhä piristää vähäosaisten arkea, tavalla tai toisella. Jälleen enkeli oli illuusiossaan viettänyt yhden päivän torin reunalla, lukien satuja nuorille ja vanhemmillekin kuuntelijoille. Tietenkin maahan oli laskettu jälleen puinen kuppi, johon halukkaat saivat jättää pientä vaivanpalkkaa tarinankertojalle. Rahat tietenkin oli jälleen käytetty ruuan ostamiseen niille, jotka itse eivät kyenneet rahaa tai ruokaa hankkimaan. Eipä sitä kolehtia paljon tullut tälläkään tavalla, mutta sentään jonkin verran. Sen verran, että sillä ruokki muutaman nälkäisen suun. Ehkä oli onni onnettomuudessa, ettei Shilohin täytynyt syödä elääkseen, joten itsensä ruokkimisen enkeli saattoi jättää pois laskuista.

Nyt ilta hämärällä oli Shiloh taittamassa matkaa takaisin kohden syrjäistä, halpaa majataloa, jossa majaa piti sokean seuralaisensa kanssa. Huppupäisen miehen askel kävi hitaan rauhallisesti katukivetykseen, miehen tervehtiessä ystävällisesti harvoja vastaantulijoita.
Tuon hiljaisen rauhallisen tunnelman kävi kuitenkin rikkomaan nopeat, pienet juoksuaskeleet takaa. Shiloh ehti vain puolittain kääntyä katsomaan taakseen, kun yksi tuttu orpolapsi kävi paiskautumaan vasten pitkää miestä ja tarrasi tuota kädestä. Orpo kävi vetämään enkeliä mukaansa, kertoen, kuinka muut olivat vaarassa umpikujalla, erään ilkeän miehen tullessa ahdistelemaan heitä.
Shiloh hymähti pienesti ja lähti orvon mukaan, pitäen askeleensa ripeänä, mutta silti kävelyksi luokiteltavana. Kyllä he paikalle ehtisivät. Paikan päällä kuitenkin selvisi, ettei tämä Ilkeä-setä ollutkaan kukaan niin ilkeä, mitä olisi voinut odottaa, vaan tuttu kasvo muiden joukossa. Shiloh kävi naurahtamaan pienesti huppunsa suojista ja kutsui lapset luokseen. Ja lapsethan tulivat, rynnäten kuin mörköä pakoon juosten enkelin luokse ja tarrautuivat kiinni tuon viittaan, aivan kuin se olisi heidät pelastanut pahalta. Enkeli kävi selittämään tilanteen olevan kunnossa, jonka jälkeen passitti lapsia poispäin, etsimään mukavamman nukkumapaikan, kuin tämä kuja. Hieman empien lapset lähtivätkin pois tilanteesta, toivottaen vielä hyvää yötä Shilohille osa jopa toivotti onnea. Miksi? Luulivatko he, että enkeli ottaisi yhteen Aavekoiran kanssa? Ilmeisesti

heitä ei kannata lähestyä iltaisin jos et yhtäkään tunne entuudestaan Shiloh tokaisi naurahtaen, vilkaistessaan aavekoiran suuntaan Niin moni illalla tai yöllä lähestyvä ei pidä mielessään niitä kaikkein kauneimpia ajatuksia lasten suhteen.
Etsit kuulemma?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Kesä 2013, 22:17

Lapset eivät sitten ottanut kuuleviin korviinsa aavekoiran sanoja tuon yrittäessä kertoa ettei tahtonut lapsosista mitään pahaa, vaikka kieltämättä olikin punaisen silmänsä, kynsien ja terävien hampaidensa kanssa melko karu ilmestys pimeässä. Lapset vain yrittivät mennä piiloon tai puolustaa itseeän jollakin mitä käteensä olivat saanneet kujalta.. pari kiveäkin heitettiin aavekoiraa kohden, jotka Kalma väisti muutamalla hassulla väistöliikkeellä.
"Uskokaa jo en tahdo mitään.." Kalma pihahti turhautuneena lapsille, mutta eihän siintä apua ollut minkään näköistä lapset olivat edelleenkin kauhuissaan ja jonkin sortin järkytyksen vallassa. Kalma hieraisi silmiensä väliä.. hänen hermonsa eivät tällä hetkellä kestäneet tälläistä ollenkaan, pinna muutenkin tiukalla ollut muutamien kuukausien aikana.
Yht`äkkiä lapset kuitenkin kaikkosivat ja juoksivat aavekoiran ohi.. Kalma kääntyi katsomaan minne lapset juoksivat ja näki takanaan, tai nyt edessään, tutun pitkän mies hahmon ja Kalma suorastaan helpottui silmissä. Shiloh rauhoitteli lapsia ja kertoi ettei ollut mitään hätää käskien pienoisia hakemaan hieman turvallisemman kujan nukkua.. ja niin lapset lähtivätkin.

"Muistutan etten kestä päivänvaloa.." Kalma huomatti Shilohlle tuon huomauttessa ettei lapsia kannattanut lähestyä illalla tai yöllä, koska siintä sai helposti saada uhkaavan kuvan. Shiloh kysymykseen Kalma nyökkäsi ja näytti astetta vakavemmalta katsoessaan enkeliä.
"Haluan puhu kanssasi kahdestaan.. uskon että olet paras auttamaan minua nyt." Kalma selitti Shilohlle.
"Mutta ehkä joku mukavampi paikka olisi silti parempi?" Kalma hymähti ja lähti kävelemään ulos kujalta hitain askelin olettaen että Shiloh nyt seurasi perässä. Minnekkään sisätiloihin aavekoira ei kuitenkaan enkeliä johdattanut vaan torin laitamille olevalle pienelle penkille istuen itse sille.. Shiloh sai istua tai seistä miten itse tahtoi. Kalma katsoi hetken maata ja nosti sitten katseensa Shiloohn eikä näyttänyt pätkääkään iloiselta.
"Merari iski jälleen.." Kalma sanoi viha äänessään katkerana ja ehkä raivoissaankin. Mitä aavekoira olisikaan antanut että olisi nyt päässyt pieksemään sitä miestä!
"Hän raiskasi jälleen Ednan.. ja oletettavasti onnistui saamaan hänet raskaaksi ja hänen isänsä vei hänet pois luontani, koska en muka ole kyvykäs huolehtimaan hänestä." Kalma selvensi hieman asiaa vihan äänen syventyessä entisestään.
"Ja jos Edna nyt on raskaana- en ole käynnyt katsomassa häntä- miten siedän lasta joka ei ole omani!?" Kalman katkeruus ja viha vain syveni, mutta samalla äänessä oli epätoivo. Epätoivo siintä että Kalma tekisi jotakin peruuttamatonta.
"Pelkään että vihani ottaa taas vallan.." Kalma laski katseensa alas maahan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Kesä 2013, 15:23

Ei Shilohia tarvinnut toisen päivänvaloarkuudesta muistuttaa, kyllä hän tiesi. Sen sijaan aavekoira taas päätti sivuuttaa enkelin huomautuksen lauseessa siitä, kuinka kannatti tuntea entuudestaan joku orvoista, ennen kuin lähestyi. Ilmeisesti aavekoira ei sitten edes halunnut ajatella, että lapset saattaisivat illallakin olla valmiita leikkimään ja olihan aavekoira aikaisemmin leikkinytkin orpojen kanssa. Tuon olisi pitänyt vain etsiä ne vanhat tutut, niin koko selkkaukselta oltaisiin vältytty.
Kalma kävi kuitenkin kertomaan, että halusi puhua enkelin kanssa kahden, mutta jossain mukavammassa paikassa. Shiloh kohotti kulmiaan laiskasti, mitään sanomatta, lähtien sitten hitaan rauhallisin askelin Aavekoiran perään. Kalma johdatti enkelin hiljaisen torin laitamille, penkin luokse, johon aavekoira iski ahterinsa. Shiloh puolestaan jäi seisomaan muutaman askeleen aavekoiran eteen, tuijottaen tuota huppunsa suojista alaspäin.

Enkelin ilmekään ei värähtänyt, Kalman kertoessa Merarin iskeneen jälleen. Vieläkään ei se rauhallisen vakava ilme värähtänyt minnekään, Kalman kertoessa mitä Merari oikeastaan oli tehnyt ja mitä aavekoiran elämään näin kokonaisuutena kuului. Eniten aavetta kuitenkin näytti häiritsevän lapsi, joka oli alkunsa mahdollisesti saanut mustalaisen ja syntisen kanssakäymisestä. Siitäkään aavekoira ei ollut varma, oliko mitään lasta edes olemassa, mutta näytti pelkäävän jo valmiiksi. Shiloh tuijotti tovin sanomatta mitään alas aavekoiraan, joka katseensa oli katuun laskenut.
Onko jotain pelättävää, jos kerta itse jo pelkäät, mitä tekisit? Shiloh aloitti Pelkäät satuttavasi lasta joten se kertoo, että jollain tasolla jo välität siitä, oli se omasi tai ei. Lapsen taakaksi ei pitäisi langeta alkuperänsä saatikka isänsä tai äitinsä synnit. Lapsi on uusi elämä, uusi alku ja mistä sinun tulisi välittää vähiten, on lapsen alkuperä. Hän tulee tarvitsemaan sinua, Edna tulee tarvitsemaan sinua ja mikäli aiot katkeruutesi ja aiheettoman vihasi ottaa vallan, ajat heidät vain tuhoonsa. Jos yhtään välität puolisostasi, hillitset itsesi.
Viimeinen asia, mitä psyykkisesti ja fyysisesti vaurioitettu nainen tarvitsee, on tarpeeton viha puolisoltaan. Hän kaipaa tukea. Jonkun, joka välittää. Jonkun, joka tukee häntä ja hänen päätöksiään Enkeli jatkoi vakavan rauhallisella äänellä Mikäli et sitä pysty hänelle suomaan Suosittelen myös minä sinun pysyvän kaukana hänestä.
Sinä kontrolloit vihaasi Viha ei pitäisi kontrolloida sinua
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Kesä 2013, 22:04

Kaksikon ylle saapui hetkellinen hijaisuus jonka aikana kumpikaan ei puhunut toisilleen, kunnes Shiloh rikkoi rauhallisella äänellään tämän hiljaisuuden. Kalma nosti katseensa maasta vasta nyt ja jäi hiljaa kuuntelemaan mitä enkelillä olisi sanottavaa aavekoiralle missään välissä keskeyttämättä enkeliä ja kun Shiloh oli päässyt loppuun ei aavekoira heti vastannut mitään. Kalma mietti hetken aikaa omassa mielessään Shilohn sanoja, eikä voinnut kieltää etteikö nuo olleet käynneet mielessä monen monta kertaa. Silti mieleen oli tullut ainiainen pelko siintä että hän tekisi jälleen jotakin mitä ei voisi perua, eikä voisi korjata mitenkään. Niinkuin hän oli tehnyt jo kerran..
"Miten saatkin sen kuulostamaan niin hyvältä?" Kalma naurahti hieman vaivautuneesti, mutta nosti sitten katseensa vakavissaan enkeliin.
"Vihani sai minusta otteen jo kerran... miksei se voisi tapahtua toista kertaa?" Kalma sitten lisäsi.
"Tosin tämä on hieman eri asia.. mutta silti, pelkään että se tapahtuu uudestaan ja minusta taas tulee sellainen mitä olin.. ennen kuin sinä minua autoit." Kalma kertoi ja tajusi kuulostavansa typerältä... idiootilta. Idiootilta joka ei ottanut vanhemman sanoja vaari. Kalma huokasi.
"Mutta ymmärrän kuitenkin mitä tarkoitat ja ajat takaa.. Välitän Ednasta hyvinkin paljon, mutta tämä kaikki tuli niin nopeasti ja kaiken takana on mies joka on omaa tutotostani.. vahinko jota ei olisi koskaan pitänyt tapahtua. Enkä ole varautunut tulemaan isäksi." Kalma naurahti pienesti lopulle, mutta vakavoitui nopeasti nousten ylös penkistä ja kääntyen enkeliä kohden.
"Voin kuitenkin yrittää.. jos Edna minut vielä huolii lähelleen."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Kesä 2013, 02:10

Shiloh kävi hymähtämään pienesti, Aavekoiran kysellessä, miten enkeli sai kaiken kuulostamaan niin hyvältä. Ei ollut vaikeaa käyttää hieman järkeään ja käydä syvällisemmin ajattelemaan asiaa, mutta joskus sellaisiinkin pohdintoihin tarvitsi jonkun toisen apua.
Vihasi sai vallan koska annoit sen ottaa vallan. Ole vahva, älä anna sille valtaa. Hallitse sitä, hyödynnä sitä, älä anna sen hallita sinua Sillä muuten et ole yhtään parempi, kuin pahainen eläin, kuin yksikään murhaaja tai raiskaaja Shiloh vastasi ykskantaan Kalman kysymykseen.
Sinä tiedostat virheesi ja menneisyytesi, tiedät mille tasolle et halua enää vajota. Se kertoo siitä, että mielesi on vahva ja valmis taistelemaan sitä vastaan, miksi et halua muuttua Jos totta puhuttiin, ei Shiloh ollut tietoinen tästä vihasta mistä Kalma juuri puhui. Hän tiedosti vain sen, että Merari ja Kalma olivat jakaneet saman kehon ja Merari oli tehnyt kauheuksia jakaessaan kehon toisen kanssa. Ei Shiloh tiennyt Kalman vihanhallintaongelmista ja siten ei myöskään tiedostanut sen paremmin, miksi aavekoira nyt noin huolissaan oli. Merarihan oli nyt poissa, eri henkilö, täysin oma mielensä jossain muualla.

Puhe kääntyi kuitenkin Ednaan, Aavekoiran käydessä pohtimaan, huolisiko mustalainen häntä enää takaisin.
Miksei huolisi? Shiloh hymähti Sinä välität hänestä, olet valmis huolehtimaan hänestä. Sinä rakastat häntä ja en näe syytä, miksei hän rakastaisi sinua. Tyttö on vielä nuori ja kaipaa jonkun pitämään huolta itsestään Valitettavasti isänsä on ilmeisesti suurempi persoona, jolla on vielä kontrollia hänen elämässään.
Mutta lapsi pitää kastaa Shiloh kävi töksäyttämään ykskaks, kysymättä Pakanan ja tuomitun lapsi saa paremman alun kaikkien silmissä, mikäli ottaa kasteen Kyllä Shiloh tiedosti Ednan olevan pakana, siinä missä äitinsäkin ja isänsä. Oli hän sattumalta ohimennen törmännyt tytön vanhempiin muutamaan otteeseen kylillä pyöriessään. Eipä hän muuten noita Ednan vanhemmiksi olisi tunnistanut, ellei Edna olisi ollut heidän mukanaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Kesä 2013, 21:47

"Minä tiedän sen Shiloh, minä tiedän sen.." Kalma vastasi enkelin ensinmäisiin sanoihin. Kyllä Kalma tiesi että hän taantuisi jälleen samaksi armottomaksi lahtaajaksi joka oli joskus ollut jos antaisi nyt vihallensa vallan jälleen kerran. Shiloh jatkoi tyynen rauhallisesti sanojaan ja kertoi että aavekoira olisi tarpeeksi vahva, sekä selvästikkin halukas taistelemaan vastaan ettei viha veisi jälleen kerran aavekoiran järkeä mennessään. Kalma hymähti, enkeli oli oikeassa. Enemmän pitäisi olla huolissaan jos Kalma ei välittäisi asiasta vaan olisi juossut päätä pahkaa tappamaan lapsen ja Ednankin samalla.
"Kiitos Shiloh." Mitään muuta sanottavaa aavekoira ei keksinyt sillä hetkellä, tai kuvaamaan sitä kuinka kiitollinen saattoi olla enkelille tämän rohkaisevista sanoista. Kalma oli vain tarvinnut hieman rohkaisua kohtaakseen sen mitä pelkäsi.

Shiloh ryhtyi väittämään että kyllä Edna aavekoiran takaisin huolisi kaikesta huolimatta, eikä nähnyt mitään syytä miksi mustalainen olisi edes jättänyt miehensä joka välitti naisestaan. Kalma hymähti ja oli käymässä sanomaan jotakin Shilolle kun enkeli ehti ensin saaden aavekoiran muutamaksi sekunniksi hiljaiseksi ja tuijottamaan Shilohn hupun suojassa olevia kasvoja kuin halolla päähän lyötynä suu hieman raollaan. Kalma ei saannut mitään sanotuksi enkelin selittäessä vielä miksi näin tahtoi.. Kalma vain tuijotti tuota hiljaa. Hetki siinä menikin ennen kuin aavekoira sai itsensä kasattua ja aivonsa toimimaan lievän yllätyksen jälkeen.
"Anteeksi? Kastaa!?" Kalma ähkäisi ja vaikutti lievästi yllättyneen järkyttyneeltä. Kalman olisi tehnyt mieli kysyä miksi Shiloh tahtoi Merarin lapsen kastaa, mutta muisti mitä Shiloh oli sanonut hetki sitten hänelle lapsesta.. Lapsesta joka ei tiennyt tulevasta tai syntyperästään mitään ja sen vuoksi tuolle piti antaa anteeksi. Toinen syy taisi ollakkin se ettei Kalma ikänänsä ollut nähnyt lapsen kastamista.. kuullut kyllä ja lukenut kirjoista. Koiria kuin ei kastettu syntyessään ja pimeyden olentona, silloin kun Kalma oli ollut paha, ei päästetty kirkkoihin.
"Kuka sen tekisi? Sinäkö?" Kalma kysyi hieman hölmistyneenä, ei hänellä ollut varaa pappiin.. tai ehkä olisi, mutta Kalma tahtoi säästää pahan päivän varalle ne rahat jotka oli pistänyt omaan säästöönsä.
"...Ja mitä se edes on?" Kalma töksäytti hieman nolona. "Olen kuullut, mutta en koskaan nähnyt.."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Kesä 2013, 16:36

Aavekoira kävi kiittelemään enkeliä sanoistaan, joihin Shiloh vastasi vain pienesti hymähtäen. Eihän tällaista keskustelua voinut edes laskea toisen auttamiseksi tai neuvomiseksi, Shilohin omasta mielestään kertoessa silkkoja itsestäänselvyyksiä.
Enkelin sininen katse kävi kuitenkin terävöitymään aavekoiran ähkäisyn myötä, aivan kuin kaunismies olisi ollut valmis lyömään koiralta pään irti, jos tuo suoraan kieltäytyisi kasteesta. Tietenkin, loppupeleissähän se varmaan oli Ednan päätettävissä, kastettaisiinko lasta ja jos kastettaisiin, niin mihin uskoon. Shiloh osasi kuitenkin arvailla, ettei mustalainen aikonut lastaan kastaa, vaan kasvattaisi jälleen yhden pakanan kaupunkiin. Shiloh ei voinut kieltää, etteikö jollain tasolla halveksunut pakanoita, mutta ei hän myöskään suhtautunut noihin uskonnottomiin niin jyrkästi, mitä taas syntisiin. Pakanat sentään saattoi käännyttää, yleensä mokomat eivät edes olleet tietoisia uskosta tai heidät oli vain kasvatettu ilman sellaista Joten pystyikö heitä siitä syyttämään?

En ole oikea henkilö suorittamaan kastetta Shiloh tokaisi, käyden näin itse kieltäytymästä kastamasta lasta. Hän ei ollut kirkon sanansaattaja, vaan ylemmän tahon, kirkko saisi hoitaa kasteen Kenties nuori Papitar Ophelia?.
Kalma kävi myös kyselemään, mikä kaste varsinaisesti oli. Eipä koiraa voinut syyttää tietämättömyydestä, kukaan ei ilmeisesti ollut aikaisemmin asiaa maininnut tuolle.
Kasteessa lapsi siunataan uskoon, Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen Shiloh selitti nopeasti ja yksinkertaisesti, sen pahemmin aloittamatta tuntien mittaista saarnaa.
Yhteiskunnallisesti lapsi saisi paremman lähtökohdan, jos kuuluisi kirkkoon Varsinkin, jos tilanne kiristyy tästä yhtään enempää Friikin ja pakanan lasta tuskin kirkko katsoo hyvällä, jos noitavainot roihahtavat jälleen Shiloh kertoi kylmiä totuuksia, ilmeensä värähtämättä kertaakaan.
Kasta lapsi, niin näet kasteen ja autat häntä Enkeli vielä lisäsi, kohottaen vihdoista viimein katseensa irti aavekoirasta, tarkkailemaan hitaan rauhallisesti ympäristöä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Kesä 2013, 18:32

Kalma kohotti kulmiaan kun Shiloh kieltäytyi kastamasta lapsen itse ja ehdotti sen sijaan papitar Opheliaa. Kalma hymähti, ehkä.
"No jos hän vain suostuu." Kalma vastasi Shilolle, ei hänellä ollut mitään kastamista vastaan. Ednasta aavekoira vain ei ollut aivan varma, eikä uskaltanut edes mitään mielessään käydä lupaamaan mustalaisen puolesta.. he eivät kuitenkaan olleet nähneet pitkään aikaan.
Shilohn selittäessä mitä kastaminen oli nyökkäsi aavekoira pienesti, mutta yllättyi hieman enkelin alkaessa selittämään miksi kastaminen saattaisi olla tärkeää lapsen ja tuon tulevaisuuden kannalta. Kalma jäi hieman hiljaiseksi.. noinko suuret vaikutukset niin pienellä asialla saattaisi olla? Kalma ei kuitenkaan vastanut mitään sillä ei ollut aivan varma mitä edes olisi voinnut vastata noihin sanoihin. Jos noin oli.. miten hänen tai Ednan tulevaisuus tässä kaupungissa!? Kalma oli friikki ja vielä laskettavissa pimeyden olennoksi, joka riittäisi hyvin ihmisille teloitus syyksi ja Edna oli mustalainen joka harjoitti magiaa joten tuon voisi laskea "noidaksi" ja polttaa roviolla. Lapsi jäisi ilman vanhempiaan.. Toinen huoli Kalmalla oli omasta pojastaan joka ei ollut ihmisten palveluksissa- ja näin myös kruunun suojassa- vaan.. no jänis ihmisten kylässä. Lisäksi Rico oli puoliksi demoni joka nosti enemmän huolta. Kalma ei kuitenkaan alkanut tuolla asialla vaivaamaan enkelin päätä vaan hymähti avaten suunsa.
"Itse voin lupautua, mutta Ednasta en tiedä." Kalma lopulta vastasi katsoen enkelin päälle joka päätti tarkastaa ympäristön. Kalma otti muutaman askeleen pois päin.
"Jatkan matkaani, minulla ei ole kuitenkaan kauheasti aikaa jäädä tähän jos aijon vielä ehtiä Ednan luokse." Kalma sanoi ilmoittaen näin kohteliaasti että hänen olisi nyt jatkettava matkaa, vaikka Shilohn kanssa olisi kieltämättä ollut mukava enemmänkin turista. Mutta aurinko määräsi nyt tahdin, joten lyhyen hyvästin jälkeen aavekoira katosi katuja pitkin omille teille tuttua taloa kohden.

Talo oli kyllä tuttu, olihan aavekoira käynnyt siellä muutaman kerran, mutta silti aavekoiraa hermostutti.. Mikä olisi Ednan reagtio kun Kalma seisoisi oven takana? Entäs jos Alf olisi sisällä eikä olisi niinkään iloinen aavekoiran uudestaan tapaamisesta tai siintä että tulisi hakemaan tuon tytärtä.. viime kerralla kun herran kanta oli käynnyt hyvin selväksi. Kalma kuitenkin muisti mitä Shiloh oli sanonut, eikä hän ollut turhaan tänne asti tullut.. eikä hän enään tahtonut nukkua yksin tyhjällä pedillä, jotakin puuttui.. ellei kahta vieressä nukkuvaa koiraa laskettu. Silti Edna oli poistuessaan jättänyt suuren tyhjän aukon aavekoiran elämään.
Kalma seisoi hetken oven takana ennen kuin nosti kätensä ja koputti oveen muutaman kerran kuuluvasti. Toivottavasti hän ei herättäisi ketään, tai no kellohan oli jo varmasti ties mitä joten turha toivo! Kalma laski kätensä vierellensä astuen muutaman askeeln taaemmas ovelta jääden odottamaan sen avaamista, jos sitä nyt kukaan avaisi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Kesä 2013, 19:33

Shiloh, Edna


Kuten oletettua, ei aavekoira voinut käydä lupailemaan mitään puolisonsa puolesta. Itse aavekoira kuitenkin ilmeisesti harkitsi asiaa, mikä sai pienen hymyn käväisemään nopeasti enkelin kasvoilla. Katse kääntyi takaisin aavekoiraan vasta, kun tuo ilmoitti tekevänsä lähtöä, sillä aikoi vielä tänä yönä ehättää Ednan luokse. Ihan ymmärrettävää, eikä Shiloh aikonut sanoa mitään vastaan. Hän aisti muutenkin lähettyvillä jotain, jonka halusi mennä tarkistamaan Jotain, mitä piti varmasti rangaista. Niinpä enkeli ja Aavekoira heittivät nopeat hyvästit toisilleen, jonka jälkeen kumpikin lähti omille teilleen


Edna oli viettänyt äitinsä luona jo muutaman kuukauden. Tyttö oli suoraan sanottuna masentunut alkuunsa, mutta pikkuhiljaa oli noidanalku alkanut piristyä. Se oli kuitenkin varmaa, että uusi elämä sikisi hänessä paraikaa. Hän oli vasta nuori, tietenkin se pelotti, mutta onneksi oma äitinsä oli alusta asti ollut tukena ja apuna. Helga oli sitä mieltä, että lapsen tulisi syntyä ja lapsi saisi mahdollisuuden elämään, joko Ednan kasvattamana, tai jonkun muun. Noidanalku itse ei ollut vielä edes jaksanut miettiä, aikoisiko pitää lapsen, mutta mitä enemmän aikaa oli kulunut, sitä enemmän oli Edna ehättänyt tykästyä ajatukseen omasta lapsesta.
Raskaus oli jo edennyt niin pitkälle, että sen saattoi jo huomata. Tästä johtuen oli Edna joutunut vaihtamaan isompiin vaatteisiin, mutta onneksi äidiltään löytyi apua siihenkin. Kahdella naisella kun ei kauheasti rahaa ollut, Ednan äidin töiden ollessa hiljaisemmanpuoleisia nykyään. Tietenkin myös Alf oli omalta osaltaan pienesti auttanut silloin tällöin, vaikkei puoliverinen nyt niin kovin innoissaan lapsesta ollut, sen syntyperästä johtuen. Tai ehkä Alf ei vain halunnut vielä myöntää itselleen, olevansa lapsen synnyttyä luokiteltavissa vaariksi

Koputukset ovelta eivät kauaa vastausta odottaneet, kun ovi käytiin vetämään reippaasti auki. Helga, vanhempi mustalaisnainen katsoi aavekoiraa mitäänsanomaton ilme kasvoillaan. Tietenkin ennustaja oli osannut arvata Kalman saapumisen.
Hän on nukkumassa Helga tokaisi rauhallisella äänellä eikä tänään tuskin lähde mukaasi mustalainen jatkoi, astuessaan hieman sivummalle merkiksi siitä, että aavekoira saisi sisään tulla, mikäli mielisi. Edna tosiaan oli jo nukkumassa, alakerran makuuhuoneessa. Äitinsä luona asutut kuukaudet olivat opettaneet mustalaista jälleen päivärytmiin, joten ei hänestä ollut tällä hetkellä valvomaan koko yötä, kuten ennen. Lisäksi raskauden tuoma lisärasitus verotti voimia, tietenkin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Kesä 2013, 21:05

Kauaa ei tarvinnut kauaa odotella kun ovi aukeni ja oven takaa paljastui Ednan äiti Helga, ei sinänsä yllätys olihan tämä vanhemman mustalaisen koti. Helga ei vaikuttanut hyppivän aivan onnesta aavekoiran nähdessään, mutta ilmoitti kuitenkin rauhallisesti että Edna oli nukkumassa ja tuskin tänään olisi heti lähdössä aavekoiran mukaan. Kalma ei sanonut mitään, nyökkäsi vain pienesti ja astui sisään Helgan väistäessä oven suulta tehdäkseen aavekoiralle tietä. Kalma kääntyi naulakolle ja riisui takkinsa että kenkänsä naulakon alle.
"Ei se mitään, halusin vain tulla katsomaan." Kalma ilmoitti rauhallisesti Helgalle kääntyessään vanhempaa- tai no jos pilkkua viilattiin niin nuorempaan, mutta henkisesti Helga taisi olla aavekoiraa vanhempi- kohden mutta käänsi katseensa kuitenkin nopeasti pois ja kääntyi tuvan suuntaan. Muutaman askeleen aavekoira ottikin tuvan sisään, mutta pysähtyi sitten katsomaan huonetta jossa Edna nukkui. Aluksi aavekoira ajatteli että olisi käynnyt vain istumaan alas mutta toisaalta hän ei saannut rauhaa mielellensä ennen kuin olisi nähnyt rakkaansa, etenkin kun tuo oli samassa rakennuksessa. Kalma kääntyi takaisin Helgaa kohden.
"Voinko käydä katsomassa?" Kalma kysyi Helgalta, joka nyökkäsi vastauseksi, jolloin pieni mies aavekoiran mielessä hyppäsi ainakin avaruuteen asti silkasta onnesta. Kalma itse vain soi Helgalle iloisen- ja innokkaan- hymyn ja kääntyi saman tien ovelle jonka takana Edna oli. Sen verran järkeä aavekoiralla kuitenkin oli tällä kertaa mukanaan ettei suinkaan juossut sisään vaan varovasti avasi oven pienen hennon narahduksen kera. Kalma astui sisään ja katsoi naistaan joka nukkui hiljaa rauhallista untaan mitään tietämättä että aavekoira oli samassa rakennuksessa, samassa huoneessa. Kalman kasvoille kiipesi väkisinkin iloinen ja ehkä helpottunutkin hymy nähdessään naisensa hyvin voivana sen kaiken kamaluuden jälkeen. Kalma käveli hiljaa peremmälle sängyn vierelle ja melkein jopa vanhasta tottumuksesta nosti toisen kätensä hivelemään naisen ruskeita kikkara hiuksia, mutta kuitenkin niin ettei herättäisi naista. Hetken Kalma olikin siinä hivellen nuoren mustalaisen hiuksia ja laski sitten katseensa alemmas Ednan vatsan kohdille. Peitto oli tiellä ja valehteli hieman, mutta kyllä sen jo näki kuinka pitkällä raskaus jo oli. Kalma hymähti hieman surkuhuvittuneena ja laski kätensä pois Ednan hiuksista.
"Nuku hyvin." Kalma kuiskasi hiljaa, kääntyi ja astui sitten askelia pois päin nukkuvasta vaimostaan, ja sulki oven perästään. Kalma katsoi Helgaan.
"Miten teillä on mennyt? Ja miten Alf on lapsesta mieltä?" Kalma kysyi
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Kesä 2013, 22:44

Helga nyökkäsi vastaukseksi aavekoiran kysymykseen siitä, saisiko tuo mennä katsomaan Ednaa. Ei Helga nähnyt siinä mitään pahaa, kunhan Kalma vain oli nätisti. Ei hän muuten mokomaa olisi päästänyt sisään taloonsa, jos ei olisi luottanut tai kenties tiennyt että aavekoira käyttäytyisi kunnolla.
Edna ei tehnyt elettäkään herätäkseen, sillä tyttö oli jo niin syvässä unessa, ettei edes tiedostanut jonkun astuneen huoneeseen. Tosin, mikäli Kalma olisi yrittänytkään herättää Ednaa, olisi Helga lyönyt aavekoiraa paistinpannulla päähän. Edna kaipasi lepoa, Edna ansaitsi leponsa, oli paikalle tullut sitten itse Saatana tai Jumala, ei Helga olisi antanut kenenkään herättää omaa tytärtään. Varsinkaan nyt, kun tuo oikeasti oli saanut unenpäästä kiinni, eikä nähtävästi nähnyt painajaisia, vaan nukkui levollisesti.
Aavekoira kävi poistumaan makuuhuoneesta, palaten vanhemman mustalaisen seuraan.

Miten nyt voi olettaa Oli vastaus Kalman ensimmäiseen kysymykseen siitä, miten mustalaiskaksikolla oikeastaan oli mennyt edessä ovat vaikeat ajat.
Kalman tiedustellessa Alfin kantaa lapseen, kävi mustalainen naurahtamaan äänekkäästi, halveksuvasti.
Luuletko, että me välittäisimme sen piruparran mielipiteestä sitten tippaakaan? Helga heitti vastakysymyksen, samalla kun käveli pöytänsä ääreen ja kävi istahtamaan alas. Hiisi heilutteli häntäänsä pöydällä, kristallipallon vieressä, pienesti mouruten tuijottaessaan aavekoiraa viirusilmillään.
Mutta mitä luulet hänen olevan mieltä siitä? Sen nyt ei pitäisi olla yllätys kenellekään Ennustajaeukko tokaisi, samalla kun nosti pöydällä odottaneen teekuppinsa huulilleen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Heinä 2013, 22:43

"Aika moni tuntuu puhuvan tuota samaa.." Kalma totesi hieman vakavana Helgan sanoihin ja siintä että tiedossa tulisi olemaan vaikeat ajat. Shiloh oli kyllä maininnut tuon asian myös ja ehkä sellainen tosiaankin oli viritteillä.. Kalma vain sai toivoa ettei itse joutuisi vanhan taustansa, tai friikkeytensä takia kohteeksi.. tai kukaan hänen läheisistään. Seuraaviin sanoihinsa aavekoira sai vastaukseksi halveksivan naurahduksen, jonka jälkeen Helga kertoi ettei Alfin mielipiteistä välitetty kahden mustalaisen keskuudessa. Kalma ei voinnut olla hymähtämättä hieman vahingon iloisen näköisenä, kävellessään vanhemman mustalaisen perässä ja kävi itsekkin istumaan alas. Katse kävi Helgan kissassa joka ei tuntunut pitävän aavekoirasta mouruten hiljaa. Kalma puolestaan urisi takaisin kuin koira konsanaan naurahtaen pienesti lopuksi. Katse käännettiin takaisin Helgaan.
"Kihisee kiukusta?" Kalma heitti Helgalle tuon kysellessä häneltä mitä mieltä Alf mahtoi olla lapsesta.
"Mutta siinähän kihisee, tilanteelle ei voi enään mitään." Kalma lisäsi.

"Saan varmaan jäädä yöksi? Odottamaan milloin Edna heräisi" Kalma töksäytti, ei olisi mitään järkeä palta kotiin ja juosta huomenna illalla uudestaan tänne.. ja ehkä Ednalle olisi iloinen yllätys nähdä miehensä pitkästä aikaa, tai sitten aavekoira saisi paistinpannusta ja kovaa naamallensa, sekä perään mäkätykset kaikesta mahdollisesta. Naisista ei koskaan tiennyt!
"Lupaan etten häiritse, saatte nukkua rauhassa." Kalma lisäsi sillä ei uskonut Helgan valvovan hänen kanssaa koko kellon ympäri.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Heinä 2013, 21:50

Ennustaja kävi hymähtämään kuivahkosti, nostaessaan toista kulmaansa Kalman sanojen myötä. Oliko se sitten yllätys, että moni puhui asiasta tähän malliin? Ajat olivat vaikeita kaikelta kantilta, Ednalle varsinkin. Mutta entä lapsen kasvatus ja ruokkiminen, saatikka sitten suojeleminen? Jos ei kirkolta, niin sitten lapsen oikealta isältä. Tuo tuskin antaisi asian vain olla, jos saisi tietää onnistuneensa tehtävässään. Tai mistä sitä tiesi, kenties lapsen isä oli kuin Alf: Ei ilmestyisi kuvioihin, ennen kuin ipana olisi jo teini-ikäinen ja helposti käsiteltävissä.
Ennemminkin potkii ämpäreitä turhautumisesta Mustalainen kävi täsmentämään aavekoiran arvausta Alfin suhtautumisesta, mutta kuten sanottu, ei kukaan juuri pukinparran mielipiteestä välittänyt. Tuo oli viimeinen henkilö, jolla olisi päätösvaltaa tämän lapsen suhteen.
Velhokin on käynyt vierailemassa. Lähinnä Ednan opintojen tähden. Jos se minusta olisi kiinni, ei se kalju täällä ravaisi. Mutta mikä minä olen Ednaa estämään unelmiensa kanssa Tai no, olihan äidillä tietenkin päätösvaltaa lapseensa, mutta Edna oli isänsä tapaan kovin kovapäinen tapaus.

Kalma kävi kyselemään, voisiko hän jäädä yöksi, odottaakseen, että Edna heräisi. Mustalainen kävi vilkaisemaan ylipainoista kollia pöydällään, joka ilmoitti mielipiteensä häntäänsä hurjasti vispaten.
Jos pysyt kaukana Hiiden paikoista, niin kyllä. Mikäli et pysy, en ota vastuuta siitä, mitä katti tekee sinun pärställesi Helga kävi tokaisemaan, nostaessaan teekupin jälleen huulilleen.
Ja kuka nukkumisesta on mitään puhunut? Pieni virne kävi naisen kasvoilla, tuon kääntyessä vihdoista viimein kristallipallonsa puoleen Teetä on keittiössä.
Noiden sanojen myötä kävi mustalaisnainen keskittymään omiin puuhiinsa, jättäen aavekoiran omaan rauhaansa, mikäli tuo ei nokkaansa liian lähelle tunkenut.


// jos et mitään muuta keksi ni heitä vaan aikahyppy aamuun //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Heinä 2013, 00:07

Merarin tulevista suunnitelmista lapsen varalle, tai hänen, aavekoira ei tiennyt mitään mutta aikoisi pitää huolen että lapsi pysyisi kaukana siintä psykopaatista. Eikä lapsen oikeastaan koskaan ikinä tarvitsisi tietää kuka tuon oikea isä olisi, jos siis Kalmalta kysyttiin.. Ednasta aavekoira ei mennyt takuuseen. Mutta ei Kalma käynnyt näistä puhumaan Helgan kanssa juuri nyt tai edes miettimään syvemmin.
Kalma ei voinnut olla hymähtämättä hieman vahingoniloisesti Helgan kertoessa että Alf oli enemmän kuin turhautunut tähän kyseiseen tapahtumaan, potkien mahdollisesti ämpäreitä jossakin vittuuntuneena. Helga mainitsi myös velhon joka oli käynnyt täällä pariin otteeseen Ednaa katsomassa. Kalma kohotti hieman kulmiaan, mutta ei käynnyt sen enempää kysymään velhosta tai missä tuo oikein liikkui tai mitä teki. Saisi luu perse tulla itse katsomaan koiraansa jos jaksoi joskus sinne asti enää raahautua.
"Onhan siintä hyötyäkin.. hän pystyy puolustamaan itseään, eikä ole aivan niin riippuvainen minusta tai muistakaan." Kalma totesi ja uskoi Helgan tietävän mitä aavekoira tarkoitti. Edna oli puoliverinen ihminen ja vaikka osasi hieman puolustaa itseään niin silti tuo ei pärjäisi isompia korstoja vastaan vaan olisi riippuvainen sitten Kalmasta.. joka ei revennyt joka paikkaan tai voinnut olla aina vahtimassa naistaan. Ja sekös huoletti aavekoiraa, hän ei tulisi päästämään Ednaa enää silmistään.

Kalma vilkasi Helgan kissaa tuon ilmoittaessa hyvin vahvasti mielipidettään koirasta talosta, josta Helga sitten mainitsikin että aavekoira saisi pysyä poissa katin tieltä.. ellei halunnut naamaansa komeita raapimis jälkiä.
"Aiot valvoa?" Kalma kysyi toista kulmaansa ehkä hieman haastavastikkin kohottaen mieleen muistuen sen kuinka he Ednan kanssa olivat ensinmäistä kertaa tavanneet, nyt vain kyseessä oli Helgan äiti. Mitään haastetta aavekoira ei kylläkään tähän aikonut heittää.. Helga oli.. liian vanha ja no... ei niin aavekoiran makuun.
"Ei minulla ole hinkua häiritä kissaasi." Kalma ilmoitti Helgalle. "Enkä juo teetä, kiitos vain." Kalma lisäsi vielä Helgan tarjotessa aavekoirallekkin teetä, joka siintä litkusta ei edelleenkään piitannut. Näiden sanojen jälkeen aavekoira hiljeni ja nousi muutaman sekunnin päästä ylös suunnistaen keittiön puolelle sanoistaan huolimatta. Teestä Kalma ei kuitenkaan piitannut vaan alkoi kaivamaan ruokakaappeja ottaen nyt vain kuivalihaa pieneksi mahan täytteeksi.

Meni tunti jos toinenkin eteenpäin Kalman odottaessa vain kärsivällisesti ajan etenemistä ja kun yö alkoi vaihtumaan aamuyöhön.. loppui aavekoiran kärsivällisyys ja tuo meni koirana Ednan huoneen oven läpi huoneeseen. Edna nukkui vieläkin, eikä Kalmalla ollut aikomuksenakaan herättää nuorta mustalaista, sen sijaan kävi vain keskelle lattiaa makaamaan ja napittaen nukkuvaa mustalaista. Pienikin liikahdus sai koiran liikahtamaan tai ainakin värähtämään.
suskari
 

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron