Kirjoittaja Nipustin » 22 Helmi 2014, 16:11
Samkielin raskaasta huokauksesta päätellen Jennan hymy ei ollut riittänyt piristämään toista niin paljon että tässä oltaisiin riemusta loikkien astelemassa ateroimaan appivanhempien luokse. Jen kumartui antamaan suukon langenneen otsalle ja sitten pyörähti sohvan läheisyydestä pieneen makkariin. "Kyllä tämä tästä!" Kuului kannustava huuto huoneesesta.
Ihmisnainen halusi pestä kasvonsa sekä kätensä ennen kuin he lähtisivät mihinkään. Laittautumiseen hän ei käyttänyt liiemmin aikaa, samat vaatteet kelpaisivat, mutta siistiltä tuli silti näyttää. Asuntokin siivottiin sopivaan kuntoon että kehdattaisiin sieltä lähteä.
Jennan vanhemmat eivät asuneet kovin kaukana, mutta silti kuitenkin riittävän etäällä ettei kuistilta huutaminen olisi kuulunut näille asti. Koti ei näyttänyt mitenkään muusta maisemasta erottuvaiselta, se oli keskikokoinen massan värinen rakennus, samanlainen kuin toisetkin lähistöllä. Oveen koputtaessa kuului pehmeä puuääni, ja sitten sisältä kuului askeleita. Heitä oli odotettu.
Oven avasi jo aikaisemmin tavattu Jennan äiti, joka hymyili vaisusti molemmille pyytäen heidät sisään. Kun ovi oli kaksikon perästä saatu kiinni äiti hävisikin sen sileän tien keittiöön sanomatta enää mitään teennäisiä kohteliaisuuksia tai muutakaan. Liekkö oppinut jo Samkielin tavoille yhden tapaamisen aikana?
Sitten Jennan isä, vankkarakenteinen, hyvin syönyt ja iäkäs mies tuli kaksikkoa vastaan. Hän, toisin kuin Jennan äiti, näytti todella ilahtuneelta. Tuo halasi vain pikaisesti tytärtään pitäen lähes koko ajan ilakoivat kasvonsa Samkielissä. "No mutta tervetuloa, tervetuloa!" Harmaantuva mies sanoi tuttavallisesti ja varoittamatta otti myös Samkielin halaukseen. Oikeastaan näytti siltä että isä piti enemmän tästä mieshenkilöstä jonka Jenna oli päättänyt tuoda esiteltäväksi kuin itse tyttärestään. Jenna ei oikeastaan ollut ihmeissään sillä hän oli usein kuullut miten isä oli sanonut tahtoneenssa pojan ja joutunutkin tyytymään hyödyttömään tyttölapseen sen sijaan. Nyt hänellä olisi kuin poika, nimittäin jos Jenna päättäisi naida Samkielin.
"Kiva nähdä sinuakin, isä", Jenna sanoi yrittäen näyttää hymyileväiselä ja sitten kunhan vain isä päästi Samkielin otteestaan Jenna luikahti komistuksen käsipuoleen esitelläkseen isänsä ja miesystävänsä toisilleen. "Isä, tässä on Samkiel. Sam, tässä on tuota minun isäni Eustace."
Jennan lapsuuden koti oli hyvin yksinkertainen ja täynnä erilaisia käsitöitä. Jennan äiti oli käsityöihmisiä ja myi niitä lisätienestiksi niin kuten hyvin olettaa oli myös heidän kotinsa koristeltu mitä erikoisimmin käsitöin.