Explanation

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Nipustin » 20 Syys 2013, 21:07

Nainen oli tosiaan ollut kuin pieni aurinko, kunnes miehen kommentit aamiaisesta saivat naisen ilmeen menevän kuvainnollisesti pilveen. "No enpä ole kummoisesti jaksanut ruoanlaitosta välittää!" Nainen puolustautui punastuneena sillä olihan tämä kieltämättä hieman noloa myöntää, "Söin yleensä töissä, olin aina poissa, ruoka olisi vain pilaantunut kaappeihin!" Toisen kuitenkin, naisen pitäessä puolustuspuhetta, nakertaessa omaa korppuaan ja kommentoidessa ääneen kuinka sekin oli kuivaa. Jenna räjähti nauramaan. Toinen oli todella vastustamattoman suloinen ollessaan nuin röyhkeänkin rehellinen ja suora.
"No koita kestää, lähdetään teen jälkeen käymään läheisessä leipomossa... En suinkaan suunnitellut pitäväni sinua nälässä" Jenna sanoi lempeästi suu jälleen leveässä hymyssä. Hän istuutui miehen viereen sängylle, tarjotin oli heidän välissään. Nainen ei itse koskenut korppuunsa vaan päätti jättää sen suosiolla väliin tarttuen teekuppiinsa ja aloittaen juomaan sitä. Ruokahalu oli ollut naisella kadoksissa jo pidempään, mutta nyt kun hän hörppäsi teetä tyhjään vatsaan, tuntui pieni pisto vatsassa. Nainen päättikin nakertaa korppunsa, välittämättä siitä että se oli jo aika kuivaa. Korppua kastettiin teehen niin että se vähän pehmeni ja sitten haukattiin. Näin syötynä korppu ei oikeastaan edes ollut kovin vastenmielistä. "No tuliko teestä liian kitkerää? Liian makeaa? Kai siinä jotain on vialla?" Jenna kysyi sitten toiselta kuullakseen totuuden. Ja tottuuta tavoitellessa Samkiel oli kyllä oikea henkilö jolta kysyä.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Syys 2013, 21:26

Samkile seurasi hiljaisena Jennaa, joka kömpi vuoteelle hänen vierelleen. Mies oli kyllä huomannut että toinen oli nolostunut hänen kommentistaan, oliko hän sanonut jotain väärää. Se sai hänet pohtimaan, ei Samkel tahtonut pahoittaa Jennan mieltä.
Sivusilmällään mies huomasi naisen dippaavan korppuaan teehen ja haukkaavan sitä. Samkiel vilkaisi omaa puoliksi syötyään korppuaan ja laski sen hitaasti teehen lopulta maistaen sitä. Pieni yllättynyt välähdys värähti miehen kasvoilla, se maistui itse asiassa paljon paremmalta eikä hän voinut olla kostuttamatta loppua korpustaan. Mmmh..joo..mse on hyvää..mhmm Samkiel vastasi Jennan kysymykseen suu täynnä korppua.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 20 Syys 2013, 22:09

Toinen kehui hänen teetään. Jos siitä ei löytynyt mitään pahaa sanottavaa, sen täytyi tosiaan olla ihan hyvää. Jenna tuijotti hetken teekuppiinsa, jossa teessä uiskenteli muutama korpun murunen. Sitten nainen nosti onnellisen katseensa mieheen. "Kiitos."

Kun Jenna oli saanut dipattua loputkin korpustaan ja siten syötyä sen, ryystettiin loput teet ja kuppi asetettiin takaisin tarjottimelle. Nainen nousi reippaasti ylös sängyltä, kaappasi tarjottimen käsiinsä ja kumartui tarjoamaan tarjotinta miehen eteen että tuo voisi laskea omakin kuppinsa siihen. "Osaan ainakin tarjoilla, vaikken kovin hyvin ruokaa teekään!" Nainen nauroi ja pyörähti tarjottimen kanssa melko hurjan näköisesti, mutta mitään ei tipahtanut. Neito vei tarjottimen sitten näyttävästi peppu pyörien keittiöön ja palasi makuuhuoneeseen.
"Noh jos lähdemme ihan ihmisten ilmoille minun on varmaan parempi pukeutua vai mitä olet mieltä?" Jenna asettautui mallimaisesti poseeraamaan miehen eteen, "Lähtisitkö kanssani ulos jos olisin tässä asussa?"
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Syys 2013, 22:20

Samkiel hymähti Jennalle tuon kehuskellessa tarjoilijan taitojaan kokkailun sijaan. Mies itsekin tyhjensi teekuppinsa ja asetti sen naisen ojentamalle tarjottimelle, seuraten sen jälkeen toisen perään tuon piipahtaessa keittiön puolelle.

Jennan palattua tuo ehdotti, jos he lähtisivät ihmisten ilmoille ja uteli selvästi kiusaten omasta asustuksestaan olisiko se sovelias ulkoilmaan. Samkiel antoi toiselle hyvin vakavan katseen, joka viesti selvästi siitä ettei hän halunnut naisen pyörivän ihmisten keskellä noin vähäpukeisena. Hän olisi ainoa joka saisi ihailla toisen kaunista vartaloa! En päästäisi sinua edes ulos tuossa asussa.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 21 Syys 2013, 12:29

Jenna ei peitellyt tyytyväisyyttään miehen vastaukseen, sillä hän ei edes haluaisi antaa kenenkään toisen ihailla itseään. Viimein Jenna halusi olla jonkun, omittu ja suojeltu. "Tylsimys..." neito sanoi leikkisästi edelleen onnellisena hymyillen. Hän antoi miehelle suukon ja alkoi pukeutumaan.
Kun päälle oli katseltu uudet vaatteet, neito kävi sitten pesemässä kasvonsa kylpyhuoneessa. Nyt hän olisi valmis lähtöön.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Syys 2013, 18:57

Sillä välin kun aurinkoinen neito pukeutui, Samkiel poimi paitansa lattialta ja veti sen ylleen. Raskas asevyökin löytyi ja saappaatkin vedettiin jalkaan. Mies nousi ylös vuoteelta ryhtyen etsimään viittaansa ja pianhan se oleskelutilan puolelta löytyi.
Jennankin vaikutti olevan valmis. Menemmekö? Mies kysyi odottavan kuuloisena ulko-oven luota.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 21 Syys 2013, 22:41

Toinen huhuili naista jo oven suulta, joten Jenna kiiruhti tuon luokse. "Joo ihan valmis, mennään!" Tuo sanoi rempseästi ja kurottautui avaamaan ulko-oven toisen ohitse.

Matka leipomoon ei varsinaisesti ollut pitkä, mutta sai siinä jonkun matkaa kulkea. Kadut olivat täyttyneet aamupäivästä jo kyläläisillä, joilla oli kiire myydä omia tuotteitaan tai ostaa parhaat ensimäisenä päältä. Pahimman ihmisruuhkan Jenna oli suunnitellut kiertävänsä kävelyttämällä heitä hitusen pidempää tietä, joka ei kuitenkaan kulkenut suoraa aamuruuhkaisen torin läpi. Tiellä vähän matkaa heidän edessään oli kaksi pojan kolttiaista, jotka leikkivät innoissaan puukepeillä. Taisivat miekkailla. "Mä osuin, mää osuin!" Toinen pojista kiljui riemuissaan ja toinen näytteli draammattista kuolemaa kun tuo oli hänet juuri surmannut. Sitten äsken "kuollut" poika loikkasi innoissaan ylös ja kiljui että oli hänen vuoronsa olla ritari ja toinen olisi roisto. Leikki jatkui riemukkaanana vielä silloinkin kun Jenna ja Samkiel kulkivat siitä ohi.
Jenna takertui sulavasti miehensä käsipuoleen ja katsoi tuota suloisella koiranpentu tuijotuksella. "Sinähän osaat miekkailla, etkös? Miksi muuten sinulla olisi miekka aina mukana... Voisitko, kiltti, opettaa minuakin?" Jenna oli aina janonnut seikkailuja ja muuta jännittävää, joten miekkailun opetteleminen olisi ihmisestä aidosti kiehtovaa. Sitä paitsi koskas tuota tiesi milloin sellainen taitokin saattaisi tulla tarpeeseen.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 22 Syys 2013, 00:55

Samkiel oli vetänyt huppunsa saman tien päähänsä heidän astuttua ulkoilmaan, mies halusi pitää varansa.
Langennut itse ei tiennyt kuinka pitkä matka leipomolle oli, joten luotti naiseen ja piti huolen ettei toinen päästäisi hänen käsivarrestaan irti. Vaikka syrjäinen katu oli pääkatua hiljaisempi, lasten iloinen leikintä täytti kadun ihmismassan hälinän sijaan. Samkiel seurasi sivusilmällään kahden pikkupojan miekkaleikkiä. Mies huomasi monia virheitä, mutta tiesi kyllä ettei lapset vain pitivät hauskaa vaikkakin kuolemisessa ei ollut mitään hauskaa. Miehen katse kääntyi takaisin kaksikon kulku suuntaan, ennen kuin hänen viereltään kuului kysymys. Samkiel katsahti Jennaa hivenen hölmistyneenä, eikö toinen ymmärtänyt miksi hän kantoi miekkaa? Suojelen sillä itseäni tietysti. Unohditko jo miksi- Miehen lause katkesi yllättäen tämän tajutessa ettei Jenna luultavasti tiennyt hänen olevan vielä vaarassa. Samkiel ei ollut vieläkään rohjennut kertomaan sitä toiselle, vaikka se olisi ollut hyvä kertoa.
Um siis se on jäänyt tavaksi. Mies selitti pikaisesti ja vaihtoi puheen aiheen Jennan toiseen kysymykseen. Ja kenties voi muutaman liikkeen sinulle opettaa.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 22 Syys 2013, 11:50

Jenna ei voinut mitään sille että hänestä tuntui ettei tuo mies hänen käsikynkässään kertonut nyt kyllä kertonut hänelle ihan kaikkea, mutta sitten langennut kiireesti vaihtoi aiheen siihen että voisi kuulema näyttää Jennalle muutamia liikkeitä joka - suorastaan kuin pikkulapsen - kiinnitti kaiken naisen huomion siihen lupaukseen. "Niinkö? Ihanko totta! Vähänkö hienoa!" Jenna huudahti ja hypähti muutaman kerran ilmaankin. Samkiel oli ihana kaikin tavoin.
"Kai sinä opetat minut niin taitavaksi ettet enää itsekään voita minua? Olen aika nopea oppimaan... Ja oppilas kohoaa mestarinsa ylitse on aina niin mielenkiintoinen tarina!" Jenna intoutui puhua pulpattamaan onnellisena, hänestä tosiaan tuli nyt hieman laspsekas loistaessaan näin voimallisesti elämän iloa ja intoa. Jokainen pienikin hyvä asia oli suuremmoista ja kerrassaan ihastuttavaa ja oli kuin huonoja asioita ei olisi olemassakaan.

Kaksikon tie päättyi suloisen leipon edustalle. Jenna päästi vasta nyt irti Samkielin kädestä, kuin uskoen ettei enää ollut pelkoa siitä että kadottaisi tuon. Mihin muka kaupan edustalta voisi eksyä? "Olemme perillä!" Brunette ilmoitti reippaasti ja avasi miehisen varmalla otteella oven astuen sisään heistä kahdesta ensimmäisenä. "Hyvää huomenta!" Hän tervehti raikkaasti koko aamun työssä jo ahertanutta leipuria ja heilautti sulokasta tukkaansa.

//Janniseni, otetaan meidän vieraileva tähti tynnyri tähän väliin:)//
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 22 Syys 2013, 13:00

Arent Bazer

Jo anivarhain Arent oli noussut pystyyn leipoakseen ennen leipomon avaamista tuoreita leipäsiä. Mies oli saanut jo paistettua kolme uunillista leipää ennen kukon laulua. Tänä päivänä aikaiset asiakkaat saisivat tuoksuvaista ja pehmeää ohraleipää.
Oven takana oli odottanut usea kanta-asiakas kun leipuri päätti avata rakkaan puljunsa. Iloinen puheensorina oli täyttänyt leipomon ennen kuin ensimmäiset auringon säteet valaisi katuja.

Nyt oli hiljaisempi hetki Arentilla tai siis leipomolla, vain yksi vanhempi nainen mietti ostaisiko vielä makeaa leipää vai ei. Mies katseli toisen pähkäilyä tylsistyneenä, koska tiesi toisen vitkuttelenvan pelkästään miehen takia. Mikäpä siinä leipuri mietti ja nojaili seinään. Oven reipas ovaus ja raikas tervehdys herätti Arentin tylsistyneen mielen. Varsinkin kun tervehtijä oli mitä upein neito, jonka ruskeat hiukset heilahti, ah niin, kauniisti.
Arent ponnahti seinästään seisomaan ja asteli tulijoitten luo, hymy vain leveten. "Hyvää huomenta! Ihanaa kun tulitte käymään." Arent aloitti ja katsoi Jennaa hetken mietteliäästi, naisen kasvoissa oli jotain tuttua. "Olenkos minä tavannut sinut aikaisemmin, auringon paisteeni," mies jatkoi vinkaten leikkimielisesti silmäänsä ja ohjasi kauniin naisen ja tämän seurassa olleen miehen peremmälle.

// Muah tulin sotkee teijän peliä >:3 //
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Janni » 22 Syys 2013, 18:49

//Vai että seillainen suunnitelma sulla oli kokoajan :D//

Samkiel seurasi hiljaisena viereltä, samalla kun Jenna innoissaan sepittt kuinka tyytyväinen tuo oli miehen lupaukseen. Naisen lapsekas käytös olisi voinut hyvinkin ärsyttää Samkielia, mutta tällä kertaa toinen oli vain suloinen... ja hän oli onnistunut kiinnittämään Jennan huomion muualle.

Kaksikon päästyä leipomon luokse, Jennan aurinkoinen ilmapiiri jatkui aina pienen puodin sisälle asti. Samkiel veti huppunsa pois päästään, turhaa se peitti sisätiloissa hänen näkökenttäänsä. Mies ei ehtinyt kauaa katsella ympärilleen, kun ilmeisesti leipomon omistaja tuli tervehtimään heitä. Samkiel itse pysyi edelleen hiljaan silmäillen miestä, joka oli kiinnittänyt huomionsa Jennnaan ja uteli olivatko he tavanneet aiemmin. Samkiel ei olisi pahemmin välittänyt leipurin kysymyksestä, mutta pieni imartelu lauseen loppuun sekä silmänisku saivat langenneen ilmeen muuttumaan ehkä hivenen uhkaavaksi. Auringon paisteesi? Mies toisti hiljaa hampaidensavälistä.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 22 Syys 2013, 19:59

Jenna vilkaisi kulmiaan kohauttaen miestään tuon ottaessa lipevän myyjän imartelun liian tosissaan. Hänen ihana Samkielinsa, tuo oli aina tuollainen. "Ehkä unissas!" Jenna totesi virnistäen, sekä äijämäisesti iskien leikkivästi nyrkillä Arentia olkopäähän. Se ei ollut naisellisen keveä leimäys, vaan tuntui varmasti. Ehkä viesti meni tuolle leipurillekin perille ettei tämä Brunette ulkomuodostaan huolimatta ollut prinsessa, jolle kannatti lirkutella.
Ihmisnainen pyörähti leipomossa suloisen tuoreen leivän tuoksussa ja hänen mahansa riemuitsi myös sillä tiedossa olisi herkullista tuoretta leipää. "Ooo, ohraleipää!" Jenna tunnisti kaempana kopassa olevat tuoreet leipäset ja ryntäsi katsomaan. "Voi täällä on maistiaisiakin!" Sulokas neito siirtyi leipomon toiseen päähän jonne oli aseteltu erilaisia leipäpalasia tarjolle, niin että saisi maistella mitä leipää tahtoi. Nainen kumartui tutkimaan leipiä pöydän ylle, hän vei sormensa huulilleen siinä pohtiessaan mitä maistaisi ensin. Iloinen hymy lepäsi alati naisen huulilla.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 22 Syys 2013, 20:23

Arentin korvat kuulivat toisen miehen hiljaisen suhahduksen. Se vain toi leipurin huulille aikaisempaa ilkikurisemman hymyn. Miltei ulkopuolisetkin kuulivat kuinka Arentin suunnittelevat aivot lähtivät raksuttamaan tasaiseen tahtiin.
Kaunis neito ei ollutkaan niin hento mitä olisi voinut kuvitella, kun Jenna iski toverillisesti leipuria olkaan ja heitti vielä erittäin tuttavallisesti vastalauseensa. Juuri tuollaisille naisille oli mukava muuten vain jutustella, plussaahan se oli, että Jenna miellytti Arentin silmään. Kuitenkin leipuri päätti repiä riemua Samkielista, joka vaikutti juuri sopivalta uhrilta siihen hommaan.

Arent asteli lähemmäs miestä ja otti rennon asennon, ennen kuin aloitti puhumisen. "Niin, kyllä tuollainen upeus minun uniini aina saa tulla ja aivan varmasti tuleekin," mies kuiskasi toiselle samalla kuin katsoi naisen menoa tuoreiden leipien luota maistiaspöydän luo. Siitä pöydästä Arent oli ylpeä mutta tällä kertaa miehen mielenkiinnon vei nainen, joka oli hieman kumartunut. Arent kallisti kiusallaan päätään ja katseli avoimesti Jennan profiilia. "Kyllä, kyllä. Ei sillä, voisin ottaa tuollaisen herkun kyllä kokonaankin, enkä vain unissani," Arent tuumi taas Samkielille hymyillen ilkeän oloisesti.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Janni » 22 Syys 2013, 20:49

Onneksi sentään Jenna ei lähtenyt Arentin leikkiin mukaan. Nainen oli vain omalla tavallaan ystävällinen ja suuntasikin sen jälkeen tutkailemaan leipomon valikoimaa. Samkiel oli lähdössä toisen perään, mutta leipuri astui hänen tiellensä aivan liian rennon näköisenä.
Langennut tuijotti tuimasti oransseilla silmillään miestä, joka puhui vihjailevasti Jennasta. Samkiel huomasi myös kuinka Arent seurasi katseellaan naista joka tutkaili nyt puolestaan maistiaisia. Leipuri pahensi vain tilannetta jatkaessaan mokomaa ylimielistä puhettaan. Samkielista näki jo pitkälle ettei hän pitänyt laisinkaan Arentista taikka tuon puheista, miehen katse oli jo murhaava.
Käsi kohosi äkisti viitan suojasta ja nappasi leipuria tuon paidan etumuksesta tiukasti kiinni. Samkiel vielä nykäisi toista lähemmäs kasvojaan; Hän ei ole leivonnainen, hän on naiseni!
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 22 Syys 2013, 21:22

Vanha nainen joka seisoi Jennan vierellä tutkailemassa leipähyllyjä säpsähti kun Samkiel kohotti yllättäen ääntään toisessa päässä leipomoa. Kiireesti muutamalla ripeällä harppaukselle nuorempi näistä kahdesta liikkeen naisihmisestä loikki miesten väliin. Hän vei molemmat kätensä Samkielin käsiin jotka pitelivät Arentia rinnuksista. "Rauhoitu! Se vain pilaili sillä auringonpaiste kommentilla!" Jenna yritti rauhoittaa miestään kuitenkin kuulostamatta tippaakaan toruvalta. Naisen kasvoilla oli lempeä hymy ja tuon katsellessa langennutta kovistelemassa leipuria, silmissä näkyi ihaileva tuike. Oli selvää että leipuri oli varmasti kommentoinut jotain loukkaavaa naisen purjehdittua toisaalle, ja oli kerrassaan ihanaa miten hänen miehensä lähti heti puolustamaan naisystäväänsä, eikä antanut moisen härskeilyn jatkua alkuunkaan. "Jätä se omaan arvoonsa." Jenna vielä supisi kurottautuessaan suukottamaan Samkielin poskea. Arentille Jenna loi katseen jolla yritti kitkeä miehestä Samkielin ärsyttämisen, samalla ilmaisten tyytymättömyytensä tähän kahinointiin.
Nipustin
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron