Explanation

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Syys 2013, 22:16

Samkiel katseli Jennaa takaisin silmiin ja pian tunsi pehmeät huulet omillaan. Mies kietoi kätensä toisen ympärille suudellen naista takaisin. Sormet löysivät tiensä toisen hiusten lomaan, samalla kun hän antautui enemmän suudelmalle.
Samkiel soi itselleen tämän pienen hetken unohtaa huolensa, stressinsä ja pelkonsa. Millään ei nyt olisi merkitystä. Et tiedä kuinka ikävä minulla sinua on ollut. Mies kuiskasi irtauduttuaan suudelmasta, mutta vain pystyäkseen hyväilemään huulillaan Jennan kaulaa.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 02 Syys 2013, 23:23

Naisen suudelmaan vastattiin ihan kuin yhtään hetkeä ei olisi kulunut siitä kun tässä viimeksi näin viimeksi oltiin. Oli kuin kaksikon kehot ja huulet olisivat muistaneet vallan mainiosti kuinka siinä kuului olla. Miehen sormet kulkeutuivat Jennan hiuksiin jättäen jälkeensä kihelmöivät tunteen suloisesta kosketuksesta. Vaikka Jenna oli heistä sosiaalisempi ja estottamampi, joka teki yleensä aloitteen, silti oli aina nautinto huomata että toinen osapuoli oli kyllä ihan yhtä tosissaan mukana.
Suudelmasta vetäydyttiin erilleen. Jennan silmät olivat edelleen suljettuina kun Samkiel suukotteli hänen kaulaansa ja kuiskasi tälle kuinka oli toista ikävöinyt. Mies ei ollut koskaan ollut kaunopuheinen. Kuitenkaan edes tuo aluksi tylyltäkin vaikuttanu miekkonen ei saanut aidon ikävöinnin tunnetta puettua sanoiksi mitenkään muuten kun kauniisti. Jenna avasi suunsa vastatakseen mutta ensin huulilta pääsi nautinnollinen henkäys ja sen saattelemana sanat: "Etkä sinä kuinka minä olen ikävöinyt sinua."
Toisen huulet hänen kaulallaan tuntuivat erittäin mukavilta. Huumaavilta jopa. Nainen oli kovin uupunut viime päivien, oikeastaan jopa viikkojen takia. Hän ei ollut oikein piinaavilta muistoilta saanut unta, ja vähäiset unetkin olivat yleensä olleet painajaisen täyteisiä. Uupumus yritti taivutella Jennaa tahtoonsa, joka ei kyllä paljoa tässä mielentilassaan pystynyt vastaan taistelemaan. Tässä hänen rakkaansa vierellä oli niin levollinen ja turvallinen olo.
Jenna avaa silmänsä ja hymyilee levolliselle tunteelleen. Hänen toinen kätensä jäi miehen niskan taakse, pujottuen hiuksiin niitä haromaan ja toinen käsi tuotiin miehen poskelle jossa hentoinen sileä käsi siveli miehelle kasvanutta partaa. Nainen naurahtaa hellästi kun katsoo toisen komeita kasvoja. "Hassua, mutta parta oikeastaan sopii sinulle..."
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Syys 2013, 23:46

Samkiel vetääntyi hivenen Jennan kaulalta tuntiessaan kuinka toisen sormet silittelivät hänen hiuksiaan. Pian mies tunsi kosketuksen karhealla parrallaankin, jonka Jenna kommentoi sopivan miehen ulkonäköön. Se kutisee ja hilseilee. En pidä siitä, mutta se toimii hyvänä naamiona. Samkiel kommentoi karskisti kohottaessaan samalla katseensa naiseen.
Yllättävä ujellus rikkoi hiljaisuuden ja sai miehen säpsähtämään. Katse kääntyi nopeasti liedellä ujeltavaan teepannuun, jonka Jenna oli hetki sitten laittanut liedelle kiehumaan. Olen jo unohtanut kuinka ärsyttävä ääni tuosta kapineesta lähtee. Mies tuhahsi.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 03 Syys 2013, 08:37

Jenna kikatti toisen valittaessa parrastaan ah, niin miehelle omaan uskolliseen tyyliinsä. Silloin juuri teepannu alkaa ujeltaa karmeaa vinkunaansa ja langennut jopa säpsähti ääntä joka oli ilmoille aivan yllättäen kajahtanut. Neidon hiljainen kikatus muuttui naurahdukseksi kun toinen oli säikkynyt teepannua. Jenna pussasi toista poskelle ja tunsi toisen parran siinä samalla karheana leukaansa vasten.
"En oleta että osaisit ajaa partaasi vaikka tahtoisit, voin kyllä opettaa sinulle joskus!" Jenna nauroi ja vinkkasi Samkielille silmää teepannua siirrellessään pois kuumasta saaden sen hiljaiseksi. Brunette alkoi häärätä hyvän tuulisena teeveden kanssa valmistaen heille molemmille teetä, kun ovelle koputettiin kuuluvasti. "Hmmm? En kyllä odota ketään... Voisitko avata?" Jenna pyysi suuria silmiään anovasti muutaman kerran räpsäyttäen.

//And I have found a way to enter the terrible mother in to their lives oh yet so soon>:3//
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 03 Syys 2013, 18:15

//Ohohohoo >:D//

Samkiel hymähti Jennalle tuon ehdottaessa voivansa opettaa miestä ajamaan partansa. Valitettavasti hän ei ollut varma tarvitsisiko tuota kykyä. Samkielin mieleen palautui fakta joka hänen vielä täytyisi kertoa toiselle.
Mies ei kuitenkaan ehtinyt edes ajatella miten pukisi asiasnsa sanoiksi, kun kuuli koputuksen puista ovea vasten. Säpsähtäen Samkiel nousi puoliltaan ylös sohvalta, mutta rauhoittui yhtä nopeasti. Hän oli aivan liian säikky, mutta voisiko miestä syyttääkään kun tuo kerran oli joutunut olemaan miltei vuoden verran niin varuillaan.

Jenna pyysi Samkielia avaamaan oven, nainen itse jatkaisi teepannun kanssa hääräämistä. Mies nyökkäsi pienesti ja nousi sohvalta suunnaten ovelle. Hän kuitenkin pysähtyi oven eteen ja vei kätensä miekkansa tupelle. Mies käänsi ovenkahvan alas ja veti sen auki hyvin äkillisesti. Samalla hetkellä tämä veti miekkansa esille, osoittaen sen terävällä kärjellä oven takana olijaa hyvin vakava ilme kasvoillaan.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 03 Syys 2013, 21:23

Jennan äiti oli päättänyt pistäytä vierailulle. Hänen viimeisimpien tietojensa mukaan hänen ainoa tyttärensä oli kovin masentunut ja kaipasi seuraa, joten kukas olisi parempi piristäjä kun oma äiti muori? Reippaasti Kerttu-äiti kopautti tyttärensä oveen ja jäi odottelemaan vastausta. Hän kuuli etäisesti lapsensa kuuluvan äänen sisältä ja oletti tuon huutaneen jotain "Pieni hetki vain!" tyylistä. Mainittakoon että jo kuitenkin iäkkään äidin kuulokaan ei ollut enää täydessä terässään.
Ovi aukaistiin ja oven suussa seisoi todella sanattomaksi jättävän komea mies. No Samkielin ulkomuoto ei kuitenkaan ollut se joka tällä kertaa muorin melkein kankuleen pudotti vaan se että tuo pitkä komistus oli oven auki tempaistessaan nähnyt tarpeelliseksi suunnata miekkansa koputtajaa kohti. Äiti valahti kalpeaksi kuin lakana.

Jenna touhusi tyytyväisenä teiden parissa, mutta huomasi sivusilmällään mitä ovella tapahtui. "Voi ei!" Jenna parahti ja ilmestyi oviaukkoon rakastettunsa taakse. "Äiti!" Kuului uusi parahdus jonka seurauksena myös tytär kalpeni hieman kasvoiltaan. Pieni hetki siinä kuluikin kun hämmästyneet silmät kohtasivat pelästyneet ja sitä vain silmäiltiin. "Tu-tule toki sisään..." Jenna sai soperrettua ja yritti samalla vetää mukamas huomaamattomasti langennutta oven luota. Toivoen tietysti että tuo älyäisi piilottaa miekkansa, eikä jatkaisi sillä toisen äidin osoittelua.
Oliko äidin olllut pakko tunkea kylään juuri nyt? Tämä ei todellakaan ollut kaikista paras tapa tavata tyttären poikaystävää...
Äiti asteli ovi aukosta sisään edelleen kalpeana ja sulki kovin varovaisesti oven perässään. "Noh, mitäs te lapset olette puuhanneet?" Tämä kysyi yrittäen samalla hymyillä lempeästi, joka ei oikein onnistunut. Kerttu yritti selvästi palauttaa itseään shokistaan sillä ei edes aloittanut keskustelua kolmannen asteen ristikuulustelulla siitä kukahan tuo komistus joka avasi oven oli ollut.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 03 Syys 2013, 22:43

Vaikka Samkiel näki selvästi ketä oikein uhosi miekallaan, hän ei laskenut sitä ennen kuin tietäisi kuka nainen oikein oli. Mies kuuli Jennan älähtävän takanaan, mutta katse ei värähtänyt irti vanhemmasta naisesta. Toisen kuitenkin puhutellessa naista äidikseen, Samkiel vilkaisi Jennaa ja uudemman kerran muoria.
Miekka laskeutui alas ja löysi tiensä tuppiinsa. Mies ei avannut suutaan edes pahoitellakseen, hän oli vain tehnyt vaadittavan turvatoimenpiteen, kyllä sellaisen nyt pitäisi ymmärtää. Mutta ei Samkiel tietenkään ottanut huomioon ettei Jennan äiti tiennyt tästä kaikesta yhtikäs mitään.

Mies suuntasi tiensä takaisin sohvalle, jolle rojahti takaisin istumaan ja seurasi hiljaisena vanhemman naisihmisen astuessa peremmälle.
Lapset? Samkiel murahti, kuin ottaen Jennan äidin kysymyksen loukkauksena ja näytti siltä että sanoisi pian pari valittua sanaa.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 03 Syys 2013, 22:55

Jenna oli seurannut toisen kulkua sohvalle, lähinnä ehkä ollakseen estämässä jos entinen enkeli yrittäisi uudestaan jotain Jennan mielestä typerää, miehen mielestä välttämätöntä. Brunette istui sohvan käsinojalla Samkielin vieressä koko ajan valmiina toimimaan jos tilanne sitä vaati. Jenna oli juuri keksimässä jotain järkevää sanottavaa äidilleen tuon omituisehkoon kysymykseen kun Samkiel jo osoitti mieltään siitä että häntä lapsoteltiin. "Mitä äiti tietysti tarkoittaa on että mitäs tänne kuuluu, hän ei tarkoittanut loukata ketään! Ja et näin meidän kesken et myöskään näytä ehkä järin vanhalta..." Jenna sanoi kiireesti Samkielille samalla lepyttävästi laskien kätensä toisen hartialle. Sitten kiireesti katse käännettiin äitiin. "Ja äiti, mitä hän taas tarkoitti korjata sinun kysymyksestäsi, niin hän on itse asiassa paljon vanhempi kuin sinä, joten voisit jättää nämä 'lapsos' viittaukset vaikka siihen kun menet vierailemaan lastenhoidossa..."
Keittiössä oleva vanhempi Brooksin naisista tuijotti tytärtään silmät epäuskosta loimuten. "Niin että mitä? Minua vanhempi?" Ja siitä päästiinkin sitten seuraavaan aiheeseen kun Kerttukin alkoi olla jo oma ärsyttävä itsensä. "Niin kukas tämä mies muuten edes on?! Ja miten voi näyttää tuolta ollakseen muka minua iäkkäämpi. Ja ennen kaikkea, mitähän ihmettä mahdat tehdä meidän Jennan kanssa jos olet niin kovin vanha!" Ensimmäiset kysymykset äiti selkeästi osoitti tyttärelleen, puhuen melkein kuin miestä tuon vieressä ei olisikaan, mutta yllättäen viimeinen kysymys osoitettiinkin suoraa langenneelle ja jopa uskallettiin katsoa tuota silmiin. Äiti oli vieläkin järkyttynyt siitä että häntä oli osoitettu miekalla hänen tullessaan vierailemaan oman tyttärensä kotona, siitä että hänen tyttärellään oli ollut käymässä komea miesvieras ja nyt siitäkin että tuo mieshenkilö olikin näköjään hänentä itseään vanhempi ja niin inhottavaa kun sitä olikin myöntää niin olihan hän itse jo melkoisen vanha...
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 03 Syys 2013, 23:13

Samkiel kohotti toista kulmaansa Jennalle, joka lepytteli häntä kiireesti. Mies suostui antamaan asian olla ja nieli suosiolla ei niin kauniit sanansa. Kuitenkaan hänen rauhoittumisensa ei kestänyt kauaa kun Jenna meni möläyttämään että mies oli jopa tuon äitiä vanhempi. Jenna... Samkiel sihahti kulmiaan kurtistaen, mutta vahinko oli ehtinyt jo tapahtua.
Samkiel käänsi katseensa Kerttuun, joka suorastaan sylki kysymyksiä ulos yksi toisensa perään. Mies nousi ylös sohvalta täyteen pituuteensa pitäen vakavan katseensa naisessa. Kuka on edes vihjaissut että olen tyttäresi kanssa? On todella ärsyttävää kun ihmiset hyppivät johtopäätöksiin. Samkiel totesi nostaen samalla kätensä puuskaan. Mutta nyt mainittakoon, olen tyttäresi kanssa ja minun ikäni ei näytä vaivaavan häntä. Mies jatkoi napakasti.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 03 Syys 2013, 23:31

Jenna kerkesi huomata kuin Sam aikoi nousta sohvalta, ja heittäytyi estämään tätä, mutta humpsahtikin vain sohvalle toisen ehtiessä jo ylös. Jennalla kesti vain hetki kavuta ylös sohvasta, mutta sillä aikaa tuntui kun koko huone olisi muuttunut kahden vahvan mielen taistelutantereeksi.
"Luuletko sinä etten minä tunnista omasta tyttärestäni jonka olen itse tähän maailmaan tuonut milloin tällä on tunteita miestä kohtaan? Katso nyt tuota! Ei pysy nahoissaan ja naama kuin auringon lasku!" Äidin paasatessa tuo viittasi samalla Jennaan joka ainakin nyt tuon argumentin kuulleessan todellakin punahtui naamaltaan syvästi. Väitäppä siinä sitten vastaan...
Kun toinen kuitenkin kädet puuskassa myönsikin että todellakin tapaili hänen tytärtään siitä kaikesta vasta yllättäen tuli totta muorin päässä. Tämän uhmaava seisoma-asento lysähti ja silmät painuivat katselemaan tyhjää. Ankara mietintä käynnistyi muorin päässä. "E-ethän sinä vain sattuisi olemaan se mies joka..." Kerttu ei varsinaisesti puhunut Samkielille, tai no ei ainakaan katsonut tätä päin vaan silmät näyttivät käyvän läpi ilmassa leijuvaa tekstiä, jota tietenkään kukaan muu ei nähnyt. Lauseen loppu ei voinut olla hyvä -saati vastaus jonka langennut tulisi antamaan- joten jälleen Jenna yritti puuttua peliin: "Niin äiti tässä tosiaan on Samkiel! Ja Samkiel, tuo on minun äitini Kerttu." Näitä kahtahan ei oltu esitelty vielä toisilleen. Ja ehkä virallisemmat esittelyt olisi syytä tehdä joskus kun äiti ei jo valmiiksi ollut ehtinyt suututtaa Samkieliä perinpohjaisesti.
"Jos sinulla ei äiti ollut mitään sen kiireellisempää, niin sopisiko että tulemme käymään kotona huomenna? Samkiel palasi juuri pitkähköltä matkalta ja minulla oli uuvuttava päivä töissä joten emme varmasti ole oikein edustavimmillamme juuri nyt..." Bruneten ehdotus kuultiin ja hyväksyttiin hiljaisella nyökkäyksellä. Jennan äiti mutisi jotain siitä että oli ollut ihastuttava visiitti ja kuinka Jennan isänkin täytyisi saada tavata näin mielenkiintoinen mies kuin tämä Samkiel tässä.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 03 Syys 2013, 23:46

Se mies? Samkiel toisti kulmiaan kurtistaen, muttei ehtinyt kummastella toisen takeltelua sen kummemmin, kun Jenna hyppäsi kaksikon väliin ehdoittaen visiittiä vanhempien luokse huomenna. Samkiel ei järin innostunut asiasta, mutta jos kerran nainen sitä tahtoi niin olkoon.

Mies kuunteli Kertun mutinaa ja loi naiselle kummastelevan katseen. Valheita. Hän totesi lyhyesti, seuraten katseellaan vanhaa naista ovelle. Samkielilla ei todellakaan ollut minkäänlaista ymmärrystä kohteliaisuuden suhteen.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 04 Syys 2013, 00:41

Lihavia, tökeröitä valheita.
Brunette kiiruhti saattelemaan äiti muoriaan ulos pikkuruisesta asumuksestaan mahdollisimman kohtiliaasti ja hoputtamatta kun sellaisella kiireellä saattoi. Ovelta huikattiin nopea hyvästely ja sitten ulko-ovi viimein suljettiin vanhan naisen poistuttua. Jenna nojasi selin ulko-oveen kasvoiltaan punahtuneena ja perin uupuneena. Nyt häntä ainakin väsytti jos ei sitten aikaisemmin vielä ollutkaan väsyttänyt. Nojaillessaan siinä nainen antoi itsensä liukua oveen nojaten istumaan ja siihen jäätiin hetkeksi. Samalla huulilta karkasi pienoinen huokaus.
"No nyt näköjään ollaankin menossa käymään vanhempien luona huomenissa..." Jenna sanoi synkällä äänellä sillä siitä se vasta hauska reissu tulisikin. Hän oli heittänyt tämän lyhyen visiitin aikana suustaan monia sammakoita, jotka olisi voinut kyllä pitää mahassaan! Huomiselle täytyi kyllä varustautua valmiiden vastausten kera että sieltä selvittäisiin hengissä. Ainakin hänen miehensä osasi puolustautua hänen piikittelevältä ja uteliaalta äidiltään aika hyvin, jos tästä jotain positiivistä yritti nähdä. Jenna hymyili hieman ajatukselle ja etsi katseellaan Samkielin huoneesta. "Meidän täytyy kyllä käydä muutamia juttuja läpi ennen huomista..." tämä varoitti miestäkin kuitenkin hymyillen jo hieman.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Syys 2013, 15:39

Samkiel ei kommentoinut synkkään huokaukseen mitään, mies vain availi viittansa solkea, jonka oli unohtanut ylleen kaiken sen kiireen keskellä. Viitta heitettiin sohvan käsinojalle ja langennut itse rojahti takaisin sen perässä.
Mitä tarkoitat? Mies ihmietteli toisen varoitellessa hänelle jostakin. Menemme vain tapaamaan vanhempiasi. Samkiel vähätteli tilannetta, tietämättä lainkaan kuinka pahasti saattaisi suututtaa Jenan vanhemmat käytöksellään, jota hän itse piti rehellisenä. Ja toisaalta mies kyllä puhui aina rehellisesti ja kertoi asiat miten ne todellisuudessa olivat, muttei osannut ymmärtää että toisinaan totuuden voisi jättää sanomatta.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 04 Syys 2013, 16:19

Nainen hymähti toisen ihmetellessä miksi ihmeessä tässä nyt tarvitsisi mitään ruveta käymään läpi, olihan kyseessä vain tapaaminen toisen vanhempien kanssa. Jenna kampesi ylös lattialta ja asteli sohvalla makaavan miehen luokse. "Noh, et oli varmaan monesti kenenkään vanhempia tavanneet, mutta äskeinen ei mennyt hyvin. Minun vanhempani ovat joo kovia valehtelemaan sinun kielellesi käännettynä, mutta he tekevät sen ollakseen kohteliaita", Samkielin ensimmäinen oppituntikohteliaisuudesta oli alkanut, "Ja on kohteliasta, olla sanomatta toiselle, joka yrittää olla kohtelias, että tuo valehtelee. Kyllä he sen itsekin tietävät ja todellisuudessa äänettömästi sen tietävät kaikki muutkin..."
Jenna tajusi katsellessaan toisen viittaa ettei itsekään ollut vielä riisuutunut työasustaan. Asuna hänellä oli ollut vaalea paita, jonka päällä oli lähinnä koristeellisista syistä korsetti, sillä se ei ollu kovin tiukalla, lähinnä napakasti paikallaan. Niin ja tietysti se puuhkea lyhyt hame.
Nainen pyörähti keittiöön tutkimaan teetä ja jatkoi: "Ja ne ovat uteliaita. Kyselevät paljon kysymyksiä, jotka eivät varmasti mielestäsi kuulu millään tavalla heille, mutta silti ne aikovat kysyä niitä. Esimerkiksi--" Jenna maistoi toista teetä tässä välissä ja irvisti. Siitä oli tullut kitkerää. "Niin siis erimerkiksi kysymykset siitä miksi jätit minut aikaisemmin, tai oletko sinä tosiaan se joka pamautti minut paksuksi tai mitkä ovat aikeesi minun suhteeni, Noh, tajusit varmaan pääidean..." Jenna laittoi teen sekaan hieman rommia toisesta pullosta, jotta teen kitkeryys muuttuisi enemmän tarkoitukselliseksi.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Syys 2013, 18:58

Samkiel kurtisti kulmiaan tiukasti, näyttäen siltä että yritti parhaansa mukaan ymmärtää mitä Jenna oikein tarkoitti sanalla kohteliaisuus. Moni voisi luulla että eikö enkelien kuuluisi kaikista maailman olennoista ymmärtää parhaiten mitä kohteliaisuus oli, mutta todellisuus oli aivan päin vastainen. Luoja tahtoi heidän olevan rehellisiä ja puhua aina totta, he olisivat kohteliaita vain silloin jos se todella tuli suoraa sydämestä.

Mies kuitenkin antoi Jennan selittää rauhassa asiansa, joka siirtyi nyt puhumaan vanhemmistaan. Samkiel murahti ääneen toisen todetessa että vanha pariskunta työntäisi kyllä nokkansa heidän asioihinsa. Ja onko minun pakko vastata heille? Mies kysyi tuhahtaen.
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron