Työn iloja ~ // Sovittu

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Työn iloja ~ // Sovittu

ViestiKirjoittaja Cheikki » 11 Syys 2013, 20:55

Syksyn tuoksuinen iltahämärä oli laskeutunut kaupungin ylle, eivätkä putiikkien ikkunat enää valaisseet katuja, joten ihmisten määrä kaduilla oli huomattavasti alhaisempi, kuin muutamia tunteja aikaisemmin. Kapakoista kuului meteliä ja osa sepistä valmisteli yhä tilaustöitä verstaillaan, mutta muuten oli hiljaista. Satunnaiset kulkijat eivät halunneet tehdä itsestään numeroa pelätessään rosvoja ja murhamiehiä. Viimeaikoina kun näitä murhamiehiäkin oli ollut enemmän liikkeellä, kuin tavallisesti - yleensä tosin jonkun toisen asialla, kuin omallaan.

Kiraz kyykistyi tuoreimmain uhrinsa vierelle ja ojensi toisen kätensä tämän otsalle. Hän mutisi puoliääneen loitsun, jonka uskoi auttavan miehen sielua löytämään paremmin tiensä perille. Perille muiden sielujen loputtomaan virtaan, suureen energiaan, joka herätti äitien lapset henkiin ja sai kukat nousemaan mullasta uljaasti joka ikinen kevät uudestaan ja uudestaan. Hän katseli vielä hetken miehen kasvoja, jotta muistaisi tyypin ulkonäöltä, siltä varalta että joku kyselisi tästä jotain, ja sitten hän sulki tämän silmät pienellä käsiliikkeellä.
Hän katsoi tyytyväisenä siistiä viiltoa toisen kaulassa, tuntien melkoista ylpeyttä itsestään: työnjälki oli tällä kertaa ensiluokkaista! Eikä syrjäkujalla ollut edes juurikaan veriroiskeita tai taistelunjälkiä - ainoastaan ruumis lepäämässä tasaisessa verilammikossaan. Kiraz siisti nopeasti miekkaansa miehen päällipaitaan, samalla kun muisteli työnantajansa matalaa ääntä, joka oli luvannut maksaa loput palkkiosta, vasta kun saisi todisteen siitä, että uhri oli kuollut. Kiraz olisi hyvin pärjännyt ensimmäiselläkin puolikkaalla, mutta hänellä oli maineensa, eikä hän muutenkaan yleensä jättänyt asioita puolitiehen. Niimpä haltia kumartui vielä nenäänsä nyrpistäen vainajan puoleen löytääkseen mahdollisia suvusta kieliviä vaakunoita, koruja tai arvomerkkejä. Sellaisia ei ollut. Haltia kurtisti ärtyneenä kulmiaan - mitä hän muka nappaisi mukaansa tavalliselta tomun tallaajalta? Hän ei voisi ratsastaa kaupungilla roikottaen irtopäätä mukanaan...
Lopulta Kiraz päätyi ottamaan palkkaajansa vihamiehen verellä tahriintuneen hansikkaan tämän kädestä. Se saisi luvan kelvata. Toinen voisi viedä veritahrat jollekin poppamiehelle halutessaan ja varmistua näin uhrin henkilöllisyydestä. Se ei olisi enää hänen ongelmansa.
Haltia hieraisi kasvojaan väsyneenä ja kääntyi lähteäkseen sivukadulta. Menisikö hän tänään kapakan kautta vai suoraan pehkuihin?

// Toivottavasti sait aloituksesta jotain irti :') //
Cheikki
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Syys 2013, 12:00

Alf Eregion

Syksyn pimenevät illat olivat saapuneet kera kylmine vireineen ja sateisine keleineen. Tänään onneksi ei sateita ollut luvassa, vaikka ilta jo kovaa vauhtia oli käynyt tummumaan. Syksyisenviileänä iltana ei kukaan oikein viitsinyt pihalla liikkua, mutta joidenkin oli vain pakko. Yksi näistä pakotetuista oli puoliverinen haltia, joka jälleen kerran oli vetänyt vaatetuksensa ylle katuvartijan tunnuksella varustetut liivit, sekä kevyen nahkapanssarin, joka lähinnä olkapäitä ja rintakehää suojasi. Toisin kuin kokohaarniskaa suosivat peltiheikit, halusi Alf pitää varustuksensa kevyenä ja liikkuvuutensa maksimissa. Puoliverinen oli sitä paitsi täysin erilainen katujen partioitsija, mitä muut. Siinä missä ihmiset vartiossa tyytyivät kävelemään katuja pitkin, hyppeli pukinparta tuttuun tapaansa katoilla.
Katoilta näki kaiken paremmin. Niin synkät kujat kuin iltahämärässä valaistut tiet. Kaikkein parasta oli, ettei kukaan yleensä tiedostanut katoilla seisoskelevaa tummahipiää, ennen kuin Alf antoi itsestään kuulua jotain. Niin oli käynyt nytkin.

Puoliksi huiviin peitetyt kasvot olivat seurailleen syrjäisellä sivukujalla tapahtunutta hirmutyötä, puoliverisen kykkiessä katonreunalla. Paksusta, riittoisasta kaulahuivista tuijotti myös se pienen pieni demoni, joka yhä pukinparran mukana keinui. Siinä missä pikkupiru vaikutti uteliaalta tilanteen suhteen, Puoliverinen oli enemmän kuin huvittunut. Tämä - mitä ilmeisin - palkkamurhaaja ei selvästikään osannut odottaa ihmisten keskuudessa henkilöitä, jotka osasivat hieman paremmin pysyä piilossa, kuten puoliverinen. Alf oli saanut todistaa koko murhan, tuon suhteellisen hyvärunkoisen naisen päästettyä päiviltä kohteensa. Ei siinä, erittäin siistiä ja ammattimaista työtä oli tyttö tehnyt, mutta nyt ei ollut oikea aika kehua ketään. Nopean arvion perusteella Alf voisi veikata, että kyseessä oli haltia. Ruumiinrakenteeltaan tuo neitokainen muistutti enemmän haltiaa, kuin ihmistä, joskin oli selvästi lihaksikkaampi ja paremmassa kunnossa, kuin perus hennot ja sirot haltianaiset, joista ei yleensä ollut mihinkään. Tämä nainen sen sijaan selvästi osasi hommansa.

Virne kävi huivin suojissa leviämään, naisen selvästi alkaessa tehdä lähtöä. Heräsi kai kysymys, miksei Alf aikaisemmin tilanteeseen ollut puuttunut, mutta jos totta puhuttiin, ei Alf pahemmin välittänyt murhan kohteeksi joutuneesta henkilöstä.. Joten...
Nyt kuitenkin puoliverinen kävi suoristautumaan katon reunalla rykäisten pari kertaa kuuluvasti.
"Siihenkö meinaat jättää sen? Et edes yritä kätkeä jälkiäsi?" Mies kysyi kuuluvalla äänellä katon reunalla seistessään, ennen kuin hypähti kepeästi alas, suoraa naisen eteen "Veisit nyt edes länsikujille rottien ruuaksi, meistä kun on niin epämukavaa siivoilla työsi jälkiä aamutunneilla...".
Puoliverinen kävi puhuessaan vetämään huiviaan alemmas, pois suunsa edestä, jotta voisi esitellä sen tutun, pirullisen virneensä tälle uudelle tuttavalle. Pikkudemoni taas tuttuun tapaansa oli kadonnut teille tietämättömille riittoisan kaulahuivin uumeniin, näyttäytymättä vieraalle lainkaan.
"Joten... Haluatko hoitaa tämän vaikeamman vai helpomman kautta? Vai kenties tarjota maksua vapaudesta... luonnossa?"


//Oletan että tänne meitä kaivattiin joten täällä nyt olemme hey ho! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Cheikki » 13 Syys 2013, 16:50

Kiraz

Palkkamurhaaja heilautti pitkät hiuksensa olkansa taakse ja oli juuri lähdössä, kun hän yht'äkkiä kuuli rykäyksen takaansa. Vaistomaisesti heti rekisteröidessään tilanteeseen kuulumattoman äänen Kiraz kiskaisi miekkansa vaakatasoon kasvojensa eteen, kääntyen samalla äänen suuntaan, suojautuakseen mahdolliselta yllätysiskulta. Iskua ei kuitenkaan tullut ja nainen laskikin miekkansa vakavoituneiden kasvojensa edestä nähdäkseen äänenaiheuttajan. Pahus, vartia.
"Teitä ihmisvartioita ei voi olla huomaamatta... Enkö olisi typerä jos lähtisin raahaamaan ruumista mukanani teidän sekaanne?" Kiraz vastasi ja vasta oman lauseensa myötä hän ymmärsi, ettei ollut huomannut toisen lähestymistä. Eikä hän myöskään ollut olettanut näkevänsä vartiaa katolla, ei ihmiskaupungissa, missä vartijat olivat heikkoja ja säälittäviä. Haltia seurasi katseellaan miestä, kun tämä hypähti alas katolta helpon näköisesti. Mies ei ollut hälyttänyt apujoukkoja, joten hänen ei tarvitsisi pinkaista välittömästi karkuun: hän voisi ihan yhtä hyvin vain listiä vartijan, kuunneltuaan ensin, mitä tällä oli sanottavanaan.

Kiraz piti tiukasti kiinni toisesta miekastaan, tuijottaessaan tiiviisti eteensä hypähtänyttä, varsin komeaa nuortamiestä. Haltia vilkaisi nopeasti ruumista sivusilmällään ja hymyili ilottomasti
"Minä kun luulin, että teidät on palkattu sitä varten. Jälkien siivoamista nimittäin~" Kiraz lohkaisi ja siirsi painoaan jalalta toiselle, keinauttaen samalla lantiotaan sanojensa painoksi.
Sitten mies veti väärästä narusta. Teki juuri sen virheen, mikä oli miehille niin harmillisen tyypillinen. Kiraz veti terävästi henkeä keuhkoihinsa ja perääntyi muutaman askeleen hymyillen aivan liian ystävällisesti
"Itse ehdottaisin helpointa tapaa, kultaseni" hän aloitti ja nosti hieman paidanhelmaansa viettelevästi
"Eli tapan tuollaisen maanvaivan heti tässä ja nyt, jotta joku muu säästyy vaivalta!" hän sihahti ja kiskaisi toisen miekkansa huotrastaan, jonka pää oli ollut piilossa paidanhelman alla. Kiraz vei molemmat, kapeat meikkansa eteensä ja kalautti niitä pienesti yhteen, ennen kuin leveä virne levisi hänen kasvoilleen ja sai hänet hyökkäämään hieman viistosti vartiaa kohti. Kiraz yritti iskeä miestä kylkeen toisella miekallaan, samalla kun suojasi itseään toisella. Sitten hän pyörähti miehen taakse ja yritti kaataa tämän tarkalla potkulla, jotta voisi sitten hyökätä horjahtanutta miestä vasten.
Vartija oli kuitenkin näemmä saanut edes jonkinlaisen koulutuksen, sillä hän ei ollutkaan ihan niin helposti nujerrettavissa. Kiraz otti nopeasti hieman etäisyyttä mieheen ja kiskaisi matkaviittansa harteiltaan: tässä tapauksessa hän saattaisi tarvita enemmän liikkumatilaa. Kiraz naurahti kevyesti hengästyneenä
"Vielä ehdit juosta, sinä suloinen, kuninkaan saappaankärjenlipoja..." hän lupasi ja odotti hetken, mikäli toinen oikeasti haluaisikin vetäytyä tilanteesta.

// Tännepä hyvinkin :') //
Cheikki
 

Re: Työn iloja ~ // Sovittu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Marras 2013, 20:46

"Ei voi olla huomaamatta?" Alf kävi naurahtamaan naisen vastaukseen, virnistäen kaulahuivinsa takaa "Et sinä äsken mitään huomannut kulta, hyvä jos edes epäilit, että joku tarkkailee".
"Ja jos olisit fiksu, olisit houkutellut tai pakottanut uhrisi ensin syrjäisemmille alueille ja sitten tappanut. Mikä teitä nykypäivien murhaajia oikein vaivaa? Ei mitään tyyliä" Puoliverinen kävi lisäämään, selvästikin dramatisoiden muka pettynyttä äänensävyään. Vaikka mies suhtautuikin tilanteeseen ehkä turhan lepsakan oloisesti, tarkkaili suklaasilmä kokoajan naisen varautunutta käytöstä, ollen itse valmiina hypähtämään kauemmas, mikäli mokoma päättäisi hyökätä. Kuten oli tullut äsken todistettua, tämä nainen tuskin epäröi tappaa tarpeen tullen.
Huvittunut naurahdus karkasi kuitenkin kaulaliinan takaa, naisen todetessa vartijoiden olevan hänen jälkiensä siivoojia.
"Näytänkö minä äidiltäsi? Tai siivoajalta ylipäätään?" Puoliverinen totesi hymähtäen, odottaen jonkinlaista muka napakkaa heittoa takaisin. Naisilla kun oli jostain kumman syystä pakkomielle saada aina se viimeinen sana. Pysyisivät vain hiljaa, niin olisi parempi. Noilla kun ei tuntunut järki painavan turhan paljoa.

Virne huivin takana kävi kuitenkin leviämään, naisen itse ehdottaessa "helpointa" tapaa pois tästä tilanteesta. Tietenkin Pukinparran toiveet yhden illan huumasta olivat liian optimistisia tässä tilanteessa ja se kävi ilmi harvinaisen nopeasti: Hempukka ei aikonut mennä alas ilman taistelua. Murhaajan vetäessä esille toisenkin miekkansa, kävi puoliverinen hypähtämään pienesti kauemmaksi. Ei hän tyhmä ollut, kuka nyt jäisi iskuetäisyydelle, kun toinen otti aseen esiin? Tästä taistelusta tulisi helppo, tai niin Alf ainakin arvioi. Nainen oli kenties jo uuvuttanut itseään matkaamalla tähän kaupunkiin ja hiiviskelemällä pitkin poikin varjoissa. Kenties myös kohteen etsiminen ja varjostaminen oli vienyt voimia. Tappaminen tuskin oli turhan rassaavaa, kerta se oli hetkessä ohi. Nainen selvästi osasi hommansa, mutta Alf ei siltikään turhan paljon krediittiä lähtenyt antamaan mokomalle hempukalle.
Eipä siinä kauaa mennyt, kun nainen hyökkäsi. Tietenkin Alf kävi väistämään kylkeen kohdistetun iskun, ennen kuin lähti naurahtaen väistelemään yllättävän nopeatempoisen naisen hyökkäykset. Tai no, eipä se ihme ollut, että nainen oli nopea ja notkea... Siinä nuo hempukat loistivat.

Siinä missä murhaaja, kävi Alf hypähtämään myös metrin jos toisenkin kauemmaksi taisteluparistaan, samalla kun veti viimein esiin keihäänsä, pyöräyttäen sitä pari kertaa kädessään, ennen kuin otti kunnon, vakaan otteen keskivaiheista vartta.
"Nah, luulen, että yksijalkaisella on jo tarpeeksi saappaan lipittäjiä. Mutta ehkä kieleni käy seikkailemaan pitkin kehoasi, kun tyrmään olen sinut toimittanut" Itsevarma pukinparta kävi hymähtämään, samalla kun kävi jännittämään lihaksiaan "Mikäli elävänä sinne asti pääset".
Viimeisen lisäyksen myötä kävi puoliverinen hyökkäämään, käyden heilauttamaan keihästään ensin vaakatasossa kohden naista, yrittäen saada vahinkoa tuon lantion tienoille. Heti perään keihästä käytiin heilauttamaan pystysuunnassa, alhaalta ylöspäin, toiveena saada edes jonkinlainen pystysuora haava aikaiseksi. Alf ei kuitenkaan lopettanut hyökkäystään, vaan jatkoi painostamista. Miehen liikkeet olivat nopeita ja hillittyjä, eikä keihäs käynyt kertaakaan huitaisemaan turhan suurta liikerataa, täten mies piti myös suojauksensa kunnossa.


// Katso täti minä tein sen. Viddu viimein //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Työn iloja ~ // Sovittu

ViestiKirjoittaja Cheikki » 25 Marras 2013, 16:43

// Minä tulin vastaamaan : > // // ja tulin taas :D //

Kirazin oli myönnettävä -tosin vain mielessään-, ettei hänellä ollut pienintäkään havaintoa siitä, että häntä tarkkailtiin, ennen kuin mies oli antanut kuulua itsestään. Hän ei ollut tottunut siihen, että ihmiset vaanivat katoilla... Haltia kurtisti kulmiaan pienesti, olisi vienyt uhrinsa sivukujille? Minkä ihmeen takia muka? Kuollut se oli tuossakin, pienemmällä vaivalla vaan.
"Minä en ole niinkään tyylin perään... Raha on se, mikä minua kiinnostaa" Kiraz vastasi kylmästi ja ja naksautti kieltään vaivautumatta sanomaan, että itseasiassa miehessä oli hyvinkin paljon samaa näköä kuin hänen äidissään: pitkät tummat hiukset, nyt ainakin. Kirazin ajatus karkasi hetkeksi miettimään, josko hän saisi enemmän rahaa joltakulta luvatessaan tehdä murhan vielä tyylikkäästikin kaupan päälle... Tuskimpa.

Toinen väisteli hänen iskujaan tehokkaasti, eikä Kiraz tarkoista liikeistään huolimatta saanut aikaan pienintäkään naarmua miehen itsevarmaan kehoon. Nainen pysähtyi kuuntelemaan, mitä toisella oli vastattavanaan. Vastaus oli tulisieluiselle haltialle niin tyrmistyttävä, että hetkeksi hän menetti keskittymiskykynsä kokonaan ja avasi suunsa karjaistakseen toiselle jotakin tämän hävyttömyydestä, mutta tämä tarkkaavaisuuden herpaantuminen tuli kalliiksi. Mies nimittäin kävi hyökkäykseen, johon Kiraz ei ollut valmistautunut kunnolla, eikä nainen ehtinyt väistää kunnolla ensimmäistä viiltoa, vaan sai ikävän riipaisun käsivarteensa. Kiraz nosti miekkansa torjumaan toisen keihään aiheuttamia iskuja ja hetken hän oli taistelussa ainoastaan puolustuskannalla. Kapean kujan toisen puolen lähestyessä uhkaavana kävi nainen kuitenkin muokkaamaan liikeratojaan hieman kaareviksi, jotta sai pidettyä tilansa tarpeeksi suurena. Sitten nainen jännitti lihaksensa ja otti toisen keihään iskun vastaan molemmilla miekoillaan, yrittäen sitten "heittää" keihästä taakse päin, sekä mahdollisesti horjuttaa sen kantajaa samalla. Liike antoi Kirazille ainakin mahdollisuuden väistää kunnolla pois miehen painostuksen alta ja haltia sai hengähtää hetken.
Hän ei voinut saada toisen sanoja mielestään. Ajatus miehestä lipomassa hänen vartaloaan oli kertakaikkisen inhottava ja ahdistava. Miten mies kehtasi edes sanoa ääneen moisia ajatuksia?! Ja kehtasi sitten vielä puhua jotain tyylikkyydestä...

Kiraz vilkaisi nopeasti haavaansa ja tuli tulokseen, että se olisi varsin kipeä seuraavana päivänä, muttei silti vaarallinen. Kiraz heilautti hiuksensa olkansa taakse, puri hampaitaan yhteen ja hyökkäsi kohtisuoraan miestä kohti ärtyneen ärähdyksen saattelemana. Hän iski oikealla miekallaan vasemmalle, ja vasemmalla miekallaan oikealle, ristien samalla kätensä ja kiskaisi sitten molemmat miekat takaisin paikoilleen muodostaen kaksi voimaa vaativaa, mutta ikävää iskua. Sitten hän vei toisen miekkansa ylleen puolustamaan ja yritti pistää toisella miekallaan kohtisuoraan miestä vatsaan. Tämän jälkeen hän pyörähti kaemmas miehestä ja osoitti tätä molemmilla aseillaan uhkaavasti.
"Minä tapan sinut, jos sinä pakotat minut tekemään sen" Kiraz kertoi hengästyneenä, katse tiiviisti miehen kasvoissa. Hän ei koskaan tappanut työnsä ulkopuolella ilman todellista tarvetta. Tyrmään hän ei kuitenkaan tulevaisuuttaan haaskaisi. Ei varsinkaan, jos tuollainen otus olisi vartijana.
Nainen sylkäisi maahan ei niinkään halveksivasti, vaan helpottaakseen hengitystään ja kyykistyi hieman. Hän tunsi, etteivät hänen jalkansa olleet ihan niin vakaat, kuin yleensä, eikä se ollut hyvä enne. Hänen päivänsä oli ollut pitkä. Miehen tappamisessa ei sinänsä ollut mitään ongelmaa, mutta hän oli saanut kulkea pitkään löytääkseen miehen, eikä hän ollut ehtinyt syömään tänään kunnollista ateriaa. Hän oli aikonut nauttia kunnon lounaan suoritettuaan työnsä loppuun. Nyt hän sai maksaa siitä, ettei ollut valmistautunut iltaa varten asiaan kuuluvalla tavalla, mutta kerrankos sitä nyt jokainen aloitti työpäivänsä pienessä krapulassa ja sitten luisti vähän periaatteistaan.
Jos tästä tulisi väsytystaistelu, Kiraz häviäisi.

Mies ei antanut naiselle enempää aikaa levähtää - hän oli ilmeisesti huomannut toisen olevan hieman huonossa hapessa- vaan tappelu jatkui ensin vahvoin iskuin ja sitten nopeatempoisena, mutta tarkkana taisteluna. Nopeus oli yksi Kirazin vahvuuksista, mutta mieheksi toinen pysyi varsin hyvin hänen perässään ja tämä teki kääntymisestä ja hyökkäämisestä haastavaa. Miehen iskut olivat myös tarkkoja ja hallittuja - joskaan eivät ihan tarpeeksi määrätietoisia. He käyttivät jokaisen neliösenttimetrin pikkukadulla hyväkseen, varoen näyttäytymästä isolla kadulla kertaakaan, taistellessaan intohimoisesti toisiaan vastaan. Jostain syystä vartiakaan ei ollut vielä huutanut ketään apuun... Oliko tänään vähemmän miehiä liikenteessä? Kirazia raivostutti, ettei hän ollut ottanut moista mahdollisuutta huomioon iltaa suunnitellessaan. Nainen juoksi tällä hetkellä toisen edellä, mutta ärtymyksen antamasta lisävoimasta hän pisti pisteen liikkeelleen ja kyykistyi toisen eteen, iskien vaakatasossa tämän jalkojan kohden sitten toisella miekallaan, ennen kuin kierähti miehen edestä sivulle. Kirazilla kesti hetki, ennen kuin hän pääsi ylös kyykkyasennostaan - hän ei kestäisi enää kauaa...
Cheikki
 

Re: Työn iloja ~ // Sovittu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Joulu 2013, 16:23

Puoliverinen näytti jokseenkin omahyväisen tyytyväiseltä, saadessaan naisen hiljaiseksi toviksi jos toiseksikin sanoillaan. Tosin, se oli kovin yleistä Alfin kohdalla, yleensä sitä häkeltynyttä tai suuttunutta hiljaisuutta seurasi kuitenkin läimäys poskelle. Tässä tapauksessa läimäystä ei tullut, mutta eipä Alf kovin mielellään aseestakaan ottanut kehoonsa osumaa. Sen pahemmin asiaa itse kommentoimatta, keskittyi pukinparta yhteenottoon. Taistelu kaksikon välillä oli nopeatempoista ja notkeaa, mikä sinänsä tuppasi yllättämään puoliverisen vastustajat. Alf kun näytti suurimmaksi osaksi ihmiseltä - ainakin näin vaatteet päällä - eikä kehonrakenteeltaan pahemmin poikennut lyhytikäisistä humanoideista. Haltiapuolensa kun ei pahemmin pukinparrassa näkynyt, yllättyivät vastustajat yleensä Alfin nopeudesta ja notkeudesta. Mutta ei tässä tapauksessa. Ei ainakaan näkyvästi. Alf oli jo pitkään odottanutkin kunnon vastusta ja nyt sellainen oli löytynyt. Näin kiihkeä ja mukaansatempaava taistelu sai adrenaliinin virtaamaan ja mielen virkistymään. Päivät pitkät katuja partioidessa pukinparta oli ehtinyt jo kyllästyä. Samaa rataa pyörivä elämä ei tuntunut enää antavan puoliveriselle mitään uutta, joten pienet, arjesta poikkeavat tapahtuvat tuntuivat enemmän kuin tervetulleilta.

Vaikka molemmat osapuolet tuntuivat tasavertaisilta, alkoi niitä iskuja loppupeleissä osumaan kohteeseenkin, puolin jos toisin. Joka kerta kun Alf pääsi turhankin lähelle tai osui kohteeseensa, sai puoliverinen pönkitystä egoonsa, mikä alkoi pikkuhiljaa johtamaan ylimielisyyteen... Ja ylimielisyyttä tulisi seuraamaan varomattomuus. Vastustaja alkoi näyttää heikolta. Tarkkasilmäinen puoliverinen näki kyllä jokaisen vähänkin uupumusta enteilevän eleen, eikä jättänyt niitä huomioimatta. Täytyi Alfin kyllä myöntää, ettei oma kuntokaan kauaa kestäisi. Sen siitä sai, kun vuosikausia oli toiminut lähinnä satunnaisesti aktiivisissa tehtävissä ja sitten partioinut katuja ja käynyt ryyppäämässä itseään huonompaan kuntoon. Mikäli Alfista ei löytyisi haltiaverta, olisi hän varmasti juonut itsensä jo työkyvyttömäksi näiden vuosikymmenien aikoina. Mitään uupumuksen merkkejä Alf ei kuitenkaan näyttänyt ulospäin.
Lopulta nainen kävi kommentoimaan pukinparran letkautusta, uhaten tappaa mokoman, mikäli mies pakottaisi vankia mihinkään.
"Olen kuullut tuon kommentin jo niin monta kertaa vuosisatojen aikana, etten oikein osaa ottaa moisia ininöitä tosissani" Raskaammin hengittävä puoliverinen kävi virnuilemaan, pyöräyttäessään keihästään pari kertaa uhkaavasti "Tykkäätte vain. Vaikka kuinka uhoatte".

Kaikessa koppavuudessaan yhteenoton yhteydessä, Alf kävi tekemään kuitenkin sen virheen, että antoi keskittymisensä herpaantua. Vaikka katse pysyikin tiukasti vastustajassa, ei ajatus ollut mukana tuon liikkeissä, enemmänkin kehossa. Ja juuri sillä hetkellä, kun puoliverisen keskittyminen ei ollut parhaimmillaan, kävi nainen tekemään sen hyökkäyksen, joka tiputti miehen pois pelistä. Isku jalkoihin oli raju, mutta ei tappava. Tuskin Alf jalkojaan tulisi menettämään, mutta juuri nyt syvät haavat kannattelevissa raajoissa estivät puoliverisen liikkumisen lähes kokonaan. Kivusta parahtaen Alf kävi loikkimaan vielä viimeisillä voimillaan kauemmaksi naisesta, jottei tuo heti olisi niskassa kiinni. Keihästä apunaan käyttäen, Alf pystyi juuri ja juuri pysyttelemään pystyssä, mutta ei sen pahemmin kyllä liikkumaan.
"Saatanan lumppu..." Puoliverinen kävi sähisemään haltiakielellä - Alfilla kun oli vielä tapana kirota tuolla kauniimmalla kielellä silloin, kun ei pahemmin ehtinyt miettimään kielenkäyttöään - nostaessaan katseensa jaloistaan takaisin naiseen.
"Ei sitten pelata reilusti" Kieli vaihtui jälleen yleisempään, puoliverisen käydessä vetämään kaulassaan roikkuneen hopeisen pillin esille ja puhalsi siihen.
Terävä, kauas kantautuva vihellys kiiri läpi lähikortteleiden. Toinenkin. Ja kolmas. Pitkät, terävät vihellykset kiinnittivät lähistöllä partioivien sotilaiden huomion ja alta aikayksikön, oli vartiopari jos toinenkin juoksemassa äänen suuntaan.
Alf kävi virnuillen kohottamaan kulmiaan, katsellessaan naisen puoleen.
"Tavataan sitten tyrmillä...." Pukinparta kävi kujertamaan, kun samalla ensimmäinen sotilaspari kävi juoksemaan näköpiirille kulman takaa...


// Katso Milou sain jotain aikaiseksi! //

(( 2.6.2014 Myö vetäisen hahmoni pois kun alkaa oleen jo tovi elämisenmerkeistä >: ota yksärillä yhteyttä sitten jos ja kun haluat jatkaa peliä! ))
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Työn iloja ~ // Sovittu

ViestiKirjoittaja Cheikki » 29 Kesä 2014, 01:15

Vartianretale oli varmaan pakottanut monia naisia kanssaan seksiin vuosien saatossa ajatellen että he "tykkäävät kuitenkin", tai ainakin sellaisen kuvan mies antoi itsestään. Kiraz ei välittänyt erityisesti miehistä muutenkaan, mutta tuo nimenomainen miestyyppi oli kaikista raivostuttavin - tuntuivat ajattelevan, että naiset olivat täällä vain, jotta he voisivat tyydyttää miehiä. Tai vielä kierompaa, jotta miehille tulisi sellainen olo, että he ovat saavuttaneet kurjassa elämässään jotain, kun ovat saaneet neidon tai kaksi kellistettyä. Toisaalta Kiraz ei voinut syyttää asiasta vain miehiä, olivathan naiset usein ihan yhteistyönhaluisesti ruvenneet avokätisiksi... tai -jalkaisiksi, ihan miten vain.
"Ehkä naiset, joita sinä tapailet..." haltia sylkäisi suustaan ja puri hampaansa yhteen.

Isku, jonka haltianeito kohdisti miehen jalkoihin, oli suuri riski, sillä se vei niin paljon voimia, että naisen puolustukseen muodostui aukko, joka olisi saattanut käydä hänelle kohtalokkaasti. Tällä kertaa riski onneksi kannatti, ja isku osui kohteeseensa, joka älähti kivusta. Mies loikki hallitsemattomasti hieman kauemmas, vaikkei naisella olisi muutenkaan ollut voimia hyökätä tämän perään. Kiraz hengitti hetken aikaa raskaasti ja nousi sitten seisomaan pidellen miekkaa hieman koholla, siltä varalta että toinen bluffaisi. Miehen punaiseksi värjäytyneet housut kuitenkin antoivat haavat ilmi ja saivat haltianaisen hymyilemään voitonriemuisesti- jopa naurahtamaan äänessään häivähdys pilkkaa. Hetken hän oli jo luullut häviävänsä, mutta sitä toisen ei tarvitsisi tietää.
Kun toinen alkoi kiroamaan häntä - yllättäen haltiakielellä- ei nainen voinut pidätellä mahtailevaa äänensävyään
"Minähän sanoin sinulle, enkö sanonutkin? Haluatko, että vien työn loppuun, vai unohdammeko vain sen, että luulit todella voivasi minulle jotain, säälittävä ihminen?"

Mies sanoi jotain, joka kuulosti osittain jupinalta, ja tämän jälkeen hän kaivoi pillin kaula-aukostaan.
Pillin.
Kiraz henkäisi terävästi ja otti kolme juoksuaskelta miestä kohti ennen kuin kimeä vihellys halkaisi ilman saaden hänet pysähtymään niille sijoilleen.
"Uskallakin puhaltaa siihen kirottuun pilliin uudelleen niin minä...." Kiraz sähisi hampaidensa välistä haltiakielellä, mutta hänen lauseensa katkesi uuteen vihellykseen.
"Saat vielä yhden mahd...!" nainen alkoi kuulla juoksuaskeleita parin tieristeyksen takaa
"Tämä ei jää tähän, sinä saastainen paskiainen!" Kiraz pälyili ympärilleen, mutta ainoa reitti pois kujalta jossa he olivat, oli se sama reitti, jonka päästä muut vartiat kohta ilmestyisivät. Haltia juoksi kujan perälle, jonne oltiin pinottu laatikoita, roskia ja tynnyreitä poiskuljetettavaksi, kiipesi niiden päälle ja hyppäsi niiden takana kohoavalle, epätasaiselle seinälle. Hän kaivoi vyöltään tikarin, jonka avulla hän lähti kiipeämään seinää pitkin sen verran, että sai otteen pienen parvekkeen lattiasta. Sitten hän tempaisi itsenä kyseiselle parvekkeelle, kiiveten sitten sen katolle ja siitä itse talon katolle. Hän loi vielä viimeisen silmäyksen mieheen, jonka hän saattaisi nähdä nyt viimeistä kertaa - ainakin jalkojensa kera.
Sitten Kiraz kääntyi ja lähti juoksemaan kattoja pitkin kohti kylän reunaa, jonka saavutettuaan hän pääsisi metsän pimeyteen turvaan.
Cheikki
 

Re: Työn iloja ~ // Sovittu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Heinä 2014, 12:53

Häviäminen ei koskaan ollut mukavaa, mutta kuoleminen kuulosti vielä epämukavammalta. Puoliverinen olikin valmis käyttämään kaikki mahdolliset keinot - olivat ne sitten vilunkia tai rehellisiä - jotta hengissä pysyisi. Tätä pillin käyttöä Alf ei kuitenkaan laskenut huijaamiseksi, sillä eihän kyseessä ollut edes reilu, sovittu ja sääntöjä noudattava kaksintaistelu. Nainen oli rikollinen, ei noille annettu mahdollisuutta moisiin reiluihin kamppailuihin. Virneen pukinparta jaksoikin juuri ja juuri nostaa vihellysten lomasta kasvoilleen, murhaajan käydessä uhittelemaan haltiakielellä tummahipiälle. Kyllähän haltiakieli vielä onnistui, joskin puoliverinen itse ei sitä mielellään käyttänyt. Hän vihasi sitä kieltä. Hän vihasi haltioita. Ja juuri nyt hän vihasi ennen kaikkea tätä naista.

Tosin, ei ollut häpeä hävitä hyvälle. Nainen oli osoittanut, ettei ollutkaan ihan niin amatööri, miksi Alf oli tuon kuvitellut. Kovin moni kun tuntui olevan asteen tai toisen täynnä vain itseään ja kuvittelivat olevansa ihmisiä parempia vain, koska omasivat ehkä hieman enemmän voimaa, notkeutta tai paremmat aistit, kenties jotain erikoiskykyjä. Mutta Haltiat olivat olentoja, joiden ylpeys kävi lankeemuksen edellä. Eivät ihmisetkään eilen olleet syntyneet, lyhyempi-ikäinen rotu oli jo tietoinen kaikenmaailman vippaskonsteista, joita suippokorvat käyttivät. Tämä yleensä yllätti haltiat, jotka sitten jäivät kiinni ja saivat osansa teloituksessa.
Alf ei kuitenkaan enää mitään naiselle sanonut, piti vain välimatkan sopivana, ollen valmiina vielä torjumaan hyökkäyksiä, mikäli haltia päättäisi viimeistellä sotilaan ennen kuin pakoon pötkisi. Tyhmä tuo olisi ollut, jos tähän olisi jäänyt kohtaamaan kaikki vartijat, jotka paikalle saattoivat rynniä. Nainen oli hyvä, mutta ei sentään NIIN hyvä, että rykmentille kokeneita ja valmistautuneita sotilaita olisi pärjännyt. Varsinkin, kun kaikki yöpartion miehet eivät olleet aina tavallisia ihmisiä...

Virnuillen, uupuneena Alf katseli, kuinka haltia viimein päätti perääntyä, lähtien pakoon kattojen kautta. Ei siinä kauaa mennyt, kun paikalle ensimmäiset vartijat ryntäsivät. Alf kertoi heti minkä näköinen - kuuma, seksikäs ja tappava siis - kohde oli loikkinut ja mihinkin suuntaan, kehottaen vartijoita hälytyttämään lisää porukkaa tuon perään ja osan nousemaan katoille murhaajan perään.
Ja niin myös tehtiin. Kourallinen sotilaita - joista osa nousi katolle ja liikkui siellä uskomattoman sulavasti ja nopeasti - lähtivät haltian perään, samalla kun kaksi lähti saattamaan pukinpartaa sairastuville...

Mutta, kuten nainen oli sanonut, ei tämä todellakaan jäänyt tähän, Alfinkaan osalta...



// ASDJAKJWDR, oliko se tässä? Teetkö lopetuksen ja heität Kirazin ottaan iskuja mutta pakenemaan ja sitten otetaanko me se Marduk&Kiraz peli, vaiii? D: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Työn iloja ~ // Sovittu

ViestiKirjoittaja Cheikki » 17 Elo 2014, 00:24

// Juuri noin me tehdään! : ) Ajattelin myös että kun toi Kirazin viitta nyt jäi tahattomasti sinne kadulle, niin ehkä Alf sitten jossain pelissä "palauttaa" sen? : DD Silleen "unohtuiko jotain?" TADANTAN //

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Kiraz pakeni vartioita kattoja pitkin, mutta hän oli silti todellisessa pinteessä. Taistelu yllättävän hyvän yövartian kanssa oli saanut hänen lihaksensa maitohapoille, eikä hän nähnyt enää edes kunnolla eteensä juostessaan kohti kylän reunaa. Edellisestä ateriasta oli ollut liian pitkä aika ja viimeyön unet olivat olleet liian lyhyet. Lyhyesti sanottuna hän ei ollut valmistautunut keikkaansa asianmukaisella tavalla ja sai nyt maksaa siitä.
"Juoskaa osa siellä alhaalla, sen on tultava alas jossain kohdassa!" vartia naisen kintäreillä karjaisi, ennen kuin hän heitti jonkinlaisen heittoterän naista kohti, kuitenkaan osumatta tähän. Haltianainen kääntyi ympäri, veti miekkansa taakse ja iski takanaan tullutta miestä olkapäähän miekan lappealla puolella ja sivalsi sitten tätä ikävästi kylkeen. Mies parkaisi tuskasta ja lyyhistyi polvilleen voiden vain katsoa vierestä, kuinka brunette lähti taas juoksemaan.
Vartia oli kuitenkin ollut oikeassa siinä, että Kirazin pitäisi laskeutua katolta jossain vaiheessa, sillä katot loppuivat ennen kylän reunaa... Tilanne oli käymässä tavallista kiperämmäksi.
Suurin osa vartioista oli karistunut jo matkasta, mutta hyväkuntoisimmat olivat yhä tiukasti naisen kintäreillä, osa jopa vain parinkymmenen metrin päässä. Seuraavan kerran kun nainen hyppäsi kohti seuraavaa kattoa, pysähtyi tämän matka äkisti, kun joku nappasi häntä jalasta kiinni kiskaisten hänet alas. Nainen rymisi kaltevaa seinämää pitkin maahan nyrjäyttäen toisen ranteensa. Mies ( joka oli alunperinkin ollut tällä puolen kylää vahdissa) liukui alas seinämää ja huitaisi karkulaista miekalla saaden tämän parahtamaan ja kaatumaan uudelleen maahan. Irvistäen Kiraz keräsi kaikki viimeiset voimansa ja iski miekkansa alhaalta päin suoraan miehen vatsaan, vetäen verisen miekkansa sen jälkeen takaisin alas. Mies kaatui maahan pidellen vatsaansa nopeaa tahtia kasvavassa verilammikossa. Haltianainen puolestaan nousi seisomaan ja juoksi kompuroiden kylän laidalle ja siitä metsän suojiin. Hänen olisi löydettävä nopeasti apua, tai hän olisi mennyttä...
Valitettavasti edessä oli vain metsää.
Cheikki
 


Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron