Öistä häirintää

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Öistä häirintää

ViestiKirjoittaja tynnyri » 30 Syys 2013, 18:08

//Nyaaaaah ja Juliet tänne. Kiusaa Arentia ja minua :D//

Arent Bazer

Syksyn illoissa oli tiettyä hohtoa monessa suhteessa. Hämärä ja pimeä tulon nopeus, sekä kylmyys sai ihmiset käpertymään omiin koloihinsa, ehkä oman kullan kainaloon tai kertoilemaan tarinoita kynttilän lepattavassa valossa. Elonkorjuujuhlat oli tulossa ja niitäkin valmisteltiin innolla vielä kun oli yltäkyllöisen paljon ravintoa. Mutta Arent piti syksyn illoista aivan eri syistä, nielevä pimeys oli omiaan varkaalle, joka halusi kiivaasti kartuttaa omaisuuttaan. Kukaan ei nähnyt nurkissa hiipivää miestä tai siis nurkissa hiipivää naista, mutta Arent näki talojen ikkunoista asukkaiden elämän erittäin tarkasti.

Varas oli suunnitellut tätä reissua vain viikon, mutta miehellä oli tulenpalava kiire saada lisää rahaa, että pystyisi ostamaan tarvittavan määrän jauhoja. Hinnat olivat nousseet ja Arentin muut hankinnat olivat syöneet ison lohkon miehen rahatilanteeseen. No nyt mies oli keksinyt hyvän rahareiän eräästä kylän kauppiaasta. Tämä oli leveillyt, tyhmä kun oli, suuresta palkkiostaan, jonka hän oli saanut tekemällä jotain rasittavan tylsää siniveriselle. Se ei ollut kiinnostanut yhtään Arentia, mutta suuri raha määrä kiinnosti sitäkin enemmän.
Ja kauppiaan taloon oli niin naurettavan helppo murtautua, ei kukaan palvelija lukinnut erästä ikkunaan, josta Arent mahtui liiankin helposti.

Suunnitelma luotuna, Arent oli lähtenyt hiipimään kohti kauppaporvarin taloa naisen pukimissa. Tarkemmin piian asuun, koska jos joku äkkäisi miehen änkemässä ikkunasta sisään, niin naisena oli helpompi selitellä vartijoille. Sanoisi vain, että tämä oli menossa tapaamaan rakastajaansa ja sepä oli siinä. Ei vartijoita piikojen elämä niinkään kiinnostanut, varsinkin rumien. Arent oli maskeerannut itsensä sottaiseksi ja epämiellyttävän näköiseksi. Tämän näköisenä mies pääsi kohteensa luo ja ryhtyi odottamaan kujalla, että juuri ikkunan olevat vartijat jatkaisivat matkaansa. Heillä oli tapana jutustella siinä kohti omia naistarinoita, koska porvarin tytär oli haluttavan näköinen, eihän sitä koskaan tiennyt jos neitokainen menisi ikkunan ohi. Sitä näkyä odottaen vartijat pysähtyivätkin pitemmäksi aikaan. Arentilla ei ollut kiire, ilta oli vielä kovin nuori. Kiirehtimällä ei koskaan saanut haluttua lopputulosta.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Nya » 01 Loka 2013, 11:43

// Here we come to join the game! ><

Juliet

Yön saapuessa takaisin maan päälle oli jo yksi pieni tytön tylleröinen valveilla. Isä ja äiti nukkuisivat vielä vähän aikaa, koska aurinko teki viimeisiä lähtöjä. Juliet oli sonnustautunut violettiin röyhelö mekkoonsa ja piteli Domeni sylissään. Hän aukaisi huoneensa ikkunan, vilkaisi olkansa ylki, ettei ketään ollut lähistöllä ja hyppäsi. Raf tuli emäntänsä perässä ja liikkui lejuen. Juliet tavoitti maan hetkessä, mutta hän esti itsensä lyttyyn menemisen leijumalla hitaasti alas. Vampyyri lähti kävelemään pois pimeästä paikasta.
Tyttö saapui aluksi metsään, siellä hän päälyili mahdollista seuaa mutta turhaan. Kuka muka olisi näin myöhään hereillä? Juliet käveli hiljaa metsän reunalle ja kurkki sieltä. Hän ei nähnyt vielä mitään, mutta tyttö lähti hiljaa Domenia kantaen ylös rakennusten katoille. Hän käveli sielä hiljaa, ettei herättäisi ihmisiä. Tyttö ei halunut tulla nähdyksi, ellei itse sitä ollut pätäänyt. Vampyyri vilkaisi pallomasita demoniaan, joka leijui tyytyväisenä ilmassa. Ei mitään vaaraa. Juliet käveli hiljalleen aktolla, kunne shän kuuli ääntä. Ihmisvartijoita. Tyttö painautui vasten kattoa ja lytisti sitten pienen Domenin. Se vikisi hieman, mutta ymmärsi olla hiljaa. Juliet päästi sen lopulta pois sylistään ja tihrusti vartioita, samaan aikaan hänen silmäkulmaansa osui melkoisen outoon pukeisiin laittautunut mies. Julietilla oli silmää, kyllä hän miehen tunnistaisi, vaikka tämä olisi naisen pukeissa.

Vampyyri leijui hiljaa alas, vähän kauemmaksi, missä tuo outo setä kykki. Sitten tyttö kohdisti askeleensa tuota miestä päin. mitäköhän tuo sitten ikinä tekikään. "Mitä teet?" Juliet kysyi kun oli päässyt lopulta miehen viereen lähes äänettömästi. Domen hyppäsi tytön hartialla ja Raf leijui vailla huolen häivää. Vampyyri kallisti pätäään. Juliet ajatteli, että toinen varmaan luuli häntä vain tavalliseksi kaksitoista vuotiaan näköiseksi lapseksi. Niinhän se oli aina. Tyttö hymyili vienosti ja katsoi tuuheiden ja vaaleiden ripsiensä alta miestä.
Nya
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 11 Loka 2013, 22:04

Arent nojaili aivan rauhallisesti sivukujan seinään kun hiljainen rapina kuului miehen takana. Ennen kuin varas kerkesi ajatella, tehdä tai edes reagoida ääneen samasta suunnasta kuului lapsen ääni, joka uteli mitäköhän Arent teki, se hieman säikäytti varasta. Olisi luullut että lapset olisivat meluisia. Vaikka Arent oli miettinyt myös sellaisen vaihtoehdon, että joku tulisi kyselemään, miksi piika tähän aikaan oli liikkeellä, silti se ärsytti kun se tapahtui, varsinkin kun kysyjä oli satavarmasti lapsi. Mies huokaisi hiljaa ja kääntyi äänen suuntaan. Hänen edessään seisoikin vaalea, suoraan sanoen hopean oloinen, laiha tyttölapsi. Juuri sellainen, joita raaimmat miehet mielluusti tahrasivat. Niin tahrattoman näköinen, mutta näkymää haittasi pari asiaa. Ensiksi leijuva pallo, sekä sarvekas olento. Sanat jotka mies oli heittää tosta noin vaan juuttuivat sopivasti kurkkuun.

Lapsi hymyili vienoa hymyä varmasti odottaen Arentin vastausta kysymykseensä. Miehen teki mieli hieroa silmiään, koska tytön seuralaiset olivat kovin kovain outoja. Ehkei tuollaisten outusten Arent ollut kuvitellut tulevan vastaan, mutta kyllä noillekin keksisi suunnitelman miten päästä eroon noista haitoista. "Ai mi-minäkö?" Arent kakisti ulos matkien naisen ääntä, hieman korkea ja sirkuttavan kuuloinen. "Sitä sinun lapsikulta pitäisi itse miettiä ennemmin. Herran jestas onhan jo miltei yö! Ja mitä nuo pedotkin on vai onko ne ystäviäsi?" Arent tärisytti ääntään kuin olisi saamassa hysteerisen kohtauksen. Ei lapset koskaan tajuaisi miksi nuori piika odottelisi pimeällä kujalla. Miksi juuri tänään? Miksi tuollainen suloinen lapsen piti tulla häiritsemään minua Arent huokaili mielessään ja toivoi tämän poistumista. Mutta rooli piti vetää, joten mies peitti turhautumisensa kokonaan pois. Pelokas katse valtasi miehen kasvot, aivan kuin tämä pelkäisi tytön kavereita. "Eikö se olekin lasten nukkumaan menoaika?" Arent kysyi ja heilutti käsiään kuin etsien niille paikkaa. Se oli yleistä piiolla jotka eivät olleet omalla mukavuusalueellaan.

//Ei hitsi kun meni kauan päästä vastaa sulle, ko alko uus jakso.. Mullon on nykyään koulu :o jännää :33//
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Nya » 12 Loka 2013, 17:27

Juliet näytti huvittuvan toisen esittämisestä. Hänen kultaiset silmänsä välkähtivät pelottavasti kuun ojentaessa hataraa valoaan tähän outoon kompanjaan. Mies kimitti kuin olisi saanut jonkin isonkin asian kurkuunsa. Yrittikö toinen tosiaan näytellä naista? Juliet hymyili ehkä hieman pelottavan oloisesti. Sehän oli ihan tavallista vampyyreiltä. Hän kuitenkin vakautti pienoisen hymynsä ja valmistautui vastaamaan toisen kimitykseen. "Ne ovat ystäviäni. Ystäviäni ja rakkaita minulle." Juliet lausahti hiljaa. Hän oli hyvin huvittunut. Toisen kysellessä edelleen kimeällä äänellään toisen tekemisiä keskellä yöllä oli melkoisen arvattavaa.
"Niin, lasten aika nukkua. Minä nukuin ja olen nyt hereillä. Mitä teet?" Juliet kysyi uudestaan. Hän ei vähälä luovuttaisi kysymystään, ennen kuin saisi vastauksen.
Hän tuijotti miestä kuin ketä tahansa ihmistä. Tosin Domen pyörähti alas ja katsoi miestä hieman nyrpistellen nenäänsä. Se ei pitänyt kenestäkään kuin omistajastaan. Mies ei tuntunut välittävän muusta kuin siitä, että eikös lasten pitäisi nukkua nyt. Juliet otti pari askelta miestä lähemmäs. Hänen kultiaset silmänsä välähtivät. "Entä jos sanon, ettei minua kannata pitää pelkkänä typeränä lapsena?" tytön ääni oli madaltanut. Se tuntui huokuvan hieman ärtymystä siitä, että häntä pidettiin typeränä pikkulapsena.

"Olet mies. Älä leiki naista, kun olet paljastunut." vampyyri sanoi kylmästi, mutta pian äänen sävy nousi taas pehmeäksi ja suloisen oloiseksi. "Mitä teet?" oli taas tämä iän ikuinen kysymys. Oli niin huvittavaa katsella toisen ilmeitä ja sitten katse kuitenkin vilkaisi aidan toiselle puolelle. Vartiat kyttäsivät ikkunan alla ja ikkunassa näkyi naisen varjo. Juliet myös tajusi, ettei ollut syönyt sitten eilisen. Miksi mailla halmeilla ei voinut nyt haista veri? Olisi saanut mahan täyteen ja pian tulevan halun hillittyä. Tyttö piti kuitenkin hiljaisuudestaan kiinni, ettei paljastuisi itse vampyyriksi. Paljastuminen oli pahinta, sillä silloin ihmiset pelkäsivät, hyökäsivät ja yrittivät tuhota heidät. Tyttö käänsi hitaasti kasvonsa takaisin mieheen. Raf leijui rauhallisena, sitten se vihdoin äkkäsi miehen ja rupesi leijumaan toista kohti. Vampyyri kuitenkin nappasi sen hännästä, jolloin se sähisi pelästyneenä. Tyttö rauhoitti sen ja Raf leijui taas levollisena. Domen taas ei näyttänyt yhtään rauhalliselta.

//Eipä haittaa, omaltakin takaa on lukio vienyt jonkin verran aikaa. Kaikki esseet, kirjotelmat ja esittelyt :33
Nya
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 22 Loka 2013, 17:51

Tyttö oli omituinen tapoineen. Yleensä tuon ikäiset pelkäsivät kaiken maailman aikuisia, niinkuin pitikin, mutta tuo rääpäle ei osoittanut minkään näköistä kunniotusta Arentia kohtaan. Ainoastaan vastasi miehen esittämiin kysymyksiin nenäkkäästi, väitteän että nuo karvaturrit olivat tämän ystäviä. Pah! Arent mietti ytimekkäästi ja vilkuili vartijoita. Hyvä, ne älykääpilt eivät olleet huomanneet mitään erikoista täällä kujalla, jossa he seisoivat.
Jos tilanne ei olisi veitsen terällä tanssimista jo keikan onnistumisen takia, sekä tietysti tytön seuralaiset olivat karmivia ja omituisia otuksia, niin Arent olisi piessyt tuon nenäkkään olennon tai kaapannut tämän orjamarkkinoille vietäväksi. Mutta nyt piti olla tarkkana.

Arentin mielenrauhaa ei todellakaan helpottanut se, että tyttö jäätävästi ilmoitti tietävänsä miehen olevan mies. "Mist..." varas oli jo kysyä, mutta juuri silloin tyttö tivasi ties monetta kertaa mitä Arent touhusi. Turhautuneena mies hieroi leukaansa ja katsoi tyttöä tiukasti silmiin. Tuon kummallisen lapsen silmät olivat kyllä hauskan väriset, kulta oli hyvä väri, mutta hyödytöntä silmissä. "No niin, pentu häivy siitä ja anna minun tehdä asiani omassa rauhassa. Suosittelen sitä, kun kerran olet niiiin viisas," Arent sanoi omalla äänellään uhkaavasti. Ei mitenkään sulavaa keskustelua, mutta mies ei missään nimessä halunnut lasta helmoihinsa roikkumaan ja kitisemään. Menköön vanhempiensa tykö, ennen kuin Arent syöttäisi tämän vartijoille. Kyllä, vartijat olisivat mielissään tuollaisesta lapsukaisesta.

Vartijoista puheen ollen, nämä olivat menneet hiljaiseksi, pieni vilkaisu kertoi, että he tällä hetkellä kuolaisi porvarin kaunista tytärtä. Arent ei ihmettellyt enää yhtään, miksi vartijat halusivat nähdä tästä neidosta edes pienen välähdyksen. Oli tällä muotaja ja täyteläistä uhkeutta, joka kertoi vauraudesta. Tämän pienen hetken varas oli ajattelematta hänen ärsyttävää seuralaisryhmää, mutta sitten kun leijuva pallero päätti lähteä tutustumaan Arentiin, se ei oikein miellyttänyt miestä, jonka onneksi tyttö esti palleron kulun. "No niin tyttönen, ala laputtaa. Täällä ei ole mitään nähtävää," Arent huiskia ja oli varuillaan tytön toisen seuralaisen takia, se ei näyttänyt niin rauhanomaiselta. Vain pari hetkeä ja minun pitäisi olla talon sisällä Arent mietti hetken, sillä jos toi rääpäle ei lähtisi pian, hänen pitäisi vaihtaa nopeasti paikkaa, että hän kerkeisi oikeaan aikaan tunkeutua taloon.
Mietteliäs ilme kasvoillaan Arent punnitsi suunnitelmiaan, hän oli kyllä miettinyt tälläisiinkin tilanteisiin ratkaisun, mutta miestä henkilökohtaisesti ärsytti muuttaa tänään suunnitelmaansa. Hetken ajan mies mietti tosissaan tarttuvansa tytöstä kiinni ja nakkaavansa pennun varrtijoiden niskaan, mutta se ei ollut tällä hetkellä järkevintä. "Hmmm.. Pen... Krhmm.. Sinä tyttö," Arent aloitti keksien juuri samanaikaisesti uutta suunnitelmaansa, mutta hän ei koskaan kerennyt lopettaa lausettaan, kun yksi niistä ääliö vartijoista tunsi tarvetta virtsaamiselle ja lähti suuntaamaan juuri sille kujalle missä Arent piileksi.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Nya » 22 Loka 2013, 20:55

Juliet oli huvittunut, mutta hän ei ollut edelleenkään tyytyväinen siihen, ettei toinen kertonut mitä oikein teki. Toinen jatkoi myös pentu nimittelyä, joka alkoi ottaa pikku hiljaa tytön päähän.

Hetken aikaa hän kuunteli toista, kunnes otti pari askelta taas toista kohti. Mies yritti päästä hänestä selkeästi eroon, mutta vampyyri ei aikonut luovuttaa niinkään helposti. Hän tuli aivan lähelle ja kultaiset silmät tuijottivat todella tiiviisti toista. "Mitä teet?" tytön ääni madaltui ja kuulosti lähes yhtä pelottavalta, kuin aikuisen vampyyrin ääni tavallisimmillaan. Kuului rasahdus ja Juliet käänsi päätään. Eräs niistä tyhjäpäisistä kuolaavista vartioista aikoi tehdä tarpeensa juuri sinne, missä tämä outo kompania oleili. Juliet sävähti, kun Raf rävähti pörröiseksi ja sähisi hieman. Hän käänsi päätään. Hän tuijotti vartijaa, joka tuijotti yhtä ihmeisään. "Mit-?" vartija ehti sanoa, kun Juliet perääntyi automaattisesti. Pois toisen käsien ulottuvilta. Vampyyri käyttäytyi nyt aivan kuin lapsi. Oli helppoa käyttää ulkonäköään hyödyksi. Hän ei tarttunut mieheen, mutta katsoi vartijaa jotenkin pelottavalla tavalla tuuheiden ripsiensä alta.

"Äiti!" tyttö ynähti, muka pelkäävällä äänellä, vaikka katse kertoi aivan toista. Se käski vartijaa lähtemään. Juliet otti nopeasti Domenin syliinsä ja demoni murisi pahaenteisesti. Juliet hiljensi sen kuitenkin.
Nya
 


Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron