//Nyaaaaah ja Juliet tänne. Kiusaa Arentia ja minua :D//
Arent Bazer
Syksyn illoissa oli tiettyä hohtoa monessa suhteessa. Hämärä ja pimeä tulon nopeus, sekä kylmyys sai ihmiset käpertymään omiin koloihinsa, ehkä oman kullan kainaloon tai kertoilemaan tarinoita kynttilän lepattavassa valossa. Elonkorjuujuhlat oli tulossa ja niitäkin valmisteltiin innolla vielä kun oli yltäkyllöisen paljon ravintoa. Mutta Arent piti syksyn illoista aivan eri syistä, nielevä pimeys oli omiaan varkaalle, joka halusi kiivaasti kartuttaa omaisuuttaan. Kukaan ei nähnyt nurkissa hiipivää miestä tai siis nurkissa hiipivää naista, mutta Arent näki talojen ikkunoista asukkaiden elämän erittäin tarkasti.
Varas oli suunnitellut tätä reissua vain viikon, mutta miehellä oli tulenpalava kiire saada lisää rahaa, että pystyisi ostamaan tarvittavan määrän jauhoja. Hinnat olivat nousseet ja Arentin muut hankinnat olivat syöneet ison lohkon miehen rahatilanteeseen. No nyt mies oli keksinyt hyvän rahareiän eräästä kylän kauppiaasta. Tämä oli leveillyt, tyhmä kun oli, suuresta palkkiostaan, jonka hän oli saanut tekemällä jotain rasittavan tylsää siniveriselle. Se ei ollut kiinnostanut yhtään Arentia, mutta suuri raha määrä kiinnosti sitäkin enemmän.
Ja kauppiaan taloon oli niin naurettavan helppo murtautua, ei kukaan palvelija lukinnut erästä ikkunaan, josta Arent mahtui liiankin helposti.
Suunnitelma luotuna, Arent oli lähtenyt hiipimään kohti kauppaporvarin taloa naisen pukimissa. Tarkemmin piian asuun, koska jos joku äkkäisi miehen änkemässä ikkunasta sisään, niin naisena oli helpompi selitellä vartijoille. Sanoisi vain, että tämä oli menossa tapaamaan rakastajaansa ja sepä oli siinä. Ei vartijoita piikojen elämä niinkään kiinnostanut, varsinkin rumien. Arent oli maskeerannut itsensä sottaiseksi ja epämiellyttävän näköiseksi. Tämän näköisenä mies pääsi kohteensa luo ja ryhtyi odottamaan kujalla, että juuri ikkunan olevat vartijat jatkaisivat matkaansa. Heillä oli tapana jutustella siinä kohti omia naistarinoita, koska porvarin tytär oli haluttavan näköinen, eihän sitä koskaan tiennyt jos neitokainen menisi ikkunan ohi. Sitä näkyä odottaen vartijat pysähtyivätkin pitemmäksi aikaan. Arentilla ei ollut kiire, ilta oli vielä kovin nuori. Kiirehtimällä ei koskaan saanut haluttua lopputulosta.