Uusi asiakas, uusia haasteita...


Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Viesti Ke Loka 16, 2013 11:10

Re: Uusi asiakas, uusia haasteita...

Albinus

Sade vain yltyi yltymistään. Albinus kiskaisi korean turkisviittansa hupun syvemmälle kasvojensa ylle, ja kumarsi kasvonsa vielä lähemmäs ratsunsa heilahtelevaa harjaa. Että oli pitänytkin alkaa sataa juuri nyt, juuri tänään, kun hän oli päättänyt lähteä apupojan ja henkivartian kanssa kylään teettämään uuden pukunsa. Asialla oli kiire, eikä Albinus halunnut lykätä tätä yhtään. " Pidä huoli, että kankaat ja kaavat pysyvät kuivina!" Piispa mörähti takanaan ratsastavalle pojalle. Poika hätkähti satulassaan, ja alkoi kiireesti tarkastella lastina olevien kalleuksien tilannetta, vaikka jo ennestään tiesi niiden olevan moitteetomasti suojassa säältä. Hän ei olisi kertakaikkiaan uskaltanut jättää reagoimatta piispan käskyyn.
Vihdoin he saapuivat sille kadulle, jonne Albinus oli ohjattu. Hän oli saanut useammaltakin taholta kuulla, että tässä liikkeessä saataisiin aikaan aivan ensiluokkaista jälkeä. Kuulemma Albinuksen aiemmin käyttämä hienosteleva ompelimo, jota korkea-arvoiset henkilöt suosivat, jäi laadussa kauas jälken tästä pienestä liikkeestä. Ja hinnasta ei kuulemma edes voinut puhua. Täällä työ tulisi maksamaan teettäjälle paljon vähemmän. No, siitä Albinus ei oikein tiennyt. Mikäli todella osoittautuisi, että ompelimo olisi maineensa arvoinen, hän oli valmis kylvämään tänne rahaa vähän enemmänkin, jotta paikka nousisi tuntemattomuudesta maineeseen, ja olisi julkisestikin tiedossa, että tässäpä vasta loistelias paikka, kelpaa siellä piispankin asioida! Ja mikäli taas hänen odotuksensa eivät täyttyisi..noh, Herra kyllä näyttäisi hänelle keinon rankaista toisten omaisuutta tärveleviä epärehellisiä moukkia!
Piispa pysäytti ratsunsa ompelimon pihalla. Niin teki apupoikakin, mutta sen sijaan että olisi jäänyt ratsunsa selkään pönöttämään kuten Albinus ja henkivartia, hän kapusi alas ja kipitti koputtamaan liikkeen ovelle. Koputtamisen jälkeen hän koetti oliko ovi avoinna, sillä hän tiesi kokemuksesta ettei Albinus pitänyt turhasta odottamisesta, joten mitä pikemmin asiat hoituisivat, sen parempi. " Hyvää päivää!" Huudahti apulaispoika kovaan ääneen." Toivon että teillä on hetki aikaa ja halua irrota työstänne ja tulla vastaanottamaan korkea-arvoista piispaamme, Albinus Hillgore III;sta. Piispamme haluaa tilata teiltä työn!"
Albinus mietti ratsunsa selässä harmistuneena sitä, ettei ollut ottanut ja laittanut ilmoitusta tulostaan etukäteen; silloin vältyttäisiin tälläiseltä turhalta touhuamiselta, ja ihmiset olisivat ymmärtäneet olla valmiina hänen saapuessaan! Apupoika kipaisi kohta hänen luokseen auttaakseen hänet arvokkaasti alas satulasta, ja kunnianarvoisa piispa laskeutuikin oven eteen hitaasti ja hallitusti.
Ei vaikuttanut pahalta, Albinus mietti. Se vilahdus mitä hän oli liikkeen ikkunasta nähnyt, oli näyttänyt siistiltä ja arvokkaalta, hän oli ollut huomaavinaan peräti tammisen sisustuksen runsasmääräisten vaatekappaleiden seasta.
Myös piispan henkivartija laskeutui satulasta, mutta hän jäi vaitonaisena ratsunsa vierelle. Hänen ei ollut tarkoitus tulla sisälle, vaan odottaa ulkopuolella ja tarkkailla ympäristöä kaiken varalta. Albinus ei enää milloinkaan liikkuisi ilman turvamiestä, se oli varma. Hän ei enää kuuna kullan valkeana tahtoisi sitä kohtaloa, jonka viheliäinen haltiamies, tai mikä liekään, oli hänelle tarjoillut joella vähän aikaa sitten. Silloin hänen turvanaan ei oman taistelutaitonsa lisäksi ollut ollut ketään...sillä hänen veljenpoikaansa, nuorta Albinusta, ei voinut turvaksi juuri laskea.

/Oikein hyvähän tuo on :) /

Viesti To Loka 17, 2013 2:52

" Kuulkaas neiti!" Jyrähti Piispa. " Asia on oleva niin, että mikäli minä jätän tämän työn teidän hoidettavaksenne, se hoidetaan ensitilassa. Tällä on kiire. Joten sysätkää syrjään kaikki muut työnne ja keskittykää vain tähän tilaukseen!" Albinus ei todellakaan ollut valmis viivästyksiin. Johan oli markkinat! Albinusko joutui odottelemaan jonkun vähäpätöisen tallaajan rääsyn valmistumista?! Ei puhettakaan! Mies mietti hetken, ja käsi nousi hipelöimään hänen kaulallaan roikkuvaa kultaista ristiä. " Tarjoan teille kyllä kunniallisen maksun siitä hyvästä." Albinus sitten päätyi lupaamaan.
Ompelijatar toimi ripeästi, ja kohta hän oli jo loikkimassa portaita pitkin yläkertaan puuhakkaana. " Ei, Ei neiti!" Piispa jylähti jälleen. " Minne se nyt katosi!? Poika, hae ompelija takaisin, ja pian!" Piispa alkoi turhautua ihan tosissaan. Apupoika oli jo kuitenkin ennen piispan komentoa kipaissut naisen perään yläkertaan, ja tavoitti tämän niiden yläpäässä. " Neiti! odottakaa!" Poika huudahti ja koetti tarttua naista hihanliepeestä kiinni.
" Piispalla on mukanaan omat tarkoin valitut kankaansa ja langat, että valmiit kaavat. Teidän täytyy vain toteuttaa kaapu täsmälleen niiden mukaisesti. Se on virallinen ja perinteikäs kaava. Tulkaa pian alas keskustelemaan hänen kanssaan, minä haen ne tarvikkeet sisälle." Poika selitti ja katseli omepiljatarta ystävällisesti kasvoihin. " Jos saan neuvoa, niin olkaa mahdolissimman ripeä, ja tehkää täsmälleen niin kuin hän sanoo. Vanha Piispa on hiukan hankalan luontoinen, enkä usko että teille seuraa mitään kovin mukavaa siitä jos hän lähtee täältä ovet paukkuen, mutta uskaltaisin sano sen perusteella, mitä häntä tiedän, että palkkio onnistuneesta työstä on kyllä kelvollinen, se vaiva kannattaa nähdä, vaikka hän hankala onkin. Ripeästi nyt!" Poika jatkoi ja kääntyi jo lähteäkseen takaisin alas, mutta pysähtyi vielä. " Saanko kysyä mikä teidän nimenne on? Minä olen Derek, on hauska tutustua! Mennään nyt alas, ja kumarrelkaa ja niiailkaa asiaan kuuluvasti, neiti, ja esitelkää itsenne hänelle, ja kertokaa liikkeestänne, ja pitäkää ukko hyvällä tuulella. Veikkaanpa, että kannattaisi tarjota äijälle jotain hyvää naposteltavaa ja juotavaa." Poika virnisti, ja kipitti sitten nopeasti alas ja ulos hakemaan kankaita. Hän toivoi naisen seuraavaan nopeasti perässään.
Albinus seisoi käreä ilme kasvoillaan keskellä putiikkia, jyhkeänä hahmona. Hän katseli portaisiin. Hänen nenäänsä tulvi tammen, kaikenlaisten kanakaiden ja puhdistusaineiden hyvä tuoksu, ja se oli omiaan saamaan hänet pitämään tästä paikasta. Niin oli, että Jumala palkitsi sen joka oli säntillinen ja ahkera, ja tästä ompelimosta huokui, että täällä oltiin juuri sellaisia. Hyvä tulisi, kunhan vain palvelu alkaisi nyt jo pelata!

Viesti To Loka 17, 2013 11:17

" Muistakaakin että olen ensimmäinen asiakas, enkä yhtään sen vähempää." Sanoi Albinus tälle Amara Ebonelle. Taisi olla ihan hyvää ainesta, nöyrä ja kuuliainen, lopultakin. " Kiitos, oikein mielläni!" Albinus sanoi ilahtuneena naisen tarjotessa hänelle teetä ja keksejä. Oikein miellyttävää, oikein miellyttävää! Piispa tuumi. " Katsotaan sitä kangasta ja kaavaa, se on paikallaan." Albinus sanoi nyökäten ompelijattarelle, ja sitten hän ärjähti kuuluvasti; " Poika! Hoidatko sinä ne kankaat sieltä vesisateesta vai pitäneekö piiskan tanssiman vätystelevällä takapuolellasi?!"
Derek oli jo kantamuksineen sisällä Amaran liikkeessä ja piteli huolellisesti peiteltyä kääröä sylissään, iskien Albinuksen huomaamati silmäänsä Amaralle. " Kerrotteko neiti, minne voin laskea tämän käärön tarkasteltavaksi?" Hän sitten kysyi kohteliaasti.
Albinus puhkesi puhumaan; "Kangas ja kaavat on valittu täsmällisesti, sillä niiden tulee sopia yhteen piispan hiipan kanssa, joka on jäljellä vanhasta puvustani. Ja kaapu on myös osa sukumme perinnettä, sen tulee olla täsmällisesti samanlainen kuin aiempienkin. Tietenkään tämä ei ole ensimmäinen tai viimeinen kaapu joka sukujemme piispoille tehdään, mutta aina ne tulevat olemaan täsmälleen saman kaavan mukaan toteutettuja...no poika, pyöräytähän kangas neiti Ebonen eteen nähtäväksi, hän se tässä asiantuntija on!"
Kun Amara olisi neuvonut Derekille paikan jonne kangas levittää, sieltä paljastuisi ylellinen hopeanhohtoinen, samettia muistuttava kangas.

Viesti La Loka 19, 2013 8:17

" Kyllä, juuri täsmälleen samanlainen kuin aiempikin piispankaapuni oli. Ja tämä on minulle todella tärkeä vaate. Siksi olen itse henkilökohtaisesti huolehtimassa, että asia tulee hoidettua kunnolla." Albinus sanoi ompelijattarelle ja nyökkäsi. Hän veti sormusten peittämillä käsillään kääröistä nähtäville kaavat ja suunnitelmat, joita hänen pyhästä kirkollisesta virka-asustaan oli tehty. Avuliaasti Derek vielä veti esiin pussukan, jossa olivat kaikki tarvittavat langat, ja pienemmän pussukan, jossa oli tarvittama määrä pieniä ja kauniisti kimaltelevia timantteja.
Piispankaapu oli nilkkoihin asti ulottuva, väljä, mutta suoranmallinen vaate. Pitkän takin mallinen. Sen hihat olivat hieman ylipitkät, ja hihansuut leveät. Kaavun helmassa, hihansuissa ja ns. nappilistassa, vaikkei siinä nappeja olekaan, vaan piilossa olevat nyörit; oli käytetty samaa hopealankaa kuviointiin kuin päähineessäkin. Kuviot ovat ornamenttimaiseen muotoon kirjailtuja pienenpieniä ristejä. Jokaista niistä kiertävät nuo pienet ja kirkkaat timantit.
Tytön mentyä noutamaan tarjottavia, Albinus istuutui odottamaan. Hänen otsansa vetäytyi syviin kurttuihin miehen miettiessä, ja hän puisteli välillä päätään kuin kovinkin toivottomana. Kaikenlaista sitä joutuikin tekemään; ravaamaan ompelimoissa ja huolehtimaan langoista ja kankaista. Ja kun hän vain ajatteli, MIKSI ja MITEN tähän oltiin jouduttu...miten julkealla tavalla hänen virkapukunsa oli tuhottu ja riistetty hänen yltään...tämän täytyi olla Jumalan johdatusta, että vihdoin tälle touhulle tulisi loppu! Albinus laittaisi sille pisteen. Hän oli jo lähettänyt kuninkaalle kirjeen. Täytyihän Henryn korviin saattaa tieto näin julkeasta toiminnasta, ja sopi toivoa, että Henry myös ymmärtäisi antaa tukensa sille, että Albinus kävisi toimeen! Vaikkakaan tuosta pojasta, joka oli kuin isänsä haalea varjo, ei ihan voinut tietää. Mahtoiko hänestä olla ymmärtämään tarpeeksi asioista, jotta todella pystyi tätä valtakuntaa pyörittämään ja kunnialla sen asiat hoitamaan?

Viesti Su Syys 07, 2014 9:39

Re: Uusi asiakas, uusia haasteita...

Derek hymyili leveästi Amaralle tämän palatessa heifän luokseen herkullisesti tuoksuvien tarjottavien kera. Tuoksu oli niin mahtava, että Derek oli varma myöskin Piispan pitävän näitä ompelijattaren tarjoiltavia erinomaisina.

Albinus ojensi sormuksista raskaan kätensä ottaakseen ensin. Hänen kouransa häälyi hyvän tovin keksiastian yläpuolella, koettaen päättää, minkä keksin valitsisi...sitten se teki äkkinäisen hyökkäyksen kaikkein suurinta yksilöä kohti, ja nappasi siitä kiinni. Sitten hän rouskaisi siitä kuuluvasti,eikä naama nyrpistynyt, joten Amaran keksi oli erinomaista.
Albinuksen jälkeen Derek otti omansa vaivihkaa ja kiitti Amaraa kauniisti.
" Kuulkaas neiti!" Jyrähti Albinus Amaralle joka oli poistunut vikkelästi heidän luotaan hommiinsa. Johan nyt oli!
" On erittäin hyvä, että ymmärrät asian kiireellisyyden." Piispa jyrähti neidolle, ja rouskaisi puolikkaan keksin kerralla kitaansa. " En kuitenkaan huoli mitään, mitä voit saada kasaan siinä ajassa kun minä istuskelen täällä. EI EI tyttö! EI. Minä odotan joutuisaa ja huolellista, tarkkaa ja taitavaa; perinteikästä käsityötä. Minulla ei todellakaan ole aikaa istua tässä odottamassa, kun sinä suoritat työsi!!!" Nyt Albinus oli tukehtua keksiinsä, mutta näppärästi Derek ojensi hänen kasvojensa eteen juomakupin, ja tilanteesta selvittiin vain muutamalla rykäisyllä.
"Minä poistun velvollisuuksieni pariin, luulisi sen nyt ymmärtävän kenen tahansa." Albinus jatkoi, nyt hieman rauhallisemmin. " Derek jääköön puotiin siksi aikaa mitä työn valmistuminen vaatii, ja tulkoon sitten ilmoittamaan kirkolle, kun vaatteen saa noutaa." Albinuksen äänessä soi tietty kirkollinen jyly hänen puhuessaan, mutta se oli rauhallinen." Liikkeeneen on täydellisen korvausvelvollinen siinä tapauksessa, että minun omaisuudelleni tapahtuu täällä jokin vahinko tai se tuhoutuu ammattitaidottomuuden vuoksi. Onhan tämä selvä asia?" Albinus kysyi Amaralata vakavaan sävyyn samalla kun nousi ylös tuoliltaan, tehdäkseen lähtöä.

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö