Albinus
Sade vain yltyi yltymistään. Albinus kiskaisi korean turkisviittansa hupun syvemmälle kasvojensa ylle, ja kumarsi kasvonsa vielä lähemmäs ratsunsa heilahtelevaa harjaa. Että oli pitänytkin alkaa sataa juuri nyt, juuri tänään, kun hän oli päättänyt lähteä apupojan ja henkivartian kanssa kylään teettämään uuden pukunsa. Asialla oli kiire, eikä Albinus halunnut lykätä tätä yhtään. " Pidä huoli, että kankaat ja kaavat pysyvät kuivina!" Piispa mörähti takanaan ratsastavalle pojalle. Poika hätkähti satulassaan, ja alkoi kiireesti tarkastella lastina olevien kalleuksien tilannetta, vaikka jo ennestään tiesi niiden olevan moitteetomasti suojassa säältä. Hän ei olisi kertakaikkiaan uskaltanut jättää reagoimatta piispan käskyyn.
Vihdoin he saapuivat sille kadulle, jonne Albinus oli ohjattu. Hän oli saanut useammaltakin taholta kuulla, että tässä liikkeessä saataisiin aikaan aivan ensiluokkaista jälkeä. Kuulemma Albinuksen aiemmin käyttämä hienosteleva ompelimo, jota korkea-arvoiset henkilöt suosivat, jäi laadussa kauas jälken tästä pienestä liikkeestä. Ja hinnasta ei kuulemma edes voinut puhua. Täällä työ tulisi maksamaan teettäjälle paljon vähemmän. No, siitä Albinus ei oikein tiennyt. Mikäli todella osoittautuisi, että ompelimo olisi maineensa arvoinen, hän oli valmis kylvämään tänne rahaa vähän enemmänkin, jotta paikka nousisi tuntemattomuudesta maineeseen, ja olisi julkisestikin tiedossa, että tässäpä vasta loistelias paikka, kelpaa siellä piispankin asioida! Ja mikäli taas hänen odotuksensa eivät täyttyisi..noh, Herra kyllä näyttäisi hänelle keinon rankaista toisten omaisuutta tärveleviä epärehellisiä moukkia!
Piispa pysäytti ratsunsa ompelimon pihalla. Niin teki apupoikakin, mutta sen sijaan että olisi jäänyt ratsunsa selkään pönöttämään kuten Albinus ja henkivartia, hän kapusi alas ja kipitti koputtamaan liikkeen ovelle. Koputtamisen jälkeen hän koetti oliko ovi avoinna, sillä hän tiesi kokemuksesta ettei Albinus pitänyt turhasta odottamisesta, joten mitä pikemmin asiat hoituisivat, sen parempi. " Hyvää päivää!" Huudahti apulaispoika kovaan ääneen." Toivon että teillä on hetki aikaa ja halua irrota työstänne ja tulla vastaanottamaan korkea-arvoista piispaamme, Albinus Hillgore III;sta. Piispamme haluaa tilata teiltä työn!"
Albinus mietti ratsunsa selässä harmistuneena sitä, ettei ollut ottanut ja laittanut ilmoitusta tulostaan etukäteen; silloin vältyttäisiin tälläiseltä turhalta touhuamiselta, ja ihmiset olisivat ymmärtäneet olla valmiina hänen saapuessaan! Apupoika kipaisi kohta hänen luokseen auttaakseen hänet arvokkaasti alas satulasta, ja kunnianarvoisa piispa laskeutuikin oven eteen hitaasti ja hallitusti.
Ei vaikuttanut pahalta, Albinus mietti. Se vilahdus mitä hän oli liikkeen ikkunasta nähnyt, oli näyttänyt siistiltä ja arvokkaalta, hän oli ollut huomaavinaan peräti tammisen sisustuksen runsasmääräisten vaatekappaleiden seasta.
Myös piispan henkivartija laskeutui satulasta, mutta hän jäi vaitonaisena ratsunsa vierelle. Hänen ei ollut tarkoitus tulla sisälle, vaan odottaa ulkopuolella ja tarkkailla ympäristöä kaiken varalta. Albinus ei enää milloinkaan liikkuisi ilman turvamiestä, se oli varma. Hän ei enää kuuna kullan valkeana tahtoisi sitä kohtaloa, jonka viheliäinen haltiamies, tai mikä liekään, oli hänelle tarjoillut joella vähän aikaa sitten. Silloin hänen turvanaan ei oman taistelutaitonsa lisäksi ollut ollut ketään...sillä hänen veljenpoikaansa, nuorta Albinusta, ei voinut turvaksi juuri laskea.
/Oikein hyvähän tuo on :) /