Hurmaava avustaja

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Hurmaava avustaja

ViestiKirjoittaja Nipustin » 19 Loka 2013, 20:23

Ilmat olivat alkaneet viiletä ja päivät kävivat aina vain lyhemmiksi. Valon määrä väheni ja illat olivat synkkiä ja tummia, kun vielä ei lumikaan ollut saapunut synkkiä iltoja valaisemaan. Ei kuitenkaan vielä ollu liian kylmä ihmisille kerääntyä toriaukiolle etsimään kaamoksen harmaassa vähän piristystä. Tänään sitä olikin tarjolla kojujen lisäksi myös esitysten muodossa.
Vaaleanpunainen räiskivä ja poksuva valopallo lensi muutaman kymmenen metrin korkeuteen ja sitten katosi. Ihmiset hullaantuivat taputtamaan käsiään yhteen ja nauramaan. Esitys oli ihan hulvaton! Kerääntyneen ihmisjoukkien keskellä sijaitsi esityksen päätähti, eräs hurmaava vihreisiin pukeutunut aatelismies, jolla oli aivan liian paljon vapaa aikaa käsissään. Miehen yllä oli viimeisen päälle tyylitelty vihreä takki, tumman vihreät housut, mustaa kiiltävää nahkaa olevat saappaat sekä pääsään hauska vihreä hattu josta sojotti liloja sulkia. Housuissa oli myöskin paksu ruskea nahkavyö jossa roikkui mukana pieneltä näytästävä vyölaukku. Tuo oli opetellut muutamia uusia taikatemppuja esityksiään varten ja äskeinen pieni ilotulitus oli yksi niistä. Nyt oli jälleen vuoro esittää välillä tanssittavaa musiikkia.

William kaivoi jotain oikein keskittynyt ilme kasvoillaan, koko käsi pieneltä näyttävään ulottuvuuslaukkuun survottuna. "Kyllä se oli jossain täällä? Voi mihinkäs minä sen laitoinkaan?" Tuo selosti tekemisiään teatraalisesti ja varsinkin monet lapset rakastivat tätä keikarin vakio temppua. Lopulta Will kiskaisi niin kovin pieneltä näytästävästä laukusta esiin ihan aidon kokoisen luutun ja lapset kiljahtelivat ja kikattivat innoissaan. Aikuiset taputtivat nauraen käsiään. William oli todella kuin kofeiini ruisku ankeaan syyskaamokseen.
Ensimmäiset sävelet kajahtivat ilmoille ja mies köhi kurkkuaan. Sitten mies alkoi laulaa oma sävelteistä lauluaan joka alkoi oikein rauhallisesti mutta sitten sen tempo muuttui räjähtävästi nopean polkan kaltaiseksi ja mies tanssahteli itsekin samalla kun soitti ja lauloi. Laulu kertoi kauniista prinsessasta joka pelasti prinssinsä lohikäärmeeltä. Nurinkurinen, mutta oikein viihdyttävä laulu. Ainakin moni naiskuulija tykkäsi. Osa kuulijoista jopa tanssahteli laulun mukana, osa taputteli käsiään rytmikkäästi.

Kun laulu oli ohi mies kiitti yleisöään ja kumarsi saaden aploodeja osakseen. "Kiitos, kiitos!" Mies huusi nauraen ja hörppäsi vettä kauhasta joka tuli hänen mukanaan olevasta juomasaavista. Sitten keikari pikku taukonsa jälkeen hieroi käsiään yhteen koska ulkona oli kuitenkin hieman viileä. "Seuraavaan temppuuni tarvitsen vapaaehtoisen avustajan", tuo julisti ja alkoi käydä ihmisiä katseellaan lävitse, "Nuoren ja korean neitokaisen mahdollisesti."

//Sinne vaan avustamaan Deminen:)//
Nipustin
 

Re: Hurmaava avustaja

ViestiKirjoittaja Nipustin » 08 Marras 2013, 13:04

"Minä, minä, minä!"
William käänsi komeat kasvonsa äänen suuntaan ja etsi huutajan katseellaan. Se ei ollut vaikea tehtävä sillä siellä kaunis neito loikki innoissana käsi ojennettuna ja William herttaisesti hymyillen astelli tuon luokse. "No mutta loistavaa, kaunis ja nuori neito apurikseni!" Will myhäili ja ojensi kätensä Amaralla kiskoakseen hänet mukanaan keskelle "esiintymislavaa" eli tyhjää kohtaa ihmisten keskellä. Jotkut taputtivat aatelisen valittua avustajansa, osa ei selvästi pahastuneina siitä ettei komea nuori mies ollut valinnut heitä.
William päästi irti neidin kädestä ja kumarsi tuolla oikein syvään, ottaen myös hattunsa siksi aikaa pois päästä. "William Thann, hyvää mitä kauneinta huomenta arvon neiti", toinen esittäytyi hyvin tapojen - ja hyvän shown - mukaisesti. "Ja kenet minä olenkaan mahtanut saada seurakseni, mikä on teidän nimenne?"

William kaivoi esiin takkinsa taskusta pienen siemenen. "Voisitteko pidellä tätä?" Kuului yksinkertainen pyyntö taikurilta avustajalleen. Tämä temppu oli Williamin ehdottomia bravuureja mutta silti vanhat tuttavuudet jaksoivat ihmetellä sitä kerta toisensa jälkeen ja vielä riitti niitäkin jotka eivät kyseistä tempausta koskaan nähneet.
"Mikäs on teidän lempikukkasenne, neiti?" Will kysyi aurinkoisesti luoden Amaralla polvia heikottavan hymynsä.
Nipustin
 


Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron