Hurmaava avustaja
Lähetetty: 19 Loka 2013, 20:23Ilmat olivat alkaneet viiletä ja päivät kävivat aina vain lyhemmiksi. Valon määrä väheni ja illat olivat synkkiä ja tummia, kun vielä ei lumikaan ollut saapunut synkkiä iltoja valaisemaan. Ei kuitenkaan vielä ollu liian kylmä ihmisille kerääntyä toriaukiolle etsimään kaamoksen harmaassa vähän piristystä. Tänään sitä olikin tarjolla kojujen lisäksi myös esitysten muodossa.
Vaaleanpunainen räiskivä ja poksuva valopallo lensi muutaman kymmenen metrin korkeuteen ja sitten katosi. Ihmiset hullaantuivat taputtamaan käsiään yhteen ja nauramaan. Esitys oli ihan hulvaton! Kerääntyneen ihmisjoukkien keskellä sijaitsi esityksen päätähti, eräs hurmaava vihreisiin pukeutunut aatelismies, jolla oli aivan liian paljon vapaa aikaa käsissään. Miehen yllä oli viimeisen päälle tyylitelty vihreä takki, tumman vihreät housut, mustaa kiiltävää nahkaa olevat saappaat sekä pääsään hauska vihreä hattu josta sojotti liloja sulkia. Housuissa oli myöskin paksu ruskea nahkavyö jossa roikkui mukana pieneltä näytästävä vyölaukku. Tuo oli opetellut muutamia uusia taikatemppuja esityksiään varten ja äskeinen pieni ilotulitus oli yksi niistä. Nyt oli jälleen vuoro esittää välillä tanssittavaa musiikkia.
William kaivoi jotain oikein keskittynyt ilme kasvoillaan, koko käsi pieneltä näyttävään ulottuvuuslaukkuun survottuna. "Kyllä se oli jossain täällä? Voi mihinkäs minä sen laitoinkaan?" Tuo selosti tekemisiään teatraalisesti ja varsinkin monet lapset rakastivat tätä keikarin vakio temppua. Lopulta Will kiskaisi niin kovin pieneltä näytästävästä laukusta esiin ihan aidon kokoisen luutun ja lapset kiljahtelivat ja kikattivat innoissaan. Aikuiset taputtivat nauraen käsiään. William oli todella kuin kofeiini ruisku ankeaan syyskaamokseen.
Ensimmäiset sävelet kajahtivat ilmoille ja mies köhi kurkkuaan. Sitten mies alkoi laulaa oma sävelteistä lauluaan joka alkoi oikein rauhallisesti mutta sitten sen tempo muuttui räjähtävästi nopean polkan kaltaiseksi ja mies tanssahteli itsekin samalla kun soitti ja lauloi. Laulu kertoi kauniista prinsessasta joka pelasti prinssinsä lohikäärmeeltä. Nurinkurinen, mutta oikein viihdyttävä laulu. Ainakin moni naiskuulija tykkäsi. Osa kuulijoista jopa tanssahteli laulun mukana, osa taputteli käsiään rytmikkäästi.
Kun laulu oli ohi mies kiitti yleisöään ja kumarsi saaden aploodeja osakseen. "Kiitos, kiitos!" Mies huusi nauraen ja hörppäsi vettä kauhasta joka tuli hänen mukanaan olevasta juomasaavista. Sitten keikari pikku taukonsa jälkeen hieroi käsiään yhteen koska ulkona oli kuitenkin hieman viileä. "Seuraavaan temppuuni tarvitsen vapaaehtoisen avustajan", tuo julisti ja alkoi käydä ihmisiä katseellaan lävitse, "Nuoren ja korean neitokaisen mahdollisesti."
//Sinne vaan avustamaan Deminen:)//
Vaaleanpunainen räiskivä ja poksuva valopallo lensi muutaman kymmenen metrin korkeuteen ja sitten katosi. Ihmiset hullaantuivat taputtamaan käsiään yhteen ja nauramaan. Esitys oli ihan hulvaton! Kerääntyneen ihmisjoukkien keskellä sijaitsi esityksen päätähti, eräs hurmaava vihreisiin pukeutunut aatelismies, jolla oli aivan liian paljon vapaa aikaa käsissään. Miehen yllä oli viimeisen päälle tyylitelty vihreä takki, tumman vihreät housut, mustaa kiiltävää nahkaa olevat saappaat sekä pääsään hauska vihreä hattu josta sojotti liloja sulkia. Housuissa oli myöskin paksu ruskea nahkavyö jossa roikkui mukana pieneltä näytästävä vyölaukku. Tuo oli opetellut muutamia uusia taikatemppuja esityksiään varten ja äskeinen pieni ilotulitus oli yksi niistä. Nyt oli jälleen vuoro esittää välillä tanssittavaa musiikkia.
William kaivoi jotain oikein keskittynyt ilme kasvoillaan, koko käsi pieneltä näyttävään ulottuvuuslaukkuun survottuna. "Kyllä se oli jossain täällä? Voi mihinkäs minä sen laitoinkaan?" Tuo selosti tekemisiään teatraalisesti ja varsinkin monet lapset rakastivat tätä keikarin vakio temppua. Lopulta Will kiskaisi niin kovin pieneltä näytästävästä laukusta esiin ihan aidon kokoisen luutun ja lapset kiljahtelivat ja kikattivat innoissaan. Aikuiset taputtivat nauraen käsiään. William oli todella kuin kofeiini ruisku ankeaan syyskaamokseen.
Ensimmäiset sävelet kajahtivat ilmoille ja mies köhi kurkkuaan. Sitten mies alkoi laulaa oma sävelteistä lauluaan joka alkoi oikein rauhallisesti mutta sitten sen tempo muuttui räjähtävästi nopean polkan kaltaiseksi ja mies tanssahteli itsekin samalla kun soitti ja lauloi. Laulu kertoi kauniista prinsessasta joka pelasti prinssinsä lohikäärmeeltä. Nurinkurinen, mutta oikein viihdyttävä laulu. Ainakin moni naiskuulija tykkäsi. Osa kuulijoista jopa tanssahteli laulun mukana, osa taputteli käsiään rytmikkäästi.
Kun laulu oli ohi mies kiitti yleisöään ja kumarsi saaden aploodeja osakseen. "Kiitos, kiitos!" Mies huusi nauraen ja hörppäsi vettä kauhasta joka tuli hänen mukanaan olevasta juomasaavista. Sitten keikari pikku taukonsa jälkeen hieroi käsiään yhteen koska ulkona oli kuitenkin hieman viileä. "Seuraavaan temppuuni tarvitsen vapaaehtoisen avustajan", tuo julisti ja alkoi käydä ihmisiä katseellaan lävitse, "Nuoren ja korean neitokaisen mahdollisesti."
//Sinne vaan avustamaan Deminen:)//