Syksy saa ja me myös.

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Syksy saa ja me myös.

ViestiKirjoittaja tynnyri » 23 Loka 2013, 22:16

// Ja Nipustin, sekä hänen toverinsa Phoenix voisivat ilmottautua tänne!//

Arent Bazer

Aamulla kun auringon hajanaiset säteet pilkistivät pilvien välistä, Arent päätti viettää vapaapäivän. Ilman mitään velvotteita ja suunnitelmia, oikein kunnollinen nollaamispäivä kierroksilla käyvälle pääkopalle. Suurimmat päätökset olivat siis aamulle, laittaakko hiukset kiinni vaiko pitää auki. Hetken tätä pohtiessaan Arent päätti sitaista ne kiinni, että varmasti hänen repaleinen korvansa näkyisi. Eihän sitä koskaan voinut tietää, jos vaikka upea daami purjehtisi vastaan, niin olisi yksi keskustelun aihe aivan hollilla.

Aamun ja aamupäivän mies sai vallan helposti kulumaan touhutessa ei mitään. Mitä nyt leipuri keskusteli kylän ukkojen kanssa päivän kuumimmista aiheista ja samalla hymyili, sekä vinkkaili silmäänsä ukkojen vaimoille, tyttärille ja piiolle. Se oli miellyttävää puuhaa hetken, mutta siinä ei ollut mitään älyllistä tai edes kiihottavaa tekemistä. Miehen aivot huusivat jo tekemistä itselleen, joten hyvin tylsistynyt Arent päätti mennä hukuttamaan huudon lähimpään kapakkaan, koska mies piti suunnitelmistaan kiinni, jos vain pystyi ja tylsyys ei vielä ollut syy vaihtoo päiväohjelmaa. Kapakasta löytyisi jotain mielenkiintoisempaa, kuin hennosti punastelevat tyttölapset tai remakasti nauravat talonemännät. Kylmän väristykset kulkivat Arentin selkäpiitä pitkin miettiessään erästä emäntää, joka oli ruma kuin talikollinen siansontaa tunkilolla ja siitä vielä kauheampi ilmestys. Yh, ehkä se oli vienyt ilon tuostakin pelistä, mitä mies oli tehnyt koko aamun ajan.

Arent tunsi tarvitsevansa mielekästä juttuseuraa tai sitten juuri sopivasti hankalan neidon vikiteltäväksi. Vapaapäivissä oli se ongelma, että tuppasi usein käymään niin että tylsyys valtasi ihmismielen. Arent tarttui reippaasti valitsemansa kapakan oven ja vilkaisi nopeasti ympärilleen. "Päivää taloon," mies huikkasi omistajalle, joka oli reippaan kokoinen mies. Kolkka mutta loppujen lopuksi huumoriveikko. Vilkaisun aikana Arent oli näkevinään toisenkin veikon viettämässä iltapäivää kapakassa. Leipurin oli pakko hieraista silmiään, näkikö hän oikein. Oliko paikalle sattunut juuri sopivaa juttuseuraa?
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 23 Loka 2013, 22:41

//Olemme saapuneet B) //

Phoenix

Voi jestas mikä päivä!
Phoe ei edelleenkään jaksanut uskoa minkälainen päivä hänellä oli jo takanaan. Olo ei vieläkään ollut järin kummoinen, sillä hän oli käynyt tahtomattaan kylmyssä toissa päivänä ja ajoittain tuntui kuin kylmänväreet vieläkin juoksentelisivat hänen selkäpiitään pitkin. Onneksi hän oli pitkän vuodelevon jälkeen oivaltanut loistavan ratkaisun pulmaansa - kunnon nollaus!
Hän oli lähtenyt varovaisesti koittamaan siipiään - tällä kertaa kuvainnollisesti puhuen - ja onneksi todennut suurimpien kipujen olleen jo tiessään. Tuhdin ruoka-annoksen ja levon jälkeen olo oli kohentunut huomattavasti. Hän oli nukkunut miltein kaksi päivää ja nyt hän suuntasi illanviettoon kohti lähintä kapakkaa joka vain sattuisi hänen tiellensä. Pahaan mieleen oli tiedossa aina yksi lääke ylitse muiden.

Phoenix oli asettunut mukavasti tarjoilutiskin tykö istumaan ja sai juuri tilaamansa kaljakolpakon eteensä. Sitten kun oltiin pahin jano saatu sammumaan oli aika alkaa katsastaa illan mahdolliset seuralaiset. Ensin mies tietysti jätti täysin huomiotta kaikki miespuoliset tilassa oleskelijat, mutta ikävä kyllä hän huomasi ettei tässä kapakassa tällä hetkellä kyllä ollut tarjolla mitään muuta kuin juttuseuraa sillä kauniiden naisten puoli oli todella kehnosti esitettynä tänä iltana!
Feeniks kääntyi takaisin juomansa puoleen ollen mahdollisimman huomaamaton etteivät kaikki talon rumat naiset tulisi iskemään häntä yhtä aikaa. Muuten täytyisi ruveta karsimaan noita kovalla kädellä sitten tulee itkua ja valittelua - turhauttavaa!
Phoe nousi juuri istuimeltaan ja katsahti oven suuntaan kun hän huomasi juuri sisään astuneen tutun kalpeanaaman. "Arent, eikös!" Mies muisteli tuon nimen päänsä syövereistä - ja oli suoranainen ihme että hän muisti sen, sillä yleensä miesten nimet pyyhkiytyivät heti vain pois. Sitten leveä virne kasvoillaan Phoe viittoi toisen tulemaan luokseen ja tilasi itselleen uuden oluen ja samanlaisen seuralaiselleen, joka harvinaisesti olisikin näköjään tänään mies. Tosin ei siis samanlainen seuralainen joka feeniksillä oli alunperin ollut mielessä...
Nipustin
 

Re: Syksy saa ja me myös.

ViestiKirjoittaja tynnyri » 17 Kesä 2015, 08:49

Arent Bazer

Kyllä Arent oli nähnyt oikein, eikä tämän silmät valehdelleet omiaan. Kapakan tarjoilutiskillä istui se omituinen siipiveikko, jonka kanssa Arent oli joutunut tekemisiin erään ryöstön aikana, joka myös epäonnitui tuon takia. Arentin ammattiylpeyttä vielä joskus kirveli tuo tappio, mutta mies muisteli, että Phoe oli yllättävän mukavaa seuraa näin muuten vain ja tänään sellainen seura kelpasi oikein mallikkaasti. Phoe näköjään muisti myös Arentin ihan nimeltä asti, kun viittoi häntä tiskille. Joten ammattiylpeyden piti tänään vain tyytyä murisemaan nurkassaan, kun leipuri lähti kohti tarjoilutiskiä.

"Oi tuomari Phoenix! Ja aivan oikein meni nimikin" Arent huikkasi myös virnuillen takaisin punaiselle miehelle samalla kun hän luovasi tämän viereen tiskille. Istahtaessaan viereseen tuoliin mukavasti, Phoe oli tilannut leipurillekkin kolpakon. Oikein mukava ele, ellei sanoisi, mutta nurkkaan joutunut ammattiylpeys keksi pienen jekun siipiveikolle. Arent rakasti välillä hyödyntää taitojaan pieniin käytännön piloihin ja varkaasta tuntui hieman että Phoe tarvitsi pienen näpäytyksen.
"Vuolas kiitos, kun huomiot myös minut" Arent aloitti ja kulautti ollutta pitkän huikan kurkkuunsa ennen kuin jatkoi. "Juuri tätä tulinkin hakemaan täältä ja olut kyllä tuli tarpeen." Arent huokaisi nautiskelevasti Phoelle. "Jospa minä maksan nämä, kun sä tarjosit?" Arent kysyi rennosti ja kumartui lähemmäs tiskiä nojailemaan tarkistaakseen vielä kerran kapakan annin. Tästä päivästähän voi sukeutua vaikka mitä!

// Ääääääääää!! Ei pidä pitää liian pitkiä taukoja :'( noh sainpahan jottain väkerrettyä, jospa se sitten alkaa lutviutua :)//
tynnyri
 

Re: Syksy saa ja me myös.

ViestiKirjoittaja Nipustin » 17 Kesä 2015, 19:45

Phoenix

Punaiset kulmat kohosivat koomisesti koholleen virneen levitessä nauravaiselle suulle. Totta, heidän ensi kohtaamisellaan Phoenix oli toiminut tuomarina tuon voron sekä muuan palkkamiekan kaksinkamppailussa ja lopulta huijannut noita molempia varastaen taika kartan suoraa noiden nenien alta kadoten sitten kuin huuto luolastoon. Toinen näytti vielä muistavan tapauksen, toivottavasti ei kantanut liiemmin kaunaa moisesta kujeesta.
Tarjoutuipa leipuri maksamaan feeniksin tilaamat oluset, joten ei liene kantanut enää kaunaa! "Ai, no mikäpäs siinä! Ilmainen maistuukin aina paremmalta!" Phoe huudahti tuttu virne kiikkuen huulilla. Hän oli juuri ollut kurottamassa mustien housujensa reisitaskusta kolikoita maksaakseen tuopposet, mutta nyt vetikin kätensä pois ja vei sen tuopille ottaakseen pitkän kulauksen.

"Tiedätkös sinä" Phoenix kävi kysymään lipaisten samalla ylähuultaan, " mitä sille punapäiselle haltialle kävi? Vaikutti aika tuliselle tapaukselle, niin jatkoitte varmaan eri suuntiin?"

Hetki vieri eteenpäin ja tulevat kaverukset olivat saaneet hörpittyä kevyen keskustelun ohessa juomiaan. Punaiset silmät kävivät tutkimaan huonetta uudestaan ja koko kapakkaan näytti tuona aikana kävelleen vain yksi ihan siedettävän näköinen talonpoikaistyttö tai ehkä jopa piika, eikä muita.
Phoenix kumartui vaaleahipiäisen puoleen ja kävi ehdottamaan omalle tyylilleen uskollisesti virnuillen ja ääntään madaltaen: "Mitä sanoisit pienestä kilpailusta? Hmm? Vain sinä ja minä tällä kertaa..." Täytyihän heidän jotain tekemistä keksiä tähän tylsään alkavaan iltaan! Mikäs sen hauskempaa kun pieni kisailu vanhojen "ystävien" kesken...
Nipustin
 

Re: Syksy saa ja me myös.

ViestiKirjoittaja tynnyri » 28 Kesä 2015, 16:16

Arent Bazer

MAALI! Varas hurrasi mielessään, kun Phoenix tarttui hänen ansaansa. Harvemmin mies teki "jekkuja" eli varasti toiselta pilaillakseen, vaikka muuten varastelikin mitä vain, joten tämän vuoksi, hieman aikaisemmin tylsistynyt, leipuri oli pakahtua ilosta kun tuulesta temmattu ajatus otti siivet alleen. Siipiveikko vielä näytti rahojensa paikan, että helppo nakki Arentin tasoiselle varkaalle viedä toisen miehen varat. Toki vapaa päivänä Arent ei aikonut viedä punapään kaikkia rahoja, olihan mies mukavaa seuraa ja ei iltaa nyt ihan turhan takia kannattanut pilata.
Joten Arent nojaitui takaisin taakse jakkarassaan, kun hänen seuralaisensa ilmaisi olevansa tyytyväinen tilanteeseen ja jatkamalla oluen nautiskelua. Seuraavassa hetkessä Arent oli siepannut toisen taskuista sopivan rahan ja työnsi kätensä taskuihinsa mukamas ottaakseen rahojaan sieltä ennen kuin heitti rahat kapakanpitäjälle. -Nyt tilit oli tasan.

"Jaah, ai se hieman tulisieluisempi ja kauniinpi palkkamiekka, mitä on tullut vastaan?" Arent hieroskeli leukaansa muitellessaan Phoen kysymään naishaltiaa. "No ei kyllä siinä silloin ruvettu mitään teekutsuja pitämään, kun sinä piru teit meille oharit. Pelottava nainen, mutta kaunis!" varas jatkoi hieman piikitellen vaikka ei häntä enää loppujen lopuksi haitannut Phoen oharit enää.

Siinä he sitten jutustelivat oluen juonnin yhteydessä ja kummankin miehen punaiset tai siniset silmät tarkasteli aika ajoin kapakan antia. Arent joskus huomaamattaan aukaisi hiuksensa auki, joten aamuinen päätös oli valunut hukkaan, kun tämän kupariset hiukset sohottivat auki. Kapakassa oli niin tavallisen näköistä väkeä, että vaalea Arent ja ruskettunut Phoe, varsinkin tämä punainen siipiveikko, eroittuivat hauskasti tiskiltä. Onneksi ei vielä asiakkaista rumimmat tulleet koittamaan turisemaan mitä tylsempiä asioita. Leipuri oli saanut niistä jutuista tarpeen. Mutta kyllä muuten naisseura kelpaisi kummasti varkaalle, ja tämän mielestä varamasti hänen ystävälleenkin.

Tummempi ja punaisempi mies kumartui varkaan puoleen ehdottaen virnuillen, kuten tavallista, pientä kisaa. Arent mietti ohikiitävän hetken ennen kuin vastasi. "Kyllä pieni kisa olisi poikaa. Mutta nyt en unohta sinua" Arent aloitti iloisesti, mutta sanoi lopun varoittavaisella äänellä. Vaikka varas ei jaksanut kantaa kaunaa, ei hän silti ollut tyhmä kuin saapas. Myös tuo vieressä istuva punapää osasi olla juonitteleva, mikäs sen mukavampaa.
"Joten pienet säännöt saisi olla paikallaan, kuten ei lennätetä ihmisiä vasten tahtoaan," Arent heitti hyvätuulisesti sormeillen kolpakkoaan vaikkei vielä edes tiennyt mitä tuo toinen aikoi ehdottaa kisaksi. Mitähän siipiveikko ehdottaisi?
tynnyri
 

Re: Syksy saa ja me myös.

ViestiKirjoittaja Nipustin » 28 Kesä 2015, 17:11

Phoenix

Tulimiehellä ei tosiaan ollut mitään ideaa että hän oli tässä tarjonnut sekä maksanut nämä tuopposet, muttei varmaan koskaan saisi tietääkkään. Minkäs teki kun ei ollut penaalin terävin kynä?

Kun Arent nosti uudelleen heidän viime kohtaamisensa päättymisasetelman, jossa Phoenix oli siis ovelasti huiputtanut kahta huippu varasta ja livistänyt saaliin kanssa itse paikalta hyläten nuo vuoren uumeniin, ei voinut nyt jälki käteen muuta kuin nauraa. "Ai niin! No hyvä ettet muistele pahalla!" Phoenix kommentoi naureskellen.

"Kyylllä, säännöthän ovat jokaisen pelin suola!" Phoenix naurahti toisen kommentille hänen ehdottamastaan kisasta. Varsinkin kun ne on tehty rikottaviksi lisäsi vielä mielessään virneen tullessa kasvoille. "En ole mikään varas, joten samanlaista kisailua kun aikaisemmin emme saa pystyyn, mutta---" Phoe pyörähti tuolissaan ja alkoi katsella ympäri huonetta, "--- käsittääkseni olemme molemmat melkoisessa suosiossa hameväen kanssa, jos ymmärrät mitä tarkoitan."

Hetken feeniks joutui pohtimaan sääntöjä heidän peliinsä ja kuinka he oikein voisivat todistaa todella iskeneensä jonkun. "Mitä jos teemme kolmiosaisen kamppailun, niin ainakin tasatilanteessa on valmiina mietittynä kuinka tilanne sitten ratkeaa? Ensimmäiseksi voisimme --" Phoenix pohti hetken ja sitten taputti baaritiskiä, "-- esiintyä. Ja sitten yleisömme voi päättää kumpi oli kuumempi esiintyjä. Seuraavana tehtävänämme jotain hieman haasteellisempaa, nimittäin näytämme vuorotellen toisillemme jonkun kohteen ja toisen täytyy käydä iskemässä kyseinen leidi. Ja finaaliksi hajaannumme, laitetaan parit kellon kierrot aikarajaksi ja kumpi tuo tähän samaiseen baariin illan lopuksi paremman näköisen daamin voittaa. Kauneushan on tietysti täysin katsojan silmissä, joten voimme sitten pyytää vaikka loppu yleisöä päättämään äänestämällä? Ja mitä niihin sääntöihin tulee, niin ei saa viedä toisen naista, eikä aiheuttaa mitään suurta häiriötä toiselle. Mitäs sanot? Keksitkö itse jotain lisättävää?" Punahiuksinen mies heilautti hiuksiaan ja otti juomansa jälleen käteen ja kävi hörppimään. Ei pikku leipurilla olisi mitään mahdollisuutta häntä vastaan.

"Ja vaihdetaan toiseen paikkaan ennen kisailua, tämä on ihan kuollut mesta!" Phoenix vielä lisäsi kun kapakassa ei edelleenkään ollut hyvän näköisiä daameja, ja kulautti juomansa loppuun vauhdikkaasti. Ilta oli alkamassa!
Nipustin
 


Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron