// Ja Nipustin, sekä hänen toverinsa Phoenix voisivat ilmottautua tänne!//
Arent Bazer
Aamulla kun auringon hajanaiset säteet pilkistivät pilvien välistä, Arent päätti viettää vapaapäivän. Ilman mitään velvotteita ja suunnitelmia, oikein kunnollinen nollaamispäivä kierroksilla käyvälle pääkopalle. Suurimmat päätökset olivat siis aamulle, laittaakko hiukset kiinni vaiko pitää auki. Hetken tätä pohtiessaan Arent päätti sitaista ne kiinni, että varmasti hänen repaleinen korvansa näkyisi. Eihän sitä koskaan voinut tietää, jos vaikka upea daami purjehtisi vastaan, niin olisi yksi keskustelun aihe aivan hollilla.
Aamun ja aamupäivän mies sai vallan helposti kulumaan touhutessa ei mitään. Mitä nyt leipuri keskusteli kylän ukkojen kanssa päivän kuumimmista aiheista ja samalla hymyili, sekä vinkkaili silmäänsä ukkojen vaimoille, tyttärille ja piiolle. Se oli miellyttävää puuhaa hetken, mutta siinä ei ollut mitään älyllistä tai edes kiihottavaa tekemistä. Miehen aivot huusivat jo tekemistä itselleen, joten hyvin tylsistynyt Arent päätti mennä hukuttamaan huudon lähimpään kapakkaan, koska mies piti suunnitelmistaan kiinni, jos vain pystyi ja tylsyys ei vielä ollut syy vaihtoo päiväohjelmaa. Kapakasta löytyisi jotain mielenkiintoisempaa, kuin hennosti punastelevat tyttölapset tai remakasti nauravat talonemännät. Kylmän väristykset kulkivat Arentin selkäpiitä pitkin miettiessään erästä emäntää, joka oli ruma kuin talikollinen siansontaa tunkilolla ja siitä vielä kauheampi ilmestys. Yh, ehkä se oli vienyt ilon tuostakin pelistä, mitä mies oli tehnyt koko aamun ajan.
Arent tunsi tarvitsevansa mielekästä juttuseuraa tai sitten juuri sopivasti hankalan neidon vikiteltäväksi. Vapaapäivissä oli se ongelma, että tuppasi usein käymään niin että tylsyys valtasi ihmismielen. Arent tarttui reippaasti valitsemansa kapakan oven ja vilkaisi nopeasti ympärilleen. "Päivää taloon," mies huikkasi omistajalle, joka oli reippaan kokoinen mies. Kolkka mutta loppujen lopuksi huumoriveikko. Vilkaisun aikana Arent oli näkevinään toisenkin veikon viettämässä iltapäivää kapakassa. Leipurin oli pakko hieraista silmiään, näkikö hän oikein. Oliko paikalle sattunut juuri sopivaa juttuseuraa?