Kirjoittaja Lörri » 25 Marras 2013, 21:59
Bartholomeus ennätti kuulla kiivastuneen pahoinpitelijän sanat, ennenkö Hurmos pysähtyi täydestä vauhdista näiden kahden kohdalla, ja Bartholomeuksen jykevä koura tarttui pahoinpitelijää takinkauluksesta, kiskaisten miehen varpailleen. Säikähtänyt mies killui bartin väkivahvassa otteessa, lähestulkoon ilmassa, kun eliittikenraali nakotti ratsunsa selässä ja harkitsi tilannetta. Bart oli huutanut katkaisevansa miehen kaulan, mutta ei hän tietenkään sellaiseen ollut rupemassa. Huuto oli ollut sitä varten, että mies olisi ymmärtänyt lopettaa pieksemänsä naisen pahoinpitelyn, mutta valitettavasti se ei ollut toiminut kuten Bart oli toivonut. Bartholomeus voisi vangita miehen ja kuskata tyrmään, moinen päällekarkaus ja pahoinpitely oli ilman muuta tuomittava teko. Mutta, mikäli uhri todella olisi vampyyri, kuten tämä roisto väitti, tuomiota tuskin tulisi, sillä mies esittäisi asian ilman muuta niin, että hän teki mitä teki vain itsepuollustuksekseen...Bart ei oikein saattanut uskoa sitä, luodessaan nyt katseensa maassa makaavaan hentoon myttyyn. Vampyyri tai ei, tämä oli julmaa väkivaltaa heikompaansa kohtaan. Ja jos Bart vangitsisi miehen, nainekin joutuisi kuulusteluihin ja kenties suljettujen ovien taakse siksi aikaa, että asia saataisiin selviettyä. Se ei tämän neidon kannalta ollut ehkä ollenkaan terveellinen juttu, ja kokemuksesta Bart tiesi, että tuollainen oikeusjuttu, ihminen vastaan jokin taruolento, kuumensi kansan ja oli omiaan aiheuttamaan entistä vakavampia levottomuuksia.
Bart päästi äkisti irti miehen kauluksesta, ja sätkytellen tämä putosi maahan, lyyhistyen kovalle kadulle samalla tavoin kuin hänen uhrinsakin äsken.
" Poistu täältä, ja heti. Mikäli kuulen suustasi vielä sanankin, syytän sinua esivallan halventamisesta, ja se ei sinulle hyvää tiedä." Bart sitten kehoitti pyylevää pahantekijää rauhallisesti, ja katsoi tähän korkealta hevosensa selästä kylmästi. Sitten hän heilautti itsensä alas Hurmoksen selästä, jääden kuitenkin pitelemään orin ohjista kiinni siksi aikaa, että inha miekkonen ehtisi korjata luunsa ylös maasta. Hurmos alkaisi purra ja potkia ympäriinsä hullun lailla heti, kun Bart vain päästäisi sen ohjista irti. Ori oli koulutettu siten. Jollei sillä ollut satulaa selässään, se oli lauhkea kuin lammas, mutta satuloinnin jälkeen ainoastaan Bartholomeuksen ollessa sen selässä tai päässä kiinni, eläin pysyi rauhallisena, muutoin se taisteli henkensä edestä. Sotaratsujen kouluttaminen tällä tavoin oli hyvin julmaa työtä, ja Bartholomeuksen sydän oli itkenyt verta hänen pakon edessä siihen osallistuessaan, mutta olipa tämä koulutus sitten myöhemmin osoittautunut kullan arvoiseksi. Bart odottaisi, että mies poistuisi, ja sen jälkeen hän menisi maassa makaavan neidon luo ja tarkistaisi tämän tilanteen. Ilmeisesti tuo oli hengissä, mutta ei kyllä kovin hyvältä näyttänyt.