Kultakutri

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Kultakutri

ViestiKirjoittaja Lörri » 16 Joulu 2013, 14:22

" Rouva Marielle Palomer." Ilmoitti hovimestari salin ovelta kuuluvalla äänellä, kumartaen syvään. Bartholomeus ja Leilana, jotka istuskelivat mukavasti pehmeillä, kermanvaaleilla nojatuoleilla nyökkäsivät kumpikin yhtaikaa, ja lausuivat yhdestä suusta; " Pyydä hänet käymään peremmälle." He katsahtivat toisiinsa ja naurahtivat kumpikin. Niinpä, vakaa vanha aviopari, tälläistä se sitten oli. Leilanalla oli käsissään sievä koruommel ja samanlainen työ oli vireillä vaaleahiuksisella, noin kymmenkesäisellä tytöllä, joka istuksi jalkarahilla hänen vierellään. Tyttö oli nimeltään Marilea. Marilea oli köyhä, ja kurjista oloista lähtöisin oleva tyttölapsi, jonka Leilana oli otanut siipiensä suojaan, ja antanut osallistua toisten mukana oppitunneilleen. Marilea oli myös usein asunut pitkiäkin jaksoja Bartholomeuksen ja Leilanan luona. Kumpikin heistä tunsi kovasti kiintymystä tähän suloiseen olentoon. Leilana katsoi tyttöä, ja tämä siirsi ompelutyönsä syrjään ja nousi seisomaan, jääden odottamaan vieraan saapumista emäntänsä tuolin vierelle, luoden suurten sinisten silmiensä katseen maahan. Leilana hymyili hänelle ystävällisesti, ja hän ja Bartholomeuskin nousivat ylös.

Bart oli nauttinut aivan kokonaisesta vapaapäivästä. Viime aikoina työssä oli kulunut niin pitkiä ja kiireisiä jaksoja, että kotielämä oli jäänyt hieman heitteille, joten tälläinen tuli tarpeeseen. Ei niinkään Bartholomeukselle itselleen, mutta vaimolle tämä oli erittäin tärkeää, ja Bart tahtoi tehdä hänen mielensä mukaan.
Leilana oli aamusella puhellut häntä jo pitkään askarruttaneesta asiasta; nimittäin Marilean kohtalosta. He olivat jo aiemmin sopineet, että Elle Palomer tulisi heille tervehdysvisiitille tänään iltasella, ja Bartholomeus ehdotti vaimolleen, josko he puhuisivat rouvalle tytön asiasta, ja sitten katsottaisiin, mitä voitaisiin tehdä. Olisi lottovoitto tälläiselle tyttöraasulle päästä hoviin kasvattineidoksi. Se olisi parempi tulevaisuus, kuin pieni Marilea koskaan oli osannut edes kuvitella. Tyttö itse ei tietenkään vielä tiennyt näistä alustavista suunnitelmista mitään. Marilealla olisi kyllä hyvät valmiudet kasvaa täydelliseksi ylhäisneidoksi. Hän oli sievä vaaleine kultakiharoineen ja suurine sinisilmineen, älykäs, Leilanan opissa hyväksi koulittu, säyseä ja muutenkin herttainen ja hyväsydäminen pieni västäräkki. Hillgoret olivat jopa puhuneet, että he voisivat adoptoida tytön tarvittaessa, jolloin tämä saisi taakseen arvostetun suvun, ja neitosella olisi todellisia mahdollisuuksia päästä solmimaan erinomainen naimakauppa.

Kaikki perheen kolme koiraa, Leilanan pieniä sylikarvaturreja, kimahtivat yhtaikaa haukkumaan ja ryntäsivät terhakkaasti salin pariovia kohti. Bartholomeus hymyili niille, ja säilytti hymyn kasvoillaan, sillä ilmeisesti Rouva Palomer astuisi aivan kohta sisään.
Lörri
 

Re: Kultakutri

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 23 Joulu 2013, 14:19

Marielle

"Oi, hyvää iltaa", nainen tervehti ovella vastassa olevaa hovimestaria pienellä niiauksella. "Tahtoisitteko kertoa Hillgoreille että Marielle Palomer on saapunut", nainen hymyili sievästi, jääden odottamaan toisen paluuta suuren talon ulko-ovelle. Hänellä oli kerrankin omaa aikaa, harvinaisesti, joten hän oli sopinut Leilana Hillgoren kanssa tapaamisen täksi illaksi. Eliittikenraalin vaimo oli yksi hänen pienestä määrästä ystäviään, ja miehensäkin Elle oli muutamaan otteeseen nähnyt linnalla.

Kamarineito veti takkiaan paremmin ylleen, värähtäen hieman kylmästä. Vaikka matka linnasta tänne ei ollutkaan ollut liian pitkä hänelle käveltäväksi, se ei silti tarkoittanut etteikö hänellekin tulisi kylmä pakkasessa. Marielle hymähti itsekseen, talvella nyt oli kylmä, sehän oli selvää. Hovimestari palasi pian kertomaan, että Hillgoret ottaisivat hänet vastaan, kunhan hän vain seuraisi perässä. Nainen kiitti kauniisti, ennen kuin astui miehen perässä taloon.

Joitakin kertoja hän Leilanan kotona oli käynyt, ja muutaman kerran hän oli nähnyt täällä joitakin naisen opettamia aatelistyttöjä. Kohensivat aina vanhenevan kamarineidon mielialaa, lapset siis. Yllättävän pian kaksikko saapui matkansa päähän, ja Elle saattoi kuulla, kuinka kolme pientä koiraa haukkui innokkaasti ja juoksi heitä kohti - harmi vain, että siinä oli ovi välissä. Taloa käsittävän pariskunnan hovimestari kuitenkin avasi pariovet, ohjaten hänet sisään huoneeseen. Nainen naurahti jalkoihinsa juosseille karvakasoille, ennen kuin nosti katseensa jo paikalla oleviin henkilöihin. Leilana, Bartholomeus ja pieni kiharapäinen tyttö. Hän muisteli Leilanan joskus puhuneen jostain tytöstä, mutta ei ollut nyt aivan varma oliko se tuo tuolla.

Iloinen hymy levisi kamarineidon kasvoille tämän niiatessa toisen kerran lyhyen aikavälin sisällä. "Iltaa, ja mukava nähdä taas", hän tervehti kolmikkoa, suunnaten askeleensa hieman lähemmäs noita, varoen potkimasta koiria.

//Yhh, venähti, anna anteeksi. Täällä ollaan kuitenkin.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Kultakutri

ViestiKirjoittaja Lörri » 28 Joulu 2013, 18:04

Pieni ja siro Leilana asteli kasvot herttaisessa hymyssä vastaanottamaan ystävätärtään. "Ihanaa että pääsit tulemaan Marielle, siitä on jo aivan liikaa aikaa kun viimeksi tapasimme!" Leilana kujersi ja ojensi molempia käsiään tarttuakseen ystävänsä omiin. Leilanalla oli yllään vaaleankeltainen, villakankainen tyköistuva puku ja se sointui hienosti yhteen salin kermanvaalean ja kellertävän sisustuksen kanssa. Hänen kastanjanruskea, jo osittain harmahtava hiusmerensä oli solmittu pitkälle palmikolle, ja palmikko kierretty säntilliseski ja kauniiksi kehäksi hänen päänsä ympärille. Koristuksena sinne oli pujotettu muutama vehnäntähkä ja valkea koristenauha.. Sievää, muttei liian sievää ja hempeää, koska kyseessä oli arvokas rouva ihminen.
Bartholomeus asteli hitaammin vaimonsa jäljessä vieraan luo, ja kumarsi naiselle kohteliaasti. " Hauska tavata jälleen, olen siitä samaa mieltä." Eliittikenraali sanoi ystävällisesti hymyillen ja ojensi kätensä takan ääressä olevaa nojatuoliryhmää kohti. Yksi näistä mukavan muhkeista tuoleista odotti rouva Palomeria syleilyynsä. " Ole hyvä, ja käy istumaan kanssamme. Luultavasti sää ulkona on melko viileä, joten takkatulen lämpö on varmasti paikallaan." Tämän sanottuaan Bartholomeus viittasi nöyränä paikoillaan seisovalle Marilealle, jotta tämä tulisi esittäytymään. Neito astelikin sitten päästä kantapäihin kuuliaisen oloisena Mariellen eteen, niiasi syvään ja tyylikkäästi, odottaen että Leilana esittelisi hänet rouvalle. " Tämä tyttö tässä on Marilea. Hän on minun suojattini, ja tyttökoulun kasvatti. Tyttö kadulta, joka hellytti sydämeni." Leilana sanoi sydämellisesti ja hymyili tytölle. " Ilo ja kunnia tavata teidät, rouva Palomer" Tyttö sitten sanoi hennosti, ja niiasi jälleen suloisesti. Hänen kultaiset kiharansa olivat avoinna, vain sininen lettinauha piti etuhiuksia poissa kasvoilta. Lettinauha sopi hänen herttaisiin sinisiin silmiinsä, ja Leilana oli valinnyut tytön ylle samaa sineä loistavan puvun, joka sointui hyvin yhteen tämän kaiken kanssa.

Bartholomeus komensi kimakasti haukkuvat pikkukoirat pois naisten luota, jottei kukaan kompastuisi niihin niiden pyöriessä, mutta oli sitten itse kompastua niihin, ja häneltä pääsi äänekäs manaus. " Olen pahoillani! Käyttäydyn kuin pahainen rivisotilas hienossa naisseurassa, mutta...voi katsokaa nyt!" Bart nauroi, ja viittasi hössöttäviin karvaturreihin, jotka olivat kipittäneet isäntänsä edelle ja loikanneet hänen istuimelleen, napittaen tätä nyt tiivisti, kaikki kolme valkeaa häntäpörröä kiivaasti heiluen, ja korkealta, komentavasti haukkuen. " Joskus minusta tuntuu, etten todellakaan ole isäntä tässä huushollissa!" Hän sanoi nauraen, ja koppasi yhden turrikoista syliinsä, siirtäen sen lattialle, mutta se loikkasi saman tien takaisin Bartin tuolille muiden kanssa, ja Bartholomeus levitteli muka neuvottomana käsiään nauraa hohottaen ääneen.

/ Mistä näitä koiria oikein nyt tulee? :P /
Lörri
 

Re: Kultakutri

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 16 Helmi 2014, 18:51

//Saunalahdelta!//

Kamarineidon kasvoille levisi iloinen hymy Leilanan rientäessä hänen luokseen. Hän ei estänyt rouvaa tarttumasta käsiinsä, vaan nosti ne varovasti lähemmäs. "Kuin myös, ystävä rakas. Mukava tavata jälleen", naisen äänestä kuulsi puhdas ilo, oli aina hienoa tavata ystäviä, varsinkin kun oli yleensä niin kiireisessä työssä. Hän ei valittanut, mutta silloin tällöin oli hyvä saada hieman vapaata. Hänen kullanruskeat silmänsä kiersivät hetken ystäväänsä, tullen siihen tulokseen, että tuo näytti tänäänkin yhtä kauniilta kuin aina ennenkin. Hän kuitenkin päätti jättää turhat itsestäänselvyydet pois tällä kertaa, niille olisi kyllä aikaa myöhemminkin.

Elle katsoi Bartholomeusta, kuunnellen tämän tervehdystä ja pyyntöä käydä istumaan heidän kanssaan. "Kiitoksia paljon, Bartholomeus, on hienoa olla täällä teidän kanssanne tänään", nainen vastasi yhä hymyillen herttaisesti. Vaikkakin hän oli varsin tuttavallisissa väleissä pariskunnan kanssa, ei se estänyt häntä käyttäytymästä tapojensa mukaan kohteliaasti noita kohtaan. Kenraalin viitatessa sivummassa seisonutta tyttöä heidän luokseen, Marielle kiinnitti huomionsa tähän lapseen. Hyvin sievä pieni tyttöhän tuo oli. Esittelyt käytiin läpi, ja Marileaksi paljastunut tyttö tervehti häntä muodollisesti, kuten tätä oli varmaankin opetettu. Kamarineito katsoi kiharapäistä lempeästi hymyillen, ja pudisti päätään pienesti. "Voi ei, älä minua suotta rouvittele, Marielle käy aivan hyvin. Mukava tavata, Marilea."

Kamarineito hätkähti hieman Bartin komentaessa koirat pois heidän jaloistaan ja kirotessa ääneen, joskin tuo pahoitteli heti perään. Nainen nyökkäsi ymmärtäväisesti, ja seurasi katseellaan pieniä karvakasoja niiden loikkiessa kenraalin tuolille. "Hmh, aina ei koirillekan mahda näköjään mitään", Elle naurahti, tarkkaillen muiden menoa. Hän oli aivan melkein unohtanut minkälaista täälläkin oli olla.

//Ehehe... He.. Me mainihin jo, inspa pois, sori. Ja me nyt vähän omavaltaisesti päätin että Elle kutsuu niitä etunimiltä. Kerro jos ei käy .w.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Kultakutri

ViestiKirjoittaja Lörri » 06 Syys 2014, 16:58

Pikkuinen Marilea nauroi heleästi Bartholomeukselle ja koirille. Vaaleat, siististi järjestellyt hiukset korostivat iloisten sinisilmien tuiketta ja tyttö oli kerrassaan herttainen olento. Tämä nauroikin juuri soipvasti tilanteeseen nähden. Ei yhtään liian voimakkaasti tai liian pitkään, ei liian vähää mihinkään suuntaan vaan juuri oikein ollakseen sekä opettajattarena toimineen Leilanan että Bartholomeuksenkin mielestä huomiotaherättävän suloinen. " Minä voin auttaa." Marilea sanoi kepeästi ja iloisesti Bartholomeukselle. Hän nyökkäsi kohteliaasti Mariellelle, ennenkö pyyhälsi sohvatuolin luo, taputti napakasti muutaman kerran käsiään yhteen ja sai jokaikisen karvaturrin jakamattoman huomion. Bartholomeus katsoi tyttöön ällistynyt ilme kasvoillaan. Ilme oli melkolailla ällistyneempi kuin oli oikean ällistyksen määrä, mutta hän nautti tytön tempusta. Bartholomeus alkoi nauraahohottaa kun Marilea lähti tahdikkaasti käsiään taputtaen marssimaan kauniin huoneen poikki peräseinällä olevalle ovelle, kiusallisten pikkukoirien kipittäessä jonossa perässä kuin ankanpojat. Tyttö marssi koirat perässä huoneesta, sulki oven näppärästi perässään ja Bartin hohonaurun läpi kuului miten hän leikki ja leperteli koiraparven kanssa pienen tovin, ennenkö pujahti takaisin saliin.
Leilana nauroi hänkin hyväntuulisesti ja katsoi Mariellen kasvoihin. " Täysin oppinut, taitaa kaikki hienoimmatkin vivahteet, eikö vain?" Hän heitti iloisesti ystävättärelleen ja kulki lattian poikki suojattinsa luo, päätyen juttelemaan tälle lempeästi ja järjestelemään tämän kiharoita.
Bartholomeus oli selvinnyt naurunremakastaan ja istahti nyt antaumuksella, korkealta ja kovaa rämähtäen, nojatuoliinsa. " No niin naiset, tilataanpas sitten jotakin murua rinnan alle!" Kenraali totesi edelleen nallekarhumaisen hyväntuulisesti, ja kiskaisi kourallaan soittokelloa jonka kermanvaalea silkkinaru roikkui katosta hänen kätensä ulottuvilla.
Lörri
 

Re: Kultakutri

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 05 Loka 2014, 23:33

Nuori tyttö tarjosi apuaan Bartholomeukselle, ja lähti johtamaan koirat ulos huoneesta, suotuaan ensin pienen huomionosoituksen hetkinen sitten saapuneelle kamarineidolle. Kohtelias, tosiaankin, hyvät tavat omaava ja hurmaava lapsi. Leilana tosiaankin osasi hommansa hienosti.

Bartholomeuksen naurun säestämänä tyttö katosi ulos huoneesta, vain saapuakseen pian takaisin heidän seuraansa. Avioparin tapaan myös Mariellen kasvoilta saattoi nähdä iloisen hymyn hänen seuratessaan pientä kultakutria. Naisen huomio kuitenkin kiinnittyi takaisin tytön opettajattareen tuon osoittaessa sanansa hänelle, kehuen Marileaa. Palmikkopäinen nyökkäsi myöntävästi, naurahtaen hiljaa. "Tosiaankin, mitään muuta ei voi sanoa. Tytöstä on kasvava vielä kelpo nainen", Elle vastasi, ruskeat silmät seuraten vaivihkaa lapsen kulkua. Olisivatkohan hänen omatkin lapsensa näin hyvätapaisia, jos heitä olisi? No, jos se hänestä riippuisi niin varmaankin olisivat - ei sopinut olla tietämätön soveliaista käytöstavoista.

Hän havahtui jälleen mietteistään eliittikenraalin istahtaessa penkilleen, todetessa ruuan olevan seuraavana ohjelmassa. Marielle nyökkäsi pienesti, ottaen nyt sen aikaisemmin tarjotun istumapaikan kolmikon seurasta.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Kultakutri

ViestiKirjoittaja Lörri » 06 Heinä 2015, 14:17

Rouva Bartholomeus hykerteli sisäisestä tyytyväisyydestä ystävättärensä kehuessa hänen kasvattiyttöstään. Hurmaava hymy väikehti hänen kasvoillaan.

Vihdoin Leilanan ja Bartholomeuksen täydellisesti asiansa osaavat palvelijat toivat pöytään alkupalat ateriasta. Tuoksu oli huumaava, ja isäntänä Bartholomeus kehoitti naisia- myöskin Marileaa -käymään kanssaan pöytään. Koreissa tarjoiluastioissa, kahdessa suudessa vadissa, oli tarjolla herkullista sienikeittoa, ja keiton kanssa tarjottiin juotavaksi sitruunamehua. Hedelmät olivat Bartin ja Leilanan omasta puutarhasta. Heillä oli puutarhuri, joka oli käynyt maan korkeimmat koulut, ja osasi ammattinsa erinomaisesti.
" Niin, Marielle, minä todella tahtoisin puhua kanssasi tämän tyttösen tulevaisuudesta." Kävi Leilana puhumaan, kun jokainen oli saanut maistaa ensimmäiset lusikalliset alkukeitosta. Marilea, jonka kirkkaat silmät olivat levinneet lautasen kokoisiksi tämän hienon keiton hämmästyttävästä mausta, piti päänsä painettuna, mutta vilkaisi kuitenkin emäntäänsä syrjäsilmällä, koska ymmärsi hänestä puhuttavan.
" Me toivoisimme kovasti -vaimo katsoi merkitsevästi mieheensä - että Marilea voisi päästä sinun siipiesi suojaan hoviin. Se takaisi hänelle mahdollisuuden päästä parempaan elämään kiinni. Tyttö saisi sivistystä, ja hänellä olisi mahdollisuudet hyvään avioliittoon." Leilana ei vedonnut ainakaan vielä siihen, että tämä oli Ystävän pyyntö. Sellaista perustetta ei tulisi käyttää harkitsematta, ja hän oletti ettei tämä pyyntö olisi Mariellelle lainkaan vastenmielinen toteuttaa.
Lörri
 

Re: Kultakutri

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 02 Elo 2015, 13:54

Ennen pitkää kenraalin palveluskunta kiikutti heille ensimmäisen ruokalajin pöytään, ja seurue kävi pöytään Bartholomeuksen kehotuksesta. Kamarineito ei kieltäytynyt tarjouksesta, ja istui noiden seuraksi, vaivihkaa tarkastellen kauniita astioita ja pienen tytön ilmeitä tuon maistaessa sienikeittoa. Hiljaa itsekseen nainen hymyili, päätyen itsekin alkamaan ruokailunsa muiden esimerkkiä seuraten. Palmikkopäinen ymmärsi Marilean ilmeen, tarjoiltu ruoka oli todellakin enemmän kuin syömäkelpoista. Hienoa työtä, kuten noilta saattoi odottaakin.

Leilana avasi ennen pitkää suunsa, kertoen tahtovansa keskustella tämän pienen kultakutrin tulevaisuudesta. Näiden sanojen johdosta ruskeasilmäinen nainen vilkaisi ensin tyttöä, siirtäen sitten katseensa talon emäntään, osoittaen pienellä nyökkäyksella kuuntelevansa. "Aivan?" Hän odotti jatkoa, ja se saapuikin pian. Nainen sanoi, että he toivoisivat hänen ottavan tytön hoivaansa linnaan, tuon omaa elämää ajatellen. Elle kurtisti kulmiaan vain hienoisesti, sulatellen ehdotusta. Kysehän ei ollut siitä, etteikö rouva Palomer olisi pyyntöä tahtonut toteuttaa, mutta... Se vaatisi järjestelyjä.

"Minä... Ymmärrätte varmaan että olen kiireinen nainen? Vaikka haluaisinkin, niin minulla ei olisi ylenpalttisesti aikaa tarjota Marileasta huolehtimiseen?" Hän hiljeni hetkiseksi, harkiten seuraavia sanojaan. "En siis ole kieltäytymässä tästä, minä vain... Se olisi lähinnä järjestelykysymys ja... No. Niin." Marielle naurahti hiljaa. "Mutta no, ehkä pystyisin järjestämään jotakin."
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Kultakutri

ViestiKirjoittaja Lörri » 05 Elo 2015, 17:37

Bartholomeus laski hopealusikkansa käsistään keittolautaselle, ja jäi hetkeksi katselemaan kamarineitoa mietteliään näköisenä. Leilana saattoi ymmärtää, minkälaisia järjestelyjä ja huolenpitoa kasvava neito hovissa tarvitsisi, mutta eliittikenraali ei niitä aivan tarkkaan osannut edes ajatella kaikkia. Nuoren tytön kasvatus jos joku oli asia, josta hän ei kovin paljoa tajunnut, eikä ollut sellaista joutunut ajattelemaan.
" No niin, kamarineitoni Marielle, minä käsitän, että asiaan liittyy varmasti kaikenlaista. Mutta en ymmärrä hovissa kasvatettavan alhaissyntyisen neidon kasvatukseen liittyviä asianhaaroja ja vaatimuksia, joten kohteliaasti pyytäisin sinua hiukan avartamaan minun ymmärrystäni näissä asioissa. Josko tässä on jotain, jossa minä ja Leilana voimme auttaa ja tukea?" Bartholomeus sanoi hyvin nallekarhumaiseen sävyyn ja jäi ystävällisesti hymyillen katelemaan Mariellen ruskeisiin silmiin. Leilana katseli hienoisesti hymyillen kohti miestään ja kääntyi sitten hänkin valtakunnan ykköskamarineidon puoleen, pyyhkien tietenkin ensin hienopiirteisen suunsa pitsisellä lautasliinalla. " Niin, kultaseni. Ei ole tarkoitus että jäisit yksin vastuuseen tytöstä, me,ja minä auttamme erittäin mieluusti aivan kaikessa, missä voimme. Minä esimerkiksi joudan kyllä tulemaan hoviin vaikka pidemmäksikin aikaa Marileaa tapaamaan ja kaitsemaan. Itseasiassa, minusta tuntuu että sellainen tekisi minullekin oikein hyvää taas pitkästä aikaa, ja näkisin sinuakin useammin sillätavoin."
Bartholomeus hyrähti mielissään tälle ajatukselle. Hänestäkin tuntui että Leilanaa todellakin miellyttäisi vieraila hieman uusissa ympyröissä, jotka kuitenkin ovat hänelle tuttuja.
" Ja luulen että on aivan itsestään selvää, että taloudellisesti minä tulen tukemaan tyttöä aivan kaikessa jotta saamme hänelle hyvät lähtökohdat elämässä eteenpäin." Lisäsi Bart vielä, eikä malttanut olla tarttumatta taas lusikkaansa.
Pieni Marilea oli lopettanut herkullisen sienisoppansa lusikoinnin kohteliaasti koska vanhemmatkin ihmiset olivat sen lopettaneet, mutta Bartin aloittaessa syömisen jälleen hänkin uskalsi niin tehdä. Tyttönen näytti päällisin puolin aivan tyyneltä ja rauhalliselta, mutta sisimmässään hän kihisi uteliaisuudesta ja jännityksestä, sillä tässä puhuttiin hänen tulevaisuudeestaan ja suurista mahdollisuuksista, joita ei jokainen reppana uskaltaisi edes kuvitella osakseen koituvan.
Lörri
 

Re: Kultakutri

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 19 Elo 2015, 18:48

Kaikessa kohteliaassa hiljaisuudessa kamarineito kuunteli isäntäpariskunnan puheita, harkiten vakavasti mahdollisuuksiaan pienen tytön suhteen. Tarjous oli erittäin houkutteleva, hänen täytyi kyllä myöntää moinen. "Todellakin", Marielle vastasi, sanojaan tarkkaan miettien, "ongelmista ensimmäinenhän on yksinkertaisesti Marilealle paikan saaminen linnasta, sen tiedän että uusia työntekijöitä kaivataan aina, mutta kun kyseessä on sellainen asia kuin oppiin pääseminen, on täysin varmaa että aatelisten lapset ovat jonossa ensimmäisinä. Mutta toisaalta... Marilean voisi tavallaan lukea teidän 'lapseksenne', ja uskaltaisin epäillä että jos yksi kenraaleista moista toivoo, pystyisin hoitamaan sen jotenkin jotakin kautta." Hän osoitti lempeän hymynsä miehelle

Kun Leilana toi esille vaihtoehdon siitä, että joutaisi itsekin vierailemaan linnalla useammin, hänenkin luonaan, nyökkäsi palmikkopäinen nainen pienesti. "Tietenkin, enhän minä nyt lasta teiltä kokonaan viedä saattaisi." Elle naurahti, kääntäen meripihkaiset silmänsä sitten jälleen Bartholomeuksen puoleen miehen jatkaessa puhumista, tarjoten taloudellista apua tytön kasvattamiseen. Prinsessan kamarineito ei osannut oikein päättää sopivaa vastausta tähän, vaan tyytyi vain hymyilemään nätisti. Ele oli erittäin kaunis mieheltä, jolla oli varaa huolehtia muistakin kuin vain omasta navastaan, näin hyväsydämiset ihmiset olivat harvassa tätä nykyä. Muiden esimerkkiä seuraten kävi Marielle jatkamaan ruokailuaan, odottaen kaksikon kenties jatkavan aiheesta vielä.

//Sori meni vähän pitempään ku lupasin tehä tän eilen mutta... .'D eit kait haittaa. Lyhyttä pukkaa ikävä kyllä mutta PLAN IS ON//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Kultakutri

ViestiKirjoittaja Lörri » 20 Elo 2015, 10:08

" Oi. Bartholomeushan voi kirjoittaa suosituskirjeen, pyynnön, kasvattityttäremme puolesta, ja voit viedä sen mukanasi hoviin. Osoittanemme sen prinsessa Lilylle?" Sanoi Leilana kevyttä innostusta äänessään Ellelle. " Jos lähestymme asiaa niin, että toivomme tytön pääsevän sinun oppiisi, kamarineidoksi. Kuulostaisiko tämä hyvältä?" Leilanan kasvoille puhkesi kukkea hymy ja hän katsoi vuoroin jokaista pöydän ääressä istujaa, taputellen samalla sievää suutaan koristeellisella lautasliinalla." Tai tietenkin minä kirjoitan sen kirjeen, herrani on vain hyvä ja laittaa nimikirjaimensa siihen alle." Hän lisäsi, kun huomasi Bartholomeuksen venähtäneen ilmeen. Bartholomeus hymyili vaimolleen tyytyväisenä. Sitten hän mietti hetken ja sanoi;" Mikäli sia sitä vaatii, voimme lähestyä tätä Marilean asiaa myös siten, että me Leilanan kanssa adoptoimme tytön. En tiedä, ovatko hänen vanhempansa miten suostuvaisia moiseen, mutta olettaisin että minun ei tarvitse kovinkaan monimutkaisista naruista nykiä, jotta saan heidät suostuvaisiksi. Jos tytöstä tulee täysivaltainen Hillgore, hänet otetaan linnaan enemmän kuin mielellään. Ja minä olenkin aina kaivannut omaa pikkuista tytärtä lelliteltäväksi." Sanoi Bartholomeus rakastettavaan ännensävyyn ja kääntyi nyt katsomaan pikkuista kultakutria, joka suorastaan lamaantuneena haukkoi henkeään soppakulhonsa yllä." Mitäs itse tähän sanot Marilea? Kuulostaisiko mukavalta olla Marilea Hillgore?"
Tyttönen käänsi suuret lumoavat sinisilmänsä Bartholomeuksen puoleen ja sai vain vaivoin soperrettua huuliltaan. " Oi herra Hillgore, minä en uskaltaisi mitään tämän enempää toivoakaan." Bartholoemus ei voinut olla naurahtamatta hyvänsuovasti tytön hämmingille. Hän tarttui edessään olevaan leipätarjotteimeen ja ojensi sitä kohti hämmentynyttä Marileaa. " Saisiko olla, murunen?" Hän tarjosi, jotta tyttö saisi jotain sijaistoimintaa, ja pääsisi hämminkinsä herraksi.
" Minä hoidan tämän nyt heti!" Ilmoitti sitten rouva Leilana pontevasti ja nousi hameenhelmat kahisten ylös tuoliltaan. " Jätän teidät toviksi keskenänne tänne, poistun työhuoneeseeni kirjoittamaan sen kirjeen." Hän sanoi, ja nykäisi kultaisesta tupsupäisestä soittokellosta. Heti huoneeseen astui palvelija, ja rouva Hillgore tilasi odottamaan jääville alkusalaatin pöytään. " Palaan pian." Hän sanoi vielä kohteliaasti, kasvot hymyssä, ja kahisi sitten tiehensä suurista pariovista.
" No niin, hänen armonsa hylkäsi meidät." Sanoi Bart muka erittäin surkeaa teeskennellen, ja katseli Elleä kohti, osuen katseellaan hänen meripihkan värisiin, erittäin kauniisiin silmiinsä. Kamarineidon silmien kauneus ja niistä kajastava lempeys ja hyvyys nostattivat ihastuneen hymyn Batholomeuksen kasvoille, ja hän huomasi tuijottavansa Elleä hieman liian tiiviisti ja hieman liian pitkään siihen nähden, mikä sopivaa olisi. Aivan kun ei koskaan aiemmin olisi tätä naista todella nähnytkään. Pitkät ripset, hiekanvärinen, jo osin harmaantunut tukka, pehmeämuotoistet kasvot ja kauniit kapeat kulmat...miten hän ei ollutkaan koskaan aiemmin huomannut, miten naisellisesti viehättävä tämä kamarineito oli, sen lisäksi, että oli sisältä kaunis? Sisäinen kauneus oli hyvin harvinaislaatuista ihmisillä, jotka elivät kuninkaan hovissa." Sanohan, Elle, miten sinä olet onnistunut säilyttämään tuon kaiken sisäisen kauneutesi kaikkina niinä vuosina, jotka olet tuolla mädännäisessä hovissa elänyt?" Bartholomeus sitten kysyikin naiselta, siirtämättä kirkkaiden, jäänsinisten silmiensä katsetta pois tämän kasvoilta.

// Bart mene asiaan, se on toiminna mies :P //
Lörri
 

Re: Kultakutri

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 21 Elo 2015, 00:44

Elle näki, kuinka Leilana lähestulkoon hytisi innostuksesta puhuessaan, potiessaan mahdollista suosituskirjettä Bartin kädest- Bartin nimellä varustettuna. Nainen ei voinut olla naurahtamatta kenraalin ilmeelle, nämä kaksi olivatkin sitten mielenkiintoinen aviopari. Pisti miettimään olisiko hänenkin liittonsa Nicolaksen kanssa voinut kulkea valoisampaa reittiä jos asiat olisivat olleet toisin.... Turhaan kai sitä murehtimaan, mennyttä olisi paha mennä muuttamaan. Huomaamatta käsi kuitenkin eksyi hopeisen vihkisormuksen suojaksi."Tehkäätte kuten parhaaksi näette, minä vain kuljettanen sanan eteenpäin", kuului hänen vastauksensa. Hänellä oli omat pelkonsa asian suhteen, mutta yrittänyttävei tunnetusti laiteta. Kamarineito käänsi hymyilevät silmänsä nyt jo selvästi luettavan tytön puoleen. "Tokihan minulle seura ja ylimääräinen käsipari kelpaa."

Asia haarautuikin seuraavaksi koskemaan Marilean mahdollista Hillgoreistamista, ja prinsessan työntekijä kuunteli kaikessa rauhassa tätä sananvaihtoa, myhäillen itsekseen tytön reaktiolle. Olihan se iso asia saada toinen perhe, eikä ollut hänen tehtävänsä puuttua tähän aiheeseen. Sen sijaan hän seurasi kenraali Hillgoren kanssakäymistä kultakutrin kanssa - tällaisen isän hän olisi omille lapsilleen toivonut, jos niitä olisi koskaan saanut. Miehen, jonka jalat olivat maassa ja joka osasi olla sekä lempeä että järkevä samaan aikaan sopivassa tasapainossa. Miehen jonka kanssa hänellä olisi ollut mahdollisuus tarjota lapsilleen vain parasta. Bartholomeuksen kaltaisen miehen.


"Minä hoidan tämän nyt heti!" Huudahti tällä kertaa rouva Hillgore, nousten sitten saman tien ylös pöydästä, jättäen kesken ruokailunsa. Nainen tilasi heille lisää ruokaa ja ilmoitti palaavansa pian, ennen kuin kipitti ulos huoneesta, jättäen heidät ylhäiseen kolminaisuuteensa. Hetken aikaa Marielle katsoi ystävättärensä perään, kiinnittäen kuitenkin huomionsa seuraansa jääneisiin henkilöihin heistä miespuolisen teatraalisesti ilmoittavan ylhäisyyden jättäneen heidät. Nainen nauroi. "Niinpä niin. Leilanaa ei liene estämistä kun hän oikein innostuu", se oli enemmänkin toteamus kuin kysymys, hän oli tuntenut naisen jo sen verran kauan, että ymmärsi sentään jotain tuon luonteesta. Herttainen hymynsä kasvoillaan kohtasi Marielle Bartholomeuksen katseen, jostakin syystä kuitenkaan huomiota kiinnittämättä tuon selvästi pitkittyneeseen tarkasteluun. Hämmentyneenä hän henkäisi pienesti miehen esittäessä kysymyksensä. Harmaaseen pukeutunut Palomer yritti etsiä tuon sinisistä silmistä jonkinlaista merkkiä siitä, oliko kysymys sittenkään esitetty vakavissa mielin, muttei löytänyt sellaista. Kuninkaallinen lastenvahti tunsi pienen kuumotuksen nousevan poskilleen, nauraen hitusen vaivaantuneena. "En minä nyt sanoisi... En.. En ole oikeastaan ajatellut asiaa sen enempää", hän totesi jatkoa etsien. "Kaipa... Kaipa se johtuu vain oikeastaan ainoasta neuvosta jonka onnettomalta äidiltäni koskaan sain: 'Hymyile vain nätisti ja pidä suusi kiinni.' Tai siis-! Ei. Anteeksi. En minä normaalisti..." Normaalisti mitä? Hämmentynyt tällä tavoin kun joku hänelle jopa jollain tasolla läheinen ihminen kyseli asioita? Puhunut epäkunnioittavasti omista vanhemmistaan vieläpä lapsen läsnäollessa? Lapsuuden tottumuksesta naisen olemus jännittyi hieman, valmistautui tulevan olevaa rangaistusta varten. Typeräähän se oli. Hän oli aikuinen ihminen, eikä kotona koettujen vaikeuksien tulisi antaa vaikuttaa. Kamarineito pudisti päätään hieman, naurahti hiljaa. "Uskon vain edelleenkin siihen, että kaikelle on jokin syy, eikä kukaan oikeasti ole 'paha' sanan todellisessa merkityksessä..."

//Voi Bart sinä Action Man .> Bartholomeus "Action Man" Hillgore. Purrfect.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Kultakutri

ViestiKirjoittaja Lörri » 21 Elo 2015, 12:51

Bartholomeus yllättyi kamarineidon reaktiosta hänen kysymykseensä, mutta se ei tietenkään näkynyt hänestä millään tavoin. " Rauhoitu toki ystävä hyvä." Hän kehoitti lempeästi. " Tarkoitukseni ei suinkaan ollut millään muotoa hämmentää sinua Elle." Hän jatkoi ja hymyili leveätä ja lempeää hymyään naiselle.
" Minulla on itseasiassa hyvin samanlainen usko itselläni..uskon, että ihmiset, ja aivan kaikki muutkin olennot, ovat pohjimmaltaan hyviä. Kukaan ei synny pahaksi. Kaikki johtuu jostain, ja aivan kaikella on tarkoituksensa...nämä voivat olla hieman omituisia sanoja sotilaan suusta, ymmärrän sen. Mutta minä en ole sotilas vihasta, kuten niin kovin moni tänä päivänä..olen sotilas velvollisuudesta." Bartholoemus kertoi rauhallisella äänellä jatkaen sydämellistä hymyilyään, ohittaen kohteliaasti kamarineidon sanat hänen äidistään ja suunsa kiinni pitämisestä, koska näiden tiimoilta nainen oli selkeästi hämmentynyt. " Mutta minua ilahduttaa suuresti, että jopa hovissa on sinun kaltaisiasi ihmisiä, hyväsydämisiä ja niin sanotusti puhtaina pysyneitä. Sinun kaltaisiasi pitäisi olla paljon enemmän maailmassa, ehkä meillä ei sitten edes olisi sotia, ja minä jäisin työttömäksi." Bart naurahti kevyesti sanojensa päätteeksi.
Samassa palveluskunta pelmahti huoneeseen, ja alkoi alkusalaatin ammattitaitoinen tarjoilu. Bartholomeus kehoitti tarjoilijoita asettamaan annoksen myös Leilanalle, sillä tämä ei viipyisi kauaa kirjoittamassa kirjettään. Jos jokin hänen vaimoltaan luonnistui, niin sanojen muotoilu ja kirjoittaminen. " Noh, olisikos sinulla minulle mitään kiinnostavaa kerrottavaa hovista? Mitä siellä on tällä hetkellä meneillään? Tahtoisinpa myös kuulla, minkälaisia sinun päiväsi kamarineitona noin yleensä ottaen ovat..jota ymmärtäisin paremmin, millaiseen maailmaan ja elämän olen tämän pikkutytön luotani lähettämässä. Arvatenkin se myös olisi kiinnostavaa kuultavaa Marilealle itselleenkin...voi taivas tämä kanasalaatti on herkullista! Suorastaan Jumalaista! Maistakaahan tytöt!"
Lörri
 

Re: Kultakutri

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 21 Loka 2015, 14:47

Bartholomeus kehotti häntä vain rauhoittumaan, ettei hänen tarkoituksenaan ollut ollut hämmentää häntä. Elle heilautti kättään huolettomassa kaaressa, pudistaen kaiken tuon nyt jälleen mielestään kuin kunniallinen nainen konsanaan. Hänen ongelmansa eivät olleet päivän aihe. Ehkä vielä jonkun päivän, mutta eivät tämän. Tänään puhuttiin Marileasta ja syötiin herkullista ruokaa ja keskityttiin hyvään seuraan! Bart kertoi jakavansa hänen mielipiteensä ihmisten (ja muiden) pahuudesta kamarineidon nyökkäillessä myötäilevästi. Aivan niin. Laskemaan päin ollut puna nousi jälleen rouva Palomerin poskille kenraalin käydessä jakelemaan kehuja hänen suuntaansa. "Älähän nyt, saat naisen ihan nolostumaan", Elle naurahti heleästi.

Heidän keskustelunsa keskeytti palveluskunta, joka syöksyi sisään hyvinkin kanaisen salaatin kanssa, ja hetken kuluttua kolmikko oli jälleen valmistautumassa ruokailun jatkamiseen. Bart kysäisi hänen kuulumisistaan hovissa, sekä myös kamarineitojen arjesta, kehottaen heitä vielä maistamaan salaattia! Bartholomeus todellakin oli kova mies puhumaan. Mutta eipä se Marielleä millään lailla haitannutkaan, taito joka häneltä omalla tavallaan puuttui. "En nyt tiedä, mitä hovissa nyt yleensäkään tapahtuu - "fiiniä hienostelua" ynnä muuta vastaavaa", harmaantumaan päin oleva nainen vastasi ympäripyöreästi, ei hän ollut oikein varma mitä tähän olisi pitänyt saatika voinut vastata, ei hän tahtonut oikeuksiaan ylittää möläyttämällä jotain yksityistä siniveriperheen elämistä. Eiköhän Henry kenraareilleen kertoisi jos tarve olisi.

"Mutta no, työnkuvaani kuuluu lähinnä prinsessan tarpeista huolen pitäminen. Avustan aamuisin ja iltaisin hänen toimissaan ja pidän huolen siitä, että kaikki on aina valmiina tuota varten jos tuo jotakin sattuisikin tarvitsemaan. Yksinkertaisesti sanottuna. Tämän lisäksi minulla on vähän paha tapa toimia muun palveluskunnan apuna jos sellaista jossain päin tarvitaan, vaikka se ei varsinaisesti olekaan tehtäväni... Mutta ystävää on hyvä hädässä auttaa."

//OLEN PALANNUT TAAS!!//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Kultakutri

ViestiKirjoittaja Lörri » 22 Loka 2015, 08:20

Pikkuinen kultatukkainen Marilea teki mielihyvin niin kuin käskettiin ja maistoi eteensä asetettua herkulliselta tuoksuvaa kanasalaattiaan. Tyttösen huulilta oli karata hyväskyvä ja tyytyväinen myhähdys, mutta lopulta hän sai kuitenkin moisen pidätettyä, sillä moinen möhinä ei taitaisi kuulua hyviin tapoihin. Ei ainakaan niihin tapoihin joita hänen kaltaiseltaan tytöltä odotettaisiin..ja täytyi olla tarkkana siitä, että tiesi minkälaisena ja misäs asemassa häntä pidettiin ja mitä se kulloinkin häneltä vaati; erityisesti jos hän pääsisi tuon prinsessan kamarirouvan mukana kuninkaanlinnaan?!

Bartholomeus irvisti vinosti paljastaen toisen puolen hyvin säilyneestä hammasrivistöstään Mariellen mainitessa fiinin hineostelun ja muun sellaisen vastaavan. Ne olivat asioita, jotka eivät olleet Bartholomeuksen mieltymyksistä suurimpia, vaikkakin hän omalla tavallaan pitikin kaikenlaisesta ylellisyydestä ja mukavuuksista. " Kunhan et opeta tyttösestä sellaista fiiniä hienostelijaa, tai mitään sen suuntaistakaan." Hän sitten sanoi Mariellelle naurahtaen kevyesti. Sen jälkeen hä vilkaisi tyttöseen ja iski toista kirkasta silmäänsä huulillaan ystävällinen hymynsä. Sitten hän kääntyi taas kamarineidon puoleen kuunnellakseen mitä tällä oli vielä sanottavanaan. Ja kuultuaan mitä Elle sanoi, Bart hyrähti nauramaan ääneen. " Niin kyllä, aivan Marielle, aivan!" Bart totesi naurunsa lomasta ja jatkoi; " Miten täydellisesti sinulle sopiikaan se, että autat muitakin askareissaan ja annat tietosi ja taitosi heidänkin käyttöönsä ystävyyden ja yhteisen hyvän nimissä. Tässä on asia, jota haluaisin pikkutytön oikeasti oppivan...viis pitsiliinojen sen kauden muotiväreistä....kunhan vain psytyisit opettamaan häntä myös pitämään rajansa ja olemaan antamatta toisten käyttää itseään hyväksi?"
He ennättivät vielä tovin jatkaa ateriointiaan, kunnes hymyä sädehtivä ja selkeästi innostunut Leilana ilmestyi takaisin huoneeseen heilutellen leppeästi valkeaa ja sinetöityä kirjekuorta siroissa käsissään. Puvun helmat kahisten hän istuutui paikoilleen, ja ojensi pöydän pintaa pitkin kirjekuorta Elleä kohti. " Tässä, ystävä hyvä. Muassasi tämä kulkeutunee oikealle henkilölle kivuttomasti." Leilana totesi hymyillen ja alkoi sitten hänkin maistella tätä ruokalajia, kehuen sitä samalla vuolaasti.
Lörri
 

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron