The Night Fantasy

Elle naurahti päätään pudistan. "Enhän toki, ei minusta olisi opettamaan lasta moisille tavoille. Sen hän saa opetella itse jos on opetellakseen." Hillgorejen vieraana istuva nainen hymyili herttaisesti, hieman ilkikurisen viekkaasti, vilkaisten salaattiaan popsivaa Marileaa.
Pian hän sai ottaa osakseen uuden litanian ylistyksiä Bartilta, joka tällä kertaa kävi kehumaan hänen auttavaista luonnettaan ja... Vaikka häntä edelleenkin nolostutti tuollaiset puheet - eihän hän ollut mitään sen kummempaa kuin huolehtivainen ihminen - oli nainen kuitenkin salaa iloinen kenraalilta saamastaan myönteisestä huomiosta. "Ehdottomasti. Ensimmäisiin opetuksiin kuuluu todellakin omien rajojen ja aseman tunteminen", hän nyökkäsi osoittaen yksimielisyyttään. Ei olisi hyvä juoksennella linnassa ilman minkäänlaista tajua mistään. "Mutta pitää naisen kuitenkin tietää oma arvonsa, ei hänen tule vain olla yksinkertaisesti sanottuna hyväuskoinen hölmö, maailma on täynnä ihmisiä jotka vain haluavat käyttää sitä hyväkseen..."

Hiljaisuus laskeutui jälleen heidän välilleen ruokailun jatkuessa, mutta ennen pitkää senkin rikkoi takaisin kipsutteleva ja kopsutteleva Leilana, joka paikoilleen asetuttuaan liu'utti kantamansa kirjeen häntä kohti. Marielle otti vastaan tuon viestin, nyökäten rouvan sanoille. Hän kyllä toimittaisi kirjeen määränpäähänsä. "Ei huolta, toimitan sen perille ja yritän sopia asiasta. Ja ellei muu auta niin voin vaikka nätisti räpytellä silmiäni ja hurmata päättäjät niin kovin loisteliaalla nuorekkaalla vetovoimallani." Kamarineito nauroi. Vitsihän se oli, eihän hän nyt oikeasti, mutta omalla kustannuksellaan oli vain hyvä osata pilailla oikeassa määrin.

//Yhyy....//

Kultakutrinen Marilea kuunteli silmät suurella kamarineidon puhetta ihmisistä, jotka haluavat käyttää toisen hyväuskoisuutta hyväkseen. Tästä hänen mieleensä heräsi monen monta ajatusta ja kysymystä. Uusi ihmeellinen elämä, joka odotti kuninkaan linnassa sai nyt myös hieman pelottavia sävyjä...mutta siltikin, kaikki tämä oli enemmän kuin unelmien täytyymystä hänen kaltaiselleen tytölle!

Bartholemus hörähti Mariellen sanoille. Hänen mieleensä ei tullut että kamarineidon sutkautus olisi ollut lainkaan sarkastinen, sillä hänen mielestään Marielle oli upea, ihana ja kaunis ilmestys. Nainen olisi hyvinkin voinut hurmata aivan kenet vain loisteliaalla vetovoimallaan. Eliittinreaali ahmaisi lisää herkullista ruokaa suuhunsa.
"Kuinka kauan luulet menevän että asia on päätetty? Ja olisiko edullista että tyttö itse tulisi vierailulle linnaan, jotta tiedettäisiin minkälainen lapsonen sinne seurapiireihin ollaan ottamassa. Häntähän ei tietenkään ole millään tavoin esitelty hovissa eikä kukaan tiedä hänestä mitään, joten...olisiko se paikallaan?" Kysyi Leilana.

/ Ole hyvä, tönkköä pukkaa tulemaan nyt/

Bartholomeuksen hörisevä nauru oli kerta kaikkiaan sydäntälämmittävää kuunneltavaa. Elle hymyili huvittuneena, hiljentyen hetkeksi jatkamaan ruokailuaan. Kuitenkin Leilana alkoi puheensa jälleen, tiedustellen olisiko kultakutrin kenties oleellista käydä linnassa ennen varsinaista sijoitusta. Kamarineito nyökkäsi hetken aikaa mietittyään. "Miksikäs ei, en saata keksiä mitään varjopuoliakaan moisesta... Ellei Marilea onnistu jotenkin kummallisesti räjäyttämään koko paikkaa ilmaan. Hiukan epäilen kuitenkin, ettei näin tule käymään", nainen nauroi jälleen. "Ei huolta ystävät hyvät, tulen kyllä pitämään hyvän huolen nuoresta neidistä."

**********

Myöhemmin samaisena iltana, kun asiat oli saatu käytyä läpi ja erittäin maittava ja täyttävä ateria nautittua, oli Marielle jo valmis palaamaan takaisin linnalle hoitamaan illan askareitaan ja ajamaan eteenpäin Marilean tapausta. Päivän uutiset olivat saaneet osan hänen nuorekkaasta innostaan heräämään, hän oli erittäin hyvillä mielin jatkamassa matkaansa.

Heleästi hymyillen palmikkopäinen solmi kaulahuiviaan, siistien pitkää takkiaan hieman jälkikäteen. "Kiitoksia erittäin paljon mieleenpainuvasta illasta, teille molemmille", hän kuljetti meripihkaisen katseensa Hillgoren pariskunnan suuntaan. "Olkaamme yhteydessä asioista?"

//Täydellisen lyhyttä ja tönkköä täältäki mut en oikeen tiiä miten tekisin tän joten hyppyytin ne nyt suoraan loppuun päin ellei haittaa? Mun puolesta saat suosiolla kirjottaa viimesen viestin jos haluat uwu//

" Oh, kiitokset meidän puoleltamme, Marielle, meidän puoleltamme! päivä on ollut ihana, ja antoisa monella tapaa. Me tapaamme aivan liian harvoin näinä päivinä." Kuiskutteli Leilana ystävälleen lempeästi. "Onneksi asiaan nyt vääjäämättä on tuleva muutos." Tuumasi Bartholomeus ja vinkkasi silmäänsä kamarineidolle. " Medän on oltava yhteyksissä asioiden tiimoilta, väkisinkin, kyllä vain, kyllä vain. Nykyisen kaltainen holtyittomuus ja välinpitämättömyys vanhoista ystävistä ei kertakaikkiaan käy."

Leilana asteli miehensä vierelle ja yhdessä he heiluttivat hyvästiksi Mariellelle, kun tämän vaunut palasivat hakemaan tämän takaisin linnaansa.

/ Loppus!:D /