Almuja? Ystävä?|| Aksu

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Almuja? Ystävä?|| Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Tammi 2016, 18:38

Pisantheuma

Ei ollut multaa. Ei ollut märkää, pehmeää maata johon upottaa paljasjalkaiset varpaat. Talvinen, kirkas aamupäivä, joka teki varjoista eritoten tummat ja teräväpiirtoiset ei luonnollisesti sellaista tarjonnut.
Luisevahko, pilvipehkoinen enkelityttö näytti tavallista murjottavammalta kuin mitä nyt verrattiin tämän naamavärkkiä muihin vuoden aikoihin. Talvi oli Pisasta kieltämättä kurjin kun tuli vaatetukseen. Hän olisi kirmaillut puolialastomana, jalat vapaina lumessakin, kylmää kun ei tuntenut, mutta isompi enkeli Shiloh on kehottanut kaikessa viisaudessaan ylimääräiseen vaatetukseen joukkoon sulautumiseksi.
Pisantheuma oli kiukutellut joka talvi tuolle aikansa, kunnes oli myöntynyt paksumpaan, paitaan, viittaan, huiviin joka makasi kevyesti hänen jo isolta näyttävän pään ja hiuspehkon ympärillä. Mutta näistä kaikista pirullisimmat olivat rumat, käytetty räsäiset kengät. Niihin suostutteleminen oli Shilolta aina vienyt aikansa, tällä kertaa joutuen lahjomaan enkelityttöä, lopulta voittaen tarjotessa hienon vihertävän sulan jonka tämä epäilemättä oli vain jostain löytänyt, mutta se oli riittänyt pehmittämään kovakalloisen luuviulun mielen. Nyt hänen hienoa, pellavaa hiuspehkoa oli koristanut siis niin hänen omien siipiensä sulat, että vihertävä sulka joka loisti kaikkia jalommin!

Torilla riitti tavallista enemmän väkeä, johtuen pienistä, väen järjestämästä pippaloista uudenvuoden alkamiseksi. hedelmiä ei juuri tähän vuodenaikaan näkynyt vaan ilman täytti ajoittain joko kalan, lihan, savun tai vastaleivon leivän haju. Jopa manteleita ja pähkinöitä ja sokeroituja kiviä, jotka olivat vain kivettyneitä sokeripalloja taikka rakeita tikunpäässä eri värein, mutta Pisa halusi ajatella niitä kiviksi.
Lava oltiin pystytetty sivummalle toria, jossa lähinnä soitettiin musiikkia ja joku yleisöstä, mikäli uskalsi saattoi nousta näyttämään jongleeraus taitojaan. Myöhemmin päivästä oltiin lupailtu tanssia ja esityksiä väen iloksi.
Ehkä ihmisillä olisi tällaisessa tapahtumassa enemmän rahaa käytettävänä tai no... Annettavana! Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Pisa oli esittänyt esimerkiksi sokeaa almujen toivossa, tytön silmien pysyessä lähes herkeämättä kiinni ja käyttäytyen kuin pimeyteen tottunut, oikeasti nähdessään jollain selittämättömällä tavalla jokaisen välinpitämättömät kasvot tai napin, joka oli olevinaan kolikko. Tällä kertaa Pisalla ajatteli kuitenkin, kenkiä vaivihkaa pois ottaessa, että hän ansaitsisi lisäpisteitä ollessaan paljasjalkainen näinkin kylmällä säällä.
Räsäset rumat kengät peitettiin kiinni vyönalle pitkän kaavun suojiin ja hetken poskiaan hieroen, saadakseen rauhoitettua virneen joka hänen suunnitelmansa täydellisyydestä oli syntynyt, astui Pisa talon varjon suojista syvemmälle toriin, nauttien jokaisesta askeleesta kun sai kokea lumen tunteen varpaidensa välissä. Vähän niin kuin multa, joka ei liastanut!

Käsi oli ojennettu tottuneesti noin hänen oman leukansa tasolle, valmis ottamaan kolikon jos toisenkin vastaan niiltä, joka saattoi nähdä sääliä sokeaa ja paljasjalkaista tyttö kohden. Kuparisia, hopeisia, nappisia! Kultaisia hän ei ollut saanut kuin pitää hetken hyppysissään, Shilohin sellaisen tuodessaan. Tällä kertaa Pisa halusi tehdä paremmin. Tällä kertaa hän ansaitsisi ensimmäisen kultaisensa! Ja siten toisi kotiin eniten kaikista ja sillä hän näyttäisi Shilohille, kuinka hän ei tarvitsisi kenkiä!
Väki osasi olla huomaamatta ja vältellä tottuneesti kerjääjiä, Pisan kuitenkin hymyillessä lempeästi matkaansa jatkaen syvemmälle, pois kojujen nurkista ja enemmän vapaammalle aukiolle, missä ihmisvirta suurimmin osin kulki lavan edeltä. Ensimmäinen apaja oltiin valittu, Pisan potkiessa lunta pois jo valmiiksi tallatusta maasta, että paljaat jalat varmasti näkyisivät ja alkoi tarkkailemaan väestöä, käsi yhä vastaanotto valmiina.
"Almuja..?" Uneliaalta kuuluva, hento ääni aloitti, väen tavalliseen tapaan ollessaan liian "kiireinen" huomaamaan häntä.

//Ensimmäisenä kerjäyspäivänään, Pisa toi "kotiin" kasan nappeja ja pullonkorkin ja oli niin tuhottoman ylpeä, kunnes oppi miltä raha taas näyttikään ja murjotti pettymystään seuraavan päivän//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Almuja? Ystävä?|| Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Tammi 2016, 18:59

Ardashir


Talvi. Voi kuinka talvi oli karua ja epämukavaa aikaa, ainakin nelisiiven mielestä. Kovin moni koditon uupui pakkasyöhön, mikä enkelistä ei ollut lainkaan mukavaa. Mutta ei hänestä ollut auttamaan jokaista tämän maan orpoa ja koditonta - heitä oli aivan liikaa. Sodan runtelemassa valtakunnassa oli liikaa apua tarvitsevia, ei hän yksin kyennyt auttamaan. Surullistahan se oli, mutta ainakin joitakuita hän saattoi auttaa voimiensa rajoissa!
Enkeli oli kotiutunut mukavasti nuoren noidan äidin luokse, Ardashirin autellen Edna nimistä noitaa ja tuon äitiä, Helgaa silloin tällöin askareissa. Oli hän saanut olla lapsenvahtinakin muutaman kerran, eikä enkeli voinut kieltää, etteikö olisi pitänyt siitä. Vieläkään hän ei ollut suutaan avannut mustalaisnaisten kuullen, mutta Ardashir epäili, että ainakin Helga tiesi hänestä jotain enemmän. Ennustaja kun oli, kaipa nainen oli kristallipallostaan jotain vastauksia kysymyksiin saanut.

Tänään Ardashir oli kuitenkin jäänyt yksin, naisten kaikotessa omille teilleen, joten nelisiipi oli ihmisilluusiossaan suunnannut torille, jossa tapahtumaa oli. Ylleen hujoppi oli vetänyt paksun, harmaan villapaidan sekä punaisen kaulaliinan. Jalkoja koristi pitkät, mustat kangashousut ja kerrankin enkelillä oli kengät jaloissaan - mustat huopatossut nimittäin. Eipä vaatteet kovin hääppöiset olleet, mutta ei enkeli sen enempää kaivannutkaan.
Torin kuhina sai enkelin hymyilemään itsekseen. Katse kiersi kansassa enkelin astellen eteenpäin väkijoukon keskellä, ihmisten väistäen kovinkin helposti pitkää miestä. Ei olisi kyllä tarvinnut, ei Ardashir kenenkään päälle olisi mistään hinnasta kävellyt! Tummempi-ihoinen mies sai tietenkin paikalle sattuneilta aatelisilta rumia mulkauksia, mutta ei Arda niistä näyttänyt olevan moksiskaan. Ei hän oikeastaan edes tainnut tiedostaa, miksi joku häntä rumasti olisi katsonut.

Sen sijaan, että olisi keskittynyt ympäri kävelemiseen, kävi Ardashir suuntaamaan kohden torilla olevaa lavaa. Siellä oli jotain, mikä suorastaan veti nelisiipeä puoleensa. Jotain pehmeää, lempeää. Jotain pyhää. Jotain tutun turvallista, kotoisaa. Aluksi Ardashir ei osannut sanoa mistä se tunne huokui, mutta mitä lähemmäksi paikkaa hän pääsi, sitä varmempi enkeli alkoi olla kohteestaan. Nuori, sokeanoloinen tyttö poloinen kerjäsi almuja lavan lähettyvillä. Ilman kenkiä, raukka pieni! Mutta... Ei tuo ihminen voinut olla, eihän? Ei yhdestäkään ihmisestä tuollaista voimaa huokunut...
Oli miten oli, tytöstä kiinnostunut hujoppi kävi kävelemään tuon viereen ja pysähtyi niille sijoilleen, tuijottamaan alas pellavapäiseen tyttöön. Päätään kallistaen siinä samalla, koittaen ottaa selvää tästä pienestä kerjäläisestä, käyden myös kaivamaan housuntaskustaan yhden hopeisen kolikon, jonka tytön sievään kouraan kävi tiputtamaan.


// Kyllä se siitä vielä Pisa. Näytä Shilohille, kenen ei tarvitse käyttää kenkiä! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Almuja? Ystävä?|| Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Tammi 2016, 19:52

"Lantti.... Hyrrä... Kolikko?" Pisa teki työtään niin keskittyneesti kuin mahdollista, kieltämättä halutessaan ehkä hyrrän itselleen. Jos katulapset jostain löysivät tai saivat lelun itselleen, oli niillä tapana kadotakin. Ihmismassa, osa poloiselta vaikuttavan tytön huomaten, säälivin katsein kuiskien ja osan ei niin inhoaan peitellen, vältteli suoraa kontaktia rääsyläiseen. Mitäs sitä nyt ilmettä peittämään sokealta?
"Kolikko kiitoksesta?" Lannistamaton, pehmeäsävyinen hymy tiedusteli, enkelitytön kääntyessä paikallaan eri suuntiin, riippuen mistä seuraava ihminen noin lähestyisi. Lavalla alkoi soida pillipainotteinen sävelmä, narrin noustessa lavalle sanelemaan tarinaa hourailijasta joka löysi rakkauden sinä samaisena päivänä, mitä pippalot torilla nyt pitivät paikkansa.

Pisa, kaikessa mahdissaan keskittyä oli harhautunut katsomaan narria hetkisen ja tämän suurta leukaa ja hullunkurisia, värikkäitä housuja ja kelloilla koristeltua kaulusta, aisti hän tutunpuoleista... Mutta silti vierasta auraa. Pellavapehko käänsi katseensa lavasta vierelle tulijaa, suun muodostuessa Oo:n muotoon. Tulija oli pitkä... Hyvin pitkä, hyvin tummaihoinen miespuolinen olento ja siinä missä tämä tuijotti häntä alas mitä pistävimmillä silmillään, tuijotti pallopää tätä ylös silmiä raottamatta. Lantin laskeutuessa kuitenkin avonaiselle kädelle, hiiskasi enkelityttö jotain itsestään.
"Oh... Ooooh...! Pisa sai kolikon..!" Pisantheuma totesi tuotuaan kolikon lähemmäksi suljettua näköelimiään ja esitti sitä sitten ylös hyvin ulkomaailmaisen näköiselle miehelle niin levein hymyin, mitä muuten uneliailta kasvoilta saattoi levitä.
Hopeinen kolikko, jonka arvon Pisa tunnisti suuremmaksi, mitä ainakin kolmen kuparisen, löysi tiensä pussukkaan viitan alta, jossa piilotetut kengätkin lymyilivät.
"Hehe, sinulle Pisa sanoo kiiiitos!" Jo melkeinpä reippaan kuulostavana, enkelityttö pyörähti harjoittamattoman piruetin kaltaisesti, levittäen kätensä levälleen palatessaan jälleen kasvotusten erikoista miestä kohden.
Hänen suunnitelmahan toimi mainiosti!


//Thug life didn't choose Pisa, Pisa chose thug life! Thug life had no chance =u=//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Almuja? Ystävä?|| Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Tammi 2016, 20:04

Eihän se paljoa ollut. Yksi hopeakolikko, mutta sai sillä jotain sentään! Ja jos tyttö enemmän kolikoita päivän mittaan saisi, kykenisi tuo varmasti ostamaan itselleen jotain ruokaa - tai sitten kengät, mitkä tuo varmasti tarvitsi. Eikö tyttö palellut? Ei tuo kovin palelevalta ainakaan näyttänyt... Tai sitten tuo oli tottunut kylmään ja pyrki esittämään mahdollisimman normaalia, ettei tärissyt ja hampaitaan kalisuttanut kerjätessä.
Se yksi hopeakolikko näytti kuitenkin olevan paljon tytölle. Harmi, ettei Ardashirilla ollut antaa enempää, mutta olivat hänenkin varansa rajalliset. Eikä hän viitsinyt liikaa rahaa pyytää noitakaksikolta, noilla kun oli omat menonsa ja toisin kuin hänen, täytyi naisten syödäkin. Tytön tarkastellessa kolikkoa kävi nelisiipi kallistamaan päätään enemmän. Näkikö tuo sittenkin? Silmänsä näyttivät olevan kiinni, mutta silti tuo vei kolikkoa silmiensä eteen. Ehkä tuo vain näki huonosti? Kuka tiesi.

Ardashir kävi hymähtämään iloisesti, nyökäten pienesti, tytön käydessä piruetin kera kiittämään tästä kolikosta. Tuolla oli outo tapa puhua itsestään. Ilmeisesti tytön nimi siis oli Pisa, tuon puheista päätellen. Ardashir olisi halunnut kysyä tytöltä vaikka mitä, mutta ei hän uskaltanut suutaan avata. Ei tässä, ei nyt. Ties vaikka vahingossa olisikin mieskuoron äänellä karjaissut, vaikka tarkoitus oli kuiskata asiansa tytölle.
Sen sijaan, että olisi mihinkään kuitenkaan lähtenyt, jäi Ardashir seisomaan paikoilleen. Tuijottaen vain tyttöä. Tuon aura yhä kiehtoi häntä. Hitaasti hujoppi ojensi toista kättään tytön puoleen, osoittaen etusormellaan tuon paljaisiin jalkoihin, samalla nostaen kasvoilleen kysyvänhuolestuneen ilmeen. Toivoen, että mikäli Pisa nyt jotain näki, osasi tuo vastata hänen äänettömään tiedusteluun tuon kenkienpuutteesta.


// Pisa on oikeesti se Cryptin gangsta. Jää kaikki tappajat ja salamurhaajat ja palkkamiekat ja Lily nartut kakkoseks kun Pisa is in da hood. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Almuja? Ystävä?|| Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Tammi 2016, 20:50

Narri lavalla heitti konfettia ja lauloi tahallisesti ohi sävelen yleisön nauruksi, mutta kaikki se värin välke ja ääni joka takaa kuului ja melkein loisti, ei tällä kertaa onnistunut harhauttamaan Pisantheumaa hymyilemästä kohden miestä jonka... Olisi luullut jo lähtevän omille matkoilleen? Harvemmin almun antajat edes pysähtyivät hänen kohdalleen, joten häntä yhä intensiivisesti, intensiivisen värisillä silmillä nostatti pellavapehkon mieleen hitaita kysymysmerkkejä.
"Hum?" Pisa kallisti päätään, laskettuaan leveillä olevat kätösensä kehystämään tikkumaista kroppaa, saaden sitten miehen etusormen osoittamaan kohden hänen jalkojaan. Pisantheuman katse laskeutui alas osoituksen myötä, tämän puristellessa varpaita pariin kertaan katsahtaessaan siten takaisin ylös huolenkasvoiseen mieheen.
Pisa ymmärsi, että tämä varmasti yritti kysyä asiasta, mutta jostain syystä ääneti... Pisan oma etusormi painautui leualle mietteliäänä, hänen olematta se nopein henkilö tekemään johtopäätöksiä. Ehkä... Voi kyllä! Tämä oli varmasti kuin Marko, yksi katulapsista joka ei puhunut ja Shiloh sanoi sen johtuvan traumoista, sitä kutsuttiin mykkyydeksi.

Pisan kämmenet nousivat poskille, tytön tuntiessa makeaa kirvelyä hymyltään. Hän ei saisi tehdä tätä, antaa mitään syytä epäillä itseään, Shiloh on sanonut siitä monesti hänelle ja muille, mutta tämä sääntö koski lähinnä ihmisiä ja no... Mikäli mies, poikkeavassa ulkonäössään ja aurassaan muka olisikin ihminen, ei tämä voisi kenellekään hiiskahtaa... Eihän?
Niinpä Pisa otti askeleen lähemmäksi tummaa, pitkän pitkää miestä kohden, tämän jalankärjet hyvin lähellä hänen omiaan ja kuiski.
"Osaatko pitää salaisuuden?" Enkelityttö hymyili, kysyen epäsuoranaisesti tämän korvaa puoleensa.
"Pisa johtaa kapinajoukkoa kenkiä vastaan, Kengät ovat Pisan vihollisia, ne ovat luotu vangitsemaan jalat." Kiehkurapehko kertoi, vetäytyen pois tyytyväisenä sanomaansa, varsinaisesti kuitenkaan paljastamatta mitään suoraan, mutta pystyi arvailemaan.
"Älä kerro vartijoille." Pisantheuma vielä hyssytteli, varpaitaan puristellen.


//YES! Kaikki Pisan kannattajat tunnistaa niiden kengättömyydestä, vapiskaa!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Almuja? Ystävä?|| Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Tammi 2016, 21:13

Ilmeisesti tyttö ymmärsi vihjeen, tai siltä se vaikutti. Heti hän ei kuitenkaan mitään vastausta saanut, Pisan miettien ja miettien jotain - mitä ikinä pellavapään päässä sitten pyörikään? Kävi myös selväksi, että tuo todellakin näki, vaikka aluksi Ardashir oli luullut toisin. Sikäli mikäli tuo olisi ollut sokea, olisi Arda voinut auttaa tyttöä... Taluttaa tuon jonnekin syrjemmälle ja parantaa tuon näön, ihan vain hyvää hyvyyttään, mutta moiselle ei ollut nyt tarvetta. Ardashiria kyllä häiritsi yhä, ettei tiennyt mikä toinen oli. Voisiko tuokin olla enkeli? Se selittäisi tämän miellyttävän auran, mutta Ardashir ei tiennyt oliko se edes mahdollista. Ei hän ollut törmännyt koskaan toisiin "enkeleihin", eikä ollut kyllä varma itsekään, oliko varsinaisesti enkeli... Mitä ikinä nämä enkelit olivatkaan...

Tytön tullessa lähemmäs, veti Arda kätensä omalle puolelleen ja kohotti kulmiaan pienesti. Pisa kyseli, osasiko Ardashir säilyttää salaisuuden. Tähän hieman hämillään oleva hujoppi kävi lopulta nyökkäämään, kumartuen paremmin Pisan puoleen, joka hänelle salaisuutensa halusi jakaa. Ja voi mikä salaisuus se olikaan. Sanojensa mukaan tyttö johti kapinajoukkoa kenkiä vastaan, koska kengät oli luotu vangitsemaan jalat. Tuon kuullessaan Ardashir ei voinut enää itseään, vaan kävi naurahtamaan pienesti. Oliko tyttö lyönyt päänsä vai omasiko tuo oudon huumorintajun. Oli miten oli, sai tuo nelisiivestä nyt irti äännähdyksen. Ardashirin kuitenkin ymmärtäessä kovin nopeasti mitä oli tehnyt ja peittäen suunsa kädellään, ihan vain varmuuden vuoksi. Käyden sitten nyökkäilemään Pisalle, joka kertoi, ettei vartijoille saanut kertoa.
Hetken nelisiipi tuijotti Pisaa joka varpaitaan puristeli, kunnes Ardashir kävi kumartumaan omien jalkojensa puoleen ja riisui ne huopatossut jaloistaan, liittyen täten Pisan "kapinajoukkoon" kenkiä vastaan. Kengät hän kuitenkin piti kädessään tallessa, ei hän lahjaksi saamiaan kenkiä voinut pois heittää! Hymyillen nelisiipi vilkaisi Pisan puoleen, samalla kun selkänsä suoristi ja jäi sitten seisomaan siihen tytön viereen jälleen.



// Kadulla tulee vastaan kengätön jengi ja kaikki juoksee kotiin piiloon //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Almuja? Ystävä?|| Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Tammi 2016, 22:14

Pisantheuma hymyili niin kenkäkapinastaan kuin jonkinlaisesta voiton riemusta saaden ääntä irti mykästä. Markosta ei saanut edes kiljaisua kun tämän yritti säikäyttää tai tätä kutitti! Ehkä Tumma mies olisikin erilainen kuin Marko, kaikilla tavoin. Huoli hänen kengättömyydestään oli myös pyyhkäytynyt pois hassuhiuksisen miehen kasvoilta ja liittyikin sitten tekemään jotain vallan odottamatonta, että Pisan mieltä eritoten miellyttävää! Mustat, julkeat huopatossut riisuttiin kuin orjuuden kahleet, miehen hymyillessä häntä kohden kuin Naantalin aurinko. Eikö mieskään tuntenut kylmää? Pisalla oli ollut epäillyksensä alusta asti, mutta se oli asia mitä ei myöskään saanut suoranaisesti kysyä, varsinkaan niin julkisella paikalla! Hänhän saisi sen helposti selville itsekin.

"Hyvä hyvä..! Olet virallisesti Pisan joukkojen ensimmäinen lisäys..!" Pisa taputti kätösiään yhteen ilosta.
"--Oh! Pisa ei tiedä jäsenensä nimeä..! Oh uhm.. Eikä hän pysty Pisalle kertomaan..?" Enkelityttö mietti vikkelään, rumpujen soidessa kovaa kuin kiertävässä paraatissa lavalla, narrin heitellessä nyt veitsiä ja napaten niitä rummun tahdissa... Vai lienkiö se toisin päin.
"Oh... Pisa kutsuu sinua Rumpaliksi, kunnes Rumpali voi kertoa Pisalle nimensä..!" Pellavapäinen kikkarapää keksi. Sana jostain syystä kiehtoi häntä ja lavalla soiva ponteikas rummutus oli epäilemättä tuonut tuon sanan enkelitytön mieleen, vaikkei pitkän pitkän pitkää, tummaa mykkää miestä hän heti voinutkaan kuvitella kahden puukapulan kanssa, vaikka se eritoten hullunkurista olisikin ollut. Ainakin tuo olisi voinut pitää enemmän ääntä itsestään!
"Tule Rumpali. Pisa näyttää mistä saa kivikarkkeja." Sen enempää miettimättä, kävi Pisantheuma kaikkiluottavaisena tarttumaan pitkän miehen käteen ja viemään tätä eteenpäin itse parin ripeän, paljasjalkaisen askeleen edempänä, poispäin lavalta ja siellä tapahtuvasta esityksestä, joka olikin jo muuttumassa tanssinumeroksi.
Torin kojuilla säpisikin melkein enemmän, lapsia eritoten näkyi tavallista enemmän kojujen tarjotessa namusia ja sesonkileluja, jotka olivat lähinnä puisia veistoksia johon yleisöllä olisi vielä spontaanisesti varaakin.

"Tietääkö Rumpali Shilohia?" Pisa kävi kysymään, katsoen ylös tuohon olkansa ylitse, että vastauksen voisi nähdä, johdattaessa samalla kengätöntä toveriaan eteenpäin. Uteliaisuus tietää mikäli tämä tiesi heidän vanhemmasta enkelistä mitään, edes nimeltä.


//Jos he haluavat säästyä, näiden on parasta jättää kengät jälkeensä//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Almuja? Ystävä?|| Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Tammi 2016, 22:37

Pisa näytti olevan iloinen tästä uudesta - ja ensimmäisestä - lisäyksestä vastarintaliikkeeseensä. Arda vain hymyili tytölle, tajuten ettei tämä ehkä ollut paras vaihtoehto, kun kylmä lumi kävi jalkapohjissa kihelmöimään. Olihan hän karaistunut eikä kylmää niin kovin tuntenut, mutta äskeisten lämpimien huopatossujen jälkeen pakkaslumi ei tuntunut kovin... miellyttävältä. Mutta, mikäli tämä oli keino saada uusi ystävä ja joku ilahtumaan, otti Arda mielellään kenkänsä pois. Seuraavaksi Pisa tiedustelikin nimeä, hujopin käydessä pudistamaan päätään, tytön kysyessä pystyisikö Ardashir nimensä kertomaan. Ei hän voinut sitä ääneen sanoa, eikä miehellä tällä hetkellä edes ollut mukana nimilappuaan, jota housujentaskussa yleensä kuljetti - ei sille ollut hetkeen ollut mitään käyttöä, kun Ardashir oli liikkunut Ednan seurassa, tyttö hoiti puhumisen hänen puolestaan!
Pää kallellaan Ardashir odotti ja ihmetteli, mitä Pisa seuraavaksi meinasi. Pian kuuluikin nimi, Rumpali, jolla Pisa aikoi nyt hujoppia kutsua. Hymyillen Arda nyökkäsi tähän ilmoitukseen, Rumpali kuulosti ihan hyvältä, vaikkei se ollut ehkä se kuvaavin häntä kuvaamaan - ehkä vieressä paukkuvalla rummulla tosin oli aisaan jotain tekemistä?

Nätisti pitkä mies lähti seuraamaan Pisaa, tuon tarttuessa häntä kädestä ja ilmoittaessa, että näyttäisi mistä löytyisi "Kivikarkkeja". Niistä Arda ei ollut edes kuullut, mutta nytpähän sitten näkisi! Askelta sovitettiin paremmin pienen tytön tahtiin, miehen katsellessa ympärilleen heidän tehdessä tietään Pisan päättämään suuntaan. Yllättäen Pisa kävi kyselemään jostakusta nimeltä Shiloh. Ardashir katsahti kysyvästi Pisan puoleen, käyden sitten jokseenkin hölmistyneenä pudistamaan päätään. Ei hän ketään Shilohia tuntenut, olisiko pitänyt? Liittyikö Shiloh jotenkin tähän outo auraiseen tyttöön? Totta kai Ardaa alkoi kiehtomaan tämä Shilohkin, mutta harmikseen ei voinut kysellä enempää tytöltä. Ei ainakaan nyt, kun he olivat keskellä väkijoukkoa...


// VIIS EUROO TAI TOINEN KENKÄ! Eikun. MOLEMMAT KENGÄT TAI HENKI //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Almuja? Ystävä?|| Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Tammi 2016, 23:51

"Oh... Niinkö.." Pisa vastasi, jokseenkin pettyneen oloisesti, jäämättä kuitenkaan selittämään hämmentyneelle Rumpalille kuka Shiloh oli, kääntäessä katseensa jälleen eteensä ennen kuin törmäisi kehenkään. Savustettua kalaa tikun päässä, soppajono, juustoja jopa muun maan yrteillä mitä kuvittelisi löytyvän vain linnan keittiöstä, leipää, leivonnaisia, taljaa, makkaraa ja porsasta varressa tulen päällä. Heidän ympäriltään löytyi pääosin ruokaa ja se oli yksi Pisan ja katulasten lempiasioista koko tapahtumassa. Hullutukset, esitykset ja joskus jopa pystytetty keinu oli olivat vain kirsikoita kaiken päällä.
"Ihmiset pudottavat ruokaa helposti, eikä myyjät aina huomaa jos heiltä puuttuu jotakin. Shiloh sanoo että varastaminen on väärin, mutta Pisa tietää, että pikkusisarukset tekevät sitä kuitenkin." Pisa selosti uudelle ystävälleen, verraten orpolapsia pikkusisarikseen joita Rumpali sai Pisan puolesta ajatella hänen oikeiksi sisariksi, näiden melkein ollessa sitä.
"Pisa ei kerro Shilohille, pikkusisaret tarvitsevat sitä. Pikkusisaret osaavat tuntea pahaa siitä itsekin." Pisa jatkoi pysähtyessään, tämän paksujen ripsien raottuessa vain hetkellisesti, tämän paikantaessa suurimman lapsikatraan joka parveili nekkujen ja muiden makeiden ihmeiden kojulla.
"Tuolla.. Tule Rumpali" Uneliaalta vaikuttava tyttö katsahti vielä kerran ylös kaveriinsa, ennen kuin matkasi lapsikatraan taakse.

Makeiskauppiaalla oli kova työ pitää lasten tahmaiset kätöset poissa tuotteista, moni oli itsenäisesti omillaan, mutta ainakin yhden lapsen vanhemmat olivat hieman sivumpana tarkkailemassa toimintaa, saaden oudoksuvan katseen jos toisen ei niinkään Pisan liittyessä mukaan, vaan lähestulkoon itse kojua torneilevan miehen.
Paahdettua mantelia, kanelikeksejä, hunaja nappeja ja rivittäin erivärisiä ja muotoiltua sokerimassaisia namusia loihti loistoa ja ilmettä ylpeän myyjän pöytään. Kuivattua hedelmää löytyi toisesta päästä ja myyjä ottikin juuri kolmea kolikkoa vastaan yhdestä pussillisesta kuivattua appelsiinia. Pisa katsoi kuin lumoissaan kuinka nuori tyttö otti vastaan namusensa ja lähti matkoilleen, katsahtaen sitten niihin sokerikiviin joista oli puhunut.
"Ooo'oh..." Pisa katseli hetken aamoillen, myyjän nyt myös kiinnittäessä huomionsa tulijoihin.
"Peremmälle peremmälle, vain hopea pussillisesta, kahdella saatte kolme!" Myyjä mainosti, saaden Pisantheuman kulmat kaartumaan. Hän katsahti kaapunsa sisään, kolikkopussiin ja ravisteli sitä. Lopulta tyttö kaivoi esille pari, rusehtavaa lanttia, säästäen Rumpalin antaman hopean.
"Pi-Pisalla on nämä." Enkelityttö marssi harvaantuneen lapsikatraan läpy myyjälle, tämän jo pakatessa uutta satsia toffeeta.

"Ei tuo riitä mihinkään neitiseni, miksi et kysy kaitsijaltasi?" Myyjä sanoi ojentaessa rapisevaa pussukkaa jälleen onnelliselle asiakkaalle, valmiina häätämään tämän saadessaan edes vihin että oli varaton katulapsi.
"Pisa voi ottaa vähemmän ja sitten Pisa kertoo kaikille ystävilleen kuinka kiltti setä on." Enkelityttö hymyili maireaa hymyään, saaden miespolon tuntemaan hetken ristinäisiä tunteita.
"Neiti minä en tarvitse yhtään enempää rääsyläisiä kujalleni." Myyjä kerkesi sanomaan, mutta elehti selvästi muuttaessaan mielensä.
"Saat näitä kaksi ropoillasi, sitten voit kertoa kuinka ystävällinen minä olenkaan." Raitapaitainen mies kävi osoittamaan rusehtavia karkkeja, jonka hän tiesi tehdyksi etikasta. Ne hädin tuskin myivät ja omasivat oudon, kitkerän maun, mutta niiden ollessa entisen kuninkaan suosikkeja, myytiin niitä yhä.
"Oih, setä on oikein kiltti!" Pellavaripsi sanoi onneissaan antaessa kolikot myyjän paksuun käteen, tämän yksinkertaisesti vain nakatessa pari, pyöreää namusta kerjäläistytön kämmenelle ilman pussia, mitä muut maksavat asiakkaat saivat.
"Kyllä kyllä, nyt menkää, ystäväsi pelottaa maksavat asiakkaani!" Kovaääninen mies huitoi, tervehtien sitten ystävällisesti niitä rohkeita, jotka eivät olleet ajatelleet tummasta pitkästä miehestä mitään.

Happamainen naama, jonka Pisantheuma oli peittänyt karkkilaivan kapteenilta kääntymällä matkaamaan takaisin perälle, ei tullut olemaan salaisuus itse Rumpalilta johon myyjä oli niin tökerösti viitannut.
"Ei Rumpali ole pelottava..." Pisa sanoi murjottavasti, kahta kuultavaa karkkia kämmenellään pidellen.

//Kolme kolike tai kengät. Ei ne koliket ei taa etteikö me varastettaisi niitä kenkiä sitten kuiteskin. VIVA LA TOES!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Almuja? Ystävä?|| Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Tammi 2016, 00:31

Sen enempää ei Arda saanut tästä Shilohista tietää, Pisan jättäessä asian sikseen. Totta kai enkeli kävi mielessään pohtimaan, aistikohan Pisa hänestä sen pyhän auran? Jos tuo oli sen takia kysellyt jostain Shilohista? Ehkä Shilohillakin oli samanlainen aura? Ehkä, mistä Arda tiesi, mutta pisti se silti miettimään. Ehkä hän saisi tavata tämän Shilohin, jos tarpeeksi kauan Pisan seurassa roikkui? Tosin täytyihän hänen takaisin "Kotiin" mennä ennen pimeää, hän oli luvannut katsoa takkaan tulen lämmittämään asuntoa hyvissä ajoin, jottei talo olisi kylmänä kun emäntäväki palasi.
Ruokaa. Ympärillä oli todella paljon ruokaa, mihin Arda ei edes älynnyt kiinnittää huomiota, ennen kuin Pisa siitä kävi puhumaan. Kertoen, kuinka ihmiset ruokaa tiputtelivat ja joskus eivät myyjät huomanneet, jos jotain lähti myyntipöydältä liikkeelle itsekseen. Pisa puhui myös sisarista, jotka varastivat - ja tämän Shiloh henkilön mielestä varastaminen oli väärin. Siihen Arda kävi nyökkäämään pahoittelevasti hymyillen, hän oli samaa mieltä, mutta toisaalta... Kauppiaat olivat rikkaita ja saivat kyllä päivän päätteeksi aina myyntityöstään tuloja, jopa vaivanpalkkaakin... joten ehkeivät nuo nyt yhtä pientä leivänkannikkaa kaivanneet, jos sellainen katosi? Ilmeisesti Pisalla oli myös pikkusisaruksia orpojen joukossa, tai sellaisen käsityksen Arda sai. Tuskin tuo nyt pikkusisarillaan kaikkia orpoja tarkoitti. Totta kai Arda olisi heti halunnut etsiä Pisan "sisaret" ja katsoa näiden kanssa yhdessä toria paremmin, mutta kerta Pisa ei indikoinut mitään siihen suuntaan, ei Ardakaan käynyt moista ehdottelemaan elekielin.

He saapuivat makeiskauppiaan kojun luokse. Pitkä mies kävi pysähtymään sijoilleen ja katselemaan tarjontaa, samalla kun korjasi otettaan kengistään. Kaikenlaista makeista paikalta näytti löytyvän, eikä Arda muistanut koskaan maistaneensa mitään moisista. Selvää kuitenkin oli, että Pisa oli kiinnostunut ostamaan jotain. Pian tuo pellavapää kävikin hieromaan kauppaa myyjän kanssa, nelisiiven vain jääden seuraamaan sivusta tilannetta. Ei hänestä ollut kaupankäyntiin, kun ei edes puhua pukahtanut. Tosin, olisihan hänellä ollut vielä muutama kolikko taskunpohjalla...
Eipä Pisa näyttänyt apua tarvitsevan, kun sai lirkuteltua itselleen kaupat makeismyyjän kanssa. Eipä se hääppöinen saalis ollut, mutta sentään myyjä antoi vähän myöten - olihan kyseessä kumminkin valuuttaa, vaikkakin pienimäärä.
Ardashir katsoi suu mutrulla Pisaa, joka kovin murjottaen kävi tuomaan esille mielipiteensä Rumpalista ja tuon pelottavuudesta. Nelisiipi hymähti, samalla kädellään tehden ylösalaista liikettä oman kroppansa edessä, näin vihjaillen että se oli hänen pituutensa todennäköisesti, mikä muita pelotti.

Mutta, sen sijaan että olisi odottanut Pisan seuraavaa siirtoa, kävi Ardashir nostamaan vapaan kätensä etusormen pystyyn merkkinä siitä, että Pisa saisi odottaa hetken. Sen jälkeen Ardashir kävi puolestaan lähestymään myyjää, kaivan taskustaan ne kolme hopeista kolikkoa. Sanaakaan sanomatta Ardashir kävi näyttämään kolikot kämmenellään myyjälle, joka kovin hämillään mykästä asiakkaasta oli. Sen jälkeen hujoppi sulki kämmenensä ja kävi osoittamaan etusormellaan paahdettuja manteleita. Ei tarvinnut olla taivaan kirkkain tähti ymmärtääkseen, että mykkä oli sillä kolikkomäärällä ostamassa manteleita niin paljon, kuin vain sai.
"Selvähän se", kuuluikin vastaus myyjältä tuon pistäen hihat heilumaan ja kävi täyttämään pari paperipussillista manteleilla, ojentaen ne sitten hujopille - kovin varovaisen oloisesti, ihan kuin Ardashir olisi voinut äkisti vain tirvaista kauppiasta päin näköä. Nelisiipi antoi maksun myyjälle ja otti vastaan pussit, kävellen sitten takaisin Pisan luokse.

Mies kävi ojentamaan pussit tytön puoleen, samalla nyökäten pienesti kohden niitä orpoja, jotka kojun ympärillä pörräsivät, näin kehottaen Pisaa jakamaan pussien sisältöä muiden kanssa. Saisivatpahan nuokin jotain ja kauppias saisi lapsosilta hetken rauhan, siinä missä maksavat asiakkaat saisivat asioida rauhassa.


// VIVA LA TOES. FREE THE PIGGIES. ANARKIAA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Almuja? Ystävä?|| Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 07 Tammi 2016, 01:30

Käsi, jossa kaksi etikka karkkia tyytyväisenä oleskeli, laskeutui Pisan kohottaessa nyrpeät kasvona kunnolla kohden Rumpalia tämän hymähdyksen. Pitkän pitkä, tumma mies osoittautui paljon ymmärtäväisemmäksi omasta mahdollisesta pelottavuudestaan, viittoen pituuteensa mahdollisena tekijänä, olematta siitä itse lähes mitenkään vaivautunut tai huolissaan. Paljasvarpainen tyttö ei ehtinyt kysymään, eikö mies itse todellakaan ollut loukkaantunut, tämän käskiessä häntä odottamaan omalla, hiljaisella tavallaan.
"Rumpali..?" Pellavapehko kuitenkin hämmästeli ääneen, miehen jo mennessä kojulle josta hän oli juuri tullut karkkien kanssa.
Myyjän ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun jättimäinen hujoppi, jota hän oli juuri häädellyt pois häiriöstä tulikin häipymisen sijaan peremmälle. Enkelityttö olisi voinut jo ajatella, ellei aurasta olisi aistinut miehen järkkymätöntä rauhallisuutta, että lempeältä vaikuttava mies kävisi paljastamaan uusia puolia itsestään, mutta nyrkin sijaan Rumpali kävi kuin kävikin ojentamaan myyjälle nyrkin siasta hopeaa. Pari mantelipussia täyttyikin vauhdilla ja Pisa, joka hädin tuskin osasi laskea, osasi päätellä että molempiin meni ehkä vähän enemmän kuin mitä myyjä normaalisti pakkasi.

"Oooh vaikuttavaa Rumpali" Pisa kävi kehumaan ystäväänsä, joka oli vain rehellisesti maksanut mantelinsa, mutta ei se enkelityttöä estänyt ihailemasta. Pussit ojennetuttiinkin hänelle ja niihin alas katsahtaen, otti pumpulipää niistä kiinni ennen kysyvää katsetta kohden Rumpalia.
"Oh..!" Hämmentyneet kasvot muuttuivat uneliaaksi hymyksi, eikä hetkeäkään hukattu miehen anteliaisuuden kieltämiseksi, enkelitytön kääntyessä kohden lapsikatrasta, joista hän oli muutaman tunnistanut taka-alalla.
"Maria, Eeveli, Julia...!" Pisa huudahti, ehkä kovimmin mitä oli Rumpalin kuullen ääntään käyttänyt, saaden samantien pienempien lasten, hieman epätoivoiset katseet namujen suhteen kääntymään tyttöön, jota ajattelivat melkein isosiskonaan.
Pussienheiluttelu saivat nuo masentuneet katseet kirkastumaan hetkessä, eikä paikalle tullut vain Maria, Eeveli ja Julia vaan loputkin lähistöllä olevat, joita Eeveli kerkesi muilta kojuilta huhuilemaan, tyttöjen kirmatessa edeltä Pisan luokse.

"Mitä se on?"
"Mitä sinulla on!" Tytöt ehtivät kysyä, noin neljän muun lapsosen liittyessä saartamaan Pisaa, namusia ja Rumpalia.
"Kuka hän on..?" Kysyi Eeveli, harvahampainen, pisamanaamainen poika osoittaessaan ylös mieheen jonka kampaaja oli varmasti erehtynyt tekosissaan.
"Eeveli hyi" Pisa tapautti osoittavan sormen alas, avaten siten yhden mantelipusseista sen suuaukon alas rullaten, vapauttaen sen suloisen, lämpimän aroman saaden useamman silmäparin pyöristymään, melkeinpä vetistymään.
"Manteleita, Rumpali osti kaikille jaettavaksi." Pisantheuma selosti, Julian, noin enkelityttöä päätä lyhyemmän astellessa itku kurkussa tumman sedän luokse.
"Ru-ru-rumpali..! Kiitoo'os..!" kävi surkealta kuulostava nyyhkäisy nuoren tytön suusta ja tapanaan, mitä Julialla oli liikuttua ja osoittaa hellyyttä, kävi tämä halaamaan anteliasta setää.
"Kiitos! Kiitti, kiitos setä! Miksi se on niin tumma?" Kuului vuoronperään lapsikatraan suista pienen tytön kiitoksen myötä ja niin oli hyvä, ennen kun kenenkään käsi kävi vierailemaan pussissa.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Almuja? Ystävä?|| Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Tammi 2016, 01:47

Pisa ei todellakaan käynyt aikailemaan jaettavaksi tarkoitettujen manteleiden suhteen. Heti ensitöikseen tyttö kävi huutelemaan muutamaa ystäväänsä - tai kenties niitä sisariaan? - paikalle, jonka myötä myös muutama muu intoutui paikalle kipittämään. Hienoa, kahdesta pussista riitti varmasti useammallekin, joten jokainen varmasti sai - ainakin yhden. Ardashir itse ei edes halunnut maistaa ostamiaan herkkuja, niistä kun ei hänelle varsinaisesti mitään hyötyä ollut. Ehkä hetkellinen hyvänolontunne, sikäli mikäli naposteltava sattui miellyttämään maullaan, mutta ennemmin mies otti sen jakamisenilon vastaan. Saihan hän tästäkin iloa, kun muille kykeni jakamaan edes hetken riemua näinkin pienellä eleellä. Harmi vain, etteivät useammat henkilöt nauttineet tällaisesta vilpittömästä lahjojen jakamisesta, ilman että olettivat itse saavansa siitä jotain maallista takaisin.

Ardashirille riitti ne hymyt, mitkä lasten kasvoille nousivat, kun Pisa kävi kertomaan Rumpalin ostaneen heille herkkuja. Ei siinä voinut olla hymyilemättä itsekin, lapset kun niin vilpittömän iloisiksi muuttuivat. Julia niminen tyttö kävikin itkun partaalla kiittämään avokätistä lahjoittajaa, suoden tuolle myös halauksen kiitokseksi. Totta kai se itkuisuus hämmensi hetkeksi, mutta pian Arda ymmärsi tytön itkevän ilosta, eikä surusta. Käsi kävi pienesti taputtamaan Julian päätä, ennen kuin tyttö halauksesta irtautui - huomattavasti iloisempana, Ardashirin kosketuksen käydessä sitä iloa ja hyvänolontunnetta jakamaan myös pieneen tyttöön.
Kiitoksia kävi satelemaan sieltä täältä, hujopin vain hymyillen ja nyökkäillen pienesti jokaiselle kiitokselle. Eipä hän vieläkään suutaan käynyt avaamaan, vaikka kysymyksiäkin lentelikin kiitosten joukosta, sai Pisa luvan vastailla niihin jos halusi. Ehkä hänen pitäisi alkaa viettää enemmän aikaansa orpojen seurassa. Sitä Ardashir ei ollut tullut jostain syystä ajatelleeksi, kun Cryptissä oli jo vähän yli vuoden majaillut. Ainakin näistä olisi seuraa.
Mantelit näyttivät kuitenkin kelpaavan enemmän kuin hyvin, pussin sisällön vähentyessä yllättävänkin nopeaan tahtiin. Sekä Pisa että Ardashir koittivat molemmat katsoa, että jokainen joka halusi, sai myös yhden naposteltavan. Vasta sen jälkeen, kun jokainen oli yhden saanut, sai lapset uudemman kerran kättään ojentaa Pisan ja pussien puoleen.
Ei siinä loppupeleissä kauaa mennyt, kun pussit oli tyhjennetty. Kaikki hyvä loppui aikanaan, kuten sanonta kuului ja niin kävi valitettavasti nytkin. Arda olisi mielellään ostanut lapsille lisää makeisia, mutta hänellä ei valitettavasti ollut enää valuuttaa taskun pohjalla, eikä hän kotiin jättämiä säästöjä voinut hakea tuhlattavaksi. Ne olivat pahan päivän varalle, sikäli mikäli Ardan piti auttaa Ednaa ja Helgaa taloudellisesti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Almuja? Ystävä?|| Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 07 Tammi 2016, 02:40

Pisa hymyili hampaita paljastavasti, jokaisen vuorollaan ottaessa itselleen namusen ja pian ensimmäisessä pussissa ei ollut jäljellä kuin muruset. Melkein jokainen sai kuitenkin toisenkin pussin loputtua enemmän kuin olivat pitkään aikaan saaneet taikka uskoneet saavansa. Maria eritoten jäi nuolemaan vielä näppejään, Kalevin ja Hughin töniessä toisiaan uusissa voimissa joka lähinnä pohjautui hyvästä mielestä kuin varsinaisesta vatsantäytteestä.
"Pisaaa'a missä Shiloh on?" Kysyi yksi orvoista kuin olisi tarvinnut kädestä pitäjää huussiin.
"Pisa ei tiedä, Pisa ei ole nähnyt Shilohia tänään, siksi Pisalla on paljaat varpaat mutta shhhhh, älkää kertoko Shilohille..!" Isosisko hyssytteli, luottaen pienet apurinsa pitämään salaisuuden.
"Pisa tuhma!"
"Kuin kylmää, hyi!" Kuului joukosta, Eevelin taustalle verratessaan omaa, hintelää hauistaan oudon miehen käden suuruuteen, mitä villapaidan alta pystyikin päätellä.

"Orkesteri soittaa, siellä tanssitaan!" Piri, pojista aurinkoisin huudahti osoittaessaan sinne, missä väki soitti musiikki pillein ja jousin ja tavallinen väki tanssi lennokkaaksi.
"Oih! Tanssia tanssia!" Julia huudahti, lähtien juoksemaan Pirin kanssa kohden riemukasta väkeä, muiden lasten seuratessa pian perässä eikä Pisakaan meinannut paikalleen jäädä. Katsahtaen ylös Rumpaliin, hän tarjosi kättänsä tartuttavaksi, ennen kuin lähti hännystämään orpoja.
Aukio oli vetänyt väkeä puoleensa aikaisemmasta esityksestä narrin kanssa, yleisön voidessa nyt suoraan osallistua niin parittaiseen tanssiin kuin riviin, vaikka pienimmät lapset ilman varsinaista kaitsijaa varmasti vain riehuivat musiikin tahtiin kuin parhaaksi näkivät. Parin valitun lähinnä tyytyessä katsomaan joskos joltakulta lentäisi kolikko kaikessa tohinassa.

Pisa ei kuitenkaan ohjannut Rumpalia tanssilattialle vaan juuri ennen vähän sivummalle, syrjemmälle sinne, missä talot alkoivat reunustamaan aukiota ja siitä pidemmälle, josta oli epätodennäköistä kulkea väkeä juuri siihen aikaan, mutta minne musiikki kuitenkin vielä kantautui vaimeasti.
Pysähdettyä enkelityttö päästi uuden ystävänsä kädestä irti, merkkinä heidän ollessa hänen valitsemassa pääränmäässä. Mieto, mutta jotenkin tietäväinen hymy koristi Pisantheuman kasvoja tämän pyörähtäessä kohden uutta ystäväänsä. Oli ehkä oli ollut epäkohteliasta johdattaa toinen ilman selityksiä, mutta nyt oli ollut oivallinen aika kadota syrjemmälle kenenkään varsinaisesti huomaten.
"Eikö Rumparin varpaita palella?" Pisa kävi kysymään, katsomatta niihin itse paleltumisen merkkien etsimiseksi.
"Pisa... Pisa pitää Rumpalin aurasta. Se on on mukava aura omata." Enkelityttö kävi sanomaan, paljastaen ehkä viimein todelliseen syyn miksi oli tämän sivuun johdattanut, paksu ripsisien luomien noustessa raskaasti, paljastaen samalla puolet, harvoin nähdyistä sinertävistä silmistä.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Almuja? Ystävä?|| Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Tammi 2016, 02:56

Jälleen tämä Shiloh tuli puheenaiheeksi, muiden kysellessä mysteerimiehen perään Pisalta - joka ei sanojensa mukaan itsekään ollut tuota tänään nähnyt. Ja tästä syystä niitä kenkiä ei jalassa oikeasti ollut. Ilmeisesti Shiloh oli jonkinlainen kaitsija, kenties orpokodin pitäjä? Se sopisi ainakin kuvaan, tämän perusteella, mitä Arda kävi päättelemään toisten puheista.
Pian huomio kuitenkin kiinnittyi orkesteriin, joka oli alkanut soittamaan. Väkeä kerääntyi niin tanssimaan kuin ihastelemaan tätä riehakasta tunnelmaa torilla, mistä tietenkin lapset intoutuivat. Ei aikaakaan kun heidänkin kulkunsa suuntasi kohden tuota tanssilattiaa, Ardan ottaessa nätisti kiinni Pisan kädestä. Siinä kävellessään kuitenkin pelästyen, että Pisa olisi hänet ihan tanssilattialle asti taluttanut. Ei hän osannut tanssia! Varsinkaan parin kanssa. Nelisiipi oli kuin hirvenvasa jäällä, jos hänen piti alkaa musiikin tahdissa hypähtelemään. Kaiken lisäksi parin kera tanssiminen oli harvinaisen hankalaa, kun oli näin pitkä. Enkeli tarvitsi jonkun oman mittaisen tai ainakin pidemmän parin, mitä Pisa.

Hänen onnekseen he eivät kuitenkaan koskaan tanssimaan asti päässeet, kun Pisa kävi yllättäen vaihtamaan suuntaa, taluttaen hujopin syrjemmälle muista, torin reunamille. Totta kai se herätti kysymyksiä ja Arda vilkaisikin Pisan puoleen kulmiaan kohottaen, kunnes pikku tyttö kävi pysähtymään ja päästämään irti hänen kädestään. Pisa kyseli vieraansa varpaiden perään, Ardan lähinnä kohauttaen hartioitaan siihen. Kyllähän se paleli, mutta hetkeksi hän oli jo ehättänyt unohtaa sen kaiken muun tohinan keskellä - tai sitten jalat olivat niin jäässä, etteivät enää mitään tunteneet...
Se ei kuitenkaan tainnut olla suurin syy tänne syrjälle tulemiselle. Pisa kävi huomauttelemaan Ardan aurasta, jolloin nelisiipi sai viimein itsekin tietää, että Pisa oli hänen auransa koko tämän ajan aistinut. Olettaa siis saattoi, että Pisa tiedosti Ardan aistivan hänen auransa. Ja olettaa saattoi myös, että Pisa tiesi, minkälaisen olennon kanssa oli tekemisissä.
Miehen ilme muuttui hetkeksi vaivautuneemmaksi, Ardashirin vilkaistessa ympärilleen. Musiikki soi kovaa ja väki mellakoi yhtälailla, joten... Jos hän varovaisesti vain.
"Le--", Oli ensimmäinen tavu jonka mies kävi yllättäen suustaan päästämään, pyrkien kuiskaamaan, mutta se äännähdys tulikin moniäänisenä huokauksena. Arda nosti heti toisen kätensä suun eteen ja koitti kerätä pieneltä paniikiltaan ajatuksensa, ennen kuin yritti uudestaan.
"Leto", Tällä kertaa ääniä oli vain yksi, kirkas ja pehmeä, matalan kehräävä, "Nimeni on... Leto...".
"Minulla on siivet", Se yleiskieli kävi yllättäen vaihtumaan enkelten kieleksi, Ardan lähinnä testaillen puhuiko Pisa tätä samaa kieltä, mitä hän, "Neljä. Neljä siipeä....".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Almuja? Ystävä?|| Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 07 Tammi 2016, 05:17

Vaivalloisesti avonaiset silmät tarkkailivat Rumpalia ja tämän reaktiota mitä tämään auraan tuli. Kyllä, kyllä Pisa oli arvaillut, pienellä varautumisella ollakseenkin väärässä miehen rodusta, mutta tämän reaktio kutkutti Pisan mieltä arvailemaan, että hänenkin, kauniin kaunis aura oltiin myös aistuttu. Mies vaikutti kiusaantuneelta katsellessaan ympärilleen kuin toivoen, ettei kukaan olisi kuulosalla, kunnes jokin, tavallaan vingahtavan, kivusta huokaisevan tuulen kuuloinen äännähdys pääsi Rumpalin suusta. Raskaat silmät sulkeutuivat jälleen kiinni, Pisantheuman kohottaessa kulmiaan odottavana miehen selvästi pyrkiessä johonkin. Rumpali näytti säikähtäneen yllättävää ääntä enemmän kuin enkelityttö oli ehtinyt edes tajuta, tämän selvästi keskittyessä tekemään saman uudelleen, mutta paremmin. Rumpali... Ei ollutkaan mykkä, tämän esittäessä nyt varovaisen tuntuisesti nimensä Letoksi, saaden pumpulipään suun suurenemaan yllätyksistä, niiden vain jatkuessa Rumpa--Siis Leton vaihtaessa kieleen, jota lajinedustajat ainakin luonnostaan ymmärtäisivät, ellei puhunut. Näin ainakin Pisa uskoi.

"Pisa... Pisa tiesi sen..! Pisalla on hyvä vainu, aploodeja Pisalle..!" Enkelityttö iloitsi naurahdellen ja taputellen uudesta oivallisesta tuttavuudestaan niin, ettei olisi edes keksinyt mököttää tälle puhumattomuudesta aikaisemmin. Olihan se ollut ymmärrettävääkin? Jos... Oudoista puheongelmista oli päätteleminen. Tämän varmentaessa enkelitytön epäillykset, ei muulla ollut väliä. Tämäkin oli enkeli, nelisiipinen sellainen!
"Leto, se on hauska nimi." Kävi kommentti vielä tämän nimeen, enkelitytön käydessä siistimään kurkkuaan vaimeasti.
"Krho'hum..! Pisa-pi-tää siipi-ään hiuksis-sa." Enkelityttö lähti kertomaan, tällä kertaa harjoittaen myöskin kyseistä enkeltenkieltä, viitaten samalla pariin kappaleeseen sulkia hiuksissaan, vihertävää sulkaa lukuunottamatta.
"Pisa...--Pisantheumalla, on kak-si siipe-ä. Pisa suoje-lee orpoja kad-uilla. Pisa on ollut suoje-lia jo yli kaksi-kymmen-tä vuot-ta..." Hän ei ollut ehkä yhtä sujuva kielessä kuin mitä Leto tai Shiloh olivat, nuoren iän enkelinä ollessa ehkä osatekijänä ja arkinen painoitteisuus yleiskieleen. Mutta jos häneltä kysyttiin, ansaitsisi hän kultaisen tähden!
"Miksi Letolla on nel-jä sii-peä? Shilohilla-kin on vain kak-si---Oh, Pisan ei varm-aan olisi saa-nut kerto-a." Pellavapehkon sormi kävi naputtelemaan omaa poskea mietteliäänä oliko tehnyt virheen vai ei. Toisaalta Letokin oli enkeli, ei tässä voinut huonosti käydä! Eihän tämä edes tiennyt, kuka Shiloh loppujen lopuksi oli. Ainakaan vielä.
"Leto varmas-ti o-saa pitää salai-suuden. Kenkä kapi-nalliset pi-tävät var-masti yhtä..." Pisantheuma kävi lisäämään, ikäänkuin korjaamaan tilanteen vaikka yksistään se syy, että he olivat molemmat samanlajin edustajia, olisi varmaan riittänytkin.


// =u= viva la kenkä kapinalliset.... \=u= wuuu'huu//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 2 vierailijaa

cron