Hieman apua, kiitos? ||nuha||

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Hieman apua, kiitos? ||nuha||

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 16 Joulu 2013, 19:38

//Vihdoin, nyt ehtii (. nuha tänne päin.//

Azure

Pakkanen oli jokin viikko sitten muuttunut jokapäiväiseksi ilmiöksi Ihmisten kaupungissa, asteita ei ollut montaa, mutta kuitenkin muutamia, öisin enemmänkin. Sinä iltapäivänä oli harvinaisen lämmintä ja jopa vielä aurinkoista, vaikkakin planeettojen kierto alkoi olla siinä vaiheessa, että taivaalla loistava kirkas pallo oli jo laskemaan päin. Laskevan auringon säteet saivat kevyen lumikerroksen talojen katoilla kimaltavaan kauniisti, ja ihmiset nauttivat valosta vielä sen pienen hetken, ennen kuin hämärä laskeutuisi ja olisi aika kutsua lapset takaisin sisään.

Yksi kaupungin nuorista, täysi-ikäisyyttä lähentelevä nainen ei vain ollut yksi onnellisista ja ongelmattomista. Azuren niskassa oli kiinni eräs tori kauppias, joka väitti nähneensä tytön sujauttavan hänen myymiään helyjä taskuunsa. Tietenkään vaaleaverikkö ei ollut moista tehnyt, ja yrittikin surkeana kertoa sitä naiselle. Toinen ei tuntunut kuitenkaan ottavan kuuleviin korviinsa hänen sanojaan, vaan vaan tosi entistä enemmän. Nyt myös siitä, että Azuren yritti nyt valehdella hänelle, ja että kyllä hän tiesi mitä tuollaiset tytöt oikein ajattelivat ja tekivät. Siinä nyt ei ollut mitään järkeä muutenkaan, mitä ihmettä Azuren sokeana moisilla koruilla edes tekisi? Hän ei muutenkaan perustanut mistään ylimääräisestä kilinästä ja kimalluksesta.

Neitokainen kuuli väkijoukosta epäluuloista, ehkä syyttävääkin supinaa, eikä osannut päättää mitä kuuntelisi - turhia syytöksiä vai melkein yhtä inhottavaa mutinaa sieltä täältä. Pan hänen jaloissaan haukahti vihaisesti, saaden tori kauppiaan säikähtämään. "Hullu piskikin sillä on!" tämä huusi käsillään joka suuntaan husien. Azuren itse tiesi Panin vain stressaavaan turhaa kohua, eikä koira varmaan tykännyt ilkeästä naisesta. "Minun Panini ei ole hullu!" sokea vastasi lammaskoiransa puolustukseksi, ja nainen tuhahti närkästyneenä. "Onko sinunlaisellasi kakaralla mitään varaa väittää vastaan? Minä vain rehellisesti yritän ansaita elantoani, mutta joku ei vain ymmärrä sen tärkeyttä ja päättää varastaa. Hirteen tuollaiset!"

Azuren vingahti hiljalleen hätääntyen. Mitä pahaa hän oli koskaan kenellekään tehnyt? Ihmisten äänensävy alkoi olla aggressiivisempaa, ja nuori sokea pälyili mitään näkemättä ympärilleen taistellen silmiään polttavia kyyneliä vastaan. "... Minä en vienyt niitä."
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Hieman apua, kiitos? ||nuha||

ViestiKirjoittaja nuha » 16 Joulu 2013, 20:17

[[ nuha saapuu! eikä alotuksen venyminen haittaa, olin itsekin kiinni muualla melkein koko viikonlopun :) ]]

Eräs nuorimies asteli mukulakivikatuja painavat ajatukset mielessään. Hän nyökkäsi hymyillen vastaantulevalle perhetutulle, uhraamatta eleelle sen suurempaa huomiota. Kaikki tunsivat hänen isänsä ja monet yrittivät nuortamiestä liehittelemällä parantaa välejään herra Fritz vanhempaan. Tämä herra sen puoleen, Fritz nuorempi, Dominik nimeltään, oli tottunut korulauseisiin ja sisällyksettömiin kohteliaisuuksiin. Hän kohensi virkatakkinsa kaulusta kylmän viiman pyyhkäistessä hänen ohitseen. Talvi oli tulossa. Dominik laski vanhasta tottumuksesta toisen kätensä miekkansa kahvalle. Se roikkui hänen vyötäisillään lähes poikkeuksetta, tuoden nuorukaiselle mielenrauhaa. Ainakin hän pystyisi puolustautumaan tarvittaessa. Dominik oli huomiotaherättävä sotilaan edustusasussaan. Lähes kaksimetrinen nuorimies kohosi lähes päänmitan verran muiden yläpuolelle, joten hänen astuessaan eräältä sivukadulta torille hänen katseensa kiinnittyi jonkin ympärille kokoontuneeseen väkijoukkoon. Siltä suunnalta kuului myös naisen kiukkuista kaakatusta. Dominik rypisti otsaansa ja suuntasi askeleensa sinne aikomuksenaan ottaa selvää, mistä oli kyse.

Hän saavutti väkijoukon nopeasti ja ihmetyksekseen näki vihaisen torimuijan heristelevän sormeaan nuorelle tytölle. Ihmiset väistivät kohteliaasti nuoren sotilaan edestä tämän tehdessä tietään kohti ympyrän keskustaa. Ihmiset mutisivat tyytyväisinä saadessaan jonkun auktoriteetti hahmon selvittelemään tilannetta, tai kuten moni luultavasti ajatteli, heittämään tuon ryövärin tyrmään. Joku keski-iän turvottama ukko oli juuri huutamassa jotain törkeää tytöstä, mutta oli puraista kieleensä kesken lauseen raskaan käden laskeutuessa hänen harteilleen ja Dominikin ravistaessa päätään hänelle. Mies luikki vähin äänin muualle, kun Dominik astui torimyyjän ja tyttösen viereen. Hän pisti kädet puuskaan ja kysyi: "Mitäs täällä tapahtuu? Kauheaa möykkää arvon rouva ainakin pitää." Nuorimies katse kääntyi koiraan tytön vierellä ja mietti, olisiko piskistä uhkaa, jos tilanne osoittautuisi sellaiseksi kuin hän sen arveli osoittautuvan. Jos omistaja vangittiin, koira saattoi tulkita sen uhaksi ja käydä vangitsijan kimppuun. Ei olisi ensimmäinen kerta, Dominik ajatteli.
nuha
 

Re: Hieman apua, kiitos? ||nuha||

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 23 Joulu 2013, 14:33

Azure melkein pomppasi paikoillaan kuullessaan miesäänen kyselevän tapahtuvasta. Hän kääntyi jonnekin äänen suuntaan, aukaisten suunsa kertoakseen tuolle. Harmikseen tuo inhottava myyjä ehti ennen häntä, ja jatkoi valitustaan ja syyttelyjä kahta kauheammin tajutessaan tulokkaan olevan armeijan leivissä. Käski pidättää penikan varkaudesta ja kaikkea muuta vastaavaa. Kylmässä illassa seisova koiranomistaja värähti pienen tuulenpuuskan pyyhkäistessä ylitseen, ja puhdisti päätään rivakasti. "Kuulkaahan nyt hyvä rouva, minulla ei ole minkäänlaista syytä tai halua viedä teidän koruja ne, eikö niiden tarkoitus olekin saada kantajansa näyttämään nätiltä? Mitä minä moisilla tekisin ellen itse tietäisi kilta ne taas näyttävätkään?" Omiin korviinsa hän ei kuulostanut läheskään niin vakuuttavalta, kuin tarkoituksensa oli, mutta yritti ainakin.

"Joten, ellen nyt aivan väärässä ole, uskaltaisin väittää teillä olevan jotain joko minua tai sokeita vastaan", neito totesi yksinkertaisesti, ja pyyhkäisi hihallaan silmäkulmaansa. Ei häntä itkettänyt enää, nyt hän vain sääli tuota torimyyjätärtä, jonka selvästi täytyi vain saada jostakin riitaa revittyä. Platinablondi kääntyi jälleen sotilasta kohden. "Saanen pyytää teitäkin käyttämään hieman järkeänne asian suhteen. Hän on saanut ihmiset jo puolelleen, mutta... niin." Tyttö yritti jättää kuulematta naisen älämölön, kuinka hän kehtasi jättää tuon huomiotta ja väittää moisia. Niinpä niin.

//Venyi, anna anteeksi.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Hieman apua, kiitos? ||nuha||

ViestiKirjoittaja nuha » 30 Joulu 2013, 00:12

Dominik kohotti kulmiaan torimuijan kiukuttelulle. Kova tämä oli ainakin suustaan, se miehen oli myönnettävä. Hän katsahti nuoreen naiseen tämän mainitessa jotain sokeisiin liittyen. Kappas, tyttöhän olikin sokea. Dominik hymähti naiselle myöntävästi tämän vedotessa häneen. Mies kuunteli torimyyjän huutoa aikansa ja huokaisi sitten: "Kuulkaas rouva. Niin paljon kuin minä haluaisinkin, että olisitte hyvillä mielen on minun kuitenkin kysyttävä teiltä; onko teillä mitään todisteita väitteidenne tueksi?" Nuorukaisen katse kiersi heitä ympäröivää väkijoukkoa ja osoitti sanansa kaikille: "Entä näittekö te, arvon naiset ja herrat, että tämä nuori tyttö olisi vienyt tältä naiselta jotain?" Väkijoukosta kuului välttelevää muminaa, eikä kukaan kohottanut katsettaan miehen silmiin. Tyytyväisenä Dominik huomasi osan joukkoon liittyneiden sivustaseuraajien jatkavan vähin äänin matkaansa, kun eivät saaneetkaan kaipaamaansa julkista nöyryytystä. Kuitenkin yksi soraääni nousi joukosta.

"Minä näin! Minä näin ku tuo tyttö vei sen. Joo, se vei sen!" laiha, ketunnaamainen mies puikkelehti käsi pystyssä väen keskeltä. Dominik tuijotti häntä otsaansa rypistäen, muttei uskaltanut mennä epäilemäänkään, kun oli vasta tapahtumapaikalle astunut. "Noniin! Minähän sanoin! Minähän sanoin!" torimuija heristi sormeaan Dominikille. Mies vilkaisi tätä turhautuneena ja kääntyi ketunnaamaisen miehen puoleen. "Mitä te tarkkaan ottaen näitte?" hän kysyi. Ketunnaama röyhisti rintaansa ja otti käsillään nuhjuisen takkinsa kauluksista kiinni. "Mä näin kun se vei sen. Sen korun. Ne korut. Ja anto jollekki miehelle", mies kertoi, "harhautuksena katos. Harhautuksena, joo." Dominik nyökkäsi. Hän kääntyi nyt nuoren tytön puoleen sanoen: "Onko teillä tähän jotain sanottavaa, nuori neiti? Tämä mies väittää nähneensä teidän varastavan." Sivusilmällä Dominik näki torimuijan ja ukonrähjän virnistävän toisilleen luullen, ettei hän huomaisi. Nuorukainen haistoi palaneen käryä, muttei voinut väittää heitä noin vain varkaiksikaan..

[[eipä tuo haittaa, kun itsellänikin joulun takia vastaaminen kesti~]]
nuha
 

Re: Hieman apua, kiitos? ||nuha||

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 30 Kesä 2014, 20:04

Nuori nainen väänteli käsiään vaivaaantuneena, luoden tyhjän katseensa kengänkärkiään kohti. Ei hän ollut varastanut mitään, eivätkö nuo nyt vain voisi uskoa häntä? Ilmeisesti eivät. Tämä vasta paikalle saapunut mies kyseli myyjältä todisteita, ja kun niitä ei kuulunut, kääntyi hän väkijoukon puoleen. Alkuun näytti siltä, ettei väkikään sanoisi mitään tukeakseen naista, mutta pian Azure kuuli kolmannen äänen, toisen miehen.

Hän ei tunnistanut kyseistä ääntä, mutta oli kuullut samankaltaisia useasti aiemminkin, eikä yksikään niistä luvannut koskaan mitään hyvää. Tuollainen ääni kuului henkilölle, joka vain tahtoi pitää itsensä muiden suosiossa ja hankkia ongelmia toisille. Pieni, säälittävä vingahdus karkasi hänen huuliltaan ensimmäisen miehen kääntyessä hänen puoleensa ja kysyessään puolustusta. Vaaleaverikkö hautasi kasvonsa hetkeksi lämpimään kaulaliinaansa, ja pudisti lopulta päätään, nostaen sen jälleen ylös.

"Hyvät herrat, hyvä rouva ja hyvät kaupunkilaiset, tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta kun minua syytetään jostain tällaisesta. Voin kuitenkin vakuuttaa teille, etten ole elämäni aikana varastanut yhtikäs mitään, vaikka jotkut muuta kehtaavatkin väittää. Antakaa anteeksi seuraava, mutta uskaltaisin sanoa, että tekin, kauppias-hyvä, tahdotte vain jotain tapahtuvan, joka saisi kauppa tavaranne näyttämään varastamisen arvoisilta. En tiedä, ehkä ne ovatkin, mutta minä en ole niihin sormellani koskenut. Voitteko väittää löytävänne täältä sen miehen, jolle olisin nämä korut antanut?" Azure huokaisi syvään, tuntien käsiensä tärisevän. Hän ei yleensä väittänyt vastaan ihmisille, mutta nyt siihen oli aihetta. Hän ei halunnut leimaantua varkaaksi.

Hetkeksi väkijoukon keskelle laskeutui syvä hiljaisuus, mutta pian lyhyt tyttö kuuli muutaman askeleen, ja tunsi voimakkaan nykäisyn huivissaan. Hän saattoi tuntea raskaan hengityksen kasvoillaan ja raivon, jolla torimyyjä hänelle puhui. "Kuinka sinä kehtaat puhua minulle tuohon tyyliin, kakara? Eivätkö vanhempasi ole opettaneet sinulle, miten vanhempia ihmisiä tulee kohdella?" Azure tunsi äkillisen paniikin valtaavan mielensä, ja ojensi käsivartensa eteensä tönäistäkseen naisen pois. "Päästä irti minusta!" Vaaleaverikkö säikähti itsekin äkillistä tunteenpurkaustaan, mutta yritti parhaansa mukaan olla näyttämättä sitä muille. Hän korotti ääntään erittäin harvoin, mutta ilmeisesti tämä oli yksi niistä tilanteista. Nyt häntä ei edes säälittänyt enää, nyt hän oli vain vihainen.

"He kasvattivat minut kunnioittamaan vanhempia ihmisiä, mutta eivät antaneet mitään syytä siihen, miksi minun pitäisi kunnioittaa vanhoja valehtelevia eukkoja, jotka väittävät minua varkaaksi!"

//Yhh... Puoli vuotta. Tässä sitä nyt taas ollaan. Anteeksi.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28


Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron