Run devil run || Suski


Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 26, 2013 12:48

Run devil run || Suski

Nimue

Talvinen iltapäivä oli tehnyt jo tuloaan Cryptiin. Pakkaset olivat olleet leudot ja lunta ei kinoksittain ollut, mutta silti valkea kerros peitti maata jopa kaupungin kaduilla. Joulu oli juuri ohitettu ja jokainen oli yhä enemmän tai vähemmän tunnelmissa, vietettyään juhlaa mieluisassa seurassa.
Tai no, Nimue kuului siihen joukkoon, joka ei edes välittänyt juhlia moista pyhää. Velhottarelle kaikki juhlapyhät olivat turhia, ellei kyseessä ollut heidän kansalleen tarkoitettu pyhäpäivä. Niitäkin oli harvassa ja jopa osa niistä oli Nimuelle samantekeviä. Luiseva eukko oli pysytellyt piilosilla, hautoen ja suunnitellen juonia veljensä päänmenoksi. Suurimman osan ajastaan velhotar oli viettänyt ihmisten kaupungissa, tekeytyen vähän väliä eri ihmisiksi, pitämättä yhtä identiteettiä turhan kauaa. Samalla hän oli myös pitänyt silmällä tuttaviaan... ja yksi näistä oli Jack Fisher. Tietenkin Nimue piti "ystäviään" silmällä, hän halusi aina olla niskanpäällä. Hän halusi tietää kaiken, löytää heikkoudet, käyttää niitä hyväksi. Löytää vahvuudet ja käyttää niitäkin hyväksi! Ja sellaisen velhotar oli kuukasien aikana löytänyt Fisheristä. Tuo oli ollut turhankin hyvää pataa - jos Nimuelta kysyttiin - Nuorimman Scarlingtonin kanssa. Rouva Blackin kanssa. Velhotar saattoi vain ihmetellä mitä prinsessa mahdollisesti halusikaan Fisheristä, mutta kovin uskollisesti hupulliseen viittaansa sonnustautuneena nainen oli vieraillut hylkiön luona. Ei Niumella kauaa ollut edes mennyt huomata Scarlingtonia hämärillä kaduilla. Tietenkin yksin liikkuva nainen herätti jonkinlaista huomiota - ainakin tietyissä silmissä - mutta Nimue myös tunnisti siniverisen silkasta hajusta. Mikäli Nimuella ei olisi taipumusta uteliaisuuteen ja juonitteluun, olisi velhotar varmasti jo ensimmäisellä kerralla käynyt prinsessan kimppuun... Mutta onneksi ei käynyt, nyt kaikki oli mielenkiintoisempaa. Hän oli jopa keksinyt, miten käyttää tätä asetelmaa hyväkseen.

Ja nyt oli koittanut sen hyväksikäytön aika. Velhotar askelsi suhteellisen nopein askelin pitkin kujia, kohti syrjäisempää majataloa. Vaan eipä eukko itseltään näyttänyt, vaan aivan toiselta henkilöltä. Jälleen kerran Nimue oli ottanut itselleen Prinsessa Lilyn ulkonäön, ollen viimeistä yksityiskohtaa myöten. Aina ulkonäöstä perinteiseen vaatetukseen, sekä tismalleen samaan, huomiota herättämättömän ruskeaan, hupulliseen viittaan, jossa prinsessa oli nämä kerrat vieraillut Jackin luona.
Määrätietoinen askel vei läpi katujen ja kujien, päätyen lopulta tutulle majatalolle. Varovaisesti nainen astui sisään, pienesti huppunsa suojasta nyökäten majatalonisännälle, ennen kuin suuntasi sen pahemmin puhumatta yläkertaan huoneille. Myös isäntä oli tottunut tähän hämärään ja toistaiseksi tuntemattomaan naiseen, eikä sen pahemmin kyseenalaistanutkaan tuon läsnäoloa. Lienikö Jack puhunut vieraastaan isännälle vai eikö tuo välittänyt, samapa se, ei se Nimueta nyt kiinnostanut. Askeleet veivät sille tietylle ovelle, johon velhotar illuusiossaan kävi koputtamaan kolmasti ja sen jälkeen vielä kerran, pienen tauon jälkeen, ennen kuin avasi oven. Nimue oli varjoista seuratessaan huomannut, ettei Jack oveaan pitänyt lukossa silloin, kun odotti Lilyä. Tänäänkin oli sellainen päivä, tietenkin hän oli tietoinen heidän tapaamisistaan, mikäli ne olivat sovittuja. Sen takia velhotar lähestyikin Jackia tässä illuusiossa. Ihan vain kiusatakseen.
Naisen astuttua sisään, tuo kävi sulkemaan oven perässään, varmistaen, että se meni nyt lukkoon. Tuon toimituksen jälkeen prinsessa illuusioinen velhotar kääntyi ympäri, laskien samalla hupun päästään, katseen etsiessä Jackin näköpiiriinsä.

"Ajattelin tulla toivottamaan hyvää joulua...." Nimue avasi suunsa, kuulostaenkin tismalleen Scarlingtonilta "... Ja antamaan sinulle lahjan" Hitaasti kädet kävivät nousemaan viitan soljelle, joka käytiin avaamaan yhdellä sulavalla liikkeellä, jonka johdosta viitta kävi tipahtamaan sen sileän tien lattialle.


// LE SUSKI PLOX //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3915

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Joulu 26, 2013 2:09

Re: Run devil run || Suski

Talvi ja joulu, tai joulu joka oli jo mennyt ohitse sinä tavanomaisena juhlana jolloin oltiin ystävien ja ennen kaikkea perheittensä kanssa yhdessä jakamassa lahjoja, sekä syömässä herkkuja. Jackiä tämä juhla kuitenkin oli riipaissut syvältä ja avannut vanhoja haavoja miehen vielä muistaessa kuin eilisen sen kuinka oli perheensä kanssa kokoontunut juhla pöydän ääreen viettämään joulua ja myöhemmin illalla yhdessä avannet lahjat yhdessä. Tänä jouluna, kuten monena muunakaan, Jack ei ole tätä voinnut tätä tehdä vaikka olisi kuinka tahtonut. Hän oli ties kuinka kaukana omasta kotimaastaan ja hänen tuntemansa sukulaiset eivät enään olisi hengissä.. Hän ei voinnut edes haudoilla käydä muistamassa vanhempiaan tai siskoaan.. tai ketään muutakaan ihmis elämänsä aikaista sukulaistaan tai ystäväänsä. Kyllä se tappoi varmasti vahvempaakin miestä sisältä käsin.
Onneksi tänä jouluna Joonas majatalon isäntä oli kuitenkin Jackin pyytänyt perheensä kanssa luokseen ettei Jackin tarvitsisi olla aivan yksin. Muutaman lahjankin Jack oli saannut ja piti myöntää että se muutama tuntinen ilta oli ollut pitkästä aikaa maailman paras tähän asti. Hän oli hetken saannut olla miettimättä katkeraa menneisyyttään, kostoa Kalmalle, vain leikkimällä Joonaksen lapsien kanssa ja jutella mukavia.

Nyt kuitenkin kaikki oli ohi ja majatalokin oli palautunut suhteellisen normaaliin rytmiinsä, Jackin oli ollut aamusta asti työn touhussa vaikkei sinänsä oli tarvinnutkaan. Ketään ei oikein vielä liikkeellä ollut joulun jäljiltä vain korkeintaan majatalon oma väki kävi alhaalla syömässä palaten omiin koloihinsa ruokailun jälkeen. Jack oli kuitenkin tahtonut muuta ajateltavaa kuin masentavaa elämäänsä sekä tekemistä ennen kuin prinsessa Lily saapuisi jälleen hänen luokseen, kuten he olivat sopineetkin. Tämäkin päivä siis sai jotakin iloista.. ja Jack henkilökohtaisesti odotti aina ilolla prinsessan saapumista. Syynä ehkä oli kätketyt tunteet prinsessaa kohtaan, mutta tuomittu sielu myös piti Lilyä hyvänä ystävänään, ystävänä johon hän luottaisi täysin niin kauan kuin voisi.
"Jack, ei sinun tarvitse enempää tehdä.. Voisit mennä ulos viettämään aikaasi." Joonas tuli sanomaan Jackille joka juuri luuttusi lattoita vedellä ja mopilla saippuan kanssa keskeyttäen työnsä kuullessaan vanhempansa, vanhemman näköisen miehen.
"Ei minulla sielä mitään ole." Jack totesi hymähtäen ja Joonas naurahti kuin Jack olisi vitsin murjaissut pudistellen päätään.
"Et sinä täältäkään ketään löydä.. mene nyt vain. Eikä lattia ole edes likainen." Joonas lisäsi vielä katsoen Jackiä kulmiensa alta oikein passittaen nuorempaansa menemään ulos. Kyllä Joonas tiesi että Jack oli yksinäinen persoona ja olisi hienoa jos tuo löytäisi itselleen seuraa, vaikka sitten nais- tai mies seuraa.
"Odotan vierasta." Jack vastasi helahtaen punaiseksi nolostuksesta jolloin Joonas naurahti oikein mehevästi kuin olisi tajunnut mistä kiikasti, tai ainakin omasta mielestään.
"Vai olet sinä vihdoinkin löytänyt jonkun!" Joonas sanoi nostaen äänensä turhankin korkeaksi taputtaen voimakkaalla kädellään Jackiä olkapäälle hieman turhankin kovakouraisesti. Jack hymyili ja alkoi väittämään ettei kyse ollut siitä mitä Joonas ajatteli, mutta ei vanhemman päätä enää käännetty joten tilanne päättyi siihen että Jack sai poistua työnsä äärestä valmistautumaan ja Joonas itse jäi omin ajatuksinesa kanssa Jackin seurlaisesta.

Onneksi prinsessan tuloon ei olisi enään kauaa, mutta siitä huolimatta Jack vaihtoi työasunsa hieman siistimpään kokonaisuuteen vetäen päällensä sisätiloihin sopivat tummat suorat löysät housut, valkoisen pitkähihaisen ja päälle ylhäältä napitettavan pitkähihaisen josta jätti ylhäältä muutaman napin napittamatta että alla oleva paitakin jäisi näkyviin. Tämän jälkeen nopeasti hiusten harjaus ja nopeasti juomassa käyminen.. samalla kun Joonas vihjaili Jackin perään tästä naisesta. Jack ei vastanut mitään takaisin kunhan vilkasi sen näköisenä että Joonas olisi vain hiljaa.
Jack lukittautui jälleen huoneeseensa jättäen tavaomaisesti oven auki kun tiesi prinsessan tulevan hänen luoksensa ja kävi itse istumaan pienen pöytänsä ääreen jonka päältä otti kesken jäänneen kirjan käteensä käyden sitä lukemaan aikansa kuluksi. Kirjan parissa aika menikin niin nopeasti että Jack hieman jopa sätkähti prinsessan koputtamista kääntäen katseensa oven suuntaan. Koputus oli oikea, joten se oli prinsessa kuten oli sovittu eikä Jack nähnyt syytä liikkua paikaltaan, ei ennen kuin prinsessa oli sisällä huoneessa lukiten oven perästään. Jack laittoi kirjan pois ja oli jo tervehtimässä kuvan kaunista vierastaan, mutta Lily naamioinen noita oli nopeampi. Jackin kasvoille kohosi iloinen hymy tuon ensinmäisten sanojen myötä, mutta hymy katosi miehen kasvoilta seuraavien sanojen jälkeen ilmeen muuttuessa yllättyneeksi. Katse seurasi kuinka Lilyn viitta putosi lattialle ja sitten kiipesi naisen vartaloa myöten naisen kasvoille tietämättä oikein mitä vastata. Kyllä Jack tajusi jo mitä Lily halusi hänelle lahjaksi antaa.. Pieni osa huusi Jackiä syöksymään naisen kimppuun kuin nälkäinen susilauma, mutta toinen puoli soti tätä vastaan jyrkästi.
"Oletteko aivan tosissanne!?" Jack kysyi hieman ymmällään nousten ylös paikaltaan, mutta ei lähestynyt prinsessaa sen pienen äänen kieltäessä häntä tekemään sitä mitä Lily tahtoi.
"Teillähän on jo mies.. olisi syntistä jos antaisitte kehonne minulle." Jack kävi sanomaan prinsessalle, vaikka kieltämättä Jackin ilmeestä näkikin aivan toista. Olisihan mies tahtonut! Kukapa olisi voinnut kieltäytyä tuollaisesta herkusta, jos niin olisi voinnut sanoa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 26, 2013 2:45

Re: Run devil run || Suski

Jokseenkin huvittunut, mutta samalla viettelevä virne kävi nousemaan nuorennaisen kasvoille, tuon nähdessä Jackin reaktion tähän turhankin viettelevään tarjoukseen. Olihan se jokseenkin mielenkiintoista tietää, miten mokoma ehdotukseen reagoi. Eihän Nimue tiennyt, mitä huoneen sisällä oli aikaisemmilla kerroilla tapahtunut, mutta Jackin puheista ja reaktiosta päätellen, ei prinsessa ainakaan vielä ollut itseään tarjonnut miehelle. Miehelle, jonka silmistä suorastaan loisti halu ja himo. Yllättäväähän se oli, että Jack ennemmin kyseenalaisti, kuin kävi tarjoukseen kiinni.
Heleä naurahdus kävi karkaamaan naisen suusta, illuusion kävellessä lähemmäksi Jackin sanojen myötä.
"Syntiä?" Prinsessa aloitti virnuillen "Emmekös me kaikki ole tavalla tai toisella täällä syntisiä..."
Lähemmäs kävellessään kävi naisen ääni muuttumaan matalammaksi, rosoisemmaksi ja kuivemmaksi, samalla kun myös ulkomuoto kävi hitaasti muuttumaan. Velhotar luopui tuosta lyhyemmästä ja kauniimmasta ulkonäöstä, paljastaessaan oman rujon itsensä, joka pysähtyi vain muutamien senttien päähän Jackista.
"Ja kuka sinä olet synneistä puhumaan?" Ylimielinen katse suorastaan porautui Jackin katseeseen, kunnes velhotar lähti kävelemään kauemmaksi Jackista, antaen katseensa arvioida tuon asuntoa kovinkin nuhtelevasti.

"Vai että prinsessa... Et sitten vähempään tyytynyt, hmm?" Nimue jatkoi pysähtyessään kauemmaksi, vilkaisten eripari silmillään Jackin puoleen "Tai sitten hän ei kaivannut mitään... erikoista?".
Tietenkin Nimue piikitteli minkä kerkesi, eikä edes odottanut saatikka olettanut vastausta jokseenkin törkeisiin kysymyksiinsä.
"No, hyvä vain. Tarvitsemme häntä seuraavassa siirrossa ja tänään on oivallinen ilta aloittaa tämä pieni projekti" Eukko jatkoi, samalla kun huoneen varjoista kävi astumaan esiin se demoni, jonka Nimue tahtoonsa oli alistanut.
"hänhän on yhä tulossa, eikö?"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3915

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Joulu 26, 2013 3:18

Re: Run devil run || Suski

Jack kohotti kulmiaan kysyvänä kun Lily, eukko jota mies luuli Lilyksi, kävi huomauttamaan miehelle että jokainen heistä oli jollakin tavalla syntinen. Saattoi olla totta, mutta silti jo miehen omaavan naisen kanssa makaaminen.. se soti kaikkea Jackin oppimaa vastaan. Jack oli käymässä huomauttamaan asiasta Lilylle kun tuon ääni alkoi muuttumaan tutummaksi ja ulkonäkökin alkoi rappeutumaan suorastaan silmissä, ja pian miehen edessä seisoikin vanha ja harvinaisen ruma nainen jonka Jack tunsi hyvin. Aivan liian hyvin. Todella yllättyneen vihaisen loukkaantuneena Jack katsoi eukkoa joka oli tunkeutunut hänen kotiinsa rumalla olemuksellaan ja vielä oli yrittänyt leikkiä miehen tunteilla! Onneksi Jack ei ollut juossut suoraan suden suuhun, joka oli pukeutunut lampaaksi! Nimue pysähtyi aivan Jackin nenän eteen ja katsoi eukkoa vakavana kuin patsas olematta laisinkaan iloinen noidan saapumisesta harkiten jo ottamasta yhden askeleen taaemmas tuon rumasta naamasta, mutta Nimue teki sen aivan itse loukkaavien sanojen kera.
"Sinä niistä vielä huonompi saarnaamaan tai huomauttamaan!" Jack kävi huomauttamaan Nimuelle jättäen kuitenkin asian siihen omalta osaltaan. Heistä kumpikaan ei ollut toistaan parempi jos synneistä lähdettäisiin kinaamaan, toisella vain suuremmat kuin toisella. NImue myös siirsi puheaiheensa aivan muualle.. pilkaten alaistaan ja tuon valitsemaa seuraa, tulevaa sellaista. Jack ei kuitenkaan vastamaan ryhtynyt.

Vasta seuraavat sanat saivat syntisen miehen mielialan muuttumaan murto-osa sekunnin ajaksi kiinnostuneeksi. Totta kai Jack tajusi että kyseessä olisi Black kerta Nimue tänne oli saapunut.. ei tuota muu kiinnostanutkaan. Mutta kun noidan puhe siirtyi Lilyyn ja naisen hyväksi käyttöön.. Jack ei osannut heti vastata. Katse kävi Nimuen varjoista ilmestyneessä katissa, mutta palasi nopeasti takaisin Nimueen tuon kysyessä vielä viimisen kysymyksensä Jackiltä.
"Kyllä hän on tulossa.. Mitä ajattelit?" Jack vastasi päättäen mennä nyt kuitenkin leikkiin mukaan toistaiseksi, vaikkei vielä tyytyväiseltä näyttänytkään.
"Ja miksi hitossa äskeinen!?" Jack kävi kysymään perään hieman hermostuneenakin.. tämä ei kuitenkaan ollut ensinmäinen kerta kun Nimue leikki Lilyn muodolla ja Jackin tunteilla prinsessaa kohtaan. Se ärsytti miestä suuresti.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 26, 2013 6:06

Re: Run devil run || Suski

"Olenko minä sitten saarnannut sinulle synneistäsi?" Eukko kävi naurahtamaan kuivahkosti, selvästi tuntien ylimielisyyttä Jackia kohtaan. Ja niin hän tunsikin. Tuo oli mitätön otus, eikä Jackin olemassaololla ollut mitään painoarvoa velhottaren kirjoissa. Jack ei edes seisoisi tuossa, ellei eukko olisi häntä auttanut. Jack oli velkaa henkensä hänelle, näin Nimue sen näki.
"Eikö se sinusta ole hassua, että ihmiset ovat luokitelleet synneiksi ne perustarpeet, mitä eläimilläkin on... Sitähän he ovat loppujen lopuksi... Eläimiä jotka yrittävät kieltää totuuden itseltään" Eukko jatkoi mumisten loput lähes itsekseen, samalla kun kissamainen demoni kävi kiehnäämään eukon jalkaa vasten, pitäen silmällä Jackia. Pedon katseesta pystyi kyllä lukemaan, ettei musta massamainen demoni pahemmin pitänyt Jackista ja tuon synninpaasauksista.

"Hienoa" Eukko vastasi Jackin varmistaessa, että prinsessa oli yhä tulossa "Otamme hänet kiinni. Käytämme syöttinä. Ja tapamme" Lyhyesti ja ytimekkäästi Nimue kävi listaamaan suunnitelmaansa, sen paremmin paljastamatta yksityiskohtia. Hän halusi hoitaa veljensä pois päiviltä mahdollisimman nopeasti, mutta samalla hän halusi Hansin kärsivän mahdollisimman paljon.
"Miksikäs ei?" Nimue jatkoi tarkistellessaan likaisia, pitkänteräviä kynsiään "Täytyyhän minun saada tietää, millainen suhde sinulla siihen lumppuun on. Ja ethän sinä sitä minulle kertoisi, kuten et kertonut sitäkään että SE SAMAINEN HEMPUKKA ON KÄYNYT TÄÄLLÄ JO TIES KUINKA KAUAN, EIKÄ SINULLE OLE TULLUT MIELEENKÄÄN KÄYTTÄÄ HÄNTÄ VELJEÄNI VASTAAN?!"
Loppu osa puheesta tuli täysin huutamalla, äänen käydessä jopa rikkoutumaan. Lohikäärmeensilmä naisen päässä kävi suorastaan leiskumaan, samalla kun aina perusilmeellä olleille kasvoille leimahti mitä vihaisin ilme, eukon ottaessa askeleen jos toisenkin lähemmäksi Jackia.
Samalla myös demoni oli loikkinut lähemmäksi ja päästänyt ilmoille suuren kissapedon sähinää muistuttavan äännähdyksen. Sen mielentila tuntui liikkuvan samoilla aaltopituuksilla eukon kanssa, mikä tuskin oli ihme.
"Senkin pässi. Luulisi että sinulla olisi älliä edes jonkin verran mutta olin näemmä väärässä" Velhotar tuiskaisi jo rauhallisemmalla äänellä, samalla kun jälleen käveli kauemmaksi Jackista ja kävi istumaan alas, hieroen ehkä turhankin dramaattisesti ohimoaan.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3915

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Joulu 26, 2013 7:56

Re: Run devil run || Suski

Nimue kävi vielä kerran saarnaamaan Jackille synneistä, tai lähinnä siitä oliko velhotar itse niistä käynnyt Jackille paasaamaan. Jack ei vastannut mitään eukolle vaan tuijotti tuota hiljaa varsin merkittävästi, hän ei tahtonut jatkaa tuosta asiasta yhtään pidemmälle eikä miestä kiinnostanut noidan mielipiteet synneistä. Pikemminkin Jackiä kävi huvittamaan asia kun Nimue jatkoi sanojaan vertaillen ihmisiä eläimiin ja vetikin kasvoillensa hyvin huvittuneen virneen.
"Etkös sinä itekkin ole ihmis syntyinen?" Jack kysyi vetäen naamansa perus lukemille. Oli todella huvittavaa kuulla tuollaista puhetta velhottarelta joka loppujen lopuksi kaikista voimistaan huolimatta olisi vain ja ainostaan ihminen, kuolevainen ihminen jota tuo niin halveksi ja katsoi nenänvartta pitkin. Ilmeisesti kuitenkin kyvyt ja voimat olivat Nimuen saannut näkemään itsensä muuna mitä nainen oikeasti oli ja hylkimään omiaan, mikä oli hyvin surullista.

Velhottaren käydessä vastaamaan Fisherille siitä mitä aikoisi tehdä kun prinsessa tänne saapuisi.. Jack järkyttyi, mutta ei silminnähden miehen peittäessä tunteensa jopa yllättävänkin hyvin. Ei Jack niin tyhmä ollut että aikoisi tässä Nimuen edessä kauhistelemaan tilannetta. Nimue tajuaisi silloin heti että Jack ei olisi enään tässä leikissä mukana ja hoitaisi hänet pois pelistä jääden odottamaan itse yksinäisyydessään prinsessaa. Sen hän itse ainakin tekisi Nimuen tilanteessa jos liittolainen paljastuisi viholliseksi.
Nimue ryhtyi vastaamaan Jackille miksi tuo oli tullut tänne Lilyksi naamioituneena ja vieläpä yrittänyt flirttailla Jackia ja mitä pidemmälle eukko pääsi sitä raivokkaammaksi eukko kävi käyden jopa lähestymään miestä, joka astui jo oman turvallisuutensa tähden muutaman askeleen taaemmas lähestyvästä velhottaresta peläten jo oman henkensä puolesta. Ja jos totta puhuttiin Nimue oli lievästi sanottuna ruman olemuksensa kanssa harvinaisen pelottava ilmestys raivotessaan. Katse kävi myös eukon jaloissa sähisevässä kissapedossa, mutta palautui nopeasti takaisin velhottareen joka tuimasti miestä katsoi.
"Olen hyvin pahoillani.. mutta en ole saannut sinua kiinni." Jack valehteli velhottarelle pokeri naamalla päin naamaa, joka kyllä jollakin tasolla saattoi olla tottakin. Ei Jack pystynyt ottamaan noin vain velhottareen yhteyttä kun ei edes tiennyt missä eukko meni. Nimue ei siltikään vaikuttanut kovinkaan iloiselta selityksen suhteen vaan kääntyi yli dramaattisesti hieromaan ohimoaan ja oletettavasti kiroamaan alaisensa älykkyys tasoa. Jack ei sanonut enää mitään vaan kääntyi pois päin Nimuesta.

Mitä hän tekisi? Hän ei halunnut Liliya vahingoittaa puhumattakaan tappamisesta, eikä hänellä ollut mitään mahdollisuutta voittaa Nimueta noin vain. Nimue tappaisi hänet jo kesken yrityksen. Jack vilkasi Nimuen suuntaan ja käänsi sitten katseensa ovelle, yhdelle ja ainoalle puuovelle jonka takana oli se huone jossa Jack suoritti rangaistuksensa ja kävi rukoilemassa Jumalaansa kaikesta kivusta huolimatta. Itsensä kiduttamista mies ei kuitenkaan aikonut nyt tässä tilanteessa suorittaa, vaikka se ehkä olisi ansaittua, sen sijaan mies sai idean. Nimue oli pyhän arka kuten hänkin.. Jack virnisti mielessään. Niin hän pääsisi vieraastaan edes hetkeksi eroon, saada etumatkaa pakenemiseen! Nimue saattaisi jopa kuolla! Jack käveli rauhallisesti kaapille ottaen muutaman lasin kaapista, sekä alemmasta kaapista punaviini pullon josta kaatoi juotavaa kumpaakin lasiin. Toinen niistä sai hieman terästettä pullosta jossa oli vain vettä. Ei kuitenkaan tavallista vettä vaan niin kutsuttua pyhää vettä jota jokainen pimeyden olento ei voinnut sietää ja aiheutti mieletöntä tuskaa. Jack otti kummatkin juomat käteensä kääntyen Nimuen puoleen ojentaen tuolle juomansa.
"Jos teillä on jano." Jack totesi ystävällisesti ja joi jo omasta lasistaan tätä punaista ainetta odottaen sydä nhakaten milloin Nimue laskisi lasin huulillensa ja joisi tuon eukolle myrkyllisen litkun.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Maalis 09, 2014 10:35

Re: Run devil run || Suski

Mitä murhaavin mulkaisu suotiin miehelle, joka kävi kyseenalaistamaan velhottaren syntyperän.
"Kehtaatkin verrata minua noihin kuolevaisiin. Me emme ole kuin nuo saastaiset, toistaitoiset paviaanit!" Eukko kävi tiuskaisemaan Jackille, tuoden harvinaisen selväksi sen, ettei miehen kannattanut edes mainita äskeistä toteamustaan uudemman kerran. Eukko oli valmis mossauttamaan syntisen taivaan tuuliin, jos tuo kehtasi vielä verrata häntä tavallisiin ihmisiin.
Eukko näytti pysyvän kovin nyrpeällä kannalla, eikä vaikuttanut yhtään vakuuttuneelta, Jackin selitellessä, ettei ollut saanut eukkoa kiinni.
"Ja yrititkö edes?" Olikin seuraava terävä tuhahdus, joskin kysymys oli lähinnä retorinen, eikä eukko edes jäänyt odottamaan vastausta.
Eripari katse kävi seuraamaan Jackia miehen kävellessä rauhallisesti kaapille. Nimue ei sen pahemmin käynyt kyseenalaistamaan tai ihmettelemään ääneen mitä toinen teki, hän ei ollut kovin rupattelevaa tyyppiä muutenkaan. Hän oli täällä vain odottamassa sitä hempukkaa, jotta pääsisi lähemmäksi päämääräänsä tuhota veljensä elämä totaalisesti. Valitettavasti Jack oli selkä päin eukkoa, joten velhottarella ei ollut hajuakaan mitä tuo puuhasi kaappinsa luona. Kuitenkin, Nimue oli kokoajan varautunut väistämään, mikäli sieltä jotain lentäisi. Mutta tuskin mies nyt niin typerä oli, että hyökkäisi eukon kimppuun....

Kaiken puuhastelun päätteeksi Jack kävi tarjoamaan velhottarelle lasillisen viiniä. Eukko katsoi hetken lasia ja sitten Jackia, kunnes otti pikarin käsiinsä ja toi sen lähemmäksi itseään. Jo siinä vaiheessa, kun Nimue pikariin koski, tunsi velhotar kämmenessään outoa kihelmöintiä. Nimue nosti pikarin huulilleen, mutta sillä samalla sekunnilla kun pieni pisara viiniä kävi koskemaan rumankuivia huulia, lensi pikari pois eukon kädestä ja velhotar oli noussut ylös. Huone tuntui tummuvan entisestään haudanvakavan ilmeen tuijottaessa nyt Jackia, lemmikkidemonin käydessä nyt sähisemään miehelle häntäänsä villisti heiluttan.
"Pidätkö sinä minua tyhmänä, Jack?" Haudanvakava ääni kävi kylmästi värisemään huoneeseen, josta valo tuntui pakenevan yhä edelleen. Sen pidemmittä puheitta, kissamainen demoni kävi loikkaamaan kohden Jackia, emäntänsä viimein antaessa luvan raadella miehen kappaleiksi.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3915

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Touko 12, 2014 5:24

Re: Run devil run || Suski

Jack katsoi Nimueta.. pitäen suunsa kiinni kun eukko kävi agresiivisesti huomauttamaan miehelle ettei häntä tulisi verrata ihmisiin, tavallisiin kuolevaisiin sikäli mikäli arvostaisi omaa henkeään. Joten Jack jäi hiljaiseksi asian suhteen kertoen omat mielipiteensä omassa mielessään.

Nimue oli ottanut myrkky juoman vastaan mitään epäröimättä, jonka varaan Jack olikin laskenut koko suunnitelmansa. Tuskin eukko kävisi epäröimään miestä joka olisi tuolle "palveluksen" velkaa ja jo lupautunut olemaan noidan suunnitelmissa mukana. Toisekseen nainen tuskin osaisi varautua sellaiseen että Jackilla olisi myrkkyä kotonaan.. eikä ollutkaan, mutta pyhävesi ajoi asiansa tässä vallan hyvin. Jack tiesi uuden kirotun kehonsa tähden mitä tuollainen vesi saisi aikaiseksi osuessaan iholle.. puhumattakaan sisuskaluista. Se olisi noidan loppu.
Kaikki sujui suunnitellusti ja Nimue oli jo kaatamassa juomaa suustaan alas, Jackin herätellessä jo suuria toiveita mielessään.. miettien mitä tekisi rupsahtaneen eukon ruumiille, kuinka hävittäisi sen ja erintoten kertoisi Blackille, mutta kaikki romahti alas kuin tuulen puhaltama korttitalo yhtä herkästi ja radikaallisesti ison työn päätteeksi. Tässä vain oli kyse nyt hengestä!
Pikari lensi pois eukon kädestä lattialle särkyen lattialle sirpaleiksi ja Jack oli aivan varma että hänen sydämmensä siinä ohessa joka tuntui hyppäävän kurkkuun asti säikähdyksestä, pelosta joka valtasi sekunnin murto-osassa miehen mielen. Nimue oli tajunnut! Hän olisi nyt kuollut mies! -niin Jack ajatteli sen hetken ajan kun pikari oli särkynyt lattialle hitaasti järkyttyneen ja kuoleman pelokkaan katseen valuessa kohden eukkoa joka ei ollut iloinen. Huone tuntui tummuvan entisestään ja ilma muuttui painostavammaksi koko tilassa kun velhotar pidätteli ehkä jossakin määrin voiman purkaustaan, mutta silti ilmoittaen selvästi olevansa enemmän kuin hieman raivoissaan pelinappulansa tempusta. Eukko sähisi raivoissaan sanojaan miehelle, joka oli juuri pudottanut pikarinsa lattialle perääntyen kauemmas naisesta saamatta vastausta aikaiseksi.. ja tuskin Nimue sellaista olisi halunnutkaan.

Nimue käski kattinsa hyökkäämään.. Jack oli sen hetkisessa mielentilassaan sen verta jäässä, kauhusta kankea, ettei saannut itseltään aikaiseksi minkäänlaista liikettä väistämiseen tai edes puolustamaan itseään vaan kaatui yllättävänkin helposti yhdessä katin kanssa lattialle kuuluvan tömähdyksen kera. Mustan kissapedon kynnet raatelivat helposti kevyesti pukeutuneen miehen hartiat ja olkapäät verille, eikä Jack niille olisi mitään voinnutkaan, ja ainoa asia joka erotti punasilmäisen kissapedon hampaat miehen herkästä kaulasta oli Jackin oma käsivarsi johon pedon hampaat olivat uponneet lihaa myöten, ehkä jopa luuta myöten. Käsivarresta valui runsaasti verta ja jokaisella kerralla kun katti ravisti päätään, edes vähääkään, tuska sekä kipu olivat kamalat puhumattakaan siitä että haava syveni ja paheni entisestään. Hätääntyneenä alla makaava mies yrittikin lyödä kattia päähän nyrkillä ja ohessa potkia vatsaan, mutta peto vain tuntui suorastaan nauttivan saaliinsa rimpuilustaan allaan.
Lopulta Jack sai tarpeekseen, tai pikemminkin kuoleman pelon ja panikoimisestaan järjellisesti päänsä toimimaan älyten vaihtaa muotoaan tutuksi mustaksi karvaiseksi ihmissutta muistuttavaksi punasilmäiseksi hirviöksi. Jack ei aikaa alkanut säästämään Nimuen katin kohdalla vaan yritti iskeä leukansa katin päähän saadakseen tuon pirun irrottamaan otteensa itsestään.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Kesä 02, 2014 4:01

Re: Run devil run || Suski

Nimue ei enää aikonut edes harkita säälivänsä tätä sekasikiötä. Tuo oli juuri päätöksensä tehnyt, eikä velhotar antanut toisia tilaisuuksia kenellekään. Nyt Jackilla olisi niskassaan myös kiukkuinen eukko, joka ei tunnetusti antanut armoa, mikäli tappolistalleen oli jonkun pistänyt. Velhotar tyytyi kuitenkin seurailemaan sivusta, kissademonin käydessä raatelemaan uhriaan. Sille tuo oli pelkkää leikkiä, jota kissa oli odottanut ties kuinka kauan. Demoni halusi verta ja tuskaa ja kun viimein sai luvan toteuttaa itseään, ei se aikonut säästellä voimiaan. Jack saikin tuta pedon verenhimon aina luissaan asti.

Kivikasvoinen eukko katseli tuota painia hetken, kunnes Jack sai tarpeekseen saaliseläimen roolista ja vaihtoi muotoaan. Tuo ihmissutta muistuttava peto kävi iskemään leukansa kiinni hulluuden sekoittaman kissan päähän, jonka johdosta aineeton demoni kävi karjahduksen myötä hajoamaan mustaksi savuksi, joka katosi näkyvistä pian. Sillä samalla sekunnilla kun demoni oli kadonnut, huone alkoi kylmenemään valtavasti. Takan lämpö katosi ja hiipui kylmyyden kohetessa, roudan käydessä värjäämään lattialankut valkeiksi. Koko huone paukkui, puun reagoidessa pakkasasteisiin. Nimue seisoi paikoillaan, ollen selvästi sen viiltävän pakkasen tuottaja. Haudanvakava katse oli nauliintunut Jackiin, samalla kun lattiasta alkoi salaman nopeasti ponnahdella ylös jäisiä seipäitä, jotka pyrkivät lävistämään susipedon kehon fataalisti...
Sanaakaan eukko ei sanonut, sillä moinen pulina olisi ollut turhaa. Hänellä ei ollut enää mitään sanottavaa miehelle, joka sai nyt tietää, mitä tapahtui, jos hänet uskalsi pettää.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3915

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Kesä 30, 2014 5:18

Re: Run devil run || Suski

Katti oli nyt poissa, hajonnut ilmaan mustana savuna, joten koirahirviö muotoinen mies nousi raadeltua veristä kättään pitäen, painaen sitä rintaansa vasten, katsoen edessään seisovaa eukkoa joka tuijotti jäätävästi takaisin. Jack luimisti hermostuneesti ainoata korvaansa pistäen huomiolla sen että huoneen lämpötila katosi, putosi huomattavan paljon pakkasen puolelle epäluonnollisen nopeasti saaden puu rakennuksen valittamaan nopeasta lämpö muutoksesta, takassa olevan tulenkin paetessa tätä taikuudella luotua kylmyyttä jättäen jälkeensä vain pimennetyn huoneen. Jack sai itsekkin tuntea pakkasen pureman verta vuotavassa kädessään jota alkoi koskemaan ja särkemään entistäkin enemmän kun kylmyys iski terävät kylmät kyntensä luuhun asti ylätävään haavaan. Hetki sitten vielä vuotanut veri alkoi nopeasti hyytymään, jopa jäätymään miehen mustaan turkkiin kiinni. Sormissakaan ei juuri ollut enään tuntoa kun raadeltu käsivarsi ei antanut kunnolla verta sormiin ja kylmä pääsi puremaan niihin normaalia herkemmin karvapeitteestä huolimatta.

Tästä kaikesta huolimatta Jack piti nyt Nimueta silmällä, odottaen eukon hyökkäävän nyt itse kun tuon uskollisin palvelija oli nyt poissa pelistä. Se oli ehkä virhe, hyvin suuri sellainen kun huomio oli muualla missä sen olisi pitänyt olla. Lattiasta ilmestyi ilman mitään varoitusta jäinen seiväs, joka ehkä olisi lävistänyt koirahirviön siihen paikkaan vatsasta kuoliaaksi, ellei Jack olisi ehtinyt reagoimaan tarpeeksi nopeasti. Se nopeasti reagoiminen ei tällä kertaa kuitenkaan riittänyt, se ei ollut todellakaan tarpeeksi. Jackin petomaisen ja ihmismäisyyden välillä oleva huuto täytti huoneen kun tämä yksi ja ainoa seiväs oli osunut niin että veri tirskahti haavasta jäiselle lattialle ollen nyt kaukana pienestä pintanaarmusta. Oikealla puolella, vatsasta alkava pitkä viilto joka jatkui pitkälle kyljen puolelle vuoti nyt verta ulos runsaasti ja sai pelkällä kivullaan näkökentän sumenemaan ja näkemään mustia täpliä nökökentässä. Jack kaatui kivusta irvistellen, väristen ja tajunnastaan taistellen, toisen polvensa varaan pitäen nyt ainoalla terveellä kädellään tätä haavaa joka muodosti hitaasti lätäkköä otuksen vierelle. Jack kohotti hieman katsettaan Nimueen.. kun uusi seiväs iski lattiasta, jolloin Jack osasi jollakin tajunnan rajamailla varautua tähän teleportaamalla sivummalle.. ottaen epätoivoissaan tukea piironginpöydästä pysyäkseen pystyssä. Katse osui vielä pöydällä olevaan vihkivesi pulloon, jolloin mies sai idean.. mutta ei saannut aikaa toteuttaa sitä kun uusi jää seiväs iski tällä kertaa pöydän läpi yrittäen osua ilmeisesti päähän, jolloin Jack veti päänsä turvaan osumalta. Saadakseen vain viilto osuman selkäänsä. Koirahirviö irvisti kivutsta ja hieman horjahtaen tarrasi pöydällä olevaan pulloon tarttuen siihen saaden tajuta että sen sisällä oleva neste oli jäässä, jota mies kirosi mielessään.

Jälleen Jack teleporttasi paikaltaan vain todistaakseen, että paikka jossa hän oli hetki sitten seisonut, olisi ollut hänen viimeinen paikkansa. Jack piti terveessä kädessään vihkivesipulloa, jota puristi kevyesti kädessään, ja katsoi Nimueta ja hymyili tuolle heikosti. Ainoa toimiva käsi asetettiin heittämis asentoon ja voimalla Jack heitti tämän ottamansa vihkivesi pullon Nimueta kohden odottaen hetken että se olisi sopivalla etäisyydellä ja avasi äkisti suunsa jolloi kidasta lähti liikkelle huomattavan kokoinen energia ammus joka repi kaiken tieltään, saaden Jackin kaatumaan selälleen lattialle ähkäisten kivusta yrittäen päästä mahdollisimman nopeasti ylös. Tämä temppu ei tappaisi Nimueta, mutta saisi eukolle muuta mietittävää hetkeksi.
Jack kampesi itsensä väkisin ylös ja hoiperteli vatsaansa pidellen ikkunalle rikkoen siihen energia ammuksella itselleen sopivan reiän ja hyppäsi alas.. juurikaan miettimättä siinä mielentilassa kuinka korkea pudotus ehkä saattaisi olla, kuinka paljoon häneen sattuisi. Ne olivat sivuseikkoja kun oma henki oli kyseessä. Jalat osuivat lumiseen maahan ja Jack kaatui kivusta henkäisten nelinkontin joutuen hetken aikaa keräämään itseään että pääsisi ylös maasta. Ylös nouseminen ei todellakaan ollut mikään taidonnäyte kun hoiperrellen tuskissaan musta peto nousi ylös maasta yrittäen nilkuttaen päästä eteenpäin, välillä teleportaten. Hänen olisi löydettävä Lily, varoitettava tuota tai tuo kävelisi suoraan eukon syliin.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Heinä 04, 2014 11:17

Re: Run devil run || Suski

Nimue, Lily

Eukko katseli jäätävästi sivusta, koittaessaan seipäillään lävistää Jackia parhaansa mukaan. Loitsun iskeminen kesti tovin aina, joten nopealiikkeinen koirapeto ehätti valitettavan usein väistämään eukon iskut. Nimue ei osannut tässä tilanteessa edes pahemmin ennakoida Jackin liikkeitä, ei hän tuntenut tuota miestä niin hyvin, että olisi osannut sanoa, mihin perkele seuraavaksi siirtyisi. Kaiken lisäksi peto käytti hyväkseen teleportaamisentaitojaan, joten moiseen osuminen näin hitain hyökkäyksin ei ollut todellakaan helppoa. Mutta parempi näin, kuin pyrkiä itse lähemmäs petoa. Jos Jack olisi päässyt kosketusetäisyydelle eukosta, se saattaisi helpostikin merkitä Nimuen loppua. Mutta, niin kauan kuin Jack pysyi kaukana, kaikki oli hyvin eukon osalta.
Katse kohdistui Jackin kasvoihin, perkeleen käydessä poimimaan pöydällä olleen vihkiveden. Eukko katsoi miestä aivan kuin varoittaakseen tuota tekemästä mitään tyhmää, mutta toisaalta, mitä hävittävää Jackilla muka enää tässä vaiheessa oli? Velhotar oli jo valmiiksi teurastamassa miestä, joten periaatteessa teki tuo mitä tahansa, ei hän voinut tilannettaan pahentaa.
Jack kävi kohottamaan vihkiveden aivan kuin heittääkseen, mutta heittämisen sijaan kävikin avaamaan suunsa, josta singahti valkea energia-ammus kohden eukkoa. Nopeasti Nimue kävi sulautumaan varjoihin, kadoten ammuksen tieltä teille tietämättömille. Eukkoa ei näkynyt hetkeen ja kun tuo viimein astui varjoista, oli Jack jo hypännyt pois huoneesta. Kuivasti hymähtäen eukko käveli ikkunan luo, katsoen alas. Samaan aikaan tuon aineeton kissademoni lähti viimein hakemaan muotoaan, Nimuen käydessä jakamaan osan energiastaan demonin kanssa. Eihän se muuten noin nopeasti olisikaan palannut, mutta juuri tällä hetkellä Nimue näki paremmaksi jakaa energiaansa tuolle pedolle, jotta saisi käyttöön jälleen "lähitaistelijansa". Jahka kissa olisi valmis, lähtisi Nimue Jackin perään... eihän tuota sopinut päästää elossa pois....


Lily oli jo tuttuun tapaan vetänyt ylleen lämpimästi vaatetta, sekä ruskean, huomiota herättämättömän ruskean, hupullisen viitan. Jahka hovi oli hiljennyt, oli salakäytäviä löytänyt prinsessa luikkinut käytävältä toiselle ja lopulta linnan portista ulos, lähteäkseen tapaamaan ystäväänsä majatalossa. Harvoin Lily otti moisia riskejä kenenkään takia, mutta jos totta puhuttiin, hän mielellään lähti "seikkailemaan" linnalta pois silloin tällöin, sillä linnan muurien sisällä aika tuntui niin kovin pitkältä... ja tylsältä.
Mukaansa Lily ei ottanut muuta kuin rapier miekkansa, jonka avulla voisi edes jotenkuten pitää puoliaan, jos tarve. Eihän hän vieläkään mikään mestari taisteluissa ollut, mutta osasi jo kiitettävän hyvin pistää vastaan, mikäli tarve tuli.
Kaduilla oli jo pimeää ja kylmää. Vain himmeät katulamput valaisivat pääteitä, syrjäisempien kujien ollen jo täysin pimeitä. Ainoastaan kuu ja tähdet soivat tänä kylmänä talviyönä valkeaa valoaan pimeille kujille. Lily koitti valita reittinsä mahdollisimman hyvin, vältellen turhan synkkiä ja valoisia katuja. Hänen ei kannattanut tulla nähdyksi, mutta hän ei myöskään halunnut ottaa riskiä menemällä syrjäisille, epäilyttäville kujille.
Kadut olivat tuttuun tapaansa hiljaisia. Kaikki olivat hankkiutuneet sisälle lämpimään, tai olivat palailemassa töistään kotiin. Harva viihtyi pihalla vapaaehtoisesti tällä säällä tähän aikaan, ellei kyseessä ollut yö eläjät ja ne, joilla ei yksinkertaisesti ollut paikkaa, johon mennä.

Kevyen hiljaiset askeleet painautuivat vasten lumisia katuja, prinsessan askeltaessa eteenpäin. Vaikka kadut vaikuttivatkin hiljaisilta, alkoi jokin pieni hälytyskello soimaan Lilyn takaraivossa. Jokin ei ollut kunnossa. Ei hän tiennyt mikä, mutta jokin tässä nyt oli vialla. Hitaasti askeleet veivät eteenpäin, kunnes nurkan takaa eteen syöksyi jokseenkin tuttu ilmestys.
Tietenkin Lily pysähtyi ja kavahti askeleen jos toisenkin kauemmas tummasta, ihmissusimaisesta olennosta. Tuo ei kuitenkaan käynyt hyökkäämään ja oli selvästi haavoittunut... ja kuten todettu, se vaikutti jotenkin... tutulta.
"Jack...?" Lily kysyi varovaisesti huppunsa suojista, käyden varovaisesti lähestymään tuota petoa.
"Jack mitä sinulle on tapahtunut?!"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3915

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Heinä 05, 2014 9:37

Re: Run devil run || Suski

Jack oli teleportannut vielä viimeisen kerran niillä vähäisillä voimillaan, jota hänellä oli vielä jäljellä, toivoen todellakin mielessään että oli onnistunut edes hetkeksi karkoittamaan noidan perästään, edes hetkeksi että saisi kerättyä itsensä. Saisi itensä kerättyä kasaan kestämään kipua, että jaksaisi vielä hetken liikkua. Kylmä pureva pakkanen, joka puri huono kuntoisen koirahirviön turkinkin läpi, ei auttanut yhtään asiaa. Jack värisi ja vapisi kylmästä kehon huutaessa kipuaan ja lepoa, mutta Jack ei voinnut totella.. Lily oli edelleenkin vaarassa.
Jack kompuroi terve käsi ojossa hakien lähimmästä seinästä tukea painautuen terveen kylkensä kanssa sitä vasten olkapäällään samalla kun painoi kipeällä, raadetulla kädellään käsi väristen verta vuotavaa kylkeään. Jack ei alkanut katsomaan haavaa.. hän ei todellakaan haluaisi nähdä sitä että hänen sisäeliensä mahdollisesti valuisvat ulos tästä reiästä, mikä ei todellisuudessa pitänyt paikkaansa. Eikä koirahirviöllä todellisuudessa siihen ollut edes aikaa! Nimue saattaisi milloin tahansa syöksyä paikalle ja tappaa tähän enemmän tai vähemmän tuskallisesti, joten hitaan tuskallisesti Jack kampesi itsensä jälleen seisomaan lähtien seinästä tukea pitäen jatkamaan matkaansa niin nopeasti kuin vain pystyi nilkuttamiseltaan.

Kuja päättyi yllättäen, Jack kohotti hieman kuoleman väsynytttä katsettaan ja vilkasi nopeasti taakseen.. keskellä katua hän olisi lentävälle Nimuelle kuin kävelevä maalitaulu, mutta hän ei voinnut enään teleportata minnekkään. Seuraavan teleporttauksen jälkeen hän ei enään nousisi ylös maasta. Toisaalta Nimueta ei näkynyt missään, tai sitten tuo oli kyttäämässä jossakin varjoissa milloin kohde tulisi esille.. Miten vain! Jack henkäsi hengitys väristen ja lähti nilkuttaen puoli juosten jatkamaan matkaansa nyt kujan suojista kun silmä kulmassa näkyi liikettä. Nimue!? Jack kääntyi samantien kohdetta hampaat esillä kohden tätä kaapuun pukeutunutta henkilöä ja oli käymässä kohottamaan tervettä kättään lyödäkseen, mutta se pysähtyi miehen kuullessa tutun äänen hupun takaa. Veitsen terävät raateluhampaat painettiin samantien takaisin ikenien alle piiloon ja koirahirviöinen kaatui Lily eteen polvilleen samantien ottaen terveellä kädellään tukea maasta, kun vahingoittunutta kättä pidettiin koukussa ylhäällä kylkeä vasten. Jack tärisi kylmästä kuin tuulessa heiluva lehti, mutta kohotti katseensa Lilyyn josta paistoi huoli naista kohtaan.
"P-paetkaa.. Hän tulee, hän tulee ja tappaa teidät." Jack sanoi ääniväristen katsoen Lilyä katseen suorastaan huutaen tuota lähetemään ennenkuin olisi liian myöhäistä.
"Nimue.. o-on täällä milloin hyvänsä. Menkää, minä pyydän!" Jack sanoi ja tönäsi kevyesti Lilyä jo menemään, juoksemaan henkensä edestä.

//Tule lyömään jos loppu hitti haittaa//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Heinä 14, 2014 8:14

Re: Run devil run || Suski

Tietenkin Lily hätkähti pedon tehdessä hyökkääviä elkeitä, mutta tuo kävi kuitenkin hillitsemään aikeensa ja perääntyi niiden suhteen. Samalla myös varmistui, että kyseessä tosiaan oli Jack, eikä vain satunnaisesti kaduilla vaeltava ihmissusi... tai vastaava. Tosin, oli jokseenkin huvittavaa ajatella, että moiset verenhimoiset pedot olisivat saaneet vaeltaa hetkeäkään rauhassa tässä kaupungissa... Mutta kai Jack tässä tuli todistaneeksi, että moinenkin oli mahdollista. Eipä tuon perässä näkynyt yhtään vartijaa tai sotilasta. Mutta mistä Jack oli niin paljon osumaa ottanut? Oliko tuon kimppuun käynyt sitten vartijat ja Jack oli nyt pakenemassa? Se ei olisi mahdoton ajatus, ottaen huomioon, että Jack oli friikki... eikä varsinaisesti tunnustanut uskollisuuttaan kuningashuoneelle. Joten, jos sotilaat niin päättivät, näkisivät he Jackin uhkana. Varsinkin tuossa muodossa.

Mutta, siitä ei ollut nyt kyse. Ilmeisesti. Lily kävi kyykistymään maahan luhistuneen pedon eteen, käyden kuuntelemaan mitä miehellä oli sanottavanaan. Ääni väristen Jack kävi kertomaan jonkun tulevan ja että tuo joku tappaisi Lilyn. Siniverinen ei ehättänyt edes kysellä sen paremmin kuka oli tulossa, kun Jack jo mainitsi nimen Nimue. Olihan se tuttu Lilylle, eikä hän todellakaan halunnut kuulla sitä uudestaan, varsinkaan tällaisessa yhteydessä, mutta ilmeisesti se noita-akka oli nyt Jackin kimppuun käynyt ja oli tulossa prinsessan perään. Lily oli kyllä käsittänyt heidän kahden tapaamisten vaarat, mutta ei hän koskaan ollut arvannut, että Nimue olisi se suurin vaara, joka eteen tulisi.
Pieni askel kyykyssä taaksepäin ja ynähdys karkasi naisen suusta, Jackin käydessä työntämään häntä kauemmas, kehottaen pakenemaan jo.
"En minä sinua tänne jätät tuossa kunnossa!" Lily kävi sähähtämään pitäen äänensä kuitenkin matalana, jottei äänensä houkuttelisi paikalle ylimääräisiä... tai sitten sitä noitaakaan.
"Tule, autan sinut ylös... Palataan linnalle" Siniverinen tokaisi noustessaan ylös, tarttuen kiinni Jackin terveestä kädestä.

Sen enempää Lily ei ehtinytkään tehdä, kun yllättäen kujan perältä kävi syöksähtämään musta, narumainen uloke, joka kiertyi alta aikayksikön naisen vyötärön ympärille. Lily ehätti vain vilkaista Jackia, ennen kuin tuo lonkeromainen, musta naru kävi kiskaisemaan siniverisen aina pimeään päähän kujaa, jossa Lily kävi mätkähtämään vasten kivistä seinää. Mikäli seinän vieressä, talon sisäpuolella joku oli, kyseinen henkilö varmasti ihmetteli mikä seinään oli tömähtänyt... mutta vain harva lähti näin myöhäisellä tarkistamaan outoja ääniä pimeillä kujilla...
Lily parahti pienesti ennen kuin mätkähti maahan, jota seurasi kuivahko, sarkastisenvoitokas naureskelu Eukon astuessa esiin varjoista demoninsa kanssa, aivan maassa makaavan prinsessan viereen.
"Luulitko tosiaan pääseväsi pakoon minulta, Jack?" Nimue kävi kysymään laiskasti antaessaan kissapetomaisen demoninsa hypätä Lilyn kimppuun, demonin lähinnä raadellen ja leikkien paksun viitan kanssa. Lily tietenkin koitti saada kissaa pois päältään, mutta tuo isokokoinen katti oli liian nopea ja ketterä maassa makaavalle, aseettomalle naiselle.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3915

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Elo 04, 2014 12:34

Re: Run devil run || Suski

Lily ei siis ollut aikomassa jättää häntä.. Jack naurahti kuivasti ääni väristen pienesti päätään pudistaen.
"Olen kuolemassa muutenkin.. Älä tuhlaa omaasi." Jack sai sanottua ääni täristen kylmästä kun Liliy oli käymässä auttamaan häntä ylös maasta. Hölmö nainen! Lähtisi ennenkuin olisi liian myöhäistä! Jack olikin käymässä työntämään prinsessaa uudestaan pois luontaan, että tuo jättäisi hänet.. mutta ei ehtinyt kun musta tutun näköinen naru kävi kietoutumaan prinsessan ympärille ja veti naisen pois Jackin ulottuvilta. Miehen joka ei ehtinyt tekemään juuri mitään pelastaakseen tilannetta, juuri ja juuri sai vaivoin käännettyä itsensä polvillaan suuntaan jonne prinsessa oli vedetty. Eikä tarvinnut montaa kertaa arvata kuka oli tämän kaiken takana. Nimue, kaikessa rumuudessaan oli saapunut paikalle nauraen mitä pilkallisemmin kaksikon tilanteelle todeten että Jackin pakenemis yritys oli ollut aivan turha.
"Jos olisin yrittänyt.. en olisi jäännyt tähän norkoilemaan." Jack totesi yrittäessään seinästä tukea pitäen nostaa itsensä edes seisomaan tärisevien jalkojensa varaan ja jäi siihen pitäen edelleenkin terveellä kädellään seinästä tukea, muuten peto olisi varmasti kaatunut turvallensa samantien.
Jack kohdisti katseensa nyt Nimuen kissapetoon joka kävi hyppäämään Lilyn päälle käyden leikkimään tuolla kuin kissa elävällä hiirellä ennenkuin söisi sen. Jack ei ollut tyytyväinen, vaan hiljalleen raivo kumpusi hitaasti esille. Raivo omaa itseään kohtaan. Jos hän olisi vain säästänyt voimiaan edes yhteen teleporttaukseen hän olisi vain voinnut ilmestyä katin lähelle ja iskeä tuon vaikka murskaksi läheistä seinää vasten. Nyt.. hän ei voinnut tehdä sitä tai hänestä ei olisi enään seisomaan edes, vaikka sekin tuntui tiukalta juuri nyt etenkin kun kyljessä oleva haava valutti punaista elämän nestettä kokoajan ulos.
"Päästä hänet! Minut sinä haluat!" Jack sähähti huuliensa välistä kohottaen nyt katseensa Nimueen, vaikka tiesikin että saisi vain ilkkumista päin naamaa velhottarelta ja että hyvin pienellä todennäköisyydellä tuo edes suostuisi moiseen pyyntöön. Tuo hoitaisi vain hänet ja leikkisi sitten veljensä kanssa saman patti tilanne leikin ja hoitaisi molemmat. Tai vain toisen..
"..Tai no Hansin sinä haluat." Jack totesi vilkaisten prinsessaan ja otti yhden pienen horjuvan askeleen eteenpäin pitäen edelleenkin seinästä tukea kun yritti liikkua hitaan määrä tietoisesti kohden velhotarta.
"Anna tulla! Olen kuollut jo valmiiksi.. mutta et silti saa hengiltä!" Jack ärähti hampaidensa välistä velhottarelle vain dominoidakseen tuon hyökkämään, ärsyttääkseen tuota.. häiritäkseen tuon keskittymistä. Muuhun hänestä ei juuri nyt ollut kuin pelata aikaa ja toivoa että joku sattuisi kuulemaan.. tai näkemään. Jack nappasi käsisään lähimmän romun, joka sattui olemaan joku rikkinäinen ämpäri, ja heitti sen ilmaan itsensä yläpuolelle ja laukaisi energia ammuksen joka työnsi ämpäriä katto tasojen yläpuolelle ylemmäs taivaalle ennenkuin se räjähti melkein jopa komean valo näytöksen kera. Vartijat eivät todellakaan voisi olla näkemättä sitä tai kukaan muukaan. Tämän teon jälkeen muutenkin heikkon kuntoinen mies kaatui jälleen polvilleen seinän viereen roikottaen päätään alhaalla, mutta katse edelleenkin tiiviisti Nimuessa.
"Päästä hänet.."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 05, 2014 3:08

Re: Run devil run || Suski

Lily, Nimue, Black


Siniverinen koitti parhaansa mukaan saada demonin yltään, joka näytti yhä kovasti vain leikkivän saaliillaan. Ei sillä ollut lupaa tappaa tai raadella, joten ei se niin myöskään tehnyt. Katti olisi saanut kuulla kunniansa, jos mokoman tempauksen olisi eukon sanoja vastaan mennyt tekemään.
Nimue puolestaan keskittyi Jackiin, joka kovasti yritti jotain vastaan mussuttaa. Jos eukolta kysyttiin, niin kyllä tuo pakoon oli pyrkinyt, mutta ilmeisesti Jackilla oli hieman erilainen konsepti pakoon pötkimisestä. Toinen kulmistaan kävi myös kohoamaan harvinaisen tylsistyneenä, Jackin todetessa eukon haluavan hänet. Pian koirapeto kävikin täsmentämään sanojaan, eikä eukon tarvinnut sen enempää asiaan puuttua. Hän ei halunnut Jackia, tuon henki oli hänelle yksi ja sama. Jos Jack jäisikin henkiin, ei Nimue kokenut menettävänsä mitään. Mutta tietenkin eukko mielellään tappoi mokoman pois päiviltä, kun oli niin tyhmästi yrittänyt hänestä päästä eroon.

"Tyhmänäkö minua pidät?" Nimue kävi tokaisemaan kuivahkosti, Jackin koittaessa provosoida noitaa kimppuunsa "Minä en sinulla tee enää yhtään mitään, voin ihan hyvin jättää siihen kuolemaan" eukko jatkoi, seuraillen samalla kuinka koirapeto kävi energia-ammuksen kera räjäyttämään ämpärin ilmoille, herättäen näin varmasti vartijan jos toisenkin huomion.
"Ja luuletko kenenkään ehtivän avuksi, ennen kuin olen repinyt hänen päänsä irt---"
Pidemmälle Nimue ei sanoissaan saatikka toimissaan ehtinyt, kun tuttu hahmo kävi kurkkaamaan katonreunalta alas kujalle. Äskeinen "ilotulitus" oli kiinnittänyt myös velhon huomion, joka paikalle oli ilmaantunut alta aikayksikön.

Black oli lähtenyt myös myöhään illalla liikkeelle, aikeissaan seurata, mihin Lily oli matkalla. Kyllä velho oli tietoinen prinsessan myöhäisistä iltareissuista, mutta ei aikaisemmin ollut viitsinyt tai jaksanut lähteä selvittämään mistä oli kyse. Nainen selvästi halusi pitää pienen salaisuutensa, mutta nyt kun punasilmäinen kaljupää oli muutenkin ollut levoton ja räjähdyksen partaalla, oli Black löytänyt energiaa lähteä seuraamaan salamyhkäistä puolisoaan.
Jo pelkkä energia-ammuksen näkeminen oli ollut tarpeeksi Sethille tulla esiin ja ottaa ohjat velhon kehosta, mutta nyt kun hopeahapsinen luuviulu kävi näkemään sisarensa kujalla, kävi Seth suorastaan räjähtämään. Tietenkin velho oli tunnistanut tuon energia-ammuksen, harvoin samanlaisia näki lentelevän pitkin kaupungin taivasta.

"Hans, mikä mukava yllä---" Jälleen kerran Nimuen sanat jäivät kesken, velhon käydessä yhdellä, nopealla tulipallolla räjäyttämään demonin siniverisen kimpusta taivaan tuuliin. Kissa katosi karjahtaen, lieskojen lyödessä myös vasten maata Lilyn ympärillä. Lily kuitenkin selvisi ilman suurempia osumia, sillä tällä kertaa Seth ei yrittänyt siniveristä satuttaa... tällä kertaa.
"Tuo on minun, älä enää ikinä koske siihen" Seth kävi myhisemään samalla kun hypähti alas katolta seisomaan prinsessan ylle. Lily ei voinut sanoa pitävänsä siitä, että hänestä puhuttiin kuin esineestä, mutta juuri nyt ei todellakaan ollut oikea aika käydä asiasta nillittämään velholle. Sen sijaan Lily kävi peruuttamaan pois velhon jalkojen välistä, tuon taakse turvaan eukolta.
"Pysy poissa varjoista" Seth ehti hymähtämään Lilylle olkansa yli, ennen kuin Nimue kävi hyökkäämään veljensä kimppuun... Ja jälleen kaksikko lähti ottamaan yhteen nopeatempoisessa, alati liikkeessä olevassa kaksintaistelussa, jossa Nimue selvästi pyrki vähän väliä Lilyn lähelle, Sethin kuitenkin pitäessä eukon poissa siniverisen luota. Juuri nyt Seth ei edes kiinnittänyt huomiota Jackiin, joka oli harvinaisen pieni ärsyke verrattuna eukkoon.

Lily teki kuten Seth oli neuvonut ja pyrki heti pois varjoista. Tosin pelkkä kuunvaloon pääseminen ei tuntunut kovin turvalliselta tuon nopeatempoisen yhteenoton riehuessa ympärillä, joten jahka jalkansa oli alleen saanut, kipitti siniverinen Jackin luo hakien jonkinlaista lisäturvaa haavoittuneesta, joskin Lily oli myös yhtälailla huolissaan tuon kunnosta.
"Muuta muotosi" Lily kävi tiheän hengityksen lomasta pyytämään Jackia, kyykistyessään jälleen tuon eteen "Kun vartijat tulevat he eivät katso kauaa, ennen kuin hyökkäävät kimppuusi, jos tuolta näytät".
Se oli vain ajan kysymys, kun ensimmäiset vartijat paikalle saapuisivat, Jackin äskeinen tempaus oli herättänyt huomiota ja nyt tuo räiskyvä yhteenotto varmasti pisti vauhtia lähettyvillä oleviin vartijoihin.

Suski tunki linkin: TÄÄLLÄ JATKUU

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö