Declaration K-16

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Re: Declaration

ViestiKirjoittaja Nipustin » 01 Touko 2015, 14:51

//Passaaa!!! :3//

Jenna nousi myös seisomaan niin että tuoli hänen takanaan kaatui. "Mi-mitä ihmettä!" Vanhemmat huusivat lähes yhdestä suusta nuorten noustessa kuin taisteluvalmiuteen ja ulkoa kuuluvien huutojen ihmettymänä.
Kaikkien katseet olivat takaovelle josta hätääntyneiden elikoiden huudot kuuluivat, kunnes heidän takaansa kuului rauhallisia askelia. Sillä välin joku oli ilmeisesti astellut sisään etuovesta, ja se joku oli pitkä lihaksikas nuorukainen, joka näytti itse asiassa aikalailla Samkieliltä. Tunkeililla oli samankaltaista julman näköistä komeutta piirteissään ja selässään tällä oli siivet. Brunette tuijotti silmät epäuskosta suurina sisään noin tyynenä astellutta miestä ja erityisesti tuon siipiä. Samkielillä oli aikanaan ollut vähän samannäköiset mutta vain revittynä riekaleiksi... Olivatko nämä enkeleitä?!
"Lähdetkö itse mukaan vai teetkö tämän hankalaksi?" Tulija kysyi itsevarmalla äänellä, oranssit silmänsä kohdistettuna langenneeseen enkeliin, kuin muita ei olisi koko taloudessa. Ei ollut tainnut tulla yksin, Jenna päätteli sillä ääni takapihalta oli kuulunut juuri samaan aikaan askelian kanssa, ei edes siipiveikko olisi tullut näin pian etuovelta. Varovaisesti sekä nopeasti brunette kurkkasi olkansa ylitse nähdäkseen oliko talossa muitakin, mutta sitten kiireesti palautti katseensa etuoven puoleiseen enkeliin.
Tuon varusteet olivat ylelliset. Upea pronssin sävytteinen viitta roikkui tuon harteilla, näyttäen aika raskaalta muttei tuolle miehelle. Vyötäisillä oli ylellisesti kuvioitu miekka, joka kertoi että taisi tosiaan pakottaa Samkielin mukaan, hyvällä tai pahalla.
"Johan te sen kerran sieltä pilveltänne tyrkkäsitte! Ettekä saa uutta mahdollisuutta!" Jenna sanoi uhmakkaasti, muttei ihmisnaisen sanat tuntuneet edes kuuluvan enkelille, sillä tuo ei irrottanut herkeämätöntä katsettaan Samusta.
Nipustin
 

Re: Declaration

ViestiKirjoittaja Janni » 01 Touko 2015, 15:37

Samkiel pyörähti paikallaan kuullessaan askeleet etuoven suunnalta ja näki sisään astelleen miehen, joka oli ennemmän kuin tuttu. Hänessä ja siipiveikkossa oli todella paljon näköä, vaikkakin Samkiel itse näytti enemmän epäsiistimmältä partansa ja asustuksensa kanssa ja tietenkin uupuvien siipien kanssa. Langennut ei jahkaillut vaan veti oman miekkansa esiin, joka oli koristelultaan ja malliltaan samanlainen kuin vieraan vyöllä roikkuva miekka, mutta hänen aseensa oli kokenut kovia.
Samkiel säpsähti kuullessaan Jennan äänen viereltään ja samatien vei kätensä naisen eteen, vetäisten tuon selkänsä taakse. "Anna minä hoidan tämän." Mies sanoi hiljaa Jennalle, kääntäen katseensa takaisin siivekkääseen mieheen.

Samkiel ei ehtinyt laskelmoida vaihtoehtojaan, kun takaovi pamahti auki ja sisään astui toinenkin siivekäs mies, joka ei paljoa poikennut toveristaan, kuin Samkielistakaan. Tuo puolestaan kantoi aseenaan keihästä. "On epäkohteliasta astua sisään kutsumatta." Samkiel totesi äkäinen ilme kasvoillaan. "Et jätä meille paljoa vaihtoehtoja langennut. Olet aiempien syntiesi lisäksi surmannut kaksi veljeäsi-" Takaovesta astunut avasi suunsa, mutta langennut keskeytti tuon. "He eivät olleet velijiäni, ettekä tekään!" Mies sähähti.
"Jos haluatte minut niin astun ulos miellelläni, jos pysytte kaukana kaikista muista." Samkiel kuitenkin lisäsi perään. Ehkä hän voisi johdattaa kaksikon pois Jennan ja tuon perheen luota? "Emme tee viattomille sieluille mitään, jos ne pysyvät pois tieltä."
Janni
 

Re: Declaration

ViestiKirjoittaja Nipustin » 01 Touko 2015, 20:34

[K16]

Samkiel käyttäytyi erittäin suojelevaisesti Jennaa kohtaan ja otti tuon selkänsä taakse turvaan. Vain pienen hetken ihminen ehti katso silmät loistaen hänen sankariaan kun myös takaovi pamahti auki. Brunette käännähti selkä rakkaansa selkää vasten ajatellen näin vahtivansa tuon selustaa. Ei hän itsekään täysin kokematon taistelemaan ollut, ainoa ero oli siinä että Jen taisteli nyrkein ja potkuin, kun taas näillä miekkosilla oli jokaislla miekat aseenaan. "Ehkä niille kaikille kapakka rähinöille tulee vihdoin käyttöä..." Jenna pohti hiljaa pelottomana mielessään, sillä hän ei antaisi noiden öykkäreiden viedä hänen Samuaan pois. Miehet olivat komeassa ulkomuodossaan kuitenkin suhteellisen kevyttä tekoa, sillä Jenna oli kerran jos toisenkin käyttänyt paljon raamikkaampienkin, tosin humaltuneiden, miesten suurempaa kokoaan heitä itseään vastaan.
Enkelit vaihtoivat muutaman sanan keskenään ja ilmeisesti Sam oli ennenkin kohdannut näitä samoja tyyppejä ja vielä selvinnyt kahdesta sellaisesta voittajana. Jennan ilme muuttui uhmakkaaseen hymyyn. Eihän näillä tyypeillä olisi siis mitään mahdollisuutta hänen urheaa enkeliään sekä häntä itseään vastaan. Kaksi vastaan kaksi!

Kumpikaan enkeleistä ei edelleenkään huomioinut ketään muuta koko talossa kun langenneen kumppaninsa, ja sekös suututti Eustacen, peräti niin paljon että tuo lyllersi etuoven puoleisen - lähimmän - enkelin luokse viinapullo aseenaan ja yritti iskeä tunkeilijaa sillä. "Painukaahan kujille täältä!" Punertava ihminen huusi mutta juuri ennen kuin pullo osui todella kohteeseensa mies yllättäen pysähtyi. Yhdellä nopealla liikkeellä enkeli oli lävistänyt Jennan isän miekallaan pysäyttäen tuon iskun ja pelottavinta siinä oli se ettei tuon ollut missään kohti tarvinnut irrottaa katsettaan Samkielistä. Kylmästi siipiveikko kiskoi miekkansa yhtä helpon näköisesti irti kuin mitä se oli mennyt sisäänkin ja hänen yllensä pärskyi hieman verta ennen kun iso mies römähti lattialle - kuolleena kerta iskusta. "Se oli viimeinen varoitus. Sivulliset ulos täältä nyt tai me emme vastaa seurauksista."

Jenna katsoi tilannetta silmät suurina ja sitten näkyi kuinka naisen taistelutahto vain kasvoi. "Te kuolette tänne molemmat!" Brunette sähähti kuin vihaisesti sylkevä kissa enkelin kehotuksille, vaikka Jennan äiti itki nyt hysteerisesti ja yritti kehottaa myös Jennaa poistumaan talosta välittömästi.
Nipustin
 

Re: Declaration K-16

ViestiKirjoittaja Janni » 01 Touko 2015, 20:55

"Eustace!" Samkiel huudahti nähdessään vanhemman miehen hyökkäävän puollo kädessä tunkeilijaa kohti, mutta langennut ennätti ottaa vain askeleen edemmäs, kun miekka lävisti Eustacen nopeasti. Samkiel tuijotti järkyttyneenä lattialle valahtunutta ruumista, mutta pian oranssi katse kovettui ja kääntyi takaisin siivelliseen. Hän kyllä oli tiennyt kansansa kylmyyden muita kohtaan, mutta sen todistaminen ei ollut mitenkään siedettävää. Yksi henki oli jo kaatunut hänen takiaan, mies pelkäsi menettävänsä enemmän, eikä selän takaa kuuluva Jennan sähähdys auttanut asiaa.

Samkiel vei kätensä hiljaa sivulleen, asetuen paremmin näiden kahden miehen väliin, selkä Jennaan päin aprikoiden kumman oven valitsisi. "Jenna, ole kiltti ja pysy täällä." Mies kuiskasi ennen kuin teki äkkinäisen liikkeen takaoven edessä seisovaa siivekästä kohti, joka kohotti keihäänsä valmiiksi, jonka langennut kuitenkin iski sivuun miekallaa. Voimakas tyrkkäys tuon olkaan sai siivekkään menettämään hetkellisesti tasapainon ja Samkiel kykeni juoksemaan ovesta ulos. Se oli tarpeeksi saada juuri isketty mies hakemaan tasapainonsa takaisin ja juoksemaan langenneen perään. Toki oli Samkiel heikoilla kaksikkoa vastaan ulkona, koska ei kyennyt lentämään niin kuin nuo, mutta pää asia oli nyt johdattaa tappelu kauas pois Jennan luota.
Janni
 

Re: Declaration K-16

ViestiKirjoittaja Nipustin » 02 Touko 2015, 11:22

"Jenna, ole kiltti ja pysy täällä"
Ihmisnainen hämmästyi vähän toisen pyyntöä, etenkin kun se tuli niin kiltisti sanottuna. Niin hän jäikin ihmeissään seisomaan paikalleen kun Samkiel syöksyi takaoven edessä olevan hyypiön kimppuun ja siitä säntäsi ulos.... Ulos?! Jennalle iski paniikki, mitä hän nyt tekisi? Sam ei kaikkine egoiluineen voinut päivittää kahta lentävää vastusta! Jennan äiti juoksi halaamaan tytärtään mutta Jenna riuhtaisi itsensä irti ja juoksi keittiöön. Hän poimi kaksi terävimmän näköistä veistä mitä löysi ja lähti sitten juosten etuovelle. Etuoven vieressä olisi tikapuut ja hän pääsisi niiden avulla katolle. Noiden enkelien yllättäminen ei olisi hankalaa sillä ne eivät tuntuneet näkevän mitään muuta kun langenneen.

Katolle kivuttuaan Jenna puristi puukkoja käsissään ja veti syvään henkeä. Häntä jännitti, eikä ihme. Mutta jotain hänen kehossaan pumppaava adrenaliini käski hänen tehdä. Askeleet lähenivät hiljaa ja varmasti katon reunaa takapihan puolella. Hän sai näkökenttäänsä molemmat vieraat enkelit sekä hänen omansa. Nyt naisen tuli toimia nopeasti ettei Samkiel ehtisi pilata hänen yllätyshyökkäystään. Jenna lukitsi silmänsä takaovella olleeseen enkeliin ja piteli nyt sormiensä välissä toista puukoista. "Saa nähdä oliko niistäkään kaikista tunneista Kallen Kapakan tikkataulun kanssa mitään hyötyä..." Hän ajatteli ja sitten heitti niin kovaa kun vain jaksoi puukon suoraa kohti tuon enkelin siipiä. Hänen tarkoituksensa oli estää tuota lentämästä. Sitten Jenna samaan syssyyn ennen kun pahikset ehtisivät tajuta mistä tuo veitsi oli lentänyt hän hyppäsi katolta suoraa kohti hänen edessään lentävää enkeliä, joka oli sama joka käveli etuovelta. "Tasoitetaanpa vähän peliä!" Hän huusi samalla, kauhusta kankeana valehtelematta. Jenna onnistui osua jäljellä olevalla puukolla toista enkeliä myös siipeen niin että puukko upposi, ja Jennan siinä roikkuessa se valui ja viilsi koko siiven halki ja Jenna sitten tipahti maahan, ei onneksi läheskään enää niin kovalla voimalla millä hän olisi tippunut jossei olisi enkeliin osunut.
Nainen pyörähti mahdollisimman ketterästi maasta jaloilleen ja puri alahuuleensa. Häntä tuntui kolottavan vähäsen joka puolelta, muttei mikään kipu toistaiseksi ollut paha kun adrenaliini tasot olivat vielä pilvissä. "Tää sattuu ehkä huomenna..." Jenna yritti sanoa vitsikkäästi ja hymyili parhaansa mukaan, muttei se ollut tekohymyä, se oli aitoa riemua onnistumisesta, vaikkakin siinä sai itsekin mustelman jos kaksikin.
Nipustin
 

Re: Declaration K-16

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Touko 2015, 13:00

Ei Samkiel pitkälle päässyt kun siivekäs oli jo hänen kimpussaan keihäänsä kanssa. Mies ei voinut juosta sen pidemmälle, joten pyörähti ympäri ja piteli miekkaa valmiina torjumaan keihään joka tuli kohti yläilmoista. Siivekäs oli sukeltanut muutaman metrin korkeudesta kohti langennutta, mutta keihäs jälleen torjuttiin. Tästä seurasi kahden aseen kiivas kanssakäyminen, joka yllättäen pysähtyi siivekkään osapuolen parahtaessa kivusta. Samkiel katsoi toista yllättyneenä, ei hän ollut tuohon osunut, mutta toisen valahtaessa maahan näki langennut puukon, joka oli uponnut toisen siiven juureen, tahraten nuo valkeat sulat punaisella. Katse kääntyi siivestä kohti rakennusta ja Samkiel saattoi nähdä Jennan joka hyppäsi katon reunalta toisen siipiveikon kimppuun. "Jenna!" Langennut huudahti säikähdyksestä, kuin myös komentaakseen naista. Onneksi Jenna laskeutui maahan ketterästi, eikä näyttänyt kärsineen minkäänlaisia vammoja. Se ei kuitenkaan lohduttanut kauaa, kun molemmat siivlelliset olivat viimein suoneet ihmisnaiselle sen huomion, mitä tuo oli yrittänyt kokoajan saada.

"Kuinka kehtaat vahingoittaa Jumalan lähettilään kunniaa!" Samkielin kimpussa ollut huudahti, päästyään takaisin jaloilleen. Huomion kiinnittäminen Jennaan oli kuitenkin ollut suuri virhe, kun yllätävä miekanterä upposi tuon kurkusta läpi. "Jenna, minä kerrankin pyysin kiltisti, mikset voi kuunnella?!" Samkiel huusi naiselle, samalla kun väänsi terää toisen kurkussa, saaden siivekkään miehen kakovan äänen tukehtumaan vereen, ennen kuin ruumis valahti veltoksi langenneen vetäessä miekan ulos tuon lihasta.
Janni
 

Re: Declaration K-16

ViestiKirjoittaja Nipustin » 02 Touko 2015, 15:24

"Vaikeeta teki vastustaa, voin myöntää", Jenna jatkoi tyylilleen uskollisen pirteästi, "Sellaiseen vois melkeen tottua, mutta pitihän jonkun sut pelastaa." Jäljelle jäänyt siipi rikko oli päristellyt itsensä maahan sillä ei enää kyennyt lentämään kunnolla, sillä ei saanut rikkonaisella siivellään kontrolloitua lentoa. "Veli!" Tuo huusi nähden kuinka Samkiel oli murhannut huomionsa menettäneen enkelin, tai Jumalan lähettilään kuten nuo itseään puhuttelivat. Nyt enkeli tosiaan käänsi murhanhimoisen, anteeksiantamattoman, katseensa Jennaan ja hyökkäsi tuota kohti miekkansa ritarillisesti ojossa. "Syntinen! Palat vielä helvetin liekeissä!"

Jenna väisti, mutta yllätyksekseen se ei känyt ihan yhtä ketterästi kun hän oli toivonut, ja Jenna kaatui maahan uudestaan ja tunsi pistävää kipua kyljessään. Hän painoi kätensä kipeään kohtaan ja huomasi kaatuneensa katolta hänen mukanaan tippuneen puukon päälle. Se oli painautunut syvälle naisen kylkeen ja verta pulppusi puukon varttapitkin ja Jenna nosti haavaa koskettaneen kätensä kasvojensa eteen ja katsoi tyhjin silmin näkemäänsä. Verta. Hänen kasvonsa muuttuivat heti kalpeammaksi ja silmät sumeammiksi. Hitaasti ihmisnainen puristi kättään nyrkkiin ja oikaisi samaten hitaasti. Hemmetti.
"Jumalan rankaisu... Nyt sinä kuolet!" Enkeli huusi ja hyökkäsi Jennaa kohden uudestaan tietäen ettei tuo tällä kertaa voinut liikkua pakoon maasta jossa nyt makasi vertaan ihmetellen. Jumalan lähettilään miekka oli tähdättynä sydämeen, se olisi nopea ja varma kuolema, vaikka se olikin enemmän mitä tuon miehen mielestä Jennan kaltainen syntinen ansaitsisi...
Nipustin
 

Re: Declaration K-16

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Touko 2015, 16:34

Pelastaa, hän ei tarvinnut pelastusta, jos hänen takiaan Jenna itse joutui vaaraan. Samkiel ei viivytellyt paikallaan jäljellä olevan siivekkään päättäessä hoitaa tämä ihmisnainen pois tieltään, tuo ansaitsi rangaistuksen. Nainen väisti iskun, mutta kaatui maahan ikävän näköisesti.
Samkiel oli muutaman metrin päässä siivekkään kohottaessa miekkansa uuteen iskuun, joka ei varmasti menisi tällä kertaa ohi. Langennut kurotti miekkansa kaksikon väliin ja sai toisen miekan terän kilahtamaan omaansa vasten. Toisen ase huitaistiin kauemmas Jennasta, sivallus jopa hipoi siivekkään kasvoja, joka sai tuon ottamaan askeleen taakse päin.
Samkiel otti vakaan asennon Jennan ja vihollisensa väliin. "J-Jenna?!" Mies henkäisi vilkaistuaan maassa makaavaa naista ja näki nyt kuinka tuo tuijotti veristä kätään. Naisen kylki oli veren tahrima, sekä puukko törrötti siinä ikävän näköisesti. "Si...Sinä!" Samkielin hätäinen ääni muuttui siinä samassa äkäiseksi, katseen kääntyessä siivekkääseen. Langennut näytti enenmmän kuin vihaiselta ja hän olisi hyökännyt, mutta pelkäsi jättää Jenna haavoittuneena suojaamattomaksi.
Janni
 

Re: Declaration K-16

ViestiKirjoittaja Nipustin » 03 Touko 2015, 22:45

Vihasta sokaistuna enkeli oli hyökännyt ja Samkiel olikin loikannut eteen, estäen iskun. Nyt tuo oli pakotettu perääntymään muutaman iskun ja katsoi melko ilmeettömänä entisen enkelin tunne ryöpytystä tuon katsellessa hänet pelastanutta kuolevaista ihmistä.
"Nainen ei selviä." Enkeli totesi, ja sulki silmänsä ja käänsi katsettaan taivasta kohti. Silmien sulkeminen taistelun aikana oli todellinen luottamuksen osoitus kun ei pelännyt kenenkään sivaltavan itseään hengiltä tuon eleen aikana. "Jumalamme kuiskasi sen minulle, hänen henkensä on jo muualla, on vain ajan kysymys koska maallinen ruumis hellittää." Sanojensa seurauksena oranssit silmät avattiin uudestaan ja enkeli katsoi nyt menehtynyttä ystäväänsä jonka ruumis oli kunniattomasti maassa, sivalletuna elämästään. "Haluan viedä veljeni omiemme pariin jossa hän saa ansaitsemansa levon ja rauhan..." Enkeli loi kylmän katseen Samkielin suuntaan, mutta samalla siinä oli myötätuntoa entistä veljeä kohtaan, sillä olivathan he juuri molemmat menettäneet heille tärkeän, "Ja mitä sinuun tulee... minun puolestani sinä olet jo yhtä kuin kuollut. Olisi tarpeeton palvelus riistää sinulta sinun henkesi nyt kun syntisi ovat kuitenkin maksettu - monin kertaisesti. Voit kitua helvetissä jonka itse aiheutit itsellesi."

Sen kummempaa sanottavaa enkelillä ei ollut vaan tuo meni poimimaan veljensä, uskaltaen laittaa miekkansa pois ja kääntää selkänsäkin Samkielille. Enkeli veli poimittiin syliin ja sitten lähdettiin kävellen pois kun lentämisestä ei nyt tulisi mitään. Enää enkeli ei suonut huomiotaan edes Samkielille, tuota ei hänen kirjoissaan enää ollut olemassakaan.

Jennan kasvot vääristyivät kivusta, puukko tuntui ylettävän hänen lävitseen, vaikkei se tietenkäään ollut mahdollista. Pikkiriikkinen hymy nousi kalpean ihmisen kasvoille tuon keksiessä jotain positiivistä tästäkin - ainakaan muualle ei sattunut kun kylkeen vain...
Nipustin
 

Re: Declaration K-16

ViestiKirjoittaja Janni » 03 Touko 2015, 23:18

"Kukaan ei kysynyt sinulta mitään!" Samkiel huusi siivekkään todetessa ettei nainen selviäisi, tuo vielä kehtasi sulkea silmänsä ja osoittaa ettei enää piitannut hänestä. Enkeli selitti kunnioittavalla tavallaan kuinka Samkiel oli maksanut syntinsä, tai pian tulisi maksamaan Jennan vuodettua kuiviin. "Ole hiljaa! Minua ei kiinnosta!" Langennut raivosi täristen paikallaan, näyttäen siltä että napsahtaisi aivan kohta ja hyökkäisi mokoman kimppuun armotta. Jokin kuitenkin pidätteli miestä paikoillaan. Pieni ääni takaraivossa käski antaa siivekkään mennä, ei ollut aikaa taisteluun, hänen tulisi auttaa Jennaa, tuo ei saisi...

"Pelkuri!" Samkiel huusi toisen perään, joka oli jo nostanut veljensä käsivarsilleen ja lähti astelemaan kauemmaksi kaksikosta kohti kylän muuria. Tuon siipi ei kunnolla toiminut, mutta antoi sen verran voimaa että hyppy muurin yli kävi jotenkuten.
Langennut ei jäänyt en enempää töllistelemään miestä, joka oli satuttanut hänen rakastaan vaan kääntyi huoli kasvoillaan Jennan puoleen.
"Jenna." Samkiel henkäisi, laskeutuessaan polvilleen toisen vierelle, miekkakin heitettiin sivuun. Mies katsoi puukkoa Jennan kyljessä, tietäen samantien että sen vetäminen ulos pahentaisi vain asiaa, mutta verta silti vuoti ulos naisen kehosta liikaa. Samkiel näytti ensikertaa panikoivan.
Janni
 

Re: Declaration K-16

ViestiKirjoittaja Nipustin » 03 Touko 2015, 23:44

"Ta-taitaa näyttää aika pahalta vai?" Jenna sanoi hahmottaessaan Samkielin eteensä, purren hampaitaan yhteen kun hymyileminen sattui. "Tiedät että se oli oikeassa... Voit vain valita annatko minun kuolla nopeasti, kitumatta, vai jätätkö minut tähän puukko kyljessä, kunnes vuodan hitaasti kuiviin."

Jenna ymmärsi että Samkielin oli vaikea tehdä mitä hän tuolta pyysi, olihan tämä kamalaa ja se saikin kyyneleet nousemaan hänen silmiinsä. Kituva katse etsi Samkielin eksottisia silmiä, pyytäen apua. "Maailmassa ei aina ole oikeutta. Mutta haluaisin itse määrätä omasta kuolemastani ja haluan kuolla sinun sylissäsi, enkä halua kitua."
Yllätäen nainen kovetti vetistelevät silmänsä ja puhui päättäväisesti. "Se mitä minä tein, tulin auttamaan, se ei ollut kuoleman käsiin hakeutumista. Nyt voin kuolla tietäen että tein kyllä kaikkeni ja että olet turvassa! Ja Samkiel, minä en odota mitään muuta niin kovasti, kun sitä päivää kun voimme olla jälleen yhdessä, kaikki me, koko perhe. mutta..." Jenna piti pienen tauon niellen sanojaan ja pidätellen itkuaan. "EN ANNA SINULLE IKINÄ ANTEEKSI JOSSET KUNNIOITA SITÄ ELÄMÄÄ ENSIN, JOKA SINULLE ON TÄSSÄ MAAILMASSA SUOTU!" Ihmisnaisen huuto oli itkun sekaista, mutta tuo oli kerännyt viimeiset voimansa pitääkseen itsensä koossa saadakseen sen ulos selvästi ja kuuluvasti. Ihminen ei ollut koskaan elämänsä aikana välittänyt Jumalasta, eikä tuonpuoleisesta mutta nyt uskonnon opit taisivat olla aika lähellä, kun ne olivat viimen asia josta hakea toivoa näinä viimeisinä minuutteina.
"Lu-lupaathan sinä... Lupaathan..." Jennan voimat olivat vähissä. Kaikki väri oli karannut jo kasvoilta ja muutama ruskea suortuva karkasi kasvoille kun naisen pää kallistui jo vähän eteen päin kun lihakset eivät enää jaksaneet sitä pidätellä.
Nipustin
 

Re: Declaration K-16

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Touko 2015, 00:26

"Mitä sinä höpiset..?" Samkielin ääni värisi Jennan puhuessa miehelle, kuin tuo tietäisi kuolevansa. Langennut puolestaan ei tahtonut uskoa sitä, hän ei tahtonut kuulla sitä, ei varsinkaan suoraan naisen suusta. "Ä-Älä sano noin." Mies pyysi, samalla kun varoen kohotti Jennan päätä ja kohta tuo oli varovasti puolittain Samkielin sylissä.
Jennan sanat saivat Samkielin tuntemaan olonsa toivottomaksi, kuin tämä tosiaan olisi loppu. Nainen vielä huusi Samkielille, joka jo näytti yhtä kituvalta kuin nainen itse. Mies itse ei ollut ehtinyt ajatella sitä vielä itse, mutta mitä tapahtuisi jos Jenna kuolisi? Mitä hän tekisi? Tämä oli hänen syytään, tämä olisi paljon kivuliaampi rangaistus kuin itse kuoleminen, jota Jenna ei sallinut. Tuo ei tahtonut miehen menetävän elämäänsä, vain koska tuota itseään ei enää olisi, ihmisnainen ei antaisi sitä anteeksi hänelle.

Kyynel vierähti Samkielin poskelle, tämän tuijottaessa sanattomana Jennaa sylissään, joka kärsi. Puukko kyljessä tuo kuolisi hitaasti. Miehen tärisevä käsi hakeutui puukon kahvalle, katseen kuitenkin pysyessä Jennan kasvoissa. "Anna anteeksi." Langennut pyysi ennen kuin nykäisi puukon irti naisen lihasta. Veri tahri Samkielin käden, joka purirsti puukkon kähvaa tiukasti vielä kädessä. "T-Tämä on minun syytäni... Minun olisi pitänyt... Jenna..."
Janni
 

Re: Declaration K-16

ViestiKirjoittaja Nipustin » 04 Touko 2015, 00:41

Normaalisti niin eloisa ihminen tosiaan nyt kohtasi elämänsä viimeisiä minuutteja, ja tuo tunsi kuinka hänet otettiin hellästi puoliksi syliin ja väsyneet silmät painuivat ensin raolleen, sitten kiinni. Levollisesti kuin hänellä olisi hyvä olla, vaikka sitä oli vaikea uskoa veitsen törröttäessä ilkeän näköisenä kyljestä.
"Jos olisin vain kaatunut vähän toiseen kohtaan, jos olisin heittänyt sen pirun puukon vähän etäämmälle, tai olisin saanut iskettyä sen kiinni siihen pirun läpyttelijään..." Jenna kuuli etäisenä omien katuvien ajatuksiensa jossitteluja päänsä sisällä ja kuunteli niitä paheksuen. "Minä tein kaikkeni ja se riittää."

"Anna anteeksi" Brunette kuuli Samkielin sanovan ja nosti vielä katseensa tuon silmiin ja nyökkäsi pienesti ilmaistakseen että antoi kyllä toiselle anteeksi. Kyyneleitä valui yhä pitkin naisen poskia, kun tuo ajatteli Samkielin jäävän nyt yksin se repi hänen heikkona hakkaavaa sydäntään palasiksi, mutta kyllä tuo selviäisi, hänen täytyi. Jennan vuoksi.
Sitten kipu tuntui olevan ohi. Ihminen ei huutanut tuskasta kun puukko poistettiin kyljestä, ainoastaan hengitti levollisen kuuloisena ulos, kuin tuska olisi vihdoin ohi. Sitten naisen keho rentoutui ja silmät sulkeutuivat.

Yllättäen Jenna kuitenkin vielä keskeytti Samkielin suremisen nostamalla heiveröisesti kättään niin että sai laskettua oman kämmenensä Samkielin kädelle ja sitten tuo katsoi levollisen onnellinen hymy kasvoillaan Samkieliä silmiin ja sanoi: "Minä olen heidän kanssaan, nään heidät taas. Ja he ovat kasvaneet vahvoiksi... Odotamme sinua kotona."
Niiden sanojen jälkeen silmät sulkeutuivat, mutta suunpielet olivat yhä onnellisen näköisessä hymyssä ja Jenna näytti painautuvan Samkielin syliin kuin nukkumaan. Sydän lakkasi lyömästä, hengitys seisahtui. Hänen henkensä matkasi ylös taivaan porteista, hänen menetettyjen kaksostensa luokse, joiden kauniit hopeiset hiukset ja oranssit silmät muistuttivat häntä miehestä jota hän odottaisi ikuisesti...

//Voi kökkö miten itkutti :'< Mun poikaystäväkin kävi totteamassa että ootte te naiset outoja kun itkin ja tuhrustin vastausta samalla.

Noh, tämä sitten jää Jennan viimeiseksi peliksi ja kiitän valtavasti loistavasta peliseurasta ja olen pahoillani kun näissä vastailuissa on kestänyt niin kauan :)//
Nipustin
 

Re: Declaration K-16

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Touko 2015, 17:38

Puukko tippui Samkielin kädestä maahan, kun kaikki voima tuntui siitä katoavan. Mies kietoi molemmat kätensä Jennan ympärille, halatakseen tuota. Ei tiukasti, mutta varmasti että toisella oli hyvä olla. Surun tunne oli tunteena outo, lähes tuntematon Samkielille, se sattui henkisesti kuin fyysisestikin. Mies ei tiennyt pidätelläkkö itkuaan vai antaa kaiken tulla.
Langennut puri huultaan tuntiessaan Jennan käden omansa päällä. Mies käänsi kättään sen verran että pystyi ottamaan naisen kädestä kiinni. Jennan viimeiset sanat pistivät Samkielia sydämmeen. Ne olivat lohduttavat, mutta samaan aikaan myös niin haikeat. Langennut ei saanut sanaa enää suustaan, tämä vain tuojotti naisen kasvoja, tuon suljettua silmänsä. Samkiel saattoi tuntea kuinka naisen elämä sammui, jättäen jälkeensä elottoman ruumiin, joka ei enää reagoinut miehen mitättömään nyyhkytykseen.
Halaus tiukentui Jennasta entisestään, Samkielin puristaessa itksuta kostuneet silmänsä kiinni, irvistäen tuskasta. Pian hän kohotti päänsä ja päästi surun, sekä vihan täyteisen huudon kurkustaan, ennen kuin lyyhistyi takaisin rakkastaan vasten, josta ei tahtonut päästää irti.

Samkiel oli hukannut ajan tajun kauaa sitten, eikä kaukaisuudesta lähestyvät askeleetkaan miestä herättäneet. Joku tarttui surevaa miestä niskasta ja repi ylös. Mies saattoi kuulla etäisesti puhetta. "Onko sinulla osuutta asiaan?" Langennut kuuli kysymyksen, mutta ei vastannut. Jostain kuului vielä vanhemman naisen hysteerinen nyyhkytys. "Vastaa tai joudumme pidättämään sinut!"
Samkiel roikkui lähes velttona kahnen vartian otteessa. "Minun... syytäni. Kaikki on... minun syytäni." Langennut kuiskasi, joka oli tarpeeksi selvä vastaus kylän vartiomiehille raahata tämä mukanaan, epäiltynä vanhemman miehen ja nuoren neidon murhasta.

//Joo ollaan me naiset vähän tälläsii, onneks luin tän aamulla kotona enkä töissä, koska jessus sentään tursasin ja nyt tursasin lisää QAQ
Mut kiitos ittelles ja ei haittaa kestot, oli kiva peli. Samkielki pääsee vapaaks (tai no silleen vapaaks :D) ja kohta se on ihan uusi mies kun pääsen päivitteleen sen esittelyy >:3 //
Janni
 

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron