Uusia tuttavuuksia~ jatko //sovittu//

[haru-chan]

//edellinen http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/viewtopic.php?t=352//

Laríen & Gilraen

Laríen tunsi itsensä pienesti onnelliseksi, kun näki viimein kotinsa.
"Minä asun tuolla", tyttö sanoi ja osoitti pientä harmaata .. kai se rakennus oli. Aurinko oli tullut taas esiin, joten Laríen ei tuntenut itseään niin kylmettyneeksi, kuin olisi voinut luulla.
"Voi ei", tyttö huokaisi, kun näki äitinsä tulevan ulos.
"Ai hei, minä olinkin juu.. Herranen aika! Mitä sinä nyt taas olet mennyt tekemään?" Gilraenin ääni muuttui loppua kohden läes määkyväksi.
"Minä tipuin lampeen", Laríen piipitti ja katsoi Shamdinia hiukan nolostuneena. Hän oli ollut väärässä hillitsevän vaikutuksen suhteen.
"Mitä? Rala, sinä olisit voinut hukkua! Mitä minä tekisin, jos sinä hukkuisit? Nyt mene sisään siitä! Heti!"
Pää painuksissa Laríen mateli sisään muistamatta hyvästellä Shamdinia.

Huoneessaan tyttö lysähti oven eteen istumaan ja alkoi mököttää tapansa mukaan.
'Ainakin päivä on kaunis'.

Ulkona Gilraen tuntui vasta nyt huomaavan Shamdinin.
"Ai, mutta hei. Kukas sinä olet, pikkuinen?"

//juu.. nyt pistetään sormet ristiin, että Elina saa uuden kannettavan nopeasti :) //

[Darayka]

Shamdin

Shamdin katseli hämmentyneenä, miten Laríenin äiti rynnisti ulos hössöttämään tyttärensä ympärille. Tämä tapaus tosiaan vastasi kuvausta ylihuolehtivat vanhemmat. Shamdin tavoitti Laríenin nolostuneen katseen, ja hymyili tälle avuttomasti. Mitähän tässä nyt olisi pitänyt tehdä?
Pian Laríen kävelikin jo sisälle. Shamdin heilautti tälle pienesti kättään hyvästiksi.

Laríenin äiti ei kai ollut huomannut häntä aiemmin, sillä kääntyessään nyt puhumaan hänelle tämä ei osoittanut minkäänlaisia tunnistamisen elkeitä. Shan huokaisi hiljaa mielessään.
Ja vielä oikein pikkuinen? Shan onnistui kuitenkin hymyilemään ystävällisesti vastatessaan.
"Minä olen Shamdin, Laríenin ystävä."
'Kai meidät nyt voi tavallaan ystäviksi lukea.'
"Autoin hänet ylös lammesta, ja kävelimme tänne yhdessä. Te olette kai hänen äitinsä?"

//pääsit eroon nOObeista xD linkitätkö sä muuten vielä sen edellisen pelin tohon ekaan viestiin?//

[haru-chan]

Gilraen (ja Laríen)

Gilraen yllättyi kuullessaan tytön olevan Laríenin ystävä.
"Kyllä, olen Ralan äiti. Sinä siis autoit hänet ylös lammesta. Se on hyvä, sillä hän ei olisi kuitenkaan päässyt sieltä yksin ylös. Se tyttö on kerrassaan toivoton uimari! Kiitos siis siitä. Minkä ikäinen sinä muuten olet ja missä asut? Millainen perheesi on? Mitä vanhempasi tekevät työkseen?" Gilraenin puhetahti oli ärsyttävän nopea, siitä sai selvän, muttei kerennyt vastata. Viimein nainen vain tuijotti Shamdinia pää kallellaan ja silmät suurinpiirtein lautasen kokoisina.
"No? Ja Rala, alas sieltä ikkunasta!"

Laríen oli kiivennyt ikkunalaudalle ja esitti nyt hyppäävänsä pois siltä (sisään siis), mutta tuli hetken päästä takaisin. Tyttö alkoi heilutella käsiään ja yritti viestiä äänetömästi, että Shamdin juoksisi mahdollisimman nopeasti kotiinsa, vielä kun ehtisi.

"Ai mutta! Sinä oletkin varmaan nälkäinen. Tule ihmeessä sisään, syötyäsi voitkin kertoa kaiken itsestäsi!" Gilraen hihkaisi. Laríen läimäytti kädellä otsaansa. Liian myöhäistä.

//minua ei.. toistan.. mua EI väsytä nyt//

[Darayka]

Shamdin

Shamdin tuijotti Laríenin äitiä silmät pyöreinä. Mikäs ihmeen ristikuulustelu tämä nyt oli? Hän aukaisi suunsa vastatakseen, mutta kysymyksiä vain tulvi lisää. Lopulta hän oli niin pyörällä päästään kaikista kysymyksistä, ettei älynnyt sanoa mitään, jäi vain täysin hämmentyneenä seisomaan naisen eteen.

Ikkunalla hyppivä Laríen kiinnitti Shanin huomion. Hän kurtisti kulmiaan, ja muodosti huulillaan sanan ´Mitä?´, mutta ei saanut vastausta. Ralan äiti sen sijaan jatkoi puhumistaan, ja kutsui hänet syömään. Shan vilkaisi Ralaan kysyäkseen tältä neuvoa, mutta tämä vain läimäisi kämmenensä otsaansa.
Shan huokaisi. Ei kai se niin pahakaan idea voisi olla.
"Kaipa minä voisin jäädäkin. Kiitos kutsusta", hän sanoi kohteliaasti. Kai sitä voisi antaa itsestään hyvän kuvan, kun nyt oli tänne asti tultu.
"En usko, että kuulin teidän nimeänne vielä? Voisi olla ikävää puhutella teitä vain 'Laríenin äitinä´."

//Go 'n sleeeeep~//

[haru-chan]

Gilraen ja Laríen

Gilraen työntyi Shamdinin edellä pieneen tupaan, joka oli ehkä liiankin harmaa. 0nneksi Laríenin keräämät niityn kukat toivat väriä muuten niin ankeaan huoneeseen.
"Minun nimeni on Gilraen, hauska tavata. Niin, siitä perheestäsi.. Millaisia he ovat? Enhän minä muuten utelisi, mutta kun minua kiinnostaa millaisessa seurassa minun pikku höpönassuni liikkuu".
Laríen, joka oli juuri tullut alakertaan jäykistyi nyt paikalleen.
"Äiti. Mitä me olemme sopineet noista", tyttö yskäisi vaivaantuneesti, "lempinimistä?"
"Mutta Rala-kulta! Minähän kutsun sinua miksi minä haluan, vaikka pikku ystäväsi oliskin paikalla!", Gilraen huudahti, "Josta tulikin mieleeni, että kuikahan vanha sinä mahdat olla?" nainen katsahti Shamdiniin kysyvästi. Laríen huokaisi epätoivoisesti ja kattoi pöytään neljä kuppia.

//j00. Nyt ei synny enempää. --> nukkumaan, nähdään taas//

[Darayka]

Shamdin

Shan asteli Gilraenin perässä harmaaseen huoneeseen. Ja utelu alkoi taas. Shamdin huokaisi, mutta hymyili silti mahdollisimman kohteliaasti. Miten kaikki onnistuivat aina kyselemään juuri perheestä?
"Äitini on tekee töitä pienellä maatilkulla, jonka omistamme. Se on tässä aivan kylän lähettyvillä. Viikonloppuisin hän sitten leipoo, ja minä toimitan tavaraa perille niin paljon kuin ehdin. Isäni taas on sotilas."
Shamdin hymyili huvittuneesti Ralan ja Gilraenin kiistelylle lempinimistä. Onneksi kukaan hänen perheestään ei tavannut keksiä tuollaisia nimiä hänelle.
"Minä olen 19", Shamdin ilmoitti hieman pakotetusti hymyillen. Taas se 'pikku ystävä' oli livahtanut ulos naisen suusta. Kyllä Shan tiesi olevansa pieni, ja nuoren näköinen, mutta ei kai hän nyt niiin pikkuiselta vaikuttanut. Eihän?
"Neljä kuppia...Odotatteko vielä jotakuta muuta? Enhän vain ole tiellä?" Shamdin kysyi ihmetellen. Hän oli luullut, että muut perheenjäsenet eivät asuneet täälläpäin. Tai ehkäpä Rala oli vain huomaamattaan kattanut liikaa kuppeja.

[haru-chan]

Gilraen ja Laríen

Gilraen nyökkäsi hyväksyvästi, kun kuuli Shamdinin vanhempien ammatit. Tosin sotilasisän kohdalla hän nyrpisti nenäänsä, mutta päätti sitten, ettei tyttö sille mitään voinut, että isänsä on idiootti. Myös Gilraenin silmät levisivät hämmästyksestä hänen kuultuaan Shamdinin iän. Viimein nainen sai ilmeensä peruslukemille ja katsoi katettua pöytää.
"Mutta Rala, kultamussukkani.."
"Äiti!"
"Rala, miksi katoit neljä kuppia pöytään?" Gilraen lopetti kysymyksensä. Laríen katsoi kummissaan pöytää ja osoitti sormellaan vuoronperään jokaista kuppia muodostaen huulillaan numeroita yhdestä neljään. Viimein tyttö naurahti hiljaa.
"Hups".
Gilraen huokaisi ja nosti yhden kupin takaisin hyllylle. Nainen otti esiin puisen leikkuulaudan ja katsoi jälleen Shamdiniin.
"Mitä haluaisit syödä, pikku yst.. Öh, Shamdin?"
'Ehkä ei ole sopivaa kutsua häntä enää pikku ystäväksi.'

//näin. Teini Rala ja Gilraen med v0imakkaat mielipiteet//

[Darayka]

Shamdin huomasi, että Gilraen ei tuntunut pitävän hänen isänsä 'ammatista'. Hän itse oli ylpeä siitä, että edes joku hänen perheensä jäsen taisteli haltioita vastaan. Eikö Gilraen tiennyt, millainen vaara ne olennot olivat ihmisille?
Shan katseli huvittuneena, miten Rala laski kupit uudestaan. Hän istuutui pöytään, yhden kupin taakse, ja virnisti iloisesti Ralalle.
"Taitavasti katettu", hän sanoi hyväntuulisesti.
Sitten hän kääntyi kohti Gilraenina, joka oli esittänyt hänelle kysymyksen.
"Voi, aivan sama tuo minulle on. Teidän kodissannehan me sentään olemme", hän sanoi hymyillen, ja oli iloinen, ettei enää ollut 'pikku ystävä'.
"Laríen kertoi, että teette saviruukkuja työksenne", hän sanoi, ihan vain aloittaakseen jonkinlaisen keskustelun. Oikeastaan hän olisi mielummin puhunut Laríenin kanssa, mutta kun nyt hänet oli kerran kutsuttu oikein syömään, niin pitihän sitä nyt vähän tapoja näyttää.

// xDD blaaaa lyhyt tuli//

[haru-chan]

Laríen ja Gilraen

Laríen virnisti Shamdinille ja istui tyttöä vastapäätä. Gilraen otti kaapista purkin, jonka sisältö näytti hyvin, hyvin epäilyttävältä.
"Kerta se on sinulle aivan sama, niin syömme Ralan lempiruokaa. Sienimuhennosta!"
Laríen kuitenkin työnsi sormet suuhunsa ja pyöräytteli silmiään. Tyttö ehti lopettaa juuri ajoissa, sillä Gilraen käännähti ympäri kuullessaan Shamdinin kyselevän ammatistaan.
"Kyllä, teen ja myyn saviruukkuja työkseni. Tai itse asiassa Rala auttaa myymisessä, tekemiseen hän on liian kömpelö".
Puhuessaan nainen mätti mössöä kuppeihin kysymättä, paljonko tytöt jaksavat syödä.
"Vau.. Kiitos, äiti", Laríen hymyili heikosti oman kuppinsa reunojen ylittyessä. 0nneksi Gilraen ei ollut laittanut Shamdinille sellaista määrää.
"0nko sinulla muuten sisaruksia?" Nainen kysyi Shamdinilta.

//sama vika rahikaisella.. kiiree~ enkä saanu päähäni mitään muuta ru0kaa ku sienumuhenn0ksen..//

[Darayka]

Shamdin katsahti epäuskoisena sitä kaamean näköistä mössöä, jota hänelle kai aiottiin nyt syöttää. Hän tirskahti Laríenin dramaattiselle silmienpyörittämiselle, ja nyökkäsi päätään myöntävän näköisenä.
Sienimuhennos ei näyttänyt kaikkein ruokahalua herättävimmältä annokselta.
"Se on varmaan mukava ammatti", Shan sanoi, virnuillen yhä Ralan suuntaan. Kömpelö? Ehkäpä joo, ei sitä ihan jokainen putoa metsälampeen tuosta noin vaan. Ei sillä tosin ollut väliä, Rala vaikutti mukavalta tyypiltä. Shan uskoi, että heistä voisi tosiaan tullakin ystäviä.
Shamdinin täytyi painaa käsi suunsa eteen, ettei hän olisi kikattanut ääneen Ralan epätoivoiselle huokaukselle. Hän toivoi, ettei Gilraen pitänyt häntä ihan kummallisena.
"...vuotta nuorempi veli, Kodohr. Hän työskentelee äitini kanssa maatilkullamme", Shan sanoi, ja hänen äänestään saattoi kuulla häivähdyksen pettymystä. Voi, miksei hänen veljensä voinut olla yhtä fiksu kuin isä ja äiti? Ehkä sitten, jos tämä olisi vain käsittänyt miten väärin haltiat olivat ihmisille aina tehneet, heidän välinsä eivät olisi niin tulehtuneet.

[haru-chan]

Gilraen ja Laríen

Laríen laittoi pienen nokareen muhennosta suuhunsa ja sai kuin saikin sen nielaistua. Enää olikin jäljellä koko kupillinen. Gilraen nyökytteli kiivaasti tyttärensä vieressä.
"Voi, ruukunteko on oikein mukavaa. Vielä kun saisin haltijat kiinnostumaan ruukuistani, niin kauppa rupeaisi käymään. Mutta en oikein usko, että niin kauniit ja viisaat olennot välittäisivät yksinkertaisen maalaisnaisen ruukuista. No jaa, ainahan sitä saa toivoa parasta!"
Laríen katsoi äitiään hiukan varoittavasti. Kuka hullu rupeaa kehumaan haltijoita keskellä kirkasta päivää? 0nneksi Shamdin kertoi veljestään ja Gilraenin huomio kääntyi hetkeksi tyttöön.
"Ai, kuinka mukavaa. Ralallakin on isoveli. Hän on kylläkin tällä hetkellä tytötön ja asuu muualla".

Niinkuin Laríen toivoikin, että hänen äitinsä olisi jo unohtanut haltijainnostuksensa, niin pahin oli vielä edessä.
"Kaiken kaikkiaan sotiminen on minusta tyhmää. Tyhmät ihmiset vain yrittävät ahdistaa haltijat pois alueiltaan!" Gilraen puuskahti.
"Äiti!" Laríen sanoi hiukan hampaidensa välistä. Nainen ei välittänyt tyttärestään, vaan jatkoi kuin salaliittoa suunnitellen.
"Minusta meidän pitäisi tuhota kaikki ihmisten aseet. Vai mitä mieltä te olette?"

//0d0tan inn0lla Shamdinin reakti0ta .. ^^'//

[Darayka]

Shamdin

Shamdinin silmät välähtivät vaarallisesti, kun keskustelu kääntyi haltoiden puolelle. Tämä nainenhan oikein ylisti niitä raakalaisia! Kuinka hän kehtasi? Shan puristi lusikkaa tiukasti kädessään, ja yritti olla kuuntelematta. Ehkä Gilraen ei tiennyt, millaisia otuksia ne olivat. Ehkä he olivat vasta muuttaneet tänne. Ehkä--
"Kaiken kaikkiaan sotiminen on minusta tyhmää. Tyhmät ihmiset vain yrittävät ahdistaa haltijat pois alueiltaan!" Gilraen sanoi, ja Shamdinin veri kiehui. Gilraenhan oli samanlainen hullu kuin hänen veljensäkin. Ei ihme, ettei Ralan velipuoli halunnut asua täällä. Shan laski puisen lusikkansa takaisin pöydälle, ja veti rauhoittavasti henkeä.
Hän päätti laskea kymmeneen. Yksi. Kaksi. Kolme-
Rala sihahti jotain äidilleen. Hyvä, ainakaan tämä ei vaikuttanut niin innokkaalta haltian palvojalta kuin äitinsä.
Neljä. Viisi. Kuus-
"Minusta meidän pitäisi tuhota kaikki ihmisten aseet. Vai mitä mieltä te olette?"
Shamdinin katse napsahti Gilraeniin. Hän puristi pöydän reunoja rystyset valkoisina, ja sai vain vaivoin pidettyä äänensä normaalissa volymessa.
"Tuhota aseet? Ja antaa haltijoiden tappaa meidät kaikki, antaa niiden- niiden- olentojen tuhota kaikki, mitä me olemme jo pitkään vaalineet ja suojelleet? Enpä usko!" Shanin ääni tihkui tukahdutettua inhoa haltioita kohtaan. Hän piti kyllä Gilraenista ja Ralasta, mutta jos nämä olivat samanlaisia kuin Kodohr, niin hän harkitsisi kahdesti ennen kuin tapaisi heitä uudestaan.
"Haltiat ovat tappaneet jo paljon meidän sotilaitamme, ne käyttävät yliluonnollisia kykyjään vain meidän kiduttamiseemme. Minun mielestäni ne jos ketkä olisi syytä ajaa pois koko saarelta. Ja mikä vielä parempaa, tuhota ne kokonaan. Ne ovat vaarallisia, ettekö te ymmärrä?"
Loppua kohden Shanin ääni kävi lähinnä epätoivoiseksi. Rala oli hänen ystävänsä. Mitä jos haltiat houkuttelisivat nämä hyväuskoiset luokseen ja tappaisivat?

//On Shanilla vilkas mielikuvitus ^^ rajotin kyl vähän siitä meseversiosta : ) ja en kerenny ihan vastaamaan sillon ku sanoin vastaavani, anteeksi kauheasti//

[haru-chan]

Gilraen ja Laríen

Nyt Gilraenkin nousi seisomaan ja katsoi Shamdinia tiukasti silmiin.
"Ensinnäkin ne eivät ole mitään olentoja, vaan kaunis ja viisas kansa. Ihmiset ovat tämän sotimisen aloittaneet, mutta he eivät näköjään osaa lopettaa sitä. Tietenkin haltiat puolustautuvat erilaisin keinoin, minäkin tekisin niin! Eivätkä ne meitä tappaisi, kunhan oppisimme tuntemaan toisemme!"

Laríen istui yhä penkillä ja katseli nyt vuorotellen Shamdinia ja äitiään. Sienimuhennos oli yhä kupissa, jäähtyneenä.
"Voisitteko puhua tuosta asiasta hiukan myöhemmin?" tyttö ehdotti, muta Gilraen pudisti päätään.
"Emme voi. Jos joku täältä saarelta tulee häätää, niin ihmiset. Kaikki tuntuvat kuvittelevan, että haltiat ovat pahoja, vaikka voisimme saada heiltä paljon vinkkejä maanviljelyyn ja vaikkapa ruukuntekoon liittyen", nainen puuskahti kädet ristissä rintansa päällä.

Laríen hymähti hiukan ja piirteli sormellaan ympyröitä pöytään.
'0lisihan se pitänyt arvata, että kun äiti kutsuu jonkun syömään, syntyy harmeja.'
Tyttö hätkähti ja irtosi ajatuksistaan, kun kuuli Gilraenin terävän äänen.
"Itse asiassa, tuollaiset haltianvihaajat pitäisi teloittaa. Vai mitä, Rala?"
Tyttö vilkuili molempia naisia ja mietti kuumeisesti, miten ottaisi puolueettoman kannan.
"Öh, tuota.. Minä en halua puuttua tähän".
"Kyllä sinä haluat. 0let kanssani samaa mieltä, vai mitä?" Gilraen jatkoi vihaisesti. Laríen pudisti päätään.
"En ole samaa mieltä kummankaan kanssa. Te olette niin.. jyrkkiä mielipiteinenne! Eikö haltioita voisi vihata sodan aikana ja pitää niistä rauhallisina aikoina?" tyttö yritti hymyillä hiukan, mutta hymynpoikanen laantui hänen nähdessä äitinsä ilmeen.

//Haa. Rala 0n vähän naiivi//

[Darayka]

Shamdin

Shamdin tuijotti Gilraenia epäuskon ja raivon sekaisin tuntein. Oliko tämä tosissaan syyttämässä ihmisiä koko sodasta?
"Kenen puolella sinä oikein olet?!" Shamdin parahti. " Haltiat tappavat sinutkin, jos et puolustaudu, ovat tappaneet jo kymmeniä, varmaankin satoja muita! Niin sotilaita kuin sivullisiakin. Ja sinun mielestäsi me olemme silti syylliset!"
Shan juoksutti sormensa hiustensa läpi, ja päästi suustaan epätovoisen huokauksen. Häntä harmitti aloittaa tappelu heti uuden ihmisen tavattuaan, mutta tälle ei nyt voinut mitään. Shamdin vilkaisi Ralaa pahoittelevasti, muttei tavoittanut tämän katsetta.
"Itse asiassa, tuollaiset haltianvihaajat pitäisi teloittaa. Vai mitä, Rala?"
Shamdin hätkähti. Teloittaa? Mikä mielipuoli tämä nainen oikein oli? Shan kavahti askeleen taaksepäin.
"Siinä tapauksessa sinä olisit varmasti yksi ainoista eloonjääneistä. Ei sota synny yhden ihmisen vihasta haltioita kohtaan, tässä on mukana koko saaren ihmiskunta." Shanin viha laantui aavistuksen. Hän tunsi itsensä vain pettyneeksi, kun Gilraen, joka oli aluksi vaikuttanut ihan mukavalta, vaikutti nyt kääntäneen selkänsä kaikille ihmisille. Haltioiden puolella, Shan mietti katkerasti, ja astui pois ruokapöydän äärestä.
"Haltiat tuskin pitävät meistä sen enempää kuin me niistä, joten niiden puolelle asettuminen tuo pelkkää harmia. Mutta minä en aio ruveta tappelemaan tästä aiheesta enää yhdenkään ihmisen kanssa, joten meidän ei tarvitse puhua tästä nyt eikä koskaan myöhemmin", hän sanoi viileästi. Luotuaan vielä yhden pienen, pahoittelevan hymyn Ralalle, Shan käveli ovelle.
"Toivon mukaan sinä ymmärrät olevasi väärässä, ennen kuin se on liian myöhäistä", Shan tuhahti Gilraenille. "Hyvästi sitten. Nähdään taas joskus, Laríen."
Sen sanottuaan tyttö avasi oven, ja käveli ulos.

//Huhhuh, johan oli tyhjentävä vastaus : D Loppu?//

[haru-chan]

//Juu. :) tyhjentävä vastaus, t0siaan ja j0lla kulla 0li jäänyt kursiivi päälle *kröhöm*. //