Ophelia
Ophelia oli kävellyt linnanporteille odottaamaan Lilyä, joka pian saapuikin vihreä viitta yllään, keräten näin ehkä kummaksuttavia katseita mikä ei ollut mikään ihme katsottuna siihen mitä tämä piti yllään. Ophelian olisi tehnyt mieli kysyä että miksi tämä oli ottanut vihreän viitan punaisen sijaan, sillä vihreähän oli tunnettu haltijoiden väri, mutta Ophelia päätti pitää suunsa kiinni ja pian he olivatkin matkalla kylälle päin. Heidän oli tarkoitus käydä tervehtimässä Helgaa ja yrittää saada tältä jonkinlaista selitystä Lilyn näkemiin uniin Aranista ja Henrystä. Viimeksi kun Ophelia oli Helgan tavannut oli kun Ophelia oli lähtenyt Lilyn mukaan viemään tälle tämän palkkiota, tuolloin Helga oli ollut avsta heränneen näköinen ja ehkä hieman pelottavakin, tosin nykyään Ophelia ei pelännyt edes Blackiä niin paljoa kuten silloin, joten Helgaa hän enään korkeintaan vierastaisi.
"Älä huoli, ehkä Helga osaa auttaa ja unesihan saattaa johtua myös pelkästä stressistä." Ophelia yritti kevenetää Lilyn mieltä samalla kun he saapuivat kylän liepeille missä ihmiset hoitivat kiireellisesti asioitaan. Ophelia katseli ympärilleen, hänet kyllä tunnistettiin sillä oli jättänyt hupun alas ja vilkuttikin joillekin ihmisille, varsinkin häntä pienemille lapsille jotka hänet tunnisti vaikkeivat koskaan olleet ehkä nähneetkään. Leipurit ja muut myyjät huutelivat tarjouksiaan ja ihmiset ostivat minkä kerkesivät ja yrittivät olla törmäämättä kaduilla temmeltäviin lapsiin jotka kikattivat jahdaten toisiansa.
He saapuivat Helgan ovelle ja nyt vasta Opheliaa alkoi hieman jännittämään, mitä jos Hlega olisi huonolla tuulella? Ophelia oli kuullut juttua että ennustajan mielialat olivat ailahtelevia ja olihan tämä hieman tulinen ollut kun Ophelia oli ensimmäistä kertaa tämän tavannut.
"No niin..." Ophelia sanoi ja huokaisi, kohotti kätensä ylös oveen ja koputti pari kertaa, vetäisi kätensä alas ja jäi siihen odottamaan että joku tulisi avaamaan.
//Nuh ^^//
Unia part2
Valvoja: Crimson
Unia part2
Kirjoittaja Ivy » 27 Tammi 2008, 17:55
Papitar Ophelia~Aaron Puusepän poika~Pisantheuma~Haltiakuningatar Delia~Anemone~Orubee
Peliseuraa saa udella yksärillä~
Peliseuraa saa udella yksärillä~
-
Ivy - kuninkaan neuvonantaja
- Viestit: 1981
- Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Aksutar » 27 Tammi 2008, 18:29
Lily, Helga
"niin..." Lily sanoi hymyillen Ophelialle heidän kävellessään.
Lily katseli ympärilleen, ihmisiä oli paljon liikkeellä näin aamusta, eikä tuo nyt mikään ihme ollutkaan. Lopulta he saapuivat Helgan talon ovelle ja Ophelia koputti siihen...
Helga oli herännyt jo keskiyöllä, hänellä oli tärkeä 'tapaaminen' henkien kanssa, hän oli aikoinaan luvannut näille auttaa heitä löytämään rauhan, pääsemään pois kuoleman ja elämän rajamailta selvittämällä näiden menneisyyden ja sen, minkä takia nämä olivat jääneet rajalle. Yö oli mennyt hyvin ja nyt Helga oli mitä iloisemmalla tuulella. Aamulla oli käynyt jo pari asiakasta ja Helga oli saanut mukavat palkkiot.. mitkä taas nostattivat mielialaa entisestään! Helga oli siivoamassa pöytää, kun äkkiä lähti ovelle ja juuri kun hän oli oven luona, siihen koputettiin ja hän vetäisi oven auki alle viidessä sekunnissa.
"Tiesin että tulisitte!" Helga sanoi ja avasi oven auki.
Olihan hän ennustaja, millainen ennustaja ei tietäisi milloin hänelle oli tulossa vieraita?
"Käykää toki peremmälle teidän korkeutenne" Helga sanoi ja päästi kaksikon sisään, pimeähköön taloonsa.
Talo oli lähes yhtä pimeä mitä Blackin.. tosin täällä tunnelma ei ollut niin jäätävä ja karu, huone oli täynnä suuria tyyny kasoja, siellä täällä oli kynttilöitä jotka valaisivat huonetta, seinillä roikkui punaisia verhoja ja puisia hyllyjä, joissa oli kaikenlaisia purkkeja, rasioita ja koruja. Keskellä huonetta oli suuri pyöreä pöytä, jonka ympärillä oli viisi penkkiä. Yksi penkeistä oli muita suurempi ja koristeellisempi, se oli Helgan paikka.. siihen jos ahterinsa laski niin sai kiroukset ja manaukset niskaansa! Pöydän keskellä oli suuri kristalli pallo ja pöydällä lojui sikinsokin amuletteja ja tarot kortteja.
Helga meni ja istui omalle paikalleen ja viittoi kaksikkoa istumaan. Lily istui Helgaa vastapäätä ja laski hupun harteilleen.
"Hmmmm, ymmärrän yskän, mutta kertokaapa nyt miksi tulitte tänne" Helga sanoi nojatessaan kyynärpäillään pöytään.
Lily selitti kaiken, mitä Ophelialle oli kappelissa selittänyt. Helga kuunteli hiljaa ja pysyi hetken hiljaa kun Lily oli lopettanut. Sitten Helga otti kristallipallon lähemmäksi itseään ja heilutteli kättään sen päällä. Hetken pallossa näkyi pelkkää savua, kunnes savun keskeltä pystyi erottamaan hahmon joka pikkuhiljaa alkoi muodostumaan Araniksi. Aran näytti hieman nuoremmalta, mitä Lily viimeksi muisti hänet nähneen. Pian palloon ilmestyi toinenkin hahmo, nuori tyttö joka itki.
"Ensimmäinen kerta, hän antoi sinulle korun" Helga sanoi pyöritellen kättään pallon päällä.
Nuori tyttö oli Lily. Silloin kun hän oli eksynyt metsään pienenä, Aran oli auttanut hänet pois sieltä. Silloin Aran oli antanut hänelle korun jolla sai auki soittorasian. Kaikki tuo näkyi nyt kristalli pallossa, kuinka Lily oli eksynyt, kuinka Aran hänet oli löytänyt, antanut korun ja auttanut kotiin. Sitten hahmot katosivat ja Helga alkoi pyörittelemään kättään toiseen suuntaan pallon päällä.
Pian palloon ilmestyi neljä hahmoa: Black, Aran, Lily ja Ophelia. Pallossa alkoi vilkkumaan tapahtumat, mitä oli tapahtunut: kunika he olivat olleet vankilassa, huoneissa, kunika Black oli hakattu muutamaan kertaan, kuinka Ophelia oli pelastanut Lucian kuolio taudilta ja tämän veljen, kuinka Aran ja Black olivat ottaneet yhteen huoneistossa, kunika Lily oli romahtanut, kuinka Ophelia oli auttanut haltijoita, kuinka he olivat olleet tanssiaisissa.. kaikki mitä siellä tapahtui, vilahtivat nopeasti ohi kristallipallossa.
"Toinen kerta, sinä otit soittorasian... toitko sen mukanasi?" Helga kysyi nostaen katseensa pallosta Lilyyn.
Lily kaivoi taskustaan pienen soittorasian ja ojensi sen Helgalle. Heti kun Helga siirsi kätensä pois pallon läheltä, se muuttui taas täysin normaaliksi, läpinäkyväksi palloksi.
Helga katseli soittorasiaa, pyöritteli sitä ympäriinsä ja koitti jopa avata sen, mutta turhaan. Lopulta Helga laski soittorasian pöydälle ja vilkaisi Lilyyn.
"Laita kätesi pallon päälle" Helga sanoi ja Lily totteli.
"Nyt sulje silmäsi äläkä sano mitään.. äläkä avaa silmiäsi" Helga sanoi ja alkoi pyörittämään toista kättään pallon päällä.
Hetken pallossa oli taas sumua, kunnes pallossa alkoi välkkymään kuvia. Kuvat olivat Lilyn unista, kuina Aran armejansa kanssa tuli, kuina Aran seivästi pienen lapsen, joka erehdyttävästi näytti Anemonelta, kuinka Aran veisi Lilyn pois. Pallossa näkyi myös muitakin unia, unia siitä kuinka Lily piteli käsissään kuollutta vauvaa, kuinka Black tapettiin, kuinka Ophelia tapettiin.. ei ihme että Lily oli huolissaan painajaistensa takia.
Lopulta Helga lopetti kätensä pyörittelyn ja vetäytyi syvemmälle tuoliinsa. Lilykin irroitti kätensä tuntiessaan kuinka Helga oli pienesti hipaissut kättä, merkiksi siitä että Lily voisi irroittaa.
"Osa on vain unia..." Helga sanoi pyöritelle hiuksiaan etusormellaan.
"Osa? mitkä niistä?!" Lily sanoi hieman kriittisesti, osa vain? Ne kaikkihan olivat painajaismaisia!
"Hm, sitä minä en voi kertoa, se sinun pitää itse selvittää. En voi kertoa tulevaisuutta kahdesta syystä: ensiksi, en voi sanoa mitään varmaksi, toiseksi, jos saisi kuulla että kuolisit metsässä, menisitkö enää metsään? Jokainen joka on saanut kuulla kuolemastaan etukäteen, ovat joko seonneet taikka koittaneet muuttaa tulevaisuutta" Helga selitti vinosti hymyillen.
Lily jäi hiljaa miettimään, mitä hänen pitäisi sitten tehdä?
// uh, pieni tauko ettei tuu sitä metrin romaania... //
"niin..." Lily sanoi hymyillen Ophelialle heidän kävellessään.
Lily katseli ympärilleen, ihmisiä oli paljon liikkeellä näin aamusta, eikä tuo nyt mikään ihme ollutkaan. Lopulta he saapuivat Helgan talon ovelle ja Ophelia koputti siihen...
Helga oli herännyt jo keskiyöllä, hänellä oli tärkeä 'tapaaminen' henkien kanssa, hän oli aikoinaan luvannut näille auttaa heitä löytämään rauhan, pääsemään pois kuoleman ja elämän rajamailta selvittämällä näiden menneisyyden ja sen, minkä takia nämä olivat jääneet rajalle. Yö oli mennyt hyvin ja nyt Helga oli mitä iloisemmalla tuulella. Aamulla oli käynyt jo pari asiakasta ja Helga oli saanut mukavat palkkiot.. mitkä taas nostattivat mielialaa entisestään! Helga oli siivoamassa pöytää, kun äkkiä lähti ovelle ja juuri kun hän oli oven luona, siihen koputettiin ja hän vetäisi oven auki alle viidessä sekunnissa.
"Tiesin että tulisitte!" Helga sanoi ja avasi oven auki.
Olihan hän ennustaja, millainen ennustaja ei tietäisi milloin hänelle oli tulossa vieraita?
"Käykää toki peremmälle teidän korkeutenne" Helga sanoi ja päästi kaksikon sisään, pimeähköön taloonsa.
Talo oli lähes yhtä pimeä mitä Blackin.. tosin täällä tunnelma ei ollut niin jäätävä ja karu, huone oli täynnä suuria tyyny kasoja, siellä täällä oli kynttilöitä jotka valaisivat huonetta, seinillä roikkui punaisia verhoja ja puisia hyllyjä, joissa oli kaikenlaisia purkkeja, rasioita ja koruja. Keskellä huonetta oli suuri pyöreä pöytä, jonka ympärillä oli viisi penkkiä. Yksi penkeistä oli muita suurempi ja koristeellisempi, se oli Helgan paikka.. siihen jos ahterinsa laski niin sai kiroukset ja manaukset niskaansa! Pöydän keskellä oli suuri kristalli pallo ja pöydällä lojui sikinsokin amuletteja ja tarot kortteja.
Helga meni ja istui omalle paikalleen ja viittoi kaksikkoa istumaan. Lily istui Helgaa vastapäätä ja laski hupun harteilleen.
"Hmmmm, ymmärrän yskän, mutta kertokaapa nyt miksi tulitte tänne" Helga sanoi nojatessaan kyynärpäillään pöytään.
Lily selitti kaiken, mitä Ophelialle oli kappelissa selittänyt. Helga kuunteli hiljaa ja pysyi hetken hiljaa kun Lily oli lopettanut. Sitten Helga otti kristallipallon lähemmäksi itseään ja heilutteli kättään sen päällä. Hetken pallossa näkyi pelkkää savua, kunnes savun keskeltä pystyi erottamaan hahmon joka pikkuhiljaa alkoi muodostumaan Araniksi. Aran näytti hieman nuoremmalta, mitä Lily viimeksi muisti hänet nähneen. Pian palloon ilmestyi toinenkin hahmo, nuori tyttö joka itki.
"Ensimmäinen kerta, hän antoi sinulle korun" Helga sanoi pyöritellen kättään pallon päällä.
Nuori tyttö oli Lily. Silloin kun hän oli eksynyt metsään pienenä, Aran oli auttanut hänet pois sieltä. Silloin Aran oli antanut hänelle korun jolla sai auki soittorasian. Kaikki tuo näkyi nyt kristalli pallossa, kuinka Lily oli eksynyt, kuinka Aran hänet oli löytänyt, antanut korun ja auttanut kotiin. Sitten hahmot katosivat ja Helga alkoi pyörittelemään kättään toiseen suuntaan pallon päällä.
Pian palloon ilmestyi neljä hahmoa: Black, Aran, Lily ja Ophelia. Pallossa alkoi vilkkumaan tapahtumat, mitä oli tapahtunut: kunika he olivat olleet vankilassa, huoneissa, kunika Black oli hakattu muutamaan kertaan, kuinka Ophelia oli pelastanut Lucian kuolio taudilta ja tämän veljen, kuinka Aran ja Black olivat ottaneet yhteen huoneistossa, kunika Lily oli romahtanut, kuinka Ophelia oli auttanut haltijoita, kuinka he olivat olleet tanssiaisissa.. kaikki mitä siellä tapahtui, vilahtivat nopeasti ohi kristallipallossa.
"Toinen kerta, sinä otit soittorasian... toitko sen mukanasi?" Helga kysyi nostaen katseensa pallosta Lilyyn.
Lily kaivoi taskustaan pienen soittorasian ja ojensi sen Helgalle. Heti kun Helga siirsi kätensä pois pallon läheltä, se muuttui taas täysin normaaliksi, läpinäkyväksi palloksi.
Helga katseli soittorasiaa, pyöritteli sitä ympäriinsä ja koitti jopa avata sen, mutta turhaan. Lopulta Helga laski soittorasian pöydälle ja vilkaisi Lilyyn.
"Laita kätesi pallon päälle" Helga sanoi ja Lily totteli.
"Nyt sulje silmäsi äläkä sano mitään.. äläkä avaa silmiäsi" Helga sanoi ja alkoi pyörittämään toista kättään pallon päällä.
Hetken pallossa oli taas sumua, kunnes pallossa alkoi välkkymään kuvia. Kuvat olivat Lilyn unista, kuina Aran armejansa kanssa tuli, kuina Aran seivästi pienen lapsen, joka erehdyttävästi näytti Anemonelta, kuinka Aran veisi Lilyn pois. Pallossa näkyi myös muitakin unia, unia siitä kuinka Lily piteli käsissään kuollutta vauvaa, kuinka Black tapettiin, kuinka Ophelia tapettiin.. ei ihme että Lily oli huolissaan painajaistensa takia.
Lopulta Helga lopetti kätensä pyörittelyn ja vetäytyi syvemmälle tuoliinsa. Lilykin irroitti kätensä tuntiessaan kuinka Helga oli pienesti hipaissut kättä, merkiksi siitä että Lily voisi irroittaa.
"Osa on vain unia..." Helga sanoi pyöritelle hiuksiaan etusormellaan.
"Osa? mitkä niistä?!" Lily sanoi hieman kriittisesti, osa vain? Ne kaikkihan olivat painajaismaisia!
"Hm, sitä minä en voi kertoa, se sinun pitää itse selvittää. En voi kertoa tulevaisuutta kahdesta syystä: ensiksi, en voi sanoa mitään varmaksi, toiseksi, jos saisi kuulla että kuolisit metsässä, menisitkö enää metsään? Jokainen joka on saanut kuulla kuolemastaan etukäteen, ovat joko seonneet taikka koittaneet muuttaa tulevaisuutta" Helga selitti vinosti hymyillen.
Lily jäi hiljaa miettimään, mitä hänen pitäisi sitten tehdä?
// uh, pieni tauko ettei tuu sitä metrin romaania... //
HALTIAKUNINGAS ARAN CÚTHALION~KUNINGAS HENRY SCARLINGTON~PRINSESSA LILY SCARLINGTON~H.BLACK~ARATHET ARVAEN~LOUNATUULI~ALF EREGION~MARDUK~DARIUS WINDER~CONSTANTINE FRITZ~SETHOS~EDNA EREGION~KALI KALPANA~SAGA~SHILOH JADON~NIMUE BLACK~HECATE~KÄÄPIÖPRINSESSA RAELLA TORNHELM~ERUDESSA CÚTHALION~NUKA~SCYLLA~THEODLUIN MIARORA~ASLAK QADIR~RUEHAR~CASIMIR CORCORAN~
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
-
Aksutar - Monarkki
- Viestit: 14829
- Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Ivy » 27 Tammi 2008, 19:29
Ophelia
Ophelia hätkähti Helgan aukaistaessa oven lähes samanlailla miten Blackillä oli tapana ovi aukaista ja jäi katsomaan tätä yläviistoon, tämä näytti olevan ihan iloisella päällä heidän onneksenne.
Ophelia hymyili vaivalloisesti, olihan tämä ennustaja mikä selittäisi että tiesi heidän tulonsa ja astelikin sisään Lilyn perässä pimeään asuntoon. Huone oli pimeä, kuten Blackinkin, mutta paljon kodikkaampi ja lämmin tunnelmaisempi mikä sai Opheliankin rentoutumaan äskeisestä säikähdyksestä, ovi oli melkein hutaista Ophelian nenän mennessään.
Helgan asunnon hyllyillä oli purkkeja ja muita purnukoita, mutta ne olivat värikkäitä ja jotkut jopa kimlasi, luoden tunnelmaa entistäkin enemmän. Asunto oli värikäs pimeydestä huolimatta, verrattuna Blackin pimeeseen ja harmaaseen asuntoon, Opheliaa mietitytti että lämmittikö Blackin takka tarpeeksi talvella kun tunnelma kesälläkin oli niin kylmä. Seinät olivat verhoiltu ja Ophelia näki tyynykasoja jotka muistuttivat hänen omia tyynyjään ja hymyili, Helgan asunto oli maaginen.
Ophelia istahti Lilyn oikealle puolelle pöytää jonka keskellä oli suuri kristallipallo.
Helga kehoitti Lilyä kertomaan asian laidan ja Lily kertoi saman mitä oli Ophelialle aikaisemmin tämän kappelilla kertonut. Ophelia pysyi hiljaa ja tuijotti kristallipalloa, miettien miten sellainen oikein toimisi, mikään ennustaja kun ei itse ollut.
Ophelia kohotti katseensa kristallipallosta Helgaan joka vetäisi kristallipallonsa nyt itseensä ja alkoi heiluttamaan kättänsä sen ympärillä, muodostaen nyt jonkinlaista sumua kristallipallon sisään missä Ophelialla riitti ihmettelemistä. Sumusta tuli esiin Aran... Ophelia tiesi että se oli Aran ja tuijotti tähän halveksuvasti, vaikka se olikin pelkkä Aranin kuvajainen, mutta Ophelia ei halunnut nähdä tästä edes sitä. Sitten palloon muodostui tyttö joka itki, se oli Lily, nuorempana, jolloin Ophelia ei ollut vielä edes hovissa eikä siksi tiennyt paljoa tämän eksymisestä metsään, muuta kuin mitä oli Lilyltä kuullut.
Kristallipallosa alkoi näkyä tapahtumia Lilyn metsään eksymisestä, kuinka Aran oli tämän löytänyt, lohduttanut ja antanut tälle rannekorun ja lopulta auttanut takaisin kylälle. Kaikki tuo näkyi kristallipallossa, elävänä kuvana mitä Ophelia oli tähän asti pitänyt täysin mahdottomana.
Seuraavaksi kristallipallossa näkyi Black, Aran Lily sekä Ophelia itse ja kristallipallo lähti kertaamaan tapahtumia, ikään kuin pikakelauksessa mitä kaikkea oli tapahtunut haltijoiden piilopaikalla heidän siellä ollessa. Ophelia käänsi päätänsä hieman sivummalle joissain kohdissa, nämä olivat kohtia joita Ophelia ei halunnut uudestaan nähdä saatika kokea mutta teki tämän huomaamattomasti ja käänsi päänsä taas Lilyyn joka otti esiin sen saman pahamaineisen soittorasian...
Helga otti soittorasian vastaan ja Ophelia katseli vierestä miten tämä tutkiskeli tätä puista rasiaa ja yritti jopa sorkkia tämän lukkoa, mutta turhaan. Ophelia katsoi vielä hetken soittorasiaa jonka Helga oli pöydälle laskenut ja nosti katseensa sitten Lilyyn joka asetti toisen kätensä kristallipallon päälle. Nyt he saisivat nähdä mitä unta Lily oli nähnyt ja Opheliakin tulisi pian ymmärtämään kuinka sekavia ne olivat olleet.
Palloon alkoi kerääntyä jälleen sumua, se oli muuttunut kirkkaaksi heti kun Helga oli kätensä sen päätä nostanut, ilmeisesti vain hän kykeni käyttämään tätä mystistä palloa johon Ophelia oli silmänsä jälleen iskenyt.
Ophelian haltijoitunut ilme tosin muuttui hieman pelokkaaksi nähdessään kuinka Aran tuli suuren armeijan kanssa ja hyökkäsi ihmisten kylään, tappoi... no Ophelia näki Anemonen ja sitten kuinka Lily vietiin pois... Ophelia katsoi tätä kaikkea jätkyttyneenä, kuinka Black tapettiin ja sitten kuinka hänet tapettiin!?!?
'AU~AU~AU~AU!' Oman kuoleman näkeminen ei ollut mikään miellyttävä näky, vaikka kaikki tämä näkyikin lähinnä tummina varjoina, mutta silti ei ollut ollenkaan ihme että Lily oli huolissaan kaikesta tästä, Ophelia olisi itse tullut hulluksi jos olisi saanut nähdä tuollaisia unia joka yö!
Helga vetäytyi syvemmälle tuoliinsa ja kertoi että vain osa olisi unta! Vain osa? Eli jokin olisi myös totta? Sitäkö Helga tarkoitti!?
Lilykin ihmetteli, mutta Helga ei suostunut kertomaan asiasta sen enempää. Ophelia jäi hiljaa ja katsoi huolestuneesti Lilyyn joka näytti selvästi neuvottomalta...
"Jos... Voisitko mitenkään katsoa mitä Lilyn syntymäpäivänä tapahtuu?" Ophelia kysäisi, kääntäen päänsä nyt Helgaan suruhkon anova ilme kasvoillansa.
"Lily täyttää silloin seitsemäntoista! Ja unessa Lily näkee Aranin hakevan hänet juuri silloin! Olkaa kiltti, jos Aran tosiaan on tulossa niin saattaisimme onnistua varautumaan hänen tuloonsa!" Totta tämä kaikki, tosin Ophelia hartaasti toivoi että tämä olisi kaikki ollut vain unta, mutta mitä sitten jäi todelliseksi? Heidän kuolemansako? Ei se niin voinut olla! Ophelia ei suostunut uskomaan että kukaan heistä tulisi kuolemaan, ei ikinä ainakaan sillä tavoin!
Helga oli kylän ennustaja, kuninkaan alainen siinä missä muutkin ja siksi Ophelia uskoi että Helga kertoisi heille edes tämän. Tämä oli prinsessan turvaksi ja Ophelia uskoi Helgankin sen tajuavan, mutta pystyisikö tämä siihen?
//LUOJA!! O__O//
Ophelia hätkähti Helgan aukaistaessa oven lähes samanlailla miten Blackillä oli tapana ovi aukaista ja jäi katsomaan tätä yläviistoon, tämä näytti olevan ihan iloisella päällä heidän onneksenne.
Ophelia hymyili vaivalloisesti, olihan tämä ennustaja mikä selittäisi että tiesi heidän tulonsa ja astelikin sisään Lilyn perässä pimeään asuntoon. Huone oli pimeä, kuten Blackinkin, mutta paljon kodikkaampi ja lämmin tunnelmaisempi mikä sai Opheliankin rentoutumaan äskeisestä säikähdyksestä, ovi oli melkein hutaista Ophelian nenän mennessään.
Helgan asunnon hyllyillä oli purkkeja ja muita purnukoita, mutta ne olivat värikkäitä ja jotkut jopa kimlasi, luoden tunnelmaa entistäkin enemmän. Asunto oli värikäs pimeydestä huolimatta, verrattuna Blackin pimeeseen ja harmaaseen asuntoon, Opheliaa mietitytti että lämmittikö Blackin takka tarpeeksi talvella kun tunnelma kesälläkin oli niin kylmä. Seinät olivat verhoiltu ja Ophelia näki tyynykasoja jotka muistuttivat hänen omia tyynyjään ja hymyili, Helgan asunto oli maaginen.
Ophelia istahti Lilyn oikealle puolelle pöytää jonka keskellä oli suuri kristallipallo.
Helga kehoitti Lilyä kertomaan asian laidan ja Lily kertoi saman mitä oli Ophelialle aikaisemmin tämän kappelilla kertonut. Ophelia pysyi hiljaa ja tuijotti kristallipalloa, miettien miten sellainen oikein toimisi, mikään ennustaja kun ei itse ollut.
Ophelia kohotti katseensa kristallipallosta Helgaan joka vetäisi kristallipallonsa nyt itseensä ja alkoi heiluttamaan kättänsä sen ympärillä, muodostaen nyt jonkinlaista sumua kristallipallon sisään missä Ophelialla riitti ihmettelemistä. Sumusta tuli esiin Aran... Ophelia tiesi että se oli Aran ja tuijotti tähän halveksuvasti, vaikka se olikin pelkkä Aranin kuvajainen, mutta Ophelia ei halunnut nähdä tästä edes sitä. Sitten palloon muodostui tyttö joka itki, se oli Lily, nuorempana, jolloin Ophelia ei ollut vielä edes hovissa eikä siksi tiennyt paljoa tämän eksymisestä metsään, muuta kuin mitä oli Lilyltä kuullut.
Kristallipallosa alkoi näkyä tapahtumia Lilyn metsään eksymisestä, kuinka Aran oli tämän löytänyt, lohduttanut ja antanut tälle rannekorun ja lopulta auttanut takaisin kylälle. Kaikki tuo näkyi kristallipallossa, elävänä kuvana mitä Ophelia oli tähän asti pitänyt täysin mahdottomana.
Seuraavaksi kristallipallossa näkyi Black, Aran Lily sekä Ophelia itse ja kristallipallo lähti kertaamaan tapahtumia, ikään kuin pikakelauksessa mitä kaikkea oli tapahtunut haltijoiden piilopaikalla heidän siellä ollessa. Ophelia käänsi päätänsä hieman sivummalle joissain kohdissa, nämä olivat kohtia joita Ophelia ei halunnut uudestaan nähdä saatika kokea mutta teki tämän huomaamattomasti ja käänsi päänsä taas Lilyyn joka otti esiin sen saman pahamaineisen soittorasian...
Helga otti soittorasian vastaan ja Ophelia katseli vierestä miten tämä tutkiskeli tätä puista rasiaa ja yritti jopa sorkkia tämän lukkoa, mutta turhaan. Ophelia katsoi vielä hetken soittorasiaa jonka Helga oli pöydälle laskenut ja nosti katseensa sitten Lilyyn joka asetti toisen kätensä kristallipallon päälle. Nyt he saisivat nähdä mitä unta Lily oli nähnyt ja Opheliakin tulisi pian ymmärtämään kuinka sekavia ne olivat olleet.
Palloon alkoi kerääntyä jälleen sumua, se oli muuttunut kirkkaaksi heti kun Helga oli kätensä sen päätä nostanut, ilmeisesti vain hän kykeni käyttämään tätä mystistä palloa johon Ophelia oli silmänsä jälleen iskenyt.
Ophelian haltijoitunut ilme tosin muuttui hieman pelokkaaksi nähdessään kuinka Aran tuli suuren armeijan kanssa ja hyökkäsi ihmisten kylään, tappoi... no Ophelia näki Anemonen ja sitten kuinka Lily vietiin pois... Ophelia katsoi tätä kaikkea jätkyttyneenä, kuinka Black tapettiin ja sitten kuinka hänet tapettiin!?!?
'AU~AU~AU~AU!' Oman kuoleman näkeminen ei ollut mikään miellyttävä näky, vaikka kaikki tämä näkyikin lähinnä tummina varjoina, mutta silti ei ollut ollenkaan ihme että Lily oli huolissaan kaikesta tästä, Ophelia olisi itse tullut hulluksi jos olisi saanut nähdä tuollaisia unia joka yö!
Helga vetäytyi syvemmälle tuoliinsa ja kertoi että vain osa olisi unta! Vain osa? Eli jokin olisi myös totta? Sitäkö Helga tarkoitti!?
Lilykin ihmetteli, mutta Helga ei suostunut kertomaan asiasta sen enempää. Ophelia jäi hiljaa ja katsoi huolestuneesti Lilyyn joka näytti selvästi neuvottomalta...
"Jos... Voisitko mitenkään katsoa mitä Lilyn syntymäpäivänä tapahtuu?" Ophelia kysäisi, kääntäen päänsä nyt Helgaan suruhkon anova ilme kasvoillansa.
"Lily täyttää silloin seitsemäntoista! Ja unessa Lily näkee Aranin hakevan hänet juuri silloin! Olkaa kiltti, jos Aran tosiaan on tulossa niin saattaisimme onnistua varautumaan hänen tuloonsa!" Totta tämä kaikki, tosin Ophelia hartaasti toivoi että tämä olisi kaikki ollut vain unta, mutta mitä sitten jäi todelliseksi? Heidän kuolemansako? Ei se niin voinut olla! Ophelia ei suostunut uskomaan että kukaan heistä tulisi kuolemaan, ei ikinä ainakaan sillä tavoin!
Helga oli kylän ennustaja, kuninkaan alainen siinä missä muutkin ja siksi Ophelia uskoi että Helga kertoisi heille edes tämän. Tämä oli prinsessan turvaksi ja Ophelia uskoi Helgankin sen tajuavan, mutta pystyisikö tämä siihen?
//LUOJA!! O__O//
Papitar Ophelia~Aaron Puusepän poika~Pisantheuma~Haltiakuningatar Delia~Anemone~Orubee
Peliseuraa saa udella yksärillä~
Peliseuraa saa udella yksärillä~
-
Ivy - kuninkaan neuvonantaja
- Viestit: 1981
- Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Aksutar » 27 Tammi 2008, 19:59
Helga, Lily
Helga nosti sormensa pystyyn ja osoitti sillä Opheliaa.
"Etkö kuunnellut?" Helga kysyi ravistellen päätään hitaasti.
"En voi, kohtalonsa täytyy kohdata. Jos te varautuisitte hänen tuloon, jos hän nyt on edes tulossa, niin sehän olisi sama kuin kertoisin samantien kumpi osapuoli voittaa sodan! Ei, en voi kertoa vaikka haluaisinkin" Helga sanoi ja nojautui taas pöytään.
"Mitä minun sitten pitäisi tehdä?" Lily kysyi katsellen soittorasiaa.
Helga oli hetken hiljaa ja katsoi Lilyä ja Opheliaa ilmeettömästi.
"Sinun pitää kohdata Aran" Helga sanoi lopulta.
Lilyn leuka loksahti auki. Aran?! Aran oli viimeinen henkilö jonka Lily halusi koko maailmassa tavata! Sitä miestä Lily ei koskaan halunnut nähdä uudestaan, mutta silti Aran palasi yhä uudestaan ja uudestaan hänen uniinsa, hänen elämäänsä.. ja nyt ennustaja käski mennä vapaa-ehtoisesti tapaamaan Arania.
"Miten muka?! Marrsin haltijoiden piilopaikkaan ja menen Aranin juttusille 'terve, mitäs kuuluu? kylän kahjo ennustaja käski minut tänne joten tässä sitä ollaan!'?" Lily sanoi korottaen ääntään.
Helga naurahti ja hieraisi silmäänsä.
"Olisipa se noin helppoa tyttökulta, olisipa se helppoa" Helga aloitti " Enisnnäkin miten ihmeessä ajattelit löytää rotta kaupungin? Ei, et sinä häntä siellä tule tapaamaan, jos nyt edes ollenkaan. Viesti voi kulkea myös välikäsien kautta, muista se." Helga sanoi ja sai Lilyn hämilleen.
Lily siis ei ehkä tulisi tapaan Arania? Lily kallisti päätään hiemna ja katsoi Helgaa kysyvästi. Helga naurahti ja jatkoi sitten.
"En yhäkään voi kertoa mitä tulee tapahtumaan.. mutta sinuna liikkuisin enemmän kaduilla, siinä neuvo, jonka voin sinulle antaa... mutta yksin ei kannata liikkua." Helga sanoi pyöritellen hiuksiaan taas etusormella.
Lily ei ollut pitkään aikaan liikkunut kaduilla.. paitsi tänään, viimeksi hän liikkui kaduilla Kiran kanssa, joka oli töissä kuninkaan talleilla. Lily ei ollut ollenkaan varma pitäisikö hänen isänsä ollenkaan ideasta että Lily liikkuisi kaduilla, tämä varmaankin pistäisi hänen mukaan kokonaisen rykmentin hänen mukaansa! Ja silloin oli hieman pahempi edes kuvitellakkaan törmäävänsä johonkuhun joka voisi viedä viestiä Aranille, ellei sitten...
"Henry?" Lily sanoi ääneen.
Helga vilkaisi hymyillen Lilyä.
"Henrykö veisi Aranille viestin minulta?" Lily kysyi Helgalta.
"Hänkin.. mutta nyt ei ole kyse hänestä." Helga sanoi.
Helga kertoi tulevaisuuden, vain jos tiedon haluinen henkilö kysyi oikean kysymyksen, mitä Lily juuri teki. Ennustajalle meno ei koskaan tulisi olemaan helppoa, siellä joutui itsekkin käyttämään aivojaan, ei Helga asiakkaitaan niin helpolla päästänyt.
Helga vilkaisi Opheliaan ja katsoi tätä kysyvästi.
"onko sinulla ideoita? kysyttävää? mitään muuta?" Helga kyseli Ophelialta.
Lily käänsi katseensa nyt Opheliaan, mutta alkoi katselemaan ympärilleen.
Huone näytti huomattavasti valoisammalta mitä aluksi. kai se johtui siitä, että silmä tottui vähitellen pimeyteen. Kuten linnassakin, Helgan asunto oli punasävyinen. Tyyny kasoissa oli monia eri puniasen sävyjä, hyllytkin olivat punertavia.
// LUOJA VAAN ITTELLES!!! //
Helga nosti sormensa pystyyn ja osoitti sillä Opheliaa.
"Etkö kuunnellut?" Helga kysyi ravistellen päätään hitaasti.
"En voi, kohtalonsa täytyy kohdata. Jos te varautuisitte hänen tuloon, jos hän nyt on edes tulossa, niin sehän olisi sama kuin kertoisin samantien kumpi osapuoli voittaa sodan! Ei, en voi kertoa vaikka haluaisinkin" Helga sanoi ja nojautui taas pöytään.
"Mitä minun sitten pitäisi tehdä?" Lily kysyi katsellen soittorasiaa.
Helga oli hetken hiljaa ja katsoi Lilyä ja Opheliaa ilmeettömästi.
"Sinun pitää kohdata Aran" Helga sanoi lopulta.
Lilyn leuka loksahti auki. Aran?! Aran oli viimeinen henkilö jonka Lily halusi koko maailmassa tavata! Sitä miestä Lily ei koskaan halunnut nähdä uudestaan, mutta silti Aran palasi yhä uudestaan ja uudestaan hänen uniinsa, hänen elämäänsä.. ja nyt ennustaja käski mennä vapaa-ehtoisesti tapaamaan Arania.
"Miten muka?! Marrsin haltijoiden piilopaikkaan ja menen Aranin juttusille 'terve, mitäs kuuluu? kylän kahjo ennustaja käski minut tänne joten tässä sitä ollaan!'?" Lily sanoi korottaen ääntään.
Helga naurahti ja hieraisi silmäänsä.
"Olisipa se noin helppoa tyttökulta, olisipa se helppoa" Helga aloitti " Enisnnäkin miten ihmeessä ajattelit löytää rotta kaupungin? Ei, et sinä häntä siellä tule tapaamaan, jos nyt edes ollenkaan. Viesti voi kulkea myös välikäsien kautta, muista se." Helga sanoi ja sai Lilyn hämilleen.
Lily siis ei ehkä tulisi tapaan Arania? Lily kallisti päätään hiemna ja katsoi Helgaa kysyvästi. Helga naurahti ja jatkoi sitten.
"En yhäkään voi kertoa mitä tulee tapahtumaan.. mutta sinuna liikkuisin enemmän kaduilla, siinä neuvo, jonka voin sinulle antaa... mutta yksin ei kannata liikkua." Helga sanoi pyöritellen hiuksiaan taas etusormella.
Lily ei ollut pitkään aikaan liikkunut kaduilla.. paitsi tänään, viimeksi hän liikkui kaduilla Kiran kanssa, joka oli töissä kuninkaan talleilla. Lily ei ollut ollenkaan varma pitäisikö hänen isänsä ollenkaan ideasta että Lily liikkuisi kaduilla, tämä varmaankin pistäisi hänen mukaan kokonaisen rykmentin hänen mukaansa! Ja silloin oli hieman pahempi edes kuvitellakkaan törmäävänsä johonkuhun joka voisi viedä viestiä Aranille, ellei sitten...
"Henry?" Lily sanoi ääneen.
Helga vilkaisi hymyillen Lilyä.
"Henrykö veisi Aranille viestin minulta?" Lily kysyi Helgalta.
"Hänkin.. mutta nyt ei ole kyse hänestä." Helga sanoi.
Helga kertoi tulevaisuuden, vain jos tiedon haluinen henkilö kysyi oikean kysymyksen, mitä Lily juuri teki. Ennustajalle meno ei koskaan tulisi olemaan helppoa, siellä joutui itsekkin käyttämään aivojaan, ei Helga asiakkaitaan niin helpolla päästänyt.
Helga vilkaisi Opheliaan ja katsoi tätä kysyvästi.
"onko sinulla ideoita? kysyttävää? mitään muuta?" Helga kyseli Ophelialta.
Lily käänsi katseensa nyt Opheliaan, mutta alkoi katselemaan ympärilleen.
Huone näytti huomattavasti valoisammalta mitä aluksi. kai se johtui siitä, että silmä tottui vähitellen pimeyteen. Kuten linnassakin, Helgan asunto oli punasävyinen. Tyyny kasoissa oli monia eri puniasen sävyjä, hyllytkin olivat punertavia.
// LUOJA VAAN ITTELLES!!! //
HALTIAKUNINGAS ARAN CÚTHALION~KUNINGAS HENRY SCARLINGTON~PRINSESSA LILY SCARLINGTON~H.BLACK~ARATHET ARVAEN~LOUNATUULI~ALF EREGION~MARDUK~DARIUS WINDER~CONSTANTINE FRITZ~SETHOS~EDNA EREGION~KALI KALPANA~SAGA~SHILOH JADON~NIMUE BLACK~HECATE~KÄÄPIÖPRINSESSA RAELLA TORNHELM~ERUDESSA CÚTHALION~NUKA~SCYLLA~THEODLUIN MIARORA~ASLAK QADIR~RUEHAR~CASIMIR CORCORAN~
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
-
Aksutar - Monarkki
- Viestit: 14829
- Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Ivy » 27 Tammi 2008, 20:42
Ophelia
Ophelia hiljeni samassa mitä Helga oli tällä sormellaan osoittanut ja käänsi päänsä hitaasti taas kristallipalloon, tämä ei siis voinut kertoa ja siihen oli Ophelian hiljaa tyytyminen.
Sitten Lily kysyi mitä hänen tulisi tehdä ja hetken hiljaisuuden aikan Ophelia sai katsella kristallipalloa josta heijastui vain hänen oma kuvajaisensa...
Samassa kun Helga oli neuvonut Lilyä kohtaamaan Aranin, Ophelian pää kääntyi tähän, mitä tämä tällä nyt sitten tarkotti!? Lily jos kuka ei Arania tahtonut kohdata saatika välttämättä edes kyennyt kohtaamaan!
Ja tosiaan, pitäisikö Lilyn vain marssia suoraan Aranin luokse, juttelemaan niitä näitä kun kerran mitään varsinaista jutun aihetta edes ollut? Ainakaan Ophelia ei keksinyt mitään mitä Lilyllä asiaa Lilyllä Aranilla olisi että menisi ottamaan tähän yhteyttä, tavalla tai toisella.
Helga muistutti että Araniin saisi yhteyden välikäsien kanssa, näin ettei Lilyn tarvinnut edes nähdä tätä välittääkseen viestin?
'Henry?' Ophelia toisti mielessään ja käänsi kysyvän katseensa Lilyyn. Henry tosiaan olisi paras vaihtoehto siihen hommaan.
Ophelia kohotti päänsä nyt Helgaan joka kyseli että oliko hänellä itsellään mitään ideoita saatika kysyttävää. Ophelia oli hetken hiljaa ja mietti asiaa, oli paljonkin asioita mitä hän halusi tietää mutta vain hyvin pieni osa oli kysyttävissä.
"En taida nyt ihan ymmärtää... Sanoitte että Lilyn tulisi kohdata Aran? Ja mitä sitten? Tarkoitatteko kenties että Lily saattaisi saada mielenrauhan jos kohtaisi tämän kyseisen haltijan ketä unissansa näkee?" Ophelia oli tosiaan pihalla, vaikka Lily ottaisikin Araniin yhteyttä niin mitä Lilyn tulisi tälle ensinnäkin sanoa!? Anoa tätä ettei tunkeutuisi enää tämän uniin?
Ja jos Ophelia itselleen nyt soisi itsensä olemaan itsekäs, hän olisi ehkä kysynyt Helgalta tämän omasta menneisyydestä... Kuten esimerkiksi koska Ophelian oikea syntymäpäivä oli... Jos ennustaja pystyi, sillä Ophelia oli kuullut että ennustajat nimensä mukaan ennustivat enneminkin tulevaa, mutta olihan tämä kerrannut menneitä kristallipallonsa kanssa, joten ei kai se mahdotonta ollut... Tosin Ophelialla itsellään ei ollut melkein mitään muistikuvia menneestä elämästään hovin ulkopuolelta, muuta kuin oli hylätty ja vihasi häpeämättömästi maailmaa ja elämää, kunnes oli löytänyt kykynsä parantaa ihmisiä ja pelastanut kylänsä mustalta surmalta... Ja sen jälkeen Ophelian elämä muuttuikin.
//X'DDD//
Ophelia hiljeni samassa mitä Helga oli tällä sormellaan osoittanut ja käänsi päänsä hitaasti taas kristallipalloon, tämä ei siis voinut kertoa ja siihen oli Ophelian hiljaa tyytyminen.
Sitten Lily kysyi mitä hänen tulisi tehdä ja hetken hiljaisuuden aikan Ophelia sai katsella kristallipalloa josta heijastui vain hänen oma kuvajaisensa...
Samassa kun Helga oli neuvonut Lilyä kohtaamaan Aranin, Ophelian pää kääntyi tähän, mitä tämä tällä nyt sitten tarkotti!? Lily jos kuka ei Arania tahtonut kohdata saatika välttämättä edes kyennyt kohtaamaan!
Ja tosiaan, pitäisikö Lilyn vain marssia suoraan Aranin luokse, juttelemaan niitä näitä kun kerran mitään varsinaista jutun aihetta edes ollut? Ainakaan Ophelia ei keksinyt mitään mitä Lilyllä asiaa Lilyllä Aranilla olisi että menisi ottamaan tähän yhteyttä, tavalla tai toisella.
Helga muistutti että Araniin saisi yhteyden välikäsien kanssa, näin ettei Lilyn tarvinnut edes nähdä tätä välittääkseen viestin?
'Henry?' Ophelia toisti mielessään ja käänsi kysyvän katseensa Lilyyn. Henry tosiaan olisi paras vaihtoehto siihen hommaan.
Ophelia kohotti päänsä nyt Helgaan joka kyseli että oliko hänellä itsellään mitään ideoita saatika kysyttävää. Ophelia oli hetken hiljaa ja mietti asiaa, oli paljonkin asioita mitä hän halusi tietää mutta vain hyvin pieni osa oli kysyttävissä.
"En taida nyt ihan ymmärtää... Sanoitte että Lilyn tulisi kohdata Aran? Ja mitä sitten? Tarkoitatteko kenties että Lily saattaisi saada mielenrauhan jos kohtaisi tämän kyseisen haltijan ketä unissansa näkee?" Ophelia oli tosiaan pihalla, vaikka Lily ottaisikin Araniin yhteyttä niin mitä Lilyn tulisi tälle ensinnäkin sanoa!? Anoa tätä ettei tunkeutuisi enää tämän uniin?
Ja jos Ophelia itselleen nyt soisi itsensä olemaan itsekäs, hän olisi ehkä kysynyt Helgalta tämän omasta menneisyydestä... Kuten esimerkiksi koska Ophelian oikea syntymäpäivä oli... Jos ennustaja pystyi, sillä Ophelia oli kuullut että ennustajat nimensä mukaan ennustivat enneminkin tulevaa, mutta olihan tämä kerrannut menneitä kristallipallonsa kanssa, joten ei kai se mahdotonta ollut... Tosin Ophelialla itsellään ei ollut melkein mitään muistikuvia menneestä elämästään hovin ulkopuolelta, muuta kuin oli hylätty ja vihasi häpeämättömästi maailmaa ja elämää, kunnes oli löytänyt kykynsä parantaa ihmisiä ja pelastanut kylänsä mustalta surmalta... Ja sen jälkeen Ophelian elämä muuttuikin.
//X'DDD//
Papitar Ophelia~Aaron Puusepän poika~Pisantheuma~Haltiakuningatar Delia~Anemone~Orubee
Peliseuraa saa udella yksärillä~
Peliseuraa saa udella yksärillä~
-
Ivy - kuninkaan neuvonantaja
- Viestit: 1981
- Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Aksutar » 27 Tammi 2008, 21:14
Helga, Lily
"Lilyn pitää tavata Aran ja pyytää tätä lopettamaan.. käsitättekö? Aran, Haltija kuningas, siniverinen, aatelinen! Haltijoilla on kaikenlaisia erikois kykyjä, kuten telepaattisesti puhuminen, mutta Aran pystyy jopa 'manipuloimaan' unia, jopa ilmestymään niihin. Hän itse aiheuttaa sinulle nuo unet. Sinun menisin ja palauttaisi soittorasian, voi olla että hän luulee että otit sen muistoksi hänestä.. tai sitten ei, sitä en kerro." Helga sanoi.
Lily mietti asiaa aivan hiljaa ja itsekseen, katsellen soittorasiaa. Lopulta hän nosti katseensa Helgaan ja hymyili.
"Kiitos" Lily sanoi ja kaivoi taskustaan nahkaisen pussukan ja ojensi sen Helgalle.
"Kiitos itsellesi" Helga sanoi iloisesti ottaessaan vastaan pussukan.
"Tule, mennään.." Lily sanoi Ophelialle ja nousi ylös tuolista.
Helga nousi myös ja käveli Lilyn perässä ovelle päin.
"Yksi juttu vielä.." Helga sanoi. Lily käännähti häntä kohti kysyvästi ja jäi odottamaan, mitä asiaa ennustajalla oli.
"Huppu päinen kolmikko.." Helga sanoi hymyillen.
"Mitä siitä?" Lily kysyi, mutta samassa ovi hänen nenän edessään paiskautui kiinni.
Lily tuijotti hetken aikaa ovea ja vilkaisi sitten Opheliaan.
"he.. hänellä taitaa olla menoa.." Lily sanoi ja otti pari askelta kauemmas ovesta ja lähti kävelemään pientä kujaa eteenpäin.
"Mitä me nyt.." Lily kysyi kävellessään ja vilkuili ympärilleen.
// >) //
"Lilyn pitää tavata Aran ja pyytää tätä lopettamaan.. käsitättekö? Aran, Haltija kuningas, siniverinen, aatelinen! Haltijoilla on kaikenlaisia erikois kykyjä, kuten telepaattisesti puhuminen, mutta Aran pystyy jopa 'manipuloimaan' unia, jopa ilmestymään niihin. Hän itse aiheuttaa sinulle nuo unet. Sinun menisin ja palauttaisi soittorasian, voi olla että hän luulee että otit sen muistoksi hänestä.. tai sitten ei, sitä en kerro." Helga sanoi.
Lily mietti asiaa aivan hiljaa ja itsekseen, katsellen soittorasiaa. Lopulta hän nosti katseensa Helgaan ja hymyili.
"Kiitos" Lily sanoi ja kaivoi taskustaan nahkaisen pussukan ja ojensi sen Helgalle.
"Kiitos itsellesi" Helga sanoi iloisesti ottaessaan vastaan pussukan.
"Tule, mennään.." Lily sanoi Ophelialle ja nousi ylös tuolista.
Helga nousi myös ja käveli Lilyn perässä ovelle päin.
"Yksi juttu vielä.." Helga sanoi. Lily käännähti häntä kohti kysyvästi ja jäi odottamaan, mitä asiaa ennustajalla oli.
"Huppu päinen kolmikko.." Helga sanoi hymyillen.
"Mitä siitä?" Lily kysyi, mutta samassa ovi hänen nenän edessään paiskautui kiinni.
Lily tuijotti hetken aikaa ovea ja vilkaisi sitten Opheliaan.
"he.. hänellä taitaa olla menoa.." Lily sanoi ja otti pari askelta kauemmas ovesta ja lähti kävelemään pientä kujaa eteenpäin.
"Mitä me nyt.." Lily kysyi kävellessään ja vilkuili ympärilleen.
// >) //
HALTIAKUNINGAS ARAN CÚTHALION~KUNINGAS HENRY SCARLINGTON~PRINSESSA LILY SCARLINGTON~H.BLACK~ARATHET ARVAEN~LOUNATUULI~ALF EREGION~MARDUK~DARIUS WINDER~CONSTANTINE FRITZ~SETHOS~EDNA EREGION~KALI KALPANA~SAGA~SHILOH JADON~NIMUE BLACK~HECATE~KÄÄPIÖPRINSESSA RAELLA TORNHELM~ERUDESSA CÚTHALION~NUKA~SCYLLA~THEODLUIN MIARORA~ASLAK QADIR~RUEHAR~CASIMIR CORCORAN~
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
-
Aksutar - Monarkki
- Viestit: 14829
- Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Ivy » 27 Tammi 2008, 21:39
Ophelia
Ophelia katseli Helgaa silmät pyöreinä kun tämä selitti. Ophelialla ei ollut mitään hajua siitä että haltijat kykenivät kaikkeen tuohon! Kuten tunkeutua toisten uniin ja puhua telepaattisesti, mutta Aranilla oli tosiaankin sairas tapa osoittaa tunteensa Lilyä kohtaan unien kautta...
Ophelia katsahti Lilyyn joka selvästikin mietti asiaa vielä hetken, kohotti katseensa Helgaan ja kiitti tätä.
Lily ojensi Helgalle nahkaisen rahapussukan tämän palkkioksi jonka Helga otti mitä mieluummin vastaan ja he sitten olivatkin tekemässä lähtöänsä.
Ophelia nousi tuoliltansa ja suuntasi ovelle Lilyn perässä ja oven avauduttua, auringon valo suorastaan hyökkäsi Ophelian silmiin, saaden Ophelian sokaistumaan hetkeksi ja räpäyttelemään silmiään pariin otteeseen että tottuisi jälleen kirkkaaseen päivän valoon.
Ophelia käännähti myöskin Helgaan jolla ilmeisesti oli vielä jotakin asiaa.
"Huppu päinen kolmikko..?" Ophelia toisti hiljaa Helgan jälkeen ja Lily kysyi mitä tämä oli tällä tarkoittanut, mutta Helga paiskasi oven kiinni tämän nenän edestä, jättäen tämän ihmettelemään hetkeksi kunnes vilkaisi Opheliaan ja Ophelia naurahti vaivalloisesti, ehkä tällä sitten oli menoa....
Niin heidänkin olisi jo aika mennä, mitään asiaa heillä ei enää Helgalle ollut ja kävelivätkin nyt pitkin kapeaa kujaa kohti kylän keskustaa.
"Noh... Helga sanoi että meidän tulisi pyytää Arania lopettamaan sinun vainoamisesi... Ja samalla voisimme palauttaa sen soittorasian takaisin hänelle..." Ophelia kertasi, mutta tästä tuskin oli mitään apua, miten he Araniin niin vain yhteyttä ottaisi? Henry olisi yksi vaihtoehto mutta mitä Helga oli tarkoittanut huppu päisellä kolmikolla?
Ophelia huokaisi ja katsahti Lilyyn samalla kun he kävelivät.
"Hei Lily? Miksi vihreä viitta?" Ophelia kysyi mieltänsä arvuuttelevan kysymyksen, vaihtaen samalla aihetta toiseen, sillä Opheliasta tuntui turhalta miettiä asiaa juuri nyt, kai se aika toisi heillekin vielä mahdollisuuden.
//xD//
Ophelia katseli Helgaa silmät pyöreinä kun tämä selitti. Ophelialla ei ollut mitään hajua siitä että haltijat kykenivät kaikkeen tuohon! Kuten tunkeutua toisten uniin ja puhua telepaattisesti, mutta Aranilla oli tosiaankin sairas tapa osoittaa tunteensa Lilyä kohtaan unien kautta...
Ophelia katsahti Lilyyn joka selvästikin mietti asiaa vielä hetken, kohotti katseensa Helgaan ja kiitti tätä.
Lily ojensi Helgalle nahkaisen rahapussukan tämän palkkioksi jonka Helga otti mitä mieluummin vastaan ja he sitten olivatkin tekemässä lähtöänsä.
Ophelia nousi tuoliltansa ja suuntasi ovelle Lilyn perässä ja oven avauduttua, auringon valo suorastaan hyökkäsi Ophelian silmiin, saaden Ophelian sokaistumaan hetkeksi ja räpäyttelemään silmiään pariin otteeseen että tottuisi jälleen kirkkaaseen päivän valoon.
Ophelia käännähti myöskin Helgaan jolla ilmeisesti oli vielä jotakin asiaa.
"Huppu päinen kolmikko..?" Ophelia toisti hiljaa Helgan jälkeen ja Lily kysyi mitä tämä oli tällä tarkoittanut, mutta Helga paiskasi oven kiinni tämän nenän edestä, jättäen tämän ihmettelemään hetkeksi kunnes vilkaisi Opheliaan ja Ophelia naurahti vaivalloisesti, ehkä tällä sitten oli menoa....
Niin heidänkin olisi jo aika mennä, mitään asiaa heillä ei enää Helgalle ollut ja kävelivätkin nyt pitkin kapeaa kujaa kohti kylän keskustaa.
"Noh... Helga sanoi että meidän tulisi pyytää Arania lopettamaan sinun vainoamisesi... Ja samalla voisimme palauttaa sen soittorasian takaisin hänelle..." Ophelia kertasi, mutta tästä tuskin oli mitään apua, miten he Araniin niin vain yhteyttä ottaisi? Henry olisi yksi vaihtoehto mutta mitä Helga oli tarkoittanut huppu päisellä kolmikolla?
Ophelia huokaisi ja katsahti Lilyyn samalla kun he kävelivät.
"Hei Lily? Miksi vihreä viitta?" Ophelia kysyi mieltänsä arvuuttelevan kysymyksen, vaihtaen samalla aihetta toiseen, sillä Opheliasta tuntui turhalta miettiä asiaa juuri nyt, kai se aika toisi heillekin vielä mahdollisuuden.
//xD//
Papitar Ophelia~Aaron Puusepän poika~Pisantheuma~Haltiakuningatar Delia~Anemone~Orubee
Peliseuraa saa udella yksärillä~
Peliseuraa saa udella yksärillä~
-
Ivy - kuninkaan neuvonantaja
- Viestit: 1981
- Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Aksutar » 27 Tammi 2008, 22:21
Lily, Art
"eeh.. toinen oli likainen" Lily sanoi.
Eihän se likainen ollut, jokin vain sanoi hänelle että ota vihreä asu.. Edes Lily itse ei osannut selittää sitä. Lily nosti hupun päähänsä kun he tulivat hieman suuremmalle kujalle. Kujalla ei näkynyt ketään, mutta silti Lily nosti hupun ylös.
Aurinko valaisi teitä ja heijastui ikkunoista, lintuja lenteli siellä täällä ja muutama kulku kissa pyöriskeli kadun reunalla.
"He.. kun olimme haltijoiden kylässä ja kun palasimme, pitkään oli olo että missään muualla ei olisi turvallista, paitsi linnassa. Nyt kun tarkemmin ajattelee, ei täällä mitää pahaa voisi tapahtua. Kadut ovat niin valoisia.." Lily kertoi Ophelialle katsellen sinisellä taivaalla lipuvia hattaraisia pilviä.
Lily hymyili itsekseen, hän oli pelännyt turhaan. Unissa ja ajatuksissa kadut vaikuttivat synkiltä, kuin häkeiltä, mutta todellisuudessa ne näyttivät paljon valoisimmilta. Lily nautti olostaan, pitkästä aikaa hän oli pois muurien sisäpuolelta, omasta tahdostaan, ilman mitään sen suurempaa syytä.
Äkkiä kuului nopeita juoksu askelia. Lily vilkaisi ympärilleen, mutta missään ei näkynyt ketään.. mutta askeleet lähestyivät koko ajan. Lilyn sydän alkoi lyödä lujempaa kun hän pyörähteli ympäri nähdäkseen tulian.. tai tulijat. Äkkiä Ophelian ja Lilyn yli lipui varjot ja viiden metrin päähän heistä, eteenpäin, hyppäsi kolme miestä, joilla oli huput päässä.
Lily vilkaisi Opheliaan ja jäi sitten tuijottamaan miehiä, jotka seisoivat selkä heihin päin.
Yksi miehistä nojautui polviinsa ja hengitti raskaasti.
"Sinulla on huono kunto.. liikkuisit enemmän!" Lyhyin miehistä sanoi.
Raskaasti hengittävä mies vain murisi jotain vastauskeski ja suoristi sitten selkänsä.
"Älkää viitsikö, meillä on vielä hommia hoidettavana" Kolmas miehistä sanoi.
Lily havahtui nyt kunnolla, viimeisimmän puhujan äänessä oli jotakin tuttua, mutta Lily ei osannut yhdistää ääntä kehenkään.
"Tulkaa, men.." Pisin miehistä aloitti mutta Lilyn ääni keskeytti hänet.
"Anteeksi, mutta keitä te olette?" Lily kysyi varovasti kallistaen hieman päätään.
Miehet jähmettyivät ja kääntyivät hitaasti ympäri. Heidän kasvojaan ei voinut nähdä tumman ruskeiden huppujen alta. Pisin miehistä otti askeleen eteenpäin.
"Prinsessa Lily?" Mies kysyi ja vilkaisi Opheliaan.
Lily laski huppunsa jotta mies voisi nähdä hänen kasvonsa ja katsoi sitten kystyvästi kolmikkoa.
"Pitäisikö minun tuntea teidät?" Lily kysyi.
"Riippuu, miten haluat muistaa minut" Mies sanoi ja laski huppunsa, paljastaen vaaleat pitkät hiuksensa, vihreät silmät ja suipot korvat.. hän oli Arathet.
// ja pieni tauko taas //
"eeh.. toinen oli likainen" Lily sanoi.
Eihän se likainen ollut, jokin vain sanoi hänelle että ota vihreä asu.. Edes Lily itse ei osannut selittää sitä. Lily nosti hupun päähänsä kun he tulivat hieman suuremmalle kujalle. Kujalla ei näkynyt ketään, mutta silti Lily nosti hupun ylös.
Aurinko valaisi teitä ja heijastui ikkunoista, lintuja lenteli siellä täällä ja muutama kulku kissa pyöriskeli kadun reunalla.
"He.. kun olimme haltijoiden kylässä ja kun palasimme, pitkään oli olo että missään muualla ei olisi turvallista, paitsi linnassa. Nyt kun tarkemmin ajattelee, ei täällä mitää pahaa voisi tapahtua. Kadut ovat niin valoisia.." Lily kertoi Ophelialle katsellen sinisellä taivaalla lipuvia hattaraisia pilviä.
Lily hymyili itsekseen, hän oli pelännyt turhaan. Unissa ja ajatuksissa kadut vaikuttivat synkiltä, kuin häkeiltä, mutta todellisuudessa ne näyttivät paljon valoisimmilta. Lily nautti olostaan, pitkästä aikaa hän oli pois muurien sisäpuolelta, omasta tahdostaan, ilman mitään sen suurempaa syytä.
Äkkiä kuului nopeita juoksu askelia. Lily vilkaisi ympärilleen, mutta missään ei näkynyt ketään.. mutta askeleet lähestyivät koko ajan. Lilyn sydän alkoi lyödä lujempaa kun hän pyörähteli ympäri nähdäkseen tulian.. tai tulijat. Äkkiä Ophelian ja Lilyn yli lipui varjot ja viiden metrin päähän heistä, eteenpäin, hyppäsi kolme miestä, joilla oli huput päässä.
Lily vilkaisi Opheliaan ja jäi sitten tuijottamaan miehiä, jotka seisoivat selkä heihin päin.
Yksi miehistä nojautui polviinsa ja hengitti raskaasti.
"Sinulla on huono kunto.. liikkuisit enemmän!" Lyhyin miehistä sanoi.
Raskaasti hengittävä mies vain murisi jotain vastauskeski ja suoristi sitten selkänsä.
"Älkää viitsikö, meillä on vielä hommia hoidettavana" Kolmas miehistä sanoi.
Lily havahtui nyt kunnolla, viimeisimmän puhujan äänessä oli jotakin tuttua, mutta Lily ei osannut yhdistää ääntä kehenkään.
"Tulkaa, men.." Pisin miehistä aloitti mutta Lilyn ääni keskeytti hänet.
"Anteeksi, mutta keitä te olette?" Lily kysyi varovasti kallistaen hieman päätään.
Miehet jähmettyivät ja kääntyivät hitaasti ympäri. Heidän kasvojaan ei voinut nähdä tumman ruskeiden huppujen alta. Pisin miehistä otti askeleen eteenpäin.
"Prinsessa Lily?" Mies kysyi ja vilkaisi Opheliaan.
Lily laski huppunsa jotta mies voisi nähdä hänen kasvonsa ja katsoi sitten kystyvästi kolmikkoa.
"Pitäisikö minun tuntea teidät?" Lily kysyi.
"Riippuu, miten haluat muistaa minut" Mies sanoi ja laski huppunsa, paljastaen vaaleat pitkät hiuksensa, vihreät silmät ja suipot korvat.. hän oli Arathet.
// ja pieni tauko taas //
HALTIAKUNINGAS ARAN CÚTHALION~KUNINGAS HENRY SCARLINGTON~PRINSESSA LILY SCARLINGTON~H.BLACK~ARATHET ARVAEN~LOUNATUULI~ALF EREGION~MARDUK~DARIUS WINDER~CONSTANTINE FRITZ~SETHOS~EDNA EREGION~KALI KALPANA~SAGA~SHILOH JADON~NIMUE BLACK~HECATE~KÄÄPIÖPRINSESSA RAELLA TORNHELM~ERUDESSA CÚTHALION~NUKA~SCYLLA~THEODLUIN MIARORA~ASLAK QADIR~RUEHAR~CASIMIR CORCORAN~
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
-
Aksutar - Monarkki
- Viestit: 14829
- Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Ivy » 27 Tammi 2008, 23:05
Ophelia
"Hmmm?" Ophelia katsoi Lilyyn vielä vähän aikaa kunnes katsahti taas eteensä, ettei vaikka törmäisi kehenkään, tosin kadulla ei ollut ketään heidän lisäkseen. Ophelia oli hiljaa ja syventyi mietteisiinsä, tosin hänen päässään ei liikkunut mitään, mutta mietteissään hän kuitenkin oli kun katselli samalla ympärilleen, oli tosiaankin valoisa aamu... Kuten Cryptissä tavallisesti olikin.
Ophelia katsahti uudestaan Lilyyn kun tämä puhui ja Ophelia hymyili tämän lopetettua, kaikki mitä tämä sanoi oli totta.
"Totta, nyt itsekin oikeastaan huomasin että olen jossain muualla paitsi muurien sisäpuolella." Ophelia kertoi ja naurahti lopussa, hän tosiaankin oli huomannut vasta nytten menneensä jonnekin muurien sisäpuolelta, täysin vapaaehtoisesti ja tuntien olonsa vielä turvalliseksi. Hehe, totta, oli niin valoisaa, ei heillä pitäisi olla mitään hätää.
Opheliakin nautti olostaan pitkästä aikaa muurien ulkopuolella jonne ei ollut uskaltautunut menemään vähään aikaan, vaikkei hänellä sinne pahemmin asiaa koskaan ollutkaan, hän osti yleensä kaiken yhdellä reissulla ja pärjäsi ostamisillaan vielä pitkään.
Ophelia hyräili jotain itsekseen samalla kun he kävelivät ruahllisesti kohti kylän keskustaa jossa olisi enemmänkin ihmisiä heidän lisäkseen ja eihän heillä pahemmin mitään kiirettäkään ollut, varsinkin kun he saisivat nyt nauttia jonkinnäköisestä vapauden tunteesta pitkästä aikaa.
"Lily?" Ophelia katsahti Lilyyn kysyvästi ja pysähtyi itsekin ja katseli kuinka tämä vilkuili ympärilleen kuin saarrettu eläin ja nyt Opheliakin uskoi kuulevansa juoksuaskelia heidän läheltä ja alkoi itsekin vilkuilemaan varovaisesti ympärilleen, nähdäkseen mistä Lily niin hermona oli ja jähmettyi huomatessaan varjon langenneen hänen ja Lilyn ylle... Ophelia käännähti ja juoksahti Lilyn taakse huomatessaan kolme huppu päistä miestä noin muutaman metrin päässä heistä ja katsoi sieltä näiden touhuja. Ophelia ei olisi juoksahtanut Lilyn hameen helmaan kiinni ellei olisi aavistanut paha, Helgahan sanoi jotain kolmesta huppu päisestä miehestä ja siinä nämä nyt olivat! Eivätkä ihmiset hyppelehdi toisten yli tuolla lailla!
Miehet olivat tekemässä lähtöä, mutta Lily sai nämä ikäänkuin jähmettymään paikoilleen kun kysyi keitä nämä olivat ja Ophelia toivoi sydänjuuriaan myöten ettei Lily olisi sitä kysynyt. Miehet kääntyivät hitaasti kohti heitä ja Ophelia tarkkaili näitä varovaisesti, lapsikin pystyisi aavistamaan että miehet olivat epäilyttäviä, varsinkin kun nämä olivat peittäneet kasvonsa ja puhuneet joistakin hommista jotka heillä olisi vielä hoidettavana.
Ophelia kohotti tosin päätänsä ja katsahti hämmästelevä ilme kasvoillansa pisimpään miehistä joka astui askeleen lähemmäksi ja ilmeisesti tunnisti Lilyn pelkällä äänen perusteella, sillä Lilylläkin oli huppu kasvojensa suojana...
Lily laski huppunsa, paljastaen kasvonsa ja Ophelia ei kasvojansa ollut hupun suojiin edes laittanut joten ei edes liikahtanut vaan tuijotti tätä tuntematonta miestä joka selvästikin tunsi Lilyn ainakin jollain lailla.
Lily kysyi että pitäisikö hänen kenties tuntea tämä mies...
Mies laski huppunsa, paljastaen pitkät vaaleat hiuksensa, vihretä silmänsä ja suipot korvansa!!! Ophelian ilme muuttuui jokseenkin kiinnostuneesta kauhistuneeksi, juuri kun hän oli päässyt ulos linnan muureilta ilman että tunsi pelkoa saatika huolia niin heti ensimmäinen henkilö johon tämä törmäsi oli haltija!
"YAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!" Ophelia kiljui niin kovaa kun pystyi päästyään suurimman järkytyksen yli. Kylässä oli haltija! Hänen edessään oli haltija! Olento jota Ophelia vihasi kaikista eniten koko maailmassa seisoi nyt hänen edessään! Mitä nämä kylässä teki? Ihan sama! Saisi lähteä! Ophelia ei välittänyt! Ophelia halusi näiden pysyvän kaukana hänestä!
//X'DDD//
"Hmmm?" Ophelia katsoi Lilyyn vielä vähän aikaa kunnes katsahti taas eteensä, ettei vaikka törmäisi kehenkään, tosin kadulla ei ollut ketään heidän lisäkseen. Ophelia oli hiljaa ja syventyi mietteisiinsä, tosin hänen päässään ei liikkunut mitään, mutta mietteissään hän kuitenkin oli kun katselli samalla ympärilleen, oli tosiaankin valoisa aamu... Kuten Cryptissä tavallisesti olikin.
Ophelia katsahti uudestaan Lilyyn kun tämä puhui ja Ophelia hymyili tämän lopetettua, kaikki mitä tämä sanoi oli totta.
"Totta, nyt itsekin oikeastaan huomasin että olen jossain muualla paitsi muurien sisäpuolella." Ophelia kertoi ja naurahti lopussa, hän tosiaankin oli huomannut vasta nytten menneensä jonnekin muurien sisäpuolelta, täysin vapaaehtoisesti ja tuntien olonsa vielä turvalliseksi. Hehe, totta, oli niin valoisaa, ei heillä pitäisi olla mitään hätää.
Opheliakin nautti olostaan pitkästä aikaa muurien ulkopuolella jonne ei ollut uskaltautunut menemään vähään aikaan, vaikkei hänellä sinne pahemmin asiaa koskaan ollutkaan, hän osti yleensä kaiken yhdellä reissulla ja pärjäsi ostamisillaan vielä pitkään.
Ophelia hyräili jotain itsekseen samalla kun he kävelivät ruahllisesti kohti kylän keskustaa jossa olisi enemmänkin ihmisiä heidän lisäkseen ja eihän heillä pahemmin mitään kiirettäkään ollut, varsinkin kun he saisivat nyt nauttia jonkinnäköisestä vapauden tunteesta pitkästä aikaa.
"Lily?" Ophelia katsahti Lilyyn kysyvästi ja pysähtyi itsekin ja katseli kuinka tämä vilkuili ympärilleen kuin saarrettu eläin ja nyt Opheliakin uskoi kuulevansa juoksuaskelia heidän läheltä ja alkoi itsekin vilkuilemaan varovaisesti ympärilleen, nähdäkseen mistä Lily niin hermona oli ja jähmettyi huomatessaan varjon langenneen hänen ja Lilyn ylle... Ophelia käännähti ja juoksahti Lilyn taakse huomatessaan kolme huppu päistä miestä noin muutaman metrin päässä heistä ja katsoi sieltä näiden touhuja. Ophelia ei olisi juoksahtanut Lilyn hameen helmaan kiinni ellei olisi aavistanut paha, Helgahan sanoi jotain kolmesta huppu päisestä miehestä ja siinä nämä nyt olivat! Eivätkä ihmiset hyppelehdi toisten yli tuolla lailla!
Miehet olivat tekemässä lähtöä, mutta Lily sai nämä ikäänkuin jähmettymään paikoilleen kun kysyi keitä nämä olivat ja Ophelia toivoi sydänjuuriaan myöten ettei Lily olisi sitä kysynyt. Miehet kääntyivät hitaasti kohti heitä ja Ophelia tarkkaili näitä varovaisesti, lapsikin pystyisi aavistamaan että miehet olivat epäilyttäviä, varsinkin kun nämä olivat peittäneet kasvonsa ja puhuneet joistakin hommista jotka heillä olisi vielä hoidettavana.
Ophelia kohotti tosin päätänsä ja katsahti hämmästelevä ilme kasvoillansa pisimpään miehistä joka astui askeleen lähemmäksi ja ilmeisesti tunnisti Lilyn pelkällä äänen perusteella, sillä Lilylläkin oli huppu kasvojensa suojana...
Lily laski huppunsa, paljastaen kasvonsa ja Ophelia ei kasvojansa ollut hupun suojiin edes laittanut joten ei edes liikahtanut vaan tuijotti tätä tuntematonta miestä joka selvästikin tunsi Lilyn ainakin jollain lailla.
Lily kysyi että pitäisikö hänen kenties tuntea tämä mies...
Mies laski huppunsa, paljastaen pitkät vaaleat hiuksensa, vihretä silmänsä ja suipot korvansa!!! Ophelian ilme muuttuui jokseenkin kiinnostuneesta kauhistuneeksi, juuri kun hän oli päässyt ulos linnan muureilta ilman että tunsi pelkoa saatika huolia niin heti ensimmäinen henkilö johon tämä törmäsi oli haltija!
"YAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!" Ophelia kiljui niin kovaa kun pystyi päästyään suurimman järkytyksen yli. Kylässä oli haltija! Hänen edessään oli haltija! Olento jota Ophelia vihasi kaikista eniten koko maailmassa seisoi nyt hänen edessään! Mitä nämä kylässä teki? Ihan sama! Saisi lähteä! Ophelia ei välittänyt! Ophelia halusi näiden pysyvän kaukana hänestä!
//X'DDD//
Papitar Ophelia~Aaron Puusepän poika~Pisantheuma~Haltiakuningatar Delia~Anemone~Orubee
Peliseuraa saa udella yksärillä~
Peliseuraa saa udella yksärillä~
-
Ivy - kuninkaan neuvonantaja
- Viestit: 1981
- Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Aksutar » 27 Tammi 2008, 23:33
Art, Lily
Lily kavahti taaksepäin nähdessään haltijan.
"Olet se vanki! Jonka nuo kaksi tuli hakemaan silloin ja ja ja...." Lily puhui kauhuissaan osoitellen Arttia ja tämän veljiä.
Art peitti korviaan kun Ophelia rääkäisi.
"Pidä pienempää ääntä!" Art komensi ja vilkaisi Lilyyn, joka peitti Ophelian suun aivan kuin Art olisi häntä käskenyt.
"Melkoinen yhteensattuma vai mitä? Viime kerrasta onkin jo aikaa..." Art sanoi ottaen askeleen lähmmäksi.
"Älä tule lähemmäksi!" Lily sanoi ottaen askeleen taaksepäin, pitäien kiinni Ophelian olkapäästä ja työnsi tätä taakseen.
"Kuka estää?" Art kysy, mutta Lily ei vastannut.
Art otti taas askeleen lähemmäksi, mutta Lily perääntyi ja nosti sormensa pystyyn.
"Riittää että huudamme! Täällä on sen jälkeen ihmisiä kuin marjoja suolla" Lily varoitti Arttia.
Art hymyili. Hänestä oli huvittavaa että ihmiset pelkäsivät heitä näin paljon.. varsinkin kun Ophelia oli jopa huutanut nähdessään Artin.
"Pitäisikö lähteä ja ottaa heidät mukaan?" Artin veli, Amod kysyi.
"Minähän en teidän mukaan lähde! Eikä lähde Opheliakaan!" Lily sanoi ennen kuin Art ehti sanomaan mitään "JA SINÄ! PYSY KAUEMPANA!" Lily huusi Artille kun tämä otti taas askeleen lähemmäksi.
"On minulla nimikin, Arathet" Art sanoi rauhallisesti.
"No ole vaikka Erkki se ei minua kiinnosta nyt häipykää!" Lily sanoi, mutta pysähtyi miettimään.
Kolme huppupäistä miestä, niin Helga oli sanonut.. Art oli Aranin neuvonantaja, Henry ei viestiä veisi.. tarkoittiko Helga Arttia? Lily havahtui takaisin todellisuuteen ja Art olikin jo aivan hänen edessään, missä vaiheessa hän siihen tuli?!
Lily oli huutaa, mutta Art siirsi kätensä hänen suun eteen. Artin veli, Aretha oli 'ilmestynyt' Lilyn ja Ophelian taakse, parin metrin päähän näistä tukkien takana olevan pakotien. Amod käveli Artin viereen ja katseli Opheliaa ja hymyili.
Lily tarttui Artin kädestä kiinni ja nosti toisen kätensä etusormen pystyyn, osoittaakseen että hänellä oli asiaa.
"Lupaa, ettet huuda?" Art kysyi ja Lily nyökkäsi katsoessaan Arttia silmiin, osoittaakseen ettei valehdellut.
Art mietti hetken, mutta irroitti sitten otteensa Lilystä. Lily veti syvään henkeä suun kautta, aivan kuin hän olisi juuri noussut vedenpintaan.
"Ja papitar, älä sinäkään huuda tai luoja sinua armahtakoon" Amod huomautti Ophelialle.
Lily selvitti kurkkuaan ja katsoi sitten Arttiin.
"Vie tämä Aranille ja pyydä häntä lopettamaan" Lily sanoi ja ojensi soittorasian Artille.
Art otti sen vastaan ja pyöritteli sitä hetken aikaa kädessään.
"Jos vien tämän, Aran haluaa sinut myös" Art sanoi lopulta.
"Mutta minä en tule" Lily vastasi ja alkoi miettimään kannattiko näiden kanssa sittenkään puhua...
// AAAAAAAAAAAAAAW *Hali ruts Ophelialle* //
Lily kavahti taaksepäin nähdessään haltijan.
"Olet se vanki! Jonka nuo kaksi tuli hakemaan silloin ja ja ja...." Lily puhui kauhuissaan osoitellen Arttia ja tämän veljiä.
Art peitti korviaan kun Ophelia rääkäisi.
"Pidä pienempää ääntä!" Art komensi ja vilkaisi Lilyyn, joka peitti Ophelian suun aivan kuin Art olisi häntä käskenyt.
"Melkoinen yhteensattuma vai mitä? Viime kerrasta onkin jo aikaa..." Art sanoi ottaen askeleen lähmmäksi.
"Älä tule lähemmäksi!" Lily sanoi ottaen askeleen taaksepäin, pitäien kiinni Ophelian olkapäästä ja työnsi tätä taakseen.
"Kuka estää?" Art kysy, mutta Lily ei vastannut.
Art otti taas askeleen lähemmäksi, mutta Lily perääntyi ja nosti sormensa pystyyn.
"Riittää että huudamme! Täällä on sen jälkeen ihmisiä kuin marjoja suolla" Lily varoitti Arttia.
Art hymyili. Hänestä oli huvittavaa että ihmiset pelkäsivät heitä näin paljon.. varsinkin kun Ophelia oli jopa huutanut nähdessään Artin.
"Pitäisikö lähteä ja ottaa heidät mukaan?" Artin veli, Amod kysyi.
"Minähän en teidän mukaan lähde! Eikä lähde Opheliakaan!" Lily sanoi ennen kuin Art ehti sanomaan mitään "JA SINÄ! PYSY KAUEMPANA!" Lily huusi Artille kun tämä otti taas askeleen lähemmäksi.
"On minulla nimikin, Arathet" Art sanoi rauhallisesti.
"No ole vaikka Erkki se ei minua kiinnosta nyt häipykää!" Lily sanoi, mutta pysähtyi miettimään.
Kolme huppupäistä miestä, niin Helga oli sanonut.. Art oli Aranin neuvonantaja, Henry ei viestiä veisi.. tarkoittiko Helga Arttia? Lily havahtui takaisin todellisuuteen ja Art olikin jo aivan hänen edessään, missä vaiheessa hän siihen tuli?!
Lily oli huutaa, mutta Art siirsi kätensä hänen suun eteen. Artin veli, Aretha oli 'ilmestynyt' Lilyn ja Ophelian taakse, parin metrin päähän näistä tukkien takana olevan pakotien. Amod käveli Artin viereen ja katseli Opheliaa ja hymyili.
Lily tarttui Artin kädestä kiinni ja nosti toisen kätensä etusormen pystyyn, osoittaakseen että hänellä oli asiaa.
"Lupaa, ettet huuda?" Art kysyi ja Lily nyökkäsi katsoessaan Arttia silmiin, osoittaakseen ettei valehdellut.
Art mietti hetken, mutta irroitti sitten otteensa Lilystä. Lily veti syvään henkeä suun kautta, aivan kuin hän olisi juuri noussut vedenpintaan.
"Ja papitar, älä sinäkään huuda tai luoja sinua armahtakoon" Amod huomautti Ophelialle.
Lily selvitti kurkkuaan ja katsoi sitten Arttiin.
"Vie tämä Aranille ja pyydä häntä lopettamaan" Lily sanoi ja ojensi soittorasian Artille.
Art otti sen vastaan ja pyöritteli sitä hetken aikaa kädessään.
"Jos vien tämän, Aran haluaa sinut myös" Art sanoi lopulta.
"Mutta minä en tule" Lily vastasi ja alkoi miettimään kannattiko näiden kanssa sittenkään puhua...
// AAAAAAAAAAAAAAW *Hali ruts Ophelialle* //
HALTIAKUNINGAS ARAN CÚTHALION~KUNINGAS HENRY SCARLINGTON~PRINSESSA LILY SCARLINGTON~H.BLACK~ARATHET ARVAEN~LOUNATUULI~ALF EREGION~MARDUK~DARIUS WINDER~CONSTANTINE FRITZ~SETHOS~EDNA EREGION~KALI KALPANA~SAGA~SHILOH JADON~NIMUE BLACK~HECATE~KÄÄPIÖPRINSESSA RAELLA TORNHELM~ERUDESSA CÚTHALION~NUKA~SCYLLA~THEODLUIN MIARORA~ASLAK QADIR~RUEHAR~CASIMIR CORCORAN~
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
-
Aksutar - Monarkki
- Viestit: 14829
- Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Ivy » 28 Tammi 2008, 00:25
Ophelia
Ophelia kiljui Artin käskystä huolimatta, jso nyt edes kuuli tätä oman kiljumisensa yli. Lily tosin peitti Ophelian suun ja Ophelian kiljuminen loppui kuin seinään ja jäi haukkomaan ilmaa paikalleen, ei kai taas? Älä vaan sano että heidät vietäisiin taas? Ophelia katseli maata ja pidätteli ääntään ettei taas kiljuisi, ja tajusi ottaa askeleen taaksepäin Lilyn työntäessä tätä olkapäistä ja jäi Lilyn taakse kurkkien tilannetta sieltä. Lily käski Artia pysymään kaueampana, mutta Art otti ihan kiusallaan askeleen tätä lähemmäksi, siinä vaiheessa Lily varoitti tätä, heidän ei tarvinnut kuin huutaa, (minkä Ophelia olikin jo tehnyt muttei kantautunut tarpeeksi) Niin ihmiset tulisivat hyvinkin nopeasti että mieluusti nämä keihästämään.
Art vaan hymyili samalla kun Ophelian sydän tykytti yhä lujempaa, hän ei halunnut tätä lähelleen. Ophelia katsahti toiseen miehistä joka ehdotti että lähtisivät ja veisivät nämä mukanaan. Eijeijei! Ophelia tulisi puremaan ja potkimaan jos nämä edes koskisivat häneen! Lily kiljui ettei Art tulisi enää yhtään lähemmäksi, mutta tietenkin tämä tuli, aivan kuin tilanne olisi ollut jollain lailla huvittava! Ophelia muisti Arathetin nimen... Tämä oli se haltija jonka kuningas oli pyytänyt Ophelian parantamaan, mutta siitä oli jo aikaa ja Ophelia oli jo ehtinyt uskomaan ettei tarvinnut tavata tätä enää milloinkaan...
Ophelia havahtui huomatessaan Artin tullen nyt aivan Lilyn eteen, ehtien peittämään tämän suun ettei tämä ehtinyt kiljaisemaan ja samassa yksi kolmesta haltijasta oli mennyt noin pari metriä heidän taakseenja tukkinut ainoan pakotien mikä heillä oli. Ophelia käänsi päänsä tästä taas Arathetiin, mutta huomasi nyt kolmannen miehen kävelleen tämän viereen ja katsovan häntä... Ophelia toljotti tätä takaisin hiljaa eikä kankeasta kurkustaan saanut mitään sanotuksi saatika sitten huudetuksi.
Ophelia käänsi päänsä hitaasti taas Lilyyn kun huomasi tämän liikahtavan, tällä oli siis asiaa Artille ja lupasi olla kiljumatta jos Art siirtäisi kätensä pois. Art selvästikin empi hetken ja siirsi kätensä lopulta ja Lily haukkoi henkeä kuin ei olisi koskaa henkeä saanutkaan. Ophelia mulkaisi Artin veljeä vihaisesti tämän huomauttaessa että tämäkin olisi kiljumatta, miten tämä kuvitteli että Ophelia pystyisi tälläisessä tilanteessa edes äänähtämään!?! Ophelia kirosi nyt mielessään enemmän kuin koskaan ennen!
Sitten Lily ottikin esiin soittorasian, ojensi sen Artille ja pyysi tätä viemään sen Aranille ja pyysi että Aran lopettaisi tämän unissa piinaaminen.
Art otti rasian vastaan ja katseli sitä hetken aikaa, kuten Opheliakin vaikka olikin rasian vasta äskettäin nähnyt, mutta Ophelia katsoi rasiaa kuin se olisi ollut itse piru...
"Lily ei ole tulossa!" Ophelia sai vihdoinkin sanotuksi, toistaen Lilyn sanat hieman eri muodossa, vaikka puhuminen näille kolmelle tuntui lähes ylivoimaiselta.
"Me emme halua enää takaisin! Sitä paitsi! Lily on jo naimisissa!" Ophelia selitti minkä kerkesi pidellessään kiinni Lilyn hameen helmasta.
//JUST X'DD//
Ophelia kiljui Artin käskystä huolimatta, jso nyt edes kuuli tätä oman kiljumisensa yli. Lily tosin peitti Ophelian suun ja Ophelian kiljuminen loppui kuin seinään ja jäi haukkomaan ilmaa paikalleen, ei kai taas? Älä vaan sano että heidät vietäisiin taas? Ophelia katseli maata ja pidätteli ääntään ettei taas kiljuisi, ja tajusi ottaa askeleen taaksepäin Lilyn työntäessä tätä olkapäistä ja jäi Lilyn taakse kurkkien tilannetta sieltä. Lily käski Artia pysymään kaueampana, mutta Art otti ihan kiusallaan askeleen tätä lähemmäksi, siinä vaiheessa Lily varoitti tätä, heidän ei tarvinnut kuin huutaa, (minkä Ophelia olikin jo tehnyt muttei kantautunut tarpeeksi) Niin ihmiset tulisivat hyvinkin nopeasti että mieluusti nämä keihästämään.
Art vaan hymyili samalla kun Ophelian sydän tykytti yhä lujempaa, hän ei halunnut tätä lähelleen. Ophelia katsahti toiseen miehistä joka ehdotti että lähtisivät ja veisivät nämä mukanaan. Eijeijei! Ophelia tulisi puremaan ja potkimaan jos nämä edes koskisivat häneen! Lily kiljui ettei Art tulisi enää yhtään lähemmäksi, mutta tietenkin tämä tuli, aivan kuin tilanne olisi ollut jollain lailla huvittava! Ophelia muisti Arathetin nimen... Tämä oli se haltija jonka kuningas oli pyytänyt Ophelian parantamaan, mutta siitä oli jo aikaa ja Ophelia oli jo ehtinyt uskomaan ettei tarvinnut tavata tätä enää milloinkaan...
Ophelia havahtui huomatessaan Artin tullen nyt aivan Lilyn eteen, ehtien peittämään tämän suun ettei tämä ehtinyt kiljaisemaan ja samassa yksi kolmesta haltijasta oli mennyt noin pari metriä heidän taakseenja tukkinut ainoan pakotien mikä heillä oli. Ophelia käänsi päänsä tästä taas Arathetiin, mutta huomasi nyt kolmannen miehen kävelleen tämän viereen ja katsovan häntä... Ophelia toljotti tätä takaisin hiljaa eikä kankeasta kurkustaan saanut mitään sanotuksi saatika sitten huudetuksi.
Ophelia käänsi päänsä hitaasti taas Lilyyn kun huomasi tämän liikahtavan, tällä oli siis asiaa Artille ja lupasi olla kiljumatta jos Art siirtäisi kätensä pois. Art selvästikin empi hetken ja siirsi kätensä lopulta ja Lily haukkoi henkeä kuin ei olisi koskaa henkeä saanutkaan. Ophelia mulkaisi Artin veljeä vihaisesti tämän huomauttaessa että tämäkin olisi kiljumatta, miten tämä kuvitteli että Ophelia pystyisi tälläisessä tilanteessa edes äänähtämään!?! Ophelia kirosi nyt mielessään enemmän kuin koskaan ennen!
Sitten Lily ottikin esiin soittorasian, ojensi sen Artille ja pyysi tätä viemään sen Aranille ja pyysi että Aran lopettaisi tämän unissa piinaaminen.
Art otti rasian vastaan ja katseli sitä hetken aikaa, kuten Opheliakin vaikka olikin rasian vasta äskettäin nähnyt, mutta Ophelia katsoi rasiaa kuin se olisi ollut itse piru...
"Lily ei ole tulossa!" Ophelia sai vihdoinkin sanotuksi, toistaen Lilyn sanat hieman eri muodossa, vaikka puhuminen näille kolmelle tuntui lähes ylivoimaiselta.
"Me emme halua enää takaisin! Sitä paitsi! Lily on jo naimisissa!" Ophelia selitti minkä kerkesi pidellessään kiinni Lilyn hameen helmasta.
//JUST X'DD//
Papitar Ophelia~Aaron Puusepän poika~Pisantheuma~Haltiakuningatar Delia~Anemone~Orubee
Peliseuraa saa udella yksärillä~
Peliseuraa saa udella yksärillä~
-
Ivy - kuninkaan neuvonantaja
- Viestit: 1981
- Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Aksutar » 28 Tammi 2008, 00:42
Art, Lily
Art katsahti Opheliaan kun tämä avasi suunsa.. niin teki Artin veljet ja Lilykin. Lily kerkesi jo luulemaan ettei Ophelia avaisi suutaan ollenkaan.
"Tiedämme kyllä sen ja tiedämme jo kenen kanssa hän on naimisissa, koska oli häät ja juhlat.. joten kerro jotain uutta" Art sanoi laittaessaan soittorasian taskuunsa ja vilkaisi nyt Lilyä.
"En ole viestin viejä..." Art sanoi ja Lily arvasikin jo mitä tämä tarkoitti.
"Ja minä en ole mikään viestikapula mitä viedään pitkin korpia!" Lily vastasi ja sai Artin hymyilemään.
Lily ei ollut varma hymyilikö Art sen takia että oli huvittunut, vai sen takia että oli pirullinen. Lily kirosi mielessään ettei Black ollut mukana, jos tämä olisi ollut paikalla niin Art olisi saanut turpaansa! Tai niin Lily ainakin halusi uskoa..
"Entäpä sopimus?" Art kysyi ja Lily kohotti toista kulmaansa.
"Sopimus?" Lily kysyi.
"Teemme sopimuksen. Sinä tai te, miten itse haluat, tulette mukaamme ja tapaatte Aranin, jossain 'neutraalilla' alueella ja lupaamme päästää teidät menemään sitten kun asia on hoidettu" Art selitti ja jatkoi "vastavuoroisesti te ette ala huutamaan ja järjestä meitä hirteen, ettekä kerro nähneenne meitä tällä." Art lopetti kerrottuaan molempien osapuolten ehdot.
Lily tuijotti hiljaa Arttiin.
"Olenko varma että voin luottaa sinuun.. teihin, häneen?" Lily kysyi ristien kätensä puuskaan.
"Haltijat eivät riko lupauksia... Aran herrakin päästi teidät menemään vastoin tahtoaan, koska hän lupasi niin" Art muistuttu siitä, kunka Aran oli aikoinaan päästänyt Blackin, Lilyn ja Ophelian menemään kun Black oli voittanut hänet kaksintaistelussa.
"totta..." Lily sanoi hiljaa ja katseli maata.
"Hyvä on.." Lily aloitti "Nuo ehdot pidetään, minä ainakin tulen... tuletko sinä Ophelia?" Lily kysyi siirtäen katseensa Opheliaan joka roikkui hänen hameen helmassa.
Lilyn sydän hakkasi yhä, hänestä tilanne oli pelottava ja häntä pelotti luvata jotain halitjalle... mutta Artin sanoissa oli perää, haltijat pitivät lupaksensa. Lily sai pidätellä itseään ettei olisi alkanut huutamaan, mutta sai pidettyä suunsa juuri ja juuri kurissa.
Kaikki katsoivat nyt kysyvästi Opheliaan. Aretha potkiskeli maata hiljaa Ophelian ja Lilyn seläntakana ja Amod koputteli jalkaansa käsrimättömästi maahan. Art katseli lempeästi Opheliaa odottaessaan tämän vastausta.
// joo! //
Art katsahti Opheliaan kun tämä avasi suunsa.. niin teki Artin veljet ja Lilykin. Lily kerkesi jo luulemaan ettei Ophelia avaisi suutaan ollenkaan.
"Tiedämme kyllä sen ja tiedämme jo kenen kanssa hän on naimisissa, koska oli häät ja juhlat.. joten kerro jotain uutta" Art sanoi laittaessaan soittorasian taskuunsa ja vilkaisi nyt Lilyä.
"En ole viestin viejä..." Art sanoi ja Lily arvasikin jo mitä tämä tarkoitti.
"Ja minä en ole mikään viestikapula mitä viedään pitkin korpia!" Lily vastasi ja sai Artin hymyilemään.
Lily ei ollut varma hymyilikö Art sen takia että oli huvittunut, vai sen takia että oli pirullinen. Lily kirosi mielessään ettei Black ollut mukana, jos tämä olisi ollut paikalla niin Art olisi saanut turpaansa! Tai niin Lily ainakin halusi uskoa..
"Entäpä sopimus?" Art kysyi ja Lily kohotti toista kulmaansa.
"Sopimus?" Lily kysyi.
"Teemme sopimuksen. Sinä tai te, miten itse haluat, tulette mukaamme ja tapaatte Aranin, jossain 'neutraalilla' alueella ja lupaamme päästää teidät menemään sitten kun asia on hoidettu" Art selitti ja jatkoi "vastavuoroisesti te ette ala huutamaan ja järjestä meitä hirteen, ettekä kerro nähneenne meitä tällä." Art lopetti kerrottuaan molempien osapuolten ehdot.
Lily tuijotti hiljaa Arttiin.
"Olenko varma että voin luottaa sinuun.. teihin, häneen?" Lily kysyi ristien kätensä puuskaan.
"Haltijat eivät riko lupauksia... Aran herrakin päästi teidät menemään vastoin tahtoaan, koska hän lupasi niin" Art muistuttu siitä, kunka Aran oli aikoinaan päästänyt Blackin, Lilyn ja Ophelian menemään kun Black oli voittanut hänet kaksintaistelussa.
"totta..." Lily sanoi hiljaa ja katseli maata.
"Hyvä on.." Lily aloitti "Nuo ehdot pidetään, minä ainakin tulen... tuletko sinä Ophelia?" Lily kysyi siirtäen katseensa Opheliaan joka roikkui hänen hameen helmassa.
Lilyn sydän hakkasi yhä, hänestä tilanne oli pelottava ja häntä pelotti luvata jotain halitjalle... mutta Artin sanoissa oli perää, haltijat pitivät lupaksensa. Lily sai pidätellä itseään ettei olisi alkanut huutamaan, mutta sai pidettyä suunsa juuri ja juuri kurissa.
Kaikki katsoivat nyt kysyvästi Opheliaan. Aretha potkiskeli maata hiljaa Ophelian ja Lilyn seläntakana ja Amod koputteli jalkaansa käsrimättömästi maahan. Art katseli lempeästi Opheliaa odottaessaan tämän vastausta.
// joo! //
HALTIAKUNINGAS ARAN CÚTHALION~KUNINGAS HENRY SCARLINGTON~PRINSESSA LILY SCARLINGTON~H.BLACK~ARATHET ARVAEN~LOUNATUULI~ALF EREGION~MARDUK~DARIUS WINDER~CONSTANTINE FRITZ~SETHOS~EDNA EREGION~KALI KALPANA~SAGA~SHILOH JADON~NIMUE BLACK~HECATE~KÄÄPIÖPRINSESSA RAELLA TORNHELM~ERUDESSA CÚTHALION~NUKA~SCYLLA~THEODLUIN MIARORA~ASLAK QADIR~RUEHAR~CASIMIR CORCORAN~
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
-
Aksutar - Monarkki
- Viestit: 14829
- Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Ivy » 28 Tammi 2008, 01:42
Ophelia
Se että Lily oli naimisissa ei näyttänyt Artia saatika kahta muuta haltijaa paljoakaan hetkauttavan, tosin mitä Ophelia näiltä muka odotti? Tuskin se Arania estäisi vaikka Lilyn vasenta nimetöntä korsitikin jo sormus... Ophelia jäi nyt vaiti ja seurasi hiljaa miten juttu jatkuisi... Art vihjaili ettei veisi viestiä perille ilman Lilyä, jonka Lilykin tajusi ja ilmoitti ettei edelleenkään ollut lähdössä näiden mukaan. Art hymyili jälleen ja Ophelian silmissä se näytti silkalta piruilulta, mutta jäi hiljaa muistaessaan kuinka Black oli saanut naamallensa aina kun oli suunsa avannut, vaikkeivät nämä pienelle tytölle mitään niin pahaa tekisi... Blackistä puheen ollen, Ophelia ei ollut nähnyt tätä sitten eilisen! Jos tämä nyt putkahtaisi jostain ja rökittäisi Artin ja kumppanit ja Ophelia tulisi olemaan ikuisesti kiitollinen...
Ophelia kohotti päänsä Artiin kysyvästi tämän ehdottaessa sopimusta.
Art ehdotti sopimukseksi sitä että nämä tulisivat tapaamaan Aranin jossakin neutraalilla alueella, mikä ei ollut suoranaisesti kuninkaan saatika haltijoiden maata, tai ainakaan sellainen missä vilisisi ihmisiä joka harvasen päivä. Ophelia jäi miettimään asiaa, kunnes Lily kysyi että voisiko näiden sanaan luottaa? Sitten Art muistutti kuinka Aran oli päästänyt heidät lähtemään aikaisemminkin vasten tahtoansa, pitäen näin lupauksensa ja Opheliakin muisti tuon hyvin... Ophelia katsoi Lilyyn kun tämä katseli maata, suostuisko tämä haltijoiden ehtoihin? Ophelia ei ollut ollenkaan varma siitä mitä tulevan piti ja Helgalta sitä oli turha lähteä kysymäänkään...
Lily myöntyi ja siinä samassa Ophelian silmät suurenivat, tämä siis suostui tapaamaan Aranin? Tosin se oli paras ehto mitä löytyi, hehän vain hoitaisivat asian pois alta ja se olisi siinä? Niinkö? Ophelian korviin tämä kuulosti ehkä vähän liiankin helpolta...
"Mitä?" Ophelia katsahti Lilyyn kun tämä kysyi tulisiko tämäkin hänen mukaansa. Totta kai Ophelia tulisi jos Lilykin menisi, ei Ophelia voinut antaa Lilyn mennä yksin, vaikkei Opheliaa kauheasti houkutellutkaan tavata Aran...
Opheliankin sydän hakkasi, mutta oli onnistunut tukahduttamaan tarpeen kiljua ja saanut itsensä rauhoitettua ettei alkanut itkemään, se tuntui Opheliasta jo liian nöyryyttävältä alkaa itkemään haltijoiden edessä jotka osoittivat vain hymyilevänsä heidän vastoinkäymisilleen...
"Totta kai minä tulen!" Ophelia sanoi katsoen Lilyä suoraan silmiin, vakuuttaen näin että tulisi, ei hän yksin tätä päästäisi vaikkei Opheliasta pahemmin tästä turvaksi ollutkaan...
//Eiku siis vastaan... Voi luoja ku ei aivot toimi xD En voi antaa sun odottaa miljoona vuotta ett tulisin vastaamaan x'DD//
Se että Lily oli naimisissa ei näyttänyt Artia saatika kahta muuta haltijaa paljoakaan hetkauttavan, tosin mitä Ophelia näiltä muka odotti? Tuskin se Arania estäisi vaikka Lilyn vasenta nimetöntä korsitikin jo sormus... Ophelia jäi nyt vaiti ja seurasi hiljaa miten juttu jatkuisi... Art vihjaili ettei veisi viestiä perille ilman Lilyä, jonka Lilykin tajusi ja ilmoitti ettei edelleenkään ollut lähdössä näiden mukaan. Art hymyili jälleen ja Ophelian silmissä se näytti silkalta piruilulta, mutta jäi hiljaa muistaessaan kuinka Black oli saanut naamallensa aina kun oli suunsa avannut, vaikkeivät nämä pienelle tytölle mitään niin pahaa tekisi... Blackistä puheen ollen, Ophelia ei ollut nähnyt tätä sitten eilisen! Jos tämä nyt putkahtaisi jostain ja rökittäisi Artin ja kumppanit ja Ophelia tulisi olemaan ikuisesti kiitollinen...
Ophelia kohotti päänsä Artiin kysyvästi tämän ehdottaessa sopimusta.
Art ehdotti sopimukseksi sitä että nämä tulisivat tapaamaan Aranin jossakin neutraalilla alueella, mikä ei ollut suoranaisesti kuninkaan saatika haltijoiden maata, tai ainakaan sellainen missä vilisisi ihmisiä joka harvasen päivä. Ophelia jäi miettimään asiaa, kunnes Lily kysyi että voisiko näiden sanaan luottaa? Sitten Art muistutti kuinka Aran oli päästänyt heidät lähtemään aikaisemminkin vasten tahtoansa, pitäen näin lupauksensa ja Opheliakin muisti tuon hyvin... Ophelia katsoi Lilyyn kun tämä katseli maata, suostuisko tämä haltijoiden ehtoihin? Ophelia ei ollut ollenkaan varma siitä mitä tulevan piti ja Helgalta sitä oli turha lähteä kysymäänkään...
Lily myöntyi ja siinä samassa Ophelian silmät suurenivat, tämä siis suostui tapaamaan Aranin? Tosin se oli paras ehto mitä löytyi, hehän vain hoitaisivat asian pois alta ja se olisi siinä? Niinkö? Ophelian korviin tämä kuulosti ehkä vähän liiankin helpolta...
"Mitä?" Ophelia katsahti Lilyyn kun tämä kysyi tulisiko tämäkin hänen mukaansa. Totta kai Ophelia tulisi jos Lilykin menisi, ei Ophelia voinut antaa Lilyn mennä yksin, vaikkei Opheliaa kauheasti houkutellutkaan tavata Aran...
Opheliankin sydän hakkasi, mutta oli onnistunut tukahduttamaan tarpeen kiljua ja saanut itsensä rauhoitettua ettei alkanut itkemään, se tuntui Opheliasta jo liian nöyryyttävältä alkaa itkemään haltijoiden edessä jotka osoittivat vain hymyilevänsä heidän vastoinkäymisilleen...
"Totta kai minä tulen!" Ophelia sanoi katsoen Lilyä suoraan silmiin, vakuuttaen näin että tulisi, ei hän yksin tätä päästäisi vaikkei Opheliasta pahemmin tästä turvaksi ollutkaan...
//Eiku siis vastaan... Voi luoja ku ei aivot toimi xD En voi antaa sun odottaa miljoona vuotta ett tulisin vastaamaan x'DD//
Papitar Ophelia~Aaron Puusepän poika~Pisantheuma~Haltiakuningatar Delia~Anemone~Orubee
Peliseuraa saa udella yksärillä~
Peliseuraa saa udella yksärillä~
-
Ivy - kuninkaan neuvonantaja
- Viestit: 1981
- Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Aksutar » 28 Tammi 2008, 09:46
Art, Lily
"Selvä" Art sanoi ja vilkaisi Lilyn ja Ophelian takana seisovaa Arethaa.
"Mene, metsä aukea, tänään" Art sanoi lyhyesti ja samassa Aretha hyppäsi ylös katoille ja lähti juoksemaan uskomattoman nopeasti kohti metsää.
Lily pystyi vain päättelemään että Art antoi veljelleen viestin jonka tämä vei Aranille: He tapaisivat tänään metsä aukealla.
Art käänsi nyt katseensa takaisin kaksikkoon ja hymyili.
"Voimme toki kävellä, mutta pääsemme nopeammin jos tulette kyytiin" Art sanoi.
"Kyytiin?" Lily kysyi kallistaen päätään.
"niin. Reppuselkään" Art täsmesin samalla kun Amod otti askeleen lähemmäksi.
Lilyä ei ajatus miellyttänyt.. hypätä nyt tuntemattoman, tai no eihän Art nyt aivan tuntematon ollut, mutta vihollisen selkään aivan kuin olisi hyväkin ystävä. Hänen isänsä olisi TAATUSTI vähintään nuhdellut Lilyä siitä, mutta eihän tämä saisi tietää, eihän? Lily ei ainakaan ajatellut puhua kenellekkään mitään tästä tapaamisestia, saatika Aranin tapaamisesta! ja viimeinen kenelle hän siitä kuvitteli kertovansa oli juuri hänen isänsä taikka Black. Lisäksi se tuntui häveliäältä ja epäsopivalta prinsessalle...
"Ymmärrän" Art sanoi äkkiä ja Lily vilkaisi häneen.
Art siirsi kätensä Lilyn selän taakse ja työnsi tämän matkaan, kohti metsää. Amod teki saman Ophelialle ja nyt nelikko käveli vierekkäin pitkin katuja. Art siirsi huppunsa takaisin päähänsä, varmuuden vuoksi. Tämä otti suuren riskin kävellessään pitkin katuja prinsessan ja papitaren kanssa, entä jos joku tulisi vastaan ja jompikumpi möläyttäisi hädissään että nämä kaksi olivat haltijoita? Silloin Art ja Amod olisivat lievästi sanottuna lirissä.
Art antoi soittorasian takaisin Lilylle.
"Nyt kun näet hänet itse, voit myös antaa tämän" Art sanoi kävellessään lähes Lilyssä kiinni.
"En kyllä ajatellut mennä viittä metriä lähemmäksi..." Lily mutisi ottaessaan soittorasian vastaan.
"hmh, et ehkä sinä, mutta hän" Art sanoi katsellessaan ympärilleen.
Lily pysähtyi äkkiä ja vilkaisi Arttiin ja nosti sormensa pystyyn.
"Yksi ehto vielä" Lily sanoi.
"No kerro" Art kysyi.
"hän ei tule kahta metriä lähemmäksi. Se olen minä joka siitä lähemmäksi menee, ei hän!" Lily sanoi.
"En voi luvata mitään tuollaista.." Art sanoi huppunsa suojista.
"Lupaa tai huudan" Lily sanoi ja osoitti sormellaan eteenpäin katua, missä näkyi liikkuvan muutama ihminen, kaksi lasta ja näiden äiti.
Art vilkaisi Lilyn osoittamaan suuntaan ja kääntyi äkkiä takaisin. Hän vilkaisi Amodia joka ei tehnyt elettäkään osoitaakseen minkäänlaista mielipidettä.
"Lupaa" Lily sanoi.
"En voi luvata, mutta voin yrittää" Art sanoi.
Lily mietti asiaa hetken aikaa, mutta nyökkäsi lopulta.
"Mutta minä lyön häntä jos hän tulee liian lähelle!" Lily sanoi heidän lähtiessä taas liikkeelle.
Pian he saapuivat risteykseen mistä he kääntyivät oikealle. Pikku hiljaa asutus alkoi harvenemaan ja pian he pääsivätki puikkelehtimaan pikku kujia pitkin metsään päin.
Lilyä pelotti, enemmän mitä viime kerralla.. tai no silloin Lily pelkäsi Blackin puolesta, mutta nyt hän pelkäsi omasta ja Ophelian puolesta. Lily hetken jo toivoi ettei Ophelia olisi tullut mukaan.
"Miksi tulit? Luulin että pelkäät haltijoita" Lily kysyi Ophelialta kun Art ja Amod kävelivät vähän kauempana heistä, Art edellä ja Amond takana.
Tottakai haltijat kuulivat Lilyn vaikka tämä olisi kuiskannutkin, olihan heillä parempi kuulo mitä ihmisillä, mutta nämä eivät sanoneet mitään.. Art oli sen verran herrasmies, Amod sen verran kärttyisä ettei häntä kiinnostanut ihmisten puheet.
// aaaaw! joku ajatteli pikku aksua! *_* Pikku aksu odottaa nyt kiltisti iltaan! //
"Selvä" Art sanoi ja vilkaisi Lilyn ja Ophelian takana seisovaa Arethaa.
"Mene, metsä aukea, tänään" Art sanoi lyhyesti ja samassa Aretha hyppäsi ylös katoille ja lähti juoksemaan uskomattoman nopeasti kohti metsää.
Lily pystyi vain päättelemään että Art antoi veljelleen viestin jonka tämä vei Aranille: He tapaisivat tänään metsä aukealla.
Art käänsi nyt katseensa takaisin kaksikkoon ja hymyili.
"Voimme toki kävellä, mutta pääsemme nopeammin jos tulette kyytiin" Art sanoi.
"Kyytiin?" Lily kysyi kallistaen päätään.
"niin. Reppuselkään" Art täsmesin samalla kun Amod otti askeleen lähemmäksi.
Lilyä ei ajatus miellyttänyt.. hypätä nyt tuntemattoman, tai no eihän Art nyt aivan tuntematon ollut, mutta vihollisen selkään aivan kuin olisi hyväkin ystävä. Hänen isänsä olisi TAATUSTI vähintään nuhdellut Lilyä siitä, mutta eihän tämä saisi tietää, eihän? Lily ei ainakaan ajatellut puhua kenellekkään mitään tästä tapaamisestia, saatika Aranin tapaamisesta! ja viimeinen kenelle hän siitä kuvitteli kertovansa oli juuri hänen isänsä taikka Black. Lisäksi se tuntui häveliäältä ja epäsopivalta prinsessalle...
"Ymmärrän" Art sanoi äkkiä ja Lily vilkaisi häneen.
Art siirsi kätensä Lilyn selän taakse ja työnsi tämän matkaan, kohti metsää. Amod teki saman Ophelialle ja nyt nelikko käveli vierekkäin pitkin katuja. Art siirsi huppunsa takaisin päähänsä, varmuuden vuoksi. Tämä otti suuren riskin kävellessään pitkin katuja prinsessan ja papitaren kanssa, entä jos joku tulisi vastaan ja jompikumpi möläyttäisi hädissään että nämä kaksi olivat haltijoita? Silloin Art ja Amod olisivat lievästi sanottuna lirissä.
Art antoi soittorasian takaisin Lilylle.
"Nyt kun näet hänet itse, voit myös antaa tämän" Art sanoi kävellessään lähes Lilyssä kiinni.
"En kyllä ajatellut mennä viittä metriä lähemmäksi..." Lily mutisi ottaessaan soittorasian vastaan.
"hmh, et ehkä sinä, mutta hän" Art sanoi katsellessaan ympärilleen.
Lily pysähtyi äkkiä ja vilkaisi Arttiin ja nosti sormensa pystyyn.
"Yksi ehto vielä" Lily sanoi.
"No kerro" Art kysyi.
"hän ei tule kahta metriä lähemmäksi. Se olen minä joka siitä lähemmäksi menee, ei hän!" Lily sanoi.
"En voi luvata mitään tuollaista.." Art sanoi huppunsa suojista.
"Lupaa tai huudan" Lily sanoi ja osoitti sormellaan eteenpäin katua, missä näkyi liikkuvan muutama ihminen, kaksi lasta ja näiden äiti.
Art vilkaisi Lilyn osoittamaan suuntaan ja kääntyi äkkiä takaisin. Hän vilkaisi Amodia joka ei tehnyt elettäkään osoitaakseen minkäänlaista mielipidettä.
"Lupaa" Lily sanoi.
"En voi luvata, mutta voin yrittää" Art sanoi.
Lily mietti asiaa hetken aikaa, mutta nyökkäsi lopulta.
"Mutta minä lyön häntä jos hän tulee liian lähelle!" Lily sanoi heidän lähtiessä taas liikkeelle.
Pian he saapuivat risteykseen mistä he kääntyivät oikealle. Pikku hiljaa asutus alkoi harvenemaan ja pian he pääsivätki puikkelehtimaan pikku kujia pitkin metsään päin.
Lilyä pelotti, enemmän mitä viime kerralla.. tai no silloin Lily pelkäsi Blackin puolesta, mutta nyt hän pelkäsi omasta ja Ophelian puolesta. Lily hetken jo toivoi ettei Ophelia olisi tullut mukaan.
"Miksi tulit? Luulin että pelkäät haltijoita" Lily kysyi Ophelialta kun Art ja Amod kävelivät vähän kauempana heistä, Art edellä ja Amond takana.
Tottakai haltijat kuulivat Lilyn vaikka tämä olisi kuiskannutkin, olihan heillä parempi kuulo mitä ihmisillä, mutta nämä eivät sanoneet mitään.. Art oli sen verran herrasmies, Amod sen verran kärttyisä ettei häntä kiinnostanut ihmisten puheet.
// aaaaw! joku ajatteli pikku aksua! *_* Pikku aksu odottaa nyt kiltisti iltaan! //
HALTIAKUNINGAS ARAN CÚTHALION~KUNINGAS HENRY SCARLINGTON~PRINSESSA LILY SCARLINGTON~H.BLACK~ARATHET ARVAEN~LOUNATUULI~ALF EREGION~MARDUK~DARIUS WINDER~CONSTANTINE FRITZ~SETHOS~EDNA EREGION~KALI KALPANA~SAGA~SHILOH JADON~NIMUE BLACK~HECATE~KÄÄPIÖPRINSESSA RAELLA TORNHELM~ERUDESSA CÚTHALION~NUKA~SCYLLA~THEODLUIN MIARORA~ASLAK QADIR~RUEHAR~CASIMIR CORCORAN~
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
-
Aksutar - Monarkki
- Viestit: 14829
- Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Ivy » 28 Tammi 2008, 20:59
Ophelia
Ophelia vilkaisi tämän takana olevaa Arethaa joka lähti Artin käskystä viemään viestiä Aranille, he tulisivat tapaamaan tämän tänään, metsä aukealla. Sitten Ophelia katsahti Artiin, joka ehdotti että he voisivat kävellä, tosin sitten tämä mainitsi jotain kyytiin tulemisesta.
Ophelia katsoi tähän kysyväsi ja Lily pyysikin tätä jo täsmentämään ja Art täsmensi että nämä tulisivat reppuselkään. Ophelia pysyi visusti Lilyn takavasemmalla eikä pitänyt siitä yhtään että Amod tuli häntä yhtään lähemmäksi mitä jo oli.
Eikä reppuselkäänkään meno Opheliaa mielyttänyt sitten yhtään, nämä tulisivat joutumaan pakkottamaan tämän jos nopeampaa halusivat paikalle päästä. Art onneksi pian tajusi etteivät nämä kyytiin tulisi joten Art työnsi Lilyn liikkeelle, samalla kun toinen haltija teki samoin Ophelialle... Heidän sopimuksensa siis oli etteivät nämä alkaisi kiljumaan ja paljastamaan näitä kellekään, vastaan sitä että Lily saisi tavata Aranin ja pyytää tätä lopettamaan ja että he pääsisivät vapaasti lähtemään kun asia oli hoidettu. Ophelia käveli melkein Lilyssä kiinni kahden haltijan edellä ja nosti myös oman punaisen huppunsa päänsä suojiksi, ei tiennyt itsekään miksi, mutta tämä ei halunnut että kukaan tunnistaisi häntä juuri nyt...
Art ojensi soittorasian takaisin Lilylle, että tämä saisi antaa itse sen Aranille takaisin, tosin Lily uskoi pysyvänsä kaukana Aranista ainakin viiden metrin säteellä ja niin myös Opheliakin, käveleminen kahden haltijan kanssa tuntui jo liialta... Vielä vähän aika sitten sitä oli uskonut että oli vihdoinkin turvallista kävellä edes kylällä! Noh, taas sitä mentiin, tosin tällä kertaa Opheliankaan ei tarvitsisi kestää haltioita kovinkaan kauvaa, eihän?
Lily asetti vielä yhden ehdon ja samassa Ophelia katsahti tähän, tahtoen tietää itsekin mikä Lilyn ehto oli ja Art kysyi mikä tämän ehto sitten olisi. Ophelialle lankesi pieni hymy Lilyn sanoessa ettei Aran saisi tulla häntä kahta metriä lähemmäksi, se oli Opheliastakin hyvä veto, tosin Art sanoi ettei voinut luvata mitään sellaista... Lily uhosi huutaa ellei tämä luvannut ja Opheliakin katsahti suuntaan minne Lily osoitti ja näki siellä muutaman ihmisen jotka aivan varmana alkaisivat huutamaan eteenpäin että kylässä olisi haltijoita jos Lily niin huutaisi.
Art toisti ettei voinut luvata, mutta sanoi voivansa yrittää ja Lily myöntyi tähän ja Ophelia naurahti pienesti Lilyn uhatessa lyövänsä Arania jos tämä tuli liian lähelle ja samassa nelikkö lähtivät jatkamaan matkaansa.
He kävelivät risteykselle ja risteyksestä taas oikealle, kohti metsää, päätellen siitä kuinka talot sun muut rakennukset alkoivat loppumaan matkan varrella ja tie muuttui pienemmäksi ja maisemat enemmän... metsämäisiksi? Opheliaa kyllä pelotti, he kävelivät koko ajan yhä kauemmaksi ja kauemmaksi ihmisistä ja yhä lähemmäksi ja lähemmäksi kohti metsää jossa olisi ennemminkin haltijoita, mutta nämä olivat luvanneet että päästäisivät nämä sitten menemään... Tähän ajatukseen Ophelia turvautui.
"Huh?" Ophelia katsahti Lilyyn tämän kysyessä miksi Ophelia oli tullut mukaan.
"Niin pelkäänkin... Tai siis." Ophelia aloitti ja katsahti eteensä nähden Artin selän, sitten Ophelia katsahti olkansa yli ja näki heidän takanaan taas toisen haltijoista, josta suorastaan aisti että tämä oli äreähkö persoona...
"Minä pikemminkin vihaan..." Ophelia täsmensi, siirtäen katseensa taas eteenpäin ja huomasi heidän saapuneen metsän. Ophelia pikemminkin vihasi mitä pelkäsi, siis tietenkin Ophelia saa aina olla peloissaan kun nämä hänen lähettyvillään olivat tai tekivät jotain äkkinäistä, kuten ilmestyivät nenän eteen noepammin kuin ehti silmäänsä räpäyttämään, mutta Arania Ophelia vihasi ja viha Aranista levisi myös muihin haltijoihin.
"Ja koska halusin..." Ophelia vastasi, hän halusi tulla Lilyn mukaan, sitä paitsi, Ophelia tiesi että olisi ihan varmana heti ensimmäisenä mennyt kertomaan Blackille minne Lily oli mennyt jollei tämä olisi tullut tämän mukaan ja Ophelia ei halunnut jättää Lilyä yksin Aranin lähettyville...
//Tulin just koulust, on kylmä ja väsy, sen piikkiin!//
Ophelia vilkaisi tämän takana olevaa Arethaa joka lähti Artin käskystä viemään viestiä Aranille, he tulisivat tapaamaan tämän tänään, metsä aukealla. Sitten Ophelia katsahti Artiin, joka ehdotti että he voisivat kävellä, tosin sitten tämä mainitsi jotain kyytiin tulemisesta.
Ophelia katsoi tähän kysyväsi ja Lily pyysikin tätä jo täsmentämään ja Art täsmensi että nämä tulisivat reppuselkään. Ophelia pysyi visusti Lilyn takavasemmalla eikä pitänyt siitä yhtään että Amod tuli häntä yhtään lähemmäksi mitä jo oli.
Eikä reppuselkäänkään meno Opheliaa mielyttänyt sitten yhtään, nämä tulisivat joutumaan pakkottamaan tämän jos nopeampaa halusivat paikalle päästä. Art onneksi pian tajusi etteivät nämä kyytiin tulisi joten Art työnsi Lilyn liikkeelle, samalla kun toinen haltija teki samoin Ophelialle... Heidän sopimuksensa siis oli etteivät nämä alkaisi kiljumaan ja paljastamaan näitä kellekään, vastaan sitä että Lily saisi tavata Aranin ja pyytää tätä lopettamaan ja että he pääsisivät vapaasti lähtemään kun asia oli hoidettu. Ophelia käveli melkein Lilyssä kiinni kahden haltijan edellä ja nosti myös oman punaisen huppunsa päänsä suojiksi, ei tiennyt itsekään miksi, mutta tämä ei halunnut että kukaan tunnistaisi häntä juuri nyt...
Art ojensi soittorasian takaisin Lilylle, että tämä saisi antaa itse sen Aranille takaisin, tosin Lily uskoi pysyvänsä kaukana Aranista ainakin viiden metrin säteellä ja niin myös Opheliakin, käveleminen kahden haltijan kanssa tuntui jo liialta... Vielä vähän aika sitten sitä oli uskonut että oli vihdoinkin turvallista kävellä edes kylällä! Noh, taas sitä mentiin, tosin tällä kertaa Opheliankaan ei tarvitsisi kestää haltioita kovinkaan kauvaa, eihän?
Lily asetti vielä yhden ehdon ja samassa Ophelia katsahti tähän, tahtoen tietää itsekin mikä Lilyn ehto oli ja Art kysyi mikä tämän ehto sitten olisi. Ophelialle lankesi pieni hymy Lilyn sanoessa ettei Aran saisi tulla häntä kahta metriä lähemmäksi, se oli Opheliastakin hyvä veto, tosin Art sanoi ettei voinut luvata mitään sellaista... Lily uhosi huutaa ellei tämä luvannut ja Opheliakin katsahti suuntaan minne Lily osoitti ja näki siellä muutaman ihmisen jotka aivan varmana alkaisivat huutamaan eteenpäin että kylässä olisi haltijoita jos Lily niin huutaisi.
Art toisti ettei voinut luvata, mutta sanoi voivansa yrittää ja Lily myöntyi tähän ja Ophelia naurahti pienesti Lilyn uhatessa lyövänsä Arania jos tämä tuli liian lähelle ja samassa nelikkö lähtivät jatkamaan matkaansa.
He kävelivät risteykselle ja risteyksestä taas oikealle, kohti metsää, päätellen siitä kuinka talot sun muut rakennukset alkoivat loppumaan matkan varrella ja tie muuttui pienemmäksi ja maisemat enemmän... metsämäisiksi? Opheliaa kyllä pelotti, he kävelivät koko ajan yhä kauemmaksi ja kauemmaksi ihmisistä ja yhä lähemmäksi ja lähemmäksi kohti metsää jossa olisi ennemminkin haltijoita, mutta nämä olivat luvanneet että päästäisivät nämä sitten menemään... Tähän ajatukseen Ophelia turvautui.
"Huh?" Ophelia katsahti Lilyyn tämän kysyessä miksi Ophelia oli tullut mukaan.
"Niin pelkäänkin... Tai siis." Ophelia aloitti ja katsahti eteensä nähden Artin selän, sitten Ophelia katsahti olkansa yli ja näki heidän takanaan taas toisen haltijoista, josta suorastaan aisti että tämä oli äreähkö persoona...
"Minä pikemminkin vihaan..." Ophelia täsmensi, siirtäen katseensa taas eteenpäin ja huomasi heidän saapuneen metsän. Ophelia pikemminkin vihasi mitä pelkäsi, siis tietenkin Ophelia saa aina olla peloissaan kun nämä hänen lähettyvillään olivat tai tekivät jotain äkkinäistä, kuten ilmestyivät nenän eteen noepammin kuin ehti silmäänsä räpäyttämään, mutta Arania Ophelia vihasi ja viha Aranista levisi myös muihin haltijoihin.
"Ja koska halusin..." Ophelia vastasi, hän halusi tulla Lilyn mukaan, sitä paitsi, Ophelia tiesi että olisi ihan varmana heti ensimmäisenä mennyt kertomaan Blackille minne Lily oli mennyt jollei tämä olisi tullut tämän mukaan ja Ophelia ei halunnut jättää Lilyä yksin Aranin lähettyville...
//Tulin just koulust, on kylmä ja väsy, sen piikkiin!//
Papitar Ophelia~Aaron Puusepän poika~Pisantheuma~Haltiakuningatar Delia~Anemone~Orubee
Peliseuraa saa udella yksärillä~
Peliseuraa saa udella yksärillä~
-
Ivy - kuninkaan neuvonantaja
- Viestit: 1981
- Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
- Paikkakunta: Crypt
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa