Alexander Fox
Päivä oli jo melkein kääntymässä iltaan pienen tuulen henkäistessä lämpöään kylän asukkeihin, jotka tekivät viimeisiä ostoksiaan, tai valmistelivat tulevaa aamua ennen nukkumaanmenoa. Näin ajatteli myös salaperäinen, kaikille tuntematon, mutta silti kylässä tunnettu mies. ”Tulimies.” oli yleisin kutsumanimi varsinkin lasten keskuudessa. Ihmiset eivät tienneet hänen oikeaa nimeään, eikä se miestä haitannutkaan, oikeastaan se oli ihan hauskaa olla tuo salaperäinen ilveilijä, joka leikki tulen kanssa kuin vanha ystävä. Toisaalta taas kukaan ei ollut koskaan edes kysynyt hänen nimeään. Ihmiset kerääntyivät katsomaan näytöstä, heittivät rahaa ja sitten lähtivät. Aplodit ja rahojen kilinä vaimenivat ja hetkessä kadut olivat tyhjiä. Ei ollut muuta kuin Alexander ja Sam. Ah, Sam. Mies silitti hymyillen kettuystävänsä päätä, jota koristi sarvet.
”Mitäs sanot? Vielä ehtisi pitää yhden näytöksen ennen pimeää.” Hän sanoi melkein jopa hilpeästi. ”Saamme sitten aamulla syödä kunnolla. Hankin sinulle lempiherkkuasi. Eikö niin? Mene, tiedät mitä tehdä.” Alex osoitti ketulle suunnan ihmisten luokse. Sen tehtävänä oli kertoa ihmisille, että näytös olisi alkamassa ja saada heidät katsomaan. Eihän kettu tietenkään puhunut, mutta se meni innoissaan ihmisten luo, kuin koira ja piti erikoista ääntä, vinkui, niin kuin jotkut koiratkin tekevät innostuessaan. Ihmiset tunnistivat ketun, sarvista huolimatta edes lapset eivät pelänneet sitä enää. Ainoastaan silloin, kun kaksikko oli ilmestynyt Cryptiin, oli sarvipäinen, musta kettu aiheuttanut oudoksuntaa. Nykyään se oli tullut tutuksi melkein jokaiselle ja se viesti ihmisille, että jotain hauskaa oli tapahtumassa.
Alexander puolestaan meni sillä välin valmistautumaan näytöstä varten. Hän katsoi kylän aukion reunalta itselleen sopivan esiintymispaikan, josta oli myös hyvä näkyvyys. Riisui yläosansa täysin paljaaksi, niin kuin hänellä oli tapana, sillä hänen vaatteensa, eivät olleet tulenkestävää materiaalia.
Viikkasi ne nätisti reppunsa viereen ja otti repusta vanhan hatun ja asetti sen sopivan etäisyyden päähän, jotta ihmiset saisivat halutessaan laittaa sinne rahaa ilman, että heidän tarvitsisi pelätä kärventymistä näytöksen aikana. Repusta hän otti myös kaksi painavasta materiaalista tehtyä ”köyttä”, joiden päissä oli koukut.
Ihmisiä alkoi jo kerääntyä miehen ympärille.
Alexander kumarsi syvään ja näin näytös voisi alkaa.
Hän pisti kätensä lähelle suutaan ja mumisi jotain, kipinöitä alkoi lentää hänen sormiensa välistä ja kun hän sitten napsautti sormiaan, syttyi tuli. Ihmiset ihastelivat ja lapset olivat haltioissaan.
Sam oli nyt tehnyt työnsä, joten se meni, niin kuin aina, vartioimaan vanhaa hattua.
Alex siveli tulella käsivarsiaan, näyttääkseen ettei se polta häntä. Tulesta hänen kädessään muodostui pallo, jonka hän heitti ilmaan, sitten ilmestyi toinen, kolmas ja neljäs pallo. Mies jonglöörasi niillä heittäen ne välillä selkänsä takaa ja yhä korkeammalle. Kunnes hän piteli niitä kaikkia käsissään ja kun hän puhalsi niihin, ne hajosivat pieniksi tanssiviksi kipinöiksi maahan. Ihmiset taputtivat ja muutamat olivat jo heittäneet kolikon jos toisenkin.
Nyt vuorossa oli köydet. Jälleen Alexander napsautti sormiaan ja puhalsi köyttä päin ja se syttyi tuleen. Toisen köyden hän sytytti toisesta köydestä.
Mies pyöritti köysiä molemmilla sivuillaan, yläpuolellaan ja edessään ristiin rastiin köysien kumminkaan osumatta toisiinsa, muodostaen erilaisia kuvioita.
Sitten hän kaappasi köysistä tulet käsiinsä ja heitti köydet sivummalle. Mies napsautteli tulta kasvojensa edessä, kuin yllyttääkseen sitä ja sitten hän puhalsi ja tuli leimahti taivaalle, kuin aukeava ruusunkukka. Seuraavasta puhalluksesta syntyi kiinanlohikäärme, joka lensi maahan ja hajosi tuhansiksi tanssiviksi kipinöiksi.
Näytös oli ohi, Alexander kumarsi jälleen syvään kiitokseksi. Ihmiset olivat haltioissaan ja taputtivat vielä hetken heittäen kolikoita ketun vartioimaan hattuun. Kunnes tapahtui se väistämätön, väki alkoi poistua paikalta ja pian aukio oli tyhjä.
Alex keräsi kamppeensa ja rahantäyteisen hatun. ”Taisimme saada kelposaaliin tänään, vai mitä Sam?” Kettu katsoi isäntäänsä iloisesti häntä heiluen.
Vielä kerran mies katsoi ympärilleen aukeavaa tyhjää aukiota, kaipuu silmissään. ”Tulehan Sam.” hän sanoi ja menivät syrjäiselle kujalle laskemaan päivän voittoja. Hämärä oli jo saapunut kylään. Alex puki paidan takaisin päälleen ja alkoi laskea rahoja samalla siirtäen ne rahapussiinsa.
Koitti taas se hetki, niin kuin joka ilta koittaa, Alexanderin silmät vaihtuivat merensinisistä hohtavan verenpunaisiksi. Kettu kalisti päätään.
”Mitä nyt? Nytkö se tapahtui taas?” Alex inhosi sitä jokaöistä muutosta itsessään, mutta ei voinut tehdä mitään asialle. ”Teit hyvin tyttö.” hän silitti toisen päätä huokaisten. ”Lähdetään.” ja hän kiinnitti rahapussin vyötäisilleen ja lähti taas matkaan kettuystävänsä kanssa hämärän turvin.
//Tättärää täällä ollaan ja anteeksi kun menikin aamuun! Mutta teretulemast! :D//