The Night Fantasy

Emily Greenwood

Emily piteli hermostuneesti Batyron suitsista kiinni. Hän seisoi Ihmmisten kaupungin pääportin sisäpuolella tomuisella maaperällä. Batyro käänteli korviaan ilmeisen häkeltyneenä melusta tytön vieressä. Amy oli oman tammansa selässä hänen vieressään. "Kiva paikka edelleen, eikö vain? Vartijat tietysti ovat yhtä ärsyttäviä kuin ennenkin. Ralph on kysellyt sinua. Hän haluaa tietää osaatko edelleen soittaa kitaraa", hän puheli hilpeästi ja vinkkasi soittimeen, jonka Emily oli kiinnittänyt Batyron selkään. "Sinun pitäisi käydä katsomassa häntä."

Emily kuunteli Amya vain puolella korvalla. Hän tarkasteli epäluuloisena ohikulkevia ihmisiä ja ympäröiviä rakennuksia. Ennen paikka oli tuntunut kotoisalta, muttei enää, kun Dan ei ollut opastamassa ja esittelemässä häntä ihmisille. Mutta Ralphin luona pitäisi varmastikin käydä. Mies oli tuntenut Emilyn pikkutytöstä asti, ja oli takuulla ihmetellyt kun Emily oli jättänyt kaupunkivierailut väliin monen kuukauden ajan.

Amy laskeutui varoen satulasta. "Minä aion käydä juttelemassa Jeredahille. Tuletko mukaan vai pärjäätkö yksin? Isällä menee vielä monta tuntia", hän kysyi varovasti. Emily yritti parhaansa mukaan näyttää huolettomalta, vaikka tiesi ettei pystyisi huijaamaan siskoaan. Hän sipaisi pientä lettiä, joka kiersi hänen päänsäsivua ja sulautui muiden poninhännällä olevien vaaleiden hiusten joukkoon. "MInä pärjään yksin. Voisin käydä Ralphin luona..."

Amy nyökkäsi. "Älä hei ammu ketään. Vartijat ovat jo muutenkin tarpeeksi epäluuloisia aseestasi", hän virnisti ja talutti hevosensa väkijoukkoon kohti pääaukiota. Emily seurasi häntä katseellaan kunnes ihmiset peittivät hänet näkyvistä. Batyro kiskoi ohjia levottomana Emilyn vieressä ja hörähti. Tyttö taputti orin kaulaa. "Rauhassa nyt." Hän silmäili ympärilleen ja palautti mieleensää Ralphin pienen putiikin sijainnin pääaukion reunalla. Häntä ei huvittanut kuitenkaan heti mennä vanhuksen luo.

Emily silmäili taloja. Hän voisi vähän tutkia paikkoja ennen vierailuaan Ralphin luo.

//Nonniiii. En keksiny parempaa nimeä XD//

Fannlaug Thudasdottir

Fannlaugilla oli vapaapäivä vanhempien pitämästä tavernasta, ja tyttö oli saanut varsinaisen päähänpiston. Hänhän lähtisi pois kääpiöiden kaupungista, ihmisten kulmille asti! Vanhemmille Fannlaug oli jättänyt lapun, jossa kertoi mitä aikoi. Olihan hän sentään jo 19, kyllä tyttö osasi itsestään huolta pitää. Myskivuohi alle, ja tyttö oli lähtenyt matkaan. Aamupäivä oli mennyt matkustaessa, ja sitten hän oli osunut syrjäisempään kylään. Rakas ratsu oli ollut pakko jättää tutun tallimestarin huomaan, sillä vuohta oli katsottu kaupungissa vähintäänkin kummeksuen. Fannlaug oli lainannut itselleen tallista hevosen, hiekanvärisen pienen sitkeän ruunan.

Ruunan selässä matka oli sujunut joutuisammin, pöly oli lentänyt sen kavioista hevosen laukatessa pitkin tietä, joka johtaisi ihmisten kaupunkiin. Viimein Fannlaug oli saapunut helmat hulmuten portille, ja hetken etsittyään oli löytänytkin kaupungista tallin, johon pientä rahasummaa vastaan sai jättää hevosen huollettavaksi. Hyvillä mielin Fannlaug oli lähtenyt hurvittelemaan kaupungille, sillä töissä säästöjä oli kertynyt jo ihan kiitettävästi.