Get HIM off me || IVY


Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Huhti 06, 2015 7:39

Get HIM off me || IVY

Jatkoa


Black

Vaikka olikin kysynyt papittaren mukaansa, ei velho ollut odottanut myöntävää vastausta. Mutta sieltä se tuli, joskin Ophelia toi esille huomion, että hänen toden totta piti vaihtaa hieman edustavampaa ylleen, noissa vetimissä ei hovin papittaren sopisi lähteä liikenteeseen. Hans nyökkäsikin myöntävästi ja kääntyi kannoillaan, poistuen matalasta kappelista ulos odottamaan seuralaistaan. Siitä oli todella pitkä aika, kun hän oli viimeksi viettänyt aikaansa vapaa-ehtoisesti Ophelian kanssa kahden. Ei hänellä varsinaisesti mitään sitä ajatusta vastaan ollut, mutta Ophelian kanssa hänellä oli harvoin mitään keskusteltavaa. Tyttö oli liian nuori, jotta Black kykenisi ottamaan tuon täysin tosissaan ja avautumaan mokomalle huolistaan, kuten ehkä jollekulle vanhemmalle olisi voinut. Ei hän uskonut Ophelian ymmärtävän, vaikka luulisi papittarella olevan kokemusta toisten murheiden kuuntelemisesta. Velhoa taas harvemmin kiinnosti kenenkään muun elämä, joten hän todennäköisesti olisi tahtomattaan, vahingossa kovinkin välinpitämättömän tökerö, jos Ophelia yrittäisi pitää keskustelua yllä kertomalla päivästään. Tai niin Blackista tuntui. Ehkä nyt kun tytöllä oli ikääkin, saattaisi hän olla hieman kiinnostuneempi tuon arjesta, kunhan mokoma ei jumalastaan höpöttäisi koko aikaa.

Tovin tummiin pukeutunut velho saikin odotella papitarta, kunnes tuo viimein sai itsensä valmiiksi ja astui ulos kappelistaan. Ehkä teki hyvää vain saada tuokin välillä liikkeelle, ties kuinka höperöksi sitä moisessa pienessä pirtissä tuli jos ei aika ajoin liikkeelle lähtenyt. Ophelia toikin esille sen, ettei hetkeen ollut kaupungilla käynyt, saaden velhon vain hymähtämään pienesti. Eipä hänkään siellä pahemmin vieraillut, joskin Hans kävi vähän väliä kyllä kaupungin ulkopuolella. Hovista kun oli hyvä välillä päästä pois, ettei hulluksi tullut, varsinkin nyt kun viime ajat olivat olleet yhtä hälinää syystä jos toisestakin.
"Yrttejä, lähinnä", Hans vastasi lyhyesti papittaren kysymykseen kaksikon kävellessä ulos linnan porteista. Kieltämättä tämä kaksikko herätti kysymyksiä niin vartijoissa kun vastaantulijoissa, harvemmin velho ja papitar nähtiin yhdessä liikkuvan, "Sinun ei tarvitse tulla mukaani syrjäisempien seutujen puoteihin jos et halua... En voi sanoa, että ne olisivat kovinkaan... luokseen kutsuvia".
Tuskin Ophelia oli edes vieraillut pimeämpien kujien puodeissa, jotka möivät erikoisempaa tavaraa hieman erikoisemmille asiakkaille. Myrkkyjä, taikakaluja, harvinaisia maagisia yrttejä ja vaikeasti saatavia taikajuomien raaka-aineita. Niitä ei ihan jokaisen puodin hyllyltä löytänyt. Yleensä nämä puodit olivat kaiken lisäksi kovin pimeitä ja tunkkaisia, hämäriä ja epäilyttäviä... Juuri sellaisia, mihin ei olettaisi papittaren kävelevän.
"Lisäksi ajattelin ostaa Lilylle suklaata...", Velho jatkoi, "Saahan hän sitä pyytäessä muualtakin, mutta tiettyä tummaa suklaata saa vain yhdestä pienemmästä puodista. Hän ihastui siihen, kun viimekerralla sitä hänelle toin...".
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1748

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Huhti 06, 2015 8:44

Re: Get HIM off me || IVY

Ophelia

Maa tuoksui yölliseltä sateelta, tehden niin ilmasta kuin taivaasta raikkaan oloisen, viilentäen maata samalla, mikä näin keväällä ei ollut kaikista ihanteellista vuodenajan pyristellessä kohti lämpöä. Ophelia tunsi pienen voiton, arvatessaan oikein mitä velho kaupungilta haki. Toisaalta pienikin lapsi olisi voinut arvata mitä mystisen velho voisi tarvita, vaikkakin tällainen arvaus varmasti sisälsi silmämunia ja korpinkynsiä yrttien lisäksi.
Mystisestä puheen ollen... Ophelia kallisti hieman päätään samalla kun kuunteli juttua syrjäisiltä puodeista... Totta puhuen, papitar oli hieman hämillään, sillä ei ollut varmaankaan edes tietoinen moisista paikoista... Mitään syytäkään hänellä ei kyllä ole ollut moisiin seikkailla, siksi papitar nyt miettikin uskaltaisiko tai pikemminkin kehtaisiko olla niin ronski ja astua johonkin niin pimeään ja ahtaaseen kauppaan, jotka Hansin sanojen mukaan eivät olleet luoksensa kutsuvia varmasti ihan oleellisista syistä. Ajatus tuntui osittain kuin hän olisi rikkomassa velhon yksityisyyttä, jotain henkilökohtaista... Ehkä ulkona odottelu olisi ihan suotavaa, niimpä tyttö kävi vain hiljaisesti nyökkäämään kaikissa aatteissaan, samalla kun he kulkivat kohden päämäärää.

"Suklaata?" Ophelia kävi sanomaan yllättäen, yllättyneenä, mutta hymyillen mitä leveimmin.
"Miten romanttista" Tyttö lisäsi, kääntäen katseensa eteenpäin, ettei mies edes erehtyisi katsomaan häneen päin ja ehkä ottamaan hänen hyväntuulisuutensa solvauksena, vaikka olihan se jotenkin hassu mielikuva äkkiseltään kuvitella tummapukeinen, kalpea että luiseva mies ostamassa vaimolleen jotain niin herkkää.
Se sai Ophelian jotenkin iloiseksi, velhossa oli kauniita, herkkiä puolia joista ei tullut muistutusta kovin useasti.
"Muistan kuinka suklaa ei ollut yhtä yleistä mitä se tämä päivänä on... Maistoin sitä kerran sen ollessa harvinaisuus ja---...No minun... Kasvoni alkoivat syyhyämään." Papitar oli jättämässä tarinansa kesken, mutta päätyi jakamaan jokseenkin intiimin tiedon. Näin ainakin hänen mittapuullaan.
"Se oli melko pelottavaa silloin, pelkäsin että kasvoni jäisivät sellaisiksi, edes parannuskykyni eivät auttaneet juuri."
Tori, sen vilisevä väestö ja useat rakennukset lähes silmienkantamattomiin alkoivat hahmottua paremmin askel askeleelta. Hedelmäkojut, käsityö kojut... Ilakoivat lapset ja kapakoiden reunoilla nyhjöttävät kerjäläiset, mikään ei näyttänyt juuri muuttuneen sitten viime näkemän. Kun ajatteli Papitar ei ollut käynyt ihan kaikissa kaupungin kolkissa, yleensä hän kävi vain torilla, räätärillä, teekuussa ja kirkolla. Velhon mainitsemat syrjäiset puodit... Kapakat, majatalot ja useammat muut kaupat olivat jokseenkin tuntemattomia tytölle, useimmiten hyvästä, itsestään selvästä syystä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 07, 2015 7:16

Re: Get HIM off me || IVY

Velho naurahti jokseenkin kuivahkosti papittaren huomauttaessa suklaan ostamisen olevan romanttista. Kai se oli, jollain tapaa, mutta juuri tässä asiayhteydessä Black ei nähnyt sitä kovin romanttisena tekona. Raskaana oleva nainen halusi suklaata, koska syystä tai toisesta oli kehittänyt valtavan himon sitä kohtaan. Ja sitten syötyään suklaata itki, kuinka tulisi paisumaan kuin pullataikina. Ei Lily kyllä ollut lihonnut - mitenkään epänormaalisti, tietenkin raskaus toi muutaman lisäkilon syystä jos toisestakin - mutta eipä sitä voinut naiselle vakuuttaa tuon pitäen itseään "rumana" nyt. Rumaa prinsessasta ei kyllä saanut vääntämälläkään, jos velholta kysyttiin. Hänen mielestään Lily murehti turhaan painoaan, mutta toisaalta, kai se oli ymmärrettävää naiselta, jolle oli jo pienestä tytöstä pitäen kerrottu kuinka tuo oli nätti ja kuinka tuon piti olla nätti.
Ota nyt naisista selvää.

Ophelia kävi kertomaan omista kokemuksistaan suklaan kanssa, velhon vain tuijottaen menosuuntaan, kuunnellen kuitenkin samalla nuoren puheita. Sinällään huvittavaa ajatella Papitar moisessa tilanteessa, mutta ei velho ääneen käynyt nauramaan, saatikka sitten virnuilemaan.
"Itse en edes välitä suklaasta", Hans hymähti, "Liian makeaa...".
Eipä hän pahemmin mistään välittänytkään. Hyvä jos tykkäsi syödä ollenkaan, jos siitä lähdettiin. Kovin usein se syöminen "unohtuikin" velhon ollessa kiireinen töiden ja omien kokeidensa kanssa. Vasta illalla sitä muisti jotain purtavaa etsiä ja silloinkin sen piti olla kovin kuivaa ja mautonta. Black ei pitänyt mausteista, saatikka mauista itsestään pahemmin.

Matka kuitenkin jatkui kylän hälinän läpi. Lähimmällä, suurimmalla torilla oli jälleen tunnetusti toripäivä, kaksikon joutuen kulkemaan koko komeuden läpi suunnatessaan syrjäisemmille puodeille. Olihan toreja useampikin kaupungissa, mutta tämä suurin veti aina eniten porukkaa puoleensa. Väen keskellä Black ei pahemmin vaihtanut sanoja papittaren kanssa, jatkaen vain matkaansa eteenpäin. Kiitettävästi kahdelle hovin jäsenelle annettiinkin tilaa, kovin monen tunnistaen papitar Ophelian velhon seurassa. Yleensä Black sai jopa pujotella ja töniä ihmisiä tieltään, mutta nyt kun Ophelia oli matkassa, tuntui läpi kävely yllättävän helpolta. Eihän kovin moni hovin velhoa tunnistanut, tuo kun ei liikkunut pahemmin yleisillä paikoilla ja jos liikkui, oli Hansilla huppu päässä. Tällä kertaa huppu kuitenkin lepäsi harteilla, vaikka velho tunsikin koko ajan pakottavaa tarvetta piiloutua sen suojiin.
Ei aikaakaan kun tori oli takana ja matka jatkui tieltä toiselle, aina yhä kapeammalle ja pian jopa likaisemmalle. Ihan vielä ei oltu Länsikujien tienoilla, joskin kovin lähellä käytiin. Viimein velho kuitenkin pysähtyi yhden putiikin eteen. Ikkunat olivat pölyiset ja likaiset, sisällä kovinkin pimeää. Mitään nimeä puodilla ei näkynyt olevan, vain pieni puukyltti oven yllä, johon oli kaiverrettu kovin yksinkertainen kuva yrttikukasta. Asianomaiset kyllä tiesivät, mitä tästä puodista löytyi.
"Odotatko ulkona vai tuletko sisään... Siellä tuoksuu todella... tunkkaiselta", Black kävi kysymään papittarelta, jääden odottamaan vastausta ennen kuin sisään menisi.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1748

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 07, 2015 7:54

Re: Get HIM off me || IVY

Papitar kävi naurahtamaan pienesti vuorostaan, se oli jotenkin oletettavissa ettei velho ollut perso makealle. Ophelia ei ollut itseasiassa varma, mielikö tuo mitään sen erityisimmin, teekään kun ei kelvannut... Kumma. Tytön vaatetuksesta huolimatta, kävi torilla kulkeva väki väistämään ja antamaan kulkutilaa monen tunnistaessa hänet pelkistä kasvoista. Hän oli osannut vähän arvata tämän, pistämättä asiaa sen enempää pahakseen. Ainakin hän viestitti, ettei ollut asioilla työnsä puolesta, päätyen kuitenkin tervehtimään osaa torin iloisesta väestä kävellessään näiden ohitse, kipittäen aina välillä pari nopeaa askelta takaisin velhon vierelle kun oli siunauksia toivotellut kasvoille, jotka olivat myös hänelle tutut. Ophelia kuvitteli, että Blackilla oli myös paljon arpaa kunnioituksen osoittamiseen, velhon hyvinkin näyttäessä varsin karulta tuntemattomille jotka muodostivat ties minkälaisia huhuja mysteerisestä hovin loitsijalta.
Torin mukulakivitys kiilsi sateen jäljiltä kauniisti, kavioiden ja ihmisten hälinä säesti heidän rauhallista kulkuaan, jostain kuului vuohen määkinä.

Ophelia keskittyi lähinnä vain seuraamaan velhoa, hänen itse ollessa mukana korkeintaan heräte ostoksilla... Uusi rusettinauha olisi kiva. Jokin koristeellinen. Hän tunsi vanhan rouvan, joka kirjaili niitä monen muun ohella ja tuli usein puhumaan hänelle mies vainaastaan. Yksi niistä harvoista tapaamisista, jotka sujuivat melko leppoisasti, vaikka samat tarinat oltiinkin kuultu kymmeneen kertaan. Torin reunustalla hälisi vähemmän ihmisiä mitä sen keskiössä ja mitä edemmäksi he kulkivat kujalta kujalle, niiden pikkuhiljaa kaventuessa huomattavasti pääpoluilta, katosivat myös ihmisetkin. Laho tynnyri, rikkinäinen, laudoitettu ikkuna... Jossain haisi mieto, ihmisten oma tuottama luonnon tuote.
Rotasta, joka vilahti nyt hymyn hyydyttäneen tytön ohitse, saaden tämän hieman sätkähtämään ja katsomaan mikä se oli ollut- huolimatta, seurasi tämä velhoa mukisematta tai kysymyksiä esittämättä. Tytöstä tuntui, että niin oli parempi.
Kovin montaa ovea hän ei nähnyt, jotka olisivat huutaneet "putiikki" tai "tule sisään" lämpimällä eleellä. Velho kuitenkin pysähtyi yhden kohdalle, saaden papittaren vilkuilemaan jotakin merkkiä siitä, miksi sitä edes kutsuttiin... Koko paikka vaikutti sisäpiiri jutulta, josta vain harva oli kunnolla tietoinen. Sisällekään ei juuri nähnyt vaikka Ophelia silmiään vähän siristikin, yrittäen saada selvää edes jonkinlaisesta siluetista.
"Mm'm, odotan täällä... En usko sen olevan ihan minua varten." Tyttö vastasi pidellen koria vasten itseään, hymyillen kiusallisesti. Hän osasi kuvitella, että joko säikähtäisi jotakin selittämätöntä, törmäisi hyllyyn ja rikkoisi kaiken tai sitten hän kävisi liian uteliaaksi ja tulisi katumaan, että oli ikinä halunnut tietää asiasta enempää... Vaikka putiikki ilmeisesti oli lähinnä vain yrttikauppa? Jotenkin Papitar uskoi, että näin syrjäisessä kaupassa olisi jotain sen erikoisempaakin.

Velhon mennessä sisään, ilman edes onnellisen heleää kellon kilkutusta, joita yleensä asennettiin ovien pieleen uusien asiakkaiden huomaamiseksi, jäi Ophelia hetken joutilaaksi... Selkä vasten putiikin seinämää tuntui varmimmalta, alas valahtanut huppu nostettiin ensin takaisin päälle, mutta laskettiin pian takaisin, jotta näkyvyys sivuilta säilyisi... Ihan vain varmuuden varalta.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 07, 2015 9:14

Re: Get HIM off me || IVY

Black, Shiloh


Black kävi hymähtämään samalla kun nyökkäsi, ehkä tosiaan oli parasta, että Ophelia jäisi odottamaan. Toisaalta, teki pahaa jättää papitar näin syjräisellä kujalla odottamaan itsekseen, mutta näkisihän Black tuon ikkunasta, kai. Eikä hän kauaa aikonut viipyä, toivottavasti. Kunhan saisi etsimänsä ja palaisi, ei Ophelialle sillä välin mitään tapahtuisi. Nythän oli päivä, kaiken lisäksi, ei kukaan hämärähiippari tähän aikaan ollut liikkeellä! Papitar oli täysin turvassa ja osasi varmasti pitää itsestään huolta sen verran, jos jotain sattuisi. Ja osasihan tyttö huutaa, ei tuo varmasti jäänyt vain hiljaisena odottamaan pahinta.
Niinpä vähin äänin velho poistui paikalta, astuen sisään hämärään puotiin, tutun myyjä tervehtien hämäränomituiseen tapaan vakioasiakasta, jolta hyvin tuohta tuli tähän liikkeeseen.

Oli kulunut jo yli puoli vuotta siitä, kun Shiloh siipensä oli menettänyt. Enkeli oli siitä asti ollut kirjaimellisesti masentunut, jo pelkkä siipien menetys oli suuri kolaus ylienkelille joka arvoasema oli nyt kyseenalaistettu, mutta että siinä samalla hän oli menettänyt henkilön, jota ehkä jollain... oudolla tavalla... oli rakastanut. Eikä vain menettänyt, ei tuo tyttö ollut kuollut, vaan tyttö oli valinnut demonin ennemmin kuin hänet. Se oli tehnyt tietenkin hallaa enkelin mielelle, tuon lähinnä hiljentyen ja viettäen aikaa omillaan. Parhaansa mukaan Shiloh oli yrittänyt pysyä arkirytmissään, lukea torin laidalla tarinoita ja auttaa apua tarvitsevia, mutta ei hän kyennyt siihen enää samalla tavalla, mitä ennen. Jostain syystä Shiloh halusi vain... nukkua. Ei hänellä ollut edes ketään, jolle näistä murheistaan avautua. Ei hän muita enkeleitä kehdannut häiritä - vaikka nuo kyllä tiesivät siipien puuttumisesta jo heti ensivilkaisulla - eikä hän voinut kuolevaisille ystävilleen alkaa avautumaan kuinka oli enkeli ja menettänyt siipensä taistelussa.
Hän oli yksin.

Nyt ruskeaan, nukkaiseen viittaan sonnustautunut enkeli askelsi huppupäisenä eteenpäin syrjäisempiä kaupungin kujia. Tarkoitus oli mennä suurelle torille katsomaan, josko ketään kiinnostaisi juttutuokio, vaikka Shilohia itseään ei sinällään kiinnostanut moisen pitäminen. Mies ei muutenkaan näyttänyt voivan hyvin. Hän oli tavallista kalpeampi, laihtunut muutaman kilon ja silmien aluset olivat tummat, aivan kuin hän ei olisi nukkunut hetkeen ollenkaan. Eihän hän varsinaisesti unta kaivannut, mutta tämä kuolevaisen illuusio tuntui reagoivan enkelin mielentilaan. Harmi sinällään, Shiloh kun ei olisi halunnut näyttää tätä mielentilaa ulkopuolelle.
Askeltaessaan eteenpäin alkoi enkeli kuitenkin tuntea tutun henkilön läsnäolon. Tällä kertaa se ei ollut ahdistava, saatikka luotaantyöntävä. Suorastaan kutsuva, se pieni aura, mitä tämä nuori henkilö ympärilleen hehkui.
Katse nousi katukivetyksestä eteenpäin tällä kapealla, syrjäisellä kadulla, kun näkökenttään kävi osumaan tuo tuttu nuori neito.
"Ophelia...", Nimi lähes henkäistiin ääneen huulienvälistä enkelin pysähtyen muutaman metrin päähän nuoresta naisesta, "Mitä sinä täällä teet...? Tämä ei ole kovin... Suotuisa ympäristö kaltaisellenne nuorelle naiselle...".
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1748

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 07, 2015 9:59

Re: Get HIM off me || IVY

Sormenpäät taputtelivat korin kahvaa vaimean hyminän mukana, tappaen aikaa, vilkuilematta sen enempää ympärilleen ihan vain sen varalta, jos joku hänen ohitseen sattuisikin kulkemaan, niin katse kontaktia ei syntyisi. Kapeahko katu osasi näyttää rujolta jopa niin kauniina kevät päivänä, että papitar osasi vain kuvitella kuinka pelottava se oli pimeän tultua. Hiljaisuutta säesti katonrajoista tippuvat sadevesi pisarat, yhden osuessa aina ruostuneen ämpärin päälle tasaisin ajoin. Se oli melko rauhoittavaa, ei tyttö kyllä juuri hädissään ollut valoisan aikaan, Blackinkin ollessa kirjaimellisesti selän takana.
Sitten... Askelia.
Ophelia jäykistyi pienesti, tuntien itsensä heti epäkohteliaaksi luonnollisesta reaktiostaan, jääden seisomaan paikalleen, pää hieman alaviistossa, kuin tulijan näköaisti olisi perustunut liikkeeseen. Askeleet kuulostivat laiskoilta, eikä tyttö käynyt silmäilemään tulijaa, ainakaan vielä...

Oman nimensä kuullessa, kävi tyttö hätkähtämään, lähtien kääntämään katsettansa kohti tulijaa, silmien vilkkuessa katukivetyksessä ja tässä... miehessä. Tulija tunnisti hänet, mutta papittarella kesti tovi, ennen kuin ratakset edes lähtivät liikkeelle. Ja nimen omaan tovi, tytön katsellessa varoen kohti kaukaisesti tuttua ilmestystä. Nuhjuisuus... Luisuus... Kaiken kaikkiaan elämän kurjuus, joka paistoi hänen tuttavastaan riitti hämäämään Opheliaa hetkeksi. Mies näytti, kuin tämä olisi tullut sairauden riivaamasta maalaiskylästä, jossa ei ollut kukoistanut sato pitkiin aikoihin... Talo palanut ja matkannut tänne jaloin pysähtymättä missään.
"..Shiloh?" Ophelia kysyi, nimen vingahtaessa kurkussa kohti sen loppua, tämän nyt kääntyessä paremmin katsomaan, oliko oikeassa vain aivan metsässä.
"Siitä on ikuisuus...! Näytät--... Näytät..." Papitar olisi niin halunnut kehaista tätä, mutta se olisi ollut iso haiseva vale, jättäen nuoren naisen sanattomaksi. Tämä niin kuolevaiselta... Melkein kuolevalta näyttävä mies sai hänet unohtamaan mitä tämä oli edes alun alkaen kysynyt.
"Miten tämä on mahdollista?" Ophelia, irtautuen nyt putiikin seinämästä kokonaan ja parilla, juoksuaskeleella kävi lähemmäksi enkeliä, joksika tätä ei juuri nyt voinut uskoa.
"Näytät kärsineen... " Brunette päätyi kommentoimaan, nähdessään nyt tämän kasvot entistä lähempää.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Huhti 09, 2015 1:47

Re: Get HIM off me || IVY

Papitar oli ihan ymmärrettävästä syystä yllättynyt nähdessään ihmisilluusioisen enkelin. Siitäkin syystä, että he eivät todellakaan olleet moniin kuukausiin nähneet, mutta nyt Shilohin riutunut ulkonäkö taisi olla se suurin yllätyksen aihe. Shiloh kun ei pahemmin ihmisilluusiossaan muuttunut, muuta kuin mielentilojensa mukaan. Mies kävikin huomaamattomasti painautumaan pienesti paremmin huppunsa suojiin, Ophelian tullessa lähemmäksi. Hän ei varsinaisesti halunnut ketään turhan lähelle itseään nyt kun tältä näytti. Nyt oli kuitenkin jo liian myöhäistä perääntyä tai itseään oikeastaan peitellä, kyllä papitar oli hänet jo nähnyt ja kävikin kommentoimaan enkelin näyttäneen kärsineen. Eipä se kaukana totuudesta ollut, jos totta puhuttiin.

Shiloh empi hetken. Mitä hän nyt tytölle vastaisi. Ei hän varsinaisesti halunnut kertoa tapahtumista, mutta toisaalta, ei hän nähnyt syytä piilotellakaan totuutta. Ei Ophelialta, joka hänen todellisesta puolestaan jo valmiiksi tiesi. Kaiken lisäksi, ehkä tekisi hyvää kun jollekulle pääsisi "avautumaan" tästäkin. Hänellä kun ei pahemmin ollut ketään, jolle puhua. Olihan hänellä tietysti Pisa ja Sullivan, mutta kumpikaan noista ei vaikuttanut siltä.. "oikealta" henkilöltä, jolle puhua tästä, vaikka Pisa ainakin oli tietoinen asiasta.
"Menetin... Siipeni", Shiloh aloitti kuitenkin varovaisesti, nostaen väsyneen katseensa maasta takaisin Ophelian puoleen, "Otin yhteen demonin kanssa... Se repi siipeni...".
Enkeli näytti siltä, että olisi voinut pillahtaa itkuun hetkenä minä hyvänsä, mutta ei tuon kasvoilla kyyneltäkään näkynyt.
"En ole ollut... oma itseni sen jälkeen. Menetin siinä samalla muutakin, mutta...", Shiloh hiljeni hetkeksi vilkaisten ympärilleen, aivan kuin varmistaakseen että he olivat yhä kahden tällä kujalla.
"Et vastannut kysymykseeni", Siivetön koitti nostaa kasvoilleen sen tutun, isällisenlempeän hymyn, "Mitä sinä teet täällä, kovin epäilyttävillä kujilla... yksinäsi...?".
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1748

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Huhti 09, 2015 6:17

Re: Get HIM off me || IVY

Ophelia ei tiennyt, etteikö enkelillä vain olisi ollut todella suuri nälkä ja unen tarve. Hän tiesi loppujen lopuksi enkeleistä todella vähän, käytännössä...
Shiloh kävi kertomaan, mitä tämän sydämen päällä ilmeisesti painavimpina oli, saaden tytön ja valmiiksi huolestuneet kasvot huolestumaan entisestään. Sisällä oli hieman hätääntynyt olo, mutta papitar ei alkanut kyselemään ja riehumaan. Ainakaan vielä. Demoni... Pahainen demoni oli vienyt tältä jumalan läheiseltä olennolta jotain niin arvokasta... Ophelia ei osaisi kuvitella suurempaa koettelemusta enkelille, joka lisäsi menettäneensä samalla muutakin, empien selvästi puhuisiko asiasta enempää asian selvästi ollessa arka. Vaihtaen suorastaan puheenaihetta.
Shiloh lähti hymyilemään kurjan olonsa lävitse joka ei vakuuttaisi ketään hämääntymään tämän olotilasta.

"En ole yksin." Papitar kävi kuitenkin vastaamana, vilkaisten nopeasti olkansa ylitse puodin oville.
"Olen hovin velhon kanssa, hän meni ostamaan yrttejä hetki sitten." Tyttö sanoi varoituksen omaisesti kääntäessään katseensa takaisin ylös enkeliin. Hän voisi toki vain sanoa, että Shiloh oli kappelilla kävijä, sen enempää tuskin tarvitsi selitellä miksi hän jutusteli rääsyläiseltä näyttävälle miehelle? Vaikka useiten näin riutuneet ihmiset käännytettiin porteilta ilman kutsua tai seuralaista, luotettavuus syistä. Toisaalta myös Lily tiesi miehen, tuskin sen enempää selittelyjä kaivattiin.
"Tu-tulisitko kappelille myöhemmin? Tarvitset...! Tai siis, haluan katsoa, että voisit edes vähän paremmin." Samassa tytön kädet olivat käyneet poimimaan pyhän olennon kädet omiinsa, sulkien tämän kohmeiset sormet kämmeniinsä, ainakin siis osan jotka vain otteeseen mahtuivat.
"Jos vain voin..! En tiedä..."
Enkelit olivat... Mystisiä. Raamattu kertoi vain niin paljon, mutta ei koskaan mitään Shilohin tapaisesta, tämänlaisesta tilanteessa. Hänellä oli kysymyksiä, hän halusi tietää Shilohin tarinan paremmin, katsoa vähän, ettei tämä vaeltelisi nykyisessä tilassaan kuin siipirikko lintu, joka joutuisi kissan suuhun minä hetken hyvänsä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Huhti 11, 2015 1:25

Re: Get HIM off me || IVY

Enkeli kävi kohottamaan kulmaansa Ophelian kertoessa olevansa hovin velhon kanssa täällä. Jotenkin tuntui hassulta ajatella, että velho ja papitar liikkuivat yhdessä tai ylipäätään olivat väleissä keskenään, mutta mikä Shiloh oli kyseenalaistamaan Ophelian ystävienvalintaa. Tyttö oli rakastunut haltiaan - tai näin Shilohin tietojen mukaan oli, ei hän tiennyt tilanteen muutoksesta - joten varmasti tuo osasi katsoa hieman.. omituisempiakin henkilöitä suopeammin, mitä enkeli. Siipien menettämisen myötä Shilohista oli tullut kovinkin katkera ja vihamielinen. Hän ei enää osannut aina katsoa olentoja yksilöinä, tai punnita noiden sielua täysin rehellisesti. Kyllä hän oli itsekin sen huomannut, mutta ei edes yrittänyt tehdä asialle mitään. Jos hän näki jossakussa pahuutta - oli se sitten puhdasta tai jo hyvitettyä - ei Shiloh pidätellyt itseään enää niin, kuin ennen.

"Kappelille..?", Enkeli kävi toistamaan Ophelian ehdotuksen, tytön selvästi ottaen nyt tehtäväkseen jotenkin auttaa enkeliä. Ei tuo voinut auttaa häntä. Vaikka Ophelia osaisikin kasvattaa raajoja takaisin, ei se ollut sama asia tässä tapauksessa. Hän oli menettänyt siipensä, eikä saisi niitä takaisin ennen kuin ansaitsisi ne jollain tavalla. Silti, oli jotenkin suloista ajatella, että Ophelia halusi auttaa sitä, joka aina muita auttoi.
"En---", Pidemmälle Shiloh ei sanoissaan ehättänyt, kun läheisen puodin ovi kävi avautumaan ja ulos astui tummiin pukeutunut hahmo.
Enkeli kävi saman tien suoristamaan selkänsä ja katsomaan vihaisesti kulmiensa alta tuota kaljupäistä, joka suorastaan hohkasi pahaa auraa. Siinä missä Shiloh, kävi myös velho vakavoitumaan ja tuijottamaan tätä tuntematonta näkyä papittaren vierellä. Kyllä Black oli nähnyt kaupan ikkunasta, kuinka Ophelia jollekulle oli alkanut puhumaan, mutta kerta tuolla ei hätää näyttänyt sillä hetkellä olevan, ei Hans ollut kiirehtinyt. Silti, nopeasti ne ostokset oli saatettu loppuun ja velho oli pois puodista astahtanut, vain aistiakseen nyt tuon pyhän auran tässä tuntemattomassa miehessä, joka suorastaan poltteli kaljupäisen ihoa.

"Ophelia... menemmekö..?", Black kävi kysymään ottaen yllättäen askeleen kauemmas "pyhästä kaksikosta", selvästi haluten vain poistua tästä tilanteesta. Mutta, siinä missä velho oli harpannut taaksepäin, oli Shiloh ottanut askeleen lähemmäksi kaljupäistä, astahtaen papittaren ohitse. Enkelin katse oli nauliintunut velhoon, joka varoittavasti kävi vastaamaan rääsyisen miehen katseeseen.
Siinä tuli miettineeksi tiesikö Ophelia, minkä olennon kanssa oli tekemisissä? Black ei ollut täysin varma, mikä tuo mies oli, mutta ihminen hän ei varmasti ollut. Jotain suurempaa. Jotain pyhempää.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1748

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Huhti 11, 2015 2:03

Re: Get HIM off me || IVY

Enkeli vaikutti hieman vastahakoiselta tytön ehdotukseen. Ei tämä kyllä paljon mietintä aikaa saanutkaan, Ophelian huomatessa tämän huomion kiinnittyneen hänen ohitseen, saaden bruneten päästämään irti toisen käsistä ja katsahtamaan myöskin taaksensa. Black oli ilmeisesti hankkinut tarvitsemansa, tuijottaen nyt tuimahkosti hänen seuralaistaan... Ophelia ensin uskoi toisen vain kummastelevan tilannetta, tämä kun ei sen enempää käynyt puhuttelmaan miestä, joka ulkoisesti vaikutti vain pahaiselta maajussilta ja kehottikin jo heidän lähtöään paikalta.

Papitar ehätti nyökkäämän ja oli jo astumassa mennäkseen velhon perään, mutta pysähtyi jyrkästi Shilohin astuessa edelle, vain arvauksellisen yhden askeleen verran. Kuin jahdatakseen kaljupäätä erotuksen verran. Tuo riitti tunnelman äkilliseen kiristymiseen, tytön huomatessa kuinka Shilohkin, hänen ohitseen astuessa, oli katsonut velhoon...
Ophelia alkoi punnitsemaan tilannetta, velhon nahka oli käynyt sauhuamaan pelkästään hänen ranteen tarttumisesta. Kappeli, tuo pyhäkkö aiheutti myös tuolla polttelua aika ajoin... Oli varmaan myös turvallista olettaa, että Enkelistä huokuisi jotain paljon voimakkaampaa. Blackin katse ainakin selvästi kertoi aistivansa jotakin, bruneten katseen vieraillessa näiden kasvoissa vuoron toisensa perään pariin otteeseen.
"Shiloh, onko kaikki hyvin?" Tyttö kävi kysymään, astuessaan itsekin edemmäksi, hieman enkelin edelle, toiveissa saada tämän huomio, tietämättömänä siitä mitä toisen päässä liikkui. Tilanne oli perin kummallinen eikä papitar pitänyt siitä, ei mikäli siipirikko enkeli onnistuisi jollain lailla velhon suututtamaan silkalla epäkunnioituksellaan ylempiarvoisempaa kohtaan... Näin hovin mittapuussa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Huhti 11, 2015 10:40

Re: Get HIM off me || IVY

Black oli jo ehättänyt melkein huokaista helpotuksesta Ophelian indikoiden lähtöön suostumista, mutta minnekään he eivät ehättäneet tilanteesta lähtemään kun tuo tuntematon alkoi käyttäytyä aggressiivisesti. Papittaren sanoista päätellen hän tunsi tämän miehen, kutsuen tuota nimellä Shiloh. Se nimi kuulosti kyllä tutulta jostain syystä...
"Minun pitäisi tappaa sinut niille sijoillesi, jottet enää ketään satuttaisi", Shiloh kävi avaamaan suunsa puhuen enkelten kielellä, mikä sai Velhon hymähtämään kovinkin kuivahkosti. Eihän hän tietenkään ymmärtänyt mitä tuo mies sanoi, mutta kyllä hän kielen tunnisti.
"En valitettavasti puhu teidän kieltänne, joten mahdolliset uhkailusi ovat kovinkin tehottomia, jos niitä en ymmärr--"

Pidemmälle Hans ei sanoissaan ehättänyt, kun huppupäinen enkeli kävi yllättäen hyökkäämään. Eihän tuolla aseita ollut, mutta mies syöksähti kohden velhoa kovinkin temperamenttisesti ja kävi tarraamaan pidempää miestä kaulasta. Black kävi kirjaimellisesti sähisemään enkelin kosketuksen polttaessa, mutta ei kyennyt pakenemaan kun tuo jo kävi työntämään luisevan miehen vasten takana ollutta seinää, kirjaimellisesti kuristaen velhoa.
"Sinulla ei ole oikeutta puhua minulle", Shiloh sähisi hampaiden välistä jälleen yleiskielellä, katsoen ylös kulmiensa alta kaljuun syntiseen.
Hans kävi haukkomaan henkeä enkelin työntäen kaljupäisen päätä kenoon, nostaessaan otettaan kaulalla lähemmäs leukaluita. Enkeli ei todellakaan aikonut päästää otettaan irti näemmä, joko tuo ei tajunnut kenen kanssa oli tekemisissä - harva hovin henkilöiden kanssa uskalsi ottaa yhteen. Toisaalta, eipä Blackia kovin moni tunnistanut hovin velhoksi, pärstästä tai pukeutumisesta - tai sitten tuo ei yksinkertaisesti välittänyt, kenet kävi haastamaan. Ei sillä, ei Black voinut sanoa etteikö olisi käytännössä ansainnut rangaistusta ylemmiltä voimilta tekojensa tähden - mutta ei hän halunnut uskoa enkelten olemassaoloon! Mutta, siinä näemmä nyt yksi oli suoraa silmien edessä. Silmien, jotka kävivät jo varoittavasti sävyään vaihtamaan punaisemmiksi.

"Tällaisiako teillä on hovissa, Papitar Ophelia?", Shiloh kävi kysymään papittarelta, pitäen katseensa kuitenkin velhossa, "Etkä sinä tee mitään asialle? Demoneja, syntisiä...".
Velhon kädet kävivät nousemaan enkelin käsivarrelle, yrittäen repiä tuon irti kaulastaan. Turhaan, pyhän miehen ote tuntui pitävän turhankin tiukasti kiinni, estäen velhoa hengittämästä. Pikkuhiljaa ne kädet jotka enkeliä irti yrittivät repiä kävivät kuumenemaan, pian käyden jopa polttamaan Shilohin käsivartta savun nousten kankaasta ilmoille, siinä missä Shilohin kosketus kirjaimellisesti poltti velhon ihoa.
Ainoa syy, miksei Black käynyt tuota miestä käristämään niille sijoilleen oli se, että Ophelia tunsi tuon. Ja, no, ehkä toinen syy oli se, että toinen oli enkeli. Tai niin Black oletti, mikä muukaan tuo voisi olla?! Ei hänellä ollut kokemusta moisien kanssa taistelemisesta, joten mielellään vampyyri verinen velho ei lähtenyt ottamaan yhteen tuon kanssa, tietäen jäävänsä alakynteen. Tai, niin hän oletti.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1748

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Huhti 11, 2015 11:56

Re: Get HIM off me || IVY

Ophelia, Pisa

"..Eh?" Tuntematon kieli sai Papittaren hetkellisesti hämilleen, velhon ollessa lähes samassa veneessä hänen kanssaan, käyden jopa ilmoittamaan rääsyläiselle, ettei ymmärtänyt... Kunnes joutui kyseisen rääsyläis kouran keskeyttämäksi, tämän kuristaessa velhoa vasten rakennuksen seinämää, jättäen Ophelian tyrmistyneeksi, paniikin lähtiessä nousuun raketin lailla.
"SHILOH!" Ophelia huusi vaativana, puun takaa tulleen väkivallan saaden nuoren naisen vihastuneeksi silkasta säikähdyksestä, huomaten samalla Blackista että tämä tunsi enemmänkin kuin vain kuristuksen kaulallaan, lähtien haukkomaan jo jopa henkeään.

Hänen pitäisi tehdä jotain, mitä tahansa!? Enkeliä ei saisi irti velhosta vaikka hän käyttäisi koko painoansa hyväkseen. Pitäisikö huutaa apua? Mitä jos pidemmällä tähtäimellä se ajaisi Shilohin hirteen?? Hän oli ollut huolissaan siivettömän suhteen, mutta asia todistautuikin päinvastaiseksi, näin pyhemmän ollessa niskan päällä. Enkeli näytti niin päättäväiseltä, kuin olisi aikeissa päästää Blackin päiviltä siihen paikkaan, käyden nyt puhumaan... Mikä kieltämättä tarkensi asioita "miksi" tämä oli päättänyt hyökätä velhon kimppuun.
"Shiloh! Päästä irti hänestä, tappamalla syntisen lankeat vain itse syntiin, sitä ei korjata murhalla!" Papitar ei tietenkään lähetenyt kommentoimaan asioita paljon akuutimman tilanteen ollessa käynnissä ja lähtikin harppaamaan molempia kohti, sitten vaikka repimään tuon irti väkisin, potkaisemaan nilkkaan mikäli tarve. Ophelian matka kuitenkin pysähtyi äkillisen varjon lankeutuessa silmille, tuntien vaistonvaraisesti, että jokin olisi osumassa hänen päähänsä tai ainakin pyyhältämässä todella läheltä hänen kasvojaan.

Toinen kämmen nousi suojaamaan kasvoja silmänräpäyksen verran, kunnes taas tarkemmalla näkymällä hän näki... neljännen henkilön? Laskeutuen nyt hänen eteensä kuin olisi ollut vain ilmaa, peittäen hetkellisesti auringon kunnes paljaat jalat koskettivat kevyesti maankamaraa. Se oli... tyttö? Langan laiha, paljas jalkainen... Paljas säärinen. Suunnilleen hänen pituisensa, hiukset olivat kiharat ja kaikkialla... Ilmestynyt paikalle kuin olisi hypähtänyt jostakin hänen takaansa tai ilmestynyt ohuesta ilmasta ja leijailu siihen hänen eteensä.
"Shiloo'oh..." Kävi mantelimassamainen ääni aaltoilemaan tytöstä, joka ei edes huomioinut papitarta juuri sinä hetkellä, vaikka oli tuon tien selvästi katkaissut... Ehkä jopa tarkoituksella. Paljaat, kuraiset jalat kävivät rauhallisin askelin kohden vanhempaa enkeliä, Pisan hymyillessä uneliasta hymyä, tämän luisevien käsien käydessä tarttumaan ja nostamaan Shilohin kuristus operaatiosta olevan vapaan käden ja empimättä, asetti oman poskensa vasten miehen kämmenselkään kuin tyynyyn, käyden samalla silittelemään rauhoittavasti tämän käsivartta.
Tyttö vaikutti tiedottomalta tilanteesta, käyttäytyi kuin ei olisi välittänyt Shilohin kuristavan jota kuta...
Ophelia ei tuntenut tyttöä, mutta tyttö selvästi tunsi Shilohin ja oli siis siten oletettavaa, että tämä myös tunsi hänet... Tämän mystisen ilmestymisen lisäksi, palojen yhdistäminen ei ollut vaikeaa. Ehkä samasta syystä, mitä isompi halusi tappaa velhon niin pienempi ei välittänyt? Joka tapauksessa tilanne oli... hämmentävä, papittaren ei voidessa muuta kuin seurata tilannetta taka-alalta ja toivoa parasta.

"Shiloh on uupunut, mutta ei se mitään... Pisaakin väsyttää. Pisa ja Shiloh voivat nukkua, nurmella paistaa aurinko~ Lämmin säde peite... Pisa voi soittaa niin Shiloh rauhoittuu ja hymyilee taas... Hymyileee..." Osa kuulosti kuin tyttö olisi mutissut unissaan, mutta pystyssä pysyminen ja posken kiehnääminen toisen enkelin kämmeneen kieli muuta.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Huhti 12, 2015 12:25

Re: Get HIM off me || IVY

Ophelian puheet eivät estäneet kumpaakaan miehistä, heidän jatkaessa toistensa paahtamista kera vihaisten katseiden. Shilohille oli aivan sama, vaatiko papitar häntä irrottamaan otteensa. Ei tuo ollut oikeutettu kertomaan hänelle, mikä oli oikeutta. Hän oli oikeus! Hän oli täällä tuomitakseen syntiset, lähettääkseen nuo viimeiselle tuomiolle! Papitar ei häntä määräisi! Mitä pidempään se enkelin ote piti, sitä vihaisemmaksi Black muuttui. Pikkuhiljaa se rationaalinen ajattelu alkoi hälvetä ja paniikinomaisen itsepuolustuksen nousten pintaan. Hänen piti hyökätä, jos halusi tästä elossa selvitä. Ei Opheliasta olisi häntä auttamaan, ei nyt.
Ennen kuin kumpikaan miehistä ehätti viedä tilannetta eteenpäin, oli paikalle saapunut neljäs osapuoli. Tuon läsnäolo kävi yhtälailla polttamaan velhoa, siinä missä miehenkin. Tosin, jostain syystä tuon Ophelian mittaisen tytön läsnäolo poltti ehkä hitusen enemmän, tai ainakin pistävämmin, mitä enkeli miehen. Ei Black sitä ehtinyt kuitenkaan analysoimaan sen enempää, kun joutui keskittymään selviytymiseen.

Shilohin ote velhosta ei hellittänyt, vaikka enkeli kävi havahtumaan raivoistaan siihen tuttuun ääneen, joka hänen nimeään toisti. Hitaasti katse kääntyi Pisantheuman puoleen, joka paikalle oli ilmestynyt kuin... no, enkeli taivaasta. Shiloh ei pistänyt vastaan kun Pisa kävi hänen toisen kätensä nostamaan, laskien omat suloiset kasvonsa vasten miehen karkeaa kättä. Shiloh vain tuijotti Pisaa, kaikessa hiljaisuudessa, otteensa kuitenkin pitäen yhä velhosta. Nuoremman enkelin sanojen myötä se ote kaljupäisestä kävi kuitenkin hellittämään pikkuhiljaa, kunnes Shiloh lopulta päästi kunnolla irti tuosta.
Sillä samalla sekunnilla kävi Shiloh lankeamaan polvilleen maahan, käännähtäen samalla paremmin kohden Pisantheumaa. Enkelin molemmat kädet kävivät kietoutumaan nuoren enkelin ympärille, siivettömän painaen kasvonsa vasten tuon rintakehää. Aivan kuin turvaa hakien, aivan kuin itkien.
"Se sattuu niin", Shiloh kävi vaikeroimaan enkelten kielellä vasten Pisaa, rutistaen tuota paremmin halaukseensa.

Sillä samalla sekunnilla kun rääsyinen mies oli irti päästänyt, kävi Black kompuroimaan seinää pitkin kauemmaksi kaksikosta. Hänellä ei ollut mitään haluja haastaa tuota pyhää auraa hohkaavaa kaksikkoa, velhon haluten vain pois paikalta ja äkkiä. Henkeään haukkoen kaljupäinen kävikin vilkaisemaan Opheliaan jokseenkin kysyvästi, Hansin kasvoilta näkyen kerrankin selvä pakokauhu tilanteen suhteen. Mikäli Ophelia ei älyäisi pois lähteä hänen kanssaan, lähtisi velho yksin! Kyllä Ophelia linnalle osaisi takaisin ilman häntäkin!
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1748

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Huhti 12, 2015 1:05

Re: Get HIM off me || IVY

Enkelin ote näytti käyvän löystymään ja siinä samassa, se sydäntä tukahduttava jännite. Papittaren tunnetilat olivat muuttuneet vihaisesta paniikista hämmennykseksi ja nyt epäluulosta...Entistä hämmentyneeksi. Mutta helpottuneeksi, jännityksestä nousseiden, tiukkaan punottujen nyrkkien nyt laskeutuessa siinä samassa mitä isompi enkeli lankesi polvilleen, halailemaan nuorempaa.
Pisa, kuin moista odottanut oli päästänyt irti enkelistä levittääkseen kätensä vain syleilläkseen toista takaisin. Tai no tuon päälakea, toisen käden käydessä sukimaan miehen vaaleita hiuksia, hymyn värähtämättäkään.
"Hyss hyss lapsonen... Hyss hyss, Pisa taikoo kivun pois. Pisa suojelee." Pisantheuma kävi hyssyttelemään, sallien Shilohin puristavan minkä mieli vasten litteää rintakehää, jossa tulisi vastaan ennemmin kovat luut kuin pehmeä ja lämmin lohtu.

Samaan aikaan papittaren säälivä katse kohden mitä surullisinta näkyä, lipui hätääntyneeseen velhoon, joka oli ottanut etäisyyttä näihin kahteen heti kun vain oli ollut tilaisuus, selvästi katsoen nyt häneen siinä merkityksessä, että jalat otettaisiin alle. Ophelia pakotti kangistuneet jalkansa liikkeelle, epäröityään kuitenkin sekunnin jos toisen Shilohin vuoksi. Tämä oli surkeampi kuin ennen, mitä oli sinänsä vaikea uskoa mahdolliseksi. Papitar kuitenkin ymmärsi ettei voinut tehdä mitään tässä ja nyt tämän hyväksi, muutenkin tämän äskeinen tempaus oli saanut hänen aatteensa tästä hieman sekaisin... Hänen tarvitsi miettiä ja tällä selvästi oli joku, ei tämä yksin jäisi oman onnensa ja surunsa nojaan.
Brunette siis ottikin nopeampia askelia Blackin luokse, ohitse enkeli kaksikon jossa pellavapäinen tyttö ei yhäkään huomioinut häntä saatikka ketään muuta kuin Shilohia, mutta Ophelia vilkuili näihin useasti vielä jo selän käännettyä, voimatta tuntea avuttomuutta tilanteen suhteen.

Velho oli ollut enemmän kuin halukas lähtemään ja nurkasta käännyttyä, yritti nuorinainen pysyä tämän perässä, lähestulkoon juosten velhon harpatessa eteenpäin pitkillä koivillaan.
"Oletko kunnossa? Näin savua, paloitko sinä?" Ophelia kävi kysymään vauhdista, vaikka asia olisi ehkä voinut odottaa hetken, tytön huolen sallimatta kuitenkaan sitä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Huhti 25, 2015 6:42

Re: Get HIM off me || IVY

Shiloh jäi hengittelemään raskaasti vasten nuorempaa enkeliä, joka siivetöntä nyt kävi lohduttelemaan. Mies ei enää kiinnittänyt huomiota papittareen saatikka paikalta pois peruuttavaan velhoon, menkööt, ei hän noista välittänyt. Tai ainakaan siitä velhosta. Luikkikoot nyt tällä kertaa pois, ensi kerralla tuo ei pääsisi niin helpolla. Jos ensikertaa edes koskaan tulisi. Silti, vaikkei mitään huomiota papittareen tällä erää kiinnittänyt, jäi Shiloh silti päässään pohtimaan sitä tarjousta, jonka toinen oli antanut. Ehkä hänen tosiaan pitäisi vierailla kappelilla, juttelemassa, jos ei muuta niin kysellä Ophelian kuulumisia. Siivetön tuskin kykeni itse avautumaan, tai niin hän ainakin uskoi...

Black jatkoi poispäin harppomista, velholla ei ollut aikomustakaan jäädä noiden kahden pyhän olennon lähelle. Pelkkä kaksikon seurassa seisominen sai vampyyriverisen voimaan pahoin. Mitä kauemmaksi he pääsivät, sen paremmalta kaljupäisestä alkoi tuntua. Sen paremmin tuntui jälleen henki kulkevan ja se ahdistavan polttava ilmapiiri kaikkosi. Toinen luisevista käsistä nousi kokeilemaan omaa kaulaa, ihon ollen kosketusarka ja punainen enkelin jäljiltä. Aivan kuin palovamma.
Jokseenkin hätääntyneen pohtiva katse kääntyi menosuunnasta Papittareen tuon kysymyksien myötä, Ophelian tiedustellessa oliko velho kunnossa. Kyllä, kai. Ei hän tähän kuolisi, mutta äskeinen oli herättänyt... Kysymyksiä.
"Tunsit hänet?", Mies kysyi sivuuttaen täysin Ophelian kysymykset, jotka tuskin kaipasivat vastausta. Ei Velho verta vuotanut saatikka näyttänyt heikolta, korkeintaan hieman ärtyneeltä polttelevan jälkikivun takia, "Mistä lähtien sinä olet enkelin tuntenut?".
Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö