Ja sitten tuli saukko...

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Re: Ja sitten tuli saukko...

ViestiKirjoittaja Sumikko » 06 Elo 2015, 11:28

Elle säpsähti taas, kun merkillinen saukko teki jotain hänen mielelleen. Tai niin hän ainakin arveli, sillä otus oli muuttunut näkymättömäksi hänen silmiensä edessä. Naisen mielen läpi lipui ajatus, mutta tällä kertaa se ei ollut yhtä selkeä, kuin edellinen, jonka saukko oli saanut aikaan. Ellen oli tehtävä töitä, jotta hän ylipäänsä ymmärsi, mitä saukko oli viestittänyt.
"En tiedä, onko nimesi jo valmiiksi Lastica, ja haluatko minun nimeävän sinut siksi, mutta Lasticaksi minä aion sinua nyt joka tapauksessa kutsua" Elle päätti. Lastica piti sitä eriskummallista ääntä, jonka hän arveli tarkoittavan tyytyväisyyttä.
Mietteliään näköinen Lastica häipyi Ellen ja Mein näköpiiristä, ja Elle mietti, että olisikohan se jälleen yrittänyt viestittää heille jotain? Veikkaus osui oikeaan, ja tällä kertaa olennon sanoma oli paljon edellistä helpompi ymmärtää. Lastica halusi muuttaa heidän katollensa asumaan.
"Totta kai sinä voit sinne muuttaa" Elle naurahti, "Varothan kuitenkin lännen päädyn kattoa, se on päässyt hieman hapertumaan."

// Lopeteltaisko kohtapuoliin?//
Sumikko
 

Re: Ja sitten tuli saukko...

ViestiKirjoittaja kiifpro » 06 Elo 2015, 12:21

Lastica purisi erittäin tietäväisenä kun Elle mietti oliko hänen nimensä jo valmiiksi Lastica. Saukko oli erittäin ylpeä saavutuksestaan, se oli keksinyt miten se voi puhua hieman ihmisille, vaikkei se toiminut kovinkaan hyvin. Mutta toimipahan silti.
Tica oli iloinen, kun sai muuttaa joksikin aikaa Ellen katolle. Sen koti kun tuntui joka tapauksessa vaihtelevan paikasta toiseen, eikä se varmaan kauaa missään pysyisi. Sen kotikonnut kun vaihtelivat viikoittain, koska se löysi aina uuden mukavan katon. Eihän siinä nyt varsinaisesti ollut mitään järkeä, mutta ei ainakaan tylsistynyt.
Saukko kuikutti vielä muutaman kerran ja kipitti sitten Ellen ja Mein katolle. Henki asettautui kääretorttuasentoon savupiipun viereen ja vaipui uneen kuullessaan Ellen ja Mein menevän sisälle. Huomenna oli taas uusi päivä ja uudet kujeet. Ja ehkä se saisi taas perunamuusiakin..

//Käypi minulle. Minun puolestani kiitos pelistä, otetaan ihmeessä joskus uusiksi kun tuo Saukkonen tuonne eksyi. :D
kiifpro
 

Re: Ja sitten tuli saukko...

ViestiKirjoittaja Sumikko » 06 Elo 2015, 12:42

Elle katseli Mein kanssa, kun Lastica kipitti tummaa iltataivasta vasten katolle, jossa saukko käpertyi lämmintä savupiippua vasten ja näytti nukahtavan. Naiset valuivat hiljalleen sisälle. Mein kömpi huoneeseensa tekemään jotain, mitä ikinä nyt sattuikin tekemään, mutta Elle tassutti pehmein askelin keittiöön. Hän kolisteli hetken patojen ja pannujen kanssa, nosti Lastican perunamuusilautasen tiskialtaan viereen odottamaan sitä päivää, kun joku vihdoin jaksaisi tiskata.
Vähitellen ruskeaverikkö siirtyi omaan makuuhuoneeseensa ja kömpi peittojen alle. Elle oli rättiväsynyt, ja simahti pian. Päivän tapahtumat ja naisen ajatukset sekoittuivat tuon päässä omituisiksi unikuviksi.

//Otetaan vain :) Sumikko kiittää, kumartaa ja poistuu vähin äänin.
Sumikko
 

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron