Elle säpsähti taas, kun merkillinen saukko teki jotain hänen mielelleen. Tai niin hän ainakin arveli, sillä otus oli muuttunut näkymättömäksi hänen silmiensä edessä. Naisen mielen läpi lipui ajatus, mutta tällä kertaa se ei ollut yhtä selkeä, kuin edellinen, jonka saukko oli saanut aikaan. Ellen oli tehtävä töitä, jotta hän ylipäänsä ymmärsi, mitä saukko oli viestittänyt.
"En tiedä, onko nimesi jo valmiiksi Lastica, ja haluatko minun nimeävän sinut siksi, mutta Lasticaksi minä aion sinua nyt joka tapauksessa kutsua" Elle päätti. Lastica piti sitä eriskummallista ääntä, jonka hän arveli tarkoittavan tyytyväisyyttä.
Mietteliään näköinen Lastica häipyi Ellen ja Mein näköpiiristä, ja Elle mietti, että olisikohan se jälleen yrittänyt viestittää heille jotain? Veikkaus osui oikeaan, ja tällä kertaa olennon sanoma oli paljon edellistä helpompi ymmärtää. Lastica halusi muuttaa heidän katollensa asumaan.
"Totta kai sinä voit sinne muuttaa" Elle naurahti, "Varothan kuitenkin lännen päädyn kattoa, se on päässyt hieman hapertumaan."
// Lopeteltaisko kohtapuoliin?//