Ja sitten tuli saukko...

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Ja sitten tuli saukko...

ViestiKirjoittaja kiifpro » 26 Huhti 2015, 17:55

//... ja pelasti päivän. :D Elle ja Sumikko tänne kiitos!

Lastica

Lastica loikki suurien kojujen katosten päällä haltioissaan. Ulkona satoi todella rankasti, ja mikäs sen parempaa jos sattui rakastamaan sadetta. Saukko liiteli ilmassa, näkyvänä tietenkin, ja sai muutaman ihmisen nostamaan päänsä harmaasta maasta. Tica hypähti alas kojujen päältä, ja leijaili erään perunateltan sisälle.
"Katsos, mitäs Tica", vanhahko mies sanoi, joka piti kojua. Lastica liiteli miehen viereen päästellen suustaan hassua purinaa. "Kyllä kyllä, saat kyllä perunasi", mies kähisi touhottaen sitten ympäriinsä. Tällä välin saukko asettui ostajien luo, ja nuuhki heitä ihmeissään. Joku pikku lapsi onnistui taputtamaan saukon häntää ja nuori nainen silitteli sen päätä. Kiitokseksi henki teki muutaman hassun silmukan ilmassa, ennen kuin kääntyi taas kohti kojunomistajaa.
"Tässä Tica, menehän nyt", mies sanoi ja antoi saukolle suuren perunan. Lastica poimi vihanneksen haltioissaan ja lähti jatkamaan elämäänsä.

Liideltyään pienelle kujalle, jossa henki ajatteli syödä saaliinsa, hän kuuli kirkumista vähän matkan päästä. Varovasti se kurkkasi, ketä siellä oli...
kiifpro
 

Re: Ja sitten tuli saukko...

ViestiKirjoittaja Sumikko » 26 Huhti 2015, 18:19

Elle

Elle oli ollut etsimässä töitä kaupungin kujilla, kunnes rankkasade oli yllättänyt tytön. Nyt hän värjötteli räystään alla märät hiukset liimautuen selkään ja kasvoihin. Silloin tällöin ohi kulki joku ripeästi vesilätäköiden yli harppoen. Kukaan ei pysähtynyt tai kiinnittänyt märkään hahmoon huomiota, sillä kukaan ei halunnut kastua enempää.

Elle oli kierrellyt pienissä putiikeissa ja yrityksissä kysellen ahkeran apulaisen paikkaa, mutta ihmiset olivat olleet harvinaisen nihkeällä tuulella. Hänet oli joko sivuutettu täysin tai pahoittelujen kera sysätty takaisin ulos. Elle katsoi itseään lätäköstä. Kalpeita kasvoja kehystivät ruskeat hiukset, ja tytön puvun helma oli kyllä ihan säädyllisen pituinen. Mikä lie ihmisiin mennyt, kun ei apu kelvannut.

Nyt sateessa näytti kulkevan toinenkin muukalainen. Huppupää vilkaisi tyttöön ja heilautti kättään. "Vieläkö sinne mahtuu suojaan?" Toki mahtui, ja pian räystään alla seisoikin kaksi hahmoa yhden sijasta. Elle ja mies rupattelivat niitä näitä ajankulukseen. Iltainen sade jatkui jatkumistaan.

Kesken Ellen lauseen tuntemattoman miehen käsi eksyi tytön takamukselle, josta tuo läpsäisi sen pois. Ele ei näyttänyt kuitenkaan lannistavan miestä, päinvastoin. Tuo ahdisti Ellen selkä seinää vasten ja virnisti. "Mitä hemmettiä!?" tyttö työnsi miestä kauemmas.
Sumikko
 

Re: Ja sitten tuli saukko...

ViestiKirjoittaja kiifpro » 26 Huhti 2015, 18:53

Lastica

Saukko katseli ihmeissään naista ja miestä, jotka seisoivat räystään alla. Mies oli ahdistanut itseään nuoremman naisen selkä seinää vasten, ja lääppi tuota hyvin kyseenalaisiin paikkoihin. Ruskea hiuksinen nainen yritti ilmeisesti panna kyllä vastaan, mutta ei oikein onnistunut siinä miehen napatessa suurella kädellään naisen ranteista kiinni ja pakottaen niitä tuon pään yläpuolelle. Tica katseli saukon silmin tilannetta vielä hetken ennen kuin lähti leijailemaan hitaasti ylöspäin. Saukko suunnisti katolle peruna mukanaan, aikeenaan ajaa mies jotenkin pois naisen kimpusta. Jokainen sekuntti aiheutti varmasti nuorelle tytölle epämiellyttäviä kokemuksia, joten Lastica teki päätöksen nopeasti. Se leijaili katolta alaspäin näkymättömänä, peruna suussaan. Mies mutisi naiselle jotain mitä Tica ei kuullut ja yritti lähetä kiskomaan nuorta tyttöä mukaansa. Juuri sillä hetkellä saukko tipuutti suuren perunansa miehen päähän, mikä sai tuon irroittamaan otteensa toisesta. Näkymättömänä saukko kierteli miehen ympärillä sähisten uhkaavasti, ja aiheuttaen paniikin ahdistelijalle. Mies juoksi kujalta pois jättäen naisen viimein rauhaan.

Täysin tyytyväisenä itseensä saukko muuttui jälleen näkyväksi ja kääntyi katsomaan nuorta naista. Tumman ruskeat suloisesti tapittavat silmät katsoivat naista kysyvästi. Henki leijaili vieraan luo ja nuuhki tuon korvaa ja hiuksia viikset väpättäen. 'Onko kaikki hyvin?' Tica ajatteli, vaikka tiesi ettei toinen kuulisi.
Sitten saukko muisti perunansa. Se kuikahti hätääntyneenä ja leijaili kellertävän mutapaakun luo. Peruna oli aivan pilalla, kun mies oli tallonut sen mennessään. Surullisena Lastica katsoi perunaansa miettien, mitä nyt söisi...
kiifpro
 

Re: Ja sitten tuli saukko...

ViestiKirjoittaja Sumikko » 26 Huhti 2015, 19:15

Mies tarttui itseään heikompaa Elleä ranteista nostaen ne tytön yläpuolelle seinää vasten. Elle yritti potkia miestä, mutta tuo linttasi kehonsa Elleä vasten estäen tytön liikkumisen. Mies kuiski imelästi Ellen korvaan tytön pyristellessä vastaan. Pieni pakokauhun poikanen hiipi Ellen mieleen. Mitä nyt? Tässä hän oli pinteessä vailla pakotietä, sateen takia ketään ei näkynyt mailla halmeilla. Paniikki kasvoi yhä suuremmaksi, ja Elle alkoi käymään epätoivoiseksi.

Kuin lahjana vettä vihmovasta taivaasta putosi peruna miehen päähän. Tuo säpsähti ja irrotti otteensa, jolloin Elle pääsi potkaisemaan miestä vatsan seudulle. Sähisevä ja selvästi vihainen ääni alkoi kiertämään miestä. Säikähtäneenä tuo kömpi karkuun. Elle itse tuijotti ilmaan silmät ymmyrkäisinä ja sydän hakaten rinnassa tuhatta ja sataa yrittäen paikallistaa äänen lähteen.

Yht äkkiä Ellen silmien eteen ilmaantui saukko. Tyttö haukkoi henkeään hämmästyneenä. Pitkät viikset väpättäen se kierteli hänen ympärillään, ikään kuin huolestuneena. Elle vajosi istumaan silkasta järkytyksestä. "Kiitos" tyttö kuiskasi tietämättä kuuliko tai ymmärsikö toinen mitään. Saukon ruskeat silmät välähtivät, ja se käänsi katseensa maassa yksinäisenä ja muussattuna nököttävään perunaan. Elle katsoi pottua, se taisi olla saukon ateria. Nyt pelastajaperuna kuitenkin oli pilalla.

"Kuule, en tiedä kuka tai mikä olet, mutta pelastit minut ruokasi kustannuksella. Tule meille syömään, se on vähintä mitä saatan tehdä. Taidat jokseenkin ymmärtää sanomani, sillä enpä ole koskaan nähnyt tavallisen saukon lentävän" Elle ehdotti kiitollisena saukolle.
Sumikko
 

Re: Ja sitten tuli saukko...

ViestiKirjoittaja kiifpro » 26 Huhti 2015, 19:29

Lastica

Tica katseli maahan lysähtävää tyttöä entistä uteliaampana. Saukko purisi hupaisasti ja liiteli tytön ympärillä yrittäen keksiä miten saisi tuon järkytyksen katoamaan. Se kiehnäsi naisen jalkoja vasten, kutitti häntä viiksillään ja teki kieppejä ilmassa. Naisen kiittäessä henkeä saukko istahti hänen eteensä tapittaen ihmistä suurilla silmillään. 'Eipä kestä', Tica ajatteli mielessään. Ylpeänä se korjasi asentoaan hieman ryhdikkäämmäksi.
Perunan kohtalo oli kuitenkin harmillinen, pitihän Lastica perunoista oikein paljon. Murskana oleva vihannes oli kurainen, eikä sitä voinut enää syödä. Kuikuttava saukko leijaili perunansa yllä. 'Mitä minä nyt syön?!' se ajatteli.
Hengen pelastus kuitenkin saapui, kun nainen puhui sille, ja ehdotti että saukko tulisi syömään heille. Tica käännähti kohti tyttöä katsoen tuota iloisena. Se saisi ruokaa, ja ehkä tytöllä olisi KEITETTYJÄ perunoita. 'Kiitoskiitoskiitos', saukko hihkui mielessään.
kiifpro
 

Re: Ja sitten tuli saukko...

ViestiKirjoittaja Sumikko » 26 Huhti 2015, 19:42

Elle nousi ylös, ja viittasi saukkoa mukaansa. Onneksi kotiin ei olisi kovinkaan pitkä matka. Elle loikki sateessa lätäköiden yli saukkosen lennellessä mukana. Tyttöä nauratti, tilanne oli jotenkin niin... koominen. Tässä hän nyt oli viemässä saukkoa kotiinsa ruokailemaan. Parin kulman takana häämötti Ellen ja Mein koti. Ovi auki, ja niin tyttö ja saukko pujahtivat sisään.

Mein punatukkainen pää kurkisti tämän ovesta kummeksuva ilme kasvoillaan. Ennen kuin toinen oli ehtinyt kysyä, Elle kiirehti selittämään." Mei, tässä on saukko, joka pelasti minut tänään. Saukko, tässä on tätini ja kasvattiäitini Mei. Saukko ruokailee meillä tänään kiitokseksi hänen avustaan" tyttö julisti päättäväisesti. Mei vaikutti kiinnostuneelta saukosta, ja pujahti Ellen perässä keittiöön. "Arvon saukko, saat syödä mitä sinun nyt ikinä tekeekin mieli. Kovin hääppöinenhän tämä ei ole, mutta toivotaan, että täältä löytyy jotain" Elle höpisi pää kaapissa etsien ruokaa.
Sumikko
 

Re: Ja sitten tuli saukko...

ViestiKirjoittaja kiifpro » 26 Huhti 2015, 19:59

Lastica

Iloisena saukko leijaili tytön perässä, kun tuo johdatti henkeä kotiinsa. Ilmassa kieppuva saukko nautti sateesta täysin siemauksin liidellessään naisen perässä. Into suorastaan huokui saukosta sen odottaessa mahdollista peruna illallista.

Kun ruskeatukkainen ihminen johdatti saukon ovesta sisään, Tica tutki innostuneena taloa. Se ei kovin usein ollut käynyt ihmisten tai kenenkään muunkaan talossa sisällä, joten kokemus oli sille suorastaan ihmeellinen. Ihmetelevä punapäinen ihminen kurkisti vielä eteiseen ja saukko purisi innostuneena. Jos nainen jota saukko oli auttanut tunsi kyseisen henkilön, hänen täytyi olla hyvä. Varovasti Lastica meni nuuhkimaan Meitä, jonka Elle esitteli. Viikset väpättäen saukko nuuhki Mein naamaa, ja pyöri sitten tuon ympärillä kuikuttaen iloisena.
Ellen lähtiessä marssimaan kohti keittiötä, leijaili henki perässä Mein tullessa vielä viimeisenä. Kun tyttö avasi kaapin, saukon silmiin osui heti perunat, jotka olivat hyllyllä. Se katsoi vikisten raakoja perunoita, ja leijaili sitten liedellä olevan kattilan ja kaapin väliä. 'Saisinko perunoita?' se kysyi mielessään, vaikkei kukaan kuullutkaan.
kiifpro
 

Re: Ja sitten tuli saukko...

ViestiKirjoittaja Sumikko » 27 Huhti 2015, 19:24

Elle katseli saukon kieppumista ilmassa. Olento oli selvästikin innoissaan, ja se sai hymyn nousemaan tytön kasvoille. Kävisiköhän saukolle perunamuusi? Elle päätti kokeilla, ja alkoi lappamaan kattilassa olevaa mössöä lautaselle. Kaikki sai mennä, kyllä he keksisivät jotain muuta ruokaa.

Mitäköhän Elle edes tiesi tuosta arvoituksellisesta olennosta? Tavallinen saukko se ei ollut, se nyt ainakin oli varmaa. Saukko näytti ymmärtävän ihmisten eleitä ja puhetta hyvin, olihan se auttanut tyttöä sekä lähtenyt pyydettäessä seuraamaan häntä. Se äänteli tilanteeseen sopivalla tavalla, mutta nähtävästi sanoja olento ei osannut muodostaa. Olikohan sillä nimeä? Älykkäältä saukko vaikutti.

Elle havahtui ajatuksistansa Mein rykäistessä, ja laski perunamuusilautasen pöydälle. "Oleppa hyvä, saukkonen" tyttö sanoi ja jäi odottamaan saukon reaktiota.
Sumikko
 

Re: Ja sitten tuli saukko...

ViestiKirjoittaja kiifpro » 12 Touko 2015, 14:56

Lastica

Tica katsoi ensin kummissaa muussattua, kellertävää moskaa, mitä sille tarjottiin. Se kuikutti aivan ihmeissään katsoen perunamuusia tietämättä mitä tehdä. Saukko vilkuili Elleä ihmeissään, eihän tämä ollut perunaa... Varovasti se kuitenkin nuolaisi muusia hieman, ja huomasi sen maistuvan perunalle, vaikkakin paljon paremmalle. Henki nappasi hieman enemmän muusia, ja maiskuttikin pian jo innoissaan sitä. Viikset ja kuono alkoivat täyttyä keltaisesta sörsselsönistä, kun Lastica mussutti perunaa.

Ruokailtuaan henki katsoi Elleä kiitollisena, ja leijaili tuon pään päällä. Vilkaistuaan ulos ikkunasta, henki tajusi hämärän alkaneen laskeutua. Hiljaa se kuikutti ja tökki Elleä kohti ovea, ja palasi vielä Mein luoksen yrittäen tökkiä häntäkin kohti ovea. "Avaa ovi, haluan näyttää jotain", saukko yritti viestittää juoksentelemalla ilmassa oven edessä.
kiifpro
 

Re: Ja sitten tuli saukko...

ViestiKirjoittaja Sumikko » 13 Touko 2015, 15:45

Elle katsoi hymyillen muusia poskeensa pistävää saukkoa. Ruoka näytti toiselle maistuvan. Kun olento oli saanut syötyä, tyttö nosti tarkkaan nuollun lautasen odottamaan, kunnes puhtaat astiat olisivat niin lopussa, että olisi pakko tiskata. Ellen vilkaistessa ulos, huomasi tyttö, että ulkona alkoi hämärtymään.

Saukko oli omalaatuisella tavallaan Ellen tuijottaessa ulos leijaillut ovelle päin, ja nyt palasi tökkimään häntä mukaansa. Kuikuttaen se työnsi Meitäkin kohti ovea. Elle avasi olennolle oven, ja se pujahti ulos. Pihalla satoi yhä, muttei onneksi niin rajusti kuin aiemmin. Hämmentyneenä Elle katsoi saukkoa ja sitten Meitä. "Haluatko minun tulevan mukaasi?" hän kysyi. Kenties tuolla saukolla olisi jonkinlainen tapa kommunikoida ihmisten kanssa, vaikkei se puhunutkaan.
Sumikko
 

Re: Ja sitten tuli saukko...

ViestiKirjoittaja kiifpro » 01 Elo 2015, 13:09

Lastica katsoi talojen taakse laskeutuvaa aurinkoa ja odotti. Se tiedosti Mein ja Ellen katseet selässään, mutta ei välittänyt niistä nyt. Se halusi näyttää heille jotain, nyt kun sopivasti alkoi tulemaan hämärä.
Vähitellen kun aurinko oli jo melkein kadonnut, saukko kääntyi naisiin päin ja purisi hiljaa, kuin käskien heitä odottamaan. Varmuuden vuoksi se vielä kävi kiskomassa heidät kummatkin oviaukkoon, ja hyppi kummankin jalkojen päällä. Aivan kuin he eivät sen jälkeen voisi liikkua.
Vain minuuttia ennen kuin hämärä viimein saapui, saukko muuttui näkymättömäksi. Se liiteli hetken aikaa ilmassa odottaen. Se näki Mein ja Ellen kummastuneet ilmeet ja toivoi että he jaksaisivat odottaa.
Kun henki totesi ulkona olevan tarpeeksi pimeää, se muuttuu jälleen näkyväksi, ja juoksi sulavasti ilmassa. Hämärä muutti se hopean hohtoiseksi ja pieni hohto leijaili sen ympärillä. Kaunis eläin puikkelehti kujalla Ellen ja Mein edessä tehden kieppejä ja pyörähdyksiä, tai hypäten alas kohti maata, melkein sukeltaen. Välillä se katsoi Elleä ja Meitä, nähdäkseen katsoivatko he häntä.
kiifpro
 

Re: Ja sitten tuli saukko...

ViestiKirjoittaja Sumikko » 01 Elo 2015, 14:20

Elle katsoi saukkoa kummastuneena. Olento taisi odottaa auringon laskevan, vaan miksi, se oli mysteeri. Elle ja Mei katselivat horisonttiin vajoavaa tulipalloa, kun saukko osoitti aktiivisuutta. Se purisi, työnsi naiset oviaukkoon ja tepasteli Ellen ja Mein jalkojen päällä. Elleä nauratti, saukon pienet jalat kutittivat sietämättömästi.
Hämärä hiipi kadulle, ja yht äkkiä saukko katosi. Elle käänteli päätään nähdäkseen, minne se oli mennyt, muttei tavoittanut olentoa katseellaan.
"Huomasitko, minne se meni?" nainen kysyi Meiltä. Punahiuksinen pudisti päätään.
"En, se vain hävisi ilmaan. Mikäköhän olento saukko mahtaa olla?" Mei mietti.
"Se on hyvä kysymys. Täysin tavallinen saukko se ei ainakaan ole, tai jos on, meidän on korjattava käsityksemme niistä" Elle naurahti.
Kun kadulla oli jo huomattavan pimeää, ilmestyi saukko jälleen. Elle haukkoi henkeään hämmästyneenä. Se hohti! Ja oli niin kaunis. Lumoutuneena nainen katseli, kun saukko mennä kipitti ilmassa, teki kuperkeikkoja ja välillä syöksyi maata kohti, Ellen ollen varma, että se törmäisi. Saukko sai aina kuitenkin viime tipassa estettyä tömähdyksen ja nousi ylemmäs.
"Olet todella taitava" nainen kertoi olennolle.
"Tiedätkö ketään, joka pystyisi kertomaan meille enemmän sinusta? En meinaan ole koskaan nähnyt samankaltaista eläintä kuin olet" Elle halusi tietää lisää tästä kauniista saukosta.
Sumikko
 

Re: Ja sitten tuli saukko...

ViestiKirjoittaja kiifpro » 01 Elo 2015, 14:47

Lastica katsoi ylpeänä Elleä kun nainen kehui sitä taitavaksi. Se teki muutaman kiepin lisää ja sukelsi maahan kevyesti. Se lyllersi eteenpäin kujalla, mikä näytti erittäin hupaisalta. Saukon häntä lakaisi maata sen käppäillessä eteenpäin. Mennessään se kuikutti ja katsoi Elleä ylpeänä. Olihan se nyt hienoa osata lakaista hännällä.
Ellen kysyessä tiesikö Tica ketään joka osaisi kertoa heille enemmän hänestä. Sanan "eläintä" kohdalla henki kuitenkin tuhahti hieman närkästyneenä ja pudisti päätään loikaten ilmaan. Hopeanhohtoinen saukko pudisti Ellen edessä päättäväisesti päätään. 'En minä ole eläin, olen henki saukon muodossa!' se ajatteli, vaikka tiesi ettei Elle kuulisi. Se kuikahti kerran ja muuttui näkymättömäksi kiertäen Ellen ja Mein taakse. Päästyään naisten selkien taakse se muuttui jälleen näkyväksi ja liukui heidän päidensä ohi. Osaisiko normaali saukko näin? Ei', se ajatteli ja kääntyi katsomaan naisia ylpeänä.
kiifpro
 

Re: Ja sitten tuli saukko...

ViestiKirjoittaja Sumikko » 02 Elo 2015, 11:25

Ellen mielen läpi ikään kuin lipui ajatus, osasiko tavallinen saukko noin? Eipä tainnut osata, nainen tuumi. Samassa saukko ilmestyi taas Ellen eteen. Jotenkin kummallisella tavalla hänestä tuntui, kuin saukko olisi pujahtanut hänen mieleensä, ja istuttanut sinne ajatuksensa. Elle vilkaisi Meitä, joka näytti yhtä hämmästyneeltä kuin pulu piimäsaavissa. Elle arveli itse näyttävänsä jokseenkin samalta.
"Tunsitko sinäkin sen?" Nainen kysyi punapäältä, joka nyökkäsi pienesti.
"Sinäkö se olitkin?" Ellen seuraava kysymys oli suunnattu saukolle. Valitettava tosiseikka oli, ettei tuo eriskummallinen olento nähtävästi osannut puhua ihmistä ääneen, joten nytkin oli kuultavissa vain tuttua, tyytyväistä purinaa.
"On vaikea uskoa, ettei sinun kaltaisella olennolla olisi nimeä, joten, jos teit sen äskeisen, niin olisiko mahdollista, että ujuttaisit nimesi mieleemme?" nainen kysyi varovasti.
Sumikko
 

Re: Ja sitten tuli saukko...

ViestiKirjoittaja kiifpro » 05 Elo 2015, 20:49

Lastica katsoi miettiväisesti Meitä ja Elleä. Jos se muuttuisi näkymättömäksi, ja lipuisi noiden päiden läpi ilman että auttaisi, pystyisikö se puhumaan hieman? Se päätti kokeilla.
Varovasti saukko muutti näkymättömäksi ja lipui kummankin pään lävitse ajatellen vain 'Lastica. Olen Lastica' toivoen sen toimivan. Kun henki oli päässyt noiden päiden läpi, se kääntyi katsomaan naisia, ja mietti, olivatkohan he kuulleet saukon nimen nyt?

Hopean hohtoinen eläin päätti vähitellen lähteä kotiinsa, mutta jokin pidätteli sitä. Se halusi asustella lähellä Elleä, voisikohan se muuttaa? Varovasti kuikuttaen se muuttui näkymättömäksi ja sujahti naisten päiden läpi. 'Voinko muuttaa katollenne?'
kiifpro
 

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron