Nainen vastasi miehen hymyyn omallaan, hieman aralla hymyllä, siitä puuttui tietty määrätietoisuus ja itsetunto, mitä joidenkin naisten hymyssä oli. Hetken aikaa Albine katseli lappuun syventyvää miestä, tutkaillen tuon piirteitä ja olemusta ennen kuin tajusi sen olevan ehkä tökeröä käytöstä ja tunsi poskipäidensä kuumottavan niiden punertuessa aavistuksen verran, mikä näkyi kyllä kalpealla iholla. Naisen sinikatse laskeutui teekuppiinsa ja tuo kiirehti ottamaan sen käsiensä väliin, neste oli vielä lämmintä ja sopivaa juotavaksi, näin ollen nainen nosti sen huulilleen hörppien teetään sen ajan kun toinen luki. Neitokainen kyllä vilkuili toista välillä, mutta ei jäänyt tuijottamaan vaan yritti kiinnostua jostain muusta. Katse kuitenkin vääjäämättä palasi toiseen, tälläinen kommunikoiminen oli hieman erikoista ja ehkä jopa vaivaannuttavaa, mutta Albinelle se toisaalta sopi kun ei ollut tottunut puhumaan niin paljon. Toisaalta se hetki kun piti itse odotella toisen vastausta tuntui epämukavalta, koska nainen ei tietänyt oikein mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Oli toisaalta kiinnstunut tästä miehestä, mutta ei halunnut vaikuttaa tökeröltä etenkään kun toinen oli selvästi hieman hienommista piireistä vaatetuksen perusteella. Ei nyt mikään aatelisherra varmaankaan, mutta kuitenkin nainen tunsi itsensä jotenkin hyvin rähjäiseksi ja hetken aikaa tuo tunsi olonsa taas siksi hiljaiseksi ja oudoksi tytöksi, joka oli ollut aikoinaan kotikylässään. Siitä ei ollut suhteessa edes niin kauan aikaa, mutta toisaalta se tuntui nykyään aivan toiselta elämältä. Tai sitten kaikki tämä oli unta ja joku päivä vielä heräisi ankeaan todellisuuteen.
Albine osasi kulla olla kohtelias, muttei osannut mitään tarkkoja etikettejä, joten onneksi toinen ei ollut mikään oikea aatelinen, vaikka saattoi hyvin olla astetta paremmin pärjäävä ku moinen muu. Ei se sinänsä häirinnyt naista, niin kauan kuin tuolta itseltään odotettu mitään erikoista. Nainen kohnsi mietteissään hieman asukokonaisuuttaan ja sipaisi hiuksiaan, joista sentään piti huolta niin hyvin kuin pystyi. Aina kun mahdollista hän pesi niitä yrteillä lisätäkseen niiden hyvinvointia, mutta aina tienpäällä ei ollut mahdollista niihinkään ylellisyyksiin. Teetä hörppivä neitokainen tuntui olevan omissa ajatuksissaan, kun mies ojensi tuolle paperin ja pienen nyökkäyksen kera nainen otti sen vastaan laskettuaan teekuppinsa alas. Albine laski katseensa lappuun lueskellen toisen vastauksia ja lopulta otti hiilikynän käteensä. Eläimiä? Mitä eläimiä? Minulla on matkassa korppi, Piki, hän tosin ei pidä kaupungeista, mutta on jossain lähistöllä. nainen innostui kertomaan toisen ohimennen mainittua omat eläimensä. Albine piti eläimistä, ne olivat monella tapaa paljon yksinkertaisempia ja kiltimpiä kuin ihmiset, no ainakin rehellisiä. Ei salattuja tarkoitusperiä ja niin pois päin. Siirtyi seuraavaan kohtaan muistaen ettei ollut kommentoinut miehen ensimmäiseen kommenttiin. Nainen kurtisti hieman kulmiaan ja silmäili vielä kokonaisuutta ja puraisi huultaan itsekään sitä huomaamatta tai paremminkin mutusteli sitä tovin mietteliään oloisena. Lopulta hän kirjoitti paperiin Onko sinun helpompi lukea, vai luetko huulilta, jos puhun ääneen? neitokainen vilkaisi päätteeksi miehen suuntaan ja lopetti huulensa mutustamisen tarjoten paperia takaisin. Ei hän oikein tiennyt miksi tarjoutui vapaahetoisesti puhumaan, se oli sinänsä huvittavaa, koska yleensä nainen oli se hiljaisempi osapuoli. Tietysti Jerrellin kuurous vaikutti asiaan, mutta halusi jonkinlaista kontaktia mieheen mikä ei tuntunut oikein helpolta kun kummatkin kirjoittivat.
Saatuaan vastauksen, oli se lupa puhua tai kannustus kirjoittamaan Albine jatkoi ottaen jokatapauksessa paperin eteensä. "Matkustamisessakin on hyvät ja huonot puolensa, pidän siitä kuitenkin, olen aina halunnut nähdä maailmaa ja nyt olen sen tehnyt", nainen kertoi joko suullisesti tai kirjoittamalla. Arka hymy koreili taas naisen huulilla kun tuo jatkoi. "Kiitos neuvoista, ehkä haluaisit näyttää minulle paikkoja joku päivä?" neito kysyi vaikka tunsi itsensä taas hyvin typeräksi. "Jos haluat, eikä sinulla ole muuta", tuo lisäsi vikkelästi. Moitti mielessään itseään typeräksi, miksi toinen haluaisi käyttää aikaansa tuntemattoman ohjaamiseen kaupungissa. Toinen istui nytkin teellä varmaankin vain velvollisuuden tuntoa. Naisen katse laskeutui alas kuin tuo olisi häpeissään ja naisen sormet hakeutuivat teekupin ympärille, etusormi naputti sitä hetken. Silmät osuivat myös paperilapulla komeilevaan yhteen kysymykseen, jonka toinen oli raapustanut ja se sai Albinen nostamaan katseensa takaisin mieheen. "Olen kotoisin Cryptistä", nainen vastasi rehellisesti miettien hieman miksi toinen sellaista kysyisi. "Miten niin?" tuon oli pakko kysäistä ja kosketti huomaamattaan korvaansa siirrellen hiuksiaan paremmin sen peitoksi ennen kuin tajusi kuinka typerältä tai huomiotaherättävältä ele tuntui. Nainen yskähti hieman ja syyllinen katse painui teekuppiin ennen kuin tajusi antaa paperin takaisin miehelle.