Rajatut aistit

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Re: Rajatut aistit

ViestiKirjoittaja Ylva » 03 Tammi 2016, 13:38

Nainen vastasi miehen hymyyn omallaan, hieman aralla hymyllä, siitä puuttui tietty määrätietoisuus ja itsetunto, mitä joidenkin naisten hymyssä oli. Hetken aikaa Albine katseli lappuun syventyvää miestä, tutkaillen tuon piirteitä ja olemusta ennen kuin tajusi sen olevan ehkä tökeröä käytöstä ja tunsi poskipäidensä kuumottavan niiden punertuessa aavistuksen verran, mikä näkyi kyllä kalpealla iholla. Naisen sinikatse laskeutui teekuppiinsa ja tuo kiirehti ottamaan sen käsiensä väliin, neste oli vielä lämmintä ja sopivaa juotavaksi, näin ollen nainen nosti sen huulilleen hörppien teetään sen ajan kun toinen luki. Neitokainen kyllä vilkuili toista välillä, mutta ei jäänyt tuijottamaan vaan yritti kiinnostua jostain muusta. Katse kuitenkin vääjäämättä palasi toiseen, tälläinen kommunikoiminen oli hieman erikoista ja ehkä jopa vaivaannuttavaa, mutta Albinelle se toisaalta sopi kun ei ollut tottunut puhumaan niin paljon. Toisaalta se hetki kun piti itse odotella toisen vastausta tuntui epämukavalta, koska nainen ei tietänyt oikein mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Oli toisaalta kiinnstunut tästä miehestä, mutta ei halunnut vaikuttaa tökeröltä etenkään kun toinen oli selvästi hieman hienommista piireistä vaatetuksen perusteella. Ei nyt mikään aatelisherra varmaankaan, mutta kuitenkin nainen tunsi itsensä jotenkin hyvin rähjäiseksi ja hetken aikaa tuo tunsi olonsa taas siksi hiljaiseksi ja oudoksi tytöksi, joka oli ollut aikoinaan kotikylässään. Siitä ei ollut suhteessa edes niin kauan aikaa, mutta toisaalta se tuntui nykyään aivan toiselta elämältä. Tai sitten kaikki tämä oli unta ja joku päivä vielä heräisi ankeaan todellisuuteen.

Albine osasi kulla olla kohtelias, muttei osannut mitään tarkkoja etikettejä, joten onneksi toinen ei ollut mikään oikea aatelinen, vaikka saattoi hyvin olla astetta paremmin pärjäävä ku moinen muu. Ei se sinänsä häirinnyt naista, niin kauan kuin tuolta itseltään odotettu mitään erikoista. Nainen kohnsi mietteissään hieman asukokonaisuuttaan ja sipaisi hiuksiaan, joista sentään piti huolta niin hyvin kuin pystyi. Aina kun mahdollista hän pesi niitä yrteillä lisätäkseen niiden hyvinvointia, mutta aina tienpäällä ei ollut mahdollista niihinkään ylellisyyksiin. Teetä hörppivä neitokainen tuntui olevan omissa ajatuksissaan, kun mies ojensi tuolle paperin ja pienen nyökkäyksen kera nainen otti sen vastaan laskettuaan teekuppinsa alas. Albine laski katseensa lappuun lueskellen toisen vastauksia ja lopulta otti hiilikynän käteensä. Eläimiä? Mitä eläimiä? Minulla on matkassa korppi, Piki, hän tosin ei pidä kaupungeista, mutta on jossain lähistöllä. nainen innostui kertomaan toisen ohimennen mainittua omat eläimensä. Albine piti eläimistä, ne olivat monella tapaa paljon yksinkertaisempia ja kiltimpiä kuin ihmiset, no ainakin rehellisiä. Ei salattuja tarkoitusperiä ja niin pois päin. Siirtyi seuraavaan kohtaan muistaen ettei ollut kommentoinut miehen ensimmäiseen kommenttiin. Nainen kurtisti hieman kulmiaan ja silmäili vielä kokonaisuutta ja puraisi huultaan itsekään sitä huomaamatta tai paremminkin mutusteli sitä tovin mietteliään oloisena. Lopulta hän kirjoitti paperiin Onko sinun helpompi lukea, vai luetko huulilta, jos puhun ääneen? neitokainen vilkaisi päätteeksi miehen suuntaan ja lopetti huulensa mutustamisen tarjoten paperia takaisin. Ei hän oikein tiennyt miksi tarjoutui vapaahetoisesti puhumaan, se oli sinänsä huvittavaa, koska yleensä nainen oli se hiljaisempi osapuoli. Tietysti Jerrellin kuurous vaikutti asiaan, mutta halusi jonkinlaista kontaktia mieheen mikä ei tuntunut oikein helpolta kun kummatkin kirjoittivat.

Saatuaan vastauksen, oli se lupa puhua tai kannustus kirjoittamaan Albine jatkoi ottaen jokatapauksessa paperin eteensä. "Matkustamisessakin on hyvät ja huonot puolensa, pidän siitä kuitenkin, olen aina halunnut nähdä maailmaa ja nyt olen sen tehnyt", nainen kertoi joko suullisesti tai kirjoittamalla. Arka hymy koreili taas naisen huulilla kun tuo jatkoi. "Kiitos neuvoista, ehkä haluaisit näyttää minulle paikkoja joku päivä?" neito kysyi vaikka tunsi itsensä taas hyvin typeräksi. "Jos haluat, eikä sinulla ole muuta", tuo lisäsi vikkelästi. Moitti mielessään itseään typeräksi, miksi toinen haluaisi käyttää aikaansa tuntemattoman ohjaamiseen kaupungissa. Toinen istui nytkin teellä varmaankin vain velvollisuuden tuntoa. Naisen katse laskeutui alas kuin tuo olisi häpeissään ja naisen sormet hakeutuivat teekupin ympärille, etusormi naputti sitä hetken. Silmät osuivat myös paperilapulla komeilevaan yhteen kysymykseen, jonka toinen oli raapustanut ja se sai Albinen nostamaan katseensa takaisin mieheen. "Olen kotoisin Cryptistä", nainen vastasi rehellisesti miettien hieman miksi toinen sellaista kysyisi. "Miten niin?" tuon oli pakko kysäistä ja kosketti huomaamattaan korvaansa siirrellen hiuksiaan paremmin sen peitoksi ennen kuin tajusi kuinka typerältä tai huomiotaherättävältä ele tuntui. Nainen yskähti hieman ja syyllinen katse painui teekuppiin ennen kuin tajusi antaa paperin takaisin miehelle.
Ylva
 

Re: Rajatut aistit

ViestiKirjoittaja Agna » 06 Tammi 2016, 15:08

Jerrell

Nainen silmäili eteensä ojennettuja rivejä, ja Jerrell pyöriteli teekuppia käsissään seuraillen samalla, mitä ympärillä olevat ihmiset tekivät. Pari viereistä pöytää oli tyhjentynyt, ja toisaalta yksi uusi parivaljakko oli tullut kilistelemään tuoppeja heidän lähelleen. He näyttivät iloisilta, tutkailivat nauravaisin silmin tarjoilukojun ympärillä parveilevia tarjoilijattaria. Sieviä naisia, Jerrellkin myönsi. Rahtusen nuoria osa, ja ehkeivät sellaisia, että olisivat kuuroa kiinnostaneet. Mies kiinnitti huomiotaan muiden vaatetukseen, kuten usein teki - pitihän hän itse pukeutumisesta. Silloin tällöin, kun kasvimaan pieni tuotto oli tarpeeksi hyvä, saattoi hän käväistä vaatturilla ja ostaa jonkun takin tai teetättää valmiista takista paremman. Tai sitten hän osti hatun, vaihtoehtoja oli useita. Hatut johdattelivat kuuron jälleen miettimään ohimoaan, joka oli hetki sitten saanut melkoisen iskun. Hän tunnusteli hajamielisesti hiuksiaan, jotka olivat hieman koppuraiset siitä kohdasta, mistä verta oli yritetty pyyhkiä pois. Haavaa siinä ei enää ollut, mutta Albinen parantava käsi ei sentään ollut tehnyt ihmepuhdistusta miehen hiuksille. Se nyt olisikin ehkä ollut liikaa vaadittu, eikä Jerrelliä niin haitannut moinen pikkuseikka, tulipahan vain mieleen kuitenkin.

Pian Jerrell jo saikin lappusen takaisin, ja siinä oli ilahduttavan paljon uutta tekstiä. Tämähän alkoi peräti tuntua aivan oikealta keskustelulta. Albine oli kiinnostunut Jerrellin eläimistä, ja jostain syystä kuuro oli mielissään siitä, että tällaiset pienet, ehkä turhatkin yksityiskohdat kiinnostivat naista. Tai sitten hän vain halusi keksiä jotain jutun juurta. Oli miten oli, se tuntui miehestä hyvältä ja toimi ikään kuin osoituksena siitä, että Albine ei halunnut keskustelun olevan pikimmiten ohi, jotta hän pääsisi jatkamaan matkaansa. Jerrelliä alkoi myös kiinnostaa kovasti naisen mainitsema korppi. Hänen entisellä kotipaikkakunnallaan linnut olivat olleet hyvin yleinen lemmikkilaji, jopa tunnusomainen piirre hänen kansalleen. Sen johdosta Jerrellin vaatetuksessa oli usein viittauksia lintuihin, oli se sitten sulka hatussai tai metallinen pinssi takin rintamuksessa. Korpin nimi oli Piki, ja vaistomaisesti kuuro nosti katseensa paperista ja silmäsi heidän ympäristöään, josko lintu olisi näköetäisyydellä. Ei näkynyt. Mutta no, niinhän nainen oli kirjoittanutkin: korppi ei pitänyt kaupunkiympäristöstä. Jerrell ymmärsi sen hyvin, varsinkin jos Albine ja lintu matkasivat paljon. Luonnon helmassa oli aina kaupunkia rauhaisampaa. Paitsi jos sattui olemaan kuuro, joka ei voinut pitää puoliaan; Jerrell nimittäin viihtyi enemmän väen keskellä, sillä väkijoukot toivat hänelle turvaa. Piti hän omasta rauhastaankin, mutta koska hänen ei koskaan tarvinnut paeta meteliä, vaan hän oli aina ylhäisessä hiljaisuudessaan, halusi hän mielellään pitää muut ihmiset edes näköetäisyydellä.
Minulla on kaksi vuohta, Duhiel ja Ispa. Hankin ne maitoa varten, mutta ne ovat toki myös ystäviäni. Korppi kuulostaa mielestäni upealta! En ole nähnyt lemmikkilintuja sen jälkeen, kun saavuin Cryptiin. Olisi hauskaa tavata lintusi. Samalla Jerrell tuli kertoneeksi, ettei ollut alunperin cryptiläinen, mutta sillä ei ollut väliä. Albine osaisi varmasti kysyä, jos haluaisi kuulla asiasta lisää, eikä se mikään salaisuus ollut, tietenkään.

Lisäksi Albine kysyi, haluaisiko Jerrell mielummin lukea naisen sanottavat huulilta, vai paperilta. Kysymyksen asettelusta oli nähtävissä, että nainen itse olisi puhunut mielummin, ja mies ymmärsi kyllä yskän. Se olisi hänelle paljon helpompaa. Kuuro katsahti naisen kasvoihin määritelläkseen, riittäisikö valaistus tulkitsemiseen. Valoa oli paljon enemmän kuin torin reunalla oli äsken ollut, kiitos soihtujen ja lyhtyjen, joten huuliltalukemisen ei pitäisi olla mikään ongelma. Ja ainahan Jerrell voisi pyytää Albinea kirjoittamaan tai toistamaan, mikäli ei saisi selvää. Ilmeisesti naista ei myöskään haitannut, että hänen pitäisi puhua yksin.
Saat puhua jos haluat. Jos en saa selvää tai ymmärrän väärin, niin voit korjata paperille, Jerrell lopetti vuoronsa ja antoi paperin hymyillen Albinelle. Sitten Albine sai jatkaa sitä, mistä halusi puhua, eli matkustelusta. Jerrell katsoi tarkkaavaisena naisen suuta kun tämä puhui, ja onneksi Albine oli omaksunut jo hetki aikaisemmin tavan puhua hyvin selkeästi, jotta kuuro sai puheesta selvää. Kuulevien korviin se olisi ehkä ollut liiankin artikuloitua, mutta Jerrellille se oli ehdotonta. Jerrell tunsi jonkinlaista kateutta Albinea kohtaan, kun tämä kertoi kierrelleensä maailmaa. Hän luki puhetta haltioituneena ja oli toisaalta onnellinen siitä, että toisilla oli hänen puolestaan mahdollisuus käydä kaikkialla. Kuuro olisi tarvinnut seurakseen luotettavan pataljoonan lähteäkseen matkustelemaan. Vaikka no, itsehän hän itseään esti, ei kukaan muu. Nainen myös kiitti neuvoista, ja Jerrell hymyili kiitokselle tyytyväisesti nyökäten. Samassa Albine kysyi, haluaisiko kuuro näyttää hänelle paikkoja. Kysymys oli hassu, sillä kuurona Jerrell ei voisi kertoa paikoista mitään - paitsi tietysti kirjoittamalla - mutta eihän hän voisi tällaisesta mahdollisuudesta kieltäytyä. Se oli ystävällinen osoitus siitä, että Albine luotti häneen tarpeeksi halutakseen viettää hänen kanssaan enemmänkin aikaa.
Olen otettu pyynnöstä, tekisin sen mielelläni! Jos sinua ei haittaa, että joudut kuulemaan selostukset paperilta, kuuro kirjoitti huvittuneena paperiin vastaukseksi, ja näytti vastausta sitten naiselle. Lappusella ei ollut nyt tarkkaa järjestystä, kumman vuoro oli kirjoittaa, vaan kumpikin katsoi sitä silloin kun halusi. Se lepäsi pöydällä heidän keskellään vapaana kaikenlaiselle kääntelylle.

Naisen seuraava vastaus ja kysymys saivat Jerrellin hieman hämilleen. Albine oli kuin olikin Cryptistä, vaikkei muistuttanutkaan ulkonäöltään valtaväestöä. Lisäksi nainen näytti hyvin vaivautuneelta, ehkä loukkaantuneelta? Jerrell ei osannut sanoa. Kuuro tunsi vaivaantuvansa äskeisestä kysymyksestään ja toivoi, ettei olisi kysynyt sitä. Nyt Albine tietysti ajattelisi hänen olevan jonkin sortin rasisti, tai ehkä vain mustavalkoisesti ajatteleva hölmö. Tosiasiassa Jerrell oli nähnyt jos jonkinlaista tallaajaa sekä täällä, että entisessä kodissaan, eikä hän ollut koskaan yllättynyt minkäänlaisten olioiden ulkomuodoista. Albine nyt vain sattui herättämään hänen kiinnostuksensa poikkeuksellisen kalpean ihonsa ja poikkeuksellisen mustien hiuksiensa tähden. Ehkä Jerrell voisi laittaa kysymyksen vain uteliaisuuden piikkiin? Niin hän tekisi.
Olen vain utelias, Jerrell kirjoitti hyväntahtoisesti hymyillen. Harvoja kaupunkimme asukkaita on siunattu noin vaalealla iholla tai tummilla hiuksilla, hän lisäsi sitten kohteliaisuuden nimissä ja käänsi paperin jälleen toisen luettavaksi. Muuta sanottavaa hänellä ei ollut, joten hänen olisi vain odotettava Albinen reaktiota.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Re: Rajatut aistit

ViestiKirjoittaja Ylva » 06 Tammi 2016, 19:52

Albinen silmät levisivät hieman naisen lukiessa, että toinen ei ollut Cryptistä. Kuinka kiehtovaa! Vaikka nainen olikin jo ehtinyt nähdä yhtä sun toista, tuo rakasti silti tarinoita kaukaisista maista tai tarinoita nyt yleensä, vielä kiehtovampaa se oli jos paikka oli todellinen. Hänellä olisi varmaan kirjastollinen tarukirjoja, jos nyt omistaisi edes talon. Maagi sai oikein hillitä itseään ettei olisi siltä istumalta hukuttanut toista kysymiin. Oli lähes ohittanut koko vuohikysymyksenkin, kun oli innostunut niin paljon, tosin vain piani osa siitä näkyi selvästi ulospäin. Lapuudessa ja nuoruudessa opittu tietynlainen kurinalaisuus toimi yhä, se tuli selkäytimestä ettei tunteita pahemmin kannattanut näyttää. Tietyt tunteet kuten arkuus ja nolous punoittavine poskineen oli hankalampi peittää, mutta innostuneisuus oli yksi niistä minkä salaamisessa nainen oli jotakuinkin hyvä vaikkei sitä tahallaan yrittäisikään. "Oi, he ovat varmaan suloisia", neito kommentoi mitä vuohiin tuli saatuaan ääneen puhumiseen luvan ja kunhan oli varma että toinen katsoi naiseen. Tosin naisesta kommentti tuntui typerältä nyt kun se oli sanottu, mutta minkäs sille enää mahtoi. Se sai tuon laskemana hetkeksi katseensa. Albinesta oli mukava puhua hiljaa, monilla oli vaikeuksia etenkin hälinässä kuulla naisen sanoja, mutta Jerrellille se ei ollut ongelma tai oikeastaan oli, koska tuo ei kuullut onllenkaan, mutta mies sentään luki huulilta, joten neidon äänenvoimakkuudella ei ollut väliä kunhan piti sanat selvinä ja ymmärrettävinä. Mies vaikutti myös kiinnostuneen korpista, mikä sai naisen itsensäkin vilkuilemaan läheisille katoille, mutta mokomaa ei näkynyt missään. Tosin se taisi olla jo nukkumassa jossain mukavassa piilossa. Kyllä se naisen löytäisi, tiedä häntä sitten miten, mutta aina se emäntänsä löysi. Laskettuaan katseensa takaisin mieheen nainen hymyili pienesti. "Eiköhän se vielä tule minua etsimään kerta en heti ole lähdössä jatkamaan matkaa", nainen huomautti hörpäten sitten teenloppunsa alas kurkustaan ja laskettuaan tyhjän kupin takaisin pöydälle odotti tuota paperilla vastaus mitä paikkojen katselemiseen tuli. Albine ei voinut olla naurahtamattaa ja nostikin siron kätensä suunsa eteen hetkeksi kuin pahoitellen naurahdustaan ja pudisti hieman päätään. "En minä selostusta tarvitse, paikkoja on mukava vain katsellakin. Uskon vakaasti eksyväni jos lähden yksin harhailemaan, tämä paikka on niin kauhean iso", nainen selvensi ja henkäisi sanojensa päätteeksi, koska pääkaupunki tuntui neitokaisesti hyvin suurelta ja monimutkaiselta.

Seuraavaksi toinen tuntui pahoittelevan viimeisintä kysymystään ja jo miehen ilmeet saivat neidon kurtistamaan hieman hämillään kulmiaan ennen kuin ongelma selvisi kirjotettuna paperille. Naisen luettua tekstin tuon otsa sileni ja nainen tunsi kuinka poskipäät kuumottivat. Hän ei ollut mitenkään hyvä ottamaan minkäänlaisia kehuja vastaan etenkään ulkonäöstään ja hymyilikin hieman nolosti toiselle vilkaisun kera kasvojen ollessa yhä alakenossa kohti paperia. Mitähän hän tuollaiseen edes vastaisi? Ehkä nyt oli hyvä aasinsilta kysyä toisen kotimaasta? Albine pureskeli hetken alahuultaan mietteliäänä ja nosti sitten katseensa kunnolla toiseen. Albine ei oikein tiennyt oliko hyvä idea mainita ettei tuo perimältään ollut täysin ihminen, etenkään täällä. Nainen ei halunnut valehdella, mutta toisaalta ei mies ollut suoraan asiaa kysynytkään. Yhtäkkiä tuo tajusi pitäneensä turhankin pitkän tauon ja hymyili sitten toiselle pahoittelevasti koska toisesta varmasti näytti että nainen oli vain tuijottanut toista. "Niin, tuota kiitos?" nainen sanoi hieman epäröiden. Toden totta oli erikoisesta ulkomuodostaan saanut kuulla koko elämänsä ja suurinosa siitä hyvin negatiiviseen sävyyn. "Ehkä se on jokin perimäjuttu", nainen sanoi jatkaen sen jälkeen vilkkaasti. "Sinä et ole täältä kotoisin? Millainen kotimaasi on`? Jos ei ole turhan tungeskelevaa kysyä..." nainen yritti siirtää ehkä turhankin selvästi puheenaihetta muualle, mutta minkäs voi kun ei ollut kovin hyvä muutenkaan keskustelemaan kenenkään kanssa. Ja vaikka halusi luottaa toiseen oli joitakin seikkoja mitä oli oppinut pitämään itsellään. Taitonsa, joista tuo kyllä jo tiesi ja verenperimää oli piilotellut pikkutytöstä asti, joten siitä ei edes tarkoituksella pääsisi ihan niin vain eroon.
Ylva
 

Re: Rajatut aistit

ViestiKirjoittaja Agna » 19 Touko 2016, 22:24

//Pistän tämän pelin poikki pelaajan poistumisen myötä, ainakin toistaiseksi.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron