Tummia muukalaisia


Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Viesti Ti Heinä 21, 2015 12:23

Tummia muukalaisia

Tänne Ylva ja Albine, kiitos

Elle

"Mitä teille saisi olla?" Elle oli kysynyt aivan liian monta kertaa illan aikana, ja kysyi taas uudelleen. Neiti oli päässyt tuuraamaan erään kapakan tarjoilijaa, joka makasi kotonaan vuoteessa ankaran flunssan kourissa. Kapakka, jossa hän työskenteli, ei ollut kovin kummoinen, hieman ylihinnoiteltu se oli, mutta väenpaljoudesta päätellen suosittu se taisi olla. Laitapuolen kulkijat ainakin näyttivät pitävän sitä arvossa, isäntä kun ei paljoa katsonut, kuka sisään tuli, kunhan asiakas maksoi mukisematta.
"Olut ja kauniin naisen seura aina kelpaa" mies tilasi Elleltä.
"Saatte oluenne aivan tuota pikaa" tarjoilija lupasi ja kääntyi kannoillaan. Matka tiskille loppui kuitenkin ennen kuin oli ehtinyt edes alkaa. Kaksi rotevaa miestä seistä törrötti naisen takana. Yllättynyt Elle loihti kasvoilleen kuitenkin nopeasti kohteliaan hymyn, ja tiedusteli, haluisivatko herrat tilata jotain. Toinen miehistä naurahti kopeasti.
"Emme juomia ainakaan, mutta jokin muu kyllä kelpaisi" tuo sanoi. Miehen ääni oli yllättävän miellyttävä, mutta muuta mukavaa hänessä ei ainakaan pintapuolisin vaikuttanut olevan. Hän oli harteikas, nenä oli joskus murtunut ja toinen korva näytti omituisen repaleiselta.
Elle käänsi kasvonsa poispäin. Toinen miehistä, se joka ei ollut vielä sanaakaan pukahtanut, tarttui kädellään naisen leukaan ja kohotti Ellen kasvoja niin, että tuon oli pakko katsoi miestä silmiin. Elle hämmästyi tuon pituudesta, sillä yleensä pitkä neiti ei joutunut katsomaan ketään ylöspäin, mutta mies oli reilusti pidempi kuin Elle ja toverinsa.
"Pahoitteluni, mutta täältä pystyy tilaamaan vain juotavaa sekä syötävää" Elle tokaisi, riuhtaisi itsensä miehen otteesta ja kipitti nyt tiskille hakemaan oluen sen tilanneelle miehelle. Sillä välin kaksi muukalaista olivat istuutuneet pöytään ja silmäilivät Elleä nyt sieltä käsin. Nainen tunsi kaksikon tuijotuksen selässään viedessään juoman miehelle.
Hienoinen pelko nosti päätään Ellen sisällä. Nuo varmaankin aikoisivat istua tuollaja odottaa, että hänen työvuoronsa päättyisi. Ehkä, jos hän hipsisi väentungoksen turvin ulos, niin he eivät välttämättä huomaisi sitä. Niin, sitä olisi hyvä kokeilla.
Kapakan isäntä, omituinen pihisevä mies, vaikutti pettyneeltä, kun Elle kävi sanomassa tälle, ettei voinut tänään jatkaa töitä kovan vatsakivun takia. Mies nyökkäsi hyväksyvästi, kun Elle lupasi kuitenkin huomenna tulla taas, mikäli vakituinen tarjoilija olisi yhä kipeänä.
Ovi narahti, mutta onneksi kapakan häly vaimensi sen niin, ettei kukaan kiinnittänyt siihen huomiota. Viileä yöilma tuntui Ellestä ihanan rauhoittavalta. Varmuuden vuoksi nainen lähti hölkkäämään äänettömästi kotiansa kohti. Mei olisi yllättynyt, kun Elle tulisi näin aikaisin kotiin. Varovasti neiti vilkaisi olkansa yli. Hänen sydämensä hyppäsi kurkkuun asti, eivätkä jalat enää kantaneet. Mieskaksikko oli lähtenyt seuraamaan naista.

Viesti Ti Heinä 21, 2015 1:55

Re: Tummia muukalaisia

Albine

Maagikko oli päättänyt jäädä pidemmäksi aikaa kaupunkiin. Olihan se iso ja paljon nähtävää niin hyvässä ja pahassa, mutta osaltaan päätökseen oli tainnut vaikuttaa naisen aiempi kohtaaminen kuuron miehen kanssa. Albine ei kuitenkaan asiaa niin ajatellut, vaan järkeili itselleen asian toisin. Kaupungissa oli paljon nähtävää, autettavaa ja koettavaa. Suuri osa asukkaista tuntui neidon näkemyksen mukaan olevan vähäosaisia ja kieltämättä kaupungista löytyi hyvin itsekkäitä tapauksia. Mahtui joukkoon niitä mukaviakin kuten kaikkialla. Ilta oli hiipinyt kuin yllättäen esille ja nainen oli jäänyt kadulle ihailemaan illan esiin tuomia tähtiä ja kaunista kuunsirppiä. Kaupunkiin sytytetyt katulyhdyt ja ikkunoista tulviva valo tuntui himmentävän taivaan loistoa, mikä harmitti neitokaista sillä hänestä tähtitaivas oli yksi kuneimmista asioista mitä löytyi. Pienen, tuskin kuuluvan huokaisun saattelemana nainen laski katseensa hiljaiselle kadulle. Kaupunki tuntui aina olevan täynnä elämää, nytkin ihmisten ääniä kuului siellä täällä vaikka ilta olikin ajanut nuo sisälle kapakoihin ja majatloihin. Tietysti oli monia, jotka olivat vetäytyneet jo kotitalonsa suojiin valmistautumaan nukkumaanmenoa varten ja seuraavan päivän koitoksia. Silti kaupunki tuntui olevan hyvinkin elossa vielä tähän aikaan.

Jossain kauempana haukkui koira, kun nainen lähti astelemaan eteenpäin. Hänellä ei ollut paljoa rahaa, mutta johonkin halpaan majataloon olisi parempi tänäkin yönä päästä. Tietysti voisi yrittää löytää jonkin sopivan paikan ja viettää yönsä ulkona, sillä naiselle ainakaan ilma ei ollut niin kylmä edes öiseen aikaan. Sinipukuisen naisen askeleen hidastuivat ja pysähtyivät lopulta kokonaan. Ihan kun hän olisi kuullut askelia. Nainen kallisti päätään, hänen kuulonsa oli tavallisia ihmisiä astetta parempi kiitos kaukaisen haltiaverensä. Jostain läheltä kantautui kiireisiä askeleita. Se ei sinänsä ollut erikoislaatuista, sillä tähänkin aikaan illasta joku aika ajoin harhaili kadulla menossa ties minne. Näissä askelissa oli kuitenkin jotin erilaista, vaikka nainen ei osannut sanoa edes tulivatko ne samalta kadulta vai joistain hämärämmiltä sivukujilta. Hieman epäröiden maagikko jatkoi kulkuaan toivoen ettei törmäisi mihinkään ongelmiin. Ikävä tunne naisen sisällä oli herännyt, vaikka ei osannut selittää sitä edes itselleenkään. Ehkä naisen mielikuvitus teki tepposiaan, osasivathan hiljaiset ja hämärät kujat olla pelottavia.

Viesti Ti Heinä 21, 2015 9:36

Re: Tummia muukalaisia

Elle kiihdytti juoksuvauhtiaan. Hänen olisi päästävä jonnekin piiloon miehiä. Kotiinsa nainen ei voinut hipsiä, sillä takaovi oli ollut jo rikki pidemmän aikaa, eikä sitä saanut lukkoon. Onneksi mokoma oli tuuhean pensaan takana, joten sitä ei hevillä löytänyt. Miehet saattaisivat kuitenkin olla tarpeeksi sitkeitä sisälle pääsemisen suhteen, ja silloin kävisi Ellen ja Mein kalpaten.
Nainen kuuli korvissaan oman sydämensä sykkeen. Juostessaan Elle koitti rauhoitella itseään.
Muista hengittää, sisään, ulos, sisään... Eivät he saa minua kiinni. Ja vaikka saisivatkin, voihan olla, että he ovat vaikka vain verokarhuja.
Viimeisintä ajatusta Elle ei tosin uskonut itsekään. Öinen tuuli puhalsi hänen kasvojaan vasten. Vasta nyt Elle huomasi, että oli unohtanut kapakan esiliinan yllensä. Saanpahan ainakin hyvän syyn käydä huomenna kysymässä lisää töitä, kun menen palauttamaan sen, nainen mietti kulkiessaan katuja pitkin. Hän kääntyi täysin sattumanvaraisista kulmista, mutta askeleet eivät eksyneet, vaan lähenivät. Paniikki kasvoi Ellen sisällä. Hänen olisi päästävä kauemmas miehistä. Tälläisessa pinteessä neiti ei aikaisemmin ollut koskaan ollutkaan. Veri kohisi Ellen korvissa ja hän alkoi hengästyä. Samaa vauhtia hän ei jaksaisi enää kauan pitää yllä, vaikka kohtuullisen kunnon omasikin.
Nainen kääntyi taas yhdelle kadulle, ja kuljettuaan sitä vähän matkaa eteenpäin kauhukseen huomasi sen olevan umpikuja. Hän ei ehtisi enää palaamaan sille tielle mistä oli tullut, tai hänet saataisiin kiinni. Elle hölkkäsi kujan päähän. Ehkä miehet eivät huomaisi häntä. Elle perääntyi tiellä kasvot tulosuuntaansa. Yllätyksekseen hän ei kuitenkaan törmännyt seinään, vaan johonkin aivan muuhun. Nainen kääntyi ympäri ja kuin tilauksesta, näki valtavan kokoisen orapihlajapensaan. Sinne hän pääsisi piiloon! Varoen piikkejä Elle sujahti suuren pensaan sisään.
Askeleet tulivat lähemmäs ja kääntyivät samalle kujalle. Yllätyksekseen Elle huomasi, kuinka orapihlaja kasvatti hänen suojakseen uusia oksia huimalla vauhdilla. Hämmästys vaihtui kuitenkin pian takaisin peloksi, sillä nyt nainen näki miehet, jotka olivat kulkeneet kadun päähän. Hän toivoi, etteivät he huomaisi häntä.

Viesti Ke Heinä 22, 2015 1:08

Re: Tummia muukalaisia

Oliko se sitten naisen sisällä kuiskaileva ikävä tunne vai tuon uteliaisuus joka sai naisen askeleet kääntymään pienemmälle kujalle jäi hieman epäselväksi. Oli miten oli näin kävi ja sinipukuinen nainen asteli nyt pehmein askelin hämärämpää kujaa pitkin. Askeleet olivat muuttuneet, ne olivat hiljentyneet ja nyt oli kuulunut selvemmin useampiakin askeleita. Ehkä juuri tämä herätti epäilystä ja sai naisen tutkimaan tätä öistä ilmiötä. Naisen askeleet pysähtyivät, kun katu jolla hän oli kävellyt yhtyi toiseen missä näytti muutama mies etsiskelevän jotakin,-tai jotakuta. Maagikko otti askeleen taaksepäin, jotta häntä ei nähtäisi. Kaikesta päätellen miehet olivat tukevassa humalassa, mikä jo itsessään toi ällötyksen väreitä naiseen. Albine painoi selkänsä viileää seinää vasten ja kuunteli miesten vähäsanaisia puheita mitkä varmistivat epäilyksen siitä, että nuo tosiaan olivat hukanneet jotain.

Albine kurtisti mietteliäänä kulmiaan. Hänen olisi ollut ehkä parmepi jatkaa matkaansa vähin äänin ja antaa asian olla. Tämä ei kuitenkaan sopinut yhteen naisen uteliaisuuden kanssa, vaikka pelkäsikin tappeluita ja oikeastaan kaikenlaisia kohtaamisia. Naisen sydämensyke oli kiihtynyt jännityksestä ja pieni helpottuneisuuden tunne kävi tuon sisällä miesten astellessa kujan ohi, jolla nainen itse seisoi. Noiden mentyä nainen kurkkasi taas kadulle ja lähti sitten astelemaan suuntaan josta miehet olivat tulleet. Mitähän nuo olivat etsineet?

Viesti To Heinä 23, 2015 3:04

Re: Tummia muukalaisia

Miehet astelivat lähemmäs ja kiistelivät kovaan ääneen.
"Oletkohan nyt aivan varma, että se nainen tänne tuli?"
"Kyllä se muuten tuli, jos et usko, niin olisit itse katsonut paremmin.
"Mutta minne mokoma naikkonen ehti livahtaa? Ei täällä ole pakotietä!"
"Älä seiso tumput suorina vaan tee jotain! Etsitään hänet."
Elle pidätti hengitystään. Kaksikko joko huomaisi hänet, tai sitten ei. Hän pelkäsi, että sydämenlyönnit kuuluisivat miesten korviin asti. Toinen parivaljakosta astui aivan orapihlaja-aidan eteen ja nuuhki ilmaa.
"Mitä yrität, haistaa sen vai? Kuulehan, sillä naisella ei pahemmin tainnut rahaa olla hajuvesiin," pidempi mies naurahti toverillensa.
"Ala tulla jo, nainen varmasti kääntyi jollekin toiselle kujalle. Mennään, ettei se pääse pakoon."
Repalekorvainen näytti epäileväiseltä, mutta kääntyi kuitenkin kannoillaan ja seurasi toista.
Kun kaksikon askelet eivät enää kantautuneet Ellen korviin, hän koetti pujottautua pensaasta pois. Vahvat, pikavauhdilla kasvaneet oksat eivät kuitenkaan antaneet periksi. Hämmentyneenä Elle mietti, mitä nyt tekisi. Hän oli päässyt miehiltä pakoon, mutta pensas ei päästänyt häntä kulkemaan.
"Öhh... Tuota, anteeksi arvon orapihlaja, mutta minun täytyisi päästä kulkemaan tästä läpi" neiti kuiskasi, kun ei muutakaan keksinyt. Yllätyksekseen kasvi taivutti oksiaan juuri sen verran, että Elle pääsi livahtamaan takaisin kadulle. Nainen kuiskasi pikaiset kiitokset ja oli jo aikeissa lähteä lipettiin, kun varjoista astui joku esiin. Elle jähmettyi, mutta tulija ei kuitenkaan ollut kumpikaan miehistä, vaan aivan joku muu.

Viesti To Heinä 23, 2015 8:13

Re: Tummia muukalaisia

Ensisilmäyksellä katu, joka loppui umpikujaan tuntui olevan tyhjä. Nainen oli jo aikeissa lähteä eteenpäin kun herkkiin korviin kuului pientä rapinaa. Se sai maagikon kääntämään huomionsa takaisin kujalle ja silmiään siristäen sai todistaa kuinka pensaikosta kömpi esille pitkän puoleinen neitokainen, joka tuskin oli paljoa naista itseään vanhempi. Se ei sinänsä ollut mitenkään erikoista, mutta maagikko saattoi vannoa oksien liikkuneen itsekseen. Senkin voisi laittaa helposti näköharhan piikkiin, olihan kujalla varsin hämärää, mutta maagina nainen saattoi tuntea hentoisen magian värähtelyn, kun lähistöllä käytettiin magiaa. Omiin taitoihinsa tutustuttuaan nainen oli myös oppinut aistimaan lähellään olevan magian, jota oli yllättävän paljon eri paikoissa ilman että lähellä olevat henkilöt edes tiesivät asiasta.

Vieras nainen näytti huomaavan huppupäisen Albinen, joka oivalsi että näytti varmasti hieman epäilyttävältä. Neitokainen nosti hitaasti kätensä ja otti kiinni huppunsa reunasta laskien sinisen hupun päästään niskaansa. Pieni hymy kävi naisen huulilla, mutta tuon katse oli jopa hermostunut. Ehkä tämä ei ollut ollut hyvä idea. "Hei, ei ollut tarkoitus pelästyttää", nainen totesi odottaen melkein saavansa huudot osaksi tunkeutuessaan toisen asioihin. Toinen vaikutti kieltämättä jotenkin hermostuneelta, mutta ei uhkaavalla tavalla. Albine kallisti hieman päätään katsellessaan toista sinisillä silmillään. "Onko kaikki hyvin?" hän tiedusteli muukalaiselta.

Viesti To Heinä 23, 2015 10:11

Re: Tummia muukalaisia

Elle seistä jökötti paikoillaan. Tulija laski kauniin sinisen huppunsa, jonka alta paljastuivat nuoren naisen kasvot. Elle arvioi hänet suunnilleen itsensä ikäiseksi. Helpotus, ettei tulija ollut kumpikaan edellisistä miehistä, sai pienen hymyn karehtimaan naisen huulilla, vaikkakin hänen kehonsa oli yhä jännittynyt ja valmis pinkaisemaan pakoon tilanteen niin vaatiessa. Tulija puhutteli naista, pahoitellen ettei ollut tarkoitus säikäyttää.
"Kuka olet, ja mitä haluat?" Elle kysyi naiselta. Älyten, kuinka epäkohteliaalta kuulosti, hän jatkoi:
"Anteeksi, että äyskin. Olen hieman kireällä päällä. Kaikki ei tänään ole sujunut ihan suunnitelmien mukaan."
Naisen korvat kuulostelivat kaukaa kantautuvia ääniä, joista yksikään ei onneksi muistuttanut kaksikon aikaansaamia. Vähitellen Elle rentoutui, laski hartiansa ja puhalsi ilmaa ulos.
"Vielä vähän aikaa kaikki oli aivan mainiosti, minulla oli tälle illalle työpaikka ja tiesin, mitä minun iltaani olisi pitänyt kuulua." Elle puuskahti toisen tiedustellessa, oliko kaikki hyvin.
"Sitten jokin meni pieleen. Tapasin sen kaksikon, toinen miehistä oli minua lyhyempi, hänellä oli miellyttävä ääni, murtunut nenä ja vahingoittunut korva. Se toinen taas oli paljon pidempi minua, sen ääni oli matala ja kädet karkeat." Nainen jatkoi ja selitti iltansa kulkua toiselle.
"Olen muuten Elle" hän esittäytyi. Ellen päähän pälkähti eräs kysymys.
"Tuota... Saitko sinä tuon orapihlajan käyttäytymään niin kuin se teki?" Neiti uteli vieraalta.

Viesti Pe Heinä 24, 2015 9:40

Re: Tummia muukalaisia

Toinen kuulosti kiukkuiselta, mutta se mitä tuon selityksestä sai selvää oli tuolla ollut ikävä ilta. Myötätuntoinen hymy kaartui naisen huulille, mutta tuo ei pahemmin uskaltanut sanoa mitään. Toinen jatkoi puhumista ja esittäytyikin mikä sai tuon vaikuttamaan vähemmän kiukkuselta. "Albine, hauska tutustua", nainen vastasi kohteliaaseen sävyyn kertoen vuorostaan oman nimensä. Arpikasvoinen nainen kurtisti kulmiaan kun toinen tiedusteli oliko tuo tehnyt kotain orapihlajalle. Jotain siis oli tapahtunut, mutta toinen ei näyttänyt olevan tietoinen siitä mitä oli tehnyt, jos nyt oli tehnyt jotain. Naisen katse kävi orapihlajapensaassa kuin varmistaakseen että se oli yhä siellä. Katse palautui jutustelukumppaniin ja nainen pudisti pienesti päätään. "Luulin että sinä teit", nainen huomautti viitaten orapihlajan käyttäytymiseen. Albine otti muutaman rauhallisen askeleen toista kohden pitäen kätensä esillä kaiken varalta ettei tuo toinen saisi mitään vääriä käsityksiä. "Ehkä teit sen alitajuntaisesti? Sellaista sattuu, jos ei ole harjoitellut kykyjään", maagikko ehdotti ollen varsin varma, että Elle oli itse tehnyt jotain tiedostamattaan kerta ei muitakaan paikalla ollut, eikä nyt tuntunut magiaa ilmassa, joten saattoi turvallisesti olettaa, että orapihlaja oli vain orapihlaja.

Mustat hiukset piilottivat hieman suipot korvat, joista joku tarkkasilmäinen olisi saattannut tajuta ettei maagikko ollut täysin puhdasverinen ihminen. Nyt näihin korviin kantautui taas läheneviä askelia ja puhetta. Nainen käänsi katseensa äänten suuntaan, vaikka ei varsinaisesti enää seissytkään sillä kadulla, vaan oli tullut sivukujan puolelle. Toinen ei varmaankaan kuullut mitään, eikä Albine halunnut säikytellä ketään turhan päiten. Alkoi kuitenkin olla selvä, että kyseiset äänet tulivat lähellle ja ne kuulostivat epämiellyttävästi tutuilta. Oli kuullut Elleä seuraavien miesten puhetta aikaisemminkin ja nyt alkoi ikävästi vaikuttaa siltä, että kaksikko oli palaamassa takaisinpäin. "Tuota..." maagikko aloitti ja käänsi katseensa takaisin toiseen. "Ehkä olisi parempi liikkua?"

Viesti Su Heinä 26, 2015 2:10

Re: Tummia muukalaisia

Elle meni täysin hämilleen, kun Albineksi esittäytynyt nainen totesi, että syy pöheikön käytökseen olikin Ellessä. Yllätys taisi näkyä neidin kasvoilta, sillä Albine lisäsi, että jos ei ollut harjoittanut kykyjään, saattoi aikaan saada kaikenlaista alitajuisesti. Hetken asiaa puntaroituaan Elle päätti, että toisen puheissa oli järkeä. Hänen isänsä oli Mein mukaan ollut aivan tavallinen tallaaja, mutta olisihan hieman outoa, jos luonnonhenki, jollainen Ellen äiti oli, ei osaisi lainkaan magiaa, eikös niin? Nainen nyökkäsi itsekseen päätelmilleen, sillä hänen korvaansa ne kuulostivat ainakin hieman loogisilta.
"Kyllä, olisi hyvä lähteä liikkeelle" Elle myönteli Albinen puheita. Nainen oli huolestunut ajatuksesta, että miehet palaisivat takaisin ja huomaisivat kujalla yhden sijasta kaksi leidiä. Eikä hän sitä paitsi halunnut, että Albine joutuisi hänen takiaan ongelmiin. Ellen katse palasi toiseen. Oli kuin hänen olemuksessaan olisi jokin muuttunut. Hän ei osannut sanoa mikä, mutta Albine tuntui olevan hieman enemmän varuillaan.
Elle otti muutaman askeleen poispäin orapihlajasta.
"Tämä taitaa olla ainoa reitti pois umpikujasta" hän huokaisi.

Viesti To Elo 06, 2015 9:55

Re: Tummia muukalaisia

Askeleet ja vaimea kiroilu tuntui tulevan lähempää mikä hermostutti maagikkoa suunnattomasti. Nopea nyökkäys annettiin vastaukseksi toisen sanoille ja nainen kääntyi ympäri ja lähti takaisin toiselle kadulle. Katujen risteyskohtaan päätyessä maagikko kääntyi poispäin äänten suunnasta. Ei ehtinyt ottaa montaakaan askelta, kun kuuli takaansa epämiellyttävän huudahduksen. "Hei, tuolla se on!" sanat saivat aikaan kylmiä väreitä naisen selkäpiihin eikä tuo halunnut edes katsoa taakseen vaan leikki ettei edes huomannut miehiä. Sinipukuisen naisen askeleet kuitenkin tihenivät nopeimmiksi ja tuo vilkaisi nopeasti uutta tuttavaansa. "Ovatko nuo samat miehet?" nainen kysäisi nopeasti, vaikka uskoi jo tietävänsä vastauksen. Inhottava tunne kupli Albinen vatsassa. Hän kyllä osaisi puollustaa itseään, mutta ei mielellään tekisi sitä saati käyttäisi magiaa näin avoimesti, sillä vieroksui sitä yhä peläten että tuo tuomittiin noidaksi tai muuksi epäsikiöksi taitojensa tähden. Ennen kuin toinen ehti edes kunnolla vastata muuttuivat kävelyaskeleet juoksuksi mikä sai naisen vilkaisemaan nopeasti olkansa yli vain nähdäkseen mieskaksikon lähteneen juoksemaan. Aikaa ei ollut paljon päätöksen tekoon, mutta Albine mieluummin yritti pakoon kuin jäisi taistelemaan. "Tule", tuo henkäisi itseään pidemmälle naiselle ja pinkaisi juoksuun.

Kauaa ei Albine jaksaisi juosta. Siro nainen ei omistanut kovinkaan hyvää kuntoa, vaikka se olikin jonkinverran kohentunut tuon lähdettyä katselemaan maailmaa. Kuitenkin sydämensyke nousi nopeasti ja hengitys muuttui raskaammaksi. "En tunne kaupunkia", nainen totesi ja hengähdyksen saattoi kuulla tuon äänestä. "Näytä mihin mennään", nainen henkäisi ja toivoi todellakin, että löytäisivät ihmisiä, jotka saisivat mieskaksikon lupumaan aikeistaan. Yhtäkkiä maagikko pysähtyi ja kääntyi ympäri. "Mene, mene", tuo henkäisi Ellelle huitaisten kättään menosuuntaan. Albine veti syvään henkeä ja koetti saada itsensä rauhoittumaan ja keskittymään. Vihasi näitä hetkiä, mutta oli päättänyt hankkia heille hieman lisäaikaa. Magia kihelmöi naisen ympärillä kun tuo kokosi voimiaan ja nosti molemmat kätensä suoraan eteensä tehden työntämistä muistuttavan liikkeen kun miehet olivat tarpeeksi lähellä. Maaginen ilmavirta iski paineaallon kaltaisesti mieskaksikkoon ja heitti nuo molemmat taaksepäin ja lopputuloksena selälleen maahan yllätettyinä ja varmasti isku oli iskenyt ilman pihalle keuhkoista. Albine kääntyi vikkelään ja lähti kirimään toisen naisen kiinni. Kaksikolla kestäisi hetki kömpiä ylös ja parhaimmassa tapauksessa nuo jättäisivät koko ajojahdin siihen, mutta sitä maagikko ei halunnut jäädä odottelemaan olisiko asianlaita näin vai ei.

Viesti Pe Elo 07, 2015 1:13

Re: Tummia muukalaisia

Äänet lähestyvät kahta naista pimeällä kujalla. Valitettavasti äänet olivat Ellelle ennestään tuttuja, miehet olivat palanneet takaisin. Ruskeaverikkö vilkaisi Albineksi itseään kutsuvaa naista. Jäisikö hän Ellen kanssa kohtaamaan mitä kohdattavissa oli, vai pelaisiko hän varman päälle ja pelastaisi oman nahkansa? Sitä Elle ei tiennyt, eikä hänellä ollut juurikaan aikaa jäädä pähkäilemään kun kaksikko oli jo liikkeellä. Albine kääntyi kulmasta suuntaan, josta miesten äänet eivät kuuluneet, ja Elle seurasi perässä.
Äänekäs huudahdus kertoi naisten tulleen huomatuiksi, eikä Elle ollut oikeastaan olettanutkaan, että heidän vainoojansa päästäisivät saaliinsa aivan neniensä edestä karkuun.
Albine ja Elle pyrähtivät juoksuun miesten huomattua heidät. Nuo huudahtelivat toisilleen seuratessaan naisia. Selvästi heidät oli yllättänyt se, että nyt leidejä olikin yhden sijasta kaksi. Jalat rummuttivat mukulakiveystä Ellen pinkoessa henkensä edestä eteenpäin Albinen kanssa. Kenties kirjaimellisesti. Kaksikko kääntyili kaduilta toisille ja jatkoi menoaan, mutta miehet eivät luovuttaneet. Iltataivas oli tumma, eikä tähtiä näkynyt. Ei sillä, että Ellellä olisi juuri nyt ollutkaan aikaa jäädä niitä katselemaan. Olisihan kuitenkin ollut lohduttavaa huomata edes jonkin valaisevan heidän polkujaan. Ellen ja Albinen katseet kohtasivat hetkeksi, ja hän melkein arvasi, mitä toisen päässä liikkui. Heidän olisi löydettävä ihmisiä jostain turvaan päästäkseen. Iso väkijoukko olisi ihanteellinen, sen sekaan voisi pujahtaa piiloon, ja kenties sieltä pelmahtaisi esiin joku rehti ja oikeamielinen heitä puolustamaan.
Pidempi miehistä saavutti heitä. Elle suuntasi kulkunsa jälleen uudelle kujalle. Veri kohisi naisen korvissa. Albinen kulku alkoi hidastumaan. He eivät voisi enää kauaa pitää tätä vauhtia yllä.
Albinen kulku pysähtyi kokonaan, ja nainen hoputti toista juoksemaan edelleen. Ymmällään ja hieman peloissaan Elle totteli. Eihän Albine aikosi mitään typerää? Hän kääntyi katsomaan hölkäten hetken selkä menosuuntaan päin. Albine oli vaikuttava näky, kun Elle viimein tajusi, mitä tuolla oli mielessään. Vaikuttuneena hän katseli, kun miehet lensivät hyvän matkaa taaksepäin ja paiskautuivat selälleen. Albine kääntyi ja juoksi Elleä kiinni. Toivottavasti kaksikko jättäisi naiset rauhaan ilmalennon ansiosta.
"Olet uskomattoman taitava" Elle tokaisi kun Albine oli hänen luonaan.
"Noita!" Kuului heidän takaansa. Ainakin toinen miehistä oli nähtävästi toipunut.

Viesti La Elo 08, 2015 12:00

Re: Tummia muukalaisia

Hermostunut naurahdus karkasi naisen huulilta, tuo ei ollut tottunut ottamaan vastaan kohteliaisuuksia. "Kaikkea oppii", Albine vastasi. Adrenaliinin virratessa oli paljon päättäväisempi mitä yleensä, mutta loppujenlopuksi maagikko oli oma ujo itsensä. Pieni iloinen tunne mahanpohjasta hävisi kuitenkin pian, kun turhankin tutut sanat kaikuivat kadulla. Noita. Niinpä niin kuinkas muutenkaan. Oli jotenkin toivonut että suuri kaupunki olisi ollut erilainen, mutta paikka tuntui kätkevän sisäänsä vain enemmän inhottavia tapauksia, vaikka kiletämättä niitä hyviäkin löytyi. Sen ajatteleminen sai lämpimän tunteen palaamaan, pienenä ja piilossa, mutta kuitenkin. Se myös toi naisen mieleen jotain uutta. "Kuinka pitkä matka torille on?" nainen kysäisi sillä oli jo aikaa sitten mennyt ihan sekaisin siitä missä ylipäätään oli. Vaikka oli myöhä kapupunki tuntui silti elävän etenkin erilaiset juottolat läpi yön. Tori tietysti hiljeni ennen niitä, mutta eihän vielä ollut niin myöhä, eihän? Albine näki elävästi mielessään torin erinäiset kojut ja valaisevat lyhdyt, etenkin erään tietyn kahvilan, jonka edessä oli pieniä puisia pöytiä ja pieniä lyhtyjä valaisemassa kahvilan aluetta. Maagikko toivoi kovasti että tori ei olisi turhan kaukana, sillä se oli ainut paikka joka nyt pulpahti mieleen ja jos toisella ei olisi parempaa ideaa sillä oli mentävä. Albine ei mielellään jäisi tappelemaan, vaikka tuolla olisi muitakin ässiä hihassa, mutta inhosi toisten satuttamista, vaikka tämä rymykaksikko sen varmasti ansaitsisikin.

Kiitos maagikon pienen tempun, oli kaksikko saanut hieman enemmän välimatkaa nyt kiukusta puhiseviin miehiin. Noilla ei näyttänyt paljoa järkeä olevan päässään, sillä tyhmäkin tajusi sinipukuisen naisen osaavan magiaa ja näin ollen saattoi olla todella vaarallinen. Miehet eivät kuitenkaan näköjään nähneet asiaa näin vaan jatkoivat takaa-ajoa välimatkasta huolimatta. Albine luotti Ellen suuntavaistoon ja seurasi tuota kuuliaisesti vilkuillen välillä olkansa yli nähdäkseen oliko mieskaksikko lähenemässä noita vai ei. Maagikko puri hampaansa hermostuneena yhteen ja sai aikaan pienen narskuvan äänen, joka tosin kuului vain naiselle itselleen. Koko tilanne oli hyvin stressaava ja otti kunnon päälle kieltämättä. Albine huomasi odottavansa torin lyhtypaljouden avautuvan jokaisen nurkan takaa ja toivoi todella että niin pian kävisi.

Viesti Ti Elo 25, 2015 2:14

Re: Tummia muukalaisia

"Ei torille kovin pitkä matka ole, parin kadun päässä vain" Elle vastasi Albinen tiedusteltua reittiä jokseenkin kaupungin keskustassa sijaitsevalle torille. Miehet olivat nousseet ylös, ja ruskeahiuksinen nainen pienesti pudisti päätään, sillä ei kaksikkoa voinut kovinkaan järkeviksi kuvailla. Selväksi oli käynyt, että toinen naisista oli jotakin maagin tapaista, ja vielä Ellen arvioiden mukaan melko voimakas, sen verran pitkän matkan miehet olivat lentäneet taaksepäin, mutta nuo vielä vain itsepintaisesti jatkoivat Albinen ja Ellen hiillostamista iltaisen kaupungin valoissa.
Naiset olivat saaneet hieman etumatkaa, jonka turvin Elle toivoi heidän pystyvän katoamaan torin toivottuun väenpaljouteen. Aikaisemmin jos jonkinlaista kansalaista täynnä oleva tori olisi ehkä saanut Ellen ärtymään, nyt hän toivoi etteivät ihmiset olisi jo lähteneet koteihinsa.
Elle juoksi tietä pitkin Albinen hahmo vierellään. Hänelle oli tullut kuuma, ja hiussuortuvat tuntuivat liimautuvan selkään. Vielä viimeinen kulma, ja tori aukeaisi kaksikon silmien eteen.

//Anteeksi kamalasta kestosta, yyh..

Viesti La Elo 29, 2015 8:47

Re: Tummia muukalaisia

Helpotuksen aalto kävi naisen lävitse torin lopulta avauduttua noiden eteen. Siellä jopa oli yhä ihmisiä ja myyjiäkin paikalla, vaikkakin vähemmän kuin päivisin. Silti tarpeeksi, jotta kaksikko voisi hakea ihmisjoukosta turvaa takaa-ajajiltaan. Maagikon askeleet hidastuivat noiden päästessä torille ja lopulta taantuivat reippaiksi askeleiksi juoksemisen sijasta. Nainen pujotteli muutamien ihmisten lomasta nopeasti keskemmälle toria piteän sivusilmällä huolen siitä että Elle oli mukana. Albine yritti tasata hengitystään ja samalla näyttää vähemmän epäilyttävältä, naisen siniset silmät vilkuilivat kujan suuntaan nähdäkseen änkivätkö riitapukarit ihmisjoukon sekaan vai eivät. "Ehkä he eivät tule perässä", nainen sanoi puoliääneen toivoen todella, että niin olisi. Taakseen vilkuilu kostautui kun nainen törmäsi johonkin paremmin pukeutuneeseen mieheen. "Anteeksi", nainen sanoi henkäisten sanat ulos suustaan ja jatkoi ripeästi matkaa kun äkäisen oloinen mies mulkoili naista. Kaupunki oli maagikolle vieras, mutta tunnisti erään kahvikojun, jossa oli käynyt toisen uuden tuttavuuden kanssa. Nyt nainen suuntasi askeleensa sitä kohden, sillä muisteli työntekijöiden olleen mukavia ja näin ollen toivoi kojun antavan suojaa seuraajilta. Albine veti syvempää henkeä päästyään pöytien luokse ja pysähtyi yhden tyhjän eteen kääntyen katsomaan toista naista. "Elle, eikö se niin ollut? Istutaanko alas?" nainen kysyi hieman hermostuneeseen sävyyn yrittäen kuitenkin saada äänensä kuulostamaan normaalilta. Nainen siirsi tuolin paremmin, jotta saattoi istua alas helpommin. Albine käänsi katseensa siihen suuntaan mistä nuo olivat tulleet ja yritti nähdä oliko noita seurattu. Naisella ei ollut hajuakaan olivatko miehet jääneet kujan varjoihin vai jatkaneet ajojahtia. Siniset silmät eivät saaneet näkökenttään ketään kuvaukseen sopivaa, joten nainen käänsi katseensa takaisin Elleen, mutta ei ehtinyt sanoa mitään kun hymyilevä tarjoilija tuli kyselemään mitä saisi olla. "Teetä, kiitos", nainen totesi hymyillen hieman. "Voin maksaa, jos sinulla ei ole rahaa mukana", Albine tarjoutui osoittaen sanansa Ellelle ja odotti sitten josko toinen otti jotain, kuten myös tarjoilija, joka lähti pian täyttämään pyyntöjä, jolloin naiskaksikko jäi taas kahdenkesken. "Näitkö seurattiinko meitä tänne?" nainen kysäisi kohottaen kulmiaan. Albine oli selvästi hermostunut koko tilanteesta ja muutenkin sosiaaliset tilanteet eivät olleet hänen juttunsa, mikä tosin nyt jäi sen varjoon, että jotkut idiootit yrittivät kuka ties vaikka mitä heille. Nainen nuolaisi hermostuneesti huuliaan ja yritti hymyillä. "Emmeköhän me ole ihan turvassa nyt", maagikko vakuutteli myös itselleen siinä missä toiselleen, että kaikki olisi nyt hyvin. Hän kaivoi vyöllään olevasta pussista rahamassinsa ja kaivoi sieltä oikean määrän kolikoita valmiiksi odottamaan tarjoilijan paluuta.

//Ei haittaa mitään :)

Viesti Ma Syys 28, 2015 4:23

Re: Tummia muukalaisia

Toriaukean ihmisvilinä avautui kauan kaivattuna näkynä Ellen sinivihreiden silmien eteen. Vaikka oli jo ilta, tori onneksi ei ollut käynyt vielä hiljaiseksi. Mukulakivetty maa tuntui kaikuvan askelista, ei tosin kahden naisen takaa-ajajista, vaan kansalaisista, jotka syystä tai toisesta yhä asioitaan siellä toimittivat. Elle koetti pysyä väkijoukossa notkeasti puikkelehtivan Albinen jäljillä. Naisella ei ollut pienintäkään tiedonmurusta, mihin toinen häntä johdatti, muttei antanut sen häiritä itseään. Katseensa tiiviisti Albinen selässä pitävä Elle pysähtyi äkisti, kun toinen törmäsi satunnaiseen mieheen kiirehtiessään eteenpäin. Ihmisten äänten joukosta Elle erotti Albinen pikaisen anteeksipyynnön toiselle, ennen kuin joutui taas keskittymään naisen perässä pysymiseen, sillä Albine paineli ihan rivakkaa tahtia.
He kulkivat torin toisella laidalla olevalle kahvikojulle. Kahvista Elle ei koskaan ollut välittänyt, joukoot herrasväki sitä, eikä perustyöläisellä juurikaan sellaisiin erikoisuuksiin ollut lanttejaan tuhlata, mutta teetä Elle joi mieluusti, kun siihen tilaisuus tarjoutui, ja Albinesta mallia ottaen tilasi sitä itselleenkin.
" Minä voin kyllä maksaa " nainen katsoi Albineen tuon tiedustellessa, oliko hänellä rahaa mukana.
"Minähän sitäpaitsi sinut tähän koko jupakkaan mukaan vedin, en voi olla vielä niin epäkohtelias, että jättäisin sinut kuvetta kaivamaan" Elle naurahti. Hän pudisti pahoittelevasti päätään, kun toinen tiedusteli, oliko Elle nähnyt miesten seuraavan heitä ihmisvilinään.
"Todennäköisesti he ovat jo luopuneet leikistä" nainen vahvisti luottamuksellisesti Albinelle ja vastasi tuon varovaiseen hymyyn. Itse hän ei tosin asiasta ollut varma, mutta ainahan sai toivoa?
Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö