Näkymättömästä näkyväksi


Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Pe Loka 02, 2015 10:59

Näkymättömästä näkyväksi

Isolde oli pysähtynyt kylään myymään kesän aikana keräämiään yrttejä sekä täydentämään omia ruokavarastojaan. Yleensä hän onnistui tekemään vaihtokauppoja ihmisten kanssa, sillä hän teki myös oivallisia salvoja sekä voiteita jotka olivat normaaleja tehokkaita. Niissä oli aavistus taikuutta, muttei niin paljoa, että tulokset olisivat epäilyttäviä. Siitä nainen oli hyvin tarkka.



Kiertäessään toria Isolden silmään pisti pitkä ja päivettynyt mies. Hän oli itse niin matala ja usein häntä ei edes oikeastaan huomattu, että oli järkyttävää tajuta jonkun tuijottavan sekä seuraavan. Isolde vilkaisi ympärilleen epäilevästi ja luikahti hetkeksi piiloon kynttilöitä myyvään kojuun. Hän kurkki pitkää muukalaista ja lopulta suoristi itseään hieman. Hän oli tottunut tuijottamaan toisia ylöspäin, mutta harvoin näin paljoa. Lisäksi nainen tarkisti nutturansa tilan ja oliko hän kenties onnistunut läikyttämään jotain päälleen. Kaikki oli siltä osin hyvin, jotenka hän lähti ylittämään välimatkaa tuntemattoman miehen välillä. Hän halusi tietää mikä hänestä oli tehnyt niin mielenkiintoista.

”Anteeksi, mutta en voinut olla huomaamatta, että te seuraatte minua. Oletteko mahdollisesti kaipaamassa apua? Kylän naiset kertoivat, että täällä on joku lasta saamassa ja minä olen odottanut hänen miestään. Oletteko te mahdollisesti tuleva onnekas pienokaisen isä?” Isolde kysyi ja hymyili ihan pienesti. Miesväki harvemmin haki lastenpäästäjiä, mutta näin pienessä kylässä… Isolde erottui muukalaisena selkeästi. Noidan ääni oli melko hiljainen, mutta miellyttävä. Hän ei suoranaisesti katsonut silmiin, mutta ei välittänyt uhkaavaa kuvaa itsestään.

//Aksutar ole hyvä ja liity seuraan //
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Loka 03, 2015 12:39

Re: Näkymättömästä näkyväksi

Ardashir


Syksy oli saapunut Cryptiin ja sen mukaan kannatti myös pukeutua. Ruskeiden, pohkeeseen asti ylettävien housujen lisäksi illuusiossa pysyvällä enkelillä oli yllään ruskea tunikka, sekä maahan asti yltävä paksuhko viitta. Tässä kokonaisuudessa oli hyvä liikkua. Vaikkakin paljaana olevat jalat herättivät kysymyksen jos toisenkin joidenkin silmissä, ei kukaan kehdannut siitä tulla sanomaan mitään yli kaksimetriselle kaverille. Eihän Ardashir kokenut kylmää samalla tavalla mitä kuolevaiset, mutta ei myöskään osannut moista huomioida vielä tässä vaiheessa "vierailuaan".
Hän oli viettänyt jo muutaman viikon ihmisten kaupungissa tutkien ja ihmetellen tilannetta. Kaikki tässä valtakunnassa tuntui kiinnostavan tietämätöntä enkeliä, joskaan hän ei vielä ollut uskaltautunut kyselemään sen paremmin tilanteesta keneltäkään. Tietenkin hän oli kuunnellut kaikkia, jotka olivat siitä puhuneet. Ymmärrettävästi valtakunnassa oli sota meneillään, ihmisten ja haltioiden välillä. Sota, joka ei tuntunut nyt vielä näkyvän niin suuresti kaupungissa - tai missään muuallakaan, jos Ardashiriltä kysyttiin.

Tuttuun tapaansa enkeli oli eksynyt vilskettä ja vilinää uhkuvalle torille. Torilla hän oli kiinnittänyt huomionsa yhteen tiettyyn henkilöön. Nuorehko, pieni nainen oli saanut osakseen enkelin huomion, Ardashirin lähtiessä seuraamaan tuota naista. Lähinnä siksi, että tuo huokui huomattavasti erilaisempaa energiaa mitä tavallinen kansa. Totta kai tuollainen kiinnitti enkelin huomion, Hujopin seuraillen naista pienesti hymyillen, tuon käydessä lopulta piiloutumaan kynttilöitä myyvän kojun turviin. Ei sinällään ollut yllätys, että joku häneltä piiloutuisi - kukapa nyt ei parimetriseltä mieheltä pakoon yrittäisi - mutta silti tuo oli sinällään omalla tavallaan... jopa huvittavaa.

Lopulta nainen uskaltautui juttusille enkelin kanssa, Ardashirin yrittäessä näyttää mahdollisimman leppoisalta. Ei hän halunnut antaa uhkaavaa kuvaa itsestään. Naisen kysellessä tarvitsiko mies kenties apua, pudisti Ardashir päätään napakasti. Ei hän tarvinnut apua. Ehkä joku muu. Päätä pudistettiin uudemman kerran, naisen kysellessä oliko mies kenties lasta saavan naisen isä. Ei Ardashir tietääkseen kenenkään isä ollut, ei hän ollut kenenkään naisen kanssa... sillä tavalla ollut... ainakaan vielä.
Mies kuitenkin nosti nopeasti sormensa pystyyn pyytäen naista selvästi odottamaan hetken. Samalla pitkä tummahipiä kävi kaivamaan taskustaan esiin ryttyisen paperin palan ja ojensi sen kohden naista. Paperiin oli kirjoitettu hiilellä sana Leto, mikä indikoi miehen nimeä. Ojentaessaan paperin naiselle mies myös osoitti itseään kohtaan, toivoen näin naisen ymmärtävän että Leto oli hänen kutsumanimensä. Sen enempää enkeli ei itsestään tähän hätään voinut kertoa, osoitti vain nopeasti naista kohtaan nyökäten, tällä tavalla kysellen tuon mahdollista nimeä.



// Ja täällä olemme! Anteeksi tämä sekava vastaus ja pieni kesto //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti La Loka 03, 2015 12:53

Re: Näkymättömästä näkyväksi

Isolde piti itsensä rauhallisena vaikka mies ravisti päätään ja ei ollut minkään tarpeessa. Ehkä hän oli kiinnittänyt tuon huomion ollessaan muukalainen vain. Jotkut olivat sellaisia. Tosin… Kun häntä pyydettiin odottamaan ilman sanoja noidan kulmat lensivät ylös. Hän odotti rauhallisesti näyttämättä laisinkaan siltä kuin olisi mieluummin lähtenyt menemään. Lopulta mies ojensi hänelle paperin palan. Se näytti kovia kokeneelta… Lisäksi sille oli kirjoitettu vain yksi sana: Leto. Hän ihmetteli sitä hetken, mutta elehdintä teki selväksi mitä sillä haettiin. Miehen nimi oli Leto.
”Minä olen Isolde, palveluksessasi”, hän sanoi ja katsoi paperia käsissään. ”Haluatko, että kirjoitan tähän tämän olevan sinun nimesi, jos et voi puhua?”, hän tarjoutui ja näytti paperia. Hänellä oli mukanaan mustetta ja sulkakynä laukussa sekä puhdasta pergamenttia, koska hän oli juuri ostanut ne. Hän voisi aivan hyvin käyttää hieman Leton auttamiseen. Hän ei yllättyisi jos tämä jättiläinen olisi… hidas. Jotkut ihmiset syntyivät sellaisina. He kasvoivat suuriksi ja vahvoiksi, mutta mieli jäi hieman jälkeen. Toisia kiusattiin julmasti, mutta perheestä riippuen nämä saivat yleensä elää ihan hyvää elämää, koska yleensä he olivat kovia tekemään töitä. Se auttoi tässä maailmassa.

Katsoessaan Letoa Isolde huomasi tämän jalat. Paljaat jalat viittasivat köyhyyteen. Ei ollut tavatonta nähdä niitä slummeissa, mutta… Näin syksyisin pakkanen mahtoi pistellä. Noita ei sanonut mitään. Ei hän voinut auttaa. Hänen rahansa olivat kuluneet tämän päivän ostosten myötä melko matalaksi. Hän olisi halunnut, mutta… Hänen resurssinsa olivat rajalliset.

”Jos sinä tai joku läheisesi tarvitsee apua löydät minut tuolta”, hän osoitti kylän laitaa. ”Minun vaunussani on sirkkelin kuva. Se tarkoittaa, että olen parantaja. Jos tarvitset vain kunnon annoksen muhennosta olet tervetullut jakamaan sen kanssani”, Isolde jutteli vilkuillen toista. Enempään hän ei pystyisi. Hän jatkaisi matkaansa huomenaamulla ja tekisi tämän illan puhdetöitä kuten valjaiden huoltoa ja pyykkiä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Loka 08, 2015 2:57

Re: Näkymättömästä näkyväksi

Ardashir kävi nyökkäämään ymmärtävästi, jopa pienesti kumartaen naisen esitellessä itsensä Isoldeksi. Hienoa, että tuo oli ymmärtänyt hänen nimekseen Leton, vaikka se paperin pala minkä hän oli ojentanut olikin kulunut ja viittä vaille valmis lahoamaan käsiin, puhumattakaan siitä suttuisesta tekstistä mikä sille pienelle paperin palalle oli kirjoitettu. Silti, enkeli oli huomannut että tämä oli paras tapa esitellä itsensä, mikäli joku nimeä kysyi.
Päätä kuitenkin pudistettiin Isolden tarjoutuessa kirjoittamaan paperiin Leton olevan miehen nimi. Ei hän halunnut naista sillä vaivata - osasihan hän puhua, mutta kun ei vain uskaltanut näin alkuunsa. Jos enkeli vain olisi ollut varma siitä, että kykenisi ääntään kontrolloimaan täysin, eikä karjuisi kymmenpäisen mieskuoron äänellä päin ensimmäistä vastaantulijaa, olisi hän varmasti avannut suunsa jo heti ensikättelyssä. Mutta kun ei, se ei vain luonnistunut häneltä vielä. Leto kuitenkin ojensi kätensä ja otti vastaan sen paperinpalan takaisin, mikäli Isolde sen hänelle ojensi. Se paperi ujahtaisi takaisin taskuun turvaan, kyllä enkeli sitten uuden nimilapun hankkisi, kun tarve tuli.

Nainen kävi yhä tarjoamaan apua, todeten että jos mies tai joku tämän läheisistä tarvitsisi sitä, löytyisi tämä avunantaja kylän laidalta. Ardashir nyökkäsi, jääden kovin kiusaavasti tuijottamaan naista hetkeksi.. Kunnes tuo lähti matkoihinsa, kerta mies ei mitään tuolle sanonut toviin. Oikeutettuhan tuo oli poistumaan ja Ardashir sen ymmärsi, mutta sen sijaan että olisi jättänyt naisen niin sanotusti rauhaan, lähti enkeli seuraamaan tuota jälleen. Isolde uhkui yhä mielenkiintoista voimaa, energiaa, joka veti nelisiipistä puoleensa. Hän halusi tietää enemmän tuosta naisesta, vaikka ei voinut näin suoraa kysyäkään - ja eihän sellainen kysely muutenkaan olisi käynyt päinsäkään.
Niinpä enkeli seurasi Isoldea aina sinne vankkureille asti. Nähden sen sirkkelin kuvan, tutkaili Ardashir noita vankkureita tovin kauempaa, ennen kuin lähti lähestymään siinä, missä Isolde oli jo edeltä kävellyt.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Loka 08, 2015 3:27

Re: Näkymättömästä näkyväksi

Isolden tarjous hylättiin ja hän antoi paperin takaisin taiteltuaan sen ensin varovaisesti. Hän jatkoi matkaansa pian, sillä Leto ei tehnyt elettäkään kommunikoidakseen muuten. Noita pohti mihin oli juuri päänsä pistänyt. Hän huomasi miehen seuranneen häntä vaunulle. Ehkä tuolla siis oli nälkä. Noita hymyili Letolle ja viittasi tuota istumaan.
”Älä pelkää Hunteria, se on vain iso lällyskä”, noita sanoi koiran tullessa tervehtimään tulijaa häntä ilmassa heiluen.

Pieni nuotio rätisi nopeasti Leton vierellä ja Isolde alkoi tekemään ruokaa. Hän ei jutellut mitään vaan antoi vieraansa olla. Lopulta hän kauhoi kahteen kulhoon ruokaa, haki tuoretta leipää ja vettä. Toisen puolen hän ojensi Letolle ja toisen piti itsellään. Osa annoksesta meni myös jäähtymään Hunteria varten. Koira oli parkeerannut takalistonsa uuden tuttavuuden viereen. ”Älä anna sen katseen häiritä. Se valehtelee. Kyllä se saa ruokaa joka päivä, vaikka ilmeestä luulisi ettei ole ikinä moista nähnytkään”, Isolde sanoi virnistäen. Hän istui Lenon viereen ja puhalteli hetken ruokaansa. Kielen polttaminen heti aluksi olisi loistava ajatus….
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Loka 14, 2015 11:22

Re: Näkymättömästä näkyväksi

Hujopin katse eksyi heti tuijottamaan tuota lähemmäs pyrkivää koiraa, joka häntäänsä kovin heilutti vieraan nähdessään. Hymy siinä väkisinkin nousi enkelin kasvoille, hän kun oli tottunut näkemään eläimiä lähettyvillään. Jostain syystä elukat tuntuivat hakeutuvan mielellään nelisiiven seuraan, ehkä hän sitten huokui itse sellaista energiaa, että eläimet hänen seurassaan viihtyivät. Ei sillä, että Ardashir olisi valittanut, eläimistä oli seuraa siinä missä ihmisistäkin - joskus eläimet olivat jopa mieluisampaa seuraa, noiden kanssa kun oli helpompi kommunikoida ilman sanoja. Mykkä tervehti koiraa, antaen tuon haistella kättään ja soi muutaman rapsutuksen piskin päänsyrjälle, ennen kuin naisen kehotusta seuraten kävi istahtamaan, samalla katsellen kuinka Isolde kävi nuotion sytyttämään. Tämähän meni oikeastaan ihan... mukavasti. Harvoin, todella harvoin, Ardashir törmäsi näinkin... avoimiin henkilöihin. Toki hänelle juteltiin ja sai hän seuraa silloin tällöin, mutta lähes aina hujoppi loppupeleissä hätyyteltiin tiehensä tai ilmaistiin nätisti, että nyt olisi aika lähteä eriteille. Isoldea ei näyttänyt enkelin seura haittaavan. Tuntui jopa kotoisalta olla tuon outoa magiaa uhkuvan naisen seurassa. Aivan kuin hän olisi palannut tapaamaan ystävää pitkän ajan jälkeen.

Käsi rapsutteli vierellä pysyttelevää koiraa, mykän katsellessa kuinka Isolde ruokaa kävi laittamaan. Kukaan ei sanonut mitään, eikä tuo hiljaisuus varsinaisesti Ardashiria häirinnyt. Jo pelkkä toisen seura oli tarpeeksi viihdykettä hiljaiselle kulkurille.
Leto kävi kuitenkin ottamaan vastaan sen tarjotun kulhon, jääden hetkeksi tuijottamaan tarjottua ruokaa kuin ei tietäisi mitä edessä oli. Katse kuitenkin nousi ruuasta Isolden puoleen, tuon käydessä kertomaan ettei koiran kerjäilystä kannattanut olla moksiskaan. Kyllähän Hunterista näki, että siitä pidettiin huolta, mutta varmasti sillekin olisi kelvannut ylimääräinen annos ruokaa jos vain olisi saanut. Mies nyökkäsi hymyillen, jääden sitten hetkeksi tuijottamaan Isoldea. Tuosta hehkuva magia yhä kiinnosti nelisiipeä, Ardashirin pohtien kehtaisiko siitä nyt mitään kysellä. Toisaalta, miksikäs ei?
Toinen käsi kävi poimimaan lähettyvillä olleen tikun, miehen käydessä nyt putsaamaan jalallaan hiekkaista maata, ennen kuin kirjoitti putsatulle alueelle tikulla yhden sanan. Sanan "Noita?", isoin tikkukirjaimin, Leton nostaen sen jälkeen katseensa kysyvänä Isolden puoleen ja heilautti tikkua kädessään pienesti naisen puoleen.
Eihän hän tiennyt oliko Isolde noita, mutta näin äkkiseltään enkeli uskalsi veikata... Maageja, noitia, velhoja ja velhottaria hän oli nähnyt ennenkin, kovin monesta tuntui uhkuvan samanlaista voimaa mitä Isoldesta...
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Loka 15, 2015 12:30

Re: Näkymättömästä näkyväksi

Leton tuijottaessa annosta Isolde sanoi:"Se on muhennosta. Ei ehkä näytä kummoiselta, mutta täyttää kyllä hyvin mahan". Mausta ei voinut kiistellä, joten hän ei luvannut mitään suuria makuelämyksiä. Tuijottaminen tuntui hieman häiritsevältä. Hän kuitenkin koetti hymyillä itsensä sen läpi ja nappasi pari lusikallista ruokaa. Se kuitenkin meinasi mennä väärään kurkkuun kun Leto kirjoitti maahan sanan noita. Noita nopeasti pyyhkäisi sanan maasta.
"Varo", hän sanoi nostaen sormensa ja vilkuili olkansa yli. "Täällä, minä olen vain ihminen", hän totesi ja tarkasti ettei sanasta ollut jälkeäkään. Hän ei halunnut ongelmia kaupungissa. Hän käytti magiaa salaisesti ja hyvin harvoin.

"Syö", Isolde komensi ja otti itse komentonsa käytäntöön. Hän natusti leipäänsä ja mittaili vierastaan varovaisesti. Hänen olonsa ei ollut mukava tälläisessa tilanteessa. Noituus oli tarkoin varjeltu salaisuus. Siitä ei puhuttu. Hän kun eli ihmisten keskuudessa ja oli mitätön haltioiden seurassa. Hän piti itsensä näkymättömissä molemmissa seuroissa.
"Toivottavasti et sano minusta mitään... tai kirjoita", Isolde sanoi syötyään hieman ja tasattuaan omaa järkytystään.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Loka 15, 2015 11:14

Re: Näkymättömästä näkyväksi

Muhennosta kuulemma tarjolla. Varmasti se maittaisi henkilölle jos toisellekin, eikä edes ravinnotta elävä enkeli voinut kieltää, etteikö tuo lämmin kulho edessä houkutellut. Silti, kerta hänen ei varsinaisesti tarvinnut syödä elääkseen, ei hän myöskään pitänyt mitään kiirettä aloittamisen suhteen. Ainakin sopan saattoi antaa jäähtyä näin alkuunsa, josko sitten sitä maistaisi - jos muistaisi ja ymmärtäisi.
Ardashir kävi pienesti hätkähtämään, lähinnä hämmästyksestä Isolden niin kovin nopeasti käydessä pyyhkimään tekstin maasta, jahka nainen oli ensin olkansa yli vilkuillut. Siinä vaiheessa vasta tuli muistaneeksi, ettei ihan kaikki tässä valtakunnassa arvostaneet taruolentoja - tai magiaa taitavia henkilöitä. Sotahan valtakunnassa velloi, se vaikutti henkilöön jos toiseenkin, vaikka niin kovasti yrittikin pysyä tuon sodan jaloista pois. Mies kävikin suomaan kovin pahoittelevan vilkaisun naisen puoleen, nyökytellen päätään ilmaistakseen ymmärryksen sen suhteen, ettei moista kannattanut näin avoimesti kirjoitella.

Katse laskeutui hetkeksi takaisin siihen muhennokseen, Ardashirin käydessä varovaisesti maistamaan yhä jäähtyvää annosta. Hyväähän se oli, kuten mies oli uumoillut ja lämmitti mukavasti sisuksia.
Hetkeksi kädestä laskettu tikku käytiin ottamaan takaisin otteeseen, Isolden viimeisten sanojen myötä. Samalla Leto pudisteli päätään, käyden jälleen pyyhkimään maata muutaman kerran, ennen kuin lähti kirjoittamaan: "En minä välitä".
Jahka Isolde oli nuo sanat varmasti lukenut, pyyhki Leto ne pois ennen kuin jatkoi kirjoittamista. Hitaasti maahan muodostuivat sanat; "noita, ihminen, velho, haltia, enkeli, demoni, haltia. En välitä. Salaisuutesi pysyy minulla. Sinun ei tarvitse pelätä sen suhteen".
Jahka nuo sanat oli kirjoittanut maahan, kävi Leto jälleen hetkeksi keskittymään siihen muhennokseen, antaen noidalle aikaa lukea nuo sanat maasta ja reagoida niihin.

//
9.11 Täällä on sen verran hiljaista että kiskaisen hahmoni pois. Ota yhteyttä jos/kun haluat jatkaa pelaamista! //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ma Tammi 11, 2016 12:23

Re: Näkymättömästä näkyväksi

Isolden ilme pehmeni kun mies näytti kovin katuvalta. Hän vilkaisi ympärilleen ja huokaisi. ”En minä ole vihainen. Säikähdin vain. Noitiin ei suhtauduta kamalan hyvin, kiitos pappien kiihkoilun”, nainen sanoi ja ravisti päätään surullisesti. Yksi lause pyhässä kirjassa tuntui oikeuttavan tietyn rodun vainoamisen sekä kiduttamisen. Se ei ollut kamalan mukava asia.

Muhennos ei enää maistunut erityisen hyvältä Isolden suuhun, mutta hän söi. Ennen hän olisi ehkä jättänyt lautasensa, mutta ei kulkuriksi ryhdyttyään. Mikään ei opettanut niin hyvin syömään kuin nälkä. Hän katseli kuinka Leto kirjoitti maahan ja nyökkäsi pienesti. Sitten tuo jatkoi ja Isoldesta alkoi tuntua, ettei hän ollut yksinkertaisen ihmisen kanssa tekemisissä. Hän oli olettanut niin aiemmin, mutta mies kirjoitti liian hyvin. Isolde pyyhki sanat luettueen ne ja katseli miestä uusin silmin. ”Miksi sinä et puhu?” Parantaja tiedusteli ja tutki seuralaistaan ammattilaisen silmin. Tuo oli… hyvin muodostunut. Ei merkkejä mistään pahoinpitelystä tai muusta. Ehkä mies oli vain mykkä. Tosin jokin tuossa oli hyvin outoa. Isolde liikahti vaistomaisesti askeleen taaksepäin. Oli hänelläkin jokin selviytymis vaisto!

Hunter ei ollut liikahtanut mihinkään vieraan viereltä. Se kuitenkin vilkaisi emäntäänsä tuon liikkuessa ja tumpautti maata hännällään. Jos Isolde valitsisi nyt koiralle nimeä se olisi varmaankin lällyskä tai höntti. Isolde vilkaisi muukalaista uudelleen. "Vai onko parempi kysymys mikä sinä olet?" Noita tiedusteli kallistaen päätään.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Touko 18, 2016 12:21

Re: Näkymättömästä näkyväksi

Ardashir nosti kasvoilleen pahoittelevan, ymmärtäväisen hymyn Isolden mainitessa sen, ettei noitiin suhtauduttu kovinkaan hyvin täällä. Lähinnä kiitos pappien kiihkoilun. Sen hänkin oli huomannut, tosin tuntui, että ihmiset olivat kovin kärkkäitä kaikkea normaalista poikkeavaa kohtaan. Oli hän kuullut muutaman kerran jopa sanan "friikki", jolla kuvattiin ihmisistä eroavia henkilöitä. Hänestä se ei ollut reilu ilmaisu, mutta eipä hänestä ollut väittelemään vastaan.
Muhennos kuitenkin hupeni, nelisiiven syöden viimeisiä kuullessaan naisen kysymyksen. Miksei hän puhunut? Katse nousi ruokalautasesta noidan puoleen, uteliaanneutraalin katseen tarkkaillen tuota hetken. Yleensä häneltä kysyttiin vain suoraan, oliko hän mykkä, mihin hän kykeni vain nyökkäämään. Tämä kysymys oli kuitenkin erilaisempi, eikä hän oikein tiennyt mitä siihen vastata.

Ja ennen kuin hän ehättikään vastaamaan, oli Isolde täsmentänyt, että lienisi varmaan aiheellisempaa kysyä mikä muukalainen oli. Ardashir asetti astian vierelleen maahan, antaen koiran sen nuolla puhtaaksi mikäli tuo mieli. Hänen huomionsa oli nyt kiinnittynyt noitaan. Voisiko hän kertoa tuolle totuuden? Olihan Isoldekin omia salaisuuksiaan jakanut, olisi vain reilua jos hän myös kertoisi jotain itsestään. Mutta hän ei tiennyt uskaltaisiko puhua...
Mies nyökkäsi. Kyllä hän kertoisi itsestään paremmin. Joten, Ardashir kävi nostamaan etusormensa pystyyn pyytäen näin naista odottamaan hetken. Sen jälkeen enkeli kävi riisumaan nopeasti paitansa yltään, ei hän halunnut sen repeytyvän prosessin aikana - hänellä kun ei ollut varaa vaatteisiin ja tämänkin hän oli saanut ystävälliseltä lahjoittajalta. Jahka paitansa oli riisunut, nojautui Ardashir hieman eteenpäin ja antoi neljän tumman, kultasulkaisen siipensä rikkoa täydellisen illuusion ja kasvaa selästään ulos. Ehkä Isolde osasi arvata siivistä, mikä olento oli kyseessä, tai sitten ei. Enkeli kävi neljää siipeään levittelemään ja venyttelemään, ennen kuin veti ne lähemmäs itseään. Oli sekin vapauttava tunne, kun pitkästä aikaa saattoi antaa siipien vain olla esillä ja levätä luonnollisesti.

Ja sitten mies avasi suunsa. Vetäen henkeä varovaisesti, ennen kuin koitti puhua. Mutta ei siitä puhumisesta tullut mitään. Sen sijaan että yhtäkään ymmärrettävää sanaa suustaan olisi saanut, kävi kidasta kaikumaan eritasoisia ääniä, kuin kokonainen mieskuoro olisi asunut hänen keuhkoissaan. Matalia, korkeita, huutoja, kuiskauksia. Ei mitään järkevää. Vain ääntä. Ja sen tajutessaan Ardashir sulki suunsa nopeasti ja nosti kätensä suunsa eteen pelästyneenä, katseen kiirien yhtälailla yllättyneenä Isolden puoleen.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ke Touko 18, 2016 2:53

Re: Näkymättömästä näkyväksi

Miehen katse varmisti Isolden epäilyt. Tuo oli kaikkea muuta kuin vaajavainen, mutta hiljaisuuden syy voisi olla moninainen. Selkeästi muut eivät myöskään olleet päässeet samalle arvailu tasolle noidan kanssa. Hän vaistosi asioita, mutta Leo oli jotain hyvin epämääräistä, jotain mitä Isolde ei ollut ikinä kohdannut. Kun hän oli sen tajunnut vain hetkiä sitten olisi hän voinut pitää suunsa kiinni. Mies kuitenkin tiesi hänen olevan noita ja se yksinään oli melko hälyttävää.

Hunter iski kielensä kulhoon kun se laskeutui maahan ja autuaan onnellisena unohti kaiken muun. Se ei huomannut ilmassa väreilevää odotusta onnensa kukkuloilla. Kun vihdoin Leto nyökkäsi, mutta paidan riisumista Isolde ei ollut ensimmäisenä odottanut. Hän katsoi hyvin muodostunutta ylävartaloa kun yllättäen miehen selässä oli siipiä! Ei paria vaan neljä! Isolde tuijotti niitä lumoutuneena. Ne olivat kauniit, mutta siivekkäitä olentoja oli monia.



Äänet repäisivät Isolden huomion pois sulista, joihin laskevan auringon valo osui niin kovin kauniisti. Hän olisi halunnut koskettaa niitä, mutta noidan kasvoilta ei ennen ääntä olisi voinut lukea muuta kuin ihailun kauniita sulkia kohtaan. Ääni sai hänet kuitenkin sätkähtämään ja pieni tuulenvire pyyhälsi leirin läpi. Nainen ei edes tajunnut äänen tulleen Letosta ensin. Hän etsi lähdettä kunnes tuijotti säikähtäneen näköistä miestä. Olisi ollut vaikeaa sanoa kumpi näytti enemmän yllättyneeltä. 



Yllättävän nopeasti Isolde keräsi itsensä ja henkäisi nenänsä kautta. ”No tuo selittää mikset ole innokas rupattelija”, noita totesi ja huomasi, että Hunter oli vain asettunut maahan makaamaan, lähelle miehen jalkaa ja kuorsasi. Oli siinäkin vahtikoira… Isolde sutaisi otsahiuksiaan hajamielisesti ja katseli Letoa kunnes istuutui alas. Kristityn perheen kasvattina hän oli kuullut kuvauksia enkeleistä, mutta hän oli olettanut… Niin ei hän tiennyt mitä. Liian moni kuvaus kuitenkin alkoi osumaan. ”Jos sinä seuraavaksi alat kertomaan jotain jumalan suurta suunnitelmaa, älä vaivaudu. Olen pakana”, noita totesi ja hymyili, vaikkain tunsi pientä pelkoa. Enkelien kun pitäisi pappien mukaan iskeä hänen kaltaisensa alas salamalla tai vastaavalla. Isolde todella toivoi, ettei asia olisi niin.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Touko 19, 2016 3:50

Re: Näkymättömästä näkyväksi

Ardashirin onneksi Isolde ei käynyt häntä pelästymään, ainakaan suuresti. Ihan hyvin noita olisi voinut alkaa häntä heittelemään kivillä - tai kenties viskomaan taikoja hänen niskaansa, sikäli mikäli nelisiipinen kummajainen olisi hänet pelästyttänyt syystä tai toisesta. Juuri kun oli puhuttu siitä, etteivät papit kovin hyvällä katsoneet noitia ja sitten mykkä meni ja paljasti itsensä "enkeliksi". Tosin hän ei katsonut olevansa enkeli. Ei hän kuulostanut kuvailluilta enkeleiltä. Ei hän tiennyt mikä oli, kai hän sitten jonkin tason enkeli saattoi olla, vaikka tosimuotonsa ei kyllä todellakaan muistuttanut mitään kuulemaansa.

Katse nousi Hunterista takaisin Isolden puoleen, tuon ilmoittaessa olevansa pakana. Ardashir hymähti ja pudisti päätään, käyden sitten kirjoittamaan hiekkaan sanat: "En tunne häntä", tällä viitaten itse Jumalaan. Kuka tai mikä ikinä olikaan jumala. Nelisiipi nielaisi ja veti varovaisesti henkeä, ennen kuin suunsa kävi avaamaan. Koittaen nyt kuiskata varovaisesti.
"Ei jumalaa. Vain ääni, vuosien takaa", Ardashir sai sanotuksi äänellä, joka pysyi suhteellisen hyvin kasassa. Silti se oli moniääninen, ainakin kolme eri ääntä puhui samaan aikaan tai vuorotellen, yhden kuiskien, yhden puhuen lempeänpehmeästi matalalta, yhden taas kuulostaen pelokkaalta.

"Täällä... Etsimässä langenneita. Uskoja... vääristäviä... Pakanat - turvassa", Moniääninen koitti selittää tarkoitustaan, joka oli hänelle itselleenkin hieman epäselvä. Hän halusi rangaista niitä, jotka uskonsa nimissä tekivät pahaa tai väärin, niitä jotka toisia satuttivat ja rankaisivat omien aatteidensa nimessä. Tämän hän oli käsittänyt tehtäväkseen äänen perusteella, jonka oli kuullut aikoja sitten. Se, jos ei uskonut mihinkään, ei ollut taas Ardashirin ongelma. Joskin, kuinka hassua, ettei joku uskonut ylempiin voimiin edes alitajuntaisesti, kun edessä istui "enkeli". Tosin olihan Ardashir itse juuri sanonut, ettei jumalaa tuntenut - ei se kuitenkaan tarkoittanut, etteikö moista olisi ollut jossain. Mistä hän tiesi. Hyvä jos tiesi edes missä suunnassa oli pohjoinen.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Touko 19, 2016 6:42

Re: Näkymättömästä näkyväksi

Enkeli ei tuntenut Jumalaa - siinä olisi kotiväelle jotain sulateltavaa. Isolde virnisti vain pienesti. Hän itse Ajatteli Jumalatartaan enemmän tietoisuutena, joka ohjasi vuosien kulkua ja elämää. Ei ollut tarvetta kirjoittaa kirjoja, vain kunnioittaa sitä mitä oli. Tosin kun Leto puhui Isolden piti pinnistellä jonkin verran. Puhe oli niin erilaista, että siihen tottumiseen menisi taatusti aikaa. ”Ai… Noh, kai meillä kaikilla on jokin sisäinen ääni, joka antaa jonkin suunnan”, Isolde totesi ajatellen omatuntoaan ja mikä oli hänet ohjannut parantajaksi.

Kuullessaan olevansa turvassa Isolden selkä rentoutui ja hän naurahti. ”Surullisinta siinä on se, että me kaikki kuvittelemme olevamme oikeassa tässä asiassa”, nainen sanoi kääntyen tekemään teetä ja kiikutti pannun tulille. Hän vilkaisi Letoa ja totesi: ”minä tulen hyvin kristitystä perheestä. Jos he tietäisivät mikä olen, en yllättyisi, jos he luovuttaisivat minut inkvisitiolle. Olen sukuni vahvin useaan sukupolveen ja…”, Isolde katsoi käsiään hetken pohtien miksi hän puhui Letolle näitä, mutta sanoi sitten: ”ja minä tunnen, kun joku on kohtaamassa kuoleman”.


Noita käänsi selkänsä kaivaessaan kaksi kuppia teetä varten ja kyykistyi odottamaan veden kiehumista. ”Enkö minä vääristä uskontoa kun väitän, että on olemassa Äiti ja hän on kaikkialla? Käsittääkseni monen papin mielestä on loukkaavaa sanoa jumalaa edes naiseksi”, Isolde tiedusteli uteliaisuuttaan, koska ilmeisesti häntä ei oltu lyömässä pian salamalla päähän tai vastaavaa. Tosin… Se olisi varmasti yhtä suuri ihme kuin teologinen keskustelu enkelin kanssa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Touko 19, 2016 8:12

Re: Näkymättömästä näkyväksi

Ardashir nyökytteli Isolden tuumiessa jokaisella olevan sisäisen äänen, joka antaisi jonkinlaisen suunnan. Näin hänkin uskoi ja se tuntui käyvän järkeensä. Oliko kaikilla se ääni sitten niin kirjaimellinen, mitä hänellä oli ollut, sitä enkeli ei taas tiennyt. Mutta saattoihan niinkin olla. Ehkä se oli niin arkinen asia toisille, ettei siitä puhuttu? Hän ei todellakaan tiennyt.
Huulia käytiin mutristamaan kera pahoittelevan ilmeen, siivekkään samalla nyökäten Isolden puheisiin. Tottahan se oli, että kaikki kuvittelivat olevansa oikeassa. Joskin, Ardashirin silmissä kaikki olivat oikeassa oman uskonsa suhteen. Niin kauan kuin eivät tehneet uskostaan toisille pakollista tai tunteneet tarvetta satuttaa toisia uskonsa nimissä - tai käyttää uskoaan syynä satuttaa toisia... - oli kaikki hyvin. Olihan sekin vaikeasti tulkittavaa aluetta, mutta Ardashir uskoi olevansa oikeassa, silloin kun uskonsa nimissä väärää tekevän henkilön näki. Se tosin oli vain hänen uskonsa, ihan hyvin hän saattoi olla se väärintekijä tässä!

Kysyvä katse seuraili, kuinka Isolde perheestään kertoi ja käsiään katseli. Ardashir olisi halunnut tietää lisää noidan tilanteesta, mutta ei nähnyt soveliaaksi kysellä siitä. Ei hänen tehtävä ollut udella toisten menneisyyksiä. Noita kertoisi itse, jos haluaisi. Kyllä Ardashir kuuntelisi, voisi jopa tukea tarjota, jos toinen kyynelehtimään alkaisi.
Päätä käytiin vuorostaan pudistamaan, Isolden tiedustellessa, eikö hän vääristänyt uskontoa kun ei kristinuskoon taipunut. Hetken nelisiipi mietti, mitä vastaisi ja miten asian selittäisi, niin ettei puhuisi puutaheinää omalta osaltaan. Siinä samalla niitä siipiään venytellen ja levitellen, kullattujen sulkien havisten hiljaa liikkeiden mukana.
"Jokaisella omansa", nelisiipi lopulta vastasi, kyeten jo hieman paremmin puhettaan kontrolloimaan, "Ei yhtä oikeaa, ei yhtään väärää. On vain... uskoaan väärin... käyttäviä", sinällään se turhautti miestä itseäänkin, ettei osannut asiaa kunnolla muotoilla sanoiksi. Ehkä vielä joskus hän siihenkin kykenisi.
"Niin kauan, kuin yksi on... rehellinen itselleen ja... hyvä kanssaeläjille. Kun tietää.... että on tehnyt oikein ja sen... tuntee", puhuessaan nelisiipi nosti kätensä rintakehälleen ja painoi sormenpäitä vasten ihoaan, "täällä... On kaikki... hyvin".
Eihän se ehkä koko totuus ollut, mitä enkeli takaa ajoi, mutta tähän väliin hän uskoi saaneensa pointtinsa ainakin jotenkuten perille.
"Isolde.... Hyvä. Jalo", Mies lisäsi vielä nyökyttäen, äänensä muuttuen lähes hunajaisenpehmeäksi hänen mainitessa noidan nimen, "Ja perheensä väärässä... jos muuta väittävät..."
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Touko 19, 2016 10:28

Re: Näkymättömästä näkyväksi

Jokaisella oli oma uskontonsa. Siitä ajatuksesta Isolde piti ja ajatteli niinkin itse. Hänen suhteensa oli täysin erilainen kuin seuraavan kymmenen. Äiti antoi kaikkien tulla luokseen. Menneisyydestään Isolde ei kuitenkaan sanonut paljoakaan enempää jatkaessaan teen valmistusta. Kun enkeli puhui uskon väärin käytöstä Isolde laski katseensa maahan. ”Eli ne, jotka oikeuttavat uskollaan vääriä tekojako? Kuten Inkvisitio, joka tappaa noitia tai naisia, jotka ovat väärän laisia”, Isolde kysyi ja tökkäsi tulta hieman liian rajusti. Hän oli onnistunut välttämään toisinaan vain hiuskarvan verran epäilyksiä. Lapsenpäästäjillä oli muutenkin miesten keskuudessa hieman outo asema.

Isodle tiesi, että hän oli koettanut olla aina hyvä ja reilu muille. Hän ei ollut satuttanut turhaan tai vaatinut liikoja. Siksi oli hieman jännää kuulla Leton toteavan, kuinka kaikki leirissä oli hyvin. Kuvaukselle noita kuitenkin hymähti erityisesti perheen kohdalla. Ei hän sanonut mitään, mutta kaatoi mukeihin lämmintä teetä. ”Tee toisille kuten haluat itsellesi tehtävän”, Isolde sanoi ojentaessaan kupin. ”Se on minttua ja muutamia muita yrttejä. Ruuan jälkeen oikein mukava”, noita kertoi ja istuutui sitten itse Letoa vastapäätä.

Hän oli jättänyt hunajan enkelin viereen lisättyään sitä ensin omaan teehensä. Hän vihasi ihmisiä, jotka laittoivat hunajan oman makunsa mukaan toisten teehen. Hunter haisteli purkkia, mutta Isodlen käskiessä sitä jättämään purnukan rauhaan se meni takaisin enkelin luokse kerjäämään huomiota. ”Hunter tulee taistelukoira talosta. Se ei oikein halunnut taistella ja olisi varmaan päätynyt harjoitus koiraksi ellen olisi sattunut pyytämään sitä palkakseni. Perhe oli köyhä ja rahaa vähän ja he olivat melko helpottuneita kun ei tarvinnut ruokkia heille periaatteessa hyödytöntä koiraa. Se on hyvä vaunuvahti, mutta ei taitaisi satuttaa hiirtäkään ennen kunnon syytä”, Isolde kertoi koiran roikottaessa kieltään juuri sen näköisenä, ettei se osaisi kärpästäkään satuttaa.
Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö