Näkymättömästä näkyväksi

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Re: Näkymättömästä näkyväksi

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Touko 2016, 00:02

"Niin", Oli vastaus kaikessa yksinkertaisuudessaan kera nyökkäyksen, Isolden verratessa Inkvisitiota väärintekijöihin. Niin kauan, kuin nuo tappoivat viattomia naisia noitina - olivat nuo sitten noitia tai eivät - piti nelisiipi heitä pahoina. Väärinä. Jos he olisivat tappaneet vain noitia, jotka muita satuttivat teoillaan ja noituudellaan, silloin enkeli olisi ymmärtänyt Inkvisition pointin.
Tee toisille, kuten haluat itsellesi tehtävän. Siihen Ardashir ei voinut muuta kuin nyökätä hymyillen, samalla kun otti vastaan noidan ojentaman teekupin. Nuuhkaisten lämmintä, höyryävää juomaa samalla kun Isolde kuvasi sen olevan minttupainotteista, kera muutaman yrtin. Se tuoksui vallan houkuttelevalta, vaikka eihän Ardashir varsinaisesti teen päälle ymmärtänyt. Silti, mies kiitti hymähtäen, jääden pitelemään kuppia kaksin käsin edessään, odottaen teen hieman jäähtyvän. Hunajaan hän ei taas koskenut lainkaan, ei hän sitä tarvinnut ja ymmärsi sen, ettei moinen kovin halpaa hupia ollut, joten parempi vain säästää Isoldelle itselleen.

Puhe kääntyi Hunteriin, Isolden kertoessa koiran tulleen taistelukoira talosta. Ardashir kurtisti pienesti kulmiaan ja mutristi suutaan, ilmaisten näin, ettei oikeastaan pitänyt taistelukoira ideasta - saatikka sitten siitä, että taisteluhaluton Hunter olisi joutunut muiden koirien harjoittelunkohteeksi. Isolde oli siis pelastanut Hunterin hengen, oli koira siitä tietoinen tai ei.
"Olit siis... Pelastava enkeli Hunterille", Enkeli totesi hymyillen, tuoden esiin miten käsite "enkeli" oli kovin laaja, ainakin hänen mielestään. Toinen käsi nousi nätisti Hunterin puoleen silittelemään koiraa, rapsuttelemaan tuon rintakehää ja kaulanpieltä, kerta mokoma siinä vieressä yhä läähätti. Samalla toiseen käteen jäänyt teemuki nousi omille huulille, nelisiipisen maistaen sitä lämmintä, miellyttävänmakuista teetä hymyillen.
Hän oli tänään saanut aterian ja lämmintä juotavaa ja mikä parasta, seuraa. Enkeli ei tiennyt, miten olisi ikinä voinut kiittää Isoldea tästä kaikesta, tuo oli ollut niin kiltti ja avoin hänelle. Vaikka he eivät edes tunteneet toisiaan!

"En voi kiittää sinua tarpeeksi tästä... kaikesta", Enkeli hymyili, katseessaan selvää kiitollisuutta, vaikkei varsinaisesti mitään tästä olisi tarvinnutkaan, "Otit minut... vieraaksi, jaoit sen vähän... mitä itselläsi.. on".
"En omista mitään. Muuta kuin... siipeni. En tiedä, onko niistä apua... tai onko niillä minkään laista... arvoa täällä, mutta jos haluat... Saat muutaman sulistani. Kiitokseksi. Tästä".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Näkymättömästä näkyväksi

ViestiKirjoittaja cardea » 20 Touko 2016, 00:24

Ajatus siitä, että Isolde oli Hunterin enkeli sai hänet hymyilemään. ”Noh… Se menee molempiin suuntiin. Eikä kaveria jätetä”, hän totesi ja siemaisi varovasti kuumaa juotavaansa. Koira näytti nauttivan enkelin huomiosta ja ummisti silmänsä pitäen hassua urinaa kun rapsutus kohta oli juuri se oikea ja täydellinen. Oli hauskaa katsoa niin isoa koiraa ja tietää, että se oli suurin uhka villasukille.

Kun Leto puhui kiitoksesta Isolde ravisti päätään. Ei hän ensimäistä kertaa ruokkinut tuntemattomia ja tarjonnut teetä. Tosin harvemmin hän niin syvällisiä puhui… Yleensä hän oli se, jolle kerrottiin tarinoita ja ongelmia. ”Ei tarvitse kiittää. Se tulee ammatin osana. Juttuseura kelpaa aina hyvin”, hän sanoi ja lämmitteli sormiaan mukin ympärillä. Hän kuitenkin katsoi Letoa yllättyneenä tuon tarjouksesta. Enkelin sulilla oli varmasti arvoa ja Isoldella oli loitsuja, joissa niitä käytettiin. Tarjous oli houkutteleva, mutta hetken kuluttua Isolde ravisti päätään: ”ne kuuluvat sinulle. Kiitos riittää aivan hyvin. Oletan myös, että autat toisinaan muita ilman odotuksia, jotenka ansaitset samaa”. Isoldella oli kaikkea, mitä tarvita saattoi. Hänellä oli katto, ruokaa, vettä ja hyvä hevonen sekä koira. Hän pärjäisi kyllä ilman sulkia.

//sowwy tynkä//
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Näkymättömästä näkyväksi

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Touko 2016, 17:50

Kaveria ei jätetä. Se oli sanonta, josta myös enkeli piti, vaikka kuulikin sen nyt vasta ensimmäisen kerran. Siinä kuitenkin tiivistyi kauniisti hieno periaate. Hetkeksi enkelin huomio kääntyi takaisin Hunteriin, joka tuntui olevan onnensa kukkuroilla saadessaan rapsutuksia. Lienikö enkelin kosketus erityisen mieluisa vai oliko Hunter aina näin euforinen saamastaan huomiosta, sitä Ardashir ei osannut sanoa. Silti, hän oli tyytyväinen voidessaan suoda eläimelle hyvänolontunteen näinkin helpolla.

Oli jokseenkin yllätys Isolden kieltäytyessä vastalahjasta. Mieluisa yllätys, enkelin kääntäessä katseensa hymyillen noidan puoleen. Harvoin sitä tapasi noin vaatimattomia ja hyvää hyvyyttään muita auttavia henkilöitä. Ja ottaen huomioon, millaisessa asemassa noita oli tässä yhteiskunnassa, oli se yllättävää että nainen mieluummin vaatimattomasti kieltäytyi mahdollisista arvokkaista lahjoista, tyytyen siihen mitä omisti. Auttoi vain, koska itse halusi, eikä odottanutkaan mitään vastalahjaksi.
"Olet harvinainen tuttavuus... näinä aikoina", Enkeli totesi nyökäten, samalla kun lopetti koiran rapsutuksen hetkeksi. Niiden siipien annettiin vetäytyä takaisin ihmisilluusion suojiin, ennen kuin kuppi kädestä laskettiin syrjään siksi aikaa, että mies paidan päällensä sai vedettyä.
"Kaltaisiasi... saisi olla enemmän", Ardashir lisäsi, samalla kun teekupin takaisin käteen nosti ja ojensi toisen raajansa rapsuttelemaan Hunteria jälleen.

Katse kääntyi vilkaisemaan noidan vankkureita, ennen kuin nelisiipi suunsa uudemman kerran avasi.
"Koska... matkustat?", tiedusteltiin, miehen halutessa tietää koska Isolde oli aikeissa lähteä liikkeelle - tuskin tuo pyörien päällä eli yhdessä ja samassa paikassa.


/Eiii haittaa! Ei se pituus vaan se sisältö kato //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Näkymättömästä näkyväksi

ViestiKirjoittaja cardea » 24 Touko 2016, 21:26

Enkelin hymy oli kaunis. Isolde ei päässyt siitä mihinkään ja vain käänteli kuppia kädessään. Hän hymähti: ”Älä ymmärrä väärin. Houkutus on suuri, mutta vaikket olisi ollut enkelikään, en olisi pyytänyt mitään”. Parantajana sitä tottui auttamaan yhteiskunnan alhaisimpiakin ja erityisesti ollessaan lasten päästäjänä, hän oli nähnyt asioita. Pieni hyvyys ei tehnyt kenellekkään pahaa. Se tuntui tasapainottavalta. ”Sitä en kiellä. Sota on ollut pahaksi niille, joilla ei ole mitään. Eikä meitä kätilöitä ole turhan paljoa noitavainojen alettua”, Isolde sanoi ja vilkaisi vaunujaan. Monet papit luulivat hänen toimivan jumalan tahdon vastaisesti, koska jumala muka voisi parantaa ilmankin apua jos sielu olisi tarpeeksi hurskas. Ei Jumalakaan ehtinyt kaikkialle ja silloin tarvittiin parantajia.

Enkelin vilkaistessa vaunua ja tiedustellessa Isolden liikkeitä noita kuljetti käsiään hiustensa läpi. ”Aamulla. Sain tarvittavani täältä ja ei minun kannata jäädä pidemmäksi aikaa”, hän sanoi ja joi teetään varovaisesti. ”Saa nähdä mihin tie tällä kertaa menee”, noita totesi hymyillen. ”Aiotko itse jäädä tänne vielä hetkeksi?” Isolde tiedusteli ja kaatoi itselleen hieman lisää teetä tarjoten enkelille santsikuppia. Vaatteista Isolde oli jo päätellyt, että tuskin toisella oli omaa kattoa pään päälle.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Näkymättömästä näkyväksi

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Touko 2016, 08:18

Houkutus oli suuri. Ainahan se oli, mitä tahansa oli kyseessä. Silti, jotkut kykenivät houkutuksen välttämään ja tyytymään siihen vähemmän hohdokkaaseen tulevaisuuteen. Ja se jos jokin, Oli Ardashirin mielestä hieno uhraus. Hän ei todellakaan tietänyt, mikä kultaisten sulkiensa arvo todella oli tässä valtakunnassa, mutta se että Isolde oli niistä kieltäytynyt, kertoi jo paljon noidasta. Ainakin nelisiivelle, se oli tarpeeksi kertoakseen naisen todelliset aikeet ja periaatteet.

Isolde kertoi jatkavansa matkaansa aamulla, kerta kaiken tarvitsemansa oli jo saanut. Kiertelevä elämäntyyli tietenkin kiehtoi nelisiipeä, joka halusi nähdä kaiken. Mutta, ei hänestä ollut matkustamaan. Ei ainakaan yksin. Kuitenkin, Isolden mainitessa, ettei ollut varma mihin tie vei seuraavaksi, kirkastui enkelin katse hetkeksi. Kuinka ihanaa olisikaan moinen elämäntapa. Matkata sinne tänne, tietämättä minne seuraavaksi päätyi. Totta kai se kiehtoi Ardashiria, mutta ei hän sitä ääneen käynyt mainitsemaan.
Joten, Isolden tiedustellessa aikoiko enkeli jäädä tänne, kohautti Ardashir olkiaan, ennen kuin nosti kuppiaan sen verran, että noita saattoi paremmin santsikupin kaataa.
"En ole päättänyt", Nelisiipi totesi, "etsin lähinnä.... Asutusta".
"Saavuin vastikään... Tänne. Joten en tiedä... Minne edes voisi mennä", Enkeli selitti. Ei hän tuntenut tätä valtakuntaa. Hän oli kyllä kuullut, että pohjoisessa olisi kääpiöiden kuningaskunta, mutta ei hänestä ollut sinne asti matkaamaan. Ei vielä, hän oli vasta löytänyt ihmisten kaupungin, ehkä hän voisi lähistön kyliä myös löytää, mutta juuri nyt hän mielellään pysyi kaupungin lähettyvillä... Kerta hänellä ei mitään muuta tarkoitusta ollut.


// 14.6 täällä on sen verran hiljasta että vetäsen hahmon pois. Ota yhteyttä jos ja kun haluut jatkaa! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 2 vierailijaa

cron