Elämä oli kieltämättä toisinaan hankalaa, ja näytti pahasti siltä, ettei Esra ollut saamassa mitenkään mutkatonta vastausta tällä hetkellä kaikista kuumeisimpaan (tai ainakin yhteen niistä) päänvaivaansa. Evelynillä oli kyllä selvästikin näkemyksiä asioista, ja hän kuunteli kiinnostuneena kun tämä myönsi tosiaankin tietävänsä taikuuden hoitelemisesta, mutta varsin pian asiat osoittautuivatkin huomattavasti jotakin niksejä tai ovelia kikkoja mutkikkaammiksi. Esra tuli kohottaneeksi kulmiaan melkoisesti, kun eliittikenraali selitti, miten nämä itsekin omasivat jonkinlaista taikuutta. Ja varsin pian hän sitten taas kurtisti niitä, kun tämä esitteli kädessään olevaa merkkiä. Moinen ilmeisesti oli koko jutun avain, ja nuorella palkkamiekalla oli selvästikin sulateltavaa sen kanssa. Hän tuijotti merkkiä vielä sittenkin kun toinen kohotti kättään nostaakseen tuopin huulilleen. Hän oli luullut sen olevan kukaties vain jonkinlainen tunnusmerkki, ritarikunnan pysyvä symboli, mutta ei selvästikään - ei ainakaan itsessään ja pelkästään.
"... no. Kai siinä on... järkeä. Tulta vastaan tulella, tai jotakin sellaista? Eh, minä... kai odotin jotakin helpompaa. Yleensä sitä kuulee kaiketi kokeneemmilta lähinnä... vinkkejä ja sellaista. Mutta tämä ei taida olla mikään sellainen asia muutenkaan", Esra vastasi lopulta. Hän huokaisi kevyesti, osaamatta peitellä pienoista pettymystään. Ei hän missään nimessä olisi tahtonut väittää kiittämättömältä toiselle, joka varmasti teki vain parhaansa ja kertoi mitä tähän hätään osasi, mutta jo se yksinkertainen tosiseikka, ettei hänellä tosiaan ollut jakoa näihin asioihin, eikä sitä myöskään helpolla saataisi, söi melkoisesti. Olihan toinen toki antanut pari käytännönläheisempääkin vinkkiä, mutta... siltikin. Nainen joutui tuijottelemaan hetken pöydänpintaan, ennen kuin sai lopulta ryhdistäydyttyä.
"Eh, anteeksi. Minä olen kai vähän hölmö nyt. Minä kai toivoin että olisi vain jotakin näppärää jolla tämä ei olisi niin iso ongelma. Mutta... no, jos taikuuteen ja sellaiseen voisi varautua jollain helpoilla keinoilla niin ei kai se mikään suuri juttu edes olisikaan. Kai minun sitten on tähän hätään parasta etsiä kilpi jos jotain epäilyttävää näkyy, ja toimia parasta", Esra hymähti lopulta. Ei hän turhan kauaa pystynyt tätä vastoinkäymistä kärvistelemään. Osa hänestä oli eittämättä jo uumoillutkin, ettei asioihin olisi näin helppoa ratkaisua. Hän huokaisi vielä ja pudisteli päätään koko asialle, ennen kuin kohautti olkiaan toisen suuntaan melkeinpä pahoittelevasti.
"... vaikka jos kerran taikuudelle pärjääminen vaatii taikuutta, niin kai siinä olisi järkeä että... etsii sitten käsiinsä sellaisia kapistuksia. Minä näin kerran miten yhdellä soturilla oli parantava juoma, joka pelasti tämän hengen taistelussa. Sellaiset vain kaiketi maksavat hirvittävän paljon", palkkamiekka tokaisi sitten. Jos ei muuta, ei hän selvästikään aikonut jäädä vain surkuttelemaan osaansa. Olihan tässä nyt kuitenkin ongelma, ja jollakin ilveellä se pitäisi myös ratkaista. Eipä niin, ettäkö hänellä olisi tosin ollut taikaesineistäkään yhtään sen enempää käsitystä.
"Alan kaiketi surkutella entistä enemmän sitä ettei minulla ole tällä hetkellä kahta vuotta luppoaikaa mihinkään koulutukseen. Ehm, et pystyisi hyvän sepän lisäksi esittelemään minua siinä sivussa myös jollekin näppärälle velholle? Sellaiselle joka auttaisi paremman puutteessa pelkästä säälistä ja tekaisisi muutaman suojakorun?" Esra mutisi, ennen kuin vilkaisi melkein vakavan kysyvästi eliittikenraaliin. Sitten hän kuitenkin tyrskähti. Tuskinpa nyt sentään, ei hänkään rehellisesti elätellyt toiveita jostakin noin hölmöstä. Hänen voimattomassa tilanteessaan ei kaiketi voinut oikein muutakaan kuin hymähdellä koko asialle juuri nyt. Muuten menisi synkistelyksi.
"Eh, mitenhän hirvittävän paljon sellaisista edes joutuu maksamaan? Tuskinpa sellaisia halvallakaan saa", Esra lisäsi vielä, vilkaisten kysyvästi toiseen. Tähän kysymykseen purppuraritari osaisi ehkä jopa antaa paremmankin vastauksen... olkoonkin että hän epäili jo nyt, että vastaus kirpaisisi. Taikuus ei voinut olla erityisen halpaa tai helppoa. Muutenhan sitä tekisivät kaiketi kaikki...