Vanhoja ja uusia, hyviä ja huonoja tuttavuuksia || Ylva

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Re: Vanhoja ja uusia, hyviä ja huonoja tuttavuuksia || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 29 Joulu 2015, 14:03

Evelyn nyökkäsi päätään nuorempansa sanoille siitä että kannatti mennä jo pöytään. Muhennos kyllä tutaisiin perässä. Eliittikenraali oli kaivanut kuvetta ja antanut kolikon baarimikolle todeten että ei tarvinnut vaihtorahaa mikä sai toisen ilmeen kirkastumaan ja kiitokset satelivat ilmaan. Eliitti vastasi niihin vain tyynellä olemuksellaan ennen kuin Esra jo ehdottelikin pöytään menoa ja sinne lähdettiin. Antoi toisen valita paikan, valinnanvaraa oli rutkasti ja oikean pöydän kohdalla eliitti laski tuopin kädestään ja veti tuolin itselleen toista vastapäätä istahtaen alas. Nainen irrotteli viittansa soljen ja laski koko kapistuksen tuolin selkänojalle ennen kuin keskittyi taas seuralaiseensa ja juomaansa. Eliitti oli kyllä huomioinut toisen kaipaavat katseen oluensa suuntaan ja tarttui nyt kiinni omaan tuoppiinsa kun toinen alkoi rupattelemaan. "Niin", Lyn totesi ennen kuin nosti tuopin huulilleen ja kulautti itsekin juomaa kurkustaan ennen kuin jatkoi. "Voihan sen niinkin ottaa, minun polkuni on ollut hieman erilainen", nainen myönsi näkemättä mitään syytä salata sitä. Muutenkin Evelyn oli varsin rehellinen tapaus, vaikka joskus jättikin jotain sanomatta, silti suoriin kysymyksiin vastattiin suorin vastauksin, ainakin melkein. "Katsos, minut värvättiin ristinritarien koulutukseen kun olin nuori", nainen selitti sipaisten kämmenselässään olevaa sinisävyistä merkkiä, joka löytyi molemmista käsistä. "Rehellisesti sanottuna minulle ei annettu vaihtoehtoa, joko se tai nunnaluostari", Lyn hymähti kuivasti, aihe ei ollut mikään mieltä hivelevä, joten päätyi ohittamaan sen nopeasti. "Joka tapauksessa ristinritarien koulutus ei varsinaisesti ole omillaan oloa, mutta ei minulla pahemmin mitään omaa omaisuutta ollut", nainen jatkoi ja otti toisen hörpyn oluesta jos vaikka sen maku puhdistaisi kitkerän maun kurkussa. "Se on kuitenkin nyt mennyttä, ristinritarit ovat ajautuneet harhaan", nainen totesi avoimesti mitä moni tuskin olisi uskaltanut tehdä peläten kirkon vihaa ja kaikkea. "Nykyään olen, noh olin purppuraritareissa ja periaatteessa vieläkin, vastaan heidän toiminnasta, mutta heillä on oma johtajansa", nainen selitti lyhyesti. Lynin selitys keskeytyi kun tarjoilijatar kiirehti tuomaan lihamuhennoksen ja Evelyn viittasi Esraa kohden jolloin tyttönen tiesi antaa lautasen oikealle omistajalleen.

Tämän pienen keskeytyksen lomassa Evelyn pohti miten edetä, hän ei halunnut kuulostaa liian tuputtavalta tai saarnaavalta. Hän kuitenkin halusi tuoda toisen tietoon mahdollisuuden liittyä kyseiseen järjestöön. Tarjoilijattaren lähdettyä antoi naiselle hetken aikaa pureutua ruokaansa ennen kuin heitti ilmoille kysymyksen. "Entä sinä? Olet siis palkkamiekka, eikö?" eliitti varmisti kulmiaan kohottaen hieman. "Se ei ole helppo tie eikä ihan kuka tahansa kylätyttö siihen edes sovellu", Lyn jatkoi hyväntahtoiseen sävyyn. "Saanko udella mikä sinut ajoi valintaasi?", Lyn kysäisi ja hymähti sitten. "Niin, eikä minua tarvitse teititellä", eliitti muistutti koska oli unohtanut sen aiemmin mainita.

(anteeksi kesto))
Ylva
 

Re: Vanhoja ja uusia, hyviä ja huonoja tuttavuuksia || Ylva

ViestiKirjoittaja Enkidu » 29 Joulu 2015, 16:41

Vaikka peitteli ja tyynnyttelikin sitä oluttuoppinsa varjolla, oli Esra siltikin ehdottoman ja ilmeisen kiinnostunut ja tarkkaavainen, kun Evelyn alkoi puhua omasta taustastaan. Totta puhuen tämä ei vaikuttanut erityisen yksioikoisen mieltyneeltä aiheeseen, mutta joka tapauksessa tämä puhui. Nuorempi kuuntelikin varsin vaitonaisesti ja kiinnostuneesti, kun tämä puhui värväyksestään, koulutuksestaan ja elämästään, jota ei lopulta ollut varsinaisesti voinut valita. Ristiritarien mainitseminen sai hänet tosin pälyilemään toista hieman varovaisemmin ja arvioivampaan sävyyn, mutta nopeasti taisi käydä ilmi, ettei asia ollut enää ajankohtainen. Kirkon ritarikunta oli kyllä eittämättä tuttu melkeinpä kenelle tahansa, sotureille ja tavallisille tallaajillekin, mutta eliittikenraalin mainitsemat purppuraritarit olivat Esralle jo aavistuksen tuntemattomampia. Hän oli kyllä kuullut näistä maininnan silloin tällöin; jonkinlainen riitaantunut ritarilahko tai jotakin sellaista, ilmeisesti nousussa. Joka tapauksessa selvää taisi ainakin olla selvää, että toisella oli muitakin merkittävämpiä taustoja, kuin vain paikkansa kuninkaan parhaiden joukossa. Mokoma vaati melkoista mietiskelyä.
"Mmh. Melkoista", palkkamiekka lopulta päätyi toteamaan, kuulostamatta millään muotoa vähättelevältä tai ivalliselta. Hän ei vain hetimiten keksinyt oikein parempaakaan sanottavaa koko nopeasti kerrottuun suurten asioiden vyyhtiin. Hetken verran hän tuijottikin mietteliäästi oluttuoppiinsa, ennen kuin kumosi siitä taas hieman suuhunsa. Mitäpä hän tällaisesta tiesi tai osasi edes sanoa? Mokomat asiat saivat hänet tuntemaan olonsa kovin pieneksi juuri nyt, murheineen ja vaiheineen jotka eivät olleet oikein mitään jonkin tällaisen rinnalla.
"Mutta. Vaikka ette saanutkaan valita tietänne, niin olette ainakin onnistunut sillä selvästi hyvin. Eh, ei pahalla, tuskinpa te minua tarvitsette kertomaan sellaista", Esra tokaisi lopulta, puuskahtaen hieman itselleen ja omalle hölmöydelleen. Tuskinpa kukaan tällainen tarvitsi satunnaista nukkavierua palkkasoturia kertomaan itselleen omista ansioistaan. Hän vaikeni hetkeksi hieman kiusaantuneesti, tietämättä mitä muutakaan olisi osannut sanoa koko asiaan.

Kaikeksi onneksi Esran ei tarvinnut kärvistellä asian suhteen liian pitkään. Piakkoin armollisen nopea ja kiitettävän palvelualtis piika toikin hänen eteensä annoksellisen muhennosta, ja mokoma riitti harhauttamaan hänet itsensäkin hetkeksi täysin vilpittömästi pois kaikesta kiusaannuksesta. Nopeasti ja varsin ahnaasti hän mutisi jotakin kiitoksentapaista, ennen kuin vetäisi jo lautasen kunnolla eteensä ja survaisi nopeasti lusikan muhennokseen. Nainen ei totta puhuen ehtinyt edes maistaa ensimmäistä tai toistakaan lusikallista, kunhan vain söi nopeasti ja hanakasti. Kylmä päivä ja nälkä olivat omiaan keskittämään oikeasti tärkeisiin asioihin, ja vasta Evelynin taas puhuessa hän havahtui kiinnittämään tähänkin jonkinlaista huomiota. Eliittikenraalin kysymys hänen omasta taustastaan olikin tosin omiaan vetämään taas nopeasti aavistuksen vakavammaksi. Palkkamiekka vilkaisi toista melkeinpä haljusti, kun tämä mainitsi kylätytöt, epämukavana siitä miten lähelle moinen oikeastaan kalahti, ennen kuin sitten huokaisi kevyesti. Olisi kaiketi vain reilua avata suunsa siinä missä toinenkin oli avannut.
"Noh, niinpä kaiketi. Ei tämä tosiaankaan helppoa ole, eh. Vaikka eipä minulla kaiketi koskaan sillä tavalla helppoa elämää ole ollutkaan. Mutta, siis, en minä tähän lähtenyt päästäkseni helpommalla muutenkaan. Kai minä vain halusin... olla enemmän. Jotakin... kunnioitettavampaa ja... enemmän, sillä tavalla", Esra aloitti varsin hankalasti, yrittäen haparoida sanoja, jotka eivät olisi kuulostaneet aivan niin lapsenomaisen hölmöiltä kuin miltä hän pelkäsi niiden kuulostavan. Tuntui naurettavalta edes yrittää väittää, että tällaisessa nuhjuisessa elämässä olisi ollut jotakin aatteellista, mutta siltikin hän yritti parhaansa. Ei hän tässä seurassa voinut vain mutista siitäkään miten jollakin oli ansaittava elantonsa. Varovaisesti nainen heilautti käsiään, viittoen ikään kuin yleisesti kaikkialle ympärilleen.
"Tämä kaikki on... mitä nyt on. Kyllä jokainen tietää mitä tämä sota ja kaikki muukin on. Kaikkea surkeaa ja typerää. Suurin osa väestä haluaa vain selvitä tästä. Päänsä koloon ja sitä rataa? Minä en kaiketi vain koskaan suostunut siihen. En vain sietänyt sitä ajatusta että katsoisin kun muut päättävät miten minä elän tai olen tai... muutakaan sillä tavalla. Minä halusin olla jotakin enemmän. Vaikka tämä onkin mitä on, voin ainakin päättää mitä teen ja kenelle", hän selitti parhaansa mukaan. Vaikka hän arkailikin hieman selittää asiaa, josta harvemmin edes puhui ääneen, kareili sanoissa silti aavistus ylpeyttä. Jos ei muuta, oli hän ainakin pitänyt kiinni siitä mitä piti tärkeänä. Hyvässä tai pahassa.

"... eipä tosin niin, ettäkö se tekisi asioista yhtään sen helpompi. Jotenkin tuo aina tuppaa keksimään tapoja joilla mutkistaa kaikkea", Esra puuskahti lopulta. Hän vilkaisi toiseen melkoisen kiusaantuneesti, ennen kuin sitten survaisi lusikkansa taas rivakasti muhennokseen. Näistä asioista puhuminen teki oudolla tavalla tästä kaikesta jotenkin sekä hölmömpää että varmempaa. Kaikki tämä oli eittämättä näyttänyt yksinkertaiselta ja helpommalta aikanaan. Oikeastaan vielä melko vähän aikaakin sitten. Ja sitten kaikki olikin vain mutkistunut entisestään.
Enkidu
 

Re: Vanhoja ja uusia, hyviä ja huonoja tuttavuuksia || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 01 Tammi 2016, 22:21

Eliittikenraali kuunteli nuorempansa suuripiirteistä kertomusta menneestään ja aina välillä nainen siemaisi oluttaan. Katse pysyi lähes kokoajan puhujassa, joka sai muutaman nyökkäyksen osakseen puhumisensa aikana. Kun Lyn oli varma, että toinen lopetti avasi tuo suunsa. "En oikein usko, että mikään tässä elämässä on helppoa", nainen hymähti pienesti pidellen tuoppinsa kahvasta kiinni vaikka juoma-astia olikin pöydänpinnalla. Kalpea, jopa marmorimainen nainen laski hetkeksi katseensa tuoppiinsa kuin miettien joko omia tai toisen sanoja. Katse nousi kuitenkin takaisin Esraan ja eliitti nyökkäsi päätään. "Jokatapauksessa päätöksesi oli rohkea ja ihailtava, ennen kaikkea koska olet nainen, ikävä kyllä", nainen totesi hymähtäen päälle ja virnisti hieman. "Vaikka ristinritarit värväävätkin niin miehiä kuin naisia, tiedän kyllä millaista on todistella muille pärjääväsi siinä missä muutkin. Turhan monissa paikoissa yhä katsotaan naisia alakanttiin tai jopa pidetään omaisuutena", soturi huomautti nyrpistäen hieman nenäänsä ja tuon ilme palasi suht vakavan oloiseksi. Ravistautui kuitenkin nopeasti irti rasittavasta ajatuksesta miten umpimielisiä jotkut miehet ja jopa naisetkin saattoivat olla. Jotkut hamehelmat alistuivat olemaan niin sanotusti nyrkin ja hellan välissä ja siihen että heidän piti olla jotenkin tyhmiä ja saamattomia. Olihan joitakin fyysisiä rajoituksia esimerkiksi raa'an voiman suhteen, mutta kaiken pystyi korvaamaan jollain muulla kuten taistelutaidoissa nopeudella nyt esimerkiksi. Lyn veti hieman syvempää henkeä ja hymyili pienesti. "Joka tapauksessa on ihailtavaa, että seisot omilla jaloillasi, vaikka se olisikin kovaa", Lyn myönsi nyökäten päätään taas kerran hyväksyvän oloisesti, vaikka tuskin toinen hänen hyväksyntäänsä sinänsä tarvitsi ja kulautti olutta alas kurkustaan.

Saatuaan tuopin takaisin alas nainen pyyhkäisi kädensyrjällään suupieltään, koska tuosta tuntui että oli läikyttänyt olutta suunsa ulkopuolelle. "Niin, minähän taisin lupailla jonkinlaisen palopuheen, eh?" nainen sanoi hieman leppoisampaan sävyyn. "No ei, minulle tuli vain... hmm tunne että voisit sopia purppuritareihin", nainen totesi hymyillen hieman vinosti. "Sinä osoitit erikoislaatuista... päättäväisyyttä isompaasi vastaan, se jo itsessään on ihaltavaa, tietysti tiettyyn pisteeseen asti, mutta kuitenkin", eliitti jatkoi liikahtaen hieman yrittäen kovasti muotoilla sanansa niin etteivät ne kuulostaisi painostavilta tai suorastaan käskeviltä. Lynillä oli pahoja ongelmia jos asioita ei saanut sanoa suoraan, jolloin ne yleensä kuulostivat tönköiltä ja vihaisilta jopa. "Meillä on torin lähellä toimisto, joka toimii värväyskeskuksena, josta tietysti saa myös ihan tietoa jos niikseen tulee, mutta kuitenkin se voisi olla jotain harkitsemisen arvoista", Evelyn jatkoi ja omasta mielestään kuulosti yhtä tökeröltä kuin ennenkin. "Tietysti järjestöön kuulumisessa on haittapuolensakin tai siis koulutus on vähintään kaksi vuotta ja toimintamme on vielä aika rajallista", nainen totesi hymähtäen hieman ilottomasti puhuessaan rajallisuudesta. "Kuitenkin sellainen elämä tarjoaa majapaikan ja ruuan alkuun ja myöhemmin tietysti palkkaakin töistä. Toisaalta ymmärrän hyvin jos sellainen tuntuu, etenkin nuorista kuten itse olet, kauhean paikalleen sitovalta. Tarkoitukseni oli lähinnä tuoda tämä mahdollisuus esille ja jos ei nyt niin ehkä myöhemmin", eliitti totesi kohauttaen hieman olkiaan kuin pehmittääkseen paasaavan kuuloisia sanojaan, no ainakin naisen omaan korvaan. Tuo oli tottunut jakelemaan käskyjä turhankin paljon ja muutenkin sosiaaliset no ainakin normaalit sosiaaliset kanssakäymiset olivat jääneet vähemmälle.
Ylva
 

Re: Vanhoja ja uusia, hyviä ja huonoja tuttavuuksia || Ylva

ViestiKirjoittaja Enkidu » 02 Tammi 2016, 03:55

Esra söi kaikesta huolimattakin hyvällä halulla, antaen käsiensä ja suunsa toimia samalla kun korvat kuuntelivat Evelyniä. Lämmin muhennos soljui alas kurkusta juuri kuten pitikin, täyttäen vatsaa ja lämmittäen jo kovin kylmäksi käyneitä ytimiä. Totta puhuen siellä täällä rasahteli rustonpaloja ja ihraa, mutta hän ehti hädintuskin edes huomata moista - ja vaikka olisi huomannutkin, ei paljon huonompaankin tottunut palkkamiekka varmastikaan olisi piitannut. Hän vain söi ja kuunteli toista siinä sivussa - vaikka kohottikin sitten katsettaan ja kulmiaan aavistuksen hämillään kun toinen otti hänen sukupuolensa esiin. Mokoma aihe, kuten toinenkin sitä maalaili, saattoi nopeasti mennä vähemmänkin mukavaksi, mutta toisaalta eliittikenraali oli nainen siinä missä hänkin, ja lähestyi asiaa selvästikin siltä kantilta. Siltikin tämän sanat saivat hänet huokaisemaan kevyesti ja jättämään muhennoksen hetkeksi rauhaan.
"Kaipa se on joillekin ongelma. Moni piittaa lopulta enemmän aikaansaannoksista, olipa sitten mies tai nainen. Kaipa kaikki joutuvat todistamaan itsensä tavalla tai toisella joka tapauksessa. Mutta, kaipa se silti on tosiaan ongelma joillekin. Eh, minä en ole erityisen hyvä näissä asioissa. Naisia tai miehiä, samapa se", palkkamiekka lopulta tokaisi, selvästikin aavistuksen tyytymättömänä koko aiheeseen, tai ainakin hankalana siitä. Hän oli jo kauan sitten huomannut, miten vaikea hänen oli sanoa mitään erityisen järjellistä näistä asioista. Aina se putkahti esiin, tavalla tai toisella, eikä hän koskaan päässyt eroon siitä pienestä, kiusaavasta tuntemuksesta, että oli hieman ulalla. Eh, kukapa tiesi.

Kaikeksi onneksi Esran ei tarvinnut vaivata pientä päätään mies- ja naisasioiden kanssa liian pitkään muutenkaan, Sillä Evelynillä oli selvästi muutakin mielensä päällä. Hän kohotti nyt toistakin kulmaansa, kun eliittikenraali otti äkkiä esille palopuheen, jonka oli jo aikaisemmin luvannut pitää. Palkkamiekka ei selvästikään ollut varma mitä odottaa moiselta, ja niinpä hän kuuntelikin vain vaitonaisesti. Jokin aiheessa sai toisen vaikuttamaan aavistuksen hankalalta, mikä omalla tavallaan saattoi lupailla pahaakin... joskaan ei ilmeisesti nyt. Kovin kauaa ei tarvinnut lopulta arvuutella mistä oli kyse, sillä pian tämä jo mainitsikin värväystoimiston ja kertoi järjestönsä, Purppuraritareiden, koulutustoiminnasta. Ei ollut vaikea nähdä, edes vähemmän ovelalle, mitä tämä ajoi takaa. Aavistaessaan mistä tuuli ilmaantui Esran kasvoille selkeästi pientä hankaluutta, mutta hän antoi eliittikenraalin kuitenkin puhua rauhassa loppuun, niin paljon haastetta kuin se tuntuikin tuottavan.
Vasta kun Evelyn vaikeni, reagoi palkkamiekka varsinaisesti mitenkään. Totta puhuen hän ei saman tien vastannut, vaan työnsi lusikkansa vaiteliaan mietteliäänä muhennokseen. Suullinen tai kaksi osti hieman lisäaikaa, ja hän söi ne hitaasti. Lopulta, kuitenkin, hänen oli sitten huokaistava kevyesti.
"Minä... arvostan tuota tarjousta. Aivan jokainen aseenheiluttaja ei varmastikaan tunnu... sopivalta ehdokkaalta. Mutta... mmh. Pelkäänpä, ettei se oikein ole mahdollista tähän hätään. Minulla on... muitakin velvollisuuksia, joita joudun miettimään. Eikä minulla ole tähän hätään, ainakaan tähän hätään, varaa lakata tienaamasta... sikäli kuin nyt tässä tähän hätään tienaa muutenkaan", Esra vastasi lopulta, puuskahtaen kevyesti sanojensa perään. Oli kaiketi melkoisen hoopoa vedota nukkavieruna ja melkein pennittömänä siihen miten tienasi liian hyvin voidakseen jättää sen mitä teki. Mutta kun vertailukohdat olivat "niukasti" ja "ei puupenniäkään", niin...
"En usko että tekään maksatte alokkaillenne parin vuoden ajan pelkästä harjoittelusta", hän tokaisi, jättämättä sanoihinsa mitään kysyvyyttä. Olihan toinen jo maininnut ruuan ja katon pään päällä, mikä kertoi aivan tarpeeksi.

"Ja kaipa minä olen sitten vielä tosiaan nuorikin. Nuori ja itsepäinen, eh. Minä lähdin tähän kaikkeen seisoakseni jaloillani. Ei pahalla, mutta... noh. Minä pidän vapaudestani. Eikä minusta ole mihinkään suureen aatteeseen muutenkaan, rehellisesti. Jos ei muuta, palkkamiekalle asiat pysyvät yksinkertaisina", Esra hymähti hetken hiljaisuuden jälkeen, vilkaisten Evelyniin aavistuksen pahoittelevasti. Lopulta olisi ollut raukkamaista vedota vain velvollisuuksiin, niin painava syy kuin ne olivatkin. Näiden purppuraritareiden tarkoitusperät saattoivat olla hyviä, ja kukaties hän olisi kannattanutkin niitä (moni tavallinen kansalainen ainakin tuntui niin tekevän), mutta nyt puhuttiin silti aatteista. Ainakaan tähän hätään hän ei kaivannut lisää päänvaivaa moisista.
Enkidu
 

Re: Vanhoja ja uusia, hyviä ja huonoja tuttavuuksia || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 04 Tammi 2016, 22:10

Evelyn hymyili toisen vastaukselle ja nyökkäsi päätään. "Ymmärrän kyllä", nainen vastasi ja jotain tälläistä ainakin ensi hätään oli odottanutkin. Silti oli hyvä istuttaa vaihtoehtoja tuon päähän, jos tilanne tai mieli joskus muuttuisikin. "Tuota, olen tottunut puhumaan varsin suoraan ja jos rehellisiä ollaan jakelemaan käskyjä suurimpana osana siitä, joten pahoittelen jos kuulostan jotenkin suorasukaiselta tai tyrkyttävältä, se ei ollut tarkoitukseni", Lyn selvensi hörpäten juomaansa. Oikeastaan Lyniä huvitti jopa toisen sananvalinta nuoresta ja itsepäisestä. Kunnioitti tosissaan toisen halua seisoa omilla jaloillaan ja pitää kiinni vapaudestaan. Ehkä eliitti olisi itsekin ennemmin valinnut sen tien, jos hänellä olisi ollut vaihtoehtoa. Ehkä se oli suurin syy miksi tuntui pitävän tästä nuoresta naisesta, näki tuossa paljon itseään vaikka tarkkoja taustoja ei tiennytkään. "Purppuraritareihin liittymisessä on nimenomaan kyse vapaasta valinnasta, sinne liitytään jos halutaan -ja tietysti jos päästään, joten en todellakaan tarkoita painostaa tai vaatia, päätös on sinun", eliitti vielä tähdensi. "Pyydän vain pitämään ajatuksen korvan takana, jos tilanteesi joskus muuttuu", nainen lisäsi hymyillen taas hieman mikä muodosti pienet hymykuopat tuon huultenpieliin. "Ah ja nuoressa ja itsepäisessä ei ole mitään moitittavaa", nainen huomautti ehkä hieman rennompaan sävyyn. Tietty jämäkkyys tuon puheessa silti oli, mutta selvästi jotenkin leppoisampi. Lyn ei oikein osannut täysin rentoutua ja se näkyi tuosta, mutta ei tuo silti ollut aina tosissaan tai pipo kireällä.

"Miten ruokasi maistuu", nainen tiedusteli koettaen aiheen vaihdoksella myös tuoda ilmi sitä ettei aikomus ollut vaatia tuota tekemään mitään mitä nainen itse ei ollut valmis tekemään. Olut maistui kyllä kenraalille, vaikka siemailikin sitä hitaaseen tahtiin. Ei ollut kovin nopea juomaan, mutta joi joskus paljonkin, tosin tämä nyt oli vain höpsyttelyä, ei mitään kännäämishakuista.

(äh hieman lyhyt mutta jottei seiso pidempään paikoillaan niin anti olla XD sori))
Ylva
 

Re: Vanhoja ja uusia, hyviä ja huonoja tuttavuuksia || Ylva

ViestiKirjoittaja Enkidu » 05 Tammi 2016, 02:01

Hetken verran Esra ehti melkeinpä pelätä joutuvansa kieltäytymään useammankin kerran. Valtaapitävät olivat usein tottuneita siihen että saivat tahtonsa läpi eivätkä katsoneet kieltäytymisiä turhan hyvällä. Evelyn tuntui kuitenkin ottavan asian melko hyvin - joskin tämä tuntui pelkäävän melkoisesti että vaikutti liian päsmäröivältä ja jopa pahoitteli sitä. Mokoma sai nuoren palkkamiekan vaihtamaan asentoa tuolissaan jokseenkin hämillään. Hän ei tosiaankaan ollut tottunut olemaan korkea-arvoisten pahoiteltavana, etenkään syistä joita ei rehellisesti edes nähnyt. Varsin nopeasti hän pudistikin päätään aivan vain saadakseen mokoman loppumaan ennen kuin koko tilanne menisi kiusalliseksi.
"Tuota, ei tämä mitään. Ei tämä nyt mistään tyrkyttämisestä mene", nainen mutisi lopulta, pudistellen edelleen päätään siinä toivossa, että asia sivuutettaisiin mahdollisimman nopeasti. Oli jo tarpeeksi kiusallista joutua selittelemään miksi ei pystynyt edes harkitsemaan tarjousta joka hänelle oli avokätisesti suotu, mutta vielä kiusallisemmaksi meni kun eliittikenraali pahoitteli sen esittämistäkin. Juuri sen takia hän jatkoikin nopeasti, antamatta toiselle edes varsinaisesti suunvuoroa. Kukaties moinen oli töykeää, mutta sen uhallakin hän halusi saada tilanteen liikkeelle. Kukaties mokoma helpottaisi Evelyninkin tukaluutta.
"Mutta, jos tilanne muuttuu niin harkitsen kyllä sitä. Eh, totta puhuen siitä olisi varmasti hyötyä muutenkin. Tien päällä on hankala uhrata juurikaan aikaa harjoitteluun, ja omien tietojensa jakamisesta kiinnostuneiden löytäminen on aina oma asiansa. Tietysti minä harjoittelen niin paljon kuin vain pystyn, mutta. Parikin vuotta oikeaa harjoitusta ilman häiriöitä olisi varmasti melkoisen paljon", Esra huokaisi lopulta. Oli aina hieman latteaa myöntää miten hankalaa paljon ihasteltu tekemällä oppiminen lopulta olikaan, etenkin nyt kun oli juuri kieltäytynyt paljon helpommasta vaihtoehdosta. Mutta ainakin hän oli tosissaan siitä, että yrittäisi pitää Evelynin ehdotuksen korvansa takana - eikä kaikkein vähiten, koska tämä ei alkanut pakottaa asiaa. Ehkä jossakin kohtaa olisi senkin aika. Sitten kun ei joutunut murehtimaan käytännön asioista ja olisi nähnyt tarpeeksi...

"Aa, kyllä, kyllä maistuu. Juuri nyt en muista että olisin koskaan edes syönyt mitään parempaa... joskin todennäköisesti koska muistan hädin tuskin muutenkaan milloin viimeksi olisin syönyt", Esra sutkautti Evelynin tiedustellessa maistuiko ruoka. Se, että sitä oli ja se, että suurin osa siitä oli nyt hänen sisä- eikä ulkopuolellaan kohotti mielialaa jo melkoisesti, siinä määrin että hän kehtasi jopa hieman sutkautella. Tietysti hän todellisuudessa muisti milloin oli viimeksi syönyt... joskin nahistunut ja hädin tuskin syömäkelpoinen vihannessoppa, se mitä myytiin muutamalla surkealla lantilla niille joilla ei ollut juuri varaa muuhunkaan, ei varsinaisesti ollut muistelun arvoista. Liha, rasva ja suola toivat enemmän voimaa kuin mikään määrä sitä moskaa.
"Jos Turna yrittää tulla tönimään uudestaan korstoineen, jaksan ainakin töniä nyt vastaan", palkkamiekka hymähti. Äänensävykin riitti kertomaan, ettei hän tosissaan kaavaillut tai kärkkynyt haastavansa riitaa valtavan ja äreän soturin kanssa, mutta halju tosiasia oli silti, että juuri nyt hän oli sen verran huonossa tilanteessa, että pelkkä nälkäkin oli tehnyt hänestä jo helpon viskottavan - mikä varmasti oli myös näkynyt. Hän katsahti aavistuksen haljusti eliittikenraaliin, ennen kuin sittne huokaisi.
"Tai sitten yritän käyttää tämän järkevämmin ja näyttää hieman vähemmän surkealta kun yritän saada jonkun palkkaamaan minut", hän huokaisi, survoen lisää muhennosta alas kurkustaan. Lautanen alkoi olla tyhjä, ja lisääkin olisi varmasti mennyt, mutta kaikesta huolimattakaan hän ei halunnut käyttää saamaansa vieraanvaraisuutta ja suopeutta väärin. Lisätäytteeksi hän kulauttikin sitten olutta, joka oli saanut jäädä syrjään ruuan ja nälän tieltä. Ei hänellä tosin ollut mitään valittamista senkään suhteen. Katse tosin oli jäänyt Evelyniin, ja hän vilkuili tätä hetken ajan melkoisen mietteliäästi, kuin harkiten jotakin. Lopulta hän asetti tuoppinsa takaisin pöydälle ja yskäisi, availlen ääntään.

"Eh. Tiedän että olen saanut jo enemmän apua kuin minulla on mitenkään oikeutta vaatia, ja olen hyvin kiitollinen tästä. Mutta te... tai siis, sinä todennäköisesti tiedät paremmin mitä tässä kaupungissa tapahtuu, ja sinulla on varmasti paremmat... yhteydet ihmisiin. Että, mietin tässä josko olisi mahdollista jos pystyisit hieman... järjestämään asioita? Tai siis, en minä tosiaankaan tarkoita että yritän nyt hyötyä avokätisyydestäsi, vaan että... jos tiedät että joku tarvitsisi apua tai palkkasoturin palveluksia, niin... no, sellainen pesti tulisi kyllä kipeästi tarpeeseen minulle. Siis jos joku nyt sellaista tarvitsee", Esra aloitti hankalasti. Nyt oli hänen vuoronsa kiemurrella ja kaarrella koko asiaa, ja totta puhuen hänen toinen polvensa hytkytti melkoisesti juuri nyt. Hän yritti kyllä parhaansa mukaan saada mokoman kuulostamaan soveliaalta, mutta siltikin pohjalta taisi näkyä liian hyvin läpi perusviesti: jos nyt viitsisit auttaa kun kerran viitsit jo tähänkin asti?
"Minä teen yleensä vahtihommia ja sellaista. Nyt ei vain liiku karavaaneja tai muutakaan. Mutta kyllä minä olen valmis muuhunkin jos vain tarjolla on", hän lisäsi varovaisesti.
Enkidu
 

Re: Vanhoja ja uusia, hyviä ja huonoja tuttavuuksia || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 05 Tammi 2016, 11:31

Eliitti rentoutui hieman kun toinen vakuutteli ettei ollut ottanut mitenkään väärin naisen sanoja ja sai nyökkäyksen vastaukseksi ennen kuin siirryttiin jo muihin aiheisiin. Huvittavaa kyllä Lyn tiesi miltä nälkä tuntuu, hän oli koulutuksensa alussa ollut hyvin vastahakoinen ja uppiniskainen, joka oli nuorelle tytölle koitunut kalliiksi erinäisin rangaistuksin kuten ruuan vähyydellä ellei kokonaan pois jättämisellä. Oli tuo muutamia kertoja saanut oikein selkäänkin tai arestia pienessä lukitussa huoneessa mihin yleensä oli kuulunut ruuan puuttuminenkin. Ei muistellut niitä aikoja kovinkaan lämmöllä, vaikka olikin ajan kanssa sopeutunut uuteen elämäänsä ja sääntöihin innokkaastikin. "Ikävä kuulla että ajat ovat sinulle kovat, mutta uskon että kova työ ja rehellisyys palkitaan ennemmin tai myöhemmin", nainen totesi osoittaen hieman sympatiaa toisen tilannetta kohtaan haluamatta kuitenkaan sääliä tuota liiaksi, eikä edes pystynyt siihen sillä olihan nuori nainen valinnut tiensä itse. "Toivon myös todella että tämä... Turna jättää muut rauhaan, olisi yksi ongelmantekijä vähemmän", nainen huomautti hymähtäen päälle varsin epäuskoiseen sävyyn. Ei eliitti uskonut että miehen kaltainen ongelmien etsijä pysyisi kauaa kaidalla tiellä tai jättäisi uhkailun ja kiristämisen sikseen. Täytyi vain toivoa että tuo jäisi rysänpäältä kiinni ja pääsisi oleilemaan kaupungin vankilaan. Tietysti se ei suoranaisesti ollut kenraalin ongelma, mutta tuo otti periaatteensa kansalaisten suojelijana hyvin vakavasti. Hänellä oli kuitenkin alaisia, joiden hommiin se kuului vaikka Lynin olikin vaikea pysyä erossa itse toiminnasta. Nainen nyökkäili nuorempansa sanoille ja siemaisi taas oluttaan, toinen vaikutti yhtäkkiä hieman vaivaantuneelta, mikä sai eliitin kurtistamaan aavistuksen verran kulmiaan. Jotain oli tulossa, kunhan nuorempi sai sanat kakaistua ulos suustaan.

Esra lopulta ilmaisikin halunsa saada jostain töitä ja sen seikan josko eliitti voisi auttaa asiassa. Lyn hymyili nuoremman vaivaantuneisuudelle, mutta antoi toisen rauhassa sanoa sanottavansa. "Hmm... no, kuiten totesin kaupunginkaarti varmasti kaipaa lisäkäsiä tähän aikaan, joten suosittelisin poikkeamaan siellä. En tietystikään voi luvata mitään, mutta uskoisin sinun kaltaisesi palkkamiekan saavan sieltä töitä", nainen lisäsi ja oli nyt tuon vuoro näyttää pohtivalta. Ei hän varsinaisesti tiennyt ketään, joka siihen hätään palkkamiekkaa tarvitsisi ja vaikka oli jo muutaman vuoden täällä asunut, ei hän tuntenut niin paljon ihmisiä kuin olisi voinut olettaa. Hänen aikansa oli mennyt enemmänkin järjestön kokoamiseen ja sen asioiden järjestämiseen, eliitiksi kohottuaan taas oli työmäärä vähintäänkin tuplaantunut tosin suurimmaksiosaksi paperitöiden ja uusien naamojen muodossa. Hänellä kyllä itsellään saattoi olla jotain korvantakana, mutta ei ollut aivan varma sen järkevyydestä sillä asia ei edes ollut mitenkään virallinen ja voisi kostautua eliitille itselleen pahimmassa tapauksessa. "Tuota", tuo aloitti ja naputti muutaman kerran sormellaan tuopin kylkeä. "Minulla saattaisi olla jotain... epävirallista mielessä, mistä voisit tienata rahaa", nainen totesi ja koetti hymyillä päälle merkiksi ettei kyse ollut mistään hämärähommista kuitenkaan. Naisen katse kuitenkin nauliintui toiseen hetkeksi. "Ennen kuin kerron mitä, minun täytyy kysyä sinulta, voinko luottaa sinuun? Tämän täytyy jäädä meidän kahden väliseksi, vaikka joku kysyisikin asiasta, ymmärrätkö? Yksinkertainen kyllä tai ei vastaus riittänee, voinko luottaa sinuun?" nainen toisti kohottaen hieman kulmiaan käyttäen nyt kykyään arvioimaan puhuiko toinen totta ja koska varsinaisesti käytti kykyään naisen merkki vaatteiden alla tuon käsivarressa hohti hieman, mutta se ei näkynyt ulospäin. Toisen vastauksesta saisi tietää puhuiko tuo totta vai ei.
Ylva
 

Re: Vanhoja ja uusia, hyviä ja huonoja tuttavuuksia || Ylva

ViestiKirjoittaja Enkidu » 05 Tammi 2016, 16:20

Niin hyvästä kuin moinen olisikin eittämättä ollut, ei Esra osannut näyttää turhan vakuuttuneelta siitä, että Turna lopettaisi konnantyönsä, yleisesti ottaen tai edes hänen suhteensa. Hän mutristi aavistuksen verran suutaan ennen kuin huokaisi voipuneesti, pudistellen vain päätään koko asialle.
"Hän ja hänen kaltaisensa menestyvät näinä aikoina. Sodassa häikäilemättömille on kysyntää, ja Turnalla on vieläpä tarpeeksi taitoakin rahkeidensa lisäksi. Hän tietää hyvin, että näinä aikoina moni asia painetaan villaisena kun vain tekee itsestään hyödyllisen. Eh, parempina aikoina hän olisi todennäköisesti pelkkä rosvo siinä missä moni muukin, mutta sellaista ei taida olla tulossa aivan pian", palkkamiekka vastasi lopulta, kuulostaen jokseenkin haljulta asian suhteen, mutta murehtimatta sitä kuitenkaan liikaa. Näin nämä asiat yksinkertaisesti toimivat nykyään. Sota, kylmennytkin, loi silti jännitteitä ja tarvetta niille jotka olisivat tyytyväisiä päästessään lyömään eivätkä murehtineet liiaksi muusta. Omalla tavallaan tämä mainosti itseään ja taitojaan jopa nyt öykkäröimällä - kuten moni muukin samantapainen.
"No, tällaista se on. Kyllä tuollaisista selviää kun osaa vain pistää sen verran hanttiin ettei ole muutaman lanttinsa arvoinen", nainen hymähti lopulta, huokaisten taas. Asia ei miellyttänyt, mutta juuri nyt hän ei jaksanut liiaksi sitä murehtiakaan. Äkkipikaiset ja väkivaltaiset miehet olivat tämän ammatin varjopuolia - tai riippuen siitä miten asiaa katsoi, koko sen idea.
"Mutta jos huvittaa, olen varma että saatte hänet pariksi päiväksi putkaan todennäköisesti jo tänään - jos nyt välttämättä haluatte vaivata päätänne vielä yhdellä palkkasoturilla", hän lopulta totesi, yrittäen kaiketi samalla toppuutella hieman liikoja intoja mokoman pukarin suhteen. Tämä tuskin oli kenenkään ajan arvoinen, vähiten eliittikenraalin.

Kaikeksi onneksi (ja tukaluudeksi) puheenaihe kääntyi pian johonkin olennaisempaankin. Esra kyllä arkaili melkoisesti moista, mutta lopulta hän kuitenkin yskäisi ilmoille varovaisen pyynnön, josko Evelyn pystyisi kukaties tavalla tai toisella hieman helpottamaan hänen työllistymistään näinä aikoina. Kaikeksi onneksi tämä ei vaikuttanut ainakaan suoranaisesti hermostuvan moisesta avun kärkkymisestä. Paha kyllä tällä ei tuntunut myöskään olevan saman tien tarjolla mitään loistavia, juuri prikulleen tilanteeseen sopivia työmahdollisuuksia. Esra kyllä nyökkäsi ja ynähti myötäävästi tämän mainitessa kaupunginkaartin, mutta mokoma ei selvästikään saanut häntä suoranaisesti innostumaan.
"Mmh. Kukaties. Sellaisesta työstä ei saa kummoistakaan palkkaa, mutta... no, onhan vartiotuvalla kaiketi edes katto pään päällä", palkkamiekka myötäili, haluamatta vaikuttaa suoranaisen kiittämättömältä vihjeestä tai ylenkatsovalta lainvartijoita kohtaan. Siltikin läpi paistoi se tosiasia, ettei hän haeskellut aivan tällaista; palkkasoturit, jos eivät muuta, olivat tavallisesti tottuneet ainakin hieman parempiin palkkioihin, eikä vartijanpesti tuntunut muutenkaan innostavan häntä hiukkaakaan. Asiaa ei nähtävästi tarvinnut edes harkita. Hän kuitenkin valpastui varsin nopeasti, kun Evelyn sitten näyttikin harkitsevan jotakin muuta. Tällä oli selvästikin mielessään jotakin, mihin tämä suhtautui kukaties varovaisesti, mutta mikä saattaisi silti tarjota muita mahdollisuuksia...

Esra suoristautui tuolillaan aavistuksen verran, kun eliittikenraali Thorn alkoi sitten muotoilla, miten tällä saattoi kuin saattoikin olla työnsarkaa tarjolla... jonkin jotakin "epävirallisempaa", mitä mokoma sitten tarkoittikaan. Hän itse tulkitsi kyseessä saman tien olevan jotakin valonarkaa. Se ei kuitenkaan ainakaan lähtökohtaisesti saanut naista hätkähtämään tai epäröimään, vaan hän kuunteli kiinnostuneena ja tarkkaan, kun toinen sitten kertoi mistä oli kyse - tai tarkemmin siitä, miten ei voinut kertoa mokomaa ennen kuin olisi varma luottamuksesta. Palkkamiekan katse pyyhkäisi huoneen poikki harkitsevasti ja arvioivasti, mutta lopulta hänen ei tarvinnut miettiä kauaakaan.
"Voin ainakin taata, etten lavertele mistään. Minun täytyy ensin kuulla mistä on kyse tietääkseni voinko lähteä johonkin sellaiseen, mutta kyllä, minuun voi luottaa ainakin tuon suhteen. Minä en lavertele", Esra tokaisi nopeasti ja jämäkästi. Lopulta hänkään ei ollut niin hullu tai epätoivoinen, että ottaisi vastaan jotakin oudompaa (tai mitään) pestiä tietämättä mistä oli kyse ja mitä siltä voisi olettaa. Sellainen oli pelkkää palkkasoturijärkeä, eikä hän muutenkaan halunnut sekaantua mihinkään liian mittavaan tai epämääräiseen - joskaan hän ei rehellisesti uskonut, että eliittikenraali kaavaili ainakaan mitään hirvittäviä veritekoja tai muita kammottavia konnantöitä. Tämä ei selvästikään ollut sitä sorttia. Mutta silti, oli parempi tietää ennen kuin lupasi.

Esra nojautui kevyesti eteenpäin tuolillaan, tukien leukansa kättään vasten. Tavernassa ei ollut montaakaan henkeä, mutta kaiketi tässä kuitenkin puhuttiin nyt jostakin arkaluontoisemmasta...
Enkidu
 

Re: Vanhoja ja uusia, hyviä ja huonoja tuttavuuksia || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 05 Tammi 2016, 21:41

Lyn hymyili hieman toiselle ja kun oli vakuuttunut siitä, että nainen oli luotettava tuo nyökkäsi päätään. ""Se on ehkä hieman erilaista työtä mitä ajat takaa, mutta"... nainen aloitti pohtien miten asiansa esittäisi ja kieltämättä madalsi hieman ääntään. "Tarvitsisin itseeni liittymättömän henkilön, joka voisi pitää ristinritareiden toimintaa silmällä, en mitään erikoista sinänsä, mutta lähinnä kaipaisin tietoa siitä mitä ristinritarit puuhaavat tavallisten ihmisten joukossa", nainen yritti selittää ja kieltämättä koko juttu oli hieman vakoilukuuloista enemmän kuin palkkasoturin hommaa. Nainen hymähti ja hymyili hieman pahoittelevasti. "Tiedän ettei se ollut mitä ajoit takaa, mutta jos haluat tienata hieman enemmän, voin maksaa sinulle informaatiosta ja tietysti pienen alku maksun", nainen totesi virnistäen hieman. "Ristinritarit yleensä vaikuttavat enemmän kaupungeissa, jonka lähellä tai jossa heidän päämajansa on, mutta jos heitä näkyy muuallakin ottaisin siitä mielelläni tiedon vastaan ja jos satut niihin kaupunkeihin niin pidät vain silmät ja korvat auki, ei sen kummoisempaa", nainen selitti kohauttaen hieman olkiaan hörpäten sitten pitkän kulauksen juomastaan. Eliitti koetti mietiskellä oliko jotain parempaa hommaa palkkamiekalle ja säpsähti yhtäkkiä. "Hei", tuo hymähti ja napsautti sormiaan. "Muistin juuri jotain, missä voisit auttaa tässä lähistöllä", nainen sanoi hymyillen tyytyväisenä siitä että muisti jotain. "Itseasiassa se on vain huhu, jonka tähden en ole laittanut ketään omistani tutkimaan asiaan. Sanovat että kaupungin lähellä, joskus tien varressa nähty joku suurehko peto, kyse voi olla karhu tai tavallinen susikin, ihmisillä on tapana liiotella, mutta jos kyse on jostain suuremmasta se olisi hyvä tarkastaa. Ehdotan siis sinulle, että ottaisit asiasta selvää, voin maksaa siitä etukäteen ja jos se osottautuu vain huhuksi niin sillä selvä, jos se osottautuu oikeaksi uhkaksi matkalaisille ja hankkiudut siitä eroon maksan tietysti lisää, todisteita vastaan", nainen huomautti hymyillen jääden odottelemaan toisen vastausta.

Ehkä eliitiin ei olisi tarvinnut kiinnittää tähän nuoreen palkkasoturiin niin paljon huomiota tai omaa energiaa, mutta edelleenkin näki toisessa jotain mikä muistutti naista itsestään. Eikä tästä ollut paljoakaan vaivaa ja kerta nainen piti nyt tällä hetkellä vapaata, joten ei tämä mistään työajastakaan ollut pois. Voisi myös helposti tuhlata hieman rahaa tähän nuoreen tapaukseen, tuotti se sitten tulosta tai ei. Ei oikeastaan odottanut huhun pedosta olevan totta, mutta hyvä se sinänsä oli jonkun tarkistaa ja kerta ei halunnut, eikä pystynyt omiaan asiaan työllistämään olisi Esra oikein sopiva tähän hommaan. "pääsemme summista varmasti sopuun", tuo huomautti vielä ennen toisen varsinaista vastausta.
Ylva
 

Re: Vanhoja ja uusia, hyviä ja huonoja tuttavuuksia || Ylva

ViestiKirjoittaja Enkidu » 06 Tammi 2016, 00:11

Eliittikenraali Evelyn Thornilla oli selvästikin jotakin mielen päällään, ja Esra kuunteli kiinnostuneena kun tämä paljasti mistä oli kyse. Hänen kulmansa rypistyivät aavistuksen verran, mutta siltikään hän ei keskeyttänyt tai muutenkaan häirinnyt Evelyniä, kun tämä puhui. Lopulta moinen tehtävä, vaikutusvaltaisen ja pelätyn ritarijärjestön jäsenten vakoilu, ei tosiaankaan ollut hänen erityisalaansa, ja sellaisesta saattaisi varmasti seurasta paljonkin ikävyyksiä, mutta toisaalta... no, ei hän ainakaan samoin tein tyrmistyneeltä tai torjuvalta näyttänyt. Nainen loi katseensa hetkeksi mietteliäästi alas pöydänpintaan, harkiten asioita, ennen kuin sitten murahti myötäävään sävyyn.
"Eiköhän se... onnistuisi. En usko että tuosta olisi hirvittävän hankala ottaa selvää. Minä kaiketi olen tarpeeksi lähellä sitä tavallista kansaa, että pystyn ainakin olemaan läsnä jos jotain tapahtuu. Enköhän minä voi tuohon lähteä, kun siitä kuitenkin saa palkkiotakin", palkkamiekka lopulta vastasi, epäröimättä liiaksi. Lopulta hän uskoi ymmärtävänsä tarpeeksi hyvin muutenkin mistä oli kyse myöntyäkseen johonkin tällaiseen. Ei ollut mitenkään erityisen kummallista, että toinen halusi tietoa vanhan ja ilmeisesti riitautuneen järjestönsä toimista, eikä tämä varmastikaan voinut noin vain laittaa jotakuta omaa miestään asialle, tai muutenkaan tulla yhdistetyksi tähän juttuun mitenkään. Selkeää, lopunperin. Tämä tuskin myöskään tarvitsi mitään leukailuja asiasta, joten Esra jätti pestinsä kommentoinnin varsin vähälle. Juuri nyt tällainenkin työ, joka auttamatta jäisi sivutoimisemmaksi, oli pieni taivaanlahja.

Esra uskoi asian olleen pitkälti jo tässä, mutta äkkiä Evelyn keksikin sitten jotakin. Hän kohotti kulmiaan tämän äkilliselle sormiannapsautukselle, ennen kuin päästi sitten toisenkin varsin myötäävän äänen kuultuaan mistä oli kyse. Jokin peto kiusasi väkeä lähistöllä, tai niin ainakin väitettiin. Tämän kohdalla hänen ei tarvinnut edes liiaksi miettiä koko asiaa.
"No, sen nyt ainakin luulisi hoituvan nopeasti. Karhu tai susi, vasama silmien väliin pistää kummankin hiljaiseksi", hän vastasi, äänessään jopa kevyt annos rehvakkuutta. Tässä oli kieltämättä yksi helppo toimi, jollaisilla asetaitoinen pystyi hankkimaan tienestiä huonompanakin aikana. Sodan häiritsemiä tai innostamia petoja ilmaantui aina silloin tällöin riesaksi, ja jonkun oli parasta päästää sellainen päiviltään ennen kuin mokomasta tulisi suurempi ongelma. Leutona talvena kyseessä saattoi tosiaan olla vaikkapa karhukin.
"Enköhän minä tuolla järjestelyllä pedontappoonkin lähde. Voin tuoda sitten pään näytille. Lihat ja turkin pidän kyllä itse jos niikseen", nainen tokaisi vielä. Eh, saattoihan toki olla että latteasti kyseessä olisikin pelkkä huhu, korkeintaan jostain yksittäisestä tapauksesta syntynyt, mutta lopulta mokomalla ei tainnut olla paljoakaan väliä. Jos eliittikenraali oli valmis maksamaan pelkästään asian tarkastamisesta, olisi hänkin ehdottomasti valmis myös tarkastamaan sen.

Jos nyt aivan totta puhuttiin, aavisteli Esra kyllä juuri nyt saavansa melkoisesti erityishuomiota ja -kohtelua. Siitähän tässä koko tapaamisessa oli kaiketi kyse muutenkin, eihän Evelynin varmasti olisi oikeasti tarvinnut asioida kenenkään hänen kaltaisen kanssaan, saati sitten tarjota erikseen töitä varsin avokätisin ja reiluin palkkioin. Varmasti tämä olisi löytänyt jonkun muunkin. Vanhempi, kokeneempi ja ansioituneempi soturi tuli juuri nyt melkoisesti vastaan. Jonakin parempana aikana hän olisi kukaties voinut kokea tunnontuskia tällaisista armopaloista, mutta juuri nyt niukkuus ja tarve estivät häntä olemasta niin tyhmä. Eliittikenraali selvästi halusi auttaa häntä, ja se oli parempi kohdata kiitollisuudella kuin kärvistelyllä. Eikähän tässä muutenkaan ollut kyse mistään hyväntekeväisyydestä, paitsi nyt mahdollisesti muhennuksen ja oluen suhteen.
"Mmh. Kyllä, kyllä tälle varmasti sopuhinta saadaan. Eh, en minä mitään suuria ennakkorahoja tarvitse, mutta... no, mieluusti ottaisin sen verran että tulen edes jonkin aikaa toimeen. Kuten sanottua, minulla on kontollani... velvollisuuksiakin, ja nekin vaativat osansa rahoistani. Eh, varusteita pitäisi kunnostaa ja hankkiakin jossakin kohtaa, mutta... no, sitä on parasta katsoa sitten kun minulla on jotakin näytettävää tästä kaikesta", Esra erotteli. Hän ei lausunut mitään tarkempia summia tai alkanut tivata hintaa itse. Juuri nyt tässä mentiin sen verran Evelynin tahtiin, että hän antaisi tämän sanella paljonko maksaisi tarjoamastaan työstä. Se oli lopulta vain reilua, eikä hän muutenkaan uskonut tämän aikovan ainakaan vetää välistä. Reiluuttaanhan tämä työtä tarjosi, joten hän oletti palkkionkin olevan reilu. Siltikin hän vaihtoi taas asentoa penkillä hieman siihen malliin, että viimeistään tämä aihe, raha, oli juuri nyt hyvin kiinnostava. Eh, tarve teki ahnaaksi tai jotakin sellaista...
Enkidu
 

Re: Vanhoja ja uusia, hyviä ja huonoja tuttavuuksia || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 08 Tammi 2016, 23:06

Evelyn hymyili tyytyväisenä toisen vastaukseen nyökäten hieman päätään. "Hienoa, ei sinun hakemalla tarvitse mitään tietoa hakea, mutta jos kuulet jotain lähetä minulle viestiä, suoraan minulle tai tuo itse tietosi niin saat rahat heti käteen", kenraali totesi hymyillen hieman vinosti. Oli myös iloinen siitä että toinen otti eläinpestin myös vastaan, eipähän tarvitsisi vaivata päätään sillä enää. "Luultavasti se ei ole mikään erikoinen peto, jos edes on olemassa", nainen hymähti juoden oluensa loppuun kulauksella. "Mutta jos se on jokin isompi peto, ehkäpä jopa maaginen sellainen älä epäile pyytää apua. Joku Purppuraritareista lähtee mukaasi, älä huoli palkkion jakamisesta, maksan siitä heille jo erikseen, joten summa on sama vaikka hakisitkin apua", kenraali virnisti nojaten hieman pöytään käsivarsillaan. Eliittikenraali hiljeni hetkeksi pohdiskellen selvästi jotakin naputellen hiljakseen pöydän pintaan. Naisen katse hakeutui jonnekin nuoremman tapauksen taakse ja toisaalta ei-minnekään. Tuo laskeskeli päässään mitä voisi nuoremmalle maksaa tähän hätään, mikä olisi kohtuullinen etukäteismaksu minkä oli luvannut moelmmista töistä. "Miten olisi kymmenen hopeaa yhteensä", albiino totesi kohottaen toista kulmaansa kysyvästi. "Jos löydät jonkin olennon ja päästät sen päiviltä saat siitä hopeasta viiteen hopeaan riippuen sen vaarallisuudesta. Ja pelkkä käpälä riittää, ei tarvitse koko päätä raahata ja tietysti saat kaiken muun käyttää itse", kenraali jatkoi itse sopimuksen sanelemista. "Olettaisin että suullinen sopimus riittänee? Tietysti jos haluat varmuudeksi kirjallisen voin sen tehdä toimistollani ja tuoda sinulle vaikkapa huomenna.... tosin en mieluusti sitä toista tehtävää panisi paperille", eliitti irvisti hieman ja hymähti. "Ihan jo sinunkin turvallisuuden nimissä, mutta tosiaan tietojen kanssa sama juttu. Maksan vähintään hopean per tieto", nainen lupasia ja uskoi toiseen sen verran ettei alkaisi rahaa kinumaan siitä mitä joku ritari oli aamupalaksi syönyt. "Miltä kuulostaa?" Lyn kysyi lopuksi jääden katselemaan toiseen punaisilla silmillä ja niissä piili odottava, mutta tavallaan leppoisa katse. Ei eliitillä juuri sillä hetkellä ollut kiire mihinkään ja uskoi kyllä vakaasti, että tämä järjestely sopi toiselle ja jos ei sopinut löytyisi varmasti joku kompromissi.

Jos tarkkoja oltiin, Evelyn oli ollut jo nyt aika avokätinen maksun suhteen. Ehkä jo sen takia, että halusi auttaa naista vaikeina aikoina ihan puhdasta ystävällisyyttä ja myös sen tähden, että näki tuossa itseään nuorempana. Jos asiat olisivat menneet toisin, ehkä hän olisi ollut samassa tilanteessa kuin Esra nyt aikoinaan, ehkä hän olisi ollut jonkun itseään monta kymmentä vuotta vanhemman ukonrähjän aivottomana vaimona tehtaillen lapsia. Ajatus ei oikein miellyttänyt eliittiä, mutta tuon aatokset pysyivät poissa albiinon marmorikasvoilta. Ei perheessä ja lapsissa olisi sinänsä ollut mitään vikaa, jos aviomies olisi ollut joku järkevä, ehkä sellainen jota kohtaan oikeasti tunti jotain ja lapsia kohtuudella. Sen kaiken oli kuitenkin evännyt itseltään valinnoillaan ja ei voinut valehdella etteikö joskus harmitellut sitä. Ehkä aviomies ei ollut niin kaukaa haettu, mutta biologisia lapsia ei nainen voinut saada, siitä ristinritarijärjestö oli pitänyt huolen. Suurimmanosan ajasta ei naisella sellaiseen ollut aikaa uhrata ajatustakaan, hän oli nykyään vielä kiireisempi mitä oli. Ehkä hän piti kiireestä juuri sen tähden ettei ehtinyt miettimään ikäviä asioita kuten menneitä valintoja tai hämyistä tulevaa ainakaan liian pitkälle. Hetkiä kuitenkin tuli jolloin eliittikenraali mietti olisiko hänen ollut parempi jonain muuna.
Ylva
 

Re: Vanhoja ja uusia, hyviä ja huonoja tuttavuuksia || Ylva

ViestiKirjoittaja Enkidu » 09 Tammi 2016, 12:12

Esra kuunteli kärsivällisen vaiti, kun Evelyn erotteli tarjoustaan. Muodon vuoksi ja asiaankuuluvien tapojen mukaan hänen täytyi tietysti näyttää siltä kuin olisi pohdiskellut ja arvioinut paljonkin, joutunut oikeasti miettimään oliko hänellä varaa tuhlata aikaansa ja voimiaan moisen palkkion vuoksi. Hän päästi mietteliään murahduksen ja kallisti aavistuksen verran päätään kerran jos toisenkin, mutta lopulta taisi olla melkoisen selkeää että kyse oli pelkästä puolipakollisesta teatterista. Kun eliittikenraali sitten vaikeni, ei hänen tarvinnut harkita vastaustaan montaakaan hetkeä, eikä sen totta puhuen tarvinnut edes olla mitään nyökkäystä tarkempaa.
"Kuulostaa hyvin reilulta. Noilla hinnoilla kelpaa jahdata petoja ja tietoja. Eh, ja enköhän minä luota sinuun ilman mitään papereitakin. En usko, että minun tarvitsee pelätä kuninkaan luottosoturin vetävän välistä yhdeltä resuiselta palkkamiekalta", nainen lopulta vastasi, hymähtäen kevyesti sanoilleen samalla kun nojautui taas hieman taaksepäin tuolillaan. Tilanne ja jo melkein käsinkosketeltavat etukäteispalkkiot (kuten myös hieman kauempana häämöttävät varsinaiset palkkion) saivat kepeään mielentilaan. Lopulta hänellä ei ollut juuri minkäänlaista pelkoa siitä, että Evelyn saattaisi yrittää vetää välistä. Tämä ei vaikuttanut sellaiselta henkilöltä, ja tärkeämmin tämä oli uskoutunut juuri varsin luottamuksellisista asioista hänelle. Ei sellaisen jälkeen alettu kieroilla maksuista... tai niin hän ainakin asian näki.

"Mmh. No, en tiedä kauanko menee ennen kuin kuulen mitään... mielenkiintoista, mutta petojahtiin voin lähteä vaikka samoin tein. Eh, tämä kaupunki alkaa käydä jo ahtaaksi, eikä minulla ole täällä mitään järjellistä toimitettavaa muutenkaan. Eiköhän siihen petoasiaan tule selko piakkoin", Esra tokaisi sitten, reippaasti ja monessakin mielessä voimistuneena. Vatsassa oli muhennosta ja olutta ja päässä jopa jonkinlaisia tavoitteita... ja kohta pussissa myös rahaa. Tähän hätään hän ei juuri murehtinyt Evelynin varoituksista sen suhteen, miten hänen olisi parasta hakea apua jos etsitty peto paljastuisikin joksikin vaaralliseksi. Eh, lopulta kaiketi vain aika näyttäisi, kostautuisiko onnenpotkun tuoma itsevarmuus vai ei. Palkkamiekka katsahti eliittikenraaliin melkoisen kiitollisesti, ennen kuin nyökkäsi sitten kuitenkin hieman vakavampana.
"Tuota... minä arvostan tätä paljon. Tämä ei ole koskaan helppoa ja nämä ajat ovat etenkin olleet vaikeita. Minulla on tosiaan... velvollisuuksia joista joudun murehtimaan muutenkin. Pikkuveli ja äiti, siis. Heillä ei ole rahaa tai oikein mitään muutakaan, ja minä yritän tehdä parhaani, mutta se ei tosiaankaan ole helppoa. Hyvä kun useimmiten saa elätettyä edes itsensä. Kai sitä yrittää aina vain saada jalkaa sen oven väliin, kuten sanotaan. Ja... no, kiitos", palkkamiekka mutisi lopulta, aavistuksen hankalana siitä että meni tällaisiin asioihin. Evelyn oli kuitenkin tullut melkoisesti vastaan asioissa, ja tuntui lopulta ainoastaan kohtuulliselta paljastaa tälle edes hieman näistä asioista... sikäli kuin niistä olikin aina hankala puhua. Esra painoi kätensä yhteen pöydälle, henkäisten kevyesti. Hän oli, kaikessa kiusallisuudessaan, aavistuksen liikuttunut. Vaikka toinen ei sitä suoranaisesti ollutkaan kaiketi tiennyt, oli tämän tarjoama apu ja työ silti paljon enemmänkin kuin vain pelkkä mahdollisuus tienata hieman enemmän. Hänelle tämä kaikki tarjosi paljon mahdollisuuksia ja helpotusta murheisiin.
Enkidu
 

Re: Vanhoja ja uusia, hyviä ja huonoja tuttavuuksia || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 13 Tammi 2016, 20:24

"Hienoa", eliittikenraali totesi nyökkäyksen kera toisen suostuessa hänen ehdotukseen. Nainen hymyili hieman toiselle myös nyökkäyksen ohella. "Tietysti minulla ei ole mukana nyt sellaisia rahoja, mutta voin hakea ne linnalta nyt tai jos haluat heti lähteä petojahtiin saat maksusi kun tuota uutisia sen suhteen oliko petoa ja onko se enää hengissä", anlbiino hymähti, hänelle kumpikin järjestely kävisi. Hän voisi aina sanoa värvänneensä tämän palkkamiekan petojahtiin ja jättää koko vakoilujutun kertomatta, jos joku tuon läsnäoloa Purppuraritareiden alueella ihmittelisi. Eliitti kohensi hieman asentoaan ja ojensi kätensä pöydän yli toisen suuntaan sinetöidäkseen sopimuksen kunnolla. Lyhyen kädenpuristuksen jälkeen soturi sai kätensä takaisin ja kalpea nainen veti omansa eteensä pöydälle. Toinen kävi kiittelemään eliittiä avustaan, johon Lyn ei voinut kuin hymyillä pienesti. "Toki, ei tässä mitään, on hyvä aina välillä olla avuksi", nainen totesi uskoen vakaasti lähimmäisen rakkauteen ja kuuluihan se osaksi hänen uskontoaankin. Aina ei voinut kaikkia auttaa, mutta jos siihen tarjoutui tilaisuus niin kyllä Evelyn yritti parhaansa mukaan tarjota apua. Joutui nyt kuitenkin nostamaan kämmenensä pystyyn hillitäkseen toisen kiitoksia pieni huvittuneisuus silmissään. "Oikeasti, ei mitään hätiä tein tämän mielelläni. Ymmärrän kyllä velvollisuuksien päälle, äitisi ja veljesi ovat hyvin onnekkaita omistaessaan sinunlaisesi sukulaisen", Lyn totesi ystävälliseen sävyyn. Ajat olivat kovat, etenkin jollekin joka ei ollut luonut nimeä tai mainetta itselleen. Suurinosa palkkamiekoista luultavastikin siis. Esra vaikutti mukavalta ja hyveelliseltä tapaukselta ainakin pohjimmiltaan, joten mikäs siinä jos pystyi tuota edes jotenkin auttamaan. Tosin hyötyisihän nainen itsekin tästä järjestelystä todennäköisesti. Hänellä oli nyt hyvä mahdollisuus kuulla asioita joita ei virallisiin korviin kantautuisi.

Lyn heilautti kättään merkiksi jotta halusi tarjoilijan paikalle mikä pian tulikin hiljaista kun oli. Tuskin neitokainen hyvää palkkaa sai, mutta työhän tämäkin oli. Ajatus oli täysin asiaan riippumaton mutta pälkähti eliitin päähän neitokaisen tullessa tuon luokse kysyvä ilme kasvoillaan. Albiino ojensi tuolle hieman pelokkaan oloiselle nuorelle tapaukselle tyhjentyneen tuoppinsa. "Saisinko toisen?" tuo kysäisi kohteliaaseen sävyyn ja sai tarjoilijattaren nyökkäämään. Punaisten silmien katse kääntyi seuralaiseensa. "Haluatko vielä jotain?" tuo kyseli ja sai tarjoilijattaren kääntymään Esran puoleen odottavasti kenraalin tuoppi kädessä. Esran saatua sanottua haluamansa tarjoilijatar lähti täyttämään tehtäväänsä palaten suht nopeasit takaisin jolloin Lyn sai uuden oluensa mitä nainen siemaisi.
Ylva
 

Re: Vanhoja ja uusia, hyviä ja huonoja tuttavuuksia || Ylva

ViestiKirjoittaja Enkidu » 14 Tammi 2016, 01:34

Esra tuli näyttäneeksi käteltyään aavistuksen kiusaantuneelta, kun Evelyn toppuutteli häntä sitten siitä mielenliikutuksesta, johon koko tilanne oli hänet ajanut. Hän henkäisi syvään, suoristautui aavistuksen verran ja nyökkäsi sitten toiselle tämän vakuutellessa, ettei tämä varsinaisesti ollut mitään sen ihmeellisempää. Totta puhuen hän pystyi kaiketi uskomaan sen oikein hyvin, eihän tällainen varmasti eliittikenraalille itselleen ollut mikään sen ihmeellisempi asia, mutta siltikin sen vaikutus hänen välittömään tulevaisuuteensa oli ollut melkoinen. Kukaties pidemmällekin ajalle. Siltikin hänen kasvoillaan kareili tosin aavistuksen halju ja epävarma ilme, kun toinen totesi hänen äitinsä ja veljensä olevan onnekkaita. Olisi tietysti ollut helppo ammentaa mielenrauhaa mokomista vakuutteluista, mutta asia ei selvästi ollut aivan niin yksinkertainen palkkamiekalle itselleen. Hän huokaisi uudelleen ja pudisti kevyesti päätään.
"Onnekkaita he olisivat olleet, jos olisin aikanani tehnyt kuten oli järkevää enkä saanut järjettömiä päähänpistoja. Silloin heillä olisi muutakin elantoa kuin mitä pystyvät kitkuttamaan ja mitä minä silloin tällöin saan kasaan. Mutta se taitaa ikävä kyllä olla jo kovin myöhäistä", palkkamiekka tokaisi. Hän hymähti kevyesti, merkkinä siitä ettei todella loppujen lopuksi katunut päätöstään. Siltikin hän oli oikein hyvin selvillä sen seurauksista - kivuliaan hyvin, suorastaan. Hän teki ja oli sitä mitä halusi, mutta ei lopulta voinut syyttää ketään muuta kuin itseään omista hankaluuksistaan ja päänvaivoistaan. Niinhän sen kuului ollakin.
"No. Jos tämä olisi helppoa, ei olisi kaiketi koskaan ollut temppu tai mikään edes lähteä tähän", Esra huokaisi lopulta ennen kuin vilkaisi taas toiseen. Hän pudisti päätään, jättäen mieluusti tämän aiheen sikseen. Niin paljon kuin hän saattoikin sitä pyöritellä, se oli silti pisteliäs ja epämukava. Olisi todennäköisesti siihen asti, kunnes hän joskus saisi asian ratkaistua.

"Eh, mutta. Voin ihan hyvin odotella sen aikaa, että saat haettua rahaa, jos siitä vain ei ole liiaksi vaivaa. Varusteeni ovat kärsineet melkoisesti, eikä minulla ole tähän hätään oikein muitakaan tarpeita. Voisi olla paras, että hankin hieman täydennystä ennen kuin lähden liikkeelle. Muuten saatan joutua sen pedon saaliiksi eikä toisin päin", Esra tokaisi sitten, vaihtaen aihetta huomattavasti ajankohtaisempaan. Hän hymähti sanoilleen ja pienelle kevennykselleen, mutta totta puhuen sanoissa taisi olla melkoisesti perääkin. Huonosti valmistautunut soturi harvemmin pötki turhan pitkälle. Vaikka kyseessä olisikin mahdollisesti sitten vain pelkkä susi, oli nämä asiat parasta ottaa vakavasti - eikähän tien päälle muutenkaan sopinut talven keskellä lähteä noin vain.
"Totta puhuen minun pitäisi kaiketi hankkia uusi keihäskin. Mh, voisin kyllä hankkia vain uuden kärjen, mutta kun varsi vetelee viimeisiään. Ja voisin tietysti vaihtaa varren, muttakun kärki on vääntynyt ja lovilla", palkkamiekka tuumaili ja naurahti kevyesti koko asialle. Kuitenkin hänen sormensa rummuttivat pöytää vasten aavistuksen jännittyneesti. Kaiketi hän yritti keventää ja iskeä vitsinpoikasta koko asiasta ettei olisi vaikuttanut liian vaativalta.
"Vakallinen vasamiakin olisi hyvästä. Eh, minulla ei ole kuin pari jäljellä. Niillä ei montaa harhalaukausta ammuta", hän lisäsi aavistuksen vakavampana.

Evelyn kutsui paikalle tarjoilijan, ja Esra vilkaisikin harkitsevaan sävyyn kun tämä tilasi toisen tuopin. Hetken hän miettikin josko olisi tarpeeksi julkea tekemään saman, mutta pudisti sitten kuitenkin lopulta päätään niin tarjoilijalle kuin eliittikenraalillekin. Loppujen lopuksi päätös ei vaatinut edes suurempaa kärvistelyä. Hän oli saanut syödäkseen ja juodakseen, eikä juuri nyt tarvinnut sen enempiä. Hän risti kätensä pöydälle jonkinlaiseksi tyytyväisyyden merkiksi, ennen kuin sitten tajusi työntää tyhjentyneen tuoppinsa ja muhennoskuppinsa hieman sivummalle niin että tarjoilija pystyisi ne siitä ottamaan.
"Minulle aikanaan opetettiin, että suuremmat juomingit on parasta jättää siihen kun tietää ettei luvassa ole hankaluuksia. Eh, eipä niin että kaksi olutta olisi muutenkaan sen suurempi juominki, mutta siis", nainen tokaisi lopulta. Hänen äänessään oli kepeyttä, mutta siltikin katse eksyi hetkeksi vilkaisemaan ikkunasta mietteliäästi. Kuten aikaisempi oli tänään jo osoittanut, olivat hankaluudet hieman liiankin höllässä juuri nyt. Eh, todennäköisesti paljon vähemmän eliittikenraalille, mutta ainakaan hän ei katsonut pahaksi pientä varovaisuutta tähän hätään.
"... sikäli kuin nyt koskaan pystyy muutenkaan olemaan varma siitä, ettei mitään hankaluuksia ole tulossa", hän lisäsi, katsomatta heti takaisin toiseen. Jokin mietitytti nyt taas, selvästikin.

"Eh, niissä ristinritareissa tuli varmasti nähtyä kaikenlaista? Siis, kun kuitenkin sait koulutuksesi siellä ja muutenkin? Tuota, olen kuullut että ne kohtaavat melkoisesti... taikuutta ja taruolentoja ja... muutakin sellaista, kaiketi. Miten sellainen oikein... onnistuu?" Esra kakaisi hetken perästä ilmoille, yrittäen muotoilla kysymystään jonkinlaiseen hyväksyttävään muotoon. Evelyn ei selvästikään itse kuulunut enää näiden joukkoon, eikä vaikuttanut olevan turhan mielissään mokomasta ritarikunnasta muutenkaan, mutta siltikin tämä oli saanut saman koulutuksen. Vaikka hän ei paljoa näistä asioista tiennytkään, oli hänkin kyllä kuullut siitä, miten tuo järjestö vastusti pitkälti kaikkea ylimaallista ja ilmeisesti myös tiesi, miten sitä vastaan sodittiin. Toki muutakin, vähemmän mukavaakin, mutta juuri nyt tuo seikka kiinnosti melkoisesti.
"Siis, eivät minua ne ristinritarit kiinnosta, paitsi sikäli että siitä maksetaan minulle nyt, mutta... no. Viime aikoina sitä on nähnyt hieman... kaikenlaista, eikä minulla tosiaankaan ole oikein hajuakaan siitä. Minä osaan hyvä kun hakata aseita vastakkain. En tosiaankaan tiedä mitä sitten, jos joudun todella jotakin sellaista vastaan, mihin niillä ei ole mitään tekoa", palkkamiekka selitti, sormeillen merkitsevästi miekkansa pontta. Tämä asia selvästikin mietitytti häntä, ja juuri nyt tuntui olevan käsillä otollinen hetki, ehkä ainoa hyvään aikaan, kysyä siitä joltakin, jolla saattaisi olla edes jotakin näkemystä.
"Moni soturi kaiketi vain toivoo ettei joudu murehtimaan sellaisesta. Mutta... no, se on laiha lohtu siinä kohtaa kun joutuu. Minua ainakin lohduttaisi paljon enemmän tietää edes hieman, miten selvitään sellaisesta. Eh, tai niin minä asian ainakin näen. Kun nyt olen joutunut sitä pohtimaan", hän mutisi varsin vastahankaisesti. Selvästikään häntä ei miellyttänyt, vieläkään, mitenkään, myöntää tämän peruslaatuisen päänvaivan olemassaoloa.
Enkidu
 

Re: Vanhoja ja uusia, hyviä ja huonoja tuttavuuksia || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 14 Tammi 2016, 21:06

Kenraali hymähti toisen vähättelevälle kommentille perheestään. "Olisithan sinä voinut jättää heidät oman onnensa nojaan, mutta sen sijaan päätit huolehtia heistä", tuo huomautti hymyillen hieman hyväksyvän oloisesti päälle. Ymmärsi kyllä että syystä tai toisesta aihe ei ollut nuorelle naiselle kovinkaan mukava. "Loppujenlopuksi jokaisen täytyy itse päättää elämästään, ennemmin tai myöhemmin", albiino kommentoi odottamatta siihen mitään sen suurempia vastauksia tai jatkamatta itse ainakaan asiaa sen enempää. Hän oli vain todennut oman mielipiteensä, eikä olettanut toisen myöntävän tai kieltävän asiaa. Mikään tosiaan ei elämässä ollut helppoa, aina tuli jonkinmoisia esteitä vastaan ja niistä täytyi selvitä parhaaksi näkemällään tavalla. Se oliko tapa oikein tai väärin oli suhteellista ja loppujenlopuksi ei voinut muuta kuin tehdä valintansa ja elää seurausten kanssa. Raha-asiaan eliitti nyökkäsi päätään. "Ei siitä vaivaa ole, voit tulla mukaankin jos haluat", tuo huomautti tarkoittaen rahanhakumatkaa. Kyllä Lyn voisi ees taaskin kävellä jos toinen ei linnalle halunnut tunkea, miten vain palkkamiekka asian halusi hoitaa. Ja tosiaan koska eliitillä oli virallinen vapaa-aika-hetki ei tuolla ollut sen parempaa tekemistäkään. Lyn vaan ei ollut kovin hyvä olemaan tekemättä mitään.

"Varusteet ovat tärkeitä, niiden on parempi tosiaan olla kunnossa ja pitää niistä huolta", nainen huomautti toteavaan sävyyn vihjaamatta mitenkään ettei toinen niin tekisi. Nuorempi luetteli lämpimikseen mitä kaikkea tuolta uupui tai oli hyvä vaihtaa parempaan. Kaikki ihan loogisia argumentteja ja toteamuksia, mihin kenraali kevyesti nyökäytti päätään ja oli itsekin vakuuttunut siitä, että toinen tarvitsisi tosiaankin rahat etukäteen. ""Voin esitellä sinut eräälle sepälle, jonka hinnat ovat kohtuulliset ja laatu silti hyvää", nainen tarjoutui hymyillen hieman. Toinen saisi varmaan alennustakin, jos eliittikenraalin seurassa paikalle pamahti. Ehkä tämä huomimonosoitus tätä tuntematonta nuorukaista kohtaan oli jotenkin epäreilu muita apua tarvitsevia kohtaan, mutta ei sitä kaikkia voinut auttaa ja sattuman tai kohtalon kautta oli tuohon törmännyt. Lynillä oli mahdollisuus auttaa jotakuta, joka vaikutti hyveelliseltä ja jolla oli elämä ja mahdollisuudet edessä, joten hän tarttui siihen. Pieni vaiva tämä kaikki eliittikenraalille oli ja koki tuo jotain iloa itsekin toisten auttamisesta, etenkin sellaisen joka muistutti häntä itseään tietyllä tapaa.

Esra kun oli kieltäytynyt toisesta juomasta toi tarjoilija tuopillisen vain albiinolle, joka maksoi heti juomansa. Nainen hymyili hieman huvittuneen oloisesti Esran sanoille joita tuo kävi korjaamaan jottei mitään väärinkäsitystä syntynyt siitä että palkkamiekka olisi eliitin juomatahtia arvostellut. "Fiksu periaate", tuo totesi mitä juomiseen tuli. Ei Lyn työajallaan juonut ja kohtuudella muutoinkin, oikeastaan jos nainen joi liikaa niin että oli täysin änkyrä kännissä, tuo ei ollut kovinkaan mukavaa seuraa. Yleensä oli myös väkivaltainen, kuten jos menetti todellakin pinnansa ja nainen tiedosti nämä puutteensa itsekin, joten vältteli sellaisia tilanteita ja liiallisen alkoholin käyttöä tästä nimenomaisesta syystä. Albiino naurahti myös toisen sanoille siitä ettei koskaan pystynyt oikeastaan tietämään oliko hankaluuksia tulossa. "Niin, toden totta", tuo kommentoi. Ei olisi koskaan uskonut kuinka rasittava paikka linna oli kaikkien etikettien ja pikkutarkkojen ja juonittelevien siniveristen keskellä. Kenraali kävi kohottamaan kulmiaan toisen huteralle kyselylle mitä tuon entiseen järjestöön tuli. Ei oikein aluksi saanut kiinni siitä mitä tuo oikeastaan halusi tietää ennen kuin nuorempi nainen onnistui selittämään asiaansa. "Jaa", nainen sanoi ymmärrettyä viimein mitä tuo haki takaa eikä voinut olla hieman hymyilemättä. "Sen suhteen sinänsä purppuriritarit eivät eroa, meidän erikoisalamme on vieläkin taikuutta vastaan taisteleminen, periaatteet ovat vain vähän erit", Evelyn selvensi ja kallisti hieman päätään ja kurtisti sitten kulmiaan naisen koko ilmeen vakavoituessa. "Se nyt on... pidempi prosessi selittää ja taikuutta ja taikaolentoja on erittäin monia ja erilaisia", kenraali totesi yrittäen parhaansa mukaan vastata toisen kysymykseen. Mutta kuten oli todennut se olisi pidempi prosessi ja asian lyhyesti esittäminen oli oma juttunsa. "Ristinritareilla ja meillä on se etu, että omaamme omaa magiaa, noh ristinritarit kutsuvat sitä 'pyhäksi voimaksi', mutta todellisuudessa se on taikuutta siinä missä mikä tahansa muukin. Meidän eromme on vain siinä, että se nimeomainen taikuus tulee näistä", nainen sanoi naputtaen kämmenselässään olevaa merkkiä. "Maagisella musteella upotetut riimut, ne antavat meidän käyttää tiettyä loitsua, kuten suojautua magiaa vastaan tai kumota sen vaikutusta", nainen selitti ja hörppäsi tässä välissä juomaansa jo ihan kostuttaakseen suutaan. "Joten, mitä minä sitten sinulle neuvoisin... ehkä paras tapa olisi hankkia joitakin maagisia esineitä, suojaavaa korua tai..." nainen jäi miettimään ja kohautti hieman olkiaan keksimättä äkkiseltään mitään sen tarkempaa esimerkkiä. "Johonkin magiaan voi suojautua tavallisella kilvellä tai väistämällä vasamia siinä missä tavallisiakin vasamia", eliittikenraali totesi ja hymyili hieman. "Koko taikuutta vastaan taistelemisen koulutuksessa menee vähintään se kaksi vuotta ja apuna meillä on nämä riimut, ikävä kyllä minulla ei ole mitään simppeliä vastausta tai neuvoa sinulle tässä asiassa", Evelyn sanoi oikeasti pahoillaan.
Ylva
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron