Kirjoittaja Ivy » 06 Tammi 2016, 23:51
"Oh... Niinkö.." Pisa vastasi, jokseenkin pettyneen oloisesti, jäämättä kuitenkaan selittämään hämmentyneelle Rumpalille kuka Shiloh oli, kääntäessä katseensa jälleen eteensä ennen kuin törmäisi kehenkään. Savustettua kalaa tikun päässä, soppajono, juustoja jopa muun maan yrteillä mitä kuvittelisi löytyvän vain linnan keittiöstä, leipää, leivonnaisia, taljaa, makkaraa ja porsasta varressa tulen päällä. Heidän ympäriltään löytyi pääosin ruokaa ja se oli yksi Pisan ja katulasten lempiasioista koko tapahtumassa. Hullutukset, esitykset ja joskus jopa pystytetty keinu oli olivat vain kirsikoita kaiken päällä.
"Ihmiset pudottavat ruokaa helposti, eikä myyjät aina huomaa jos heiltä puuttuu jotakin. Shiloh sanoo että varastaminen on väärin, mutta Pisa tietää, että pikkusisarukset tekevät sitä kuitenkin." Pisa selosti uudelle ystävälleen, verraten orpolapsia pikkusisarikseen joita Rumpali sai Pisan puolesta ajatella hänen oikeiksi sisariksi, näiden melkein ollessa sitä.
"Pisa ei kerro Shilohille, pikkusisaret tarvitsevat sitä. Pikkusisaret osaavat tuntea pahaa siitä itsekin." Pisa jatkoi pysähtyessään, tämän paksujen ripsien raottuessa vain hetkellisesti, tämän paikantaessa suurimman lapsikatraan joka parveili nekkujen ja muiden makeiden ihmeiden kojulla.
"Tuolla.. Tule Rumpali" Uneliaalta vaikuttava tyttö katsahti vielä kerran ylös kaveriinsa, ennen kuin matkasi lapsikatraan taakse.
Makeiskauppiaalla oli kova työ pitää lasten tahmaiset kätöset poissa tuotteista, moni oli itsenäisesti omillaan, mutta ainakin yhden lapsen vanhemmat olivat hieman sivumpana tarkkailemassa toimintaa, saaden oudoksuvan katseen jos toisen ei niinkään Pisan liittyessä mukaan, vaan lähestulkoon itse kojua torneilevan miehen.
Paahdettua mantelia, kanelikeksejä, hunaja nappeja ja rivittäin erivärisiä ja muotoiltua sokerimassaisia namusia loihti loistoa ja ilmettä ylpeän myyjän pöytään. Kuivattua hedelmää löytyi toisesta päästä ja myyjä ottikin juuri kolmea kolikkoa vastaan yhdestä pussillisesta kuivattua appelsiinia. Pisa katsoi kuin lumoissaan kuinka nuori tyttö otti vastaan namusensa ja lähti matkoilleen, katsahtaen sitten niihin sokerikiviin joista oli puhunut.
"Ooo'oh..." Pisa katseli hetken aamoillen, myyjän nyt myös kiinnittäessä huomionsa tulijoihin.
"Peremmälle peremmälle, vain hopea pussillisesta, kahdella saatte kolme!" Myyjä mainosti, saaden Pisantheuman kulmat kaartumaan. Hän katsahti kaapunsa sisään, kolikkopussiin ja ravisteli sitä. Lopulta tyttö kaivoi esille pari, rusehtavaa lanttia, säästäen Rumpalin antaman hopean.
"Pi-Pisalla on nämä." Enkelityttö marssi harvaantuneen lapsikatraan läpy myyjälle, tämän jo pakatessa uutta satsia toffeeta.
"Ei tuo riitä mihinkään neitiseni, miksi et kysy kaitsijaltasi?" Myyjä sanoi ojentaessa rapisevaa pussukkaa jälleen onnelliselle asiakkaalle, valmiina häätämään tämän saadessaan edes vihin että oli varaton katulapsi.
"Pisa voi ottaa vähemmän ja sitten Pisa kertoo kaikille ystävilleen kuinka kiltti setä on." Enkelityttö hymyili maireaa hymyään, saaden miespolon tuntemaan hetken ristinäisiä tunteita.
"Neiti minä en tarvitse yhtään enempää rääsyläisiä kujalleni." Myyjä kerkesi sanomaan, mutta elehti selvästi muuttaessaan mielensä.
"Saat näitä kaksi ropoillasi, sitten voit kertoa kuinka ystävällinen minä olenkaan." Raitapaitainen mies kävi osoittamaan rusehtavia karkkeja, jonka hän tiesi tehdyksi etikasta. Ne hädin tuskin myivät ja omasivat oudon, kitkerän maun, mutta niiden ollessa entisen kuninkaan suosikkeja, myytiin niitä yhä.
"Oih, setä on oikein kiltti!" Pellavaripsi sanoi onneissaan antaessa kolikot myyjän paksuun käteen, tämän yksinkertaisesti vain nakatessa pari, pyöreää namusta kerjäläistytön kämmenelle ilman pussia, mitä muut maksavat asiakkaat saivat.
"Kyllä kyllä, nyt menkää, ystäväsi pelottaa maksavat asiakkaani!" Kovaääninen mies huitoi, tervehtien sitten ystävällisesti niitä rohkeita, jotka eivät olleet ajatelleet tummasta pitkästä miehestä mitään.
Happamainen naama, jonka Pisantheuma oli peittänyt karkkilaivan kapteenilta kääntymällä matkaamaan takaisin perälle, ei tullut olemaan salaisuus itse Rumpalilta johon myyjä oli niin tökerösti viitannut.
"Ei Rumpali ole pelottava..." Pisa sanoi murjottavasti, kahta kuultavaa karkkia kämmenellään pidellen.
//Kolme kolike tai kengät. Ei ne koliket ei taa etteikö me varastettaisi niitä kenkiä sitten kuiteskin. VIVA LA TOES!//