Pisa puheidensa mukaan oli tiennyt tasan tarkkaan, minkä kanssa tekemisissä oli ja tästä hyvästä ansaitsisi aplodeja. Ehkä näin, tai sitten tyttö oli vain arvannut oikein? Selväksi kuitenkin kävi, että kuin sattuman kaupalla kaksi illuusionsa turvissa lymyilevää enkeliä oli löytänyt toisensa torilta. Ardashir oli suorastaan lumoutunut tästä sattumasta! Ensimmäistä kertaa hän näki toisen enkelin! Olivatko he sitten samanlaisia enkeleitä? Ei ilmeisesti, Pisan käydessä kertomaan että hänellä oli kaksi siipeä ja tuolla oli ilmeisesti suojelustehtävä. Vakituinen, toisin kuin Ardashirillä, jota ajoi kumma halu rangaista uskonsa pettäneitä - sen hän uskoi olevansa tehtävänsä, mutta mitään pakonomaista tarvetta hänellä ei koskaan ollut hypätä kenenkään uskoaan väärinkäyttävän niskaan, vaikka sellaisen näki... Ja niitä näki yllättävän usein kirkon suurmiehissä, jostain syystä...
Pikkuenkeli kertoi myös, että piti siipiään hiuksissaan. Ardashir kävi vilkaisemaan niitä sulkia tuon päässä, hymähtäen pienesti. Olihan tuokin tapa piilottaa siivet illuusioon. Hän sai myös huomata, että Pisa puhui kyllä hänen kieltään, mutta kovin hataroiden. Ardasta oli outoa ajatella, ettei enkeli kyennyt yhtä sulavasti puhumaan mitä hän, heidän kieltään, mutta mistä hän loppujen lopuksi tiesi "syntyivätkö" muutkin tällä puhetaidolla siunattuna. Tosin Ardahan osasi montaakin kieltä, jopa itsensä tietämättä.
Jälleen Shiloh tuli puheeksi, Pisan aluksi kysellessä miksi Letolla oli neljä siipeä. Kuulemma Pisalla ja Sihlohillakin oli vain kaksi siipeä - mikä taas kävi kertomaan sen, ettei Shiloh ehkä ollutkaan orpokodin pitäjä, vaan jonkinlainen... korkea-arvoisempi enkeli? Ehkä? Tai no, miksei tuo silti voisi olla orpokodin pitäjä!
"Salaisuus. ON turvassa", Arda kävi vastaamaan kusikaavanhuokailevalla, häilyvällä äänellä, Pisantheuman jälleen käydessä salaisuuksienpitämisestä puhumaan - muistuttaen että kenkä kapinalliset pitivät salaisuudet.
"En tiedä miksi neljä. Ne vain... olivat...", Mies jatkoi vilkaisten olkansa yli selkään, ihan kuin siivet muka näkyvillä olisivat olleet. Pian se katse kuitenkin palasi Pisaan, Ardan jatkaen, "Kuka on. Shiloh?", Shilohin nimi käytiin lausumaan varovasti, kuiskaten, miehen jäädessä tuijottamaan ohitse kävelevää pariskuntaa. Ei hän halunnut noiden kuullen puhua, joten mokoma saisi kipittää ohi, ennen kuin Arda suutaan seuraavan kerran avaisi - jo senkin takia että he eivät puhuneet nyt tämän kansan kielellä. Outo kieli herätti varmasti kysymyksiä, siinä missä myös miehen oudon epätasainen, välistä pariääninen ääni.
// VIVAAA LAAAA KENKÄKAPINA //