Minne päivä ei paista

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Minne päivä ei paista

ViestiKirjoittaja Lörri » 01 Helmi 2016, 22:14

/ Mää tiä mihkä tää pitäs sijottaa, ni sijotanpä tähän, vaikka seikkaillaankin vaikka missä /

Bartholomeus oli ratsastanut mustalla oriillaan hieman kauemmas kaupungin portilta, mutta niin, että hänet saattoi vielä selkeästi sieltä katsova erottaa. Ilma oli hyvin lämmin. Ne lämpöasteet ja loskakelit joita hän oli pelännyt, olivat tulleet. Tosin, tässä tilanteessa, kun hänen olisi heiluttava matkoillaan ties vaikka päiväkausia, oli aivan hyväkin ettei Leilana ollut kotona murehtimassa hänestä, eikä muutenkaan tiedustelemassa. Vaikka vähänpä vaimo hänen menojaan kyseli. Yleensä oli kyse salattavasta työasiasta, joten ei hän voinut kertoa tälle mitään, vaikka olisi halunnutkin. Ja näistä retkistä hän ei taatusti edes halunnut kertoa. Tai totuus oli, että Bartholomeus olisi halunnut kertoa vaimolleen kaiken...hän tiesi, että olisi voinut, ja että Leilana olisi ymmärtänyt, niin hän oli tehnyt ennenkin. Mutta olihan niin, että se, mitä ihminen ei tiennyt, ei häntä myöskään satuttanut. Bart uskoi että oli satuttanut vaimoaan jo enemmän, kuin yhden hyvän naisen kohdalle oli suotavaa, ainakaan yhden ja saman miehen taholta.

Hurmos, Bartin aarre; viimeiseen saakka koulutettu sotaratsu seisoi rauhallisesti aloillaan, jalankaan hievahtamatta. Mutta sitten se havaitsi jotain, johon Bartholomeuksen aistit eivät riittäneet. Ori nosti päänsä ylös, ja sen sieraimet laajenivat suuriksi sen koettaessa tunnistaa, mikä sen nenään osuva haju oli ja mistä se tuli. Sitten ori jähmettyi alalleen patsaan lailla ja sen korvat sojottivat kuin tikarit eteenpäin. Aivan satunnaiseen myöhäiseen kotiinpalaajaan Hurmos ei olisi reagoinut tällätavoin, joten Bart osasi epäillä että hänen matkaseuransa oli saapuvilla. Hän rauhoitteli ratsuaan ja antoi sen lähteä kävelemään hitaasti eteenpäin.

Kaikki matkavalmistelut; jos niitä niiksi halusi sanoa; olivat sujuneet loistavasti, ja Bart oli saanut myös lisää jäseniä seurueeseen. Joskin tämä lisäys iittyisi joukkooon vasta matkan toisessa vaiheessa. Sitten, kun he olisivat päässeet pois vierailulta Ristinritareden luo.
Lörri
 

Re: Minne päivä ei paista

ViestiKirjoittaja Ylva » 01 Helmi 2016, 22:28

Musta susi jolkotti pimeydessä naamioituen siihen varsin tehokkaasti. Parhaiten siitä hämärällä erottui pari kultaisia silmiä, oli odotellut miestä vähän kauempana ja kun tuttu vainu tuli tuulen mukana kirsuun lähti susi liikkeelle. Hevosella kesti hetken tajuta pedon läheisyys tuulensuunnasta johtuen vaikka tuo ei piilotellut erityisesti. Hevonen liikkui lähemmäs mikä kertoi mustaturkille kenraalin aavistavan kuka oli tulossa. Hevonen ei montaa askelta ehtinyt ottaa kun kultasilmä tuli näkyviin. Ylva vaikutti ulkoisesti normaalilta, tuuheaturkkiselta sudelta, jonka häntä oli eritoden tuuhea ja turkki muutenkin kiiltävä. Susi oli kuitenkin kookkaampi mitä tavallinen hukka, mutta harjaamaton silmä sitä ei pahemmin ilman vertailukohdetta huomannut kuten myöskään sitä että suden tassut olivat asteen isommat ja kynnet terävät. Myös purukalusto oli hieman isompi kulmahampaista, mutta ne eivät tulleet näkyviin suden pitäessä suutaan kiinni. Susi pysähtyi näkösälle ja tuijotti älykkäillä silmillään hevosen selässä istuvaa miestä. Susi heilautti häntäänsä koiramaisesti tervehdykseksi ja kallisti tutun oliosella liikkeella päätään. Ylva ei ihmisille susimuodossaan pystynyt puhumaan ja harvemmin käytti kykyään kommunikoida koiraeläimille koska ei osannut sitä hyvin ja se oli naisesta hieman sekava. Hevonen kieltämättä piti malttinsa hienosti, olihan se hyvin koulutettu eläin mutta jotenkin varauksellisesti se suteen suhtautui. Hevonen myös varmasti vaistosi ettei kyseessä ollut ihan tavallinen susi, mutta se ei mustaturkkia paljoa kiinnostanut mitä hevonen tuosta oli mieltä.

Susi ravisti hieman turkkiaan ja katsoi odottavasti mieheen seisten neljällä jalallaan. Lopulta naaras otti muutaman askeleen eteenpäin merkiksi että voisivat jo lähteä liikkeelle. Pysyisi helposti hevosen matkassa, oli kestävämpi kuin tavallinen susi ja jos ei tarvinnut täysiä juosta liikkuisi rivakasti pitkiäkin matkoja siinä missä miehen ratsukin. Tietysti tälläinen matkustaminen veloitti naisen voimia erilailla kuin hevosen selässä istuminen mutta se ei tuota haitannut vaikka tuon tassut tuntuivatkin alkavan särkeä nopeammin kuin yleensä. Siitä nainen ei pahemmin välittänyt ja oli oikeastaan innokas nostamaan kuntoaan mikä oli hieman päässyt toipilaana rapistumaan siitä mitä se oli ollut. Hevosen lähdettyä liikkeelle seurasi susi sitä sen vierellä kuin uskollinen koira isäntäänsä. Tuskin kukaan suteen kiinnittäisi huomiota vaikka vastaan tulisikin myöhäisiä matkalaisia, tuota voisi helposti luulla koiraksi tai muuten vain kesyksi lemmikiksi.
Ylva
 

Re: Minne päivä ei paista

ViestiKirjoittaja Lörri » 01 Helmi 2016, 22:52

Siitä oli kauan aikaa, kun Bartholomeus oli nähnyt Ylvan susimuodossaan. Bart oli joskus varta vasten pyytänyt naista näyttäytymään tässä toisessa hahmossaan ja oli ollut silloinkin samaa mieltä: "Iltaa. Sinä olet aivan yhtä kaunis kummin päin vain, Ylva", Bart tervehti toista rauhallisella äänellä. Ääni oli erittäin rauhallinen siksi, että hän koetti saada hieman hermostuneen oloisen oriinsa rentoutumaan ja ymmärtämään, ettei tästä sudesta ollut sille vaaraa. Toisinaan yksinäisillä ja erämaiden läpi kulkevilla ratsastuksilla sudet olivat heitä ahdistelleet, vaikka olikin hyvin harvinaista että ne hyökkäsivät hevosen kimppuun jonka ratsastajana oli kaikissa ruumiin ja sielun voimissa istuva raavas mies. Bart oli aina pitänyt susista, eikä tappanut niitä mielellään, mutta niille hyökkääjille oli kyllä sitten käynyt huonosti. Tällä reissulla heillä tuskin olisi huolta susilaumoista.

"No niin. Eli piti paikkansa, että he ovat nyt siirtyneet Elmoon. Ja selvitin sinun tikareidesi sijainnin. Ne ovat sitä porukkaa johtavalla miehellä...mikä Ragnar hän nyt olikaan, en muista, vaikka otin nimen ylös. Kuulemma kantaa niitä päivät ja iskee ne huoneensa oveen kiinni kun menee nukkumaan. Risttinritarit ovat vuokranneet itselleen majatalon sieltä, siellä ei majaile ketään muuta tällä hetkellä. Tiedän missä kohtaa häen huoneensa majatalossa on. Hyvät tiedustelijat ovat työpaikka-etu, katsos." Bartholomeus puhui, ja naurahti lopuksi. " Meidän täytyy päästä sisään Elmoon matkustavaisina, isäntä koiransa ja hevosensa kanssa. Paikka on niin hyvin varustettu ja muuri on ensiluokkainen, että omine lupinemme meidän on hankala sinne yrittää." Bart selitti ja jatkoi vielä: "Toivoisin että sinä kuljet edellä, jotta osaan pysyä sopivassa tahdissa. Tiedän että olet kestävä, mutta en ole aikeissa näännyttää sinua liian kovalla vauhdilla. Minulla ei ole paljonkaan kokemusta susien kanssa yhdessä matkaamisesta."
Lörri
 

Re: Minne päivä ei paista

ViestiKirjoittaja Ylva » 02 Helmi 2016, 13:00

Susi paljasti hampaansa ja luimisteli korviaan kun eliitti kertoili mitä tuon aseille kuului. Ei kuitenkaan murissut koska ei halunnut säikyttää hevosta pahemmin. Mustaturkin korvat nousivat pystyyn ja tuo tuhahti kuuluvasti kun kenraali otti puheeksi miten naaras pysyisi tuon tahdissa. Mustaturkki heilautti päätään ja hypähti innokkaan leikkisästi kuin ottaen haasteen vastaan vaikka ei mies sanoja sellaiseksi tarkoittanut. Koira ja isäntä kuulosti ihan loogiselta järjestelyltä päästä hissukseen sisälle ihmisten kaupungin muurien sisäpuolelle, joten siihen susi ei tuntunut reagoivan mitenkään, voisi keskustella siitä tarkemmin myöhemmin. Vaikka naisen muutos oli sulava ja jopa elegantti ei hän viitsinyt tässä välissä muuttaa muotoaan vain hetkeksi. Susi lähtikin pian jolkottamaan eteenpäin ja muutti pian vauhdin tasaiseksi juoksuksi mikä vastasi helposti hevosen laukkaamista. Susi pysytteli aika pitkälti hevosen vierellä juostessaan vilkuillen välilllä miehen suuntaan, mutta lähinnä piti tietä silmällä. Mustaturkki nuuhki ilmaa aina välillä mahdollisten vaarojen varalta ja piti korvansa höröllään kuitenkin matka sujui varsin ongelmitta.

Useampi tunti vierähti kun naaras lopulta hidasti vauhtiaan tuon silmiin osuttua sopiva leirintäpaikka ja susi kaarsi tieltä sivuun jolkottaen lopulta sivummalle puiden suojaan olettaen kenraalin tajuavan vinkin ja tulevan perässä. Mustaturkki muutti muotoaan naiseksi, se ei ollut ihmissusien tuskallinen muutos vaan kuin susi olisi sulanut ja venynyt helposti toiseen muotoon mikä muuttui astelevaksi naisenksi joka venytteli lihaksiaan ja lopulta pysähtyi. Naisen varusteisiin oli tullut yksi nyssykkä vyölle lisää mutta muuta kantamusta tuolla ei pahemmin ollut. Asevyöllä roikkui myös halvemmat tikarit mitä naisella yleensä oli, yksinkertaiset mutta tehokkaat jos niitä osasi käyttää. Tummaverikkö kääntyi ympäri miehen suuntaan ja hymyili tuolle vinosti. "Mitä jos levätään loppuyö ja jatketaan sitten matkaa?" ei kuitenkaan halunnut olla rättiväsynyt päästessään perille ja uumoili että mieskin halusi lepuuttaa takamustaan.
Ylva
 

Re: Minne päivä ei paista

ViestiKirjoittaja Lörri » 02 Helmi 2016, 19:41

Bart ohjasi Hurmoksen Ylvan perässä pois tieltä. Kyllä vain, oli jo aika leiriytyä. Mielenkiinnolla hän seurasi miten mystisen kauniista eläimestä muotoutui lumoavan kaunis nainen, ja nousi vasta sen jälkeen ratsunsa selästä makeasti venytellen. Ensi töikseen hän alkoi hoitaa ratsuaan. "Paiskataan tosiaan maate kaikki. Ei olisi mitään järkeä ratsastaa Elmoon lepäämättä, ja olla sitten niin uupunut kun pääsee perille, ettei mistään tule mitään.",Bart toimitteli samalla kun hoisi askareitaan hevosen parissa. "Minulla on tapana matkoillani nukkua Hurmoksen kyljessä tämän matkaviittani alla", Bart sanoi, ja heilautti kutsuvan oloisella eleellä hylkeennahkaisen ja turkisvuoratun huppukaapunsa helmaa: "Mahdut tämän alle sinäkin."

Bart lakkasi hetkeksi hääräämästä, ja kääntyi Ylvan puoleen luoden tähän pitkän ja lempeän katseen. "Minusta tämä on miellyttävää. Matkustaa yhdessä", hän tuumasi ja oikaisi selkäänsä toviksi nousten suoraksi seisomaan. "Minä taisin mainita sinulle, että toivon meidän menevän Elmosta selvittyämme käymään yhdessä toisessakin paikassa? Tarkoitin Fitzroyta. Kuninkaalla on syynsä olla toistaiseksi virittelemättä avointa ristiriitaa piispan kanssa, ja ne ovat painavia, en sitä sano, mutta minun mittani on tullut täyteen veljeni puuhista. Jotain hänelle täytyy tehdä, ja ajattelin että hoidamme sen. Minä pyysin meille erään henkilön matkaan mukaan...hän liittyy joukkoomme Fitzroyn tiellä, jos sellainen sinulle sopii? Ellei, niin menkäämme sitten kahdestaan", Bart selitti, ja piti pienen tauon puheessaan. "Kyseessä on yksi kollegoistani; Evelyn Thorn nimeltään. Hän on aivan tuore pestissään, emmekä tunne kovin hyvin, mutta luotan häneen täysin, koska kuningas luottaa. Hän tuntuisi suorastaan pursuilevan intoa päästä tekemään asioille jotain...varmasti myös henkilökohtaisista syistä, ja ajattelin tarjota naiselle siihen mahdollisuuden."
Lörri
 


Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron