Kirjoittaja Janni » 13 Touko 2016, 18:52
Fergus Verikuu
Joen mukava solina oli jokseenkin rauhoittavaa kuuneltavaa, kuin myös hämärtyvä taivas, joka keräsi tähtiä yksitellen kupolilleen. Niin rauhoittavaa, rentouttavaa, mukavaa... Kulmat painettiin ryppyyn ja silmät puristettiin kiinni. Ei, ei hän tuntenut oloaan yhtään rauhalliseksi. Miksi hän edes oli täällä, jälleen kerran?
Kesän kuivattama heinikko pöllähti miehen noustessa istumaan äreän näköisenä. Mies tuijotti edessään soljuvaa jokea tuimasti, kuin odottaen että veden pinnan alta nousisi käkkärähiuksinen vedenneito. Missä se nainen oikein oli?! Ja miksi hän edes välitti? Siitä oli jo yli kolme kuukautta, ei, neljä? Ei hän pysynyt enää edes laskuissa, mutta tilanne oli nyt se, ettei Fergus ollut nähnyt Theaa pitkään aikaa. Hän oli harhaillut tälle samalla jokitörmälle useita kertoja, kierellyt ja kaarellut saaliiden perässä, siinä toivossa että joutuisi päästämään naisen alas puusta roikkumasta. Mutta ei. Hän ei edes haistanut Thean viettiä missään, aivan kuin tuo olisi lakannut kulkemasta metsässä?
Fergus ei ollut pahemmin ajatellut silloin mitä seuraamuksia saattaisi johtaa, jos se korppi oli mennyt lavertelemaan hänestä ja maininnut hänen niin sanotun vaimonsa tuntomerkit. Siitä käkkärästä tukasta ei ollut vaikea erehtyä. Oliko nainen joutunut ongelmiin sen takia? Tai pahempaa, arestiin? Lukittu jonnekin, mistä tuo ei pääsisi livahtamaan metsän vapauteen, tai susi ei tulisi näpistämään? Niin se varmasti oli.
Fergus oli pohtinut tuota ajatusta jo pari viikkoa ja hänen teki mieli selvittää asia, mutta se mikä häntä pidätteli, oli kysymys, miksi? Miksi hän tahtoi selvittää missä Thea luuhasi? Hän saattoi kuulla naisen kujeilevan äänen päässään kysyvän, et kai ole huolissasi? Ei hän nyt niin dramaattinen ollut, olihan neito aatelinen, tuskin tuo nyt hengenhädässä oli, mutta... Miksi?
Fergus päästi äänekkään ärähdyksen, haroen hiuksiaan turhautuneena. Pari lintua pyrähti viereisestä puusta lentoon. "Paskat!" Mies tuhahti, nousten jaloilleen ja lähti harppomaan pois päin joelta, kohti kylää jossa häntä ei hyvällä katsottaisi, mutta yö saisi nyt häntä suojata. Mies vain tuhlasi aikaansa yrittämällä löytää syitä joita ei löytänyt tai halunnut löytää. Pää asia oli, että hän tahtoi nähdä Thean ja siinä se!
Miehen jalka ja käsivarsi, olivat parantuneet jo aikaa sitten. Ei hänestä ollut tullut rampa, toki jalan haavassa oli kulunut pidempi aika parantua mitä hän oli uumoilut, mutta käveli hän nyt kuitenkin.
Fergus ei vaivautunut muuttamaan muotoaan, sillä tiesi livahtavansa kylään ihmismäisessä muodossaan. Iso susi oli helpommin huomattavissa ja muutenkin savukkeita oli aina hyvä säästellä.
Kuunsirppi oli kaartunut esiin taivaanrannan takaa, kun Fergus löysi itsensä metsänreunan varjoista, silmäillen kylän sisäänkäyntiä. Tietenkin niitä vartioitiin. Hetken hän pohti vaihtoehtojaan, kunnes päätti nostaa kämmenensä molemmin puolin suutaan ja päästi yllättävän realistisen ulvonnan ilmoille, havahduttaen portilla seisovat vartiat. Niin, susiongema taisi olla edelleen kylän huoli, melkoiset traumat hän oli selvästi jättänyt.
Vartijat lähtivät kiiruhtamaan aseineen kohti tiheikköä minkä takana Fergus oli päästänyt hämäävän ulvontansa, mutta susimies oli jo kaartamassa metsän suojassa kohti kylän portteja. Kiertäen vartijoiden näkökentän ulkopuolelta Fergus luikahti porteita sisään ja siitä kääntyi ensimmäiselle hämärämmälle kadulle minkä löysi.
Kylä oli hiljainen niin kuin hän oli uumoilut, olihan tänään ollut pitkä ja raskan arkipäivä. Jäljellä oli enää erottaa naisen tuttu tuoksu näistä kaikista muista ihmisistä. Näin ihmismuodossa se oli vaikeampaa, mutta osasi hän järkeään käyttää ja suuntasikin rikkaimpaan kaupunginosaan.
Fergus kartoitti lopulta kookaan näköisen kartanon, joka aistienkin mukaan viittasi Theaan kaikista eniten. Fergus ei voinut muuta kuin tuijottaa hetken rakennuksen ylellisyyttä. Ihan oikealta perheeltä hän oli selvästi kiristänyt rahaa, voisi sanoa ettei toinenkaan kerta pahemmin näiden ihmisten elämää haittaisi.
Susimies lähti kiertämään siistien pensaiden suojin kartanon taakse, löytäen itsensä viiniköynösten suojista. Mies pysytteli matalana, nyt kun silmäili ylös kartanon monia ikkunoita, muutamista kajasti valoa. Ehkä hän sattuisi näkemään vilauksen tutusta käkkärästäpehkosta, jos ei täytyi hänen lähteä kiipeilemään ikkunalautoja pitkin ja etsiä oikea ikkuna. Seinää pitkin kasvavat köynökset näyttivät avuliailta. Toki saattoihan olla ettei naisen huone sijainnut tällä puolen kartoanoa, mutta kaikissa kertomuksissa neitojen huoneista avautui kaunis puutarha maisema, eikö? Voisi hän myös murtautua takaovestakin sisään, jos olisi pakko.
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä 17 Touko 2016, 17:59, muokattu yhteensä 2 kertaa