Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

[Wolga]

”En mene siihen lankaan enää”, ilmoitti vakaasti, nyökkäsikin sanojensa tueksi. Valitettavasti vain hänen seuraavat sanansa saivat miehen selvästi jotenkin menettämään intoaan, ja niitä seuranneet kiusoitteluksi tarkoitetut vielä enemmän.”Se korppi”, nyökkäsi vastaukseksi ja vakavoitui siinä, missä Ferguskin. Eihän hän todella aikonut sitä miestä, tai ketään muutakaan, ainakaan vapaaehtoisesti naida. Jokin miehen ilmeessä kertoi toista kuin tämän sanat, tai ehkä Thea halusi vain uskoa niin. Tokkopa hukat kovin yksiavioisia olivat. Eikä sellaista sopinut ajatellakaan, eihän hänkään ollut yksiavioista sorttia – eikä sitä avioista sorttia nyt muutenkaan. Nainen suoristi asentonsa takaisin istuvampaan, kun mies perääntyi hänen luotaan näyttäen jotenkin, loukkaantuneelta ehkä? ”Minun ainoa unelmani on päästä elämään hyveellisen metsästäjän vaimona”, vastasi kysymykseen silmiään pyöritellen, tehden varmasti selväksi kuinka typeränä piti miehen kysymystä. ”En minä aio mennä naimisiin muuta kuin käsiraudoissa ja miekalla uhattuna”, ehkä se oli tarpeetonta selitellä hukalle, sillä mitä toinen sillä tiedolla tekisi? Theasta se tuntui kuitenkin oikealta, kertoa että tämä oli vain hänen isänsä haihattelua ja toiveajattelua.

Nousi itsekin jaloilleen ja asteli miehen luo, katseli tuota ripsiensä lomasta hieman alhaaltapäin ja lähestyi kuin lepytellen. ”Voisi kuvitella, että olet mustasukkainen?”, kiusoitteli ja tarttui miehen ranteeseen, nosti käden lähemmäs kasvojaan. ”Voisi”, sanan jälkeen suuteli yhtä sormenpäätä, ”kuvitella”, toista sormenpäätä, ”että”, kolmatta sormenpäätä, ”olet”, neljättä sormenpäätä hieman viivytellen, ”mustasukkainen?”, viimeistä sormea puri, joskin melko hellästi. Kohotti sitten katseensa miehen kasvoihin, kulmat rypistyivät ja olisi halunnut kysyä tuolta että mitä mies hänestä oikein halusi. Seksiä? Ystävyyttä? Molempia? Jotain enemmän? Kysymyksen onnistui kuitenkin nielemään takaisin sinne, mistä se oli kummunnutkin. Ei tuollaiset kyselyt kestäisi päivänvaloa, ei sitten ollenkaan. Etenkään, kun ei itsekään tiennyt mitä miehestä halusi ja miksi ihmeessä häntä edes kiinnosti toisen ajatukset.


//Muoks. Sen siitä saa, kun ei malta oikolukea :'D sovitaan että se tarkoituksella toistaa itseään //

[Janni]

Niin, typerä kysymyshän se oli ollut, mutta hän oli halunnut sen varmistaa. VaikkA nainen totesi, että tuota täytyisi uhitella olan takaa, jotta menisi naimisiin sen metsästäjän kanssa, Ferguksesta tuntui että tuon vanhemmat saattaisivat ajatella pakkonaimakauppaa hyvänä ratkaisuna, kun otti huomioon millaisiin vaikeuksiin neito oli joutunut. Ihmissusi jolla näytti olevan jonkinlainen pakkomiele aatelisneitoa kohtaan, manipuloi, kidnappasi, käytti hyväkseen kaikin keinon, pahuuden perikuva. Tietenkin sudenmetsästäjä olisi täydellinen aviomies naista suojelemaan sellaiselta pedolta päivittäin. Tajuamattaan syvä huokaus kävi, kun sellaisia ajatteli.

Thean noustessa vuoteeltaan havahtui Fergus takaisin nykyhetkeen. Mies seurasi kysyvällä katseella toisen puuhia. Nainen leikitteli hänen kanssaan jälleen, kiusasi, eikö tuo tajunnut kuinka vaarallista peliä pelasi. "Auh." Fergus muka valitti viimeisen näykkäisyn saadessaan. "En minä sille korpille ol emustasukkainen, kun kerran jo tiedän että ilman kahleita ja miekkaa kurkulla et naisi häntä." Fergus vastasi hymähtäen.
"Mutta... haluaisitko että olisin?" Mies kysyi päätään kallistaen veikeästi.

//Pitäskö Thean perheelle antaa viel kunnon lisäsyy pakottaa naimisiin Synthin kanssa, et ne saa tietää et hukka ois visiitille asti päätyny :D //

[Wolga]

Nainen hymähti kysymykselle, vai halusiko hän että toinen olisi mustasukkainen. Laski ranteesta irti ja käänsi miehelle selkänsä ja asteli peilipöydän ääreen, istuutui pienelle penkille ja katseli ensin hetken itseään peilistä kuin olisi miettinyt vastausta kysymykseen. Tai kysynyt itseltään vastausta. Hipaisi sormellaan tuota pienen pientä kyömyä nenänvarressaan ja kohotti sitten katseensa peilin kautta mieheen. ”Kukapa nyt ei haluaisi miehen olevan itsestään mustasukkainen?”, vastasi kysymykseen kysymyksellä ja siirsi sitten katseensa takaisin peilin kautta itseensä. Mitä hän halusi? Eihän hän sitä tiennyt itsekään, ei ollenkaan. Hän ei halunnut joutua tunteidensa vietäväksi, ei halunnut antaa kenellekään otetta hänen sydämestään. Mutta ei halunnut pysyä kaukanakaan. Hukka tekee hänestä todella hullun, ihmeen nopealla tahdilla vieläpä.

Oikeastaan tällä hetkellä ainut mitä hän halusi, oli työntää se typerä korppi pois mielestään ja unohtaa vanhempiensa toiveikkaat ajatukset kunniallisesta avioliitosta hyvän miehen kanssa. No, hyvähän se mustatukka varmasti oli, mutta ei hänelle – ei hänelle. Fergus taas… No ei, ei Fergus ollut kenellekään hyväksi. Ja kai toinen siksi häntä niin kovin kiinnostikin. Eihän se ollut aivan ainut mitä hän halusi. Katse kohotettiin jälleen Fergukseen, ikään kuin olisi odottanut jotain viisaita sanoja tai tekoja toiselta.

Thea ei sitä kykenisi kuulemaan, mutta alakerrassa palvelijatar oli herännyt yläkerrasta kuuluvaan kolinaan ja supinaan. Tuo herkkäkorvainen nainen höristeli nyt kuulottimiaan ja yritti hiipiä ääneti portaikkoon, jotta kuulisi paremmin mitä tapahtui. Kyllähän hän tiesi Thean yöllisistä reissuista, jotka sen susiepisodin jälkeen olivat ihmeen kaupalla loppuneet. Nyt hän epäili, että yläkerrassa oli kutsumaton vieras – eikä ollut hankala arvata, että kenen huoneessa se kutsumaton kyläili. Nainen hiipi minkä pystyi, aikomuksenaan herättää joku talon miehistä pelastamaan Theaa sudelta. Tai ehkä enemmän itseltään. Sillä huhut kyllä liikkuivat palvelijoiden ja työläisten keskuudessa, puheet tallipojista ja matkalaisista.


//No totta kai! :D//

[Janni]

Käsi laskeutui alas ja katse seurasi Theaa peilipöydälle. Mies jäi aloilleen katselemaan naisen heijastusta peilistä. Toinen selvästi mietti jotain. Kukapa ei tahtoisi miehen olevan mustasukkainen? "Naiset." Fergus hymähti silmiään pyöräyttäen. Hetken Fergus naisen selkää tuijotteli, kunnes lähti astelemaan tuon vierelle, katsoen itseään naisen rinnalla peilistä.
"Oletko sinä minusta mustasukkainen?" Fergus päätti kysyä, laskien katseensa nyt suoraan Theaan. "Minulla kun on pedinlämmike kotona odottamassa." Mies muistutti, hivuttaen kätensä naisen niskalle, hivellen sitä kynsillään.
Hiljaa käsi lähti hiipimään niskalta neidon kaulan sivulle ja sieltä leukaperälle. Sormenpäät yrittivät kohottaa Theaa kääntämään kasvonsa häneen päin.
Olivatko nämä kysymykset korvikkeita todellisille kysymyksille, mitä he yrittivät toisiltaan tiedustella, mutta kumpikaan ei tahtonut sitä sanoa ääneen?

Jossain kaukana porras narahti hiljaa, Fergus kuuli sen moitteettomasti, mutta se ei häntä pelottanut. Se kertoi enemmänkin viimeisestä mahdollisuudesta kumartua Thean puoleen, ottaa vapaalla kädellään peilipöydästä tukea ja painaa huulensa antaumuksella naisen omia vasten. Se mitä hän oli aiemmin sanut, kaikki tuntui paremmalta kiinni jäämisen uhatessa, oli miehen mielestä totta tällä hetkellä.

[Wolga]

Pedinlämmike kotona... Thean huulet puristuivat tiukaksi viivaksi, kun ajatteli Ferguksen tänäkin yönä hiipivän hänen luotaan sen punapään - tai ties kenen luokse. Muiden miesten kanssa se oli aina ollut ihan sama, muiden miesten kanssa hän oli tiennyt olevansa näiden unelmien ja unien kohde. Se saavuttamaton jumalatar, joka armollisesti antoi huomiotaan jos sattui huvittamaan. Mutta tämä hukka... Ajatukset katkesivat hetkeksi, kun kynnet juoksivat kevyinä hänen niskansa iholla. Taivutti leukaa kohti rintaansa, tarjosi niskaansa kosketukselle. Katseli Ferguksen peilikuvaa kulmiensa alta ja yritti saada kiinni aiemmasta ajatuksestaan. Ei toisen pitäisi tarvita muita kuin hänet... Ajatus oli hyvin pelottava.

Iho tuntui olevan täynnä sähköisiä väreitä, kun Fergus kuljetti sormiaan hänen kasvoillaan. Antoi päänsä kääntyä kosketuksen houkuttelemana ja kohottaa kasvonsa kohti miehen kasvoja. "Se toimii molemmin päin", kuiskasi ja tunsi kurkkuaan kuristavan, "Minä en ole sinun ja sinä et ole minun". Hengähti ja sulki silmänsä hetkeksi, ikään kuin tämä tilanne olisi nopeasti käynyt liian intiimiksi ja sähköiseksi jotta sitä voisi kestää. Avasi silmänsä räpsytellen niitä ja tutki ääneti tuon katsetta, kuin olisi etsinyt siitä vastausta tai edes pientä merkkiä. Oliko se merkki, ehkä, ehkä ei, kun mies kumartui painamaan huulensa hänen omiaan vasten. Se tuntui hengästyttävältä, sai koko kehon kihelmöimään. Miksi hän vastasi toisen kosketukseen näin? Vastaus taisi olla jo ilmiselvä hänen mielessään, mutta sitä ei suostuttu edes ajattelemaan.

Sen sijaan palvelijatar oli päässyt ylimpään kerrokseen, saattoi olla jo varma että Thea-neidin kammarista kuului miehen ääni. "Herra Auvray, Herra Auvray herätkää! Thean... Neiti Auvrayn huoneessa on mies. Herra Auvray tulkaa pian", palvelija huusi kimeällä äänellä, joka herätti varmasti koko talon ja pian rakennus täyttyi kiireisistä askeleita ja kirouksista. Margery Auvray purskahti lohduttomaan itkuun, kun ymmärsi mitä hänen talossaan tapahtui.

"Miksi et puhunut mitään?", nainen älähti ja nousi seisomaan kolauttaen samalla polvensa kipeästi pöytään. Kääntyi katsomaan hukkaa raivoissaan, jonka jälkeen ryhtyi ähisten vetämään raskasta pöytää oven eteen. "Haluatko sinä kuolla?", nainen räyhäsi matalalla äänellä. Oikeastaan hänen olisi pitänyt räyhätä siitä, että itsekkäästi hukka vaaransi hänen asemansa ja mukavan elämänsä vain hetken intohimon vuoksi.

//Voit ihan vapaasti liikutella noita npc tyyppejä :) //

[Janni]

Jälleen nuo sanat, ne pistivät ärsyttämään. Tosin niiden mukana oli jotain tasapainottamassa, hänkään ei ollut Thean omaisuutta. Silti se pisti ikävästi, joten väärästi, ei hän nyt näin saisi reagoida.
Suudelman keskeytti huoneen ulkopuolelta kantautuva kimeä naisääni. Hän oli paljastunut. Huokaus pääsi, kun heidän oli pakko toisistaan vetäytyä. Katse käväisi ovessa, jonka takana tuntui koko kartano heräävän panikoimaan. Theakin näytti yhtyvän mukaan. "Minähän sanoin, kaikki tuntuu kiinnijäämisen alla paremmalta, en voinut vastustaa." Fergus totesi naiselle takaisin, joka nyt oli lähtenyt raahaamaan pöytää barrikaadiksi oven eteen. Pieni huvittunut virne kohosi miehen huulille, Theahan oli tosissaan huolissaan. Mies otti pari nopeaa askelta ja tuli naisen apuun pöydän kanssa. Sen jalat raapivat äänekkäästi vasten lattiaan ja kevyen näköisesti mies sai pöydän työnnetyksi oven eteen.

Katse kääntyi nyt Theaan. "Älä minusta huoli, katoan yhtä nopeasti kun ilmaannuinkin." Fergus totesi, yrittäen kahmaista Thean vielä viimeiseen suudelmaan. Nainen teki hänestä todella välinpitämättömän ja hullun.
Oven kahvaa ryhdyttiin jo ryskyttämään, jonka perään ovea paukutettiin. "Neiti Auvray! Vastatskaa, oletteko kunnossa?!" Oven takaa kuului useamman ihmisen hätäiset äänet. Joku taisi yrittää kurkkia lukon reijästäkin, kun seuraavaksi kuului; "S-Se susimies! Se Peto!" Sen kuullessaan oli miehen aika lähteä.
"Älä pakota minua uudestaan näin visiitille, sinun on parasta palata metsään." Fergus käski, ennen kuin kääntyi kohti ikkunaa, toivoen ettei kukaan ollut vielä tajunnut kiiruhtaa kartanon takapihalle häntä vastaan.

[Wolga]

Pöytä ei näyttänyt painavan paljoa, kun Fergus työnsi sen hänen apunaan oven eteen. Oikeastaan Thean ei tarvinnut sitä juuri itse edes yrittää enää, kuinkahan saisi sen pois oven edestä? Toinen aikoi kadota yhtä nopeasti kuin tulikin, se sai neidon vilkasemaan ovea jonka taakse oli jo kerääntynyt melkoinen seurakunta - ainakin äänistä päätellen. Äänet hämärtyivät mielessä, kun Fergus kahmaisi hänet vielä suudelmaan. Thea painautui toisen vartaloa vasten ja vastasi suudelmaan varsin halukkaasti, kieltämättä kiinnijäämisen tuoma kauhun sekainen tunne sai siitä vieläkin makeamman.

"Tämän jälkeen varmaan turha toivo", vastasi hukan sanoihin pelaamisesta metsään. Se oli totta, epäilemättä vartiointia tämän jälkeen lisättäisiin ja vaikka Thea haluaisikin karata metsään, ei se enää kävisi yhtä helposti. Perääntyi hukan luota hammastaan purren ja vilkaisi oven suuntaa, mutta ei vastannut sieltä kuuluviin huuteluihin. Katseli miehen toimia ja kiersi kätensä ympärilleen, tunsi olonsa kertakaikkisen kurjaksi. Ovelle suotiin jälleen lyhyt katse, nyt sitä rynkytettiin voimalla ja häntä vaadittiin vastaamaan. Nainen harkitsi vielä hetken vaihtoehtojaan, kunnes astui askeleen hukkaa kohti. "Haluaisitko olla vielä vähän pahempi maineinen?", kysyi kulmaansa kohottaen, äänessään vielä pientä epäröintiä. Naisesta tuntui, että tämä voisi olla viimeinen tilaisuutensa ennen vääjäämätöntä. "Haluaisitko kidnapata aatelisneidon vielä kerran?", ehdotti ääntään madaltaen ja puraisi alahuultaan. Ovea jysäytettiin nyt voimallisemmin, ehkä nuo olivat saaneet lisäjoukkoja murtautumiseen.

[Janni]

Fergus ei sanonut Thean sanoihin mitään, hän luotti siihen, että nainen löytäisi ratkaisun metsän kaipuuseensa. Jalkaa oltiin jo nostamassa ikkunanlaudalle, kun selän takaa kuului vielä Thean kysymys. Punainen katse suotiin olan yli ksyvänä ja siihen vastattiin tarkentavalla kysymyksellä. Hetken mies tuijotti naista kulmat yllätyksestä koholla. Olo tuntui jotenkin hekellisesti siltä, että hän todellakin oli manipuloinut tämän naisen pahanpäiväisesti, vaikkei sitä ollut tarkoittanutkaan.
Virne kaartui Ferguksen kasvoille, ennen kuin tämä kääntyi takaisin Thean puoleen, ottaen pari askelta tuota kohti.
Ovi natisi saranoissaan pahaa enteilevästi, kun joku sitä vasten taisi rymistä, saadakseen oven sijoiltaan. "Näin tässä käy, jos omaisuuteni lukitaan minulta pois. Minä tulen ja varastan sen takaisin." Fergus totesi kuuluvalla ääneellä, hymyillen kujeilevasti naiselle, samalla kun kiersi kätensä neidon alaselälle ja veti vaatien itsensä puoleen. Oli jotenkin vapauttavaa sanoa se ääneen, hänen omaisuuttaan, sehän oli sitä vastaan mitä neito oli aiemmin sanonut, mutta näin pienen näytöksen varjossa, se oli hyvä tekosyy sanoa mitä mieli halajasi.

Fergus veti Theaa nyt mukanaan ikkunan luo ja kurkisti siitä nyt ulos, eikä nähnyt ketään vielä ilmaantuneen pihamaalle. "Naiset ensin? Vai kiipeänkö alas ja otan kopin?"

//Woop woop go Thea! \o/ ota tästä palkkioksi sulhanen xD http://tnfrpg.munfoorumi.com/viewtopic.php?f=91&t=3011&p=70869#p70869//

[Wolga]

Kyllä hän pohti oliko tämä oikea ratkaisu, tai edes sellainen siirto jota hän normaalisti tekisi. Oliko sittenkin vain tuon petollisen pedon vietävissä koko ajan? Sen joka kertoi, että kotona odotti pedinlämmittäjä ja joka kiipesi makuukammariin vaaroista huolimatta vonkaamaan häntä. Sen pedon, joka oli kiristänyt hänellä rahaa. Sen mukaan hän oli nyt lähdössä, vapaasta tahdostaan ja vaikka hänen huolestunut perheensä huusi oven takana.

Mietteet keskeytyivät, kun Fergus ilmoitti että tuon omaisuutta ei sopinut muiden omia. Nainen kohotti kulmiaan, aikoen kenties älähtää vastalauseen. Ja silti toisen sanat tuntuivat jotenkin,... Kihelmöivältä. Heristi sormeaan, kun hukka vei kätensä hänen alaselälleen ja veti naista itseään vasten. Irvisti. "Tästä voidaan vielä neuvotella", kuiskasi, että edes hieman saisi pidettyä kiinni itsenäisyydestään. Ikkunalla tiedusteltiin, että kiipeäisikö hän itse vai hyppäisikö hukan syliin. Neito mulkaisi miestä ylimielisesti ja kissamaisen helpoin askelin astui avoimelle ikkunalle, selvästi oli ennenkin tämän tehnyt. Katse kävi paljaissa varpaissa ja tuossa nilkkamittaisessa, sirossa yöpuvussa joka ei varsinaisesti ollut omiaan metsäseikkailulle. Ehkäpä hukka pitäisi hänet lämpimänä. Ovi näytti antautuvan jo aavistuksen, mikä sai Thean tekemään lopullisen päätöksensä. Välittämättä mahdollisista seurauksista, neito tottunein liikkein laski jalkansa viiniköynnökselle ja vilkaisi olkansa yli varmistaakseen oksan olevan vielä paikoillaan. Seuraavat toimet olivat jo syöpyneet hänen lihasmuistiinsa, joten varsin näppärästi heilutti itsensä puun ikkunaa kohti ojentuvalle oksalle käsiensä varaan roikkumaan ja siitä sitten runkoa vasten. Jalat kiertyi rungon ympärille antamaan tukea, kun kädet tarttuivat tuttuihin oksantynkiin säädellen laskeutumisen nopeutta. Pian pystyi jo tiputtautumaan yöstä kosteaan maahan, polvet joustivat ja nurmi otti hänet lähes ääneti vastaan. Ylpeillen levitteli käsiään ennen kuin vilahti taloa ympäröivän puutarhan tarjoamaan suojaan.

//theassa onkin suden surmaajalle melkoinen työmaa. Koska Thea haluaa suden, vaikka ei sitä ehkä itselleen myönnä :DD//

[Janni]

Fergus jäi katselemaan, kun Thea ihan omin avuin lähti kiipeämään, selvästi tottuneesti köynöksiä pitkin alas ja siitä puuhun. Fergus itse oli viemässä jo jalkaansa laidan yli ja virnuili naisen rehvakuudelle. Tosin rasahdus selän takaa sai miehen vilkaisemaan taakseen ja näkemään harmikseen vihaisia ja pelokkaita katseita, onneksi pöytä oli edellen puolittain tiellä, se kun oli siirtynyt oven lennähdettyä auki.
Nyt siis oli aika lähteä ja aikaa ei ollut ketterästi kiivetä alas. Fergus pudottautui roikkumaan ikkunan reunasta ennen kuin päästi päästi irti. Käsi tosin tarttui köynäksiin vauhti hidastamaan. Puolet kasvista repeytyi seinästä miehen mukaan, kun tämä valui seinää pikin vauhdikkaasti alas, tömähtäen jaloilleen. Polvet tosin antoivat periksi ja mies kaatui selälleen, lyöden takaraivonsa kipeästi. Jonkinlainen susimainen uikahdus mieheltä pääsi, kun tämä nyt kierähti kyljelleen ja piteli takaraovoaan, kammeten itsensä ylös kiireesti.

Ikkunan suunnalta kuului vielä ääniä, mutta mies ei jäänyt niitä ihmettelemään kun kiiruhti Thean perään. "Saat kyydin." Mies totesi, edelleen takaraivoaan hieroen, lähtien jo kulkemaan suuntaan mistä oli kartanon pihaan ilmaantunutkin. Siinä matkalla mies muutti muotoaan vaikean oloisesti, mutta muutti muotoaan kuitenkin. Hetkeksi vain pysähdyttiin, että Thea pääsi kiipeämään selkään.

//Voih <3 x3 //

[Wolga]

Paljon puhuva tömähdys sai neidon vilkuilemaan talon seinustaa piilostaan. Ei kuitenkaan nähnyt mikä tuon olo aiheuttanut ja kulmat kurtistuivat, mistäpä muusta kuin viriävästä huolesta. Ei kai hän ollut huolissaan? Naurahdus tyrehdytettiin kämmeneen ja puri itseään alahuuleen, jotta ei olisi päästänyt lisää asiaankuulumattomia ääntelyitä. Eihän kidnapatun neidon sopinut kikatella, sillä tämä ei ollut leikinasia, ei ollenkaan. Askeleet lähestyivät piiloa ja pohti pitäisikö piiloutua paremmin. Avoimesta ikkunasta pihalle kuuluvat huudot tuntuivat kaukaisilta, joten kenties tulija oli Fergus. Nousi varoen jaloilleen ja kurotti kaulaansa nähdäkseen, että osuiko oikeaan.

Tuttu hahmo ilmestyi pian näkökenttään ja Thea virnisti nähdessään toisen hierovan takaraivoaan. Tömähdyksen syy taisi siis selvitä. "Ei sieltä selälleen kuulu laskeutua", virnuili vastaukseksi kyyti lupauksen jälkeen. Muutos ei saanut häntä enää juuri hätkähtämään ja kun edessään seisoi harmaa uros susi, ei neito epäröinyt kiivetä tuon selkään. Hautasi sormensa harmaaseen niskaan ja painautui lähemmäs hukan selkää. Yömekon helma nousi ja paljasti neidon maitokahvin ruskeat pohkeet, sekä lyhyeltä matkaa reittä. Jalat takertuivat tottuneesti hukan kylkiin, jotta pysyisi paremmin tuon kyydillä. Juoksusta tulisi epäilemättä hurja.

[Janni]

Päätä kivisti vielä hitusen, mutta siitä huolimatta Fergus lähti matkaan Thea selässään. Eihän asetelma niin kidnappukselta näyttänyt, mutta olisi varmasti helppo uskotella, että susi oli neidon pakottanut selkäänsä henkeä uhkaamalla, jättäen Thealla hyvin vähän vaihtoehtoja. Susi ei lähtenyt juoksemaan täyttähäkää, tämä kulki pensaiden suojissa höristellen korviaan ja kuuli kuinka kartanon etupihalla ovi avautui. Fergus päästi vaimean urahduksen Thealle, jotta tuo tietäisi pitää kiinni, ennen kuin lähti kunnolla juoksuun. Pensaiden loppuessa harmaa susi tuli näkyviin ja etupihalle kiiruhtaeneet saattoivat nähdä ison pedon vain vilahtavan kadulle nainen selässään. Hätäännys kuulosti yltyvän entisestään ja mekkala taisi herättää lähistöllä olevat rnaapurit. Muutamat ihmiset avasivat ulko-ovensa nähdäkseen mistä oli kyse, mutta moni luikahti äkkiä takaisin sisälle, nähdessään ihmissuden rynnistävän katua pitkin.

Loppukesän öinen tuuli humisi korvissa ja tuntui mukavalta kirsunpäätä vasten. Fergus pääsi kylän porteille paljon nopeammin, mitä oli hiiviskellyt kartanolle. Vartijat näyttivät palanneen asemiinsa ja kurkistelivatkin nyt porteista sisälle kylään, kun Fergus toi perässään suuren mekkalan, kuin suuri aalto olisi vyörynyt pedon perässä aina kartanolta asti.
Vartijat ottivat asemansa ja vetivät miekkansa esiin, seisoen portin tukkeena valmiina, mutta susi ei pysähtynyt, itseasissa tämä kiihdytti vauhtiaan. Asento muuttui virtaviivaiseksi ja painautui syvälle lähelle maata, ennen kuin vahvat jalat ponnistivat juuri ennen miehiä ja nostatti ison ihmissuden valtavaan loikkaan yli vartijoiden ja miekkojen.

[Wolga]

Urahdus kertoi Thealle kaiken tarpeellisen, nyt ei ehkä riittäisi pelkkä aiemmin opittu kyydissä roikkuminen vaan tämä vaatisi jo hieman tiiviimpää takertumista. Neito painautui tiiviimmin harmaata selkää vasten ja siirsi niskavilloihin haudatut kätensä nyt hukan kaulan sivuille, melkein kuin halaukseen. Ei neito huolehtinut siitä, että tämä asetelma oli totisesti enemmän kuin epäilyttävä. Hänhän olisi aina voinut laskea irti ja silti jäisi henkiin tiputuksesta, mikäli susi kääntyisi saisi se elämänsä löylytyksen perään kerääntyvältä takaa-ajajien joukkiolta. Mikäli hienoinen epäilys pyörähtikin mielessä, se unohtui pian tuntiessaan kuinka viima puhalsi sinisen yömekkonsa helmoissa suuren suden laukatessa kohti kylän portteja. Käkkäräpää tunsi jälleen vastustamatonta halua nauttia tästä hetkestä täysin rinnoin, nauttia nopeudesta, hulluudesta ja siitä käsittämättömästä tunteesta jota ihmissudella ratsastaminen tuotti. Nyt ei kuitenkaan sopisi alkaa temppuilemaan, vielä vähemmän sen vuoksi että takana vyöryvälle joukkiolle pitäisi antaa mahdollisimman hyvä kuva siitä, että hänet tosiaan oltiin kidnapattu.

Thea saattoi jotenkuten nähdä eteensä suden korvien välistä, näki vilauksen miekoista ja miehistä. Se riitti hänelle antamaan riittävän syyn sulkea silmänsä ja painaa kasvonsa hukan niskaan. Hampaat purtiin yhteen, kun tunsi pedon kiihdyttävän ja painuvan lähemmäs maata. Kyllähän hän saattoi arvata mitä oli tulossa. Epäilemättä myös ihmiset heidän perässään, ainakin kiihtyvästä mekkalasta päätellen, huomasivat mitä olisi tapahtumassa. Joku karjui, että elukkaa ei pitäisi päästää ohi. Thea saattoi kuvitella kuinka tälläkin hetkellä kiireiset miehet pukivat ratsuille varusteita, jotta olisi pienintäkään mahdollisuutta pysyä hukan ja tuon nappaaman neidon perässä. Ei ollut koskaan tuntenut niin valtavaa voimaa kuin suden loikatessa henkeäsalpaavaan hyppyyn tientukkojen yli. Suu avautui kiljaisuun, joka kuitenkin tukahtui harmaaseen niskaan – sai palkinnoksi myös suunsa täyteen noita karkeita karvoja. Tunsi kuinka otteensa lipsui liukkaalla turkilla, mutta takertui hukkaan kaikin voimin jotta ei lentäisi nyt. Hänhän tippuisi pahimmillaan noiden ojennettujen miekkojen päälle ja saisi heittää hyvästinsä maalliselle vaellukselle.

[Janni]

Etutassut tömähtivät maahan ja ottivat suden ratsastajineen vastaan. Hypystä yllättyneet miehet nyt kääntyivät ympäri, yrittäen kiirehtiä hukan perään, mutta nopeasti nuo luovuttivat, pedon kadotessa metsän tiheikköön. Kauempaa taisi kuulla kavioiden kopse, ei ollut mitään järkeä lähteä karkulaisten perään jalan.
Vauhtia riitti vielä metsääsäkin, jonka epätasianen pohja tuntui kuin kodilta jalkojen alla. Kylän mukulakivinen katu tuppasi olemaan niin liukas, että siitä ei kunnolla saanut otessa. Kynnet upposivat hyvin pehmeään maahan ja työnsivät vain lisää vauhtia alleen.

Jos tämä oli jälleen yksi kidnappaus reissu, ehkä he voisivat ottaa sen tutun hylätyn myllyn majapaikaksi? Ei Fergus kuitenkaan tällä kertaa aikonut rahaa lähteä kiristämään, se olisi yhtä säätämistä jälleen ja voisi olla että neidon perhe virittäisi tälle pahaiselle nilviäiselle ansan siinä ohella. Tuskin Theakaan katsoisi miehen hyväksi käyttöä hyvällä. Tämähän alkoi jo olla naurettavaa. Jos susi olisi kyennyt olisi hän nyt nauranut vapautuneesti.

[Wolga]

Kun hukka laskeutui, olisi Thea voinut huutaa ja nauraa kuin hullu mutta onnistui pidättelemään itseään sillä eihän hänen nyt mitään riemunkiljahduksia sopisi huudella. Vaikka hulluhan hän oli, nyt jo omastakin mielestään. Kaiketi se kuukausien kiltti aateliselämä oli saanut viimeisetkin järjen hivenet kaikkoamaan hänen päästään, se hurja tylsyys ja sekopäinen pohdinta siitä että mitä ihmettä tuo hukka oli hänelle tehnyt. Ehkä se kaipuu metsään sai hänet niin sekaisin, että oli nyt epätoivoissaan halunnut lähteä yksisilmäisen matkaan vaikka vain kuukausia aiemmin oli epätoivoisesti halunnut toisen luota pois. Tai halunnut ja halunnut, enemmän kai päättänyt haluta. Metsä tuntui hiljenevän heidän ympärillään. Hänen kuulonsa oli ihan tavallisen ihmisen, joten ei pystynyt havaitsemaan heidän peräänsä porhaltavien ratsukoiden rytmikästä askellusta. Ei nostanut asentoaan pystympään, vaan pysytteli niin lähellä selkää kuin saattoi – ei olisi mukava saada tässä vauhdissa risusta kasvoilleen.

Nopeasti ympärillä vilisevä metsä vaihtoi muotoaan ja järjestystään sitä mukaan, mitä kauemmas tutuilta seuduilta he kulkivat. Ikään kuin olisi kokenut tämän ennenkin. Ja todella, todellahan hän olikin. Silloin oli riemuinnut vapauttaan ja yrittänyt viehätysvoimaansa tähän muukalaiseen. Jotenkin siitä tuntui olevan jo vuosia. Havaitessaan heidän päätyneen hieman väljempään osaan metsää, kohotti asentoaan nähdäkseen maisemat paremmin, sopivassa välissä pyyhkäisi toisella kädellä suutaan saadakseen suurimman osan irronneista karvoista pois nielua kutittamasta. Kyllähän hän arvasi jo, että mihin heidän matkansa kävi. Jotenkin se tuntui huvittavalta ja toisaalta jopa merkitykselliseltä, ihan kuin ympyrä sulkeutuisi tänä yönä. Ehkä paluu kaiken alkulähteelle saisi ajatukset päänsä sisällä viimein järjestykseen. Ehkä.