Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Touko 2016, 13:52

Oliko hän näkevinään kuinka lempeä hymy pyyhkiytyi pois noilta kauniinlta kasvoilta? Miehenkin hymy tuntui laskevan asteen sen myötä, mutta sitä ei jääty ihmettelemään, kun Thea myöntyi nukkumaan menon suhteen. Suukko otsalle sai Ferguksen katsomaan naista ylös pienen vinon hymyn kera, ennen kuin hänkin päätti nousta puron pohjalta. Vesipisaroita tiputellen mennessään, Fergus kahlasi puron törmälle, jossa nainen virutti alushousujaan vedessä.
Mies ravisteli jalkojaan vuorotellen kun nousi ylös vedestä ja katsahti Thean puoleen kun tuo pohdiskeli viihtyisikö mies nytkin yön lattialla. Hetken Fergus tuijotti toista vakavan ilmeen kera, ennen kuin päätti ravistella kehoaan ja päätään kuin märkä koira, roiskien pisaroita Theankin puoleen. Kai se oli jonkinlainen mielenosoitus.

"Minun piilo, minun säännöt." Fergus ilmoitti, nyt märkätukka sekaisin ravisteltuna. "Sinun vuorossi olla lattialla." Mies virnisti, kumartuen noukkimaan saappaansa ja muut vaatteensa käsivarrelleen, lähtien tarpomaan kohti myllyä. Kyllä mies huomasi Thean kiusanteon, joten tietenkin hän kiusasi takaisin. Eikä hän todellakaan nukkuisi naisesta erossa tätä yötä, eivätkö he omistaneet toisensa tällä hetkellä?
Jos neito protestoi Fergukselle takaisin, näytti tämä vain kieltänsä olkansa yli, ennen kuin pääsi rakennuksen ovelle ja veti sen auki. Sisätila ei ollut muuttunut edelliskerrasta yhtään. Toki olihan hän käynyt täällä pari kertaa kuluneiden kuukausien aikana.
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 19 Touko 2016, 14:37

Thea loikkasi karkuun noita lenteleviä vesipisaroita ja mulkaisi miestä, tosin varsin hellästi eikä lainkaan tosissaan. ”Ilkeä”, kommentoi niskojaan nakellen ja ryhtyi availemaan omaa hiuspehkoaan, joka edelleen sinnikkäästi pyrki näyttämään letitetyltä. Kyllähän se toki oli monin paikoin jo repsahtanut ja harottava, ei enää erityisen siisti kaikkien illan aktiviteettien vuoksi. Ja nyt se roikkui märkänä ja raskaana hänen olallaan, joten olisi parempi avata letti ja puristaa siitä suurimmat vedet pois. Ja kaiketi hiukset voisi jättää avonaisiksi, sillä tuskin kosteudesta kähärtyvää hiusta saisi edes ilman kampaa aisoihin – eikä Thea oikeastaan halunnutkaan sitä saada siistittyä. Nainen puristeli vesivanoja hiuksistaan ja irvisti, kun hukka ilmoitti että hänen vuoronsa oli yöpyä lattialla. Katseli hetken toisen kulkua virnuillen itsekseen, pudisti päätään. Jos hän oli kakara, niin kyllä se oli tuo miehenpahainenkin.

”Sehän nähdään”, tupisi loittonevalle selälle ja lähti itsekin harppomaan kohti myllyä, parahiksi nähdäkseen kuinka hänelle näytettiin kieltä sanojensa johdosta. ”Kakara, kauhea riiviö kakara”, huusi miehen perään ja nauroi. Käsittämätöntä. Ja niin hauskaa. Otti muutaman hölkkäaskeleen, jotta kerkeäisi myllyyn sisälle samalla ovenavauksella Ferguksen kanssa, sillä ajatus öisestä pihamaasta yksin ei tuntunut erityisen houkuttelevalta juuri nyt. Mylly tosiaan oli lähes koskemattoman näköinen, aivan yhtä ränsistyvällä tavalla romanttinen ja viihtyisäkin, etenkin se taljoin pehmustettu peti näytti kutsuvalta. Vino hymy käväisi kasvoilla, kun ripusti märät alushousunsa roikkumaan oven kahvaan ennen kuin veti oven perässään kiinni ja astui syvemmälle piilopirttiin. Yöpuku laskettiin jollekin tuolinselkänojan tapaiselle ja määrätietoisesti Thea asteli taljojen luokse. ”No, heitetäänkö yksi vai kaksi sinulle tuonne lattialle?”, yritti vielä silmäänsä iskien, vaikka väsymys paistoi jo kasvoilta kilometrin päähän. Jokin sai naisen parhaansa mukaan pitkittämään tätä hetkeä, ehkä se oli se että aamulla kaikki voisi olla taas toisin.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Touko 2016, 14:57

Fergus vain nauroi Thealle takaisin, vai että kakara. Sitä hän ei ollut kuullut moneen vuoteen. Saranat narahtelivat tuttuun tapaan, kun ovi työntyi auki ja siinä heidän perässään kiinni. Takka amotti tyhjyyttään ja näytti kaipaavan hieman tulta sisäänsä, mutta mies ei oikein tuntenut jaksavansa ryhtyä sitä sytyttelemään. Sen sijaan hän laski vaatteensa ja varsteensä vuoteen vierelle, jonka luona Thea jo valkkasi taljoja.
"Minä heitän sinut lattialle." Fergus murisi Thealle leikkisästi, astuen nyt tuon taaksen ja tarttuen kyljistä, niin kuin muka olisi tosissaan, mutta lattian sijaan kaadettiin nainen taljojen keskelle vuoteelle. Sänky narahti heidän painonsa alla.
"En kyllä jaksa, painat liikaa." Mies selittelii, kääntyen kyljelleen Thean vierelle tälle aika kapealle vuoteelle, mutta jos he sylikkäin olisivat, tuskin nukkuminen vaikeaa olisi.

Fergus veti päälimmäisiä taljota heidän altaan, käärien ensimmäisen Thean suojaksi ja toisen itselleen. Heidän kehonsa olivat edelleen kosteat ja viileät, mutta kyllä mies uskoi, että he lämmittäisivät toisensa kuiviksi.
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 19 Touko 2016, 16:00

Nainen nauroi riemukasta naurua, kun mies tarttui hänen kylkiinsä. Yritti kiemurrella vastaan, mutta ei voinut mitään Ferguksen kaataessa hänet sänkyyn. Kohotti kulmaansa tuhahtaen, vai ei jaksanut. ”Niin, minähän tuossa lihoinkin huomattavasti matkalla purolta tänne”, kiusoitteli, samalla huomauttaen että olihan mies häntä vielä hetkeä aiemmin jaksanut kannella. Katseli kyljelleen kääntynyttä miestä ja pyrki parhaansa mukaan auttamaan tuon pyrkimyksissä saada taljoja heidän lämmikkeekseen. Iho tosiaan tuntui nyt kylmästä nihkeältä, mutta ei hän varsinaisesti vielä palellut. Tai sitten oli jo mennyt kylmyyden tunteen ohi ja se tulisi takaisin, kun veri alkaisi jälleen kiertää lämmön seurauksena kiivaammin ihonsa alla. Eikä kylmäkään haittaisi, sillä tunsipahan elävänsä ja tuntevansa. Sydänsärky ei ollut elämistä, se oli jotain pahuuden luomaa tunnetta josta ei pystynyt saamaan nautintoa ja sitähän hän oli tuntenut jo pitkään, kun oli kaivannut takaisin metsään. Kaivannut tätä miestä. Niin, ehkä se olisi jo hyvä myöntää että tästä ei ollut enää perääntymistä ja edessä odottaisi kivikkoinen tie, jos yrittäisi mielensä irrottaa hukasta. Ja sama odottaisi vaikka ei yrittäisikään.

Kun heidän molempien lämmikkeenä oli taljat, saattoi Thea hilautua lähemmäs Fergusta. Painoi reitensä vasten toisen reisiä ja rintansa miehen rintakehälle, käsi sujahti käsivarren alta selälle. Liikutteli nilkkojaan koukkuun ja suoraksi, tunsi olonsa kummallisen hermostuneeksi ollessaan näin lähellä miestä ilman, että himoitsi tuon vartaloa. Oli outoa tuntea itsensä raukeaksi ja pehmeäksi, lämpimäksi siinä toisen lähellä. Olihan hän toki silloin aikoja sitten takertunut mieheen siellä majatalon sängyssä, mutta silloin toisen kuume oli sitä vaatinut – eihän hän muuten olisi tietenkään. ”Tämä oli hyvä yö”, kuiskasi ja hieraisi nenänpäällään miehen samaista, hymyili.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Touko 2016, 17:47

He molemmat yrittivät asettua mukavaan asentoon. Fergus kiersi käsivartensa Then ympärille, pitäen tuota rintakehäänsä vasten. Nainen tuntui levottomalta, mutta kyllä tuo löysi hiljakseen paikkansa miehen syleilyssä. Hiljainen hymähdys pääsi Thean kehuessa yön olleen hyvä. "Se ei ole vielä ohi, ehkä siitä tulee parempi." Mies totesi takakisin, katsoen toista silmiin omalla väsyneellä katseella.
Hiljaisuus tuntui tuovan mukanaan ne ikävät ajatukset ja Ferguksesta tuntui, että ne saattaisivat vaikeuttaa nukuhatamista. Kenties sen takia hän hivuttautui hakemaan neidolta suudelmaa, joka voisi tuudittaa hänet huolettomaan uneen, ehkä tehden naiselle saman palveluksen?
Oli miten oli Fergus nukahti ennenmin tai myöhemmin väsymyksen pakottamana ja oli haudannut kasvonsa tuohon villiin pehkoon, jonka tuoksu oli muuttunut puhtaasta saippuasta puron raikkauteen.
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 19 Touko 2016, 21:34

Vastasi hymyillen katseeseen, mutta ei se hymy ihan silmiin asti ulottunut. Toki paljon väsymyksen vuoksi, mutta epäilemättä osansa teki sekin että hän ei osannut aivan luottaa siihen. Yöhän olisi pian ohi ja sitten odottaisi… Niin, mikä sitten aamulla odottaisi? Ei hän kuitenkaan jaksanut alkaa sitä enää märehtimään tämän enempää, vaan nyökkäsi vielä noille sanoille – kai enemmänkin itseään vakuutellakseen. Olisi mukava viettää yö toisen syleilyssä taljojen alla. Vastasi suudelmaan, joka tuli kyllä kuin tilauksesta. Se tuntui luovan uskoa ja hyvää mieltä, sitä paljon jo hoettua rauhaa joka jatkuvasti yritti ottaa naisesta otteen mutta aina karkasi. Jos se nyt jäisi unen ajaksi? Ja kun suudelmasta irtaannuttiin, haukotus venytti leukoja makeasti. Thea kaivautui lähemmäs Ferguksen vartaloa, tai niin lähelle kun se nyt oli mahdollista ilman että pitäisi olla ihan sisäkkäin, painoi päänsä jonnekin toisen leuan alle.

Ferguksen hengitys muuttui raskaammaksi, unisemmaksi ja uloshengitys tuntui neidon hiuksissa. Hetken kuunteli rauhallista ympäristöä, kunnes lopulta päätti yrittää tuudittaa itsensä uneen sovittamalla hengityksensä miehen kanssa yhteen. Eikä loppujen lopuksi mennyt kauaa unen kietoessa naisenkin, kun ajatukset pääsivät keskittymään vain hengityksen ajattelemiseen. Vartalo rentoutui, mutta ei hän kierähtänyt pois toisen luota. Eikä olisi kai mahtunutkaan. Unia hän ei nähnyt, illan kaikki tapahtumat tarjosivat syvän unen.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Touko 2016, 21:58

Pölyisen lasin takaa ei paljoa auringonvaloa sisälle pässyt, mutta ulkona sirkuttelevat linnut herättelivät herkkäkuuloisen miehen. Hetken Fergus mumisi unisesti paikallaan, jotain lintupasitista, ennen kuin punainen katse raottui auki. Vartalo tuntui kuivuneen yön aikana hyvin ja tämä pieni pesä jonka he olivat rakentaneet ympärilleen tuntui lämpimältä.
Kaiken sen tuntiessaan mies sulki silmänsä takaisin ei hän vielä jaksaisi nousta. Yön aikana höllänneet käsivarret tiukentuivat takaisin Theaa halaamaan ja kasvot hautautuivat syvemmälle noihin tummiin hiuksiin.

Lintujen viserrys ei tuntunut lakkaavaan, se alkoi jotenkin ärsyttämään. Kuin linnut laulaisivat ikävää totuutta siitä että nyt oli aamu ja nainen lähtisi hänen luotaan, eikä hän tietäisi milloin toisen näkisi uudestaan. Yllättäen ei Fergusta enää unettanut. Jokseenkin ärtymyksen ja tuskan sekainen ilme levisi miehen kasvoille, tämän yrittäessä puristaa silmänsä kiinni siinä toivossa että nukahtaisi uudelleen.
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 19 Touko 2016, 22:13

Thea ei havahtunut hentoihin valonsäteisiin, eikä sen puoleen havahtunut lintujenkaan visertelyyn. Nainen nukkui unetonta untaan tyytyväisenä ja rentona. Se yöllä iholle hiipinyt kylmyys oli muuttunut mukavaksi lämmöksi, joka pehmensi valmiiksi rentoja lihaksia entisestään. Yön aikana naisen kädet oli siirtyneet heidän vartaloidensa väliin, lepäämään Ferguksen rintakehää vasten. Jalka puolestaan oli kiertynyt toisen jalkojen ylitse ja pää painunut syvemmälle partaisen leuan alle. Melkoiseen kippuraan oli siis asettunut siinä hukan lämpimässä syleilyssä, eikä siinä ollut ollenkaan huono olla – ainakaan unen syvästä laadusta päätellen.

Kun mies kiersi kätensä tiukemmin hänen ympärilleen, raotti nainen unisia silmiään ja maiskautti suutaan, liikutteli jäykältä tuntuvaa kieltään jotta saisi äänensä kulkemaan pientä kähinää kirkkaampana. ”Mm… eikö enää nukuta?”, kysyi uneliaana ja hieraisi otsaansa toisen ihoa vasten. Nopeasti Theankin tajuntaan nousi se, että nyt tosiaan olisi aamu ja tämä pieni romanttinen retki pitäisi saattaa päätökseensä. Mutta ei vielä. Ei missään nimessä vielä, nyt oli liian hyvä herätä että olisi voinut alkaa pohtimaan kotiin palaamista. Ajatuskin puistatti. ”Näitkö hyviä unia?”, esitti jatkokysymyksen ja painoi silmänsä kiinni, päättäväisenä siitä että tulisi vielä saamaan unenpäästä kiinni. Ehkä olisi voinut vahingossa nukkua vielä seuraavankin yön yli siinä? Uni kuitenkin oli jo poistunut, eikä ollut jättänyt jälkeäkään johon olisi voinut ripustautua. Olo oli virkeä ja hyvin levännyt, keho suorastaan huusi haluaan päästä jaloilleen ja aloittamaan uuden päivän. Mieli taas manasi kaikkia mahdollisia jumalia auttamaan häntä takaisin siihen ihanaan uneen, manasi että voisi pysäyttää muun maailman heidän ympäriltään. Vaikka eihän se ollut mahdollista, kyllähän Thea sen tiesi.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Touko 2016, 23:32

Fergus havahtui Thean liikahteluun ja pian kuuluikin naisen ääni hänen sylistään. "Ei." Mies vastasi lyhyesti takaisin, avaten silmänsäkin. Neito näytti uneliaalta ja selvästi yritti kokeilla onneaan uudelleen unen saamisella, mutta vähin tuloksin.
"En muista." Fergus vastasi kysymykseen hyvistä unista, joka oli oikeastaan totta. Tuntui kuin hän olisi painanut silmänsä kiinni ja heti avannut ne aamun sarastaessa. Olo oli kyllä levännyt, mahtoi olla puolipäivä, olivat he valvoneet sen verran myöhään viime yönä.

"Thea." Fergus sanoi hiljaa, tietämättä oikein miksi edes sanoi naisen nimen ääneen. "Tiedän kyllä, että tämä pikku harhaaskeleemme on tehnyt meidän molempien elämästämme vaikeaa, varsinkin sinun. Mutta siitäkin huolimatta, aion joka viikon viimeisenä iltana odottaa sen joentörmällä." Mies kertoi. "Odotan vaikka et ikinä tulisi ja teen tästä ehkä vaikeaa meille molemmille, mutta... en minä perkele voi vain kääntää selkääni." Mies selitti vakavan oloisesti, tietämättä edes itsekään miksi ryhtyi näin... tunteikkaaksi.
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 19 Touko 2016, 23:45

Thea tunsi tipahtavansa ammottavaan tyhjyyteen, kun mies lausui lupauksensa. Tai aikomushan se oli. Varmasti kuuli kuinka sydämensä pintaan lohkesi kipeä särö, joka ei varmasti tulisi jäämään ainoaksi. Kuinka paljon helpompaa olisi ollut, jos he eivät olisi luvanneet toisilleen mitään? Esittäneet, että tämä ei tarkoittanut mitään, tai että viime yön puheet eivät olleet koskettaneet heitä. Ainakin se olisi tehnyt lähtemisen paljon helpommaksi, ehkä unohtamisenkin kun ei ollut varmuutta toisen tunteista ja ajatuksista. Mutta nuo sanat kertoivat enemmän kuin tarpeeksi siitä, että nainen ei ollut tässä ainoana sydämensä kanssa. Hän taisi hiljalleen olla ainoa, joka epätoivoisesti vielä yritti pitää sen ehjänä. Tai niin ehjänä kuin se ikinä voisi pysyä. Ja silti nuo sanat tuntuivat hyväilyltä, sen kaiken muun lisäksi.

”Et sinä voi sanoa noin”, lausui kuin olisi ollut kovissakin kivuissa, nosti kämmenensä lepäämään miehen poskelle ja siirsi asentoaan jotta saattoi nähdä arpiset kasvot edessään. ”Mutta en minä usko, että tämä on harhaa. Minä haluan uskoa, että näin kuuluu ollakin, että ehkä joskus…”, ei löytänyt sanoja joilla voisi lopettaa lauseensa, eikä oikeastaan edes halunnut lausua niitä joita oli alun perin ajatellut. Kuvitteli kuitenkin Ferguksen ymmärtävän, että mitä hän tarkoitti. Ehkä joskus he voisivat oikeasti olla toisilleen, vaikka elämä näytti kuljettavan heitä vääjäämättä erisuuntiin. Hukkaa oman laumansa johtoon, kenties joskus jopa suuren lauman ja häntä taas intohimoinen tasa-arvo unelmansa tavoittelu kaupunkiin, istuntosaleihin ja kenties vielä joku päivä kohti sitä marttyyrikuolemaa. Kuka tietää? Tai ehkä elämänsä lopulta kuljettaisi hänet aviovuoteeseen, tylsistymään teekupposten ääressä ja lapsia tekemään. ”Sinähän tiedät, että vaikka haluaisin tulla niin mahdollisuuteni ovat tämän jälkeen olemattomat. Kyllä tämä vielä unohtuu ja sitten olen vapaampi, mutta en tiedä kuinka kauan heillä menee toipua tästä”, lupasi viimein, sillä hän halusi päästä tapaamaan miehen siellä joella josta kaikki oli lähtenyt. Eikä mikään voinut häntä estää, jos hän todella jotain halusi.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Touko 2016, 09:00

Thea ei tuntunut ottavan hänen aikomustaan hyvin ja kyllä Fergus ymmärsi, mutta oli valmis ottamaan vastaan seuraamukset. Tosin, ei mies voiunut kieltää, etteikö naisen sanat 'ehkä joskus', tuntuneet ikäviltä. Se tietämättömyys milloin, jos edes koskaan. Hän todella oli muuttunut hulluksi tämän ihmisnaisen takia. Fergus yritti hokea itselleet, ettei ollut huolta, ei uhkaa laumalle, ei uhkaa hänelle, ei uhkaa Thealle. Kaikki oli hyvin, täytyi vain jaksaa odottaa.

Ferguksen ilme kuitenkin sai asteen ärtymystä Thean mainitessa perheensä, joka tulisi naista estämään, ties kuinka kauan nuo olisivat paranoideja tyttärensä puolesta. Mies tunsi petonsa puhuvan päässään, käskien tappamaan esteet pois hänen ja Thean väliltä, mutta Ferguksen siinä tuijottaessaan naista silmiin, hän tiesi, että se olisi väärin ja tuhoaisi kaiken heidän väliltään.
"Odotan kaikesta huolimatta. Eikä yksi ilta viikossa ole niin hukkaan heitetty. On hyvä päästä omaan rauhaan toisinaan, vaikka laumaeläin olenkin." Mies lopulta totesi, yrittäen muuttaa olemuksensa huolettomaksi, jotta saisi naisenkin hymyilemään ja lakata huolehtimasta. Tosin Fergus saattaisi pistää itsensä koetukselle, mutta hän oli selvinyt miltei neljä kuukautta neidosta erossa, miksei vähän pidempää jos huonosti kävisi?
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 20 Touko 2016, 12:10

Saattoi nähdä ärtymyksen hukan ainokaisessa punaisessa silmässä, se samainen ärtymyksen vilahdus oli nähtävissä myös tuon kasvojen ilmeissä. Ja kyllähän arvasi mistä se johtui, olihan tuo ilme hiipinyt kasvoille hänen puhuessaan perheestään, siitä kuinka nuo pyrkisivät parhaansa mukaan pitämään hänet turvassa. Onnekseen Fergus ei kuitenkaan ryhtynyt tästä sättimään, tai perhettä kiroamaan sillä se oli varma tapa saada nainen varpailleen. Vaikka ei aina ottoperhettään kunnioittanut ja arvostanut, niin kyllä hän noita rakasti kuitenkin syvästi. Miehen kevyemmät sanat saivat naisen hymähtämään, niin, kaikille teki hyvää olla joskus hetki yksin. ”Kunhan et saata itseäsi vaaraan minun vuokseni”, pyysi ja siirsi käden miehen poskelta tuon olkapäälle, puristi sitä pehmein sormin. Katse oli vaativa, aivan kuin olisi halunnut alleviivata sanansa käskyksi ja kertoa, että odotti toisen tottelevan sitä. Alfallahan oli kuitenkin lauma huollettavanaan, joten ei sopisi heittäytyä varomattomaksi.

”Mutta kyllä me vielä tapaamme, ei luonnonvoimia voi estää”, hymähti ja pieni hymy virisi suupieliin, vaikka se tietty haikeus ei suostunutkaan poistumaan kasvoilta. Mutta kyllähän he olivat jo tosilleen näyttäneet, että eivät vain yksinkertaisesti kyenneet olemaan törmäämättä mitä kummallisimmissa paikoissa. ”Että enköhän minä vielä joku päivä roiku puussa, tai jossain muualla”, virnisti muistellessaan kuinka oli roikkunut vaatteistaan puunoksassa ja tuo torahampainen oli naureskellut hänen alapuolellaan. No, siitäpä se alamäkikin kyllä oli lähtenyt jyrkästi juoksemaan kohti tätä hetkeä. Mutta oliko tämä heidän tarinansa huippu vai pohja? Sitä kai ei voisi sanoa kuin vasta sitten, kun näkisi mihin tie veisi.


//mää en kestä </3 Fergus on niin kuolettavan ihana, piiloromantikko //
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Touko 2016, 13:24

"Hmh, mihin vaaraan minä nyt joentormällä joutuisin?" Fergus hymähti Thean pyyntöön pysyä turvassa, ote olalla kertoi kuinka tosissaan neito oli. "Hei, näin arpinen mies selviää mistä vain." Mies lisäsi rauhoitteeksi, sipaisten samalla naisen poskea kädellään. Toki olihan hän joutunut vaikeuksiin Thean veljen kanssa ja jäänyt kiinnikin. Mutta virheistä oppi, eikö niin?
Hymy kohosi Ferguksen kasvoille, kun toinen tuntui alkavan viimein itsekin luottamaan tulevaan, ei luonnon voimia voisi estää. "Se kyllä olisi näky, jonka haluan nähdä uudestaan." Mies sanoi virnistäen naisen muistellessa puusta roikkumistaan.

Jotenkin asioista puhuminen oli saanut kaikki ne yksinään murehditut asiat tuntumaan keveimmiltä, ehkä miehen pitäisi kokeila tätä useamminkin? Ei hän yleensä niin avautuvaa sorttia ollut, peitti kaiken virneensä ja susimaisuutensa alle. Noh, kunhan hänestä ei lemmen lässyttäjää tulisi. Kohtuus kaikella!
Fergus painoi suukon Thean otsalle, ennen kuin nousi istumaan vuoteelle, taljan valahtaessa rintakehän päältä syliin. Haukotuskin mieheltä pääsi. Mies käänsi katseensa ikkunasta ulos, hän ei kuullut enää lintujen viderrystä, sen tialla oli jotain muuta. Äänet olivat kaukana, mutta mies kyllä kykeni ne kuulemaan kaiken hiljaisuuden keskeltä. "Sinua on tultu hakemaan." Fergus ilmoitti, kääntyen katsomaan Thean puoleen. Mies oli kuitenkin rauhallinen. Heillä oli vielä pieni tovi ennen kuin heidän piilopaikkansa tulisi näiden naisen nimeä huutelevien näkökenttään.

//Kuolettavan no huh :D Ja joo en itekkään ihan ku sen loin ajatellu et se kykenee oleen romantikko, mut kappas keppanaa ku samankaltasen naisen tapas >:3 //
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 20 Touko 2016, 14:09

Olo keveni huomattavasti, pyöräytti silmiään toisen todetessa että selviäisi mistä vain. ”Niin, mikäpä se pahan tappaisi”, virnisti löytäen sanojen myötä sen itselleen ominaisen, hieman riehakkaan iloisuuden. Tai ehkä se oli vain turvallisin tapa toteuttaa itseään, sillä kyllähän hukka oli hänestä kaivanut jos jonkinlaista tunnetilaa ja ilmettä esiin näinkin lyhyen ajan sisällä. Hymähti sanoille, että haluaisi nähdä hänet uudelleen roikkumassa puussa. Sitä Thea kyllä aikoi välttää viimeiseen asti, mitä hänelle olisikaan tapahtunut jos hänet olisi löytänyt Ferguksen sijasta joku muu? Joku oikeasti paha? No, Theakin kyllä eli sellaisessa suuruuskuvitelmassa, että epäili selviävänsä ihan mistä vain mitä eteensä sattuisi, olihan jo kerran pelastanut itsensä kuuhullunkin takaa-ajosta.

Myhäili tyytyväisyyttään, kun tunsi suukon otsallaan. Antoi katseensa seurata susimiehen istumaan nousemista ja laski katseensa tutkimaan toisen vartalon muotoja ja lihasten kaaria. Kyllähän toista oikein mielellään katseli paidattomana, ei paha ollenkaan. Myös tuohon harmaan sävyiseen ihoon oli silmät jo niin kovin tottuneet, että kai ei edes huomannut sen eroavan omasta värityksestään. Tunnelma kuitenkin särkyi, kun mies ilmoitti noutajien saapuvan. Thea huokaisi raskaasti, harmissaan. Kuitenkin hukan rauha tuntui tarttuvalta ja kenties ne äskeiset puheet myös tyynnyttivät nousevaa ärtymystä mielessään. Näin sen kuului mennä, he elivät rinnakkain eritodellisuuksissa. ”Tällä kertaa kuitenkin päätit ilmoittaa siitä ennen kuin ovea hakataan?”, leikki nyreää ja mutristi huuliaan kiusoitellessaan miestä. Päätti, että ei vajoaisi nyt synkkyyteen. Kohottautui itsekin istumaan, ei välittänyt vaikka talja valui jalkoihin ja paljasti paljaan ylävartalon. Eipä hänessä tainnut olla mitään sellaista, mitä toinen ei olisi jo nähnyt. ”Kaiketi pitäisi siis jo pukeutua, tämä kidnappaus juttu vesittyy jos he löytävät minut alastomana sulassa sovussa samasta pedistä kanssasi”, hymähti ja antautui sitten haukotukselle, sekä venytteli nautinnollisesti käsiään. Yö oli tosiaan ollut hyvä.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Touko 2016, 14:41

Fergus virnisti Thean huomautukseen, kyllä hän tahtoi mielellään piilopaikansa säilyttää. Katse valahti siinä missä taljakin naisen ylävartaloa suojaamasta, eikä mies sitä edes piilotellut, periaatteessa Thea oli vielä hänen. Se lumous rikootuisi heti kun neito astuisi ovesta ulos.
"Hmm, onko tämä kidnappaus todella niin tärkeää viattomuutesi säilyttämiseksi perheesi silmissä?" Fergus kysyi Thean pohdiskellessa pukeutumista pian, jotta kidnappaus olisi uskottava. "Mutta taas toisaalta, jos he meidät samasta vuoteesta alasti löytävät, sinua luullaan varmasti hulluksi." Fergus pohdiskeli, kääntyen vuoteella naisen puoleen ja nojautui käsivarsiinsa, siinä samalla kumartui hitaasti lähemmäs toista. "Voi ei iso paha susi on sekoittanut hänen päänsä, tyttö parka, luulee rakastuneensa." Mies muutti äänensä tahallaan kimeämmäksi kuin jokin huolestunut rouvashenkilö. Tosin viimeisen sanan kohdalla tajusi mies minkä sanan oli mennyt sanomaan, juuri sen mitä oli tämän kaiken aikaa vältellyt. Hän kuitenkin peitti yllättyksensä kiireesti leikkivään virneeseen, jonka painoi suudelmaksi Thean huulille.

"Juu, eiköhän pueta." Fergus myönsi päästäessään irti ja kumartui vuoreen reunan yli nappaamaan housunsa.
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron