Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 16 Touko 2016, 16:07

Kyllä kai tämäkin oli näky. Normaalit ihmiset, tai puoli-ihmiset keskustelivat tällaisia asioita kai pöydän ääressä tai vaikka kävelyllä. He keskellä öistä metsää, samalla kun jossain päin kuhisi ukkoja etsimässä naisen kidnapannutta hukkaa. Thea kiemurteli miehen katseen alla, lähinnä kai saadakseen toisen edes hieman koskettamaan häntä. Vaikka vain hipaisemaan puolitarkoituksellisesti. Tosin, sitä taisi olla turha odottaa sillä epäilyksensä miehen isäsuhteesta oli mennyt ihan metsään, ainakin siitä päätellen miten toinen siihen reagoi. Ainakin aluksi. Naisen ilme muuttui kenties hieman myötätuntoiseksi, mutta ei osannut miestä sääliä sillä moinen usein ei auttanut mitään. Se sääli. Kyllähän se joskus hyvältä tuntui, että sai olla säälittelyn ja huomion kohteena mutta harvemmin auttoi. Katseen siirtyessä takaisin häneen, oli neito huomaavinaan siitä ja kasvoilla viivähtävästä ilmeestä, että ei toinen ehkä todella isäänsä vihannut. Ei kuitenkaan aikonut tarttua siihen tämän enempää, kaikelle oli aikansa ja paikkansa. Kaikki tunteet pitäisi käydä läpi, että niistä löytyisi se oikea. Kaiketi hukka oli nyt jonkinlaisessa katkeruuden vaiheessa omassa surussaan.

Thea kohottautui käsiensä avulla hieman istuvampaan asentoon, vei kasvonsa polvillaan hänen yllään seisovan miehen alavatsan lähelle ja raotti paidan helmaa. Puhalsi iholle leikkisästi ja lepytellen ennen kuin kohotti katseensa hukkaan. ”Ei meistä tarvitse tulla isiemme tai äitiemme kaltaisia. Sinä olet päättänyt olla Alfa, jota vallanhimo ei sokaise ja sinä olet. Meistä jokainen päättää kuka on, vai mitä?”, siteerasi vapaasti hukan aiempia sanoja, toivoen että ne auttaisivat tuota pääsemään irti ikävästä tunteesta. Fergus taisi olla paljon herkempi kuin mitä antoi ymmärtää ja jotenkin se liikutti neitoa, toisaalta myös kauhistutti. Oliko tässä polvillaan hänen yllään mies, joka voisi olla niin paljon sellaisen kaltainen kuin toivoi miehen olevan? Miinuksena tietysti kuuhulluus ja tuo pedon läsnäolo, joka toisaalta toi olemukseen sitä kiehtovaa villeyttä.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 16 Touko 2016, 17:23

Fergus tunsi ilmavirran ala vatsallaan ja katselikin nyt kun Thea häntä yritti kenties lepytellä. Mies puri suunsa viivaksi, samalla kun nainen puolestaan totesi viisaita sanoja, lainaten jopa häntä. Hän oli ehkä yltynyt liikaa sen aiheen tullessa niin yllättäen esille. Ei hän saisi sitä purkaa naiseen.
"Niinhän minä sanoin." Fergus lopulta totesi, sanat kuuluivat olla tutun nasevat, mutta äänensävy kuulosti jotenkin hellältä huokaukselta.
"Äh, mikä avautumis kerho tämä nyt on?" Mies lopulta murahti puolittain naurahtaen koko tilanteelle ja kumartui alemmas, painamaan otsansa Thean päälakea vasten. "Kuinka kauan ajattelit olla napattuna?" Mies kysyi, samalla puristaen polvensa naisen lantiota vasten, kuin vangiten tuon, niin kuin alkujaan oli pyydettykin.
"Lupaan etten tällä kertaa luikahda minnekkään kiristämään perheeltäsi rahaa." Fergus lisäsi. "Vaikkakin, en olisi yllättynyt jos he nyt jos kaivelevat teidän viimeisiä varojanne esiin, että saavat heidän viattoman ja rehellisen tyttärensä takaisin." Mies kiusoitteli siihen päälle.

//MÄ...EN...KESTÄ! AAAAHGGHFHG! THEAAA....STOOOP... <//3 //
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 16 Touko 2016, 22:08

Huulet kaartuivat varovaisen hellään hymyyn, kun huomasi toimiensa ja sanojensa saavuttavan miehen toivotulla tavalla. Pyöräytti silmiään Ferguksen puolitotiselle ihmettelylle, mutta ei puhunut mitään. Kyllähän tässä oli heidän tyyppisille persoonille jo aivan tarpeeksi syväluotaavaa keskustelua.

Tuntiessaan otsan painuvan päälaelleen, ei neito voinut olla hymyilemättä. Se tuntui jotenkin hyvältä, rauhoittavalta ja tärkeältäkin. Tietysti turvallisinta olisi ollut tuntea vain villejä ja intohimoista tunteita, niin hyvässä kuin pahassa, mutta ei Thea voinut kieltää etteikö tällainen outo rauhan ja lämmön tunne tuntunut oikealta. Kysymys oli saada sydämen lyömään epätahdissa, ikään kuin noihin sanoihin olisi kätketty jotain muutakin. Jos olisi sanonut että iäisyyden, olisiko hukka myöntynyt? Ollut ehkä tyytyväinenkin? Onneksi mies sentään puristi polvensa lantiota vasten, mikä oli omiaan virittämään sitä turvallista ja tuttua sähköä ainakin hennomman osapuolen vartaloon. Se veti ajatukset takaisin tähän hetkeen, sai ehkä odottamaan tulevaa.

"Sehän riippuu siitä miten sinä saat minut viihtymään", ilmoitti ympäripyöreästi ja liikutti samalla toista jalkaansa niin, että reitensä ja polvensa hieroi hukan sisäreittä. "Yön, päivän, viikon kuukauden?", hymähti vaikka kyllähän he molemmat tiesivät, että kovin montaa päivää tämä ei voisi jatkua. Ainakaan, jos Thea haluaisi päästä takaisin kotiinsa ja yhteisöönsä sen täysivaltaisena jäsenenä. Pitkässä yhdessä olossa oli liikaa riskejä, eikä vain ulkopuolelta tulevia. Thea kuitenkin toivoi, että järkensä ei laittaisi häntä kiirehtimään.

"Sitähän sinä et laittaisi pahaksesi, vaikka tulisivatkin minua heti huomenna kultapadan kanssa hakemaan. Ilosta hyppien syöttäisit minut vaikka... Susille", leikitteli nyreällä äänensävyllä ja lopetti jalkansa liikkeen, jättäen polven kuitenkin loivaan koukkuun ja reiden nojaamaan miehen jalkaan.

//Fergus on kyllä aika sydäntensärkijä </3//
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 16 Touko 2016, 22:50

Kulma kohosi Thean sanojen myötä. Oliko tuo haaste? Kyllähän Fergus tiesi jos minkälaista keinoa saada neito viihtymään. Taisi Theakin jo mietiskellä niitä vaihtoehtoja hieroessaan jalkaansa hänen sisäreiteensä.
"Vuoden?" Mies lisäsi kujeilevasti ja selvästi leikillään naisen ehdotuksille.

Fergus ei voinut olla nauramatta naisen nyreälle kommentille, kultapata kyllä kuulosti hyvältä, mutta että syöttää susille? "No en minä nyt sinua muille syötäisi. Olet liian mehevä... Söisin sinut itse." Mies hymähti samalla kun kumartui Thean hartian puoleen, päästäen leikkisää murinaa ja ryhtyi näykkimaan naisen olkaa ja kaulan sivua. "Leikisin, että maistut suklaalta." Fergus kuiski päätyessään korvanlehdelle.
Mies kuitenkin perääntyi härnäävästi, jääden tuijottamaan Theaa silmiin ja lipaili näyttävästi huuliaan, kuin oikeasti harkitsisi toisen syömistä. "En kyllä ole päässyt sinua kunnolla maistamaan." Fergus huomautti virneen kera, pieni kiilto silmässään.

//Hyvä jos ei omaa sydäntä riko siinä samalla :'D //
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 16 Touko 2016, 23:19

”Miksei?”, virnisti kujeillen. Ajatus oli kiehtova ja jos vain voisi irrota omasta elämästään siksi aikaa, eikä mikään muuttuisi sillä välin. Sitten hän saattaisi lähteäkin miehen mukaan vaikka vuodeksi. Valitettavasti moinen ei ollut mahdollista, joten vuosi suden kanssa olisi mahdoton toteuttaa. Hyrisi mielihyvää, kun mies kumartui hartiansa puoleen hampaineen, ei nainen edes viitsinyt kieltää toista jättämästä jälkiä – vaikka olisi ehkä pitänyt. Sitten hänen ei ainakaan tarvitsisi haaveilla palaamisesta normaaliin, jos perheensä näkisi tai kuulisi hänen syödystä kaulastaan. Moisten jälkien lähdettä ei olisi hankalaa arvata. Suun siirtyessä kaulalle, taivutettiin päätä sivulle ja silmätkin suljettiin. Oli ärsyttävää kuinka taidokkaasti Fergus kykeni herättelemään hänen libidonsa vain muutamilla pienillä toimilla, siihenhän oli jo riittänyt pelkkä polvien omistava puristuminen hänen lanteilleen.

Älähti jotain vastalauseeksi, kun mies perääntyikin hänen luotaan kiusaten häntä oikein antaumuksella. Thea puri alahuulensa sivua hymyillen viatonta hymyä, painoi leukaansa rintakehää kohden jotta näyttäisi mahdollisimman säälittävältä, katseli miehen susimaista ilveilyä kulmiensa alta. ”Ettehän te syö minua?”, kuiskasi ja räpsäytti pitkiä ripsiään, ääni värähti suorastaan vakuuttavasti. Lain ja politiikan lisäksi hänellä voisi olla uraa näyttelijänä. ”Teen ihan mitä vain”, kimitti huuliaan mutristaen, mutta ei voinut aivan peitellä ilkikurista virnettä joka pyrki kasvoille. Saati sitä riemukasta pilkettä silmissään. Thea laskeutui jälleen kyynärpäidensä varaan ja suoristi jalkansa. Katse siirtyi hetkeksi heidän ympäristöönsä, vaikka luottikin suden aisteihin, oli toinen vain hetki sitten päättänyt leikkiä tulella hänen kustannuksellaan joten olisi kai hyvä yrittää pysyä itsekin kartalla. Metsä oli kuitenkin hiljainen, linnutkin olivat jo hiljentyneet yöpuulle. Mistään ei kuulunut tuulen huminaa, tai pieniä metsäneläinten liikahteluista kieliviä rasahteluita enempää – ainakaan neidon korviin.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Touko 2016, 09:12

Theahan ihan eläytyi kunnolliseen rooliin viattomasta tyttösestä, siinä silmiään räpytellessään ja kimitellessään. Jos joku ulkopuolinen olisi ollut näkemässä, olisi nainen ollut varmasti hyvin uskottava näky, peloissaan suden armoilla, tietämättä mitä hädässään tehdä. Ei mies nyt yleensä naisia sillä lailla uhannut, ilman hyvää syytä, mutta kyllä tämä pieni leikki pisti miehen innostumaan.
"Mitä vain?" Fergus toisti myhäillen ja kumartui hautaamaan kasvonsa Thean hiuksiin ja maistellen jälleen tuon korvanlehteä. "Ehkä minä väin pienesti maistelen." Mies pohti, päättäen sitten täysin vetäytyä naisen läheltä, nousten ylös.

Fergus tarttui Theaa käsivarsita ja veti tuota ylemmäs, mutta vain koptakseen tuota vyötäisiltä ja pian nainen olikin roikkumassa hänen olallaan. Käsivarsi oli kierretty neidon lantion ympärille, kun tuo roikkui pää miehen selän puolella ja jalat miehen edessä.
Fergus lähti astelemaan rinnettä ylös, samalla kun leikitteli vapaan käden kynsillä Thean reidellä hameen helman alla.

//Sano jos toi pikku hittailu haittaa :D //
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 17 Touko 2016, 09:38

”Mitä vain”, vastattiin kysymykseen, vaikka ääni tuntui hieman käheytyvän Ferguksen maistellessa hänen korvanlehteään. Kiihdyttävät väreet juoksivat korvalta niskaan ja niskasta selkärankaa pitkin aina varpaisiin asti, saaden olon kihelmöiväksi ja lihakset jännittymään odotuksesta. Hukan vetäytyessä kauemmas, jätti tuo loppukesän yön viileydelle mahdollisuuden maasta hiipimään iholle jota vain tuo heppoinen yöpuku peitti. Thea värähti, mutta ei ehtinyt protestoida kun mies tarttui hänen käsiinsä ja varsin myötämielisesti hän nousikin jaloilleen. Mekko tuntui hieman kastuneen yökasteesta siinä mättäällä maatessaan, mutta kyllähän hiipivästä viileydestä huolimatta yöt olivat vielä kohtalaisen lämpimiä joten eiköhän sitä pärjännyt näinkin.

Katse muuttui järkyttyneeksi, kun tunsi kädet vyötäröllään ja tunsi kuinka jalkansa kevyesti irtosivat maasta. ”Ei, ei, ei, älä”, Thea kiljahti naurun sekaisen huudon, mutta eipä se mitään auttanut kun hetkessä hänet oltiin heitetty vahvalle hartialle niin kuin olisi ollut joku eloton perunasäkki. Jalat heilahtelivat potkuja tapaillen, protestiksi tietenkin. Mutta ei hän ihan tosissaan aikonut hukkaa potkia, kunhan vain vähän pyristeli omaksi lämpimäkseen. Samalla sormet kuitenkin hakeutuivat jälleen Ferguksen paidanhelmalle ja sujahtivat sen sisään tunnustelemaan lämmintä ihoa, pitihän sormetkin saada lämpimäksi. Saattoipa myös kokeilla, että kutiaako ihmissusi. Ainakin miehen kynnet hänen paljaalla reidellään saivat naisen inahtelemaan ja sätkimään niin kutiamisesta, kuin kosketuksen tuottamasta sähköisestä tunteesta ihollaan. ”Tuo on epäreilua”, ähkäisin ja nojasi kämmenensä miehen alaselkään jotta saattoi suoristaa vartaloaan siinä olalla roikkuessaan. ”Yritätte selvästi käyttää tilaisuutta hyväksenne ja päästä mekkoni helman alle”, sätti teititellen, ”tuhma, tuhma susi”, paheksui virneensä takaa.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Touko 2016, 09:59

Fergus virnuili tyytyväisenä itselleen Thean kiljuessa naurun sekaisesti. Nainen jopa yritti rimpuilla, mutta miehen ote vain muuttui vahvemmaksi. "Noh noh, sanoit mitä vain." Mies vastasi naisen ilmoittaessa asetelman olevan epäreilu.
Thean leikillinen sättiminen vain jatkui, se oli oikeastaan todella hupaisaa ja Ferguksen teki mieli yhtyä mukaan. "Voi kultaseni, ei sinulla ole aavistustakaan kuinka tuhma pystyn olemaan." Mies leikitteli ja antoipa siinä samalla tipistyksen toisen reidelle.

Rinteen päällä saattoi jo nähdä sen tutun pikku piilopaikan, koko haurastuneessa komeudessaan. Se ei ollut kesänaikana paljoa muuttunut, ehkä katolla kasvava sammal näytti rehevämmältä, mutta muuten koskemattoman oloinen. Pieni purokin solisi myös edelleen myllyn vieressä.
Fergus pysähtyi myllyn eteen, Thea edelleen olallaan, katsellen ympäristöä. "Hmm... Olisiko sääli heittää näin mukava kesäyö hukkaan menemällä sisälle? Mitä tuumaat?" Mies uteli, kiehnäisten samalla poskeaan vasten naisen lantiota, siinä päänvierellä se kun saattui houkuttelevasti olemaan.
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 17 Touko 2016, 10:20

Nipistys sai naisen kiljahtamaan ja kiroamaan. ”Odotapa, kun lasket minut alas”, uhosi mutta ei enää heilunut, sillä jo aikaisemmasta pyristelystä tiukentunut ote kieli siitä, että hänellä ei olisi pienintäkään mahdollisuutta pakoon. Antoi käsivarsiensa sitten rentoutua ja ylävartalonsa laskeutua roikkumaan miehen selkää vasten, läpsäytti kämmenellään miehen pakaraa – tässä asennossa oli hankala löytää lyöntiin voimaa. ”No eipä sitten, matkaan vaan muuli”, siirtyi lällättelyyn, kun kerran aiemmat toimensa ei saaneet toista hätkähtämään. Sen jälkeen tyytyi kohtaloonsa ja vain roikkui matkassa, yrittäen toki välillä parantaa asentoaan joka hetkittäin tuntui melko tukalalta. Välillä tupisi omiaan, jotain typerä susi – tyylistä.

Miehen pysähtyessä, kohotti neitokin itseään käsillään ylemmäs jotta saattoi nähdä ympärilleen. He olivat päässeet myllylle, hymähti näkemälleen tyytyväisenä. Ympyrä todella sulkeutuisi. ”Vai kesäyötä hänellä tekee mieli”, mutisi mietteliäänä ja ynähti, kun leuan parta kutitti hänen ihoaan hentoisen kankaan läpi miehen hieroessa poskeaan häntä vasten. ”Eihän minulta aiemminkaan ole mielipidettä kyselty”, nurisi ja kieltäytyi täten vastaamasta hukan, ehkä sovittelevaankin, kysymykseen. Jos ei olisi päättänyt olla härkäpäinen, niin sitten olisi kaiketi ollut samaa mieltä Ferguksen kanssa siitä, että ihana kesäyö olisi kurjaa heittää hukkaan. Olihan hän ollut jo oman aikansa kesästä sisätiloissa. Hurjaa, miten hän oli siihen edes pystynyt. Olla niin kauan pois metsästä. ”Taidat nauttia minun alistamisesta tahtoosi, vai mitä?”, nainen piikitteli, mutta ei läheskään niin nyreänä kuin aluksi oli antanut ymmärtää. Hullua oli, että oikeastaan hän nautti siitä että oli fyysisiltä voimiltaan heikommassa osassa mieheen nähden ja siitä, että tämä mies ei pelännyt käyttää ylivoimaansa häneen. Oli virkistävää joutua aavistuksen nöyrtymään jonkun muun edessä kuin oman peilikuvansa. Eihän sitä toki ääneen sanottaisi, ei ollenkaan.


//Ai niin joo, hittailut ei haittaa kuhan Thea ei henkeään heitä :'D //
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Touko 2016, 10:41

Fergus veti terävästi henkeä hamapaidensa välistä, ehkä liioitellen, saadessaan läpsäisyn pakaralleen. "Uh." Mies hymähti siihen päälle, selvästi pitäen Thean kipakkuuden osoituksesta. Saihan nyt mieskin välillä nauttia kovakauraisuudesta, vaikkakin naisen läpsäisy olikin ollut hento tuossa asennossa.
Thea ei aikonut ottaa hänen kysymykseensä kantaa, nyreili vain hänelle takaisin. Katse käväisi puron varessakasvavissa vanhoissa koivuissa ja kulki siitä takaisin myllyn oveen. Kesäyö kyllä oli vielä sopivan lämmin ulkona oleskeluun.

Fergus havahtui Thean avatessa suunsa kiusatakseen häntä hieman lisää. "No kuka ei nauttisi?" Mies hymähti, pättäen nyt päästää toisen alas hartialtaa roikkumasta. Tukien Theaa lantiosta, Fergus liutti tuon eteensä jaloilleen, jättäen kuitenkin kätensä lepäämään naisen lanteille. "Mutta niin taidat sinäkin?" Fergus virnuili. "Rimpuilusi oli mitätöntä." Mies kommentoi, ottaen askeleen eteenpäin ja toisenkin, pakottaen toista kulkemaan hieman takaperin kohti myllyn seinää, jota Fergus katsahtikin. "Hmm, sinä muuten härnäsit minua pahemman kerran viime hyvästeilläsi." Susimies muisteli sitä kujaa, jolle Thea oli hänet vetänyt. "Pitäisikö minun kostaa?"

//Aivan :DD //
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 17 Touko 2016, 10:55

”Itseasiassa aika harva”, Thea tuumasi kokemuksen syvällä rintaäänellä, hänen leikkikaverinsa olivat olleet jostain syystä suurimmaksi osaksi melkoisen alistuvaa sorttia. Ehkä miehet todellisuudessa olivat varsin alistuvaa porukkaa, tai ainakin osa. Kunhan oli vain sopiva kumppani osoittamassa, että he halusivat oikeasti olla niitä jotka vikisevät. Ferguksen kanssa taas… No, ehkä hän voisi laittaa miehen vikisemään, mutta kieltämättä ajatus siitä että saisi itse vikistä oli aika kiihdyttävä. Jalat ottivat jälleen kosketuksen maahan, kun mies laski hänet alas ja Thea vetikin muutaman syvän hengityksen sillä tuossa perunasäkki asennossa keuhkot eivät tahtoneet täyttyä ihan loppuun asti. ”Mm… Tuossa asennossa on hankala rimpuilla”, virnisti kiusoitellen, vaikka valhehan se oli – olisihan hän voinut tehdä kantamisestaan todella hankalaa halutessaan. Perääntyi miehen askeleiden tieltä ja pakotti itsensä katsomaan vain miehen kasvoja, vaikka olisi kenties halunnut vilkuilla olkansa yli nähdäkseen mihin toinen aikoi häntä viedä. Ehkäpä ei meinaisi hukuttaa häntä pieneen, taustalla solisevaan puroon kuitenkaan. Hymähti ja pyöräytti silmiään miehen muisteluille, silloin hän olisi voinut laittaa hukan vikisemään mutta tilanne oli ollut huonoin mahdollinen.

”Silmä silmästä tekee meidät kaikki sokeiksi”, siteerasi jonkun suuren ajattelijan sanoja, vastaukseksi miehen kysymykseen kostamisesta. Thea kuitenkin odotti saavansa tuta nahoissaan toisen hurrrjan koston siitä kuumentuneesta hetkestä kuukausia sitten, sillä jos se olisi ollenkaan yhtä kiihdyttävää, ei naisella ollut mitään vastaansanomista siihen. Oikein mielellään kärsisi pienestä kurinpalautuksesta. Tai kärsisi ja kärsisi, miten sen nyt halusi ajatella. Tuskin toinen häntä kivuliaasti kiduttaisi. Hätkähti, kun tunsi myllyn seinän selkäänsä vasten. Jotenkin oli odottanut, että mies kaataisi hänet lopulta maahan myllyn eteen tai kuljettaisi ehkä kuitenkin sisätiloihin. Tietysti hänen olisi pitänyt arvata, kun kostosta puhuttiin, että totta kai siihen liittyisi samoja elementtejä kuin siellä pahaisella kujalla. Tällä kertaa heillä ei kyllä ollut kiirettä. Sirot hartiat painettiin tiukasti seinää vasten ja lantiota työnnettiin aavistuksen verran kohti miestä. ”Etkö aiokaan syödä minua?”, räpsytteli ripsiään ja mutristi huuliaan.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Touko 2016, 11:47

Harva oli kuulemma neidon alistumista vailla, ehkä tämä siis oli Fergukselle kunnia? Miten vain kyllä hän nauttisi kokemuksesta yhtä paljon. Tai kokemuksesta ja kokemuksesta, eikös viimekertainenkin ollut enimmäkseen ollut hänen ohjaksissaan? Oli miten oli, hän mietti asioita aivan liikaa.
"No minä olen jo puoli sokea, voin ottaa sen riskin." Fergus totesi Thean viisauden sanoihin ja eihän tässä nyt mitään vakavaa kostoa oltu tekemässä. Naisen selkä painettiin myllyn seinää vasten, ahdistaen tuon miehen väliin.

Vilkaisu suotiin Thean lantion seuduille, kun se tuli mukavasti häntä vastaa, kiusoittelevan kysymyksen kera. "Malta nyt vähän." Fergus hykersi naiselle, painautuen suudelmaan, käsivarren hakeutuessa nojaamaan seinää vasten. Suudelma kyllä näin mieheltä osin viittasi kaikkeen muuhun kuin malttamiseen, ahnas ja intiimi, täynnä intohimoa.
Käsi Thean lainteilla valui tuon reidelle, peukalon koukatessa puristamaan sisäreittä mekon kankaan läpi. Oli ikävää kuinka mekko oli helmaltaan niin pirun pitkä, niin sivellinen. Fergus malttautui vetäytyä suomastaan suudelmasta, lipaisten huuliaan ennen kuin päätti asettua polvilleen naisen eteen. Kädet kävivät nappaamassa mekonkankaasta ja virnuileva katse vihjaili miehen aikeita. Fergus nykäisi kangasta pienesti, antaen kiusallaan kankaan päästää varoittavan repeilevän äänen, mutta yritti Thea estää tai ei, repeytyi mekon helma kahtia miehen otteissa.
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 17 Touko 2016, 13:17

Malttaminen ei ollut neidon parhaimpia vahvuuksia, mutta jos sitä kerran vaadittaisiin niin saamansa pitää sitten. Thea virnisti miehen sanoille niin viattomasti, kun vain se oli virneen kanssa mahdollista. Suoristi selkäänsä ja vei lantionsa kauemmas miehestä, mitä nyt seinä hänen takanaan antoi myöten. Ajattelemattomasti antautui kiihkeään suudelmaan ensin hyvinkin halukkaasti, mutta muisti pian aikomuksensa nyt malttaa. Suudelmaan avautuneet huulet painettiin kiusoittelevasti hieman enemmän kiinni, toki ei aivan malttanut kylmäksi heittäytyä miehen kiihkeyden edessä. Eikä varsinaisesti sisäreiden puristaminen helpottanut kiihkoa sisällään. "Hmm.. Malttia hukka malttia", kiusoitteli, kun mies lipoi huulia edessään. Vilkaisi seinää vasten painettua kättä, joka sai neidon hykertelemään. Eleessä oli jotain hurjan miehekästä, vaativaakin - aivan kuin olisi suljettu miehen omaksi siihen seinää vasten.

Kun Fergus kyykistyi hänen eteensä ja tarttui mekon helmaan virnistellen, pudisti nainen päätään vastustellen. Eihän mies sitä uskonut vaan repäisi ensimmäisen halkion ja naisen kulmat kohosivat. "Eieiei, älä kehtaa", kiljahti ja yritti laskea käsiään helmansa suojaksi. Eihän se auttanut. "Voi hemmetin piru. Alastiko sinä haluat että palaan kotiin? Ei minulla ole muuta kuin tämä", ärisi ja koetti tönäistä miestä polvellaan, kohtalaisen kipakastikin.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Touko 2016, 13:50

Fergus ei voinut olla nauramatta, kun Thea kiivastui hänen tekosistaan. Polvikin iskeytyi rintakehää vasten, saaden miehen ynähtämään, mutta se oli myös oiva tilaisuus tarttua toisellä kädellään polvitaipeesta ja pitää neidon jalka ylhäällä. "Mutta minähän nappasin sinut ja olet ison pahan suden armoilla. Täytyyhän sinun näyttää uskottavalta kun palaat kotiin." Fergus perusteli, näykäisten nyt naisen paljasta polvea, joka sopivasti mekon revitystä halkiosta oli hänen otteessaan.
"Ja ei sinun tarvitse riisuitua alasti... jos et itse halua." Mies vielä lisäsi.

Fergus kohotti Thean jalkaa hitusen sivulle, jotta pääsi huulillaan käsiksi tuon sisäreiteen. Aloittaen polven lähettyviltä, susimies kulki huulillaan reittä pitkin kohti neidon pelvistä. Tietenkin hänen täytyi kokeilla reittä hampaillaankin, tosin hellästi, iho tuntui niin mukavan pehmeältä näiltä osin naisen vartaloa.
"Kuika uskottavasti annat minun sinua käsitellä?" Fergu pohdiskeli näykkäisten hitusen kovempaa, tietenkin hän halusi jättää omistavat jälkensä tähän kermaisenkahvin sävyiseen ihoon. Lipaisi vielä siihen päälle, ollen jo varsin lähellä Thean alusvaatteilla suojattua pyhäikköä.
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-15

ViestiKirjoittaja Wolga » 17 Touko 2016, 15:21

Eipä se polven heiluttelu saanut juuri muuta aikaiseksi kuin ehkä innostumista, pienen ynähdyksen joka sekin saattoi kertoa mistä vain. Eikä se ainakaan saanut miestä perääntymään, päinvastoin, polvitaipeeseen tartuttiin ja lukittiin hänen asentonsa vieläkin enemmän riippuvaiseksi hukan mielenliikkeistä. Vingahti, kun hampaat kokeilivat polven ihoa, toki sitä rikkomatta. "Isot pahat sudet minä vielä näytän", tupisi vastaukseksi ja nykäisi, joskaan ei erityisen voimallisesti, jalkaansa pois miehen otteesta. Vai että ei tarvitsisi olla alasti, "Kuinka huomaavaista", pyöräytti silmiään, mutta kyllä toinen saattaisi huomata asenteen takana olevan mielihyvän.

Parta kutitteli ja raapi sisäreiden herkkää ihoa, kun huulet painuivat sitä vasten. Thean ynähti ja vetäisi kiivaasti ilmaa keuhkoihinsa. Toinenhan aikoi ajaa hänet hulluksi!?! Silmät sulkeutuivat ja pää painui myllyn seinää vasten, maassa olevan jalan polvi tuntui pehmenevän mitä lähemmäs hänen herkimpäänsä toinen pääsi. Kysymys meinasi mennä vallan ohi korvien, mutta napakka ja ehkä hieman odottamaton näykkäisy sai naisen ensin ulvahtamaan, ei niinkään kivusta vaan yllätyksestä, ja toisen käden sormet tarttumaan Ferguksen hiuksiin tukistavalla otteella. "Omaisuus merkitään", jatkoi toitottamistaan, joskin äänensä oli muuttunut kiihkosta käheäksi. Ehkä hän todella olisi halunnut omistaa ja tulla omistetuksi. "Ja mitäpä luulet, että suden merkitsemästä naisesta sanotaan meillä päin? Tai että onko juuri väliä sillä, että onko merkit yhteisymmärryksessä saatu vai ei?", yritti pitää järkensä kasassa, vaikka olisi vain halunnut huutaa että tee mitä tahansa.
Wolga
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron