Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 18 Touko 2016, 15:20

Raukea ynähdys soljui huulien välistä kuuluville, kun Fergus nuoli hänen kaulaansa. Iho tuntui olevan hellänä, eikä hän tarvinnut peiliä tietääkseen että toinen oli purrut siihen jäljen. Ehkä pienen reiänkin. Tuskin mitään kovin voimakkaasti vuotavaa kuitenkaan. Toisen leikillinen hyväily, tai ehkä se ei ollut leikkiä sillä mieshän oli puoleksi susi sisimmässään, sai pehmeän hymyn huulille. Ja kun kädet kiertyivät hänen ympärilleen jotenkin niin turvallisina ja raukeina, painautui nainen miestä vasten. Painoi otsansa vasten Ferguksen rintakehää, jonnekin sydämen lähistölle ja nuuhki ihosta erittyvää metsäistä ja kai miehistäkin tuoksua, ei se paha tuoksu ollut - ei laisinkaan.

Miehen sanat saivat Thean suoristautumaan ja katselemaan arpisia kasvoja tutkien. Oliko mies tarkoittanut sanojaan? Ilmeisesti, sillä ei niitä haluttu peruakaan. Hetken mietti heidän epätoivoista tilannettaan, jota ei varmasti helpottaisi mitkään puheet tai teot. Sitä luonnonoikkua, joka oli ajanut heidät kohtaamaan toisensa sattumalta ja niitä muita kohtaamisia, joiden aikana ajatukset kehittyivät varkain. Tai kai niiden annettiin kehittyä. Olihan jotain tällaista ollut jo arvattavissa ensimmäisen kohtaamisen jälkeen, mutta kaiketi sen varominen oli unohtunut viimeistään tultuaan huijatuksi. "Ollaan tämä yö toisillemme", vastasi hetken mietinnän jälkeen. Olihan se hieman imelää, mutta ei Thea osannut sanojaan laittaa paremmin. Hän halusi tietää miltä tuntui olla toisen oma.

Kun Fergus laskeutui makaamaan maahan, jäi Thea tosiaan istumaan tämän päälle. Ei siinä kuitenkaan kauaa viihtynyt, vaan nousi varoen hieman huteran tuntuisille jaloilleen ja hymähtäen nykäisi hukan housuja hieman ylemmäs ennen kuin asettui miehen vierelle kyljelleen. Kiersi ylemmän jalkansa toisen jalkojen yli, ylemmän kätensä asetti lepäämään hukan rintakehälle, ujutti sormet avonaisen paidan sisään imemään lämpöä paljaasta ihosta.

//Nyyhh </3//
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Touko 2016, 15:42

Jotenkin ilahtunut hymy oli kaartunut Ferguksen kasvoille Thean sanojen myötä ja hymy pysyi miehen mennässä makuulleen. "Vain toisillemme." Fergus täydensi vielä toisen lausetta. Ei olisi ketään muuta kuin hän ja Thea. Ei uskollista laumaa, ei huolehtivaa perhettä.
Silmä suljettiin hetkeksi lepoa kaivaten, samalla kun Fergus tunsi naisen liikkuvan päällää. Housujakin toinen nosti takaisin päälle hänen puolestaan, olivat he molemmat varmasti melkoinen näky, onneksi kukaan ylimääräinen ei ollut näkemässä.
Punainen katse raottui auki, Ferguksen tuntiessaan kyljelleen ilmaantuneen lämmön. Tämä kallisti päätään Thean puoleen, joka nyt vei kätensä hänen kuumuneelle rintakehälle. Fergus päästi mieltyneen ynähdyksen naisen kosketuksesta, se oli mukavan hellä ja rauhoittava äskeisen kiihkon päätteeksi. Sydänkin alkoi hiljakseen löytää sen normaalin sykkeensä.

"Paras kosto... ikinä." Fergus totesi huokaisten, nostaen laiskasti toista kättään ja kahmaisi Thean paremmin kainaloonsa. "En tiedä jaksano raahautua sisälle." Mies vielä lisäsi, vetäen naisen hiusten tuoksua henkeensä, kun painoi päänsä tuon päälakea vasten.

//Niisk </3 //
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 18 Touko 2016, 19:19

”Ai se olikin kosto”, hymähti voipuneesti ja oikein mielellään asettui mukavammin hukan kylkeä vasten, kun hänet vedettiin kainaloon. Kohotti päätään sen verran, että saattoi painaa poskensa miehen solisluun alle. Nojasi loputkin varrestaan toisen kylkeä vasten ja loppujen lopuksi melkein enemmän miehessä kiinni kuin maassa. Ei sentään ihan kokonaan toisen päällä kuitenkaan. Öinen koleus puski yöpuvun läpi, eihän ilma vieläkään erityisen kylmä ollut mutta loppukesän yöt eivät olleet aivan yhtä kuumia kuin vielä joitakin viikkoja takaperin. Ferguksesta huokuva lämpö yhdistettynä hänen oman ihonsa lämpöön, teki olosta varsin mukavan. Oikeastaan pieni viileys tuntui varsin hyvältä ihoa vasten, joka vielä hetki sitten oli tuntunut läkähdyttävän kuumalta. ”Mm… Sitten meidän pitää torkkua tässä. Voisihan meillä olla huonommatkin näkymät”, vastasi ja käänsi hieman kasvojaan jotta näkisi tähtitaivaan. Eipä myllyssä kaiketi sen lämpimämpi olisi, tietenkin ne taljat toisivat oman lisämukavuutensa nukahtamiseen mutta menisi hetki näinkin.

Vartalon valtasi nukahtamista enteilevä raukeus, mutta ennen kuin uni veisi hänet mennessään, oli Thealla hetki aikaa pohtia tätä päivää ja hieman tulevaakin. Miten saisi itsensä lähtemään miehen luota nyt, kun he edes tämän hetken olivat matkaamassa samaan suuntaan? Ei neito tiennyt. Vaikka, kyllä hän yleensä oli oikein hyvä radikaaleissa päätöksissä ja olihan hän Ferguksenkin mielessään hylännyt jo lukemattomia kertoja. Ja silti oli tässä, silti tunsi olonsa valtavan hyväksi ja rauhalliseksi. Tietysti se johtui osaksi äskeisestä, ainakin se rauha taisi juontaa juurensa tarpeiden tyydyttymiseen. Mutta kyllä tässä oli muutakin, jotain sellaista joka teki tästä hetkestä niin sydäntä lämmittävän luonnollisen – aivan kuin heidän olisi kuulunutkin olla näin joka yö. Sormenpäät liikahtelivat rauhakseen rintakehän paljaalla iholla, ei ne mitään kuvioita tehneet vaan enemmänkin liike oli silittelevää ja laiskaa hyväilyä. Kaikkien miellyttävien tunteiden alta kuitenkin puski se sydäntä särkevä tietoisuus siitä, että maailma tuskin oli tarkoittanut heitä jatkamaan matkaansa yhdessä kovin pitkään. Varmasti se kuuluisa kohtalo keksisi vielä jotain heidän päänsä menoksi, pahimmillaan jopa tuhoksi. Ajatus sai Thean huokaamaan raskaasti. Sulki silmänsä ja päätti, että yrittäisi painaa kaiken jonnekin alitajuntansa syövereihin täksi yöksi ja vain nauttia siitä, että nyt hän sai olla Ferguksen ja toisaalta sai pitää miestä omanaan. Sai sovittaa hengityksensä toisen kanssa samaan tahtiin, sai antaa itselleen luvan olla siinä miehen kainalossa ja vain nauttia. Luomet painuivat raskaina kiinni, mutta ei neito vielä nukahtanut.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Touko 2016, 20:31

Fergus hymähti myöntävästi Thean kommentoidessa näkymää. Se oli kyllä katselemisen arvoista ja mieltä rauhoittavaa. Hän tosiaan voisi vaikka nukahtaa tähän, nainen kainalossaan, mutta tiesi, ettei epätasianen maa ollut paras paikka nukkumiselle, varsinkaan kun lihakset olivat juuri jouuneet tekemään töitä. He tarvitsisivat kunnollisen alustan kunnolliselle levolle. Mutta ei ihan vielä.
Siinä missä Theakin, huomasi Ferguskin ajautuvan miettimään tulevaa. Tämän tempauksen jälkeen naista olisi varmasti hyvin vaikea tavata. Hän ei olisi yhtään yllättynyt, jos perhe muuttaisi jonnekin kauas pois, sutta pakoon. Tai pahempaa naittaisi neidon sen korpin suojatiksi. Toki hän tiesi Thean mielipiteen asiaan, ei tuo mielissään metsästäjää naisi, susimiestä enimmäkseen huoletti se että korppi saattaisi jopa hyödyntää Thean ja hänen välistä suhdetta. Korppi pääsisi turhan lähelle häntä ja laumaa, sitä hän ei sallisi. Moinen uhka vaarantaisi liikaa ja etäännyttäisi häntä ja Theaa. Ajatus sattui, teki pahaa. Jotenkin etäisesti Fergus toivoi, että Thea olisi pysytellyt vihaisena hänelle kidnappauksesta, he eivät olisi tässä nyt, jos nainen olisi pysynyt jääräpäisenä. Ei hän kuitenkaan toista voinut syyttää, hän oli itse yrittänyt lepytellä toista ja kaivanut siinä samalla oman hautansa.

Fergus oli kurtistanut kulmansa ajatellessaan ja nyt päätti hiljaisen tuhahduksen kera nousta hiljakseen istumaan. Tämä veti Theaan siinä mukana hieman pystympään, mutta piteli tuota enimmäkseen sylissään. "Haluatko peseytyä?" Mies kysyi. "Puro on mukavan viileä" Tämä vielä lisäsi, hänelle kyllä kelpaisi viilennys, joka huuhtoisi tämän nihkeydenkin pois iholta.
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 18 Touko 2016, 22:59

Tuhahdus sai Theankin havahtumaan ajatuksistaan, tai kai hän jo enemmän oli unessa kuin edes ajatuksissaan. Ei kuitenkaan jaksanut kohottaa päätään saatuaan sen hyvään asentoon, joten tyytyi huokaisemaan vastaukseksi tuhahdukseen. ”Mm.. kolikko ajatuksista”, mutisi unta äänessään ja hieraisi poskeaan miestä vasten. Jos vielä hetki sitten oli epäillyt, että ei voisi saavuttaa unta tähtitaivaan alla pelkkä nurmi alustanaan, niin väärässäpä oli. Tähän voisi aivan hyvin nukahtaa. Lämmittimensä oli kuitenkin selvästi päättänyt toisin ja kohottautuikin istuvampaan asentoon, taivutellen hänet mukanaan pystympään asentoon. Thea haukotteli vastaukseksi kysymykseen peseytymisestä ja kiehnäsi lähemmäs lämmintä vartaloa. ”Sinä olet imenyt minut kuiviin”, syytti raukealla äänellä ja vilkaisi Fergusta kulmiensa alta.

Hetken kieltäytyi liikauttamasta eväänsäkään siinä puolittain miehen sylissä lojuessaan, mutta kieltämättä ajatus viileästä purosta ja puhdistautumisesta tuntui hyvältä. Iho tuntui ikävän likaiselta ja paikoin tahmealtakin. ”Mutta ehkä olet oikeassa”, myönsi lopulta ja pakotti itsensä istumaan, kohotti katseensa hetkeksi tähtiin ja osoitti sormellaan yhtä taivaan kirkkaimmista tähdistä. ”Tuo varmasti nautti esityksestä”, virnisti ja nousi sitten jaloilleen hukan viereltä. Yöpuku oli sanalla sanoen entinen, se ei enää peittänyt juuri mitään. Tai peitti toki, jos mikään tuulenvire ei puhaltanut revittyä helmaa auki. Etsi vaaleat alushousunsa käsiinsä, totesi ne onnekseen ehyiksi. Kyllähän hän täällä saattaisi käyskennellä vaikka ilman vaatteita, mutta kun palaisi kotiin niin olisi hyvä olla edes alushousut yllään. ”Olet minulle uuden yöpuvun velkaa”, kiusoitteli ja kääntyi Ferguksen puoleen, ujutti toisen jalkansa revittyjen helmojen välistä näkösälle ja taivutti nilkkaansa esitelläkseen kuinka suurta tuhoa toinen oli saanut aikaan. Tai ehkä enemmän keikistelläkseen. Aikansa säärtään esiteltyään käänsi miehelle selkänsä ja lähti alushousujaan sormissaan pyöritellen astelemaan kohti puroa, saattoipa keinauttaa kiusoitellen lannettaankin.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Touko 2016, 23:17

"Kuka se tässä imi ja ketä?" Fergus hymähti Thean valitellessa uupumustaan, kuinka mies oli imenyt tuon kuiviin. Hän itsekin tunsi olonsa uskomattoman väsyneeksi, mutta tunsi että kaipasi iholleen puhtautta, että voisi nukahtaa tyytyväisenä.
Fergus itse ei vielä jaksanut jalkojensa varaan nousta, tämä mielellään katseli, kun neito pääsi ylös ja tepasteli siinä hänen edessään. Tuntui kuin äskeiset ajatukset pyyhkiytyivät unohduksiin.
Mies myhäili Thean harmitellessa yöpukuaan, esitellen siinä samalla tuhoa mitä Fergus oli saanut aikaan. "Minusta se näyttää hyvältä noin." Tämä totesi, katseen kulkeassa paljaassa sääressä.

Thean keikailu kohti puroa sai Ferguksenkin nyt viimein jaloilleen. Kyllä hänellä vielä energiaa oli, ei hän nyt mikään ikäloppu susi ollut, vaikka hiukset olivatkin harmaat. Hivenen housujaan parannellen jalassaan mies lähti toisen perään ja päätti kahmaista naisen yllättäen käsivarsilleen. "Sanoit että olin imenyt sinut kuiviin, et kai sinä omin jaloin kävellä aio?" Fergus hymähti, kantaen nyt Thean puron luo käsivarsillaan ja laski tuon törmälle. "Voin minä peseytymisesäkin auttaa." Mies vielä lisäsi virnistäen, samalla kun riisui nyt kokonaan paitansa yltään. Se olisi pitänyt tehdä aikaa sitten, kankaan peittämä iho tuntui kuumalta ja niljakkaalta. Saappaatkin potkittiin pois jalasta, ennen kuin mies astui puron hiljaiseen virtaan avojaloin, roiskaisten vettä hieman Thean puoleen siinä samalla.
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 18 Touko 2016, 23:34

Yllättävä käsivarsille kaappaaminen kirvoitti kiljahduksen naisen huulilta, kiljahdus tosin särkyi hersyvään nauruun nopeasti ja nainen heilutteli sääriään muka pyristellen. ”Uuh, Herrassa vielä on pontta jäljellä”, virnisteli toisen käsivarsilla roikkuessaan, ”minä luulin, että olet aivan valmista kauraa”, kiusoitteli ja tyytyi kohtaloonsa olla kannettavana, oikeastaan oli hauskaa kuinka kevyesti mies häntä käsittelikään – vaikka epäilemättä oli jo pariinkin kertaan saanut urheilla aivan tarpeeksi. Puron solina oli houkutteleva ja kun mies laski hänet törmälle, ei neito olisi millään malttanut jäädä riisuutumaan. Tosiasia oli kuitenkin, että tämä pahainen yöpuku oli hänen ainoa vaatekappaleensa joten ei kannattaisi sitä kastella. Ei koskaan tiennyt, että mihin yö heidät veisi. Tai aamu.

”No sitä en epäile”, pyöräytti silmiään ja katseli päätään kallistaen, kun mies riisui paitansa. Käkkäräpää ei voinut olla kuin hyvillään katsellessaan mukavasti rakentunutta ylävartaloa, kyllähän tuollaista kehtaisi naisille esitellä. Ja mikä ettei vaikka miehillekin. Arvet tekivät näystä vain jotenkin raadollisemman, mikä kyllä kiehtoi Theaa – kaikki rosoisuus oli aina kiehtonut. ”Hei”, älähti nauraen, kun vettä roiskaistiin häntä kohti, heristi nyrkkiään ilmassa ja tiputti alushousunsa maahan odottamaan sitä suunnittelemaansa huuhtelua. Aikailematta veti yöpukunsa päänsä yli ja astui hukan perässä viileään veteen. Iho nousi kananlihalle välittömästi, mutta kieltämättä veden viilentävä kosketus sai olon tuntumaan paljon virkeämmältä, melkein uudesti syntyneeltä. Kumartui pinnan puoleen ja roiskautti niin paljon vettä miestä kohti kuin vain käsillään pystyi. ”Älä minulle kuule rakki ala”, ilmoitti sen jälkeen ja painoi kämmenensä paljaille lanteilleen, kohotti leukaansa ylpeästi.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Touko 2016, 09:10

Kyllähän Fergus oli urakoinut tarpeekseen ja kyllä lihakset olivat hieman protestoineet, kun hän oli Theaa mennyt kanniskelemaan, mutta pikku vikoja. Puron viileys tuntui hiipivän hitaasti jaloista ylemmäs, mutta ei tarpeeksi nopeasti, että se koko kehoa olisi viilentänyt. Housunkin lahkeet saivat osan vedestä, hän sitten osasi hosua.
Siinä vettä roiskittuaan naisen kimppuun, nosti Fergus toista jalkaansa nykäisten lahkeen pois jalasta ja tehden saman toiselle. Housut viskattiin varustevyö helisten purontörmälle paidan viereen, joka olikin saanut naisen yömekon seurakseen.

Tietenkin Thea janosi kostoa ja sai mieskin vettä päällensä. Fergus nauroi naiselle takaisin ja jäi katsomaan toisen asentoa, jonka voisi kuvitella kuuluvan toruvalle äidille, mutta neidon ilme taisi olla enemmän leikkisä. Fergus näytti hetken siltä että tämä tuota uskoi, mutta kumartui äkkinäisesti roiskuttamaan isomma määrän vettä kourillaan, nyt kun Thea oli kerran päässyt eroon ainokaisista vaatteistaan. Sen jälkeen mies lähti kahlaamaan pakoon syvemmälle puroa, vaikka ei se nyt syvimmillään ollut kuin häntä polvien alapuolelle.
"Tämä rakki ei-" Fergus oli aikeissa härnätä, mutta sattui samamalla astumaan liukkaalle kivelle puron pohjassa ja molskis kaatui kuriton rakki selkä edellä veteen, älähdyksenkin saattelemana.
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 19 Touko 2016, 09:39

Thea kiljahti, kun mies roiskautti häntä kohden vettä nyt jo ihan runsaalla kädellä. Kääntyi pisaroiden alta pois ja otti muutaman varovaisen askeleen kauemmas, ihan juosta ei uskaltanut sillä kyllähän hänellä oli mielessä se kuinka liukas puron pohja saattoi olla. Kääntyi Fergusta kohden, kun toinen lähti kahlaamaan syvemmälle matalaa puroa, aikomuksenaan ottaa mies kiinni ja kampata tai jotenkin muuten taivutella toinen uppeluksiin – tarjota siis oikein kunnon kylpyhetki kiitokseksi lapsellisesta roiskuttelusta. Suunnitelma kuitenkin keskeytyi miehen lauseeseen ja sen keskeyttävään kaatumiseen. Thea nosti käden suunsa eteen ja puri hammasta, jotta ei räjähtäisi välittömästi riemukkaaseen nauruun – älähdyskin kuulosti kovin huvittavalta.

”En tiennytkään että hukat tykkää sukeltelusta”, hykerteli ja puri alahuultaan estääkseen riehakasta naurua pääsemästä ilmoille. Sen sijaan tyrskähteli paljon puhuvasti astellessaan lähemmäs selälleen kaatunutta miestä. Neito asetteli jalkojaan aivan erityisen varovaisesti puron pohjalle, haluttomana kaatumaan uudestaan. Hänellähän oli ollut tuuria, kun ei ollut lyönyt päätään. Ja hukan pää puolestaan taisi olla kiveä, joten pieni naarmu siinä tuskin tekisi mitään pahaa. Virnisti ajatuksilleen ja riittävän lähelle miestä päästyään, jäi tuon vierelle seisomaan ja painoi kätensä jälleen lanteilleen. Toki aikoi tarjota kättään, mikäli toinen tarvitsisi mutta niin kauan kun mies vaikuttaisi selviävän omillaan, ei hän aikonut ojentaa apua. ”Sattuiko?”, kulmaa kohotettiin, sillä ei kyennyt pitämään itseään ihan kylmänä toisen mahdollista kipua kohtaan ja tiesihän hän kokemuksesta kuinka ikävältä kivien raapiminen tuntui.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Touko 2016, 10:07

Pärskähtaen Fergus työnsi itsensä puron pohjasta istuvampaan asentoon, haukkoen siihen päälle henkäänkin, kun puron viileys oli hänet päässyt yllättämään. Alaselkää tuntui pistävän, hän varmaan oli kaatunut jäntäluulleen.
Aina niin villisti pystyssä oleva mouhakkimainen kampaus oli nyt märkä ja latistunut pulittain miehen naamallekin. Silmälappu tuntui ikävän märältä, mutta sille ei voinut nyt mitään. Hän kyllä kuuli naurun pidätyksen Thean äänessä. Noh kyllä kai se peseytyminen näinkin onnistui.
Fergus nosti kätensä kasvoilleen ja pyyhkäisi märät hiuksensa pois naamaltaan, nähden nyt vierelle kahlanneen naisen hykertelemässä. "Siis... Olenhan minä vesipetokin." Fergus vastasi painaen sieraimiaan vuorotellen, yrittäen puhaltaa vettä pois nenästä.

"Ei tässä pahemmin, häntäluu vain." Fergus vastasi toisen huolehtivaan kysymykseen, kääntyen polvilleen puron pohjalla. Mies kuitenkin ojensi kättään, jos vaikka Thea hänet ylös auttaisi, mutta jos toinen teki sen virheen, nykäisi Fergus Theankin alas viileään veteen. Ei toki liian rajusti, että vahinkoa olisi sattunut. Täällä alhaalla kun oli varsin yksinäistä ja kylmää.
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 19 Touko 2016, 10:39

Katseli märkänä valuvia hiuksia virnistellen, oli oikeastaan ihan suloista kun ne roikkuivat miehen kasvoilla ja tekivät toisen olemukseen sellaista veikeää poikamaisuutta. Nopeasti ne pyyhkäistiin kuitenkin pois naamalta ja Thea mutristi huuliaan. ”Sinun pitäisi alkaa pitämään tällaista vesikampausta”, virnisti kiusoitellen ja nyökytteli miehen vakuutteluille siitä, että oli myös vesipeto. Sitä oli jotenkin hankala uskoa. Vaikka toki, epäilemättä toinen osaisi uida mutta ei se vielä vesipetoa kenestäkään tehnyt. Ehkä heidän pitäisi joskus käydä jossain uimassa, sellaisessa paikassa jossa pääsisi syvemmälle kuin polviveteen. Niin. Tuskinpa he kävisivät. Tämän jälkeen, etenkin kun palaisi purtuna ja helma revittynä, hän tuskin pääsisi enää niin vapaasti karkaamaan kuin ennen. Menisi varmasti hyvä tovi ennen kuin huolestunut perhe ja yhteisö löysäisi turvatoimia heidän kartanonsa ja kylän ympärillä, sehän oli kammottavaa että susi vieraili tuontuostakin anastamassa rikkaita neitoja omiin, epäilemättä epärehellisiin tarkoitusperiinsä.

Häntäluu tuolla kuului ottaneen osumaa ja Thea kurtisti kulmiaan aavistuksen pahoittelevaan sävyyn, istuminen voisi olla tovin hankalaa – olihan hänkin tippunut lukemattomia kertoja häntäluulleen, milloin mistäkin. Eikä hän edes ajatellut mahdollisuutta tulla huijatuksi, kun hukka ojensi kätensä apua anovaan tyyliin, joten kyllähän hän pahaa aavistamatta ojensi oman kätensä tarttuakseen toisen käteen ja auttaakseen jaloilleen. Virhehän se oli ja kiljahduksen saattelemana nainen menetti tasapainonsa Ferguksen nykäistessä hänetkin ottamaan parempaa kontaktia veteen. Pää kävi hetken aikaa pinnan alla, mutta hukka tuntui huolehtivan siitä, että vahinkoa ei pääsisi sattumaan joten ei Thea onnistunut itseään mihinkään kolauttamaan. Pärskähti vettä suustaan, kun sai kasvonsa takaisin pinnan yläpuolelle ja mulkaisi hukkaa varsin pahantuulisesti. ”Typerys, olisiko ollut kivaa jos olisin lyönyt pääni johonkin? Siinäpä olisit sitten katsellut, kun pääni sisältö valuu virran mukana”, sätti puolitosissaan ja nakkeli niskojaan. Olihan hän tosiaan tiedostanut, että toinen piti huolta, ettei vahinkoja sattuisi, mutta pitihän hänen kuitenkin päästä moittimaan. Edes leikillään.

Thea kumartui takaisin veden puoleen, ollen nyt itsekin polvillaan vedessä. Upotti kasvonsa viileän veden syleilyyn ja pesi ne nopeasti, otti samalla suullisen vettä ja suoristaessa selkäänsä purskautti veden suustaan Fergusta päin.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Touko 2016, 10:56

Fergus nauroi Thealla räkäisesti, kun oli saanut tuon huijatuksi. Neito muka sätti häntä vaarallisuudesta, joka ei tietenkään ollut läsnä. "Älä huoli, olisin ottanut sinut vastaan, jos pahasti olisit horjahtanut." Mies lepytteli naista, joka niskojaa hänelle nakkeli. Mies haroi märkiä hiuksia taakseen, samalla kun katseli toisen naaman pesua. Pelleilyksi taisi koko pesuhetki muuttua, kun Thea kasvonsa kohottaneen purskautti vettä suustaan Ferguksen naamalle, joka silmän kiinni puristäen pärskähti, nojaten naisesta kauemmas. "Hei, eikö sinun kuulunut olla aatelisneito?" Fergus kysyi, pyyhkien naamaansa uudemman kerran kämmeneensä.

Ei Fergus kuitenkaan voinut leikkiä jättää sikseen, kun lähti kumartumaan Thean puoleen, kuljettaen kätensä veden alla tuon paljaille kyljille. Kyllä kynnet osasivat muutakin kuin raadella, kutittaa nyt esimerkiksi tuota pehmeää ihoa.
Jonkin hetken mies virnuillen Theaa kiusasi, kun katse kävi tuon kaulassa. Se kyllä oli miehen mielestä hyvin tyydyttävä näky, mutta saattoihan se tuottaa toiselle kipuakin, fyysistä kuin henkistäkin. "Ei kai satu?" Mies kysyi, kohottaen toista kättään naisen kaulalle, kokeilen tummunutta puremajälkeä peukalollaan hellästi. "Innostun ehkä liikaa." Fergus totesi kuulostaen hieman anteeksi pyytävältä, joka nyt yleisestikin oli harvinaista häneltä.
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 19 Touko 2016, 11:21

”Aatelisneidot on pahimpia, etkö tiennyt?”, esitti kysymyksen miehelle kuin se olisi ollut päivänselvää. Monestihan se oli, ainakin Thean näkemän perusteella, totta. Ei köyhemmän perheen tyttärillä ollut varaa asettaa puhtoisuuttaan ja hyvää mainettaan arvioinnin alle, joten jos nuo halusivat parempaa elämää ja hyviä naimakauppoja, tulisi tyttöjen käyttäytyä moitteettomasti. Tai olla aivan erityisen kauniita. Aatelisneidot puolestaan olivat jo syntymässä saaneet oikeuden ihan mukaviin rahasummiin, jotka takaisivat heidän toimeentulonsa pitkäksikin aikaa vanhempien kuoleman jälkeen. Niinpä heidän toimeentulonsa ei ollut niin riippuvainen hyvästä maineesta, joten paljon uskaliaampia temppuja näki hänen piireissään – tai niin Thea ainakin ajatteli. Harva toki oli ihan yhtä villi kuin hän itse, mutta hänellä nyt ei ollut mitään menetettävää sillä eihän edes aikonut koskaan naimisiin.

Hukan kutittavat kynnet saivat naisen kiemurtelemaan ja kikattamaan lähes hysteerisesti, hänen ihonsa oli totisesti herkkä kutiamaan. Melkein ärsyttävän herkkä. Thea joutui välillä haukkomaan henkeään naurunsa lomassa, että ei olisi tukehtunut siihen ärsyttävään kutituksen tunteeseen ja sen aiheuttamaan nauruun. ”Älä, älä”, nainen aneli kiljahtelevan naurunsa lomassa ja pyrki pakoon toisen otetta, ”lopeta”, vinkui kärsivänä naurunsa keskellä. Hetken tätä kidutusta kesti, kun mies näytti lopulta luopuvan toimistaan ja siirtävän huomionsa hänen kaulaansa. Thea oli hetkeksi ehtinyt unohtaa hieman kivistävän tunteen kaulallaan, ei se mitään loputonta tuskaa tuottanut vaan lähinnä muistutteli silloin tällöin siitä, että hänet tosiaan oltiin merkitty. Tänä yönä se muistutus tuntui hyvältä, oli pyörryttävää ajatella että hän tosiaan juuri nyt kuului vain tuolle silmälappuiselle, arpiselle miehelle keskellä tätä metsää. Huomenna sen tuoma muistutus olisi todennäköisesti paljon raastavampi ja kivuliaampi, jos nyt ei fyysisesti niin henkisesti. Mutta se olisi vasta huomenna ja huomista hän kieltäytyi muistelemasta.

”No ollaanpa sitä nyt niin huolissaan”, hymähti kiusoitellen ja taivutti päätään jotta voisi tarjota paremman näköyhteyden kaulaansa. Vilkaisi toista, kun anteeksipyytävään sävyyn pahoitteli innostuneensa liikaa. Thea hymähti vastaukseksi ja kohautti olkiaan puolihuolimattomasti. ”Kukapa ei”, myönsi ja mutristi huuliaan, eipä häntä ollut häirinnyt miehen omistavat otteet – sehän oli vain kiihdyttänyt hänen nautintoaan ja hulluuttaan. ”Ei se ole kipeä”, vastasi lopulta aiempaan kysymykseen ja suoristi päätään, hivuttautui hieman lähemmäs miestä ja kurottautui suutelemaan tuon huulia.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Touko 2016, 12:17

Thea ei näyttänyt jäljistään pahemmin piittaavan, oikeastaan kiusasi Ferguksen huolenpitoa. Mies vain tuhahti naiselle takaisin. Niin varmastihan tuolla oli niitä vokottelevia miehiä, jotka innostuivat liikaa pelkästä neidon läsnäolosta.
Käsi laskeutui kaulata olalle, kun Thea hivuttautui miestä lähemmäs ja painoi huulensa hänen omiaan vasten. Fergus vastasi siihen yhtä rauhallisesti, ei hän nyt väsynyt suutelemaan ollut, mutta hänestä tuntui, ettei tämä hetki oltu tarkoitettu kiihkolle. Enemmän rauhoittumiselle.

Fergus oli kiertänyt käsivartensa Thean niskan takaa, pidellessään toista lähellään. Puron viileä vesi tuntui huuhtoneen kuumuuden mennessään, siinä miessä hienkin nihkeyden. Näin paikoillaan rauhassa ollessaan, alkoi vesi tuntua ehkä kylmältäkin, mutta se sai miehen painautumaan lähemmäs naista, lämpöä kaivaten, vaikka taisi toisenkin keho viilentyä siinä missä hänenkin.
Fergus vetäytyi suudelmasta maltillisesti, pyyhkäisten hiuksia pois Thean kasvojen tieltä. "Väsyttääkö?" Tämä kysyi, hän kyllä olisi pian valmis nukkumaan.
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 19 Touko 2016, 13:12

Rauhallinen vastaus suudelmaan, joka olisi Thean puolelta saattanutkin leikittelyn jälkeen nousta vielä siihen tuttuun kiihtymykseen, sai naisen hämmentyneeksi. Hän ei ollut koskaan suudellut ilman kiihkoa, tai ainakaan Fergusta. Vaikka toki ei nainenkaan miehen kimppuun ollut hyökännyt kuin kiimainen susi, mutta ehkä huulilta oli ollut aistittavissa hiljalleen nousevaa nälkää. Se tuntui kuitenkin hyvältä, se rauha mikä miehestä välittyi – ehkä lempeyskin? Painautui toisen vartaloa vasten, eikä iho tuntunut enää polttavan kuumalta vaan jopa viileältä. Vielä hän ei kuitenkaan moisesta jaksanut välittää, vaan nautti täysin rinnoin tästä kummallisen rauhallisesta ja välittömästä suudelmasta, ihan kuin jotain olisi tapahtunut heidän välillään – jotain hyvää.

”Mm”, mutisi ja kohotti katseensa miehen silmiin. Käsittämätöntä miten mies saattoi ujuttaa hänen sisäänsä aina vain uusia tuntemuksia, nyt siirtämällä hänen hiuksiaan. Ele kosketti neidon mieltä ja sydänalaa, sai hellän hymyn hetkeksi huulille. Se kuitenkin pyyhkiytyi nopeasti pois, sillä ei tehnyt hyvää päästää oloaan turhan helläksi ja pehmeäksi. Se tekisi edessä häämöttävästä erosta vieläkin raskaamman. Niinpä nainen nyökkäsi toisen sanoille. ”Mennään vain, että emme palellu”, vastasi ja nousi toisen kainalosta, suikkasi mennessään lyhyen pusun miehen kostealle otsalle ja käänsi sitten selkänsä tuolle. Puron törmältä noukki alushousunsa ja nopeasti virutti niitä purossa ennen kuin astui itsekin törmälle ja keräsi yöpukunsa roikkumaan käsivarrelleen. Ei sitä nyt märälle iholle viitsitty asetella. Haukotus kumpusi syvältä ja sai selänkin notkistumaan hetkeksi, kun väsymys venytytti lihaksia. Olo tuntui totisesti hieman viileältä ja neito värähtikin kylmästä, tiesi kuitenkin tilanteen korjautuvan pian kun pääsisivät niiden taljojen alle lepäämään. Pitäisiköhän hänen laittaa mies nukkumaan täksikin yöksi lattialle? ”Hmm.. Se sänky taisi olla aika pieni. Sinähän viihdyit viimeksikin niin hyvin lattialla”, kiusoitteli ja mutristi huuliaan ehdotuksensa myötä. Eihän hän todellisuudessa aikonut toisen antaa edes harkita lattialla nukkumista, sillä hän kyllä ainakin halusi lämpöpatterin vierelleen.
Wolga
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron