Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 20 Touko 2016, 15:03

Paistatteli mielellään miehen katseessa, kohottipa leukaansakin muka tiedostamatta ihoaan mittailevasta miehestä. Tiesi, että ryhdistäytyminen kohottaisi naiselliset muodot vieläkin paremman näköisiksi. Kädet laskettiin taljan päälle, syliin ja nainen hymähti toisen sanoille. ”Tämän kanssa he tuskin enää pitävät minua enää niin viattomana”, moitti ja osoitti kaulansa edelleen hieman aristavaa jälkeä, ”vai luuletko, että on hankala arvata miksi olet purrut minua?”, hymähti silmiään pyöräyttäen. Hän ei ollut ihan vielä päättänyt, että kuinka selittäisi jäljen vanhemmilleen ja muille uteliaille. Ehkä sanoisi, että mies oli lopulta suostunut kunnioittamaan hänen siveyttään, kun oli luvannut kantaa tuolle kaiken maallisen mammonansa. Ja sitten ratsuväki saapuikin häntä hakemaan ja moista lupausta ei tarvitsisi enää täyttää.

Puhuminen rakastumisesta sai Thean kulmat kohoamaan hämmästyksestä. Tätä sanaahan he olivat vältelleet kaikin mahdollisin tavoin, vaikka ehkä se olikin oikea kuvaamaa hänen tuntemuksiaan. Ferguksen tuntemuksista ei toki tiennyt. ”Hmph… Minä kyllä korjaisin moiset olettamukset”, ilmoitti, mutta ei pystynyt olemaan hymyilemättä vaikka tarkoituksensa oli olla tiukkana. Niin, että toinen ei ainakaan kuvittelisi mitään liikoja. Ei ehtinyt asiaa sen kummemmin miettiä, kun kiireiset huulet painuivat hänen omiaan vasten leikkisään ja kevyeen suudelmaan. Hymisi jotain toisen suuta vasten ja miehen irrottautuessa nainen tuhahti lapsekasta harmia ilmeessään, olisi oikeastaan aivan hyvin voinut nousta ja polkea vähän jalkaansa ilmaistakseen kuinka pahoillaan oli tämän seikkailun päättymisestä. ”Pakko kai se on”, myönsi ja nousi hitaasti, jokaista raajaansa venytellen ylös taljojen alta ja loikkasi sitten lattialle. Hipsi varpaillaan ovelle, jonka kahvassa alushousut olivat olleet kuivumassa ja ryhtyi vetämään niitä jalkaansa.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Touko 2016, 15:32

Thea huoli mitä oikein perheelleen kertoisi ja selittelisi purema jäljestä, se tosiaan vihjasi johonkin todella fyysiseen kokemukseen. Kaippa mies voisi ottaa kaikki syyt niskoilleen, olihan hänet musta maallattu jo entuudestaan, ei naisen seksuaalinen ahdistelu paljoa panoa rikoslistaan pistänyt.
"Voit aina selitellä, että minä yritin jotain hyvin siveetöntä ja pääsin kaulaasi hieman näykkimään, mutta potkaisit minua munille ja otit jalat allesi. Siinä samassa rytäkässä mekkosi helma tarttui johonkin metsikössä ja repesi." Fergus ehdotteli naiselle selitykseksi, samalla kun veti housun lahkeita jalkaansa. "Uskon että he muutenkin pelkäävät pahinta ja pitäähän minun pitää paha kuvani yllä." Fergus hymähti, samalla kun katseli Thean omaa pukeutumista.

Vyö varusteineen oli seuraavana vuorossa, siinä ohella astui saappaisiinsa. Fergus pysähtyi hetkeksi kuuntelemaan ääniä, ne olivat lähempänä, mutta tässä oli vielä pieni tovi aikaa. Hihaton paita vedettiin päälle ja napitettiin kiinni. "Valmis?" Mies kysyi vilkaisten Thean puoleen, vaikka tiesi ettei neidolla paljoa ollut mitä päälle laittaa.
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä 20 Touko 2016, 23:51, muokattu yhteensä 1 kerran
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 20 Touko 2016, 23:45

Oli jotenkin masentavaa joutua valehtelemaan tähänastisen elämänsä yhdestä hienoimmista öistä, ja vielä niin että tekisi miehestä entistäkin pahemman. Ei hänellä kuitenkaan tainnut olla muita vaihtoehtoja, sillä hän ei halunnut jättää ylellistä elämäänsä ja poliittisia pyrkimyksiään – eikä toisaalta olisi ollut valmis luottamaan siihen, että hukka olisi ottanut hänet tasavertaiseksi kumppanikseen laumansa sekaan. Eihän siinä olisi ollut mitään järkeä, vaikka eihän hän ihmissusien maailmasta tiennytkään mitään. Ehkä nuo olivat hyvin suvaitsevaisia muita lajeja kohtaan, eikä ihminen hukasta nyt niin paljoa eronnut. Toki siinä tulisi käytännönkin ongelmia, sillä kuuhulluthan oikein mielellään aterioisivat ihmisellä. Ajatus sai neidon irvistämään. Kyllä koti oli ainoa oikea vaihtoehto, ainakin toistaiseksi.

Hajamielisenä puki repeytyneen yöpukunsa päälleen ja hymähti miehen tarjoamalle valheelle, oli oikeastaan ihan liikuttavaa että mies oli tekemässä itsestään vieläkin pahempaa. ”Taidat tykätä aiheuttamastasi kauhusta vai?”, kiusoitteli puettuaan päälleen ja nyökkäsi sitten toisen kysellessä, että oliko hän valmis. Valitettavasti hän oli. Asteli Ferguksen eteen ja keikisteli miehen edessä virnuillen, levitteli revittyä helmaa ja mutristi huuliaan. ”No, kelpaakohan näin astella ihmisten pariin takaisin?”, kysyi ja kallisti sitten päätään, välittämättä joka suuntaan sojottavasta hiuspehkostaan ja muutamista kasvoille valuvista suortuvista. Ei kuitenkaan malttanut jäädä odottamaan vastausta, kun otti ne muutamat tarvittavat askeleet päästäkseen halausetäisyydelle miehestä. ”Minun tulee ikävä meitä”, ilmoitti rauhalliseen, ei erityisen tunteikkaaseen sävyyn. Ei hän mitään itkuisia jäähyväisiä halunnut, vaan halusi muistella tätä hymyillen. ”Tai ehkä enemmän sinun palvovaa katsettasi”, kiusoitteli ja tönäisi miestä olallaan.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Touko 2016, 00:10

"Mhmm, kauhu on toinen nimeni." Fergus vastasiThean kiusaavalle kysymykselle, vilkuilen vielä lattian rajaan ettei ollut unohtanut mitään jälkeensä. Hänenkin oli paras suunnata tästä kotiin. Huomio kääntyi takaisin naiseen tuon tullessa keikistelemään hänen eteensä. Yrittikö toinen tulla oikeasti kidnapatuksi? Hemmetti soikoon.
"No jos pysyt pikku valheessasi, niin eiköhän tuo kelpaa." Mies vastasi samalla kun mittaili ja arvioi toisen ulkonäköä katseellaan. Seuraavaksi oli hyvästien aika ja oli mukavaa kuulla vuorostaan naisen suusta että ikävä tässä tulisi. Hymähdys kävi kun se muuttui kiusaamiseksi. "Siinäkös kuvitelet omiasi." Fergus hymähti painaen nyrkkinsä hennosti Thean leualle, jota nyt sipaisi rystysillään kiusaten.

Mies kuitenkin meni kahmaisemaan naisen halaukseensa lopulta. "Älä ylly uhkarohkeksi, jos yrität päästä joelle minua tapaamaan. Minä maltan odottaa." Fergus muistutti katsoen Theaa alas silmiin, ennen kuin kumartui painamaan huulensa sen viimeisen kerran ennen eroa naisen huulille. Se oli tällä kertaa sekoitus sitä tuttua intoa, mutta myös jonkinlaista pehmeyttä.
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 21 Touko 2016, 00:34

Irvisti, kun Fergus hieraisi leukaa nyrkillään – toki kovin hellästi. ”Kauhea metsien kauhu ja vielä naisten hakkaajakin”, tupisi silmäänsä iskien, mutta hiljeni kun hänet vedettiin karh… No, susimaiseen halaukseen. Nyökkäsi kuuliaisesti ohjeistukselle, vaikka ei voinutkaan vastustaa kiusausta irvistää tyytymättömänä. Niin, nyt hänen todella täytyisi käyttäytyä parhaansa mukaan niin, että vanhempansa leppyisivät pian eikä turvatoimia hänen ympärillään pidettäisi kovin pitkään liian tiukkana. Kyllähän hän haluaisi päästä joelle, haluaisi päästä Ferguksen luokse ja tuon syliin. Ja halusi paljon muutakin. Nyt kuitenkin vastasi suudelmaan itsekin hieman rajoitetulla intohimolla, ei tosiaan olisi hyvä nyt nostattaa liekkiä heidän välillään. Mitä hänen ratsuväkensäkin ajattelisi, jos kulkisi noita vastaan posket punoittaen. Ja suudelman pehmeys sai naisen olon jotenkin… No, ei hän oikein tiennyt millaiseksi se olonsa teki, mutta lämmin tunne tuntui lipuvan jostain sydänalasta sormiin ja nousevan päähän asti. Ehkä siltä punastumiselta ei voinutkaan täysin välttyä.

Thea kiersi kätensä miehen niskaan ja painautui tätä vasten, haluttomana laskemaan irti tästä suloisesta seikkailusta. Vaikka pakkohan se olisi, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Vetäytyi lopulta tuosta pehmeästä, hellästä suudelmasta joka oli kai heille varsin uutta, ja kohotti katseensa miehen kasvoihin. ”Hmm… Tuollaisten suudelmien jälkeen ryhdyn vakavasti harkitsemaan susivaimon uraa”, leikitteli ajatuksella ääneen ja hymähti hetken mietittyään. Olisipa se ollutkin niin helppoa. ”Miten me tämä nyt siis hoidetaan, Herra mestari kieroilija? Repliikkini tiedän jo, mutta entä tämä luovutus? Lähdenkö hortoilemaan jonnekin ja sinä saat sillä aikaa paeta rauhassa. Silloinhan kukaan ei eksyisi tännekään”, ehdotti kulmaansa kohottaen.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Touko 2016, 00:55

Hankalaahan sitä oli suudelmasta päästää irti puolin ja toisin, mutta Fergus saattoi kuulla äänten lähestyvän ja uskoi että kyllä Theakin ne kuulisi, jos hiljentyisi kuuntelemaan. Mies vielä sipaisi toisen jäljista tummunutta kaulaa, haroen sitten neidon kutreja kaulan suojaksi, ennen kuin laski molemmat kätensä tuo hartioille.
Virne nousi huulille, kun nainen meni kommentoimaan äskeistä suudelmaa. Thea ennätti vaihtaa puheenaiheen tulevaan tilanteeseen, mutta Fergus oli edelleen siinä naisen kommentissa susivaimosta ja kumartuikin kokeilemaan oneaan uudestaan. Jos vaikka saisikin naisen vaihtamaan puolia. Tosin siitä innostuneena uusi suudelma oli asteen kiihkeämpi, toisen kädenkin hautautuessa Thean takaraivolle.

"Mmh... niin mitä sanoit?" Fergus irtautui puhumaan Thean huulia vasten. "Jotain hortoilemisesta ja pakenemisesta rauhassa? Kyllä se sopii." Mies lisäsi, hieraisten nenäänsä siinä samalla Thean nenää vasten, tietäen pitkittävänsä tilannetta ehkä turhankin paljon, ettei rauhalliselle pakenemiselle ollisi aikaa.
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 21 Touko 2016, 01:11

Kosketus hiuksissa, se huolenpito tummuneiden jälkien peittämiseksi sai Thean hymyilemään hölmöä hymyä. Jos vain maailma olisi erilainen. Entä jos Fergus olisikin saanut hänet silloin täydenkuun aikaan kiinni, entä jos olisikin purrut häneen merkkinsä ja tehnyt hänestä kaltaisensa. Olisiko silloin helpompi olla yhdessä? Ehkä olisi. Olisiko se tuonut onnea heille molemmille? Kenties ei. Tai ei aatelisneito osannut kuvitella itseään ihmissutena, raivokkaana kuuhulluna joka upottaisi hampaansa mihin tahansa ja kehen tahansa. Ajatuskin oli kammottava. Menettää hallinnan itsestään jollekin hurjalle pedolle itsensä sisällä. Ja jopa nauttia siitä… Ajatukset keskeytyivät, kun huulet painuivat takaisin hänen omiaan vasten tällä kertaa aavistuksen kiihkeämmin. Thea vastasi suudelmaan enemmän kuin mielellään. Olisi voinut vastata vielä monta kertaa uudelleenkin.

Hymyili toisen suuta vasten samalla, kun mies kyseli hänen aikaisemmista puheistaan. Nyt tosin kuuli nainenkin kuinka jossain etäällä huudettiin hänen nimeään – aikaa heillä ei olisi enää jäljellä hukattavaksi. Mutta oliko tämä ajanhukkaa? Neidosta se ei ollut, ei ollenkaan. ”Minusta tuntuu, että te Herra yritätte saada minut muuttamaan mielipidettäni susivaimon roolista”, lausui ja vetäytyi hieman kauemmas miehestä, kohotti kulmaansa leikkisiä ilme kasvoillaan. Voi kuinka mielellään olisi vaihtanut mielipidettään. ”Nyt on kuitenkin se hetki, kun jäämme odottamaan että näemme uudelleen. Eikö?”, viimeinen kysymys oli aavistuksen toiveikas, että ehkä Fergus oli onnistunut kehittämään jonkun ratkaisun tähän piinaavaan ongelmaan joka heidän välillään väreili alituiseen.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Touko 2016, 01:25

"Ehkä, kenties." Fergus vastasi hymisten Thean nähdessä hänen pikku juonensa läpi, joka ei harmillisesti toiminut, ei hän sitä kyllä ollut odottanutkaan. Mies vetäytyi kauemmaksi naisen kasvoista ja mutristi suutaan kuin pikkulapsi, joka joutui taipumaan äitinsä tahtoon. "Kai se on pakko." Mies mutisi leikkisästi harmistuneena, vaikka oli oikeastikin harmistunut. Ei tässä auttanut muuta kuin kietoa käsi Thean lanteelle ja ohjata tuo ovelle ja siitä ulos.

Äänet kuuluivat jostain rinteen allapäästä, joten näköyhteyttä heihin ei vielä ollut. Se antoikin Fergukselle vielä pienen tovin hymyillä naiselle. "Nähdään." Tämä sanoi vinohymy huulillaan. "Ja muista, joka viikon viimeinen ilta."
Käsi irroitti otteensa Thean lanteelta ja otti mies askeleenkin kauemmas, kuin päästäkseen irti siitä sähköisestä kentästä, joka tuntui pitävän heidät toisissaan kiinni.
Fergus painui kumaraan ja veti suden turkkinsa niskaansa väännellen ja hiljaa muristen. Hukka kohotti päänsä lopuksi vielä naiseen, tehden eleen, että tuon täystyisi kiirehtiä. Hän lähtisi vastakkaiseen suuntaan, kohti Kelth vuoria laumansa luo minne hän itse kuului.
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 21 Touko 2016, 10:27

Antoi hukan taluttaa itsensä myllystä pihalle ja kääntyi katsomaan vielä miestä, kun tuo puhutteli häntä. Muistutti. Thea hymyili ja nyökkäsi, olisi ehkä halunnut vielä kurottautua suutelemaan. ”Minä tulen, joskus”, lupasi ja katsahti kuinka mies ryhtyi muuttamaan muotoaan, lähti sitten hölkkäämään kohti ääniä jotka jo hänkin kuuli. Tarkoituksenaan tulla löydetyksi mahdollisimman kaukana tästä myllystä. Hölkkä muuttui juoksuksi ja hengitys hengästyneeksi, ihan kuin olisi tosiaan paennut.

”Täällä”, nainen lopulta huusi, päästyään mielestään riittävän etäälle, puuskutti hieman pyrähdyksensä seurauksena ja lähti astelemaan sitten rauhalliseen tahtiin ääniä kohti. Sieltä saapui muutama tuttu sotilas ja hänen veljensä, joka syöksähti ratsunsa selästä alas ja juoksi kiertämään kätensä neidon ympärille. Ilmoitti, että tämä näytti kamalalta ja vannoi ikuista kostoa sille typerälle pedolle. Thea niiskaisi. Oikeasti niiskaisi, mutta ei ollenkaan sen vuoksi että koki tulleensa kohdelluksi huonoksi vaan siksi, että tiesi ettei tulisi pääsemään joelle pitkiin aikoihin. Thea autettiin veljensä ratsun selkään ja tuo nuori mies hyppäsi hänen taakseen, neito kietoi sormensa ratsun harjaan ja sulki silmänsä. Matka kotiin tuntui piinaavan pitkältä nyt, kun alla ei ollut voimakas susi.


// Kiitos pelistä siis ja kohti uusia pettymyksiä :D //
Wolga
 

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron