Kirjoittaja Wolga » 21 Touko 2016, 23:40
Vanhemmat, Gilbert ja Margery, katselivat leveästi hymyillen nuorempiensa kohtaamista. Vilkaisivat toisiaan merkitsevästi, kun tämä illalliselle pyydetty Herrasmies tervehti kohteliaaseen sävyyn heidän tytärtään ja suuteli kämmenselkää, kuten miehen kuuluikin. Gilbert röyhisti rintakehäänsä ja vaimonsa hyrisi tyytyväisyyttään, tosin ei kovin äänekkäästi tietenkään. Heillä oli tunne, että tästä voisi vielä tulla menestys. ”Tehkäämme sinunkaupat, Herra Skullmore?”, ehdotti Gilbert ja vaimonsa nyökytteli innokkaasti, toki aateliselle sopivalla tavalla, miehen vierellä. He molemmat taisivat olla samaa mieltä, että turhat tittelit vain haittaisivat hedelmällistä keskustelua. ”Minua voitte kutsua Gilbertiksi, tässä on vaimoni Margery ja tyttäreni, Thean, te tiedättekin”, mies jatkoi, kuten perheenpään kuuluikin ja osoitteli naisia aulassa samalla, kun esitteli nämä etunimillään.
Thea kohotti kulmiaan, kun metsästäjä kumartui suutelemaan hänen kämmenselkäänsä. Olisi halunnut vetää kätensä pois, mutta vanhempiensa odottavat ilmeet nähdessään hän antoi kätensä pysytellä toisen otteessa. Tuo lyhyt, kohtelias käsisuudelma oli kuitenkin kohtalaisen miellyttävä kokemus. Ei se ollut sellainen märkä ja limainen, kuin toisinaan kohtasi tanssiaisissa. Ehkä aavistuksen mitäänsanomaton, sillä ei Thea yleensä syttynyt kohteliaisuuksista, mutta ihan miellyttävä. ”Niin, isäni on oikeassa. Voit kutsua minua Theaksi”, tuki isänsä mielipidettä teitittelyn unohtamisesta, mutta päätti sivuuttaa kohteliaan kehun joka hänen ulkonäköään koski. Piti kuitenkin tiiviin katsekontaktin tuohon sinisilmäiseen, ikään kuin olisi yrittänyt nähdä miehen ajatuksiin ja saada selville mitä tuo aikoi. Naisen olisi tehnyt mieli sanoa, että Ferguksen viholliset olivat myös hänen vihollisiaan, mutta eihän hän voinut. Hänellä oli rooli ylläpidettävänä, eikä se ollut sellainen rooli jossa kuuluisi olla myötämielinen vaarallista petoa kohtaan. Kasvot sulivat hymyyn, ei edes kovin teennäiseen sillä olihan hän kauan harjoitellut.
”Minne olet nuorisosi jättänyt?”, kysyi mieheltä heidän istuuduttua pöydän ääreen, samalla palvelija kaateli laseihin mitä kukainenkin nyt tahtoi pyytää.
Gilbert puolestaan puristi vaimonsa kämmentä pöydän alla. ”Ja, minuakin kiinnostaisi oletko onnistunut tavoitteessasi sen harmaan pedon kanssa?”, mies esitti jatkokysymyksen heti tyttärensä kysymyksen perään, kumartui hieman pöytää kohden ja hörppäsi sivistyneen siemauksen punaviiniä.
//Meidän on ehkä pakko hoitaa illalliset nopeasti pois alta ja pistää nuo kahdestaan jollekin puutarhakävelylle, mää oon niin avuton :DD //