Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Et kai ollut huolissasi? || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Touko 2016, 18:52

Fergus Verikuu

Joen mukava solina oli jokseenkin rauhoittavaa kuuneltavaa, kuin myös hämärtyvä taivas, joka keräsi tähtiä yksitellen kupolilleen. Niin rauhoittavaa, rentouttavaa, mukavaa... Kulmat painettiin ryppyyn ja silmät puristettiin kiinni. Ei, ei hän tuntenut oloaan yhtään rauhalliseksi. Miksi hän edes oli täällä, jälleen kerran?
Kesän kuivattama heinikko pöllähti miehen noustessa istumaan äreän näköisenä. Mies tuijotti edessään soljuvaa jokea tuimasti, kuin odottaen että veden pinnan alta nousisi käkkärähiuksinen vedenneito. Missä se nainen oikein oli?! Ja miksi hän edes välitti? Siitä oli jo yli kolme kuukautta, ei, neljä? Ei hän pysynyt enää edes laskuissa, mutta tilanne oli nyt se, ettei Fergus ollut nähnyt Theaa pitkään aikaa. Hän oli harhaillut tälle samalla jokitörmälle useita kertoja, kierellyt ja kaarellut saaliiden perässä, siinä toivossa että joutuisi päästämään naisen alas puusta roikkumasta. Mutta ei. Hän ei edes haistanut Thean viettiä missään, aivan kuin tuo olisi lakannut kulkemasta metsässä?
Fergus ei ollut pahemmin ajatellut silloin mitä seuraamuksia saattaisi johtaa, jos se korppi oli mennyt lavertelemaan hänestä ja maininnut hänen niin sanotun vaimonsa tuntomerkit. Siitä käkkärästä tukasta ei ollut vaikea erehtyä. Oliko nainen joutunut ongelmiin sen takia? Tai pahempaa, arestiin? Lukittu jonnekin, mistä tuo ei pääsisi livahtamaan metsän vapauteen, tai susi ei tulisi näpistämään? Niin se varmasti oli.

Fergus oli pohtinut tuota ajatusta jo pari viikkoa ja hänen teki mieli selvittää asia, mutta se mikä häntä pidätteli, oli kysymys, miksi? Miksi hän tahtoi selvittää missä Thea luuhasi? Hän saattoi kuulla naisen kujeilevan äänen päässään kysyvän, et kai ole huolissasi? Ei hän nyt niin dramaattinen ollut, olihan neito aatelinen, tuskin tuo nyt hengenhädässä oli, mutta... Miksi?
Fergus päästi äänekkään ärähdyksen, haroen hiuksiaan turhautuneena. Pari lintua pyrähti viereisestä puusta lentoon. "Paskat!" Mies tuhahti, nousten jaloilleen ja lähti harppomaan pois päin joelta, kohti kylää jossa häntä ei hyvällä katsottaisi, mutta yö saisi nyt häntä suojata. Mies vain tuhlasi aikaansa yrittämällä löytää syitä joita ei löytänyt tai halunnut löytää. Pää asia oli, että hän tahtoi nähdä Thean ja siinä se!
Miehen jalka ja käsivarsi, olivat parantuneet jo aikaa sitten. Ei hänestä ollut tullut rampa, toki jalan haavassa oli kulunut pidempi aika parantua mitä hän oli uumoilut, mutta käveli hän nyt kuitenkin.
Fergus ei vaivautunut muuttamaan muotoaan, sillä tiesi livahtavansa kylään ihmismäisessä muodossaan. Iso susi oli helpommin huomattavissa ja muutenkin savukkeita oli aina hyvä säästellä.

Kuunsirppi oli kaartunut esiin taivaanrannan takaa, kun Fergus löysi itsensä metsänreunan varjoista, silmäillen kylän sisäänkäyntiä. Tietenkin niitä vartioitiin. Hetken hän pohti vaihtoehtojaan, kunnes päätti nostaa kämmenensä molemmin puolin suutaan ja päästi yllättävän realistisen ulvonnan ilmoille, havahduttaen portilla seisovat vartiat. Niin, susiongema taisi olla edelleen kylän huoli, melkoiset traumat hän oli selvästi jättänyt.
Vartijat lähtivät kiiruhtamaan aseineen kohti tiheikköä minkä takana Fergus oli päästänyt hämäävän ulvontansa, mutta susimies oli jo kaartamassa metsän suojassa kohti kylän portteja. Kiertäen vartijoiden näkökentän ulkopuolelta Fergus luikahti porteita sisään ja siitä kääntyi ensimmäiselle hämärämmälle kadulle minkä löysi.
Kylä oli hiljainen niin kuin hän oli uumoilut, olihan tänään ollut pitkä ja raskan arkipäivä. Jäljellä oli enää erottaa naisen tuttu tuoksu näistä kaikista muista ihmisistä. Näin ihmismuodossa se oli vaikeampaa, mutta osasi hän järkeään käyttää ja suuntasikin rikkaimpaan kaupunginosaan.
Fergus kartoitti lopulta kookaan näköisen kartanon, joka aistienkin mukaan viittasi Theaan kaikista eniten. Fergus ei voinut muuta kuin tuijottaa hetken rakennuksen ylellisyyttä. Ihan oikealta perheeltä hän oli selvästi kiristänyt rahaa, voisi sanoa ettei toinenkaan kerta pahemmin näiden ihmisten elämää haittaisi.
Susimies lähti kiertämään siistien pensaiden suojin kartanon taakse, löytäen itsensä viiniköynösten suojista. Mies pysytteli matalana, nyt kun silmäili ylös kartanon monia ikkunoita, muutamista kajasti valoa. Ehkä hän sattuisi näkemään vilauksen tutusta käkkärästäpehkosta, jos ei täytyi hänen lähteä kiipeilemään ikkunalautoja pitkin ja etsiä oikea ikkuna. Seinää pitkin kasvavat köynökset näyttivät avuliailta. Toki saattoihan olla ettei naisen huone sijainnut tällä puolen kartoanoa, mutta kaikissa kertomuksissa neitojen huoneista avautui kaunis puutarha maisema, eikö? Voisi hän myös murtautua takaovestakin sisään, jos olisi pakko.
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä 17 Touko 2016, 17:59, muokattu yhteensä 2 kertaa
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 13 Touko 2016, 20:48

The Auvray

Kotiinpaluu oli ollut melkoisen myrskyinen, edes resuinen olemus ei ollut pelastanut naista elämänsä saarnalta. Nainen oli saanut kätensä ja kaulansa täyteen hopeakoruja, jonka jälkeen hänet oltiin patistettu kylpyyn äitinsä silmien alla. Ja totta tosiaan, olihan huolehtiva äiti myös tutkinut neidon ihon puremien varalta. Thea ei ollut ensin ymmärtänyt mistä moinen syynäys, mutta siistittyään itsensä ja saatuaan aatelisen arvolle sopivammat vaatteet ylleen oli myös syy selvinnyt. Synth oli ehtinyt ennen häntä ja ehtinyt kertoa tarinan suden morsiamesta. Thea toden totta oli joutunut selittelemään toimiaan ja tekemään hukasta tarinan pääpahan. Loppujen lopuksi, muutaman krokotiilinkyyneleen jälkeen, häntä oltiin uskottu ja Fergus leimattu kieroksi elukaksi joka oli parhaansa mukaan yrittänyt pitää naisparkaa talutusnyörissä. Isänsä oli illan päälle taputellut tytärtään olalle ja kehunut tämän peräänantamatonta luonnetta, joku heikompi kun olisi varmasti jäänyt hukan hampaisiin.

Yhtäkaikki, arestiahan siitä rapsahti. Eipä se Theaa juuri haitannut, oikeastaan oli paljon helpompi vältellä susimiestä ja metsää, kun hänelle kehiteltiin korvaavaa tekemistä tämän arestin ajaksi. Tietysti neito olisi päässyt, kuten aina ennenkin, karkaamaan ikkunansa alla kasvavan viiniköynnöksen ja lähellä olevan puun avulla. Ei hän kuitenkaan uskaltanut. Ei uskaltanut antaa uteliaisuuden ja kaipuun tunteelle valtaa, ei halunnut nähdä mitä tapahtuisi jos näkisi Ferguksen uudestaan. Vaikka näkihän hän, niin monena yönä tuttu hahmo vieraili hänen unissaan milloin sutena, milloin miehenä. Nainen vihasi niitä unia, tai niiden aiheuttamaa tunnetta joka ei tuntunut päästävän häntä irti edes päivän valjettua. Hän pakeni tunnetta alistamalla hiuksensa siisteihin kampauksiin, viihdyttämällä ystävättäriään ja käymällä tanssiaisissa. Mutta miehiä hän ei voinut pyöritellä, sillä jokainen mies tuntui väärältä. Kukaan noista ei ollut se, jota mielensä tuntui härkäpäisesti haluavan. Kyllähän Thea oli suonut tanssin, jos toisenkin ja käynyt asiaan kuuluvasti käsikynkkäkävelyillä.

Tänä yönä hän ei saanut unta, vaan makoili yömekossaan isossa, pehmeässä sängyssä kattoa katsellen. Jälleen hän yritti pakottaa ajatuksiaan pois tuosta susimiehestä, jopa vakavasti harkitsi erään aatelismiehen tarjousta mukavasta loppuelämästä kauniissa talossa – ehtymättömien rahavarojen äärellä. Se ei tuntunut oikealta, ei alkuunkaan. Ei siksi, että hänen sitten pitäisi hylätä intohimoinen aatteensa tasa-arvosta, eikä siksi että mies ei tuntunut oikealta. Neito vilkaisi hopeista korua ranteessaan, hysteerinen äitinsä oli pakottanut häntä pitämään sitä yötä päivää ja se olikin tullut Thealle talismaaniksi, joka muistutti häntä elämän lainalaisuuksista. Kuten siitä, että aatelisnaisen ja ihmissusi miehen ystävyydellä, tai mitä se koskaan olikaan, ei ollut tulevaisuutta – tarjolla olisi vain sydänsuruja ja hammasten kiristelyä. Tai niin neito itselleen uskotteli. Kulmat rypistyivät ärtyneeseen kurttuun, jotkut yöt olivat hankalia kuten tämä. Uni ei oikein tahtonut tulla, osaksi sen vuoksi että ei ollut käynyt täyttämässä henkensä tarpeita seikkailemalla tutussa metsässä, mutta lähes yhtä suurelta osalta nuo jatkuvasti punasilmäiseen mieheen palaavat ajatukset.

Levottomuus pakotti neidon nousemaan ylös sängystä, astelemaan peilipöydän ääreen ja istuutumaan sen edessä olevalle penkille. Nojasi kyynärpäänsä pöydän pintaan ja antoi katseensa tutkia peilistä näkyviä kasvoja arvostellen. Ei niillä koreillut hymy, kasvot näyttivät väsyneiltä ja neito tunsikin olonsa turtuneeksi kaikesta seurapiiri elämästä. Hänen sielunsa kiljui halua päästä metsään, mutta järki huusi että sinne ei kannattanut mennä sillä sen jälkeen hän ei ehkä enää voisi hillitä itseään. Katse pysähtyi nenänvarteen, taitteessa olevaan lähes olemattomaan kyhmyyn joka ärsyttävästi muistutti niin kivusta, kuin miehestäkin. Katseli letille alistettuja hiuksia, jotka olivat vielä kosteat aikaisemman kylpemisen jäljiltä. Nousi huokaisten jaloilleen ja asteli seuraavaksi ikkunan ääreen, ehkä sen avaaminen piristäisi ja auttaisi häntä nukkumaan. Ehkä öinen tuuli toisi tullessaan hänen rakastamaansa luonnon tuoksua. Ikkuna avautui pienesti narahtaen ja nainen veti keuhkonsa täyteen ilmaan, antoi katseen seisahtua tähtien pilkuttamaan taivaaseen. Veti vielä kerran keuhkonsa täyteen yön tuoksua ja kävelisi sitten takaisin sängylleen, asettui selälleen ja sulki silmänsä. Ehkä hän nyt voisi nukahtaa.

//Täältä tähkäpää saapuu //
Viimeksi muokannut Wolga päivämäärä 14 Touko 2016, 09:15, muokattu yhteensä 1 kerran
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Touko 2016, 21:57

Katse poukkoili ikkunasta toiseen, hän oli käynyt jokaisen valaistun ikkinan läpi, mutta ei mitään. Katse lähtikin silmäilemään mahdollisia sisäänkäyntejä. Ei hän mikään murtovaras ollut, ehkä hän ei ollut miettinyt tätä suunnitelmaa loppuun asti? Kuitenkin mies oli tänne asti tullut, kyllä hän keinolla tai toisella sisälle pääsisi.
Juuri kun Fergus oli aikeissa lähteä hiipimään takaoven suuntaan, kuuli hän ikkunan narahduksen ja jähmettyi. Katse kohosi juuri parahiksi näkemään tutun hahmon avatun ikkunan liepeillä. Mies ei edelleenkään kohtaloon uskonut, mutta tämä saattoi olla tilanne jota voisi harkita kohtalon piikkiin.
Thea näytti palaavan peremmälle huoneeseensa ikkunan luota, jolloin Fergus lähti kulkemaan matalana viiniköynös viljelmän seasta kohti kartanon seinustalla kasvavaa puuta. Upottaen terävät kyntensä puunkaarnaan mies lähti hiljaa ähkien kiipeämään sitä pitkin ylös. Hän ei ollut mikään kissa, joten kömpelöähän se oli, mutta pääsi silti oksalle, josta saattoi kurkottaa vahvan näköiselle köynökselle, joka peitti osaa kartanon seinästä, johtaen aina avonaisen ikkunan luo.

Taiteiluksihan se meni, jalat eivät kunnolla saaneet otetta, kaikki työ oli käsillä. Irvistellen Fergus pääsi ikkunalaudan tasolle, huokaisten itsekseen. Avonaisesta ikkunasta ei kuulunut ääniä, joten kenties neito oli yksin? Sormet kurottelivat ikkunalaudan reunalle ja mies veti itsensä vaivoin kurkistamaan sisään. Vuoteella nainen näytti makoilevan. Fergus joutui suoristamaan käsivartensa hetkeksi, ennen kuin yrittäisi nostaa koko ruumiinsa ikkunan reunalle ja siitä sisään.
Pitäen mölynsä mahassa Fergus kampesi itsensä puolittain roikkumaan ikkunalaudalle ja siitä yritti nostaa jalkansakin ylös, lopulta onnistuen.
Mies huokaisi syvään, mutta äänettä urakkansa päätteeksi ja käänsi nyt katseensa Theaan. "Täällä sinä vaan makaat silkki lakanoissasi, sillä välin kun minä joudun hiiviskelemään ja kiipeilemään seiniä pitkin. Ettäs kehtaat." Fergus ilmaisi läsnä-olonsa muka närkästyneenä.

//Ja täältä tulee um...prinssi hurmaava? :D //
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 14 Touko 2016, 10:01

Ikkunan avaaminen ei varsinaisesti helpottanut naisen oloa, tuntui kuin se vain olisi yllyttänyt häntä entisestään. Luomet puserrettiin kiinni päättäväisesti, nyt hän nukahtaa ja nukkuu aamuun asti – ei mitään vähempää. Olikohan hän tulossa hulluksi? Hulluksi metsän kaipuusta kai. Häntä kuitenkin pidätteli tieto siitä, että saattaisi törmätä siellä metsässä mieheen jonka vuoksi oli arestiaan säntillisesti noudattanut jopa niin että vanhempansakin alkoivat olla aavistuksen huolissaan ottotyttärestään. Toisaalta nuo olivat kovin tyytyväisiä, että villikko pysytteli kotona ja näytti yrittävän etsiä tekemistä enemmän aatelisneidoille soveliaista harrasteista. Ja olihan hän maalannut, oikeastaan niin paljon että sormien maaliläikät näyttivät tulleen jäädäkseen, hyvä että vanhat ehtivät kulua pois kun jo uudet ilmestyi. Ehkä hän voisi nyt miettiä, että mitä seuraavaksi maalaisi. Hän oli jo maalannut muistinsa syövereistä tuon vanhan myllyn puroineen, pienen maalauksen alareunaan häivähdyksen varjoa – ei sitä ehkä ulkopuolinen hoksannut, mutta Thea näki sen aina maalausta katsoessaan. Se oli ärsyttävä, suorastaan raivostuttavaa.

Miesääni, mitä helvettiä? oli ensimmäinen päässä risteilevä ajatus, kun hyppäsi aropupun lailla seisomaan keskelle sänkyään. Silmät laajenivat järkytyksestä, kun katseli makuukamariinsa kömpinyttä tuttua hahmoa sanattomana. ”Ei voi olla totta”, lausui mietteensä ääneen ja pudisti päätään, ikään kuin tämä kaikki olisi ollut vain unta. Mutta eihän se ollut, vaan siinä tuo mies seisoi elämänsä kunnossa ja näytteli närkästynyttä. Ehkä hänen olisi pitänyt käskyttää mies pois samaa kautta, kun oli tullutkin mutta harvoinhan hän ajatteli järjellä, kun oli kyseessä tämä kyseinen yksilö. ”Hullu, etkö ymmärrä mitä sinulle tapahtuu jos sinut löydetään täältä?”, kivahti ärtyneenä ja levitteli käsiään teatraalisesti sivuilleen, astui sitten sängystä lattialle hiljaisen tumpsahduksen saattelemana ja harppasi miehen luo. Tunsi kevyen värinän sydänalassaan, kun painautui miehen rintakehää vasten ja suikkasi lyhyen suudelman hukan huulille, kursailematta ja kyselemättä. ”Minun pitäisi komentaa sinut nyt pois, saat minut vielä ongelmiin”, ilmoitti muka kovinkin tiukasti ja perääntyi muutaman askeleen, kohotti hopeisella ranneketjulla koristellun kätensä ilmaan ja heilautti korua paljon puhuvasti.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Touko 2016, 12:06

Onneksi Fergus ei saanut naista kiljumaan, sittenhän tässä todella oltaisiin pulassa, mutta kyllä tuo näytti asteen säikähtävän, loikaamaalla kahdelle jallalle vuoteeleen seisomaan. "Valitettavasti hyvin totta." Mies totesi Thean epäuskoiseen henkäykseen, laskeutuen puolittain istumaan ikkunanreunalle.
"Minut hirtetää tai jotain muuta vastaavaa, tiedän kyllä kuinka suosittu olen täällä." Fergus totesi ja selvästi vähät välitti tästä isosta riskistä, jonka oli tehnyt tänne tullessaan. Olihan hän ulvonnalaan herättänyt huolta vartioissa, mutta tuskin nuo edes ajatelisivat suden livahtaneen heidän ohitseen aina aateliskartanolle saakka, sehän oli pelkkää hulluutta ja siksi se oli täydellinen juoni.

Katse seurasi Theaa joka harppoi hänen eteens ja tuo suukko huulille kuitenkin kertoi että nainen oli tyytyväinen hänet nähdessään, vaikka nyt olikin passittelemassa häntä häipymään. "Vastahan minä tulin, noinko kohtelet vieraitasi?" Fergus sivuutti toisen käskyt kokonaan, ehkä pieni uhka kiinni jäämisestä teki tästä vain entistä hauskemman visiitin.
Punainen katse kävi rannekorussa, jota Thea hänelle esitteli. "Arestiinko olet joutunut?" Mies kysyi vinosti virnistäen. "Ja kyllä sinun kuuluisi tietää, ettei yksi pikku koru minua estä sinuun koskemasta." Tämä vielä hymähti, hivuttaen kouransa naisen alaselälle ja veti tuon itseään vasten. "Minun oli sinua ikävä." Fergus tunnusti.
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 14 Touko 2016, 16:32

Thea pyöräytti silmiään miehen sanoille vieraiden kohtelusta. ”Sinähän olet tunkeilija, et vieras”, huomautti muka kovin tuimana, ei kuitenkaan voinut estää virnistystä joka pyrki kasvoilleen. Tämä oli… Väärin. Eihän hänen pitänyt päästää itseään tilanteeseen, jossa joutuisi kohtaamaan hukan. Ei ainakaan ennen kuin toinen olisi lopettanut hänen unissaan vierailemisen, tosin, eihän hän sitä voinut tuolle sanoa sillä olisi vielä kuvitellut jotain mikä ei ole totta. Arestista kysyttiin ja neito mietti kuinka sanansa asettaisi, sillä kyllähän hän arestissa oli mutta enemmänkin kai omasta tahdostaan – kyllähän hän halutessaan ulos pääsisi. Ei kuitenkaan ehtinyt vastaamaan, kun tunsi käden selällään. Ikään kuin Fergus olisi halunnut osoittaa kuinka vähän välitti tuosta pienestä hopeisesta helystä hänen ranteessaan, ja kyllähän Thea tiesi että moinen ei paljoa hukkaa estelisi. Kysymys päätettiin jättää omaan arvoonsa, ehkä toista ei todella niin paljoa vastaus siihen edes kiinnostanut. Vastustelematta antoi miehen vetää itsensä lähelleen, ja ikään kuin tämä läheisyys ei olisi jo riittänyt saamaan käkkärätukkaisen päätä sekaisin niin sitten vielä odottamaton totuus. Tai ainakin totuudelta se kuulosti. Nainen puraisi alahuultaan ja kasvoilla käväisi nopea häivähdys varsin kummallisesta tunteesta, ärtymyksen sekaisesta mielihyvästä. Kyllähän tuollaiset sanat hivelivät neidon sisikuntaa, oli hyvä kuulla että häntä oltiin ajateltu sillä olihan hänkin ajatellut tuota susimiestä. Toisaalta se oli omiaan musertamaan sitä suurta päätöstä pysytellä kaukana, sai Thean miettimään että olisiko näin mukavalta tuntuva tuttavuus muka niin kovin vaarallista.

”Mmm… No ei sinua näköjään estä edes vartijat joten tuskinpa tämä helykään”, tuumi ja kohotti kättään jotta saattoi tutkia korua, joka oikeastaan olikin enemmän käsirautana hänelle kuin mikään todellinen suojaus. Hän olisi halunnut kertoa, että Synth oli ehtinyt hänen kotiinsa ensin, olisi halunnut kertoa kuinka joutui vakuuttelemaan viattomuuttaan, joku kuitenkin sai neidon vaikenemaan näistä asioista. Ne tuntuivat liian henkilökohtaisilta, jotenkin asiaan kuulumattomilta. ”Olen käyttänyt paljon aikaa vakuuttaakseni itselleni, että en ole ikävöinyt sinua”, päätyi lausumaan tavalla, joka ei aivan kertonut oliko nainen tosissaan vai ei. Vaikka tottahan se oli. ”Sinä olet kyllä hullu”, päivitteli ja tukisti koruttoman kätensä sormilla miestä niskahiuksista, ikään kuin toruakseen. Ja juuri sopivasti alakerrasta kuului kolahdus, kaiketi joku palvelija vielä käyskenteli valmistelemassa seuraavan päivän illallisjuhlaa, mutta se sai Thean silti värähtämään ja vilkaisemaan olkansa yli ovelle. ”Miksi ihmeessä vaarannat itsesi?”, kulmat rypistyivät ja ilme muuttui vakavaksi, katse etsi Ferguksen katsetta. Hän ei ymmärtänyt, ei ollenkaan.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Touko 2016, 17:03

Hymähdys kävi Thean tuumiessa helyään. "Anoin heille muuta murehdittavaa, kenties nuo yrittävät etsiä olematonta sutta metsänlaitamilta tällä hetkellä." Fergus hymähti, oli hän kyllä ovela kerrassaan. Teräväkyntiset sormet sivelivät naisen ihoa tuon yöpuvun kankaan läpi siinä odotellessaan. Miehen ote oli kevyt, mutta jotenkin hänestä tuntui, että jos Thea yrittäisi perääntyä ei hän haluaisi päästää irti.
Fergus kurtisti kulmiaan kysyvästi naisen puolestaan tunnustaessa, että oli yrittänyt vakuutella itselleen ettei ollut miestä ikävöinyt. Oliko tuo nyt härnäämistä vai ei? "Oletko vielä onnistunut vai onko se vakuuttelu vielä työn alla?" Mies uteli, kyllä hänkin tahtoi kuulla myös oliko toinen häntä ikävöinyt, kun kerran hän oli ensimmäisenä mennyt sen tunnustamaan. Eihän se mitään syvempään vihjailut, se oli vain ystävän kaipuuta, jonka seuraan oli vain tykästynyt. Sitä hän ainakin toitotti itselleen.

Naurahdus kävi, kun Thea miltei hypähti alakerrasta kuuluvaa kolahdusta. "No jos en olisi hullu, en olisi nyt tässä ja sinä vain loikoilisit vuoteessasi valveilla kun et saa kerran unta." Mies totesi, kyllä hän nyt osaisi päätellä miksi toinen vielä valveilla oli vaikka oli selvästi valmiin näköinen yöpuulle. Se pieni tukistus tuntui oikeastaan mukavalta ja sai leikkisän virneenk ohoamaan huulille.
"Minähän sanoin jo, minulla oli ikävä. Etkä ole moneen kuutauteen pyörinyt metsässä, se ei järin jätä minulle vaihtoehtoja muuta kuin tulla tänne." Fergus selitti kuin se olisi päivänselvä asia. "Ja et kai sinä nyt sentään minusta huolissasi ole? Jos jään kiinni, niin minä se tässä joudun vaikeuksiin, et sinä. Pääsisit minusta ainakin eroon hyvällä." Fergus vitsaili.
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 14 Touko 2016, 17:34

Mielikuva miekkoineen pitkin metsää kuvitellun hukan perässä juoksevista vartijoista sai Thean naurahtamaan ja pyöräyttämään silmiään. Kaikessa hulluudessaan toinen oli totisesti älykäs, ei kukaan voisi arvatakaan että tämä punasilmäinen susi olisi päässyt hänen makuukammariinsa – paikkaan jota varjeltiin jopa aatelismiehiltä. ”Mmm… epätoivoiselta yritykseltä se tuntuu”, hymähti totuudenmukaisesti vastauksen kysymykseen, eihän hän tosiaan ollut onnistunut itseään vakuuttamaan. Ystävän kaipuuta totta tosiaan, Theasta alkoi tuntua että se oli jotain ihan muuta kaipuuta. Jotain paljon haitallisempaa. ”Siitä unettomuudesta saat kyllä syyttä itseäsi”, lipsahdus sai kasvot hetkeksi vakavoitumaan, mutta pian huulet pehmenivät veikeään hymyyn. Ehkäpä hukka ei hoksaisi. Tai hoksaisi varmasti, mutta kenties pitäisi sanoja vain heille ominaisena leikkinä. ”Minulla on kauhea ikävä metsään”, huokaisi haikeutta äänessään miehen ilmoittaessa, että hänellä ei ollut muita vaihtoehtoja kun tulla yön kähmässä neidon luokse, kun hän ei kerran enää kulkenut siellä missä hukka kulki.

”Minähän olen aina huolissani sinusta, kun vaikuttaa siltä että et osaa pitää itse itseäsi pois pahanteosta”, kiusoitteli tuima ilme kasvoillaan, kuin olisi torunut villiä poikaa. No, melkein, villi mieshän tuo taisi olla. Eihän Thea todellisuudessa toisen hyvinvoinnista ollut huolehtinut heidän erossa olonsa aikana, kyllä tiesi että Fergus kyllä kykeni pitämään itsensä hengissä. Sitäkin enemmän oli nyt huolissaan, kun toinen oli kartanossa jonka ympäristö täyttyisi miehistä ja aseista hetkessä, jos tämä pieni salaretki havaittaisiin. Eikä hän enää tiennyt miten voisi toista sellaisesta pinteestä auttaa ilman, että vakavasti vaarantaisi oman asemansa perheensä ja aateliston silmissä. Hän ei varsinaisesti luottanut susimieheen niin suuresti, että olisi uskaltautunut heittäytymään elämän vietäväksi toisen kanssa. Vaikka toisinaan aamuyön pikkutunneilla leikittelemänsä ajatus olikin tuntunut ihan kiinnostavalta. ”Eroon sinusta kyllä pitäisi päästäkin”, mutisi, mutta painautui silti varoen lähemmäs miehen tutulta tuntuvaa lämpöä. Eihän hän halunnut vahingossakaan tiputtaa Fergusta ulos ikkunasta – parhaimmillaan hänkin pääsisi kokeilemaan miltä tuntui tippua toisesta kerroksesta.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Touko 2016, 18:57

"En minä sinua herättänyt." Fergus hymähti Thean lipsahdukseen, mutta hymy kertoi että hän uumoili mitä nainen oli tarkoittanut. "Hmm, et kai ole lukkojen takana?" Mies kummasteli neidon huokaistessa kaipaavansa metsää. "Ja muutenkin minusta tuntuu etten ole ainoa, joka tätä ikkuna reittiä voi käyttää, joten mikä sinua estää?" Fergus hymähti todella tietämättömänä Thean todellisia syitä.
"Ah..." Mies päästi ylidramaattisen henkäisyn, kun Thean myönsi olevansa huolissaan, mutta kiusoitteluahan tuo taisi olla. "Neiti hyvä, enhän minä vielä mitään suoranaisen pahaa ole tehnyt." Fergus virnuili lipaisten torahampataitaan kielensä päällä.

Virne häveni hymyksi, kun Thea painautui lähemmsä häntä ja mies saattoi kietoa toisen kätensä naisen hartioille. Neito oli sitä mieltä että eroon täytyisi hänestä päästä. "No en näe sinua tönimässä minua ikkunasta ulos tai hälyttämässä ketään avuksi, joten uskotkohan tuohon nyt itsekkään." Fergus hymähti, painaen kasvonsa naisen pääeläelle. Toinen tuoksui puhtaalta, juuri kylpeneeltä. Jollain tavalla mielyttävä haju, jonka teki mieli tahria.
"Kerro minulle, mitä olet sepitellyt perheellesi minusta?" Fergus tahtoi tietää, vaikka saattoikin jo aavistella millaisessa valossa hän seisoi.
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 14 Touko 2016, 19:27

Sitä kysymystä hän oli odottanut, että mikä häntä pidätteli. Ehkä voisi vastata, että hän vain oli niin kuuliainen että ei halunnut pahoittaa vanhempiensa mieli karkaamalla. Mutta liekö moinen menisi läpi kuitenkaan, tai ehkä selityksenä se hyväksyttäisiin mutta tuskin toinen sitä totena pitäisi. Ajatuskin siitä, että kertoisi syyt pysyttelyyn sisätiloissa, sai niskavillat pystyyn sillä hyvin muisti sen outoakin oudomman riidan mikä lapun jättämisestä oli syntynyt. Ja nyt ei oikein ollut sopiva hetki kertoakaan syistään, kun toinen tosiaan oli hiipinyt hänen huoneeseensa kaikista mahdollisista vaaroista huolimatta. Eikä Thea halunnut miestä ajaa pois, ei missään nimessä. ”Mmm… Minä olen vain niin kuuliainen”, vastasi, kun käsivarsi kiertyi hartioiden ympärille aiheuttaen neidossa niin kummallisia väreitä, että ei oikein itsekään tiennyt mitä olisi pitänyt ajatella. Hän ei kiehnännyt kenenkään kanssa näin.

”En kai minä nyt sinua töni pois, kun olet kietoutunut ympärilleni”, hymähti eikä voinut olla nauttimatta miehen painaessa kasvonsa hänen edelleen hieman kosteisiin hiuksiin. Tämä oli… Erikoista. Thea painoi kämmenensä, sen jonka ranteessa ei killunut hopeaa, Ferguksen rintakehälle ja saattoi tuntea miehen sydämen sykkeen sitä vasten. Toinen tosiaan oli siinä, eikä tämä ollut ollenkaan unta. Seuraava kysymys kirvoitti hiljaisen kehräävän naurun, ihan kuin tuon tarinan muisteleminen olisi ollut naisesta jotenkin erityisen miellyttävää ja viihdyttävää. Eihän se ollut. Oli ollut kurjaa vesittää kaikki omat tarkoitusperänsä väittämällä, että oli ollut koko tuon ajan susimiehen manipuloinnin ja kiristyksen kohteena. Että oli viimein päässyt karkuun nokkeluudella ja nopeilla jaloilla. Sitä korppiakin oli joutunut kehumaan tarkkanäköisyydestä, kun oli niin moneen kertaan hänen vointiaan ja tahtoaan kysynyt. ”No, tietysti totuuden”, virnuili ja hieraisi nenänpäällään Ferguksen kaulaa. ”Se mustahiuksinen oli ehtinyt tänne ensin, ja kyllähän kaikki tiesivät että kuka se susivaimo oikein oli ollut. Kerroin, että sinä jotenkin onnistuit manipuloimaan ja kiristämään minut jäämään, että ehkä aikomuksesi oli saada lisää rahaa. Kerroin, että aluksi olin ehkä vähän ihastunutkin sinuun, mutta sitten näytit todelliset karvasi”, neidon äänestä kuulsi huvittuneisuus, kun muisteli äitinsä järkyttynyttä ilmettä ja isänsä tuiman totisia kasvoja. ”Et usko millaiseen syyniin jouduin, hyvä että eivät pakkonaittaneet minua ensimmäiselle vastaantulevalle naimattomalle miehelle”, naurahti päätään pudistellen.
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Touko 2016, 19:54

Kuuliainen? Tuota nyt oli vaikea uskoa. Kuinkakohan monesti Thea oli jopa ennen häntä tehnyt vaikka ja mitä, sen luonteinen nainen osasi olla. Mies ei kuitenkaan mennyt nyt vaatimaan todellista syytä, ehkä hän saisi kuulla sen myöhemmin.
Hilajinen naurahdus kävi, niin hän kyllä halasi naista tässä ikkunalaudalla puolittain istuessaan. He molemmat kyllä tippuisivat tai varmaan Thea selviaisi pahimmalta, kun todennäköisesti mies olisi tuon laskua pehmentämässä.
Fergus kohotti päätään neidon päälaelta, kun tuo ryhtyi vastaamaan hänen kysymykseensä. Tuhahdus karkasi miehen huulilta, kun nainen maimitsi Synthin. Se korppi sitten osasi pilata sitten kaiken.
"Eli ruokit pahanpojan mainettani, olen otettu." Fergus nauroi, mutta yritti hillitä itsensä. Tuskin oli normaalia että naisen huoneesta kantautui miehen naurua.

Ferguksen kädet valuivat naisen lanteille, niiden ote oli hetkellisesti ahnas, mutta mies päätti nousta nojailemasta ikkunankarmiin ja työnsi toista hieman irti itsestään. "Tämä on siis huoneesi." Mies totesi silmäillessään ympärilleen, katseen päätyessä vuoteeseen. "Kuikakohan pyhä paikka tämä on?" Mies pohdiskeli, hölläten otteensa naisesta ja otti pari askelta peremmälle.
Fergus kiusasi naista, kokeili kuinka toinen olikaan ikävöinyt häntä ja halusi nähdä pelkäsikö tuo todella että susimies paljastuisi, koska hiljaahan tällä täytyi olla. Toki olisi miehellä tehnyt mieli nostaa Thea vaikka tuolle peilipöydälle samantien, mutta se viimekertaisen kiihkon yhteydessä mielessä käyneet ajatukset kummittelivat häntä edelleen.

//Ihme ku ne ei Theaa Synthille naittanu, siinä ois kyvykäs mies turvaamassa susilta :'D //
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 14 Touko 2016, 20:17

Thea nosti sormen huulilleen ja suhisi, kun Fergus vaikutti innostuvan maineensa kasvattamisesta. Vaikka, kyllähän tuo näytti itsekin ymmärtävän, että täällä ei olisi heistä kummankaan soveliasta kovin äänekkääseen sävyyn keskustella. Kyllähän talon muu väki ihmettelisi, jos käkkärätukka täällä alkaisi yksinään höpisemään joten sama hyssyttely koski toki häntä itseäkin. Käsien valuessa lanteille ja otteen hetkeksi tiukentuessa, ajatteli Thea jo joutuvansa lopulliseen turmioon sillä kyllähän hän tunsi kuinka vartalonsa vastasi miehen vaativaan otteeseen välittömänä nipistyksenä jossain alavatsassa , ihokin nousi kananlihalle. Hänen petturivartalonsa oli näköjään aina valmis pyörtämään kaikki kauniit ajatukset ja päätökset etäisyyden pitämisestä sillä siunaaman sekunnilla, kun arpinaama antoi pienenkään vihjeen hänen haluamisestaan. Ei kuitenkaan ehtinyt sättiä itseään sen enempää, kun käsien ote irtosi ja mies ryhtyi keikarin elkein ihmettelemään hänen makuukammariaan ja sen pyhyyttä. Thea hengähti, kun Fergus astui hänen ohitseen, peremmälle huoneeseen.

Vilkaisi ohimennen avonaisesta ikkunasta ulos, varmisti että heillä ei ollut uteliaita silmäpareja, ennen kuin asteli hentoisessa yömekossaan miehen selän taakse. Varvisti jotta ylettäisi koskettamaan huulillaan hukan niskaa. ”Naisen makuukammari on pyhä, neitseellinen ja viaton”, ilmoitti ja hymyili niskan ihoa vasten, näykkäisi hampaillaan ennen kuin vetäytyi hieman kauemmas, astui toisen ohi ja istuutui sängyn reunalle. ”Ja koska tiedän mitä sinä ajattelet, niin vastaus on ei. Täällä ei voi pitää ääntä”, kiusoitteli ja risti säärensä, heilutteli paljaita varpaitaan huolettomasti. Tai eihän se kiusoittelua oikeastaan ollut vaan totuus. Eikä Thea aikonut täällä tehdä mitään mistä kiinni jääminen pilaisi niin hänen maineensa lopullisesti, kuin maksaisi Ferguksen hengen. ”Eikä täällä voi oikeastaan tehdä mitään muutakaan, mutta ainahan saatat ihailla itseäsi vaikka peilistä”, ehdotti ja viittoi kädellään peiliä kohti. Hopeinen koru heilahti ohuessa ranteessa, ehkä se olisi hyvä pitää paikoillaan – eräänlaisena siveysvyönä. Vaikka, eipä hän käsiään välttämättä tarvitsisi ollakseen siveetön, hyi minua.


//Itseasiassa mää ehkä ajattelin sitä :'D Mutta sitten mietin, että jos innostuit synthistä niin en ehkä pakkonaita sitä Thealle :D //
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Touko 2016, 21:18

Tyrskähdys Fergukselta pääsi, kun Thea kommentoi huonettaan neitseelliseksi, tottahan se saattoi olla. "Mutta sen asukki ei ole samassa arvossa." Mies hymähti, tuntien mukavasti neidon hengityksen ja huulet niskallaan. Fergus väänteli päätään puolelta toiselle, kun tunne oli kutittava ja jokseenkin tukala, kiusaava.
Katse seurasi naista vuoteelle, jolle tuo istahti aateliseen tapaan viehkeästi ja kehtasi vielä lasauttaa miehen aikeet ilmolle ja kieltää ne ensikättelyssä. "Älä ole ilonpilaaja." Fergus marisi ja pyöräytti vielä silmiään peili ehdotukselle. "En minä nyt niin itserakas ole." Mies totesi, ottaen pari askelta lähemmäs vuodetta.

"Minä tulin tänne asti, kauhealla vaivalla, vältin vartijat, kiipesin ikkunallesi ja tämän sinä annat vaivan näöstä?" Fergus vaikersi valuen polvilleen naisen eteen. "Kumpi meistä onkaan se ilkeä manipuloiva susi?" Mies pohdiskeli, nostaen kätensä vuoteelle molemmin puolin naista ja hivutti itseään lähemmäs neitoa.
"Tiedätkö edes kuinka kiinni jäämisen pelko saa kaiken tuntumaan paremmalta?" Mies jo suorastaan vokotteli toista, hänen suunnitelmansa oli mennyt päälaelleen. Thea kiusasi häntä, jotenkin se sai Ferguksen välinpitämättömäksi kaiken sunteen, outojen ajatustensa, kiinni jäämisen, kuolemisen. Thea teki hänestä hullun.

//Jos mä siitä ikinä hahmoa teen, nii ois ainaki hyvää backstorya valmiina :D //
Janni
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 14 Touko 2016, 21:40

Hymähti. Vai, että hän oli ilonpilaaja. ”Se on naisen osa”, virnisti olkiaan kohauttaen ja katseli Fergusta päätään kallistaen. Toinen ei sopinut tähän korkeaan ja koristeelliseen huoneeseen ollenkaan, keskelle hempeitä sävyjä ja kauniita verhoja – ja niitä silkkilakanoita. Ja silti olisi voinut ottaa miehen tänne vaikka joka yö. Ei, ei, ei, nyt seis, naisen ajatukset huusivat tuon pään sisällä, oikeastaan suorastaan kiljuivat. Siinä missä mies polvistui hänen eteensä, neito siirsi ristittyjä sääriään hieman vinoon ja lähemmäs sängynlaitaa – päästämättä toista kuitenkaan jalkojensa väliin. ”Mm… Täytyykö minun tästä päätellä, että sinulla ei oikeastaan ollutkaan ikävä minua vaan minuun? Että kuka se tässä on kiero susi?”, mutristi huuliaan paheksuen ja nojautui takakenoon kun mies hivuttautui lähemmäs. Tämän leikin hän ymmärsi, tämä olisi turvallista ja no… Tai ei turvallista, mutta ainakaan ei ehtisi rypeä näissä kummallisissa tuntemuksissa. ”Hmm… Kuinka helppona sinä minua oikein pidät?”, silmät laajenivat ikään kuin järkytyksestä, kuin olisi kovinkin kauhuissaan toisen vihjailuista.

Thea nojasi painonsa toisen käden varaan ja kohotti sitten vapautuneen käden kohti hukan kasvoja, antoi sormenpäidensä jälleen tapailla tuota poskelle yltävää arpea. ”Minä olen tosissani, et saa mieltäni muuttumaan”, ilmoitti ja silti nuolaisi ylähuultaan kielensä kärjellä, tasan tarkkaan tarkoituksella, ”ja sitä paitsi, minä en ole niitä naisia joiden huoneeseen voi vain tulla ja ilmoittaa, että polvistu nainen. En ole sinun, muistatko?”, nipisti sormillaan miehen korvanlehteä ja laski kätensä sitten takaisin tukemaan asentoaan. Painautui kyynärpäidensä varaan sängyn miellyttävää pehmeyttä vasten ja tutki katseellaan miehen kasvoja, tunsi suunnatonta halua kokeilla mitä toinen ajattelisi jos kuulisi ketä hänelle oltiin ehdoteltu oikein kunnialliseksi aviopuolisoksi. ”Ja ei sitä tiedä, ehkä jo pian olen naitu nainen. Isäni oli oikein mieltynyt siihen mustatukkaan”, muotoili sanat ja ilmeensä niin, että näytti kuin olisi oikeasti harkinnut tällaista vaihtoehtoa. Ei kuitenkaan pystynyt aivan pysymään esityksessään, vaan itsepintainen kujeileva hymy liikutteli suupieliä.


//No enhän mä sitten voi vastustaa! :D //
Wolga
 

Re: Et kai ollut huolissasi? || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Touko 2016, 22:52

"Sekä että." Fergus totesi Thealle takaisin. Kyllä nainen nyt tajusi kuinka houkuttelevalta näytti ja kyllä tuo myös tunsi hänet jo sen verran hyvin, että tiesi ettei miehen aivot olleet se ainoa osa joka toisinaan ajatteli. Naurahdushan siinä pääsi, kun Thea meni esittämään niin järkyttynyttä. "Nooh, viime kerralla muistaakseni minun vain täytyi todeta, että nyt täytyy panna ja kuinkas kävi?" Kulman kohotus ja kiusaava virne takaisin.
Fergus yritti kurotella vielä hieman lähemmäs, mutta neito oli päättäväinen ja kielsi häntä uudemman kerran. Oli totta, että Fergus voisi vain olla kuuntelematta ja ottaisi naisen tässä ja nyt, mutta periaatteessa voisi Thea tehdä hänelle samanlaiset temput takaisin huutamalla. Niin, sen takia hän ei ryhtynyt kovakouraiseksi, silkan riskin takia. Ei hän nyt mikään herrasmies ollut.

Tosin Thean muistutus näytti hyytävän Ferguksen virnettä ja kasvoilla käväisi se samainen tajunnan herättävä ilme. Miksi naisen sanat pistivät rintaa? Kyllä hän tiesi ettei toinen ollut hänen omaisuuttaan. Onneksi Thean siirtyessä jo muuhun puheenaiheeseen, mies sai syyn pyyhkiä ikävä tunne pois milestään ja kasvoiltaan. "Mitä, se korppi?" Tunnelma poksahti kuin kupla. "Tsh, ei avioliitto minua estä. Naisit sinä kenet tahansa." Fergus tuhahti, vaikkakin se metsästäjä todellakin tekisi kaikesta vaikeampaa, tulisi heidän välilleen... Jälleen ajatukset ennättivät laukata nopeammin kuin järki.
"Ja sinä varmaan olet innoissasi?" Fergus kysyi, päättäen nyt nousta takaisin seisomaan. Polvillaan oleminen tuntui turhan alentavalta, kun sitä pedin lämpöä ei sitten herunut.

//Sillä lailla xD //
Janni
 

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron